Antakaameilleavain!

veitsenterällä normaaliluokkien ja oman yhteisön välillä? Eikö nuori saa päättää, mitä opiskelee ja kuinka paljon? Suomalaisen koulutuksen kivijalka on, että kaikille opiskelijoille on tarjottava samat mahdollisuudet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö erityistarpeet vaatisi

Veikon hienoimpiin piirteisiin kuuluu sen tarjoama mahdollisuus tutkia koulujen toimintaa niin Norssin kuin yhteiskunnankin tasolla.

Suomalaisten nuorten maailmassa kohahti, kun sotauutisoinnin keskellä avattiin keskustelu erityislinjojen sulkemisesta kouluissa. Etenkin monien entisten ja nykyisten Norssin latinaluokkalaisten sydämestä kouraisi ajatus erityisluokan katoamisesta. Miksi tietystä aineesta kiinnostuneet opiskelijat tanssahtelevat huomiota opetuksentarjoajilta.

Tasavertaisuutta ei nähkääs tue se, että osa lahjakkaista opiskelijoista päätyy väkisin hidastamaan edistystään tai se, että erityistukea tarvitsevat opiskelijat joutuvat taistelemaan pysyäkseen opetuksessa mukana.

Oppiainepainotteisia linjoja sulauttaessa normilinjoihin on ymmärrettävä, ettei levottoman luokan rauhoittaminen ole koulunkäynnistä innostuneiden tai erityislinjalaisten vastuulla.

Ajatus siitä, että kaikkien sijoittaminen yhteiselle luokalle tasoittaisi työskentelyilmapiiriä ja rauhoittaisi rellestäviä oppilaita kuulostaa utopistiselta. Rahakysymykset ovat aina tärkeitä Suomessa, ja niin on keskusteltu myös erityisesti eri oppiaineisiin erikoistuvien linjojen sulauttamisen tuottamista säästöistä ja oppiainetarjonnan muutosten vaikutuksista instituutioiden talouteen. Herää kysymys siitä, miten oppiaineiden välinen arvotus perustellaan.

Mikäli taito- ja taideaineiden tarjontaa leikataan, katkaistaan niiden parissa kulkevia urapolkuja ja korotetaan lukuaineiden arvoa. Onneksi siis erityislinjojen sulauttamisen ympärillä käytävässä keskustelussa yhä puolustetaan aineen opettamista totaalisen linjan lopettamisen sijaan. On kuitenkin huomioitava, että mikäli niin luku- kuin taideaineisiinkin erikoistuvilla linjoilla opiskelevat oppilaat sulautetaan tavallisille luokille, hajotetaan verkostoitumismahdollisuuksia oman kiinnostuksen kohteen parissa. Suomalaista koulutusta ei paranneta poistamalla oppilaiden ja opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella niitä aineita, joita he haluavat.

Tämä koskee niin tarjottavia valinnaiskursseja kuin erikoistuvia linjojakin. Kun nuori löytää sen, mitä hän haluaa opiskella, häntä tulee kannustaa eteenpäin opinnoissaan. Yksi valinnaiskurssi tai kielentunti voi herättää loputtoman innostuksen ja avata jopa uran aineen parissa.

Mahdollisuudet ovat avaimia innostavan elämän oveen. Ja niitä avaimia meille on annettava. Julia Berg, Veikon päätoimittaja