Yksikaikkienjakaikkiyhden puolesta?abiturientin

mietteitäNato-Suomesta

Tänään, 3.4.2023, tätä kolumnia kirjottaessani, on erään aikakauden viimeinen päivä. Naton pääsihteeri

Jens

Stoltenberg on vain hetkeä aikaisemmin ilmoittanut tiedotustilaisuudessa, että huomenna Naton päämajassa nousee salkoon uusi lippu, Suomen siniristilippu.

Viimeisen vuoden aikana tapahtuneet muutokset

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ovat historiallisia, ja niillä tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Suomi haki ja pääsi puolustusliitto Naton jäseneksi lähes yksimielisen kansalaismielipiteen siivittämänä.

Epärationaalisen ja vaikeasti ennakoitavan karhun kainalossa se oli ainoa keino tehdä selväksi, että me päätämme omista asioistamme. Nato on puolustusliitto, mutta ehkäpä vielä sitäkin enemmän poliittinen liitto ja arvoyhteisö. Kaiken yhteistyön perustana on luottamus siihen, että me annamme ja voimme luottaa saavamme apua, jos meitä uhataan. Viidennen artiklan pelotevaikutus onkin ollut riittävä torjumaan sotilaallisen hyökkäyksen Natoa tai mitään sen jäsenmaata vastaan jo liiton perustamisvuodesta 1949 lähtien.

Vaikka Suomi tämän kolumnin ilmestyessä on kuulunut jo hyvän tovin

Natoon, emme voi ulkoistaa varautumista tulevaisuuden haasteisiin muille. Meidän on pidettävä huolta maanpuolustuskyvystämme ja

-tahdostamme. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää paitsi riittäviä taloudellisia resursseja myös sitä, että Suomea pidetään puolustamisen arvoisena maana. Se onnistuu parhaiten, kun pidämme huolta koulutuksesta ja sivistyksestä sekä siitä, ettei kukaan jää yksin. Kaveria ei jätetä. Siinä on mukana myös aimo annos Norssin henkeä.

Eelis Ojala, Veikon entinen päätoimittaja, abiturientti

Transsukupuolisuus

Nykypäivänä transsukupuolisuudesta puhutaan paljon, mutta paljonko siitä puhutaan oikein?Usein käytetään termiä ?sukupuolen vaihtaminen?, vaikka se on oikeasti ?sukupuolen korjaus?.

Transfobiaa esiintyy edelleen liian paljon. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa kokee liian moni transsukupuolinen.

Transsukupuolisuus poistettiin sairauksien kirjasta

Suomessa vasta vuonna 2017, mikä on aivan uskomatonta.

Miksi se, miten synnyt olisi sairaus tai väärin?Se ei ikinä ole kenenkään vika, eikä kukaan sitä valitse. Sille ei voi mitään. Transfobian on pakko loppua.

Veikon toimittaja

Digitalisaationpimeäpuoli

Älylaitteitten yleistyminen ja kehittyminen on epäilemättä tuonut merkittäviä muutoksia elämäämme, ja kyseinen vauhdikkaitten uudistumisien aalto ei näytä pysähtyvän ainakaan lähitulevaisuudessa. Enemmän asioita tuodaan sähköiseen muotoon ja teknologia itsessään kehittyy hurjaa tahtia. Vaikka digitalisaatio on tuonut mukanaan lukuisia etuja, kuten tehokkaamman tiedonsaannin ja kätevyyden, sillä on ollut myös huonoja seurauksia. Ja kyseiset haitat yleistyvät entisestään tulevaisuudessa, mikäli niihin ei puututa ajoissa.

Yksi digitalisaation tunnetuimmista kielteisistä vaikutuksista on niin sanottu tiedon ylikuormitus. Kun valtava määrä tietoa on vapaasti saatavilla, on yksilön helppo hukkua ja eksyä loputtomaan datatulvaan.

Tämä voi johtaa lisääntyneeseen stressitasoon, heikentyneeseen keskittymiskykyyn ja vaikeuksiin säilyttää olennaisia tietoja. Lisäksi jatkuva tiedon sekä muun median pommittaminen voi johtaa keskittymiskyvyn lyhenemiseen, mikä vaikeuttaa monimutkaisten tietojen ja ideoiden sisäistämistä. Vaikka tiedon vapaa saatavuus kuulostaa hyvältä asialta (ja se aikalailla onkin), yleensä sitä kuormitusta aiheuttava tieto on turhaa sekä hyödytöntä.

Tämä on yleistä etenkin nuorilla ja lapsilla, jotka käyttävät runsaasti esimerkiksi sosiaalista mediaa, ja kyseisen ilmiön seuraukset ovat sitä vakavampia mitä nuoremmista ihmisistä on kyse. Tuo on varsin huolestuttava tapaus erityisesti uusimman sukupolven kohdalla, sillä entistä pienemmät lapset saavat oman älypuhelimensa ja sen kautta rajattomaan pääsyn internetiin. Valtava mediasisällön tulva ylistimuloi vielä kehittyvät aivot, mikä johtaa muun muassa vakaviin keskittymisongelmiin.

Puhumattakaan siitä, minkälaiselle sisällölle nuoret altistuvat nettiä selaillessa ja miten se vaikuttaa heidän mielenterveyteensä. Tämä voidaan estää esimerkiksi kieltämällä älypuhelimet tai internet lapsilta, mutta ratkaisu ei ole niin yksinkertainen, saati tilanne mustavalkoinen.

Tietosuoja- sekä yksityisyysongelmat ovat toinen hankaluus.

Nykymaailmassa, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki on kytketty verkkoon, henkilökohtaiset tiedot ovat yhä suuremmassa vaarassa joutua epämääräisten osapuolten käsiin.

Esimerkiksi sosiaalisen median alustojen on tiedetty keräävän valtavia määriä käyttäjätietoja, joskus ilman käyttäjän tietämystä tai nimenomaista suostumusta.

Lisäksi verkkorikollisista on tullut taitavia käyttämään digitaalisia työkaluja henkilökohtaisten tietojen varastamiseen, ja näitä tietoja voidaan sitten käyttää vääriin tarkoituksiin, kuten identiteettivarkauksiin.

Rikolliset eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat osallisena tässä ongelmassa ? nimittäin itse dataa kerääviin yhtiöihin sekä niitä pyörittäviin ihmisiinkään ei voi täysin luottaa. Tätä kannattaa todellakin miettiä: kirjaimellisesti kaikki netin käyttäjien tiedot (joihin kuuluu myös minä ja sinä) kerätään ja myydään rahasta periaatteessa kenelle tahansa, jolla on siihen varaa. Kaikkea internetissä seurataan, minkä takia oman yksityisyyden säilyttäminen siinä ympäristössä on melkein mahdotonta. Se ei tunnu tai näytä tavallisen ihmisen kannalta pahalta, koska tuo datan keräily ei näy päällepäin. Kaikki on hellävaraista, ja se nimenomaan tekee tästä ilmiöstä vaarallisen.

Digitalisaatio on myös tehnyt muun muassa diktatuurien harjoittamasta seurannasta tehokkaamman. Kiina on erittäin hyvä esimerkki siitä: kasvontunnistuslaitteet sekä koko internetiä suodattavat algoritmit tekevät ei-halutun tiedon levittämisestä tai hallituksen uhmaamisesta miltei mahdottoman. Länsimaatkin ovat uhkaavasti menossa siihen suuntaan sensuureineen, joten mikä estää meidätkin joutumasta samaan tilanteeseen?

Digitalisaatio on myös vaikuttanut negatiivisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Sosiaalisen median alustojen nousun ja digitaalisen viestinnän lisääntyneen käytön myötä kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta on tullut yhä harvinaisempaa. Vaikka digitaalinen viestintä tarjoaa monia etuja, kuten kätevyyttä ja nopeutta, siitä puuttuu fyysisen viestinnän vivahteet, kuten ilmeet ja äänensävy.

Tämä voi johtaa väärinymmäryksiin, joita ei tapahtuisi kasvokkaisessa viestinnässä. Myös fyysisiä kontakteja sekä läheisyyttä, jota me ihmiset kaipaamme paljon, eivät digilaitteet voi korvata, vaikka monet toisin väittävät. Lisäksi digitaalisen viestinnän jatkuva käyttö voi johtaa sosiaalisten taitojen heikkenemiseen ja eristyneisyyteen sekä yksinäisyyden tunteiden lisääntymiseen. Tämä on yleistä etenkin nuorisossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että digitalisaatiolla on ollut merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, ja se on tuonut mukanaan monia etuja, mutta myös useita kielteisiä vaikutuksia. Edellä mainitut ongelmat ovat vain muutamia esimerkkejä uudehkon yhteiskuntajärjestelmämme negatiivisista puolista.

Laitteitten kehittymistä sekä muutosta ylipäätään on aikalailla mahdotonta pysäyttää, mutta on silti tärkeää puuttua näihin ongelmiin ja löytää tapoja lieventää niitten seurauksia. Näin voisimme edelleen nauttia digitaalisen yhteiskuntamme eduista kuitenkin välttäen suurimman osan sen haitallisista puolista.