Mitä Suomi haluaa muistaa? Matti Nykänen Suomi matkamuistonsa lomakuvansa
arkistoi ja
Siivoaminen on ikävää puuhaa, varsinkin kun pöytä on täynnä tavaroita, joille ei ole mitään paikkaa. Muistot ovat kuitenkin muistoja, ja ne on saatava säilöön vanhuuden ikävuosia varten: pankkitositteet, matkamuistot, postikortit ja valokuvat verestävät varmasti jo sammaloitunutta muistia. Entäpä jos Suomi joutuisi siivoamaan oman työpöytänsä ja matkalaukkunsa? Kävin vierailulla kahdessa kotimaamme muistielimessä, Kansallisarkistossa ja Museovirastossa: mitä muistoja ne tallentavat, miltä osin muisti on katkonainen tai onko joitain tiettyjä muistoja heitetty muuton yhteydessä pois? Kirjahyllyn kuittikansiot ja talonyhtiön pöytäkirjat Yksi osa säilytettävistä “muistoista” ovat virallisen hallinnon ja byrokratian tuottamat jäljet. Suomi siis muistaa mistä sen keisarillinen senaatti keskusteli lokakuussa 1871 tai mitä rikoksia alioikeudet käsittelivät 1600-luvun alussa. Tätä materiaalia hallinnoi opetusministeriön rahoittama arkistolaitos, johon kuuluu seitsemän maakunta-arkistoa sekä laitosta johtava Kansallisarkisto. Miten on Kansallisarkiston tutkija Pertti Vuorinen, mikä on arkiston paikka Suomen muistikartalla?
“Kyllä tämä Kansallisarkisto on mielestäni ensimmäinen p a i k k a , kansakunnan ‘perusmuisti’. Yliopiston kirjaston kirjakokoelmat ovat kattavia, mutta nekin on kirjoitettu täällä. Meiltä löytyvät kartat, tuomioistuinten ja valtionhallinnon asiakirjat, jne.” Kansallisarkiston tuorein materiaali on 2000luvulta, ja vanhin yhtenäinen asiakirjasarja alkaa jo 1530-luvun lopulta. Tähän väliin mahtuu monia lähdekokonaisuuksia Ruotsin vallan, autonomian ja lopulta itsenäisen Suomen ajalta. Käytännössä Kansallisarkiston hyllyistä löytyy hallinnon, oikeuslaitoksen ja seurakuntien asiakirjoja, sekä karttoja, piirustuksia ja myös yksityishenkilöiden arkistoja. Uutta, arkistoon luovutettavaa aineistoa seulotaan runsaasti ennen luovutusta sen kasvaneen määrän vuoksi, selventää tutkija Vuorinen: “Hurskas pyrkimys on se, että 15 % uudesta materiaalista säilytetään. Tämä on käytännössä valtion- sekä kunnallishallinnon asiakirjoja ja lainsäädännöllisiä dokumentteja. Jos kaikki asiakirjat säilytettäisiin, täyttyisi arkisto puolessa vuodessa.”
