” Ei joulu tule vain vuorovuosin ”

Teksti: Katja Vihmakoski

"Ei joulu tule vain vuorovuosin"

Riikka Aaltola, 39, viettää toista joulua ilman lapsiaan. Avioero muutti paljon, ja se muutti myös joulun. - Ei joulu tietenkään tunnu samalta ilman lapsia. Mutta pitäisikö sen?

9- ja 6-vuotiaat tytöt viettävät joulunpyhät isänsä luona. Riikka tietää jo etukäteen ikävöivänsä tyttöjä, mutta lasten jouluilosta voi nauttia myös etänä. - Eivät lapset jouluna eroa sure. Joulu on lapsille yhtä suuri riippumatta siitä, kumman vanhempansa kanssa he sen kulloinkin viettävät.

Itse Riikka viettää joulun todennäköisesti töissä. Sairaalassa tarvitaan henkilökuntaa joulunakin. - Ensimmäinen jouluni ilman lapsia tuntui kummalliselta. Tyhjältä, jouluttomalta. Olin töissä, eivätkä joulunpyhät erottuneet arjesta - oikeastaan huomasin joulun vasta viikkojen päästä tilipäivänä, kun normaalia isompi palkka tipahti tilille.

Ilman lapsia vietetty joulu tulee kuin itsestään. - En tehnyt juurikaan mitään valmisteluja. Pieni joulukuusi pöydälläni kiinnosti kissaani enemmän kuin minua.

Kun lapset viettävät joulun äitinsä kanssa, kolmikko koristelee kotia, leipoo pipareita ja polttelee kynttilöitä. Lelukatalogeja luetaan ja tontulle kirjoitetaan toiveita.

Tärkeintä joulussa on Riikan mielestä yhdessäolo. Kun on yksin, on merkitys etsittävä muualta. - Joulu syntyy pitkälti lasten kautta, heidän ilonsa ja jännityksensä seuraamisesta. Joulumieli tarttuu heistä vähän kuin väkisin. JOULU ILMAN LAPSIA ON JOULU ILMAN PERINTEITÄ Koska alkamassa on vasta toinen joulu ilman lapsia, ei Riikka ole ehtinyt rakentaa perinteitä sinkkujoululle. Toisaalta vapaus on niiden suurin anti; jokainen oma joulu voi olla erilainen fiiliksen, budjetin ja seuran mukaan. Perinteet eivät sido, eivätkä odotukset - edes omat. - Joisin ihan mielelläni margaritoja palmun alla!

Riikka voi kuvitella viettävänsä joulun missä tahansa. Avioliiton aikaisia perinteitä ei tunnu enää luontevalta toistaa, vaikka aikanaan ne juuri toivat joulun tunnun. -Olisi elämys kokea Lapin joulu - tosin minä kyllä inhoan lunta, Riikka nauraa ja jatkaa ajatusleikkiään. - Valamon luostarin hiljaisuudessa joulu olisi varmasti myös unohtumaton!

Perinteiseen joulukuvastoon kuuluvat onnelliset perheet. Yksinäisiä autetaan, kuin salaa säälitäänkin. Surkuttelusta Riikka suorastaan suuttuu. Perheen korostaminen tuntuu perheettömästä joskus pahalta. Toisaalta perhe ei itsessään takaa onnellista joulua. Idylleissäkin itketään. - Yksinäinen joulu on myös mielenkiintoinen haaste. Ei sen tarvitse mikään surujuhla olla. Silloinhan on vapaa tekemään ihan mitä tahansa, ja voi valita olla surkuttelematta sitä, mitä ei voi muuttaa. Haaveilin tänä vuonna joulumatkasta Italiaan ystäväni kanssa, ja joskus me vielä sen teemme, vietämme ihanan tyttöjen joulun jossain viinitilalla!

Lapsuuden jouluista Riikalla on onnellisia muistoja. Aattoaamuna vaihdettiin petivaatteet, jotta illan tullen sai pujahtaa puhtauttaan kahisevien lakanoiden väliin. - Joulua rakennettiin yhdessä, pitkään ja hartaasti. Samalla hartaudella siitä sitten nautittiinkin. Se yhteinen tekeminen tietysti puuttuu lapsettomista jouluista, mutta eihän joulu ole pelkkä aatto.

Joulun hartaus voi syntyä helpommin mieleen, joka kaipaa. Hetkeen on helpompi pysähtyä, kun joulusta saa tehdä itselleen sopivan eikä tarvitse suorittaa mitään ketään varten. - Joulun odotuksista voi yksin ollessaan helpommin höllätä. Voi ajatella, että ne ovat lopulta vain pari päivää, jotka kuluvat pois ihan samalla tavalla kuin muutkin päivät. Aina tulee uusi joulu, ja seuraavan saan viettää lasteni kanssa. Tämän joulun he viettävät isänsä kanssa, ja luovat onnellisia joulumuistoja hänen kanssaan. Se ei ole mitenkään minulta pois.