Mies, joka tituleeraa itseään autonkuljettajaksi Matti Nykänen
“Jos olisin isäni kuoleman jälkeen 8-vuotiaana kirjoittanut puoletkin näistä minulle tapahtuvista asioista paperille, niin minuthan olisi suljettu pimeään huoneeseen välittömästi, viety hoitoon.” Niin. Jos se tuupovaaralainen orpopoika, jolla ei ollut muita unelmia kuin autolla ajaminen, olisi kertonut voittavansa ensimmäisenä suomalaisena ralliautoilun maailmanmestaruuden, neljästi Paris—Dakar-rallin, tulevansa valituksi Euroopan Unionin parlamenttiin ensin kotimaastaan, sitten Euroopan historiassa ensimmäistä kertaa toisen maan edustajana, kuka olisi häntä uskonut? Näin on “autonkuljettaja” Ari Vatasta heitellyt “elämän iso käsi”: Pohjois-Karjalan Tuupovaarasta politiikan suuriin ympyröihin, Jacques Chiracin hoviin ja Provenceen. “Oma roolini on ollut se, että kun elämän iso käsi minulle sitä benji-köyttä on tarjonnut, olen minä siihen tarttunut ja hypännyt. Siinä kaikki.” Tavoitan Ari Vatasen puhelimitse aurinkoisena perjantaiaamuna. UMP:n edustaja on varannut
2/2006
12
aamustaan “monsieur Nykäselle” reilun tunnin. Jo puhelun ensimmäiset small talk -minuutit paljastavat, että hitto, mies on kova puhumaan. Vatanen antaa myös paljon vastauksia. Puristamme haastattelun aikana kolme pääajatusta: terveen identiteetin tärkeys, demokratia ja yksilön koskemattomuus. “On niin upeata olla Tuupovaarasta..” Aloitan sillä tavanomaisimmalla. Ketä edustaja Vatanen oikein edustaa, jos hän toimii tuupovaaralaisena ranskalaisen puolueen edustajana? Eikö asetelma synnytä eturistiriitoja? “Tuo on ihan luonnollinen kysymys: jossain revolverihaastattelussa oli 50 kysymystä, joista viimeisessä kysyttiin, mihin yhteisöön tunnut kuuluvasi? Minä vastasin: ihmisperheeseen.” Liikennepoliitikkona Suomessa tunnettu rallin maailmanmestari on humanisti, ainakin keskustaoikeistolainen humanisti. “On keinotekoista poliitikkojen väittämää, että pitkällä tähtäimellä
Ari Vatasen haastattelu
