ANNA GUSTAFSSON LIISA TAKALA
Miten johtaminen on Plastexissa vuosien varrella muuttunut? Jyrki: Isä oli vanhan ajan patruuna. Hänen aikanaan oltiin vielä kaikkien paikallispankkien asiakkaita. Isä kävi joka päivä jokaisessa pankissa hakemassa tiliotteet ja hoitamassa maksut. Samalla hoituivat suhteet rahoittajiin. Yrityksen jatkajana itselläni ero isään oli ehkä suurempi kuin nykypolvella. Isä ei käyttänyt sähköposteja eikä kännykkää, siinä mielessä koko työtapa ja johtaminen ovat muuttuneet kuin veitsellä leikaten. Maailma muuttuu, ja kaikkien on muututtava mukana. Lauri: Johtaminen on patruuna-ajoista kehittynyt. Käskytysjohtaminen ei toimi, vaan suunta on johtajana olla enemmän mahdollistaja. Pitää uskoa ihmisten omiin kehitysideoihin ja antaa heille luottamus siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Arto: Tehtaan puolella muistellaan vieläkin isoisää, mikä kertoo siitä, kuinka paljon hän rakasti tätä firmaa ja kuinka paljon hän oli täällä. Hänen tekemisistään ja sanonnoistaan on tullut lentäviä legendoja, joita kerrotaan edelleen. Olen itse huomannut, että parhaan tiedon työntekijöiltä saa, kun käy heidän kanssaan kahvitauolla, siellä kyllä kuulee, jos joku harmittaa. Millainen kasvuympäristö tehdasalue oli lapselle? Jyrki: Muutimme Helsingistä omakotitaloon tehtaan pihapiiriin, kun isä tuli mukaan Plastexiin. Tehtaalla oli paljon muovisia leluja ja pieniä mielenkiintoisia esineitä. Tehtaan alakerrassa valmistettiin valtavia kuhneammeita ja siellä haisi kauheasti. Siihen aikaan tehtaan tekemät valmiit kastelukannut sidottiin nipuiksi kahvoista toisiinsa ja heiteltiin pihalle kasoihin. Tehtaan työntekijöitä asui työpaikan yhteydessä ja lasten kesken leikittiin yhdessä kastelukan-
ARTO ANT-WUORINEN • Syntymävuosi 1988.
• Markkinointipäällikkö, hallituksen jäsen, omistaja, 4.sukupolvi. • Koulutus: kauppatieteiden kandidaatti. • Harrastukset: jääkiekko, sulkapallo, perhe.
Muovinen tulevaisuus en
S yd ä m
Plastexin johdossa on jo neljäs sukupolvi, onko perheyritykseen mukaantulo ollut kaikille itsestäänselvyys? Lauri: Kuuntelin lapsena isoisäni Erkki Ant-Wuorisen juttuja ja tiesin, että jossain vaiheessa tulen Plastexiin töihin. Silti päätös piti tehdä lopulta nopeasti. Isoisä piti selvänä, että kaikki perheenjäsenet tulevat aina mukaan yritykseen, mutta siitä olen eri mieltä. On parempi antaa ihmisten itse miettiä, mitä haluavat tehdä. Olen nyt neljättä polvea mukana ja katsotaan, jos tulee vielä viideskin polvi. Jos vaimolta kysyy, niin vastaus voi hyvin olla, että ei. Arto: Minua paremminkin kannustettiin menemään muualle töihin, mutta olen 13-vuotiaasta ollut kaikki kesät töissä Plastexissa, joten valinta oli luonteva. Jossain vaiheessa Lauri kyselikin, halusinko tulla töihin perheyritykseen, mutta en tiedä kysyisikö enää. Minulla on vahva halu tuoda oman korteni kekoon ja kasvattaa yritystä edelleen. Mitään ei kuitenkaan pedattu valmiiksi, pankista lainaa ottamalla ja omalla riskillä tulin mukaan omistajaksi. Jyrki: Isäni sukulaisissa oli useampi lakimies ja kiinnostuin oikeustieteestä. Kouluttauduin juristiksi ja pyöritin omaa lakiasiantoimistoa viitisen vuotta, ennen kuin tuli tilanne, että piti valita, tuleeko Plastexiin töihin. Isä oli setänsä Olli Ant-Wuorisen kanssa myymässä yritystä, mutta se olisi vaatinut kaikkien työntekijöiden irtisanomista. Plastex työllisti tuolloin lähes sata ihmistä Lohjalla, joten sitä hän ei halunnut tehdä, vaan lunasti setänsä osuuden itselleen. Omistus siirtyi minulle ja sisaruksilleni 2000-luvun alussa. Tänään neljästä lapsestani vanhin ja nuorin työskentelee Plastexissa ja omistamme enemmistön kolmisin. Asiat ovat menneet luontevasti. Tuntuu, että nyt on hyvin, kaikilla on sopivasti tekemistä ja osaamisemme ja kokemuksemme eri sukupolvien edustajina täydentävät toisiaan. Vetovastuu siirtyy luontevasti seuraavalle sukupolvelle.
asia
Muoviteollisuudessa on meneillään isoja muutoksia. Digitaalisuus
ja ympäristövaatimukset ovat muuttaneet muovin jakelua ja tuotantotapaa. Perinteikkään Plastexin kolme perheyrittäjää ovat valmiina ottamaan haasteen vastaan.