opiskelunsuorituskeskeisyys

Hei norssit ja terkkuja alumnilta! Oon Lumi ja tulin muistuttamaan, että elämä ei kaadu muutamaan arvosanaan eikä minnekään ole kiire!

Opiskelen luokanopeksi

Helsingissä ja täytyy myöntää, että opin itse päästämään suorituskeskeisyydestä irti vasta yliopistossa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut ihanaa osata antaa itselle armoa jo lukiossa, jossa tehtiin hurjan paljon ja hurjan lyhyessä ajassa. Luulen, että niin oman pään kuin monen muunkin suorituskeskeinen dialogi pohjautuu luonnollisiin ympäristön asettamiin tavoitteisiin, jotka vain ovat paisuneet pään sisäiseksi tuholaiseksi. Opiskelijoilla on ihana tukiverkosto siellä

Norssissa varmasti edelleen, mutta tiedän tällaisen tuholaisen, pienen tai suuremman, oleilevan jokaisen aivoissa tehden kaikesta raskasta.

Omalle suorituspaineen äänelle on tyypillistä solvata laiskottelusta ja liian pienestä työpanoksesta. Hommia tehtiin varsinkin ylppäreiden alla yömyöhään, enkä lopettanut tätä työskentelytyyliä vielä pääsykokeisiin lukiessa tai ekana yliopistovuonnakaan.

Sitten alkoi syntyä omalla kohdalla hyvinvoinnissa romahduksia, joihin vaikuttivat mm. oman ykköstoiveen pääsykokeiden totaalinen reputtaminen ja ekojen tenttien hylyt. Lisäksi etäaika söi kaiken motivaation, eikä vappuakaan päässyt juhlimaan.

Suorituspaineistetut aivoni olivat aivan solmussa ja piti pysähtyä miettimään, että mitäs ihmettä tässä vaiheessa kuuluu tehdä.

Onneksi ympäriltä rupesi löytymään ratkaisuja: kevensin opintoja ottamalla vähemmän kursseja, annoin itseni skipata luentoja jos tarvitsi, en tehnyt hommia typeriin kellonaikoihin, hyväksyin omien opintojen venymisen ja rupesin olemaan tiiviimmin yhteydessä opiskelukavereihin, jotka etäaikana jäivät kauas.

Pakolliset kurssit tehtiin ja uteliaisuuden herättäneille asioille annoin enemmän aikaa. Etäopiskelusta kampukselle takaisin päässeenä suorituskeskeisyyden tuholainen alkaa olla potkittu

(luojan kiitos!) omista aivoista pihalle. Eilen olin luennolla, jossa proffa totesi oppimista tapahtuvan vain silloin kun fysiologiset ominaisuudet sen sallivat ? luokkahuoneisiin tulisi siis varata tyynyjä ja näkkileipää varmuuden vuoksi. Tänään sitten lähdin kotiin kampukselta kesken päivän nukkumaan päänsärkyni pois.

Kuunnelkaa omaa kehoa ja joskus päätänne, mutta muistakaa olla kriittisiä sille yhdelle typerälle suorituskeskeiselle äänellenne.

Kaikessa ei tarvitse olla loistava ja kaikki asiat järjestyvät. Opintoja voi ihan hyvin tehdä rauhassa, eikä minnekään ole kiire.

Muistakaa pitää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Lumi , Norssin alumni vuodelta 2020