Page 1

1/2012


Toimitus Panopticonin toimitus Kasvatustieteiden yksikkö Åkerlundinkatu 5 33014 TAMPERE

Sähköposti: panopticon.lehti@gmail.com

Päätoimittaja: Janne Mikkola on mentorin toisen vuoden (hyper) aktiivi.

Graafikko: Saara Pitkälä toivoo lumista talvea.

Taittaja, valokuvaaja: Emma Kurki tekee vähintään kahta asiaa kerrallaan.

1

Panopticon


4 PÄÄKIRJOITUS

5 Miksi Panopticon ? 7 Hei Vaksit!

Mitä te siellä kopissa oikein kaiket päivät puuhailette ?

9 Ainejärjestösivut Kalma Väite: Matematiikka on kivaa, jos sitä osaa

PANOPTICON 2/2013 1/2012

Mentor Yhden generalisti-kasvatustieteilijän pohdintoja OKA Pukuloistoa valssin pyörteissä - tulojuhla ITU Mitä on varhaiskasvatuksen opiskelu Tampereella? 18 Tarhureita

19 Ensimmäiset

yhteiset juhlat

21 Kahvilaherkutteluaa 22 Pilkahdus ison maailman meininkiä 23 Yksikkölehden organisoinnista 23 Mitä mieltä olet tutkintouudistuksesta?

Panopticon

2


3

Panopticon


Pääkirjoitus 1/12

Uuden alun äärellä Janne Mikkola

Haastattelut, gallupit, mielipidekirjoitukset, valokuvat, grafiikat ja niin edelleen. Niitä kaikkia voi ajatella joka lehdestä löytyvinä perustekijöinä, mutta useampikaan mainituista ei ole ollut itsestäänselvyys Mentorin vanhan Blogspotissa julkaistun Panopticon-verkkolehden kohdalla. Ainakin tekijän näkökulmasta hyppy monitaitoisen tiimin kanssa työstettävään koko yksikön yhteiseen Panopticon-lehteen on ollut melkoinen. Toivottavasti tämä tunne välittyy myös sinulle, joka nyt selailet yhteistyömme ensimmäistä tuotosta. Edessäsi on siis kasvatustieteiden yksikön opiskelijoiden aivan uuden yksikkölehden ensimmäinen numero. Tätä

lehteä ja sen tulevaisuutta ovat ideoineet kolmihenkinen toimituksemme yhdessä ainejärjestöjen puheenjohtajien kanssa. Ensinnäkin päätimme, että lehti on suunnattu ennen kaikkea kasvatustieteiden yksikön opiskelijoille, mutta myös sen henkilökunnalle. Lehdessä julkaistavat tekstit pyritään kokoamaan tätä ajatusta silmällä pitäen. Toisaalta lehti tarjoaa aloillemme myös mahdollisuuden avata ovet ulospäin ja näyttäytyä muulle yliopistolle.

Tässä kohtaa sinä, hyvä lukija, astut kuvaan. Vaikka toimitukseen haettiin jäseniä jo syksyn alussa, kaipaa lehti yhä tekijöitä tuleville vuosille. Meidän syksyllä ilmoittautuneiden

tärkeimmäksi rooliksemme on nyt muodostunut paitsi ensimmäisen lehden koostaminen, mutta ennen kaikkea niiden rakenteiden luominen, joiden pohjalta tulevat numerot voidaan julkaista. Nyt kun suuntaviivat tulevaisuudelle on luotu, voivat kiinnostuneet keskittyä jatkossa sisällön tuottamiseen. Lehti ei silti ole suinkaan vielä valmis paketti ja ensimmäinen numeromme etsiikin vielä kokeillen suuntaansa, jonka lopullisesti tulevat yksikkömme opiskelijat ajan kanssa määrittämään. Toivotan koko tekijätiimin puolesta sykähdyttäviä lukuhetkiä, jotka toivottavasti herättelevät myös sinut miettimään yksikkölehtemme mahdollisuuksia.

Panopticon

4


Artikkeli

Miksi Panopticon? Karin Filander

5

Panopticon


Onnittelen Mentoria ja myös uutta yhteisjärjestö Kasvoa lämpimästi onnistuneesta päätöksestä jatkaa kunniakkaan ja tärkeän Panopticon -verkkolehden toimittamista yhdessä. On todella tärkeää, että kasvatustieteiden eri hakukohteiden opiskelijat yhdessä ja erikseen hakevat näkemystä kasvatustieteiden tulevaisuudesta Tampereella ja samalla harjaannuttavat itseään sekä kirjoittajina että kasvatustieteiden tulevina asiantuntijoina ja ammattilaisina. Itse olin aikoinaan opiskeluaikanani aikuiskasvatuksen ainejärjestön Paideian lehden ”Aikuisen Paras Tawara” päätoimittajana. Luulen, että juuri tuo tehtävä sysäsi liikkeelle minussa jotain sellaista, mitä yhä tällä hetkellä pidän arvokkaana. Kiinnostuneet voivat perehtyä verkosta löytyvään artikkeliini, joka sivuaa hieman Paideian mutta myös Mentorin historiaa (http://www.pedocs.de/ volltexte/2012/6742/pdf/RELA_2012_2_Filander_Discursive_turns_from_Bildung.pdf) Kun Panopticon-lehden nykyinen päätoimittaja Janne Mikkola otti minuun yhteyttä ja kyseli lehden nimen alkuperää, lupasin kaivella arkistojani – ja sieltä Panopticonin syntyhetki löytyikin.

Eveliina Tuomaisen vuonna 2004 laatimassa Mentor- historiikissa kerrotaan, että verkkolehden ensimmäisessä pääkirjoituksessa joulukuussa 1999 Marjo-Riitta Heinisuo kertoo lehden syntyneen pitkien baarikeskustelujen ja illanistujaisten tuloksena. Lopullinen nimi Panopticon putkahti esille Aleksanterinkadulla sijaitsevassa baarissa, jossa nimen synnyttämiseen olivat osallistumassa nautintoaineiden ja hyvän seuran ohella myös henkilökuntaa kasvatustieteiden laitokselta. Kuulemma kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyi idea Panopticon- verkkolehdestä. Lehden syntyvaiheeseen osallistuneiden henkilöiden tarkempia nimiä ei tässä kuitenkaan mainita. Jos joku oli silloin mu-

kana, niin voi varmaan itse ilmoittautua lehdelle.

Panopticonin merkityksestä lyhyesti seuraavassa lehdessä julkaistun Tauno Mathlinin (3/2004) artikkelin perusteella: Nimi Panopticonhan viittaa Jeremy Benthamin kehittelemään ideaan pyöreästä vankilarakennuksesta, jonka sellit on rakennettu ympyrän kehälle ja valvontatorni sijaitsee sellien keskellä. Tällainen keskitetty valvontajärjestelmä mahdollistaa jokaisen vangin jatkuvan valvonnan, tai ainakin luo vangeille tunteen jatkuvan valvonnan mahdollisuudesta. Kasvatukseen ja koulutukseen Panopticonin ideaa on soveltanut erityisesti Michel Foucault, joka kirjoittaa koulujärjestelmästä Panopiticonin kaltaisena valvonnan ja tarkkailun systeeminä, jonka tarkoituksena on tuottaa yhteiskuntaan sopeutuvia, normaaleja yksilöitä.

Kasvatustieteissä kohdataan sekä formaalin, nonformaalin että informaalin varhaiskasvatuksen, nuorisokasvatuksen sekä aikuiskasvatuksen eri käytännön kentät ja teoreettisemmatkin keskustelut. On kiinnostavaa seurata jatkossa uuden yksikkömme opiskelijoiden tulevaa innostusta ja harrastuneisuutta kasvatuksen ja koulutuksen eri kentillä Panopticon- verkkolehden kautta. – Onko niin, että jo lehden nimi tavallaan kutsuu kirjoittajia jonkinlaiseen räväkkyyteen ja irrotteluun? – Mitä nyky-yhteiskunnassa oikeastaan on tapahtumassa lapsille, nuorille, keski-ikäisille ja vanhuksille? Mihin heitä sosiaalistetaan ja normaalistetaan kasvatuksen ja koulutuksen avulla? Miten kasvatuksen ja koulutuksen tulevat asiantuntija-ammattilaiset haluavat suomalaisen kulttuurin nykymenoon vaikuttaa kasvatuksen keinoin? Suuria kysymyksiä – joiden käsittelyssä pienetkin teot ovat tärkeitä.

Panopticon

6


Artikkeli

”Hei vaksit! Kaikki mitä olet halunnut tietää Virran vahtimestareista, mutta et ole uskaltanut kysyä. Vahtimestarit ovat ne siniasuiset pitkätukkaiset miehet, jotka oleskelevat Virran ala-aulassa siinä sisäänkäynnin vieressä. Vaikka kasvatustieteiden opiskelijat näkevät heitä lähes päivittäin, kukaan ei tiedä heistä juuri mitään. Keitä he ovat? Mistä he tulevat? Ja mitä he siellä kopissaan oikein tekevät?

Vaksit ovat nimeltään Pasi ja Simo. Pasi on jo Virran väelle tuttu näky. Hän on ollut talossa aivan alusta asti, joulukuusta 2009. Kokemusta hänellä on Tampereen yliopiston vahtimestarina aina vuodesta 1998 niin Päätalolla, kuin Pinneissä A ja B. Lisäksi Pasi toimii yliopiston henkilöstöyhdistyksessä luottamusmiehenä. Simo on ollut vakituisena syksystä lähtien, mutta on sitä ennen tehnyt Virrassa sijaisuuksia. Tulevien lomien aikana kopissa voi nähdä myös kolmannen vahtimestarin, tuuraajana toimivan Tomaksen. Mutta mitä vahtimestarin työhön lopulta kuuluu? Miesten mukaan kopissa lajitellaan postia, suoritetaan kulunvalvontaa, avataan sähköluk-

7

Panopticon

Mitä te siellä kopiss

koja ja ollaan yleisesti tavoitettavissa. Kopin ulkopuolella jaetaan postia, opastetaan ihmisiä Virran laitteiden kanssa ja ohjataan eksyksissä olevaa porukkaa oikeaan paikkaan. Miehet ovat säästyneet Virta-uransa aikana täpäriltä tilanteilta. Täällä ei kuulemma ole koskaan sattunut mitään dramaattista, esimerkiksi varkauksia. Muutenkin Virrassa on leppoisampi meininki kuin muualla yliopistossa, jolloin vaksitkin voivat ottaa opiskelijoiden kanssa rennommin. Sitä ei kuitenkaan saa mainita muille yliopiston opiskelijoille – tulevat muuten kateellisiksi. Silloin kun Pasi ja Simo eivät ole Virran vahtimestareita, ovat he moottoripyörämiehiä. Simo omistaa vuoden -72 Yamahan ja Pasi saman vuosimallin Jupiter Safiren. Pasista saattaa kuitenkin lähitulevaisuudessa tulla harlikkamies, ainakin jos vireillä olevat huutokauppakuviot onnistuvat. Vahtimestareiden mielestä Virrassa käyvät ihmiset ovat fiksua ja mukavaa väkeä. Kumpikin toivoo voivansa jäädä tänne töihin hamaan tulevaisuuteen. Viestinä opiskelijoille vahtimestarit mainitsevat, että jos opiskelijat haluavat jäädä virtaan kahdeksan jälkeen, kannattaa siitä ilmoittaa heille. Hei, pidetään mielessä! Jarno Korhonen


” sa oikein kaiket päivät puuhailette?

Panopticon

8


Kalma

väite: Matematiikka on kivaa, joss sitä osaa

Noora Korhonen

Me kalmalaiset olemme virtuooseja mm. matikassa, kuten jo koulutusohjelmamme nimi antaa ymmärtää. Kun aiempina vuosina aina syyskuun alussa uudet aikama-opiskelijat istuttivat takapuolensa ensimmäisen kerran matematiikan ja tilastotieteen yksikön matematiikan luennolle, jokainen opiskelija tunsi vahvan valaistumisen hetken ja tajusi, kuinka matematiikka on se elämän suola – se

9

Panopticon

voima, joka pitää meidät loogisine päätelminemme tässä maailmassa ja antaa meille syyn elää. Tämä yhteys matematiikkaan on ollut kalmalaisilla jo iät ja ajat, sanotaanko nyt, että jopa ihan aikojen alusta saakka. Tai sitten ei. Kai se näin tuleville kollegoille on myönnettävä, että kyllä se kasvatustiede taitaa olla se pääjuttu suurelle (ellei suurimmalle) osalle kalmalaisistakin – jopa sen matematiikan


kustannuksella. Kasvatustiedehän se pääaine on, mutta kun se matematiikkakin on pakollista. Vaikka matematiikka itsessään on kivaa, kyllä se yliopistossa saadaan hyvin naamioitua epäkivaksi (=negaatio kiva). Itseasiassa ihan niinkin suurissa määrin, että kun ne pienet yliopistossa aloittaneet kalmalaiset istuutuivat Logiikka 1A:n luennolle ensimmäisenä syksynä terotetut lyijykynät järjestyksessä, uutuuttaan hohtava luentolehtiö visusti jännittyneissä käpälissään sekä vieno jännittynyt ja innostunut ilme kasvoillaan, niin pudotus matemaattisen älykön taivaasta maan pinnalle oli aikamoinen järkytys. Ja nekin, jotka vielä logiikan kurssista selviytyivät samalla mallilla kuin lukion lyhyen tai pitkän matematiikan oppitunneista, tippuivat tuoleiltaan viimeistään Analyysi 1:n tai Lineaarialgebra 1A:n kursseilla. Tässä vaiheessa sitten tuskastutaan, luetaan uudestaan ne kaikille tutut VAKAVAmateriaalit ja yritetään vielä kerran päästä sisään johonkin muuhun koulutusohjelmaan. No ei nyt sentään. Kalmalaiset ovat kyllä erityisen kummallista opiskelijaporukkaa matematiikan luennoilla. Pää ei toimi ihan siinä määrin, missä matematiikan opiskelijoiden, eikä epsilon-todistukset käy ihan käden käänteessä. Yhdessä ihmetellään, miksi luennoitsija kirjoittaa koko ajan jos-sanan väärin kahdella ässällä ja toisinaan pohditaan, että mikä ihme on ’Rosittainjärjestys’. Sen kerran kun ei kehtaa kaverilta kysyä kummallisen merkintätavan tarkoitusta ja kopioi taululta suoraan vain omaan vihkoonsa kaiken, on taululla tietysti oikea kirjoitusvirhe. Välillä tuntuu, että matematiikan yksikön matikkapaja on vain kalmalaisia varten, joille se on ainoa keino saada 40% matematiikan harjoituksista tehtyä, mikä vaaditaan kurssin loppukokeeseen pääsyyn. Yritetäänpä seuraavaksi tavoittaa sitä fiilistä ja tunnelmaa, jota keskiverto kalmalainen käy läpi liioittelematta jokaisella matematiikan luennolla. Otetaan tämä perinteisen rentoutumisharjoituksen tapaan, tiedättehän, vaihe yksi: laita silmät kiinni ja kuvittele itsesti hiekkarannalle. Otetaan tässä hiekkarannan sijaan vaan mielen matkakohteeksi matematiikan luento ja sanotaanko vaikkapa Pinni B:n luentosali numerolta 1096. Tunnet kuinka rentoudut. Olet ensimmäisellä matematiikan luennolla ja pihiset innostuksesta. Olet tulostanut luentoprujut valmiiksi ja istut ensimmäisessä rivissä, jotta näet taululle ilman

silmälaseja. Matematiikan professori pyyhältää ovesta sisään, ja sali hiljenee (jos hiljenee). Tässä vaiheessa tajuat, että paikalla on muitakin kuin sinä ja uudet opiskelukaverisi. Paikalla on nimittäin mahtava kattaus matematiikan ja tilastotieteen opiskelijoita, jotka näyttävät uhkaavan älykkäiltä huippulaskimineen ja huippuaivoineen (vaikka aivot eivät todellisuudessa näy, rentoutumisharjoituksessa voidaan näin kuitenkin kuvitella). Matematiikan ja tilastotieteen opiskelijoiden lisäksi luennolla istuu jos jonkin vuosikurssin kalmalaista, jotka eivät ole vielä(kään) päässeet kurssia läpi. Kyllähän sitä luulisi, että monen vuoden jälkeen joka vuosi samoilla luennoilla istuneelle analyysin koukerotkin olisivat jo selvää pässinlihaa, mutta ei. Käännyt takaisin mutisevaan professoriin ja liitutauluun päin ja huomaat taulun olevan jo täynnä jos jonkinlaisia koukeroita. Missä vaiheessa luento muka ehti alkaa? Kylmä hiki nousee kasvoillesi ja alat ihmetellä, mitä kaikki nuo merkit tarkoittavat. Tässä vaiheessa voidaankin lipua pois hiekkarannalta takaisin tähän hetkeen. Millainen fiilis? Tuntuuko sinusta nyt samalta kuin kalmalaisesta matematiikan luennolla? Uskoisin, että tuntuu. Kyllähän se ymmärrettävästi hämmentää kun matematiikan professorit suoltavat analyysin lauseita taululle samaan tahtiin kuin mummo murustaa ja heittelee Sorsapuistossa leivänmuruja ankoille. Tai no oikeastaan vieläkin nopeampaan tahtiin. Tässä tapauksessa nämä uudet kalmalaiset ovat nuo Sorsapuiston sorsat, jotka yrittävät napata jokaisen tiedon murusen operoitavaksi aivosoluihinsa. Oletetaan kuitenkin, että suurin osa kalmalaisista on tässä vaiheessa ankkoja ilman hampaita. Onhan se vaikeaa syödä sitä leipääkään, jos ei ole hampaita, joilla pureskella leipä sellaiseen kuntoon, että sen voi niellä. Otsikon väite on mielestäni kuitenkin epätosi, mielenkiintohan katoaa, jos kaiken osaa. Tämän kirjoituksen ei ollut missään nimessä tarkoitus pelotella matematiikan kauhuilla, eikä väittää, etteikö matematiikka olisi mukavaa. Ennemminkin tarkoituksena oli valottaa sitä, kuinka erilaista opiskelu matematiikan ja tilastotieteen yksikön puolella on ja huomauttaa, ettei me kalmalaisetkaan mitään matemaatikoita olla vaan ihan kasvatustieteilijöitä.

Panopticon

10


Mentor

Yhden generalistikasvatustieteilijän työelämäpohdintoja Tiedätkö sen tunteen, kun monen selittely-yrityksen jälkeen saat vaivoin kerrottua ihmisille, mikä sinusta oikeastaan tulee sen jälkeen, kun saat kasvatustieteen maisterin paperit eteesi. ”Ai susta tulee opettaja?” -tyyliset lausahdukset ja niitä seuraava selittelyn pakko ovat meidän elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutuksen opiskelijoiden arkipäivää. Se pakottaa meidät yhä uudelleen miettimään kasvatustieteen asiantuntijuutemme rakentumista, sekä paikkaamme ja markkina-arvoamme työelämässä. Suurin osa ihmisistä kun ei selvästikään tunnu muistavan, että opettajien ja lastentarhanopettajien lisäksi kasvatustieteen kentällä on myös muunlaisia kasvatustieteen asiantuntijoita – meitä generalisteja. Meistä usein puhutaan generalisteina, yleisen kasvatustieteen opiskelijoina. Nimitys saattaakin olla osuva kuvatessaan työllistymismahdollisuuksiemme kirjoa: koulutuksemme todella on monelle alalle soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, joka ei pätevöitä yhteen ammattiin, vaan avaa ovet moneen suuntaan. Meitä työllistyy esimerkiksi koulutusorganisaatioihin, henkilöstöalalle, sekä monenlaisiin johtamis-, suunnittelu-, kehittämis-, tutkimus- ja ohjaustöihin. Toki myös opettajiksi ja koulumaailmaan. Opiskelemme kasvatustiedettä tai aikuiskasvatusta ja vaikutamme niin julkisella puolella, yrityksissä kuin kolmannellakin sektorilla. Suuri rooli työllistymisemme suuntaajana on niillä opinnoilla, joita tutkintoomme mahtuu kasvatustieteen rinnalle melko paljon valinnaisiksi opinnoiksi. Mahdollisuudet avautuvat hieman eri suuntiin, jos opiskelemme kasvatustieteen

11

Panopticon

rinnalla hallintotiedettä, erityispedagogiikkaa, yritysjuridiikkaa, liiketoimintaosaamista, psykologiaa, sosiaalitieteitä, tiedotusoppia tai ruotsia. Akavan Erityisaloihin kuuluva ammattijärjestömme SPECIA ry on julkaissut muun muassa Niiniön (2007) pro gradu -tutkielman ”Kasvatustieteilijät työelämässä. Speciaan kuuluvien kasvatustieteilijöiden työllistyminen, työkvalifikaatiot sekä työtyytyväisyys”, sekä Luukkaisen (2010) pro gradu -tutkielman ”Yksi tutkinto, monta uraa. Kasvatustieteen maisterin työelämäosaaminen valmistuneiden ja työnantajien silmin”. Molemmissa tutkielmissa kuvataan sitä osaamiskenttää ja niitä työllistymismahdollisuuksia, joita me yleisen kasvatustieteen opiskelijat opinnoistaan saamme. Mikäli mahdollisuudet työllistymiseen ovat itselläsi vielä hämärän peitossa, suosittelen tutustumaan kyseisiin graduihin. Yhden seikan haluan nostaa Niiniön tutkielmasta esiin, ja se on huomio siitä, että me generalisti-kasvatustieteilijät olemme nähtävästi löytäneet oman paikkamme työelämän muiden asiantuntijoiden joukossa hyvin. Ei siis huolta – meille on kysyntää työmarkkinoilla ja työllisyystilanne näyttää hyvältä. Monet mahdollisuudet työllistymiseen tarkoittavat kuitenkin paitsi valoisaa tulevaisuutta, myös haasteita oman tien löytämiseen mahdollisuuksien keskellä. Koulutusohjelmamme avaa ovet, mutta oikeasta oviaukosta omalle tielle löytäminen ei aina ole helppoa. Opiskelujen alussa koin tämän ristiriidan itse erityisen voimakkaana. Monet opiskelukaverini vaih-


toivat alaa ja mietin, tuleeko minusta oikeastaan mitään, kun en saa koulutuksestani suoraa ammatillista pätevyyttä, vain sitä ”laaja-alaista osaamista”. Nautin kuitenkin opinnoistani ja olin kiinnostunut kasvatustieteestä. Tunsin olevani oikealla alalla ja jatkoin opiskelua huitoen moiset ajatukset sivuun. Onneksi luotin intuitiooni silloin ja nyt olen tässä: työnäkymiini tyytyväisenä viittä vaille valmiina kasvatustieteen maisterina. Miten sitten lähteä etsimään omaa paikkaansa kasvatustieteilijöiden ja muiden osaajien joukossa? Itse olen kokenut ainejärjestötoiminnan todella hyödylliseksi miettiessäni omaa tulevaisuuttani kasvatustieteen maisterina. Jos pelkästään ainejärjestöaktiivina ainejärjestössämme Mentor ry:ssä sekä erilaisissa muissa luottamustehtävissä yliopistolla toimineena olen tutustunut moniin alamme asiantuntijoihin ja muiden kaupunkien kasvatustieteilijöihin, sekä kerännyt itselleni erilaisia hyödyllisiä kompetensseja työelämää ajatellen. Olen osallistunut monenlaisiin yritysvierailuihin ja työelämäpäiviin, sekä pyrkinyt selvittämään, mitä tarjottavaa meillä generalisteilla oikeastaan on työelämälle. Myös Mentor ry kirjasi ensi vuoden toimintasuunnitelmaan vahvaksi painotukseksi sen, että jatkossa pyritään kiinnittämään entistä enemmän huomiota työllisyysmahdollisuuksiemme avaamiseen pitäen silmällä niin julkista, yksityistä kuin järjestösektoriakin. Osallistu siis Mentorin tapahtumiin ensi kaudellakin ja lähde itsekin mukaan toimintaan. Myös SPECIA ry on ainakin minulle ollut tärkeä osa identiteetin määrittelyä. Kuuluminen asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden muodostamaan yhteisöön auttaa löytämään erityislaatuista asiantuntijuuttaan opettajien ja lastentarhanopettajien joukosta. Osaamisen määrittely on helpompaa, kun saa siihen yhteisön tukea. Tähän liittyen kannattaakin lukaista joulukuun Asiantuntija (SPECIAN jäsenjulkaisu), jossa on työelämään liittyvässä haastattelussa neljä järjestöön kuuluvaa opiskelijajäsentä, allekirjoittanut mukaan luettuna. Monille konkreettista suuntaa työelämäajatuksille antaa myös harjoittelu, joka kuuluu opintomme maisterivaiheeseen. Itse suoritin sen pedagogisten opintojen yhteydessä maahanmuuttajien suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin kurssilla opetusharjoitteluna ja voin yhtyä ajatukseen harjoittelun merkityksestä

työelämäidentiteetin muodostumisessa. Minulla ei ollut edes opetettavaa ainetta; halusin vain opettajan pätevyyden, koska koin sen laaja-alaisen hyödyn työelämää ajatellen. Harjoittelusta, oli se työelämäharjoittelu tai pedagoginen harjoittelu, saa mahtavaa työelämäkokemusta ja hyviä suhteita, sekä sen mahdollisen ensimmäisen oman alan työpaikan. Itsellenikin se avasi ovet sijaisuuksiin. Oma ajatukseni työelämästä alkoi muotoutua kuitenkin selkeimmin kandin tekemisen yhteydessä, kun huomasin, että todella pidin sen tekemisestä. Olin valinnut kiinnostavan aiheen, joka sivusi hyvin laajaa sivuaineittani, hallintotiedettä. Tutkiminen tuntui omalta jutulta ja flow löytyi kuin itsestään. Kun sitten gradua tehdessäni huomasin edelleen nauttivani tutkimuksen tekemisestä yhä enemmän (ja erityisesti huomasin ihmisten järkyttyneet ilmeet kertoessani pitäväni gradun tekemisestä tosissani) totesin, että jatko-opinnot ovat selkeästi minua varten. Tällä hetkellä työskentelenkin jo opintojen ohella kokopäiväisenä tutkimusavustajana. Aion hakea tulevana keväänä valmistuttuani maisteriksi suoraan tohtoriopintoihin ja tähdätä tutkijaksi tässä vaiheessa elämääni. Itseäni kiinnostaa erityisesti peruskoulumaailma ja johtamisen- ja hallinnon haasteet siellä. Ja nyt valmistumisen kynnyksellä, tajuan koulutuksemme laaja-alaisuuden mielettömät mahdollisuudet. Lähdenkin nyt hiljalleen kipuamaan kohti tätä uutta haastetta. Tulevaisuus on varmasti täynnä vielä monenlaisia työtehtäviä ja haasteita. Ties mistä joskus itseni löydän. Ehkä koulutuspolitiikasta? Yhden vinkin tahdonkin antaa Sinulle, kasvatustieteilijä: kuuntele itseäsi ja luota intuitioosi. Jos jokin asia kiinnostaa sinua, anna palaa! Kun menet sydämesi mukana, raha tulee kyllä perässä. Kiinnostu kasvatustieteestä, kokoa muista yksiköistä omanlaisesi paletti opintoja, ole avoin erilaisille mahdollisuuksille oppia ja verkostoitua, sekä osallistu työelämätapahtumiin. Tartu tilaisuuksiin ja kokeile. Ole ylpeästi omanlaisesi kasvatustieteen asiantuntija ja näe upea tulevaisuutesi täynnä mahdollisuuksia. Työntäyteistä ja menestyksekästä tulevaisuutta ihan kaikille kasvatustieteilijöille toivottaen, Sanna-Mari Salonen, Mentor ry:n pj 2012, 5. vuoden kasvatustieteen opiskelija, viittä vaille kasvatustieteen maisteri, tutkimusavustaja

Panopticon

12


OKA

Pukuloistoa valssin pyöreissä Topias Kareinen, 2. vuosikurssin isäntä, Luokanopettajankoulutus

Pukuloistoa, iloista puheensorinaa, hyvää ruokaa ja valssin pyörteitä. Tätä kaikkea tarjosi kiireisen syksyn keskelle luokanopettajaopiskelijoiden perinteinen Tulojuhla, joka on vuosittain 2. vuosikurssin järjestämä iltapukujuhla. Juhla on vuosien varrella nähty jos jonkinlaisessa asussa, mutta viimeiset kaksi vuotta ovat yksikkömme opiskelijat kaivelleet päälleen mitä upeimpia iltapukuja. Juhlat järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Tampereella ravintola Ziberian toimiessa juhlatantereena. Tilaisuudessa kuultiin opiskelijoiden ja henkilökunnan puheiden lisäksi myös livemusiikkia,

13

Panopticon

josta vastasi 3. vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoista koottu houseband. Lisäksi nähtiin ensimmäisen vuosikurssin ohjelmanumeroita ja lauluyhtye El Rivo tarjosi herkkua naiskuulijoille. Niin ja ne valssit. Ensimmäisen valssin aloittivat perinteiseen tapaan ensimmäisen vuosikurssin isäntä ja emäntä, jonka jälkeen lattia täyttyi iloisista katseista ja vakaista askelista. Juhlat jatkuivat kiihtyvällä vauhdilla aina aamuyön puolelle. Ensi vuotta odotellen!


Selleckit, kahvat, Chaplin, Poirot, Flanders... Marraskuussa Virran käytävillä on voinut bongata miesopiskelijoiden kasvoilla monen näköisiä viiksiviritelmiä. Syy tähän villitykseen löytyy Australiasta, jossa vuonna 2003 laukaistiin ilmoille idea hauskasta tavasta kääntää huomio miesten terveyskysymyksiin kasvattamalla viiksiä koko marraskuun ajan. Kampanja nimeltä Movember on ajan saatossa levinnyt eri puolille maapalloa ja Suomessakin viiksiä on kasvatettu jo useampana vuotena. Myös opettajaopiskelijat ovat ottaneet miesten terveysasiat sydämelleen, tai oikeastaan ylähuulilleen. Näin kampanjan puolivälin jälkeen monien huulia koristavatkin jo komeat pensselit. OKAlaisten oma Movember-ryhmä löytyy alla olevilta sivuilta. Heitäthän viiksivallun kanssa vaikka ylävitoset, mikäli sellainen kävelee sinua vastaan tämän kuun aikana. Support the stache ja tulosta täältä itsellesi omat pullasudit: http:// www.freemoustache.com/index.html Lisätietoja Movemberista ja OKA:n poikien Mocrew:n löydät osoitteesta http://fi.movember. com/ Tobbe

Panopticon


ITU

Hallitusterveiset -Itu ry

Uusi hallitus on valittu vuodelle 2013! Vuosi on vierähtänyt nopeasti ja kohta on aika pyyhkiä vanhan hallituksen pölyt nurkista ja kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta. Vuoden 2013 hallitus kuulostaa tältä: Puheenjohtaja Milla Tukiainen Varapuheenjohtaja Ida Ojala Taloudenhoitaja Outi Kattelus Sihteeri Emmi Jormanainen Muut hallituksen jäsenet: Saara Loukola Katja Sirvio Aatu Silen  Heli Nyyssölä Anne Rouhu Maija Repo Eeva Uskali

Varajäsenet: Tytti Tammi Roosa Haverinen Hanna Poola Uusi hallitus aloittaa toimintana tammikuussa, jolloin valitaan jäsenien vastuualueet. Luvassa myös tarkempi esittely.   Onnea hallitukselle 2013!

15

Panopticon

”Koulutus herättää ajattelemaan kriittisesti”

Miten opiskelijat itse kuvaavat alaansa ja opiskelua Tampereen yliopistossa?

”Varhaiskasvatuksen opiskelijana on myös helppoa lähteä vaihtoon. Meillä on ollut opiskelijoita vaihdossa mm. Saksassa, Espanjassa ja Turkissa, muutamasta kuukaudesta kokonaiseen vuoteen. Suosittelen vaihtoon lähtemistä lämpimästi!”

Talvipäivät 2012 Kajaanissa


Mitä on varhaiskasvatuksen ”On hienoa, että ltoopiskelu on yliopistotasoista”

”Monia asioita käsitellään koulutuksessa, mutta mahdollisuudet omien mielenkiinnon kohteiden opiskeluun ja vapaavalintaisuuteen ovat niukat.” ”Lastentarhanopettaja = LTO”

”Opiskelut ovat ikuisia ryhmätöitä!”

”Kaisu Hermanfors rulaa”

opiskelu Tampereella? - Lyhyt oppimäärä

Opiskelu sisältää kasvatustieteen filosofiaan ja teorioihin perehtymistä. Tutuiksi ovat tulleet muun muassa Freud, Vygotsky, Eriksson. Kasvatustieteen tutkimuksiin, tutkimustyöhön ja metodologiaan perehdytään koko koulutuksen ajan. 180 opintopisteen laajuinen kasvatustieteen kandidaatin tutkinto antaa pätevyyden lastentarhanopettajaksi. Lisäksi vapaavalintaisesti voi suorittaa 120 opintopisteen laajuisen kasvatustieteen maisterin tutkinnon. Tavoiteajat 3 + 2 vuotta. Varhaiskasvatuksen koulutus antaa pätevyyden päivähoidon opetus, kasvatus ja hoitotehtäviin, esiopetukseen sekä varhaiskasvatuksen asiantunt musta vaativiin johto, kehittämis- ja suunnittelutehtäviin. Lisäksi opiskeluihin kuuluu pal-

jon hauskaa käytännönläheistä harjoittelua, kuten sorminuken ja rytmimunan tekemistä kuviksen tunneilla, hiihdon ja luistelun perustaitojen opettamista liikunnassa ja laululeikkien treenaamista musiikissa. Projektioppiminen on tärkeä opiskelumuoto. Tänäkin lukuvuonna työn alla on muutama suurempi projekti. Ykkösvuosikurssi järjestää huikean leikkipäivän päiväkoti-ikäisille lapsille harjoitellen leikin pedagogiikkaa ja draaman elementtejä. Kakkosvuosikurssi järjestää lapsille joulukonsertin, joka sisältää upeita esityksiä viulusooloista yhteislauluihin. Joulukonsertin toteutuksessa musiikilliset esitykset ovat pääroolissa, mutta konsertti sisältää myös draamallisia koukkuja. Tärkeintä opiskelussa on yhteistyö!

leikkipäivä 2012

Panopticon


Teekkari vs. humanisti 17

Panopticon


Näkökulma

Tarhureita?

Ennakkoluulottomuutta toivottaen 2. vuosikurssin varhaiskasvatuksen opiskelija

Minua ihmetyttää:

Miksi kasvatustieteen pääaineopiskelijoista, jotka opiskelevat varhaiskasvatuksen koulutuksessa puhutaan useimmiten (lähes aina) lastentarhanopettaopiskelijoina tai vielä ihmetyttävämpää: TARHUREINA? Läheskään kaikista ei tule ‘’tarhureita’’ vaan myös kasvatustieteen kandidaatteja ja maistereita, jotka suuntautuvat opiskelun jälkeen esimerkiksi asiantuntija-, tutkimus-, kehittämis- tai opetustehtäviin. Itselleni lastentarhan- ja esiopettajan pätevyys ei ole ollut alunperinkään motiivi hakeutua kyseiseen koulutukseen. Monia vertaisopiskelijoitani tuntuvat kiinnostavan myös lasten kulttuurialat ja kunnan virkamiestehtävät.

Miksi käytännönläheisemmät kurssit, kuten taideaineet saavat mediassa (sosiaalisisista medioista puhumattakaan) koulutustamme kuvatessa niin suuren roolin? Niitähän on loppujen lopuksi hyvin vähän katsottaessa koko opintorakennettamme? En mielelläni välitä kuvaa alastani vain kertomalla luistelu- tai savityötunneista, koska se ei edusta mielestäni todellisuutta. Muidenkin EDU:n opiskelijoiden tapaan opiskelemme yhteiset teoreettiset kurssimme aina kasvatusfilosofiasta tutkimusmetedologiaan. Sekä alamme opiskelijat että sitä opiskelemattomat luovat käsitystä ja kuvaa koulutuksestamme omissa diskursseissaan ja toiminnassaan. Valitettavan usein näistä heijastuu, joko humoristisestisesti tai suoraan, kyseenalaistava sävy, joka liittyy sijoittumiseemme akateemisessa yhteisössä. Mistä tämä johtuu? Ja voidaanko tällä nähdä olevan yhteyttä siihen professionaalisen arvostukseen, joka on myöhemmin nähtävissä työelämässä ja palkkauksessa? Enpäs tiedä.

Panopticon

18


Tapahtuu

Ensimmäiset yhteiset juhlat Veera Ikkelä Ilmassa oli jännitystä, odotusta ja juhlantuntua. Oli nimittäin historian ensimmäiset yksikön opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiset juhlat. 150 juhlavierasta nosti maljan uudelle yhteiselle yksikölle, opiskelijoiden yksikköjärjestölle Kasvo ry:lle ja uusille yhteisille tiloille. Juhlanaihetta lisäsi myös Edun opiskelijajärjestöjen voitto Tamyn ainejärjestökilpailussa, jossa aiheena oli järjestöjen yhteistyö. Illan aikana vieraat saivat nauttia lastentarhanopettajaksi opiskelevan Salla Mölsän kauniista lauluesityksestä, henkilökunnan hauskasta lauluyhtye-esityksestä sekä illan päättäneestä OKL:n bändistä. Bändi sai juhlakansan tanssijalan vipattamaan ja loppuillasta Virran kahvilatila muuttuikin tanssilattiaksi, jossa tanssivat niin opiskelijat kuin henkilökunta iloisesti yhdessä. Kaikki (järjestäjien) odotukset onnistuneista juhlista täyttyivät, joten toivottavasti samanlaisia mukavia yhteisiä juhlia vietetään jatkossa vielä monia!

19

Juhlissa oli mahdollisuus käydä ottamassa kaverikuvia studiossa, jossa kuvaajana toimi Elsa Ahokas. Kuvaus osoittautui todella suosituksi, joten hauskasta illasta tallentui monta iloista kuvaa.

Panopticon


Mestoilla virran Uudistus kun lähenee, niin sitä tahtoo paikkaan yhteiseen siis pakkaamaan, nyt me suunnataan mestoille Virran. Hei kaikki, nyt me muutetaan, pois ennakkoluulot riisutaan, on yhdessä paljon hauskempaa, mestoilla Virran. Mestoilla Virran, mestoilla Virran, on yhdessä paljon hauskempaa, mestoilla Virran. On Okaa, Ituu, Mentorii sekä Kalmaa, Tamausta, Reettorii, on paljon uusia ystävii, mestoilla Virran. Kasvo meitä yhdistää ja yhteistyötä edistää, voi EDUsta olla ylpeä, mestoilla Virran. Mestoilla Virran, mestoilla Virran, voi EDUsta olla ylpeä, mestoilla Virran. Kaiken muuttuvan mä nään, mut ei syytä huoleen vähääkään, on paras henkilökunta tää, mestoilla Virran. Kuvittelen huomisen ja siitä etukäteen iloitsen, nyt nostan maljan juhlien, mestoilla Virran. Mestoilla Virran, mestoilla Virran, nyt nostan maljan juhlien, Mestoilla Virran. Tiia -Liina Puupponen

Panopticon

20


Tapahtuu

Kahvilaherkuttelua

Maanantaisin ja keskiviikkoisin virtalaisia hemmotellaan, kun ITUn ja OKAn opiskelijat pistävät kahvilat pystyyn.

Tuu oikeesti kahvilaleikkiin! Maanantaina 3.12 ja siitä eteenpäin maanantaisin tulevat lastentarhanopet pistävät Virran kolmanteen kerrokseen kahvilan pystyyn. Edeltävinä iltoina on opiskelija-asuntojen keittiöissä käynyt tohina ja jauhojen pölinä kun muhevat ja mehevät leivokset on pantu alulle. Maanantaisin 11.00-16.00 ne ovat pikkurahalla teidän nautintonne tae. Palanpainikkeeksi maistuu lämmin juoma, jolla saat viikonlopun jäljiltä silmäsi pysymään auki. Kahvilaleikissä juodaan ja syödään oikeista astioista. Tarjonnassa painotetaan luomua, reilua kauppaa ja myös kasvis- ja vegaanisia vaihtoehtoja löytyy. Viihdykettä järjestetään joskus esimerkiksi mediamoguli Satusedän muodossa. Kaivele hilut taskusta ja rentoudu kahvilaleikissä Virran kolmannessa kerroksessa joka maanantai! Ollaanko siis oikeesti leikisti vai leikisti oikeesti? Tervetuloa ottamaan selvää!

21

Panopticon

Astut ulos Virta-rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta seminaarihuoneesta ja hierot mustetahraisilla käsilläsi ensin ohimoitasi ja sitten niskaasi. Ajatuksesi karkailevat kasvatusfilosofiasta didaktiikan perusteisiin ja takaisin. Haukottelet leveästi ja mietit, miten ihmeessä pysyä hereillä vielä seuraava tunti. Kahvin tuoksu kantautuu nenääsi kivutessasi kierreportaita ylös toiseen kerrokseen. Seuraavassa porrasvälissä erotat jo muiden äänien joukosta leppoisaa puheensorinaa ja iloista naurua. Avaat oven Virran kolmannen kerroksen kahvilaan ja huokaat helpotuksesta. ”Onneksi tänään on keskiviikko”, ajattelet kaivaessa taskustasi kahta ja puolta euroa, jolla saat luokanopettajaopiskelijoiden ylläpitämästä Lataamosta kahvia ja pullaa. Kahvilanpitäjien tervehtiessä sinua hymyillen, muistat miksi opiskelijaelämä on oikeastaan ihan kivaa. Kahvila Lataamo joka keskiviikko klo 9.00-16.00 Virta-rakennuksen kolmannessa kerroksessa.


Tapahtuu

Pilkahdus ison maailman meininkiä Virrassa

Jaakko Vuorio, Head Organizer, TEDxTampereED

Monet varmasti mieltävät sanoista ”seminaari” tai ”konferenssi” tiettyjä mielikuvia. Osalle mieleen piirtyy Tampere-talo, osalle pömpelissä pönöttävä puhuva pää ja osalle taas jatkuvat power point- esitykset ja diat. Jokainen meistä on varmasti kokenut ”Death by Power Point” – tilaisuuden. TED (Techonology, Entertainment, Design) on jenkeissä perustettu voittoa tavoittelematon konferenssiformaatti. Varsinainen TED – konferenssi pidetään kerran vuodessa Kaliforniassa Long-Beachilla ja sinne kerääntyy tuhansia maailman merkittävimpiä ajattelijoita ja tekijöitä - `thinkers and doers´. Siellä on kuultu mm. Al Goren kuuluisa puhe ilmastonmuutoksesta, siellä oli Bill Gates, on ollut Iso-Britannian ex-pääministeri Gordon Brown ja itse Stephen Hawking. On myös ollut tuntemattomampia tutkijoita, tieteilijöitä, viihde-alan ammattilaisia sekä myös kasvatustieteilijöitä. Tavanomainen konferenssi löi läpi internetin nousun myötä kun puheita alettiin nauhoittamaan, jolloin niitä voitiin katsoa ilmaiseksi netistä. Tällä tapaa kaikki kansalaiset pääsivät osallisiksi hienoihin puheisiin, niitä voitiin jakaa ja käyttää jopa osana opetusta. Johtavana ideana oli ”Ideas Worth Spreading – Levittämisen arvoiset ideat”. TEDx perustuu näihin samoihin periaatteisiin, mutta ”x” viittaa itsenäisesti järjestettyyn TED

tapahtumaan. Virrassa 29.11 torstaina järjestettävä tapahtuma on nimeltään TEDxTampereED. Tapahtuma noudattaa TEDx formaattia, se tapahtuu Tampereella ja teemamme on Education eli kasvatus ja koulutus. Tapahtuma on voimakkaasti paikallinen ja perustuu yhteisöön, jossa toimimme. Tapahtumassamme nauhoitetaan puhujien puheet ja ne viedään tapahtuman jälkeen Youtube palveluun, jotta puhujien ideat ja ajatukset leviävät mahdollisimman laajalle. Lisäksi tapahtumasta löytyy webcast eli tapahtuma on todellakin Live. Puhujina ovat mm. filosofi Juha Varto, peli- ja internettutkija Jaakko Stenros, suklaa-alkemisti Jaakko Halmetoja sekä tuore kasvatustieteiden tohtori ja tanssitaiteilija Raisa Foster. Se, mitä he puhuvat, nähdään ja kuullaan vasta torstaina. Ilmoittautuminen on valitettavasti jo päättynyt, mutta voit liittyä tapahtumaan joko päätalon aulassa, jossa on live-lähetys tai vaikkapa Virran 3. kerroksessa, josta löytyy teemakahvila pop-up tyyliin sekä mausteena pari DJ:ta pyörittämässä kiekkoja. Tapahtuman järjestävät kasvatustieteiden opiskelijat, joita on koottu mukaan eri ainejärjestöistä. Toivottavasti olet kanssamme kuuntelemassa insiroivia puheita ja nauttimassa loistavasta päivästä!

Panopticon

22


Mitä mieltä olet tutkintouudistuksesta?

“Uusi tutkinto on innovatiivinen. Mikäli aloittaisin nyt opinnot, kannattaisin ehdottomasti. Uusi tutkintorakenne mahdollistaaa osaamisalueiden yhdistelyn sekä tuo enemmän valinnanvaraa. Negatiitisena käytännön ratkaisut ovat kangerrelleet (osittain johtuen muutosta Tampereelle). Käytänteet eivät ole vielä normalisoituneet ja ovat osin vieraita myös opettajille.” 4. vuosikurssin luokanopettajaopiskelija

Yksikkölehden organisoinnista Tälle lehdelle on nyt perustettu omat nettisivut, joilla kaikki tulevat numerot tullaan julkaisemaan. Samalla nämä sivut mahdollisten Facebook-sivujen ohella tulevat muodostamaan alueen lehteen liittyvään vapaaseen keskusteluun julkaisujen välillä. Lehteä on tarkoitus julkaista neljä kertaa vuodessa olettaen, että tekijöiden resurssit ja aktiivisuus sopivat suunnitelmien kanssa yksiin. Verkossa julkaistavan version ohella lehdistä pyritään painamaan paperisia kappaleita, joita tulevaisuudessa tullaan näkemään vaikkapa Virran kahvilassa.

Lehden toteutus on suunniteltu siten, että vuoden vaihteessa pyritään kokoamaan uusi toimitus, joka ottaa lehden teon harteilleen seuraavan vuoden ajaksi. Toiminta etenee siis ainejärjestöhallitusten kanssa samassa rytmissä, mutta ei ole sidottu niihin. Seuraava tammikuu tuleekin jo tarjoamaan ensimmäisen mahdollisuuden lyöttäytyä toimituksen riveihin, mutta tästä tiedotetaan aiheen ajankohtaistuessa. Jos sisäistä journalistiasi kutkuttelee tai olet aina toivonut Janne Mikkola kuvallisia tuotoksiasi esille, seuraa tiedotuksia!

23

Panopticon


Uusi tutkinto on monipuolisempi. Yksikön yhteiseisillä kursseilla sekä kandiseminaarissa saa uusia näkökulmia. Huonona puolena on ollut tiedon tulemien ripotellen; täydennä tällä sitä ja tätä. Uuden ja vanhan opintosuunnitelman yhdistäminen on haasteellista. Kurssimuutoksista perillä olo on jäänyt omasta aktiivisuudesta kiinni. Materiaali tutkintouudistuksesta on valtava, joten tietojen etsiminen vaatii paljon. 3. vuosikurssin varhaiskasvatuksen opiskelija

“Uudessa on enemmän valinnanvaraa ja mahdollisuuksia. Toisaalta tutustuminen uuteen tutkintorakenteeseen on vaatinut paljon omaa aktiivisuutta”

Kysyimme muutamalta EDUn opiskelijalta mielipiteitä tutkintouudistuksesta. Onko se onnistunut? Mitä hyvää/huonoa siinä on ollut? Vaikuttaako se miten keskeneräiselle?

Aloitin maisterin opinnot vanhan opintosuunnitelman mukaan, mutta vaihdan uuteen. Uudessa on enemmän valinnanvaraa ja kieliopinnot voi upottaa maisteriin. Toteutus on mennyt liian myöhäiseksi. Uuteen tutkintoohjelmaan pystyi vaihtamaan vasta viikko sitten. Viiden opintopisteen kurssit vaikuttavan sekä lisäävän töitä per kurssi että helpottavan kokonisuuksien rakentamista.

Emma Kurki

5. vuosikurssin varhaiskasvatuksen opiskelija Uusi tutkinto-ohjelma vaikuttaa joustavammalta. Opintojaksovalikoima on monipuolisempi ja valinnaisia aineita voi koota osin pienemmistä kokonaisuuksista, joka on hyvä. Vanha oli hieman selkeämpi, sillä hakukohteet olivat eri kursseilla. Osaa luennoista ei ole mietitty vielä kaikille toimiviksi, hakukohteet voisivat toimia paremmin yhdessä. Pientä alkukankeutta on myös ollut , mutta se on ymmärrettävää. 2. vuosikurssin kasvatustieteen opiskelija

Tutkintouudistus on vaikuttanut hirveästi käytännön asioihin. Tuutorit ja kaikki opettajat, Tanja Koivusaarta lukuunottamatta, eivät tieneet mitään. On ollut vaikeampi saada opintoihin liittyvää apua ja infoa verrattuina entisiin opintohin. On ymmärrettävää, että opettajat ja tuutorit ovat muutosvaiheessa pihalla, mutta olo on varsinkin alussa ollut kuin koekaniinilla. kaksi 1. vuosikurssin luokanopettajaopiskelijaa

Panopticon

24

Profile for Emma Kurki

Panopticonlehti 1/2012  

Tampereen EDUn opiskelijoiden lehti

Panopticonlehti 1/2012  

Tampereen EDUn opiskelijoiden lehti

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded