Huomenna jos jumala suo

Teksti: Katja Vihmakoski,

Mistä alkaa joulu? Aika monelle meistä se alkaa joulurauhan julistuksesta. Se on arvokkuudessaan kuin käsky rauhoittua, mutta samaan aikaan lämmin ja lempeä lupaus lopettaa touhu ja todella laskeutua joulun viettoon.

kuvat: Kari Vainio

Merkitys on sama myös Mika Akkalalle, 57, Turun kaupungin protokollapäällikölle, joka on julistanut joulurauhan meille viimeisten kuuden vuoden ajan. -Kyseessä on työtehtävä, mutta niin arvokas sellainen, etten koe menettäväni mitään joulustani sen takia. On hienoa saada olla osa suomalaisten joulua ja jakaa se hyvä joulumieli, jonka voi Turun vanhalle suurtorille kokoontuneiden tuhansien ihmisten joukossa tuntea.

Suomen Turku, niin kuin kaupunkia joulurauhan julistuksen yhteydessä juhlallisesti kutsutaan, on saanut kunnian koota suomalaisten katseet itseensä jo vuosikymmenien ajan. Traditio itsessään on jatkunut katkeamattomana perinteenä jo 700 vuoden ajan. Kamerat ovat taltioineet tunnelmallisen tapahtuman vuodesta 1983. Sitä ennen kansa kokoontui radiovastaanottimien äärelle, sillä julistus radioitiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1935.

Kun Brinkkalan talon parvekkeen ovet aukeavat ja Turun kaupungin protollapäällikkö aloittaa puheensa, tuntuu kuin koko Suomi todella hiljenisi. Siinä missä julistusta kuunnellaan, sitä myös katsellaan. Onko Turussa lunta, ja mitenkäs olikaan asian laita viime vuonna, moni aprikoi. Huomaavatko ihmiset että heitä kuvataan, vilkuttaako ehkä joku kameralle, ottavatko nuoret miehet hattunsa virren soidessa? - Lapsena mietin, millaisen rangaistuksen rosvo saisi, jos jouluna varastaisi, kertoo tuusulalainen Elina Kotilainen, 44. Hänenkin jouluperinteeseensä joulurauhan julistuksen kuunteleminen on kuulunut aina. - Kerran olin paikan päälläkin. Televisioruudun kautta tunnelma kuitenkin, hassua kyllä, välittyy aidompana.

Joulurauhan julistamisen kuunteleminen on kuulunut aina myös Mika Akkasen jouluun. Nykyään hän aistii tunnelman aitiopaikalta. - Jännitän etukäteen sopivasti, en haitallisen paljon. Rutiiniksi tehtävä ei saa muodostua, ja vaikka osaankin tekstin ulkoa, on hyvä että sen saa lukea pergamentilta.

Maamme-laulu vavahduttaa, ajatukset nousevat korkeuksiin virren 170 sävelten kaikuessa, Porilaisten marssi kajahtaa. Joulu saa alkaa, eikä kenenkään tee mieli rikkoa sen rauhaa. Mika Akkanen astuu parvekkeelta, kättelee kiitokseksi oven takana odottanutta varamiestään, joka on myös uhrannut osan aatostaan tehtävään varten. -Joulurauha ei jää julistamatta, jos minulle sattuisi jotain vaikka viimeisen minuutin aikana.

Pergamentti viedään kaupungin kassakaappiin odottamaan jälleen vuoden päästä koittavaa kunniatehtäväänsä.