toivat alaa ja mietin, tuleeko minusta oikeastaan mitään, kun en saa koulutuksestani suoraa ammatillista pätevyyttä, vain sitä ”laaja-alaista osaamista”. Nautin kuitenkin opinnoistani ja olin kiinnostunut kasvatustieteestä. Tunsin olevani oikealla alalla ja jatkoin opiskelua huitoen moiset ajatukset sivuun. Onneksi luotin intuitiooni silloin ja nyt olen tässä: työnäkymiini tyytyväisenä viittä vaille valmiina kasvatustieteen maisterina. Miten sitten lähteä etsimään omaa paikkaansa kasvatustieteilijöiden ja muiden osaajien joukossa? Itse olen kokenut ainejärjestötoiminnan todella hyödylliseksi miettiessäni omaa tulevaisuuttani kasvatustieteen maisterina. Jos pelkästään ainejärjestöaktiivina ainejärjestössämme Mentor ry:ssä sekä erilaisissa muissa luottamustehtävissä yliopistolla toimineena olen tutustunut moniin alamme asiantuntijoihin ja muiden kaupunkien kasvatustieteilijöihin, sekä kerännyt itselleni erilaisia hyödyllisiä kompetensseja työelämää ajatellen. Olen osallistunut monenlaisiin yritysvierailuihin ja työelämäpäiviin, sekä pyrkinyt selvittämään, mitä tarjottavaa meillä generalisteilla oikeastaan on työelämälle. Myös Mentor ry kirjasi ensi vuoden toimintasuunnitelmaan vahvaksi painotukseksi sen, että jatkossa pyritään kiinnittämään entistä enemmän huomiota työllisyysmahdollisuuksiemme avaamiseen pitäen silmällä niin julkista, yksityistä kuin järjestösektoriakin. Osallistu siis Mentorin tapahtumiin ensi kaudellakin ja lähde itsekin mukaan toimintaan. Myös SPECIA ry on ainakin minulle ollut tärkeä osa identiteetin määrittelyä. Kuuluminen asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden muodostamaan yhteisöön auttaa löytämään erityislaatuista asiantuntijuuttaan opettajien ja lastentarhanopettajien joukosta. Osaamisen määrittely on helpompaa, kun saa siihen yhteisön tukea. Tähän liittyen kannattaakin lukaista joulukuun Asiantuntija (SPECIAN jäsenjulkaisu), jossa on työelämään liittyvässä haastattelussa neljä järjestöön kuuluvaa opiskelijajäsentä, allekirjoittanut mukaan luettuna. Monille konkreettista suuntaa työelämäajatuksille antaa myös harjoittelu, joka kuuluu opintomme maisterivaiheeseen. Itse suoritin sen pedagogisten opintojen yhteydessä maahanmuuttajien suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin kurssilla opetusharjoitteluna ja voin yhtyä ajatukseen harjoittelun merkityksestä
työelämäidentiteetin muodostumisessa. Minulla ei ollut edes opetettavaa ainetta; halusin vain opettajan pätevyyden, koska koin sen laaja-alaisen hyödyn työelämää ajatellen. Harjoittelusta, oli se työelämäharjoittelu tai pedagoginen harjoittelu, saa mahtavaa työelämäkokemusta ja hyviä suhteita, sekä sen mahdollisen ensimmäisen oman alan työpaikan. Itsellenikin se avasi ovet sijaisuuksiin. Oma ajatukseni työelämästä alkoi muotoutua kuitenkin selkeimmin kandin tekemisen yhteydessä, kun huomasin, että todella pidin sen tekemisestä. Olin valinnut kiinnostavan aiheen, joka sivusi hyvin laajaa sivuaineittani, hallintotiedettä. Tutkiminen tuntui omalta jutulta ja flow löytyi kuin itsestään. Kun sitten gradua tehdessäni huomasin edelleen nauttivani tutkimuksen tekemisestä yhä enemmän (ja erityisesti huomasin ihmisten järkyttyneet ilmeet kertoessani pitäväni gradun tekemisestä tosissani) totesin, että jatko-opinnot ovat selkeästi minua varten. Tällä hetkellä työskentelenkin jo opintojen ohella kokopäiväisenä tutkimusavustajana. Aion hakea tulevana keväänä valmistuttuani maisteriksi suoraan tohtoriopintoihin ja tähdätä tutkijaksi tässä vaiheessa elämääni. Itseäni kiinnostaa erityisesti peruskoulumaailma ja johtamisen- ja hallinnon haasteet siellä. Ja nyt valmistumisen kynnyksellä, tajuan koulutuksemme laaja-alaisuuden mielettömät mahdollisuudet. Lähdenkin nyt hiljalleen kipuamaan kohti tätä uutta haastetta. Tulevaisuus on varmasti täynnä vielä monenlaisia työtehtäviä ja haasteita. Ties mistä joskus itseni löydän. Ehkä koulutuspolitiikasta? Yhden vinkin tahdonkin antaa Sinulle, kasvatustieteilijä: kuuntele itseäsi ja luota intuitioosi. Jos jokin asia kiinnostaa sinua, anna palaa! Kun menet sydämesi mukana, raha tulee kyllä perässä. Kiinnostu kasvatustieteestä, kokoa muista yksiköistä omanlaisesi paletti opintoja, ole avoin erilaisille mahdollisuuksille oppia ja verkostoitua, sekä osallistu työelämätapahtumiin. Tartu tilaisuuksiin ja kokeile. Ole ylpeästi omanlaisesi kasvatustieteen asiantuntija ja näe upea tulevaisuutesi täynnä mahdollisuuksia. Työntäyteistä ja menestyksekästä tulevaisuutta ihan kaikille kasvatustieteilijöille toivottaen, Sanna-Mari Salonen, Mentor ry:n pj 2012, 5. vuoden kasvatustieteen opiskelija, viittä vaille kasvatustieteen maisteri, tutkimusavustaja
Panopticon
12