M
aisema on niin kaunis. Horisontissa siintävät jylhät vuoret, joiden huippuja peittää ohut pilvikerros. Vuorenrinteitä koristavat silmänkantamattomiin jatkuvat viiniviljelmät. Päivä on tavattoman kuuma. Andrew asettelee lierihattunsa paremmin ja leyhyttelee viuhkalla kevyttä tuulenvirettä kohti kasvojaan. Hän ottaa yhden viinilaseista käteensä ja hengittää hitaasti sisäänsä huumaavaa aromia. Ah, vuoden 1978 Bellingham Shiraz. Andrew pyöräyttää viiniä lasissa muutaman kerran ennen kuin siemaisee. Hän imaisee aavistuksen verran ilmaa suuhunsa hampaiden välistä ja pyörittelee makua suussaan. Tässä viinissä on paljon eroa edelliseen. Maku on pehmeämpi. Sillä hetkellä Andrew maistaa elämän keveyden. Kaikki on niin hyvin. Edellinen viini taas oli turhankin karkea. Hieman liian kypsä. Aivan turhan raskas. Hyvä olo valtaa Andrewn kehon. Hetki tuntuu merkittävältä. Seuraava aamu valkenee Etelä-Afrikassa yhtä kauniina kuin edellinenkin. Jälleen kerran, kuten niin monena aamuna Andrew ihailee Western Capen provinssin vuoria ja kukkuloita. Mikä onni, että hän ymmärsi viisi vuotta sitten ostaa viinitilan Stellenboschista. Sillä täältä ne tulevat: Etelä-Afrikan ja maailman parhaat viinit. Ensimmäiset viinit alueella tuotettiin jo vuonna 1659 ja siitä lähtien niitä ovat litkineet
eurooppalaiset kuninkaat ja kuninkaalliset aina Napoleonista Monacon Albertiin asti. Andrew naurahtaa ajatukselle Napoleonista hänen tuottamansa valkoviini kädessään. Hupsua. Andrew nauttii rauhassa aamupalaa valkoisen talon verannalla ja ihailee maisemaa. Yhtäkkiä hän ajattelee omaisuuttaan. Nämä viljelmät, hänen. Tämä talo, hänen. Etelä-Afrikan viidenneksi rikkain mies - hän itse. Onpa onni olla Andrew De Villiers. Kotiapulainen Daisy tuo aamiaispöytään päivän lehden. Andrew avaa sen hitaasti, nautiskellen. Päivän lehden lukeminen tarkoittaa Andrewlle hetkeä, jolloin hän voi naurahtaa rauhassa muulle maailmalle. Ihmisten kummallisille ongelmille. Ja Etelä-Afrikan politiikalle. Se, jos mikä on maailman parasta komediaa, hän ajattelee hymy huulillaan. Päivän uutisotsikko ponnahtaa Andrewn silmiin. No mitäs helvettiä. Mellakoita - ja vielä niin lähellä De Villiersin viinitilaa. George kyykistyy hetkeksi maahan polun varteen, viiniviljelmärivistön viereen. Päivä on niin kuuma, että jo puolen tunnin poimimisen jälkeen Georgen vaatteet ovat hiestä läpimärät. Tuntuu vaikealta hengittää. Missään ei ole varjoa. On siis ryömittävä hetkeksi viinipuskan alle ja toivottava, että työnvalvoja ei huomaa. Siinä istuessaan George miettii, mitä työtoveri eilen illalla kuiskasi hänen korvaansa. Lakko alkaa tänään, kahden tunnin päästä. Oli aika marssia viinitilojen omistajia vastaan. George
- 31 -