Jani Honkavaara
Erään tappion opetukset Veikkausliigavalmentajan ja valmennustiimin arki koostuu pääosin kolmesta vaiheesta: analysoi, suunnittele, toteuta. Ja näitä vaiheita toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Voisikin sanoa, että viikkosuunnitelma on ottelukaudella valmentajien tärkein työkalu. Ottelu analysoidaan, sen pohjalta suunnitellaan koko viikon tai lähipäivien harjoittelu. Harjoittelu toteutuu harvoin juuri sellaisena, millaiseksi se viikon alussa on suunniteltu. Syitä on monia. Esimerkiksi pelaajamäärä vaihtelee tai pelaajan rooli harjoituksessa muuttuu aktiivisesti harjoitukseen osallistuvasta kaikkia fyysisiä kontakteja välttäväksi. Tai pelaaja on vasta palaamassa loukkaantumisen jälkeen aktiiviseen harjoitteluun, ja harjoittelu aloitetaan vaiheittain. Tällöinkin pelaaja voidaan integroida harjoitteisiin esimerkiksi päätypelaajana, jolloin yhteys muuhun joukkueeseen ja sen viikkorytmiin säilyy.
Kauden 2021 SJK:ssa pyrimme harjoittelemaan puolustamista säännöllisesti, vaikka olisimme siinä onnistuneetkin hyvin edellisessä ottelussa. Päiväksi valikoitui usein MD-3 eli kolme päivää ennen ottelua. Eniten puolustamistamme tuolla kaudella kehitti FC Lahdelle koettu tappio heinäkuun alussa. Olimme
tuossa ottelussa erityisen hyviä ensimmäisellä jaksolla, mutta toisella jaksolla aloimme puolustaa huonosti ja samalla se tuhosi myös hyökkäyspelimme. Ongelma oli helppo tunnistaa: kun päädyimme puolustamaan matalaan blokkiin 1-5-4-1, aloimme seistä emmekä enää prässänneet omaa
kaistaamme. Ja koska Lahti toi paljon pelaajia pelinavaamisvaiheeseen, meidän oli vaikea tunnistaa suoria vastustajiamme ja aloimme prässätä vääriä pelaajia. Suoralla vastustajalla tarkoitamme yksinkertaisesti pelipaikan luomaa vastaparia. Tässä tilanteessa keskikentän suora vastustaja on vastustajan keskikenttä.
