2 minute read
täydennyskoulutetaan uusiin muutoksiin MentalFireFit-hankkeen kuulumiset keskellä poikkeuksellisia
MentalFireFit-hankkeen kuulumiset keskellä poikkeuksellisia aikoja: Huoli läheisistä ja itsestä vaikuttaa taustalla, vaikka sitä ei ääneen sanoisi
MentalFireFit-hankkeelle kuuluu kummia, kuten varmasti kovin monelle muullekin. Koronapandemia on lisännyt työn kuormitusta lähes kaikilla, vaikka eri tavoin. Osalla työtehtävät ovat vähentyneet, mutta henkinen kuormitus on kasvanut.
Huoli läheisistä ja itsestä vaikuttaa taustalla, vaikka sitä ei ääneen sanottaisi. Toiset ovat kuormittuneet runsaiden töiden lisäksi joutuessaan etätöihin. Vähentyneet ihmiskontaktit kodin ulkopuolella ja mahdollisten läheisten ihmisten kanssa tapahtuneet yhteentörmäykset ovat jättäneet jälkensä. Mielenkiintoista kyllä, avioerohakemukset ovat vähentyneet ainakin Etelä-Suomessa ja ulkoilualueet ovat ruuhkautuneet, joten jotain hyvääkin tässä ajassa.
Kevät ajoi myös MentalFireFit-hankkeen etätyöhön ja koulutukset verkkoon. Etänä oli helppo tehdä töitä illallakin. Kierrokset eivät laskeneet yölläkään, joten nukkuminen väheni entisestään. En uskonut läheisten varoittelua, koska itsehän asiasta koulutan. Läsnäolo lienee oma vahvuuteni, mutta käänteisesti se saattaa minut kuormituksen juurelle. Haluan auttaa kaikkia, eikä kellon ajalla ei ole niin väliä.
Pysähdy ja rauhoitu
Kesällä sain onnekseni pysähtyä ja rauhoittua itsetutkiskeluun kiireettömissä olosuhteissa. Kesäloma, mökkiolosuhteet ja puhuminen taisivat pelastaa pahemmalta. Kuormitus tuntui kuitenkin myös fyysisesti, kun töihin palaaminen lähestyi. Onneksi saan tehdä mielekästä työtä omilla vahvuuksilla, ja Palopäällystöliiton hyvän hengen ansiosta kuormittuneisuus vaihtui jälleen innokkuudeksi.
Uupuminen tulee hiljaa, eikä auttaja ole siltä suojassa. Monesti nämä asiat täytyy kokea itse. Miksi? Voisimmeko uskoa, kun asiasta kerrotaan ja siitä kirjoitetaan? Aiheesta on lukuisia tieteellisiä tutkimuksia!Toivottavasti osaisin jatkossa rajata paremmin töitä ja uskoa läheisiä.
Tiedän, että tarvittaessa saan apua. Vertaispurku toimii jo monella pelastusalueella ja uskallan puhua tuntemuksista. Alalle on koulutettu huikean hienoja henkilöitä kuuntelemaan kollegoitaan. Tarvittaessa voin mennä työterveyshuoltoon, eikä minun tarvitse siitä tuntea heikkoutta tai riittämättömyyttä. Työnohjausta olen jo saanut ja odotan taas seuraavaa kertaa, että voin koota ajatuksia ja tulla kuulluksi. Saan työnohjauksessa pohtia omaa työtäni eri näkökulmasta, kuin mihin arjessa on aikaa. Samalla tuulettuu mieli.
Post-traumatyöpaja on vaihtoehto jaksamiseen, jota ei vielä toistaiseksi ole tunnustettu vakiintuneeksi käytännöksi pelastusalalla. Sen tulevaisuus ei ole turvattu pelastajille ja ensihoitajille. Olemme MentalFireFit-hankkeessa pohtineet erilaisia rahoitusvaihtoehtoja ja myös hakeneet avustusta post-traumatyöpajan toteutukselle. Esimerkiksi vuonna 2020 Palosuojelurahasto myönsi rahoituksen MentalFireFit-hankkeelle ja pelastusalan post-traumatyöpajalle, mikä on mahtava uutinen. Toivomme kuitenkin toiminnan saavan tulevaisuudessa samanlaista jatkumoa kuin Poliisilla, jolle Poliisihallitus takaa varat, jotta melkein 50 poliisia pääsee vuosittain työpajaan. Hätäkeskus pilotoi ensi vuonna työpajan. Lisää ajankohtaisia kuulumisia vuoden 2020 post-traumatyöpajasta ja sen rahoituksesta voit lukea osoitteesta: sppl.fi.
Hilla Sumasen XAMK:ssa tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan pelastusalan post-traumatyöpaja paransi osallistuneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä psyykkistä jaksamista. Laadukas tutkimus antoi kunnian posttraumatyöpajamallille. Juha Järvelin ja Pasi Härkönen ovat tuoneet työpajamallin alun perin poliisin käyttöön Yhdysvalloista Suomeen.
Syksyllä jatkuvat jälkipurkuohjaajien Kohtaamiset, jotka myös itselle ovat mieluisia. Niissä voimme vertaisten kanssa jakaa asioita ja kehittää uutta. Monta hyvää toimintatapaa lähti jo keväällä laajenemaan pitkin ja poikki pelastusalueita.
Auttaminen on mielekästä, kun muistaisimme pukea paineilmalaitteen kasvoosan ensin itsellemme kuten tulipaloissa. Toivottavasti jatkossa, myös psyykkisen hyvinvoinnin nimissä ja poikkeusolosuhteiden käryissä, osaamme huolehtia omasta jaksamisesta matalammalla kynnyksellä.
Hilla Sumasen tutkimus löytyy englanninkielisenä Theseus-tietokannasta: Sumanen, Hilla (2020):
Experiences and impacts of the post critical incident seminar among rescue and emergency medical service personnel
Saku Sutelainen,
projektipäällikkö, Suomen Palopäällystöliitto
