Turhaa hallintoa?

Julkisessa keskustelussa käytetty yleinen hokema on hallinnon karsiminen. Yhtäältä sitä käytetään alan ulkopuolelta kuvaamaan sitä, miten julkisia kustannuksia voidaan karsia ja toisaalta alan sisältä kuvaamaan sitä, että resursseja pitää enenevässä määrin kohdistaa asiakasrajapintaan. Sinänsä molemmat näkökulmat ovat ymmärrettäviä, mutta en ole lainkaan vakuuttunut siitä, onko lausumien esittäjillä useinkaan mitään käsitystä siitä, miten ohuella resurssilla hallinto toimii.

Ohut hallinto

Pelastuslaitoksissa on perinteisesti ollut ohut hallinto. Meillä Lapin pelastuslaitoksessa hallintohenkilöstöä oli ennen hyvinvointialueuudistusta kuusi. Kaksi heistä huolehti siitä, että noin tuhannen hengen pää- ja sivutoiminen henkilöstö sai palkkansa ja muut palvelussuhdeasiansa hoidettua, kaksi siitä, että pelastuslaitoksen laskut tulivat maksettua ajallaan ja yksi huolehti budjetoinnista, lautakunnasta sekä yleishallinnosta. Lisäksi pelastusjohtajan tehtävänä oli laitoksen johtaminen ja erityisesti resurssien hankkiminen päättäjiltä toiminnan pyörittämiseen. Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen Lapin pelastuslaitoksen toimialalla ei ole – pelastusjohtajaa lukuun ottamatta – enää yhtään hallintohenkilöä, vaan tehtävät hoidetaan kootusti hyvinvointialueelta.

Hallinto on palvelua

Paikallisissa kahvipöytäkeskusteluissa olen vuosien varrella pyrkinyt avaamaan perinteisen hallinnon merkitystä pelastuslaitoksen toiminnan ylläpitämiseen siten, että jos karsimme yhden henkilöstöasiantuntijan tai yhden taloussuunnittelijan, henkilöstö todennäköisesti ei enää saa palkkojansa ajoissa, ja pelkkiin maksamatta jäävien laskujen viivästyskorkoihin menee vuodessa yhtä paljon rahaa kuin karsitun henkilön palkkoihin jne. Tietysti esimerkki on jossakin määrin karrikoitu, mutta totta toinen puoli. Jos kasvottomalle hallinnolle annetaan kasvot, keskustelu muuttuu hokemasta konkretiaan. Ainakin meillä Lapissa jokainen on ymmärtänyt sen, että hallinnon karsiminen merkitsee palveluiden huonontumista ja sitä myötä sisäinen keskustelu hallinnon tarpeellisuudesta on lakannut kokonaan.

Operatiivinen henkilöstö hallinnon apuna

Kun olen pitkään ollut valtionhallinnossa töissä, on helppo todeta, että perinteisen hallinnon kannalta erilaiset tuottavuusohjelmat viime vuosikymmeninä karsivat hallinnosta pois jo kaiken ylimääräisen ja ehkä enemmänkin. Entistä enemmän tehtäviä on viime vuosina siirtynyt operatiivisen henkilöstön hoidettavaksi ja voi aiheellisesti kysyä, onko tämä kehityssuunta tarkoituksenmukainen, kun asiakasrajapinnassa on muutoinkin pula henkilökunnasta. On syntynyt dilemma, jossa toisaalta pidetään hallintoa liian suurena ja toisaalta vastustetaan töiden siirtymistä itse hoidettavaksi. Ongelma on koko alan yhteinen. SM:ltä tulee enenevässä määrin velvoitteita ja tehtäviä, joiden hoitaminen edellyttäisi hallintohenkilökunnan työpanosta. Kun tätä työpanosta ei ole, on resurssit niiden hoitamiseen haettava operatiiviselta puolelta.

Hanketoiminnan perkaaminen

Toki hallintoa laajasti ymmärrettynä on tarkasteltava kriittisestikin. Hyvinvointialueilla on varsin runsas kehittämis- ja hanketoiminta, jota sitäkin voidaan jossakin katsannossa pitää hallintona. Niiltä osin kuin kehittämisja hanketoiminta on sidoksissa substanssin kehittämiseen, työmenetelmien parantamiseen ja työn tuottavuuden lisäämiseen, on toiminta toki tarpeellista ja välttämätöntä.

Kun tarkastelee toiminnan volyymiä, on kuitenkin mahdollista arvioida, että kokonaisuuteen sisältyy väistämättä myös substanssista irronnutta näennäiskehittämistä ja hanketoimintaa, jonka päätavoite on saada tematiikkaan jatkohanke eli seuraavat palkkarahat hankehenkilöstölle. Tämän kokonaisuuden perkaaminen voisi nähdäkseni tuoda liikkumavaraa resursoida ydinhallintoa operatiivisen resurssin hallintovelvoitteita vähentävällä tavalla.

Ministeriöiden pyyntöjen arviointi

Oma lukunsa on sitten se, että pitäisi varsin kriittisesti arvioida myös sitä, mitä hallinnollisia tehtäviä pelastuslaitoksille SM:stä tai muista ministeriöistä annetaan. Joskus entisessä elämässä lausahdin, että paras tapa lisätä valtiosektorin tuottavuutta on vähentää ministeriöiden henkilökuntaa. Toki lausuma oli täysin sarkastinen, mutta kokemus on osoittanut, että erilaisten tietopyyntöjen ja velvoitteiden määrä kasvaa potenssissa sitä mukaa, kun henkilökuntaa ministeriöihin lisätään. Valtionhallinto osaa kyllä ruokkia itseään, jos sille siihen mahdollisuus annetaan.

Yhteinen tavoite

Kaikkien meidän pelastusalalla toimivien yhteinen tavoite on – tai ainakin sen pitäisi olla – lakisääteisistä palveluista huolehtiminen asiakasrajapinnassa. Jotta tuo tavoite olisi mahdollista saavuttaa, tarvitaan myös tarkoituksenmukainen määrä hallintoa. Operatiivisen toiminnan ja hallinnon vastakkainasettelu on paitsi turhaa myös hyödytöntä. Olennaista on huolehtia siitä, että käytössä oleva kokonaisresurssi on täysimääräisesti hyötykäytössä ja jokainen voi keskittyä oman ydinosaamisensa mukaisiin tehtäviin.

Markus Aarto

Pelastusjohtaja

Lapin pelastuslaitos