Joulupukki matkaan jo käy

Teksti: Katja Vihmakoski

Aaton odotetuin vieras nauttii lasten ilosta

Tuusulalainen Henri olisi voinut viettää viime vuonna 30-vuotistaiteilijajuhlaa. - Kolmenkymmenen vuoden ajan olen viettänyt aattoni kiertämällä pukkina kodista kotiin, hän kertoo.

Henri oli vasta seitsemäntoistavuotias nuorukainen, kun hän ajautui ensimmäiselle pukkikeikalleen. - Isoveli ja serkku olivat muutamana vuonna pukkikeikkaa heittäneet, mutta sinä aattona heitä alkoi jostain syystä jänistää.

Siitä ura sitten urkeni. Henri ajatteli tarjolla olevan helpot taskurahat, ja tarttui tilaisuuteen. - Ajattelin, että mikäs siinä, tyhmäähän olisi kieltäytyä, kun mahdollisuus tarjoutui.

Kostyymi ei ollut kummoinen ja motivaationa loisti lähinnä raha, mutta kokemus oli iloinen ja positiivinen - sekä Henrille että perheille, joissa hän pukkina vieraili. Kuin huomaamattaan hän oli vuoden kuluttua samassa puuhassa taas. - Kun minulta alettiin loppusyksystä kysellä, että tulenhan taas, huomasin vastaavani, että tulen mielelläni.

Vuosien saatossa panostus asustukseen on kasvanut. Halpa naamari ja punainen takki eivät riitä itseään kunnioittavan pukin pukimiksi. Tyyliin on satsattu, mutta perusjuju on pysynyt samana. Tärkeää on olla läsnä lapsille, tehdä sadusta hetkeksi totta, ja saada siten itsekin kokea joulun taikaa. - Lasten ilo on niin vilpitöntä. He haluavat paitsi laulaa pukille, myös esitellä tärkeitä taitoja ja tavaroita. Kohtaamiselle pitää olla aikaa, eikä kiireen tuntu saa tulla läpi.

Henri laskee illan aikataulun niin, että hän ehtii viettää jokaisessa perheessä noin vartin verran. - Ajattelen, että perheen kuuluu saada vastinetta rahalleen, jonka he pukkiin laittavat. Ei olisi oikein vain marssia sisään ja heittää lahjasäkkiä olohuoneen lattialle ja lähteä.

Henri-pukki odottaa lasten laulavan yhden laulun, ennen kuin kontti avataan.

- Kun lahjat on jaettu ja pyydän vielä lähtölaulua, tulee laulu usein aika pikakelauksella. On kiire lahjojen kimppuun, hän nauraa.

Henrin oma lempilahja on vuosia sitten veljeltä saatu matkalahjakortti Albaniaan. Eksoottisista matkakohteisiin mielellään matkustavalle Henrille lahja oli unohtumaton elämys.

Henriltä on kyselty, kuinka hän jaksaa ja viitsii. Eikö ole rankkaa, ja miten hän keksii aina jotain sanottavaa?

Henri kyselee etukäteen perheen lasten iät ja harrastukset. Vaikka konsepti on sama, on jokainen perhe ja lapsi kuitenkin omanlaisensa. Suuria näyttelijän lahjoja ei tarvita, mutta lapsista täytyy tykätä. - Jouheva ulosanti on totta kai avuksi. Supliikkimies ei tarvitse olla, mutta täysin tuppisuu tehtävään tuskin hakeutuukaan.

Yhdessä asiassa Henri on ehdoton: päihteettömyydessä. Kauhutarinoita kuuseen kaatuvista ja sammaltavista pukeista on Henrikin asiakkailtaan kuullut, eikä häneltä heru sellaisille sympatiaa. - Siinä on pilalla koko perheen joulu, ja ties mitä traumoja lapsille voi jäädä.

Alkoholia olisi kyllä hämmästyttävissä määrin tarjolla. Perheenisät saattavat pukin ulos ja tarjoavat konjakkihuikkaa. - Jos jokaisen tarjotun naukun ottaisi, loppuillasta olisi jo aikamoisessa kunnossa. Minun vastaukseni viinaksille pukkipestin aikana on ehdoton ei; alkoholi ei tämän pukin hengityksessä höyryä, Henri painottaa.

Huikan tarjoamisista huolimatta Henri ei ole joutunut todistamaan yhtään surullista joulua, jossa alkoholia olisi maisteltu liikaa ja tunnelma olisi ikävä.

Laulu ennen ja jälkeen Henri on aina pitänyt laulamisesta, ja repertuaariin kuuluukin muutama laulu. Pukin lempilaulu on, mikäs muukaan, Joulupukki.

Nykyään Henrillä on jo omia lapsia. Kolmevuotiaalle pukki on täyttä totta, eikä ekaluokkalainenkaan vielä epäile. Pitääkseen tarinan elossa Henri on sopinut ystävänsä kanssa käyvänsä pukkeilemassa kodeissa vuorotellen. Näin isä ei katoa aina pukin käynnin ajaksi eivätkä epäilykset pääse sitä kautta heräämään.

Poikamiesvuosinaan Henri painoi pukkivuorossa aaton aikaisesta iltapäivästä iltamyöhään. Ennätysvuonna hän teki 28 keikkaa, ja meno olikin aika haipakkaa. Omien lasten myötä tahti on rauhoittunut ja asiakaskunta koostuu lähes kokonaan kanta-asiakkaista. Aattoillan aikana Henri käy kymmenessä kodissa ja ajoittaa käynnit alkuiltaan. Näin aikaa jää omaankin joulun viettoon, joista yhtenä tärkeimmistä perinteistä on sauna. Nuorempana perinteillä ei ollut samanlaista merkitystä kuin nyt. - Olen kasvanut ajan, ja ehkä pukkeilunkin, myötä jouluihmiseksi. Joulusta ei tarvitse hössöttää, mutta nauttia siitä voi.

Jokelan kyläpukki Ajankäytön hallitsemiseksi Henri on rajannut alueen, jonka sisällä hän keikkoja tekee. Hänelle toimivin ratkaisu on ollut toimia Tuusulan Jokelan taajaman rajojen sisäpuolella. Hintansa hän haluaa pitää kohtuullisena, sillä raha ei ole enää syy keikkojen tekoon.

Vuosien varrella Henri on nähnyt monenlaisia jouluja. Taloudellinen eriarvoisuus näkyy jo Jokelankin kokoisessa pienessä kylässä, jossa alueiden erojen ei ajattelisi kovin suuria olevan. - Kaikissa perheissä on samaa se, että lapsille halutaan tarjota mahdollisimman hyvä joulu.

Yhteiskunnallisen muutoksen joulun suhteen Henri on myös ehtinyt huomata. - Ennen koko Suomi meni jouluksi kokonaan kiinni. Nykyään on enemmän mahdollisuuksia erilaisen joulun viettoon, ja ihmiset voivat kokoontua yhteen muutenkin kuin vain perheiden pariin.

Olivatpa ihmiset missä ja millä porukalla tahansa, yleensä he ilahtuvat ja tempautuvat mukaan, kun ovelta kuuluu kolinaa ja tuttu lausahdus: onkos täällä kilttejä lapsia?