Paimion ikäasumisen hankkeen loppuraportti

PAIMION IKÄASUMISEN HANKKEEN LOPPURAPORTTI

TIIVISTELMÄ

Raportissa kuvataan Paimion ikäasumisen hankkeen toteutusta,tuloksiajatoimintaayhteistyössäuseiden eri tahojen kanssa. Raportti kuvaa hankkeen yhteenvetonamuotoillun ”Aktiivisenasumisenarjen” -mallin ja luo monipuolisen kuvan paimiolaisten ikääntyneiden asumisen tilaan 2020-luvun alussa. Lisäksi raportti kuvaa hankkeen päätavoitteiden, suunnitteilla olevan, ikääntyneiden tarpeisiin vastaavan C-talon teknologia- ja palvelusuunnitelmien pääteemat. Paimion ikäasumisen hanke sai avustuksen ympäristöministeriöstä osana Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmaa.

Kervinen Heidi

Hanketyöntekijä, Paimion kaupunki

Johdanto

Paimiossa kehitettiin ja suunniteltiin ikä- ja muistiystävällistä asumista Paimion ikäasumisen hankkeen luotsaamana 7 6.2021 – 30.11.2022. Hankkeen tavoitteena oli kehittää asumiseen liittyviä ratkaisuja, jotka tukevat aktiivista,tervettä ja merkityksellistä ikääntymistä. Hankkeen lopputuloksena tuotettiin suunnitteilla olevan, välimuotoisen asumisen yksikön, eli C-talon ja sen kortteliympäristöön sijoittuvien palveluiden, toimintojen ja teknologioiden kokonaissuunnitelma. Lisäksi hankkeessa valmistui kaksi opinnäytetyötä. Hanke toteutettiin osana ympäristöministeriön Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmaa ympäristöministeriön rahoituksella Toiminta alkoi nimellä Ehtookonnun hyvinvointikortteli -hanke. Nimi muuntui paimiolaisten toiveesta muotoon Paimion Ikäasumisen hanke.

Tämä raportti on koostettu hankkeen rahoittajatahon, ympäristöministeriön ohjaamien toiveiden mukaisesti, ja se palvelee hankkeen toiminnan yhteenvetona rahoittajan suuntaan. Raportin lukemalla saa kuitenkin kattavan jamonipuolisen kuvan paitsi hankkeen toiminnasta ja johtopäätöksistämyös ikäasumisen tilanteesta Paimiossa 2020-luvun alussa. Jos siis haluat saada tiiviin kuvauksen teemasta, tarjoaa tämä raportti oivallisen läpivalaisun.

Paimion ikäasumisen hanke sai alun perin alkunsa Paimion silloisen sosiaali- ja terveysjohtaja, Eeva-Sirkku Pöyhösen innostuksesta asiaan. Hankehakemuksen koostamiseen Pöyhönen pyysi apua Paimion kaupungin hankesuunnittelija Pauliina Lundilta. Hankkeen toteutukseen rekrytoitiin Paimion ulkopuolelta tuleva toimija, tamperelainen Heidi Kervinen, hanketyöntekijäksi. Kervinen aloitti työnsä elokuussa 2021, ja vastasi hankkeen toteutuksesta, suunnittelusta ja raportoinnista. Hankkeen toiminta pohjautui vahvasti eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Toimivalla ja ketterällä yhteistyöllä hankkeessa saatiin aikaiseksi se, mitä alun perin tavoiteltiin sekä hiukan ekstraakin.

1. Hankkeen tavoite

Paimion ikäasumisen hankkeen (alkuperäiseltä nimeltään Ehtookonnun hyvinvointikortteli -hanke) tavoitteena oli tukea muistiystävälliseen ikääntyneiden hyvinvointikortteliin sijoittuvan ns. C-talon (hankehakemuksessa nimellä Ehtookonnun yksikkö) ja sen kortteliympäristön kokonaissuunnittelua.

Suunnittelun osa-alueina olivat ikääntyneiden turvallista asumista tukevan teknologiasuunnitelman koostaminen sekä alueen toimintojen ja palveluiden yhteissuunnittelu.

Suunnitteilla oleva C-talo tulee sijoittumaan hyvinvointikortteliin, jossa jo nyt toteutetaan valtaosa ikääntyneiden palveluista Paimiossa. Korttelissa sijaitsee ennestään Paltanpuiston palvelukeskus, jossa on ympärivuorokautista palveluasumista sekä palvelukeskustyyppistä toimintaa, kuten ruokailumahdollisuus, kuntosalijavirkistysohjaajanluotsaamaaYstäväpiiritoimintaa.Korttelissasijaitseemyöskaksisenioritaloa(Atalo ja B-talo) sekä Ehtookonnun rivitalot, joissa asuu ikääntyneitä. Kotihoidon toimipiste sijaitsee senioritalo A:n tiloissa. Lisäksi korttelissa toimii ikääntyneiden päivätoimintaa toteuttava Toivon tupa. Kaupungintalo kirjastoineen ja ravintoloineen, ruokakauppa, kirkko ja kirkkopuisto, seurakuntatalo, uimahalli sekä kahvilaravintola Iivari sijaitsevat alle 500 metrin päästä suunnitteilla olevasta C-talosta.

C-talo (merkitty karttaan punaisella) ja etäisyydet palveluiden pariin:

250 m: kauppa, ravintola, Paltanpuiston palvelut (ravintola ja kuntosali), puisto ja hautausmaa, museoita, Senioritalot A ja B, päivätoiminta Toivon tupa, kotihoidon palvelut, taksiasema, palveluliikenne, päiväkoti

500 m: Paimion kaupungintalo, kirjasto, ravintola, Kirkko, uimahalli ja sen liikuntatilat, koulu

Kuva 1: C-talon sijainti ja lähipalvelut

Alle 1 km: Paimion tori ja teatteri, elokuvateatteri, apteekki, kahvila, leipomo, pankki, apteekki, ravintoloita, kauppoja

Suunnitteilla olevan C-talon rakennuttajana toimii Paimion palvelukeskussäätiö, joka omistaa myös senioritalot A:n ja B:n sekä Paltanpuiston palvelukeskuksen. Senioritalot A ja B ovat rakennettu ARAavustuksen tuella. Myös C-talon rakentamiseen anottiin ARA-avustusta Paimion ikäasumisen hankkeen aikana. Lisäksi Paimion kaupunginvaltuusto teki hankkeen aikana päätöksen ARA-avustuksen ulkopuolelle jäävien kustannusten lainoittamisesta.

1.1 Hankkeen toteutustapa ja yhteistyökumppanit

Hankkeessa toteutetun suunnittelutyön tavoitteena oli lisätä ja tukea aktiivista yhteistyötä sidoryhmien kanssa, minkä johdosta suunnittelutyön toteutustavaksi valikoitui yhteiskehittäminen (co-creation) ja kevyet

kokeilut. Yhteiskehittämisen ja kokeilujen tavoitteena oli suunnitella ja ilmentää käytännössä C-talossa tulevaisuudessa ja sen kortteliympäristössä sovellettavia toimintoja ja palveluja, jotka tukevat ikääntyneiden asumisen yhteisöllisyyttä, asumisen turvallisuutta ja kotona pärjäämistä

Yhteiskehittämisellä tavoiteltiin ja mahdollistettiin eri toimijoiden osallistuminen ja tuettiin keskustelun ja ideoinnin moninäkökulmaisuutta. Tavoitteena oli näin edistää realististen ja paikalliset tarpeet huomioivien sekä ymmärrettävien ratkaisujen löytymistä. (kts. esim. Wielinga & Robijn 2020.) Kevyiden kokeilujen avulla mahdollistui erilaisten oletusten testaaminen käytännössä ja suunniteltujen ratkaisujen hiominen paikallisiin tarpeisiin soveltuviksi jo suunnitteluvaiheessa. Tavoitteena oli, että suunnittelutyö muuntuu näin kokemuksiksi ja toiminnoiksi osittain jo hankkeen aikana Samalla myös tunnistettiin paikallisia voimavaroja, toteutukseen vaikuttavia käytäntöjä ja toteutusmahdollisuuksia. Näin luotiin tietoa ja varmuutta siitä, mitkä asiat toimivat ja mistä voidaan mahdollisesti luopua (Hassi, Paju, Maila 2015, 21-28).

Suunnittelutyön keskeisimmät kumppanit olivat Paimion palvelukeskussäätiö, Paimion kaupungin vanhusneuvosto, eläkeläisjärjestöjen paikalliset yhteisöt, paimiolaiset ikääntyneet ja heidän läheisensä, Paimion kaupungin vanhuspalveluiden ja kotihoidon työntekijät sekä Paimion kaupungin muista palveluista erityisesti liikunta-, hyvinvointi-, sivistys- ja kulttuuripalvelut sekä tekniset- ja ympäristöpalvelut. Yhteistyö keskeisten kumppaneiden kanssa konkretisoitui mm. yhteistyössä suunniteltujen ja/ tai toteutettujen tapahtumien ja kohtaamisten muodossa sekä vaikuttamisen tekoina, kuten Paimion vanhusneuvoston kanssa yhteistyössä koostetun palveluliikennettä koskevan lausunnon muodossa

Hankkeen tavoitteena oli myös luoda yhteistyösuhteita oppilaitosten kanssa mm. opinnäytetöiden mahdollistamisen muodossa, ja hankkeessa valmistuikin kaksi opinnäytetyötä: Satakunnan ammattikorkeakoulun kahden fysioterapiaopiskelijan toteuttama C-talon pihasuunnitelma (Laine & Kavander 2022) sekä Turun ammattikorkeakoulun YAMK-tutkintona terveyden edistämisen lopputyö vanhuuteen varautumiseen liittyen Hanna Ahosen (2022) toteuttamana

Hankkeen suuntaamisen kannalta keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat olleet hankkeen ohjausryhmän jäsenet:

• Paimion kaupungilta: Kristina Karlsson, Paimion sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja ja Paimion ikäasumisen hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, Eeva-Sirkku Pöyhönen, sosiaali- ja terveysjohtaja sittemmin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluiden tulosalueen johtaja, Kirsi Lehto, kotihoidon ohjaaja, Heidi Kervinen, hanketyöntekijä

• Paimion palvelukeskussäätiön edustajana: Jarmo Heimo, hallituksen puheenjohtaja

• Rahoittajan eli ympäristöministeriön edustajina: Raija Hynynen, asuntoneuvos ja Heli Mäntylä, erityisasiantuntija

• Asiantuntijaedustajina: Sonja Manssila, erityisasiantuntija, Ara

• Hankkeen ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana viisi kertaa, ja kertaalleen ohjausryhmän kokoukseen osallistui ARA:lta muitakin asiantuntijoita: Ritva-Liisa Rinnemaa ja Sampo Vallius.

Hankkeessa suunnittelun, kehittämisen ja kokeilujen keskipisteenä toimi C-talon kortteliympäristö, josta käsin osa toiminnoista ulotettiin laajemmin Paimion kaupungin keskustan, Vistan, alueelle.

Paikkatietopalvelun tietojen, kaupungin hyvinvointikoordinaattorin kokemusten sekä hankkeen työpajoissa käytyjen keskustelujen pohjalta C-talon korttelialueen lisäksi hankkeen tapahtumien toteutuspaikaksi valikoitui viisi muuta korttelialuetta, joissa tiedettiin asuvan ikääntyneitä henkilöitä. Erilaiset korttelitapahtumat muodostuivat hankkeen keskeisimmäksi toteutustavaksi, joita toteutettiin yhteensä 37.

Korttelikonsertteja ja elävän musiikin kahviloita järjestettiin yhteistyössä Paimion opiston kanssa. Tässä keskeisenä yhteistyökumppanina oli Paimion opiston suunnitteluopettaja Anna Schukov.

Korttelikohtaamisissa toteutettiin myös korttelikävelyjä, joiden aikana tutustakin ympäristöstä saattoi löytyä

uutta ihmeteltävää vuodenaikojen, yksityiskohtien ja sattumusten myötä. Korttelikävelyillä huomiota kiinnitettiin myös arjen aktiivisuutta tukeviin asuinympäristön tekijöihin. Paimion hyte-koordinaattori, erityisliikunnanohjaaja Matleena Koskinen oli niin ikään mukana korttelikohtaamisissa toteuttamassa parvekejumppia ja edellä mainittuja kävelyjä. Vistan koulun kotitaloustuntien oppilaat tarjoilivat leipomiaan pipareita ja maustekakkua korttelijoulutapahtumissa. Paimon-Sauvon 4H-kerho osallistui korttelitapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen ja kerhon nuoret loivat ja toivat kahvilan Elävän musiikin kahvila -nimiseen korttelitapahtumaan.

Laajemmalle Paimion alueelle ulotettujen korttelitapahtumien tavoitteena oli kokeiluista kertyvän tiedon ja kokemuksen ohella edistää tietoisuutta ikäasumisen ennakoimisesta ja Paimion ikäasumisen hankkeesta

Niin ikään tavoitteena oli vahvistaa korttelialueiden yhteisöllisyyttä vastavoimana yksinäisyyden

kokemuksille, joita Covid-19 -epidemian hillitsemiseksi toteutetut erilaiset varotoimet olivat vahvistaneet erityisesti yksinasuvien ikääntyneiden kohdalla, kun sosiaaliset kontaktit rajautuivat epidemian aikana minimiin (Kestilä, Härmä, Rissanen 2020; Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2021, 29)

Syksyllä 2021 hanke toteutti yhdessä Paimion hyvinvointikoordinaattorin kanssa kyselyn, jossa kartoitettiin Paimiolaisten ikääntyneiden kokemuksia asumiseen, asuinympäristössä liikkumiseen ja koronarajoitusten vaikutuksiin liittyen. Kyselyn tulokset (N = 45) osoittivat, että koronarajoitusten myötä yksin tai puolison/ydinläheisen kanssa toimiminen oli korostunut ryhmäkohtaamisten ja yleisötilaisuuksien sijaan. Julkisissa tiloissa liikkumisessa huomiota kiinnittivät erityisesti tilojen väljyys, riittävien turvaetäisyyksien ja hygieniakäytäntöjen huomioiminen. Yksinäisyyden kokemuksen vahvistumisesta oli kyselyssä useita mainintoja. Koronarajoitusten päättymisen jälkeenkin muiden ihmisten kohtaamiseen liittyi varovaisuutta ja harrastuksiin, tapahtumiin ja sosiaalisiin kohtaamisiin osallistuminen käynnistyi hitaasti koronarajoitusten poistuttua Rajoitusten poistamisen jälkeen, osa ikääntyneistä ei palannut niihin harrastusryhmiin, joissa oli ollut mukana ennen koronaepidemiaa. Nämä tulokset sekä keskustelut ikääntyneiden kanssa tekemisissä olevien Paimion kaupungin työntekijöiden kanssa ja hankkeen avoimissa työpajoissa kirkastivat tarvetta viedä hankkeessa toteutettavia kokeiluja lähelle asumisen arkea, jotta toiminta ja kohtaamiset tavoittaisivat myös kodin piiriin, kodin sisätiloihin jääneitä ikääntyneitä.

Tilasyistä, perinteistä tai tapahtuman luonteesta johtuvista syistä osa korttelitapahtumista rajattiin vain Ctalon kortteliympäristöön. Tällaisia tapahtumia olivat esimeriksi Satakunnan ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijoiden opinnäytetyöhän liittynyt C-talon pihan toiminnallisuuksiin liittyvä tapahtuma Paltanpuiston palvelukeskuksen esteettömässä pihaympäristössä, Paimion kirjastopalveluiden kanssa yhteistyössä toteutettu kulttuuritapahtuma: Kirjailijavierailu ja kirjavinkkaus -tapahtuma, Paimion hytepalveluiden kanssa yhteistyössä toteutettu liukuesteiden jakotilaisuus sekä Paltanpuiston palvelukeskuksen kanssa yhteistyössä järjestetyt Paltanpuiston tanssiaiset. Paltanpuiston palvelukeskuksessa ja senioritalojen ympäristössä järjestetyissä tapahtumissa keskeisenä yhteistyötahona toimivat Paltanpuiston palvelukeskuksen henkilökunta, erityisesti virikeohjaaja Tiina Kalasniemi ja palveluesimies Liisa Vanhanen sekä kotihoidon työntekijät ja Paimion palvelukeskussäätiö. Lisäksi C-talon korttelialueella toteutettiin yhteensä kolme korttelikävelyä, joiden aikana keskusteltiin asuinympäristön turvallisuuteen ja houkuttelevuuteen liittyvistä asioista ympäristön havainnoinnin sekä ympäristöön liittyvien muisteluiden ohella. Lisäksi hanke oli toteuttamassa perinteisiä Ikäihmisten leikkimielisiä olympialaisia Paltanpuiston palvelukeskuksen pihapiirissä.

Kaiken kaikkiaan hankkeen suunnittelutyön menetelmänä on ollut yhteiskehittäminen pienkohtaamisissa lähellä asumisen arkea. Pienkohtaamiset mahdollistivat sen, että kohtaamisissa ja keskusteluissa päästiin nopeasti kiinni ihmisten yksityisen elämänpiiriin sijoittuviin arjen kokemuksiin ja käytäntöihin. Toimimalla ja liikkumalla eri kortteleissa oli myös mahdollista tehdä havaintoja käytäntöjen ja kokemusten erilaisuuksista. Pienkohtaamiset muotoutuivat osaksi hankkeen toimintatapaa osin myös koronatilanteen johdosta:

hankkeen aikana koronarajoitukset ovat vaikuttaneet kahteen eri otteeseen, ja rajoitusten päättymisen jälkeenkin osalla ihmisistä on saattanut vielä olla kynnystä erityisesti osallistumisessa isompiin tapahtumiin.

Pienkohtaamisia toteutui korttelitapahtumien ohella myös useissa muissa erilaisissa, pienemmissä ja suuremmissa kohtaamisissa (katso Taulukko 1). Korttelitapahtumien ohella hanke toteutti yhteistyössä eri tahojen kanssa myös muita kohtaamisia. Esimerkiksi hanke osallistui aktiivisesti Paimion harrastusmessujen organisointiin ja toteutukseen yhdessä Paimion järjestöparlamentin kanssa. Useita satoja osallistujia paikalle houkutelleessa messutapahtumassa hankkeella oli yhteinen esittelypiste Paimion vanhusneuvoston, Ystäväpiirin ja SPR:N kanssa. Pisteellämme kävi noin 200 osallistujaa. Hanke vastasi myös Kustavin vanhusneuvoston vierailun organisoimisesta Paimioon elokuussa 2021. Vierailun aikana vaihdettiin kokemuksia ja ajatuksia Paimion ja Kustavin vanhusneuvoston jäsenten kanssa ja Paimion kaupungin eri toimijat esittelivät ikääntyneille suunnattuja palvelumuotoja. Yhteistyössä toimintakeskus Apilan ja Nuorten

Tuvan kanssa hanke toteutti Linnunpönttöpajan, jossa ikääntyneet ja nuoret maalasivat linnunpönttöjä, suunnittelivat niiden ripustusvaihtoehtoja Nuorten tuvalla ja jatkoivat ajatustenvaihtoa yhteisen lounaan äärellä Paltanpuiston palvelukeskuksessa. Lokakuussa 2021 ja 2022 hanke oli aktiivisesti mukana Vanhusten viikon tapahtumien järjestämisessä yhteistyössä Paimion vanhusneuvoston kanssa. Esimerkiksi vuoden 2022

Vanhustenviikolla hanke toteutti SeniorSurf-päivänä arkiteknologiaan keskittyvän kokeilutilaisuuden yhteistyössäPaimion kirjastopalveluiden,Paimionopiston ja paikallisen kodinkoneliikkeen: Paimion Euronics Vistavision, kanssa. Lisäksi hanke vastasi ”Vie vanhus ulos” -päivän tapahtuman organisoimisesta Paimion Parantolan alueelle. Viikon aikana hanketyöntekijä piti myös puheenvuoron Vanhustenviikon pääjuhlatapahtumassa ja teki yhteistyötä viikon päättäneen ”Keittiöstä kajahtaa” -tapahtuman organisoineen Aikuisten olohuoneen kanssa. Keskimäärin hankkeessa toteutuneisiin kohtaamisiin osallistui 13-14 henkilöä, joskin osa tilaisuuksista oli useita kymmeniä ihmisiä paikalle houkutelleita ja osassa tilaisuuksissa paikalla saattoi olla myös alle 10 henkilöä.

Vanhuuteenvarautuminen(N=44)osanaHannaAhosen opinnäytetyötä(Turunamk)

Vuoropuhelu kotihoidon työntekijöiden kanssa (osallistuminen työyhteisön palaveriin, keskustelut esimiehen ja fysioterapeuttien kanssa, kehittämistehtävät huoneentaulutekniikalla)

8 x x

Taulukko 1: Paimion ikäasumisen hankkeessa toteutuneet kohtaamiset

Kokonaisuudessaan hankkeen tavoitteena oli tukea Paimion kaupungin pyrkimystä, valtakunnallisia tavoitteita ilmentäen ja niiden mukaisesti, monipuolistaa ikääntyneille suunnattuja asumisvaihtoehtoja. Ctalon asumisratkaisut suunniteltiin muistisairaiden ikääntyneiden tarpeet ja itsenäisen asumisen mahdollisuudet huomioiden. Asumisratkaisuja monipuolistamalla tuetaan paremmin ageing-in-placeperiaatetta, kun iäkkäiden paimiolaisten mahdollisuus asua itsenäisesti omassa kodissaan ja tutussa ympäristössään paranee. C-talon asumisen ratkaisut tarjoavat esteettömän ja turvallisen sekä lähellä palveluita sijaitsevan asuinympäristön sellaisille henkilöille, jotka eivät esimerkiksi muistisairauden johdosta pärjää enää nykyisessä asunnossaan kotihoidon turvin C-talo erilaisia asumisen vaihtoehtoja, ikäasumisen teknologiaa hyödyntävänä sekä ikääntyneiden palveluita kokoavana asumisen ratkaisuna lisää vaihtoehtoja kotona asumisen sekä ympärivuorokautisen (entinen tehostettu palveluasuminen) ja yhteisöllisen asumisen (entinen palveluasuminen) väliin. Näin C-talon tyyppinen ratkaisu tukee ikääntyneille suunnattujen sosiaalija terveyspalveluiden turvaamista, kun ympärivuorokautisen asumisen paikat kohdentuvat niitä todella tarvitseville tai kun kotiutuminen terveyskeskuksen vuodeosastolta sujuvoituu ja nopeutuu esteettömään ja turvalliseen asuinympäristön, itsenäistä asumista tukevan teknologian sekä palveluiden läheisyyden johdosta Tämän tyyppiset ”välimuotoisen asumisen” mahdollisuudet ovat tällä hetkellä vähäiset myös Varsinais-Suomenalueella,samallakunikääntyneidenmääräkasvaamyösnaapurikunnissa. Tämänjohdosta, Varsinais-Suomen hyvinvointialue puolsi C-talon ARA-investointiavustuksen hakemista.

1.1 C-talo pähkinänkuoressa

C-talon asumisratkaisut ovat suunniteltu palvelemaan sellaisia ikääntyneiden asumisen tarpeita, jotka sijoittuvat kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen (entinen tehostettu palveluasuminen) väliin.

Talon asumisvaihtoehdot ovat tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat tukea ja apua arjen toiminnoissa ja ovat siksi jo valmiiksi kotihoidon palveluiden piirissä, mutta jotka eivät pärjää enää nykyisessä kodissaan esimerkiksi kodin esteellisyyden tai turvattomuuden kokemuksen johdosta C-talon asumisvaihtoehdot palvelevat erityisestimuistisairaita henkilöitäsekä yhdessä tekemisestähyötyviä ja kiinnostuneita henkilöitä. Kotihoidon yksikkö tulee sijaitsemaan C-talossa, joten tarvittaessa apu on lähellä myös yöaikaan. Asunnot

Kuva 2: Korttelikohtaamisia hankkeen aikana

ovat tavanomaisia vuokra-asuntoja. Kotihoidon palvelut pohjautuvat vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaiseen, yksilölliseen palvelusuunnitelmaan, ja niillä on hyvinvointialueen määrittämä, sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksulakiin pohjautuva asiakasmaksu Talon yhteisölliset toiminnot ja C-talon kortteliympäristössä toteutettavat, monimuotoisena yhteistyönä toteutettavat arkea virkistävät toiminnot tukevat kotona pärjäämistä ja aktiivista asumisen arkea C-talossa.

C-talossa on mahdollisuus asua pienryhmäkodissa, jossa on neljä yksiötä ja yhteinen ryhmätila keittiöineen (kaksi x neljän asukkaan pienryhmäkotia eli yhteensä kahdeksan asuntoa) tai tavanomaisissa yksiöissä tai kaksioissa(yhteensä18asuntoa). LisäksiC-talossaon10väliaikaiseenasumiseentarkoitettuaasuntoa.Nämä asunnot kuuluvat lyhytaikaisen kuntoutuksen yksikköön, joka tarjoaa palveluita mm. omaishoidon ja kotona pärjäämisentueksiC-talonulkopuolisilleasukkaille.Kaikillatalonasukkaillaonmahdollisuusyhteisruokailuun talon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa ruokailutilassa. Tämän yhteiskäyttötilan lisäksi taloon on suunniteltu yhteiskäyttötiloja myös talon ylimpään, kolmanteen kerrokseen. C-talo on toiminnallisesti ja fyysisesti kytköksissä vieressä sijaitsevaan Paltanpuiston palvelukeskukseen, jonne on esteetön käynti yhdyskäytävää pitkin. Yhdyskäytävä mahdollistaa C-talon asukkaiden turvallisen siirtymisen Paltanpuiston palvelukeskuksen kuntosalille, Seniori Cafee -tilaan sekä keskuksen yhteislaulutilaisuuksiin myös talven liukkailla keleillä. Lisäksi Paltanpuiston valmistuskeittiössä valmiiksi tehty ja lämmitetty ruoka voidaan kuljettaa C-talon yhteisruokailutilaan tätä kautta. C-talon toiminnallinen piha-alue on saumattomasti yhteydessä Paltanpuiston Palvelukeskuksen takapihaan sivuosaan, ja elävöittää toiminnoillaan nykyisin vähäisellä käytöllä olevaa sivua Paltanpuiston palvelukeskuksen pihamaasta C-talon asumisratkaisut ja toiminnallisuudet tuovat saman katon alle erilaisia ikääntyneille suunnattuja palveluita mahdollistaen näin joustavan, monipuolisen ja muunneltavan asumisen.

1.2 Hankkeen toteutusta ohjannut viitekehys

Hankkeessa ikä- ja muistiystävällisen asumisen suunnittelun tavoitteeksi määriteltiin hyvän elämänlaadun tukeminen toimintakyvyn rajoitteista huolimatta (kuvassa 3 oikea vertikaalinen raami). Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan hyvä elämänlaatu merkitsee arjen aktiivisuutta, sosiaalista osallisuutta ja osallistumista, psyykkistä hyvinvointia sekä sellaista toimintakykyä ja terveyttä, joka tukee itsenäistä elämää. (WHO 2020, 11-13). Hankkeessa ikä- ja muistiystävällistä asumista tarkasteltiin neljästä eri näkökulmasta käsin: asunto ja asuinympäristö, yhteisöllisyys, palvelut ja toiminnot sekä teknologia (kuvassa 3 vasen vertikaalinen raami). Nämä näkökulmat nousivat hankesuunnitelmasta sekä ympäristöministeriön Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmasta (Ympäristöministeriö 2020).

Ympäristöä ja palveluita muokkaamalla voidaan usein edistää kotona pärjäämistä. Esimerkiksi ympäristön ja palveluiden esteettömyys ja saavutettavuus, turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen, aktiiviseen arkeen houkutteleva ympäristö ja palvelut, asuinympäristön viihtyvyys ja kokemus riittävästä tuesta ovat tekijöitä, jotka edistävät kotona pärjäämistä. Vastaavasti näiden asioiden puute tai vähäisyys saattavat olla esteenä hyvälleelämänlaadulle,kuntoimintakyvyssäonrajoitteita.Näinollensuunnittelutyössäpyrittiinkinetsimään ratkaisuja, jotka vahvistavat näitä pärjäämistä tukevia tekijöitä (kuvassa 3 ylin horisontaalinen kehys).

Hankkeen aikana muotoilluissa ratkaisuissa pyrittiin lisäksi huomioimaan kohderyhmään liittyvät erityispiirteet ja paikallisia toimintatapoja suuntaavat, Paimion kaupungin strategian (Paimion kaupunki 2021) painopisteet. Nämä tekijät muodostivat suunnittelutoiminnan perustan (kuvassa 3 alimmainen horisontaalinen kehys). Esimerkiksi ikääntyminen ja pärjäämisen kokemukset koetaan yksilöllisesti, jolloin ratkaisujen hakemisessa olisi hyvä välttää oletuksia, jotka pohjautuvat karkeaan yleistämiseen. Yksi keino tämän haasteen ylittämiseksi on moninäkökulmaisen dialogin mahdollistaminen suunnittelun aikana. Dialogin avulla voidaan tarkentaa näkökulmia ja ymmärrystä myös yleistysten yli ja taakse. Lisäksi ikä- ja muistiystävällisen asumisen suunnittelussa on myös tärkeää huomioida, että ideoidut ratkaisut toimivat silloinkin, kun toimintakyky heikkenee tai muistisairaus etenee.

Paimion kaupungin strategiassa (mte.) painotetaan erilaisia kestävyyden ulottuvuuksia kaikessa kaupungin toiminnassa, ja siksi nämäkin tekijät huomioidaan ratkaisujen pohdinnassa. Lisäksi ympäristöministeriön Ikäohjelmassa arvioidaan ratkaisujen hyödynnettävyyttä (Ympäristöministeriö 2020). Ratkaisujen ja toimintojen hyödynnettävyyteen saadaan varmuutta kevyiden kokeilujen avulla, ja tämän johdosta hankkeessa ideoitavia ratkaisuja pyritään myös viemään käytännön kokeiluiksi hankkeen aikana.

Hankkeen suunnittelun ja kehittämisen kehysten keskellä (kuvassa 3) näkyy erilaisia kysymyksiä, joita hankkeen ensimmäiseen avoimeen työpajaan osallistuneet paimiolaiset nostivat esiin, kun heiltä kysyttiin, millaisia asioita he toivoisivat työpajaoissa käsiteltävän. Tavoitteena oli, että kysymyksiin pyrittiin löytämään vastauksia yhteisen dialogin avulla hankkeen aikana. Kuvaan on myös lisätty yksi kysymys hankkeessa toteutetun kyselyaineiston tulosten pohjalta Tämä kysymys erottuu muista vaaleanpunaisella ja se liittyy usean vastauksen kohdalla havaittuun kotona pärjäämisen tulevaisuuteen liittyvään huolisävytteiseen pohdintaa, vaikka koettu toimintakyky olisikin ollut vastaushetkellä hyvä. Tähän tulokseen pohjautuen muotoutui hankkeen yhdeksi lisätavoitteeksi ikäasumisen ennakointitietouden ja -valmiuden lisääminen niin yksilö kuin yhteisötasoilla, sillä tämä nähtiin keinona vähentää kotona pärjäämiseen liittyvää huolisävytteistä pohdintaa.

Kuva 3: Suunnittelun viitekehys Paimion ikäasumisen hankkeessa

2.Hankkeen tulokset

2.1 Hankkeen toteutuneet kohtaamiset

Hankkeessatoteutuneetkohtaamiset,tapahtumatjatyöpajatovatyksinäkökulmahankkeentuloksiin:niiden avulla on synnytetty kohtaamisia ja kokemuksia asumisen arjessa sekä luotu tilaa asumisen arkeen liittyvien asioiden jakamiselle. Hankkeen aikana toteutuneet erilaiset kohtaamiset ovat olleet keino rohkaista ja tuoda ihmisiä yhteen koronarajoitusten jälkeen ja niiden välisenä aikana. Kohtaamisten aikana syntynyt keskustelu on edistänyt ikäasumiseen liittyvien asioiden nimeämistä ja jäsentämistä sekä yksilö että yhteisötasolla. Kohtaamisten aikana on myös vahvistettu ja ylläpidetty jo olemassa olevia käytäntöjä ja yhteistyömuotoja Paimion kaupungin eri palvelumuotojen sekä kaupungin ja muiden toimijoiden välillä. Lisäksi on luotu myös uudenlaisia yhteistyöverkostoja ja/tai käytäntöjä, kuten seniorit ja nuoret yhteen tuova linnunpönttöpaja, vanhusneuvostojen keskinäinen ajatustenvaihto Kustavin vanhusneuvoston vierailun muodossa tai ikääntyneille suunnattujen palvelujen toteuttamisen yhteistyömuotoja hahmottava ryhmittymä Paimion kaupungin toimijoiden ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle siirtyvien ammattilaisten välillä.

Hankkeen kohtaamisista on myös koostettu kaksi videota:

112-päivän teemalla yhteistyössä erään taloyhtiön senioriaktiivien kanssa toteutettu video, joka löytyy hankkeen internet-sivuilta ja osoitteesta: Paimiolainen näkökulma 112-päivän teemaan: "Turvallisuuden tunne tehdään yhdessä". - YouTube

Ammattikuvaajan kanssa yhteistyössä suunniteltu ja ammattilaisen toteuttamana kuvattu ja leikattu video: ”Paimiolaisten senioreiden ajatuksia hyvästä arjesta”, joka löytyy hankkeen internet-sivuilta ja osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=pdr1xXpkvjE

2.2 Hankkeessa toteutetut ikäasumisen suunnitelmat

Hankkeen konkreettisina tavoitteina on ollut tuottaa teknologiasuunnitelma ja palveluiden ja toimintojen suunnitelma koskien C-taloa. Teknologiasuunnitelma toteutui otsikolla: ”Muistisairaan aktiivisen asumisen arki. Miten teknologia voi tukea kotona pärjäämistä?” (suunnitelma löytyy hankkeen internet sivulta: https://www.paimio.fi/sosiaali-ja-terveys/ikaantyneiden-palvelut/hyvinvointi-ja-muutpalvelut/ikaasumisen-hanke/) Suunnitelman ydinsanoma on, että vaikkei teknologia tule korvaamaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitystä kotona pärjäämisessä ja hyvän elämän yhtenä peruspilarina, on teknologian osalta kuitenkin vielä paljon potentiaalia hyödyntämättä Esimeriksi teknologia voi tukea turvallisuuden kokemuksen vahvistamista muistisairaan henkilön arjessa, teknologiaa voidaan hyödyntää itsenäisen toiminnan tukemisessa sekä myös asumisen tarpeiden ennakoimisessa. Sen lisäksi, että suunnitelmassa esitellään ja ehdotetaan C-talossa hyödynnettäväksi erilaisia asumisen arjen teknologioita, hahmotellaan suunnitelmassa myös arkiteknologian omaksumista ja hyödyntämistä edistävä toimintatapa Arkiteknologian hyödyntäminen pohjautuu moniulotteiseen vuorovaikutukseen, jonka ylläpitämiseksi tulee ymmärtää teknologian käyttäjän tarpeita ja kyvykkyyksiä, arjen käytännön toiminnallisuuksia ja tapoja, käyttöönottoa ja omaksumista edistäviä mahdollisuuksia sekä teknologian käytön mahdollistavia rakenteellisia asioita. Ennen kaikkea tarvitaan kuitenkin paikallista innokkuutta, uteliaisuutta, tietoisuutta ja kokeiluhalua arkiteknologian suhteen. Suunnitelmassa ehdotetaan, että C-talosta tulisi arkiteknologian kokeilu- ja tutkailupaikka lähellä asumisen arkea. Tällöin vahvistamme paikallisesti teknologian käyttöä tukevaa rakennetta, joka on avaintekijä, kun pyrkimys on löytää yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia, sujuvia ratkaisuja teknologian hyödyntämiseksi aktiivisen asumisen arjen tukena

C-talon kortteliympäristön toimintojen ja palvelujen suunnitelma vastaa yhtäältä hankkeen työpajoissa

esitettyihin kysymyksiin (katso kuva 3) ja luo näkymän C-talon ja sen kortteliympäristön mahdollisuuksiin

erilaisten palveluiden ja toimintojen osalta. Lisäksi suunnitelma auttaa täsmentämään erilaisten toimijoiden roolia uudenlaisessa asumisen ja palveluiden kokonaisuudessa. Palvelusuunnitelma löytyy hankkeen internet-sivuilta otsikolla ”Aktiivisen asumisen arjen rakentuminen C-talossa.” Tässä raportissa painottuu erityisesti palvelusuunnitelman elementtien kuvaus, koska hankkeessa tapahtunut toiminta on useilta eri osin ilmentänyt käytännössä C-talon palvelumuotoa: eri toimijoiden yhteistyönä toteutuvaa kannustustavaa tukea aktiiviseen asumisen arjen rakentamiseen

2.3 Hankkeessa toteutuneet opinnäytetyöt

Hankkeen aikana valmistui kaksi opinnäytetyötä:

Ahonen, H. 2022. Aktiivinen, omaehtoinen ikääntymisen suunnittelu ja vanhuuteen varautuminen –paimiolaisten eläkeläisten näkemyksiä ikääntymisestä, tulevaisuudesta ja hyvästä elämästä. Opinnäytetyö YAMK, Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto, Terveyden edistäminen. Turun ammattikorkeakoulu.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/786348/Ahonen_Hanna.pdf?sequence=2

Laine, E. & Kavander, J. 2022. C-talon esteettömyyttä ja osallistumista tukeva toiminnallinen pihasuunnitelma. Fysioterapian tutkinto-ohjelma, Satakunnan ammattikoreakoulu. Pori, SAMK. https://www.theseus.fi/handle/10024/783367

Hankkeen loppuvaiheen aikana alkunsa sai myös kolmas opinnäytetyö, jonka on tarkoitus jatkaa hankkeessa käynnistettyä suunnittelutyötä erityisesti ikäasumisen arjen yhteisöllisyyden merkityksen perspektiivistä Opinnäytetyö on osa Paimion kaupungin silloisen vanhuspalveluiden palveluohjaaja, Alexi Särkijärven, ylemmän ammattikorkeakoulun geronomiopintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa.

2.4 Aktiivista asumisen arkea tukeva malli

Hankkeen tulosten tunnistamisen kannalta keskeisintä on ollut vastata hankkeen avoimessa työpajassa osallistujien muotoilemaan kysymykseen: Minkälaisella asumisen mallilla pystyttäisiin hallitsemaan ja ehkäisemään palvelujentarvetta?

Hankkeessatoteutettujenkyselyidenvastaustensekähankeenaikanatoteutuneidenerilaistenkohtaamisten synnyttämien keskustelujen pääviesti on: valtaosa paimiolaisista ikääntyneistä haluaisi asua kotona mahdollisimmanpitkään.Tämätoiveontunnistettumyöskansallisissatutkimuksissa(kts.esim.Koponenym. 2018). Samaan aikaan paimiolaisten ikääntyneiden kyselyvastauksissa (syksyllä 2021 toteutettu kysely) oli havaittavissa kotona asumisen tulevaisuuteen liittyvää huolisävytteistä pohdintaa Vaikka nykyhetkessä toimintakyky olikin hyvä, saattoi ajatuksissa pistäytyä myös huoli siitä, miten pitkään oma toimintakyky tulee mahdollistamaan mielekkään asumisen arjen omassa asuinympäristössä.

Erilaisten keskustelujen myötä kävi ilmeiseksi, että oman toimintakyvyn tulevaisuuden muutosten ohella myös arjen teknologisoituminen ja tämän vaikutus aktiiviseen roolin ottoon omassa arjessa mietitytti (Ahonen 2022, 38-39). Arjen toimivuuden kannalta olennaisten palveluiden digitalisoituminen, kuten pankkipalveluiden tai vaikkapa vapaa-ajan matkustamiseen liittyen erilaisten matkojen ja hotellien varaaminen oli luonut osalle pärjäämättömyyden kokemuksia sillä seurauksella, että vapaa-ajan matkat olivat jääneet toteutumatta tai pankkipalveluiden hoitaminen oli ”ulkoistettu” läheisille. Myös tiedonsaanti erilaisista asioista oli saattanut haasteellistua, jos internetin käyttö oli itselle vierasta ja vastaavasti palveluihin, tapahtumiin ja yhteystietoihin liittyvä ajankohtainen tieto sijaitsi kuitenkin verkossa. Toisaalta osa ikääntyneistä oli myös sitä mieltä, että digitalisoiminen oli helpottanut pankkiasiointia ja mahdollistanut osallistumisen etäryhmäjumppaan esimeriksi koronarajoitusten aikana

Hankkeen aikana käydyissä keskusteluissa ja toteutetussa kyselyssä (syksy 2022) mielekkääseen asumisen arkeen liitettiin mm. itsenäinen asuminen, asuinympäristössä koetut luontoelämykset, mahdollisuudet

omaehtoisille ja spontaaneille sosiaalisille kohtaamisille sekä lähellä sijaitsevat palvelut, mukaan lukien kiinnostavat harrastusmahdollisuudet. Hankkeen aikana käydyt erilaiset keskustelut ikääntyneiden kanssa viittaavat siihen, että kotona pärjäämisen tulevaisuuteen liittyvä huolisävytteinen pohdinta kytkeytyy yhtäältä huoleen palvelujärjestelmän toimivuudesta sekä toisaalta huoleen omaehtoisen ja oman näköisen arjen menettämisestä, jos toimintakyky tai teknologinen ja digitaalinen lukutaito eivät enää mahdollista itsenäistä suoriutumista kaikista arjen toimista ja askareista. Näin mahdollisuus elää oman näköistä arkea toimintakyvyn haasteista huolimatta ja riittävä teknologinen ja digitaalinen lukutaito kytkeytyvät niin ikään mielekkääseen asumisen arkeen. Keskusteluissa paimiolaisten ikääntyneiden kanssa toistui usein ajatus siitä, että arkeen sai mielekästä sisältöä ja mieli ja keho pysyivät virkeinä, jos pysyi liikkeellä, aktiivisena ja uteliaana. Tämä viesti välittyy myös hankkeessa toteutetusta videosta, jossa kaksi rohkeaa paimiolaista senioria avaavat kotiovensa Paimion ikäasumisen hankkeelle, ja jossa he kertovat ajatuksiaan aktiivisesta asumisen arjestaan. Video löytyy Paimion kaupungin Internet-sivuilta, osiosta: Sosiaali- ja terveyspalvelut: ikääntyneiden palvelut: hyvinvointi- ja muut palvelut: Ikäasumisen hanke: https://www.paimio.fi/sosiaali-jaterveys/ikaantyneiden-palvelut/hyvinvointi-ja-muut-palvelut/ikaasumisen-hanke/ ja osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=pdr1xXpkvjE

Hankkeessa käytyjen keskustelujen, toteutettujen kokeilujen ja kyselyaineistojen suuntaamana hankkeessa muotoiltiin ehdotus asumisen malliksi, jonka avulla todennäköisesti olisi mahdollista tukea palvelutarpeiden hallintaa. Tämän mallin ytimessä on aktiivinen asumisen arki ja sitä tukevat, mallissa tunnistetut, viisi osaaluetta: asumisen ennakoimisen tuki ja resurssit, houkuttelevat asumisen ja arjen toiminnan vaihtoehdot, kotona pärjäämistä tukevat ratkaisut, aktiivisen toimijaroolin mahdollistaminen sekä aktiivisuuteen houkutteleva asuinympäristö (katso kuva 4).

Ajatuksena on, että mallin toteutumisen mahdollistaminen on usean eri toimijan välisen yhteistoiminnan tulosta: siinä missä ikääntyneille suunnattujen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on jatkossa hyvinvointialueilla,onkunnanvastuullaikääntyneidentarpeethuomioivanasuntokannanjaasuinympäristön mahdollistaminen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen-, kulttuuri- ja sivistyspalveluiden järjestäminen Kolmannen ja neljännen sektorin roolina on tarjota toiminnan paikkoja ja mahdollisuuksia ikääntyneille, kannatella ikääntyneiden näkökulmaa erilaisissa vaikuttamiskanavissa sekä myös täydentää julkisen ja yksityisen sektorin ikääntyneille suunnattua palvelutarjontaa mm. vapaaehtoistyön muodossa. Kuitenkin ikääntyneiden oma rooli on kaiken keskiössä: pyrkimys oman näköisen elämän mahdollisuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen asumisen arjessa lähtee ihmisestä itsestään ja tässä on myös läheisten tuella keskeinen merkitys

2.5 Ennakoimisen tuki ja resurssit Hankeen avoimeen työpajaan osallistuneet paimiolaiset esittivät hankkeenalussakysymyksen:Mitävoimme tehdä, jotta nyt 65-70 -vuotiaiden hyvä elämänlaatu ja itsenäinen asuminen toteutuisi kestävästi vuonna 2031? Kysymys on keskeinen ajatellen ikääntyvän väestönosan kasvua, huoltosuhteen heikkenemistä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelujärjestelmän inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää järjestämistä

Ikääntyneidenosuus Suomen väestöstä onkasvussa, ja vuonna 2030 65-vuotta täyttäneitä arvioidaan olevan n.26%kokoväestöstä-n.1.5miljoonaa Arvioon,ettäsuuressaosassakunnistavähintäänjokaneljäsasukas on täyttänyt 75-vuotta vuonna 2030. (STM 2020, 15.)

Seuraavan vuosikymmenen ajan erityisesti 75-84 -vuotta täyttäneen väestönosan määrä kasvaa merkittävästi Varsinais-Suomen alueella. Ja tästä luonnollisena jatkumona arvioidaan, että vuotta 2030 seuraa vuosikymmen, jonka aikana erityisesti 85-vuotta täyttäneiden väestönosan määrä

Varsinais-Suomi, väestöennuste (31.12.2021)

2: Varsinais-Suomen väestöennuste 31.12.2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi ©

Kuva 4: Paimion ikäasumisen ehdotus palvelutarpeen hallintaa ja ehkäisyä tukevaksi malliksi

65-vuotta täyttäneitä paimiolaisia oli vuonna 2021 yhteensä 2 507 henkilöä, mikä on 22,7 % Paimiossa asuvasta väestöstä. Seuraavan vuosikymmenen aikana Paimiossa kasvaa erityisesti 80-89-vuotiaiden määrä merkittävästi Vuonna 2040 kasvua on erityisesti 85-vuotta täyttäneiden osalta. Paimio, väestöennuste (31.12.2021)

Taulukko 3: Paimion väestöennuste 31.12.2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi ©

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023, CC BY 4.0

Ikääntyneiden ja erityisesti kaikkein vanhimpien kansalaisten osuuden kasvun ohella väestöllinen huoltosuhde heikkenee Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Tällä on vaikutuksia yhteiskunnan eri osaalueilla, esimerkiksi heikentynyt huoltosuhde näkyy jo nyt työvoimapulana (Honkatukia & Vaittinen 2022, 333).

Fyysisellä toimintakyvyllä on keskeinen merkitys omatoimisen kotona asumisen ja oman näköisen, aktiivisen arjen kannalta. Ikääntymisen myötä toimintakyky heikkenee esim. lihasmassan vähenemisen johdosta, minkä johdosta liikkumisvaikeuksia kokevien määrä tulee ikääntyvien määrän kasvun myötä lisääntymään tulevaisuudessa. Väestötasolla tarkastellen ikääntyneiden toimintakyky on kuitenkin parantunut Terveys 2017 -tutkimuksen mukaan vuosien 2011 ja 2017 välillä. Positiivista on myös, että yli puolet 80 vuotta täyttäneistä kokee elämänlaatunsa hyvänä tai erittäin hyvänä. Myös arkitoimista selviytyminen on kohentunut edellisiintutkimuksiin(Terveys2000 jaTerveys2011)verrattuna (FinTerveys-tutkimus2018, 2425; 108-112; 165.) Kuitenkin terveytensä hyväksi kokevien eläkeläisten osuus on pienentynyt noin 10 prosenttiyksikköä edellisestä vuoden 2011 mittauksesta, ja vuoden 2017 mittauksessa vain joka neljäs 80vuotias nainen ja miehistä joka kolmas kokee terveytensä hyväksi (FinTerveys-tutkimus 2018, 51-52).

Varsinais-Suomen alueellisen hyvinvointikertomuksen mukaan 75-vuotiaiden ryhmässä elämänlaatunsa kokee hyväksi noin puolet väestöstä, ja vapaa-ajan liikuntaa harrastaa noin puolet. 500 metrin matkan kävelyssävaikeuksia kokee 29.1% ikääntyneistä, jaosuus on selkeässä nousussa edellisvuoden mittauksesta. Joka kymmenes 75-vuotta täyttänyt kokee suuria vaikeuksia itsestään huolehtimisessa. (Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2021, 29-30 )

Toimintakyvyn rajoitteet ja monet sairaudet lisääntyvät iän myötä, jolloin ikääntyneiden määrän lisääntyminen lisää myös palveluiden tarvetta. Esimerkiksi länsimaissa muistisairaudet ovat 3.-5. sijalla ikääntyneiden yleisimmistä sairauksista, ja muistipotilaista valtaosa on yli 80-vuotiaita (Virama & Sulkava, 35). Kun ikääntyneiden määrä lisääntyy, lisääntyy myös muistisairautta sairastavien määrä.

Edellä mainitut toimintakykyyn, koettuun terveyteen ja aivoterveyden sairauksiin liittyvät näkökulmat huomioiden yksi keskeinen tapa vaikuttaa pitkällä tähtäimellä ikääntyvien hyvään elämänlaatuun ja itsenäiseen asumiseen tulevaisuudessa on erityisesti toimintakyvyn, aivoterveyden ja ylipäätään hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ennakoimiseen liittyvät yksilö- ja yhteisötason toimet.

Paimion ikäasumisen hankkeessa yksilötason ikääntymisen aktiivista, omaehtoista suunnittelua ja ikääntymiseen varautumista kannateltiin erityisesti Ahosen (2022) ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön muodossa. Opinnäytetyönosana toteutettiin kaksi keskustelutilaisuutta ja kysely vanhuuteen varautumiseen liittyen. Ydinajatuksena oli, että vanhuuteen varautuminen voi olla sekä luonteeltaan positiivista vapauden suunnittelua että varautumista tulevaisuuden riskeihin. Tutkimuksista on löydetty tukea sille, että elämän suunnittelu eläkeaikaa varten on yhteydessä parempaan elämäntyytyväisyyteen eläköitymisen jälkeen (Topa ym. 2018). Kuitenkin kirjallisuudessa on viitteitä siihen, että yksilön omat

resurssit määrittävät esimeriksi liikuntaa ja terveyttä koskevaa varautumista enemmän kuin päinvastoin. Tämä on kytköksissä siihen, että ihmiselle on tyypillistä muuttaa elämän tavoitteita suhteessa olemassa oleviin resursseihin (Saajanaho 2014, Saajanaho 2016) (Ahonen 2022.)

Eli tukemalla ikääntymisen aktiivista ja omaehtoista suunnittelua sekä ikääntymiseen varautumista voidaan mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti elämäntyytyväisyyteen. Ja edelleen, tukemalla yksilöitä yhteisöllisesti sellaisten valintojen tekemiseen, jotka vahvistavat ja tukevat terveyttä ja hyvinvointia asumisen arjessa, voidaan mahdollisesti ylittää terveyttä edistävien valintojen esteitä, jotka saattavat johtua esimerkiksi yksilötason resursseja heikentäneestä muutoksesta esimerkiksi asuinympäristössä, sosiaalisissa suhteissa tai terveydessä

Hankkeen ehdotus onkin, että Ahosen opinnäytetyössä kuvatun prosessin toteutusta jatkettaisiin Paimiossa organisoimalla aktiivisen ja omaehtoisen ikääntymisen suunnittelun keskustelutilaisuuksia vähintään joka toinen vuosi. Keskustelutilaisuudet olisi hyvä toteuttaa esimeriksi osana Ystäväpiirien tapaamisia sekä paikallisten ikääntyneiden eläkeläisjärjestöjen ja yhdistysten kokoontumisissa. Olennaista Ahosen opinnäytetyössä kuvatussa prosessissa on toteutustapa, joka mahdollistaa kokemusten, tiedon ja ajatusten vaihdon ikääntyneiden välillä. Tilaisuuksien toteuttaminen ryhmäkeskusteluita mahdollistavalla tavalla vahvistaa sosiaalisen tuen jakamista ja nostaa esiin toimijuuden paikkoja ja kokemuksia, jotka ovat keskeisiä mekanismeja siinä, että ennakoiminen ja suunnittelu muuntuvat ja juurtuvat osaksi arjen toimintaa. Jotta teema tavoittaisi myös järjestö-, yhdistys- ja harrastustoiminnasta irralliset ikääntyneet, olisi ikääntymisen aktiivisenjaomaehtoisensuunnittelunteemahyvänostaa johdonmukaisesti esiinmyöslaajemmalleyleisölle suunnatuissa tapahtumissa.

Osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintaa Paimion kaupunki toteuttaa jo nyt useita palveluita, jotka yhteisöllisinä resursseina tukevat yksilön resursseja terveyttä ja hyvinvointia edistävien valintojen tekemisessä. Tarjolla on esim. Arkeen voimaa -toimintamalli, elintapaneuvontaa, Kulttuurikammaritoimintaa, ehkäisevää päihdetyötä,Ystäväpiiri-toimintaa ja ikääntyneille suunnattuja erilaisia liikuntaryhmiä. Haasteena on kuitenkin, miten vähän liikkuvat ja vähän osallistuvat saadaan houkuteltua näiden palveluiden piiriin. Ystäväpiiritoimintaa luotsaavan virikeohjaajan sinnikkään toiminnan tuloksena on Ystäväpiiritoiminnan verkostojen luominen synnyttänyt eräänlaisen orgaanisen etsivän vanhustyön käytännön, ja toimintaan osallistuu jo yli 50 ikäihmistä. Virikeohjaajan toiminnan jatkaminen ja tukeminen sekä tiiviin yhteistyön jatkaminen virikeohjaajan ja kaupungin hyte-koordinaattorin välillä, jolla niin ikään on laaja verkosto paimiolaisten ikääntyneiden piirissä, on keskeinen voimavara ja mahdollisuus palvelujen ulkopuolella olevien ikääntyvien tavoittamiseksi.

Hankkeen aikana aivoterveyden näkökulma nostettiin esiin muutamissa tapahtumissa muistihoitajan toimesta. Jatkossakinmuistihoitajansäännölliset vierailut esimerkiksi C-talonkorttelialueella organisoiduissa erilaisissa tapahtumissa madaltaisivat kynnystä hakea ennalta ja ajoissa tietoa ja tukea muistihoitajalta.

Vastauksena työpajaan osallistuneiden esittämään kysymykseen: ”Mitä voimme tehdä, jotta nyt 65-70vuotiaiden hyvä elämänlaatu ja itsenäinen asuminen toteutuisi kestävästi vuonna 2031?”, hankkeessa muotoiltu aktiivisen asumisen arjen malli korostaa siis ikääntymisen omaehtoista ja aktiivista suunnittelua ja ennakoimista sekä yksilöiden resursseja vahvistavien yhteisöllisten resurssien, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palvelujen roolia tässä. Vanhustyön keskusliiton ”Vanhuuteen varautuminen”verkkosivusto tarjoaa hyvän materiaalipankin, ja tätä olisi hyvä käydä säännöllisesti läpi ryhmäkeskustelumenetelmin. Keskusteluun on edellä mainitun materiaalin ohella hyvä nostaa myös teknologia- ja digilukutaidon merkitys arjessa. Paimion kaupungin kansalaisopisto, Paimion opisto, tarjoaa jo ennestään myös ikääntyneiden hyödyntämiä tietotekniikkakursseja, kuten ”Digitaitojen pulmapaja Paimiossa” ja ”Kesytä älytön laite Paimiossa”. Hanke suosittelee, että ”Digitaitojen pulmapaja” olisi jatkossakin mukana esimeriksi Vanhustenviikon SeniorSurf-päivässä. Hyötyä voisi myös olla siitä, että

ikääntyneiden teknologia- ja digitaitojen kartoittamiseksi ja vahvistamiseksi haettaisiin erillistä aluetason hankerahoitusta, jotta tämän tietoyhteiskunnassa keskeisen pääoman tila ikääntyneiden väestönosassa ymmärrettäisiin entistä paremmin. Yhteisötasolla teknologia- ja digitaitojen vahvistaminen saattavat lisätä myös osallisuuden kokemusta ja vahvistaa ikääntyneiden kokemaa toimijuutta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelujärjestelmän näkökulmasta tarkasteltuna yhteisötason vahva pääoma teknologia- ja digilukutaidossa tukee myös palveluiden digitalisoimisen mahdollisuuksia ja vahvistaa pitkällä tähtäimellä resursseja myös kasvokkain toteutettavien palveluiden järjestämiseen.

2.6 Houkuttelevat vaihtoehdot

PaimioonVarsinais-Suomessa,Paimiojoenlaaksossa,sijaitsevamaaseutumainenkaupunki,jonkaasukasluku vuonna 2021 oli 11 041. Kuten edellä on todettu, kasvaa yli 75-vuotiaan väestön osan määrä merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Paimiossa kasvaa erityisesti hieman vanhempi, 80-vuotta täyttänyt väestö. Tulevaisuuden tilanne edellyttää asumisen ja palvelukäytäntöjen uudistamista ikääntyneiden hyvän elämän ja kotona pärjäämisen mahdollistamiseksi. Paimiossa tulevaan tilanteeseen varaudutaan ja on pyritty vaikuttamaan mm. Paimion Ikäasumisen hankkeessa kehittämällä asumista ja palveluja rinnakkain. Yhtenä keinona tässä on ikääntyneiden palveluiden ja asumisen hybridimalliin pohjautuvan C-talon rakentaminen Paimion keskustataajamaan.

Taajama-asteolivuonna2020Paimiossa80,1%jaTurunseutukunnassa93,9%(Tilastokeskus2022a).Vuonna 2020 Paimion keskustataajamassa asui 77% 65-74 -vuotiaista, 84 % 75-84 -vuotiaista ja 86 % yli 85-vuotiaista paimiolaisista (Tilastokeskus 2022).

Vuonna 2022 paimiolaisista 65-84-vuotiaista omakoti-, pari- tai pientalossa asui 59 %, rivi- tai ketjutalossa asui 14 % ja kerrostaloissa asui 26 %. Yli 85-vuotiaista omakotitalossa asui edelleen 36 % ja kerrostalossa asui 53 %.

Paimiolaisten ikääntyneiden asuminen vuonna 2022 talotyypin mukaan jaoteltuna

Taulukko 4: Paimiolaisten ikääntyneiden asuminen vuonna 2022 talotyypin mukaan jaoteltuna. Lähde: Paikkatietojärjestelmä, luettu 13.4.2022

Vuonna 2022 Paimiolaisista yli 65-vuotiaista valtaosa (52%) asui vuonna 1979 tai sitä ennen rakennetuissa taloissa.Ainoastaan17%paimiolaisistaikääntyneistäasuivuonna2000taisenjälkeenrakennetuissataloissa.

Paimiolaisten ikääntyneiden asuminen vuonna 2022: jaottelu talon rakennusvuoden mukaan

Talon rakennusvuosi 65-74 -vuotiaat 75-84 -vuotiaat yli 85 -vuotiaat % paimiolaisista

Taulukko 5: Paimiolaisten ikääntyneiden asuminen vuonna 2022 talon rakennusvuoden mukaan jaoteltuna.

Lähde: Paikkatietojärjestelmä, luettu 13.4.2022

Paimion keskustataajaman yhtenä kotona pärjäämiseen liittyvänä erityispiirteenä on, että Paimion 76 kerrostalosta 43 on hissittömiä, vähintään kolme-neljä -kerroksisia kerrostaloja (katso hissittömien kerrostalojen sijoittuminen kartalta kuvasta 5). Hissittömissä kerrostaloissa on asuntoja yhteensä 929 kpl, joista vähintään kolmikerroksissa kerrostaloissa asuntoja on 848 kpl. Enemmistö hissittömistä kerrostaloista (N=43) on rakennettu vuonna 1971. Vanhin hissitön kerrostalo on rakennettu vuonna 1927 ja uusin vuonna 2008. Enemmistö vähintään kolmikerroksisista hissittömistä kerrostaloista (N=38) on rakennettu vuonna 1971. Vanhin on rakennettu vuonna 1955 ja uusin vuonna 2008. Hissittömissä, vähintään kolmikerroksisissa kerrostaloissa asuu 236 65-74 -vuotiasta ja 124 yli 75-vuotiasta asukasta.

Kuva 5: Hissittömien kerrostalojen sijoittuminen Paimiossa. Yksi kerrostaloista sijaitsee kartan rajauksen ulkopuolella. (Lähde: Paikkatietojärjestelmä, luettu 13.4.2022)

4 Yhteensä 43

Taulukko 6: Hissittömät kerrostalot Paimiossa. Lähde: Paikkatietojärjestelmä, luettu 13.4.2022

Valtioneuvoston teettämän selvityksen, Ikääntyneiden asuminen -ennakointi ja varautuminen kunnissa (Kortelainen ym. 2020), johtopäätösten mukaisesti ikääntyneet asuvat Paimiossakin keskimäärin vanhemmissa rakennuksissa Huomionarvoista on hissittömissä kerrostaloissa asuvien ikääntyneiden määrä (360 yli 65-vuotiasta asukasta) sekä omakotitalomuodossa asuvien yli 75-vuotiaiden määrä (509 asukasta)

FinTerveystutkimuksen(2018,169-171)mukaansuurinosa70vuottatäyttäneistäeipidäasumisjärjestelyjen muuttamista vanhuuden varalta ajankohtaisena, vaikka ennakoivaa suhtautumista vanhuusvaiheen asumisjärjestelyihin on korostettu jo kyselyn toteuttamisen, vuoden 2017, aikaan. Tutkimuksessa noin joka seitsemäs 70 vuotta täyttänyt koki asunnossaan tai asuintalossaan olevan tekijöitä, jotka haittaavat liikkumistasiellä.Osuuskasvoiiänmukana.Asunnossaolevistaliikkumistahaittaavistatekijöistäraportoivain noin joka kymmenes 70–79-vuotias, kun 80-vuotiaista joka neljäs koki, että asunnossa liikkuminen on hankaloitunut asuntoon liittyvien tekijöiden johdosta. Yleisimmäksi haittatekijäksi koettiin portaat, joiden noin 10 prosenttia koki aiheuttavan ongelmia. Asunnon varustetason puutteita koki naisista noin kaksi kymmenestä jamiehistä noin joka kymmenes.Yleisimmin hankalaksikoettiinepäsopivallakorkeudellaolevat työtasot tai kaapit, joista raportoi noin kymmenes. Asuinympäristössä liikkumista haittaavia tekijöitä ilmoitti lähes puolet, ja koettu haittaavuus kasvoi iän mukana. Jalankulkuväylien liukkaus tai lumisuus talviaikaan tuottieniten haittaa Pitkätetäisyydet palveluihin tai huono julkinen liikenne haittasi vähintään jonkinverran noinjokaneljättä70vuottatäyttänyttä.Huonoistaliikenneyhteyksistäkärsihiemansuurempiosa(viidennes) kuin pitkistä etäisyyksistä palveluihin (joka kymmenes). (mte.)

Paimion ikäasumisen hankkeessa Ahosen (2022) toteuttaman opinnäytetyön aineistossa havaittiin, että paimiolaiset ikääntyneet kokevat asumisen ennakoimiseen liittyvät asiat tärkeinä, mutta varsinaiset teot ja toimintaasiansuhteenonjäänytselkeästivähäisemmiksikuinmuutvanhuuteenvarautumisenteemat. Tulos heijastaa FinTerveys-tutkimuksessa (2018) havaittua ilmiötä. Paimion ikäasumisen hankkeessa käytyjen keskustelujen perusteella vaikuttaisi siltä, että asumiseen liittyvät ennakoiminen esteet saattavat kytkeytyä ikääntyneiden aktiivisen arjen kannalta keskeisten voimavarojen ylläpitämiseen: ympäristön tuttuus ja muistojen merkitys osoittautuivat tärkeiksi aktiivisen ja merkityksellisen asumisen arjen resursseiksi. Kun asumiseen liittyvää ennakoimista tehdään, ollaan usein tekemisissä ympäristöön ja muistoihin liittyvien muutosten kanssa: huonejärjestyksen vaihtaminen, tilojen selkeyttäminen huonekaluja vähentämällä ja etenkin asuinympäristön vaihtaminen saattavat merkitä isoa muutosta asumisen arjessa ja arkisissa käytännöissä, joihin nojautuen ikääntynyt on tottunut hallitsemaan voimavarojaan ja toimimaan ympäristössään.

Asumisen ennakoimisen teknona muuttoprosessi edellyttää paljon voimavaroja ja resursseja, jolloin prosessi saattaa näyttäytyä liian radikaalina tekona, jaikääntynyt tyytyy asumaan puitteissa, jotkaovattarjolla,mutta jotka eivät mahdollista aktiivista asumisen arkea Itse rakennetusta omakotitalosta muuttaminen pienempään kerrostalo- tai rivitaloasuntoon on monimuotoinen prosessi, joka alkaa ajatuksen hyväksymisestä, houkuttelevan vaihtoehdon löytymisestä, nykyisen asunnon myymisestä ja uuden hankinnasta jajatkuumuuttourakanhoitamisena jauuden asuinympäristön haltuunottona. Tämänprosessin kypsyttely, taloudellinen ja käytännöllinen mahdollistaminen edellyttää monenlaisia resursseja. Ikäasumisen

ennakoimisen tukemisessa on keskeistä kiinnittää huomiota siihen, miten voidaan vahvistaa yksilön resursseja ja voimavaroja tässä kohtaa Paimion kaupungin internet-sivuilta on esimerkiksi löydettävissä perustietoa muuttamiseen liittyen: https://www.paimio.fi/elamantilanteet/muuttajat/. Tämän tyyppistä asunnonmuutostöihin, asunnonhankintaan ja myymiseen sekä muuttamiseen liittyvää tietoutta olisi hyvä kohdentaa erikseen vielä ikääntyneiden tarpeet huomioiden. Tämä voisi olla esimeriksi kesätyöntekijälle hyvin soveltuva kokonaisuus.

Paimion Ikäasumisen hankkeessa asumisen ennakoimisen vertauskuvana on pidetty hyötykasvipuutarhaa: jos haluat alkusyksystä syödä munakoison, tulee siemen idättää jo helmikuussa. Vähintään puolisen vuotta tarvitaan myös asumisen ennakoimisessa, ja siksi asiaan on hyvä tarttua mieluiten ajoissa kuin myöhään. Paimion ikäasumisen hankkeen vahva viesti on, että ikäasumisen ennakoimisen merkityksen vahvistamista yksilö- ja yhteisötasolla on hyvä jatkaa johdonmukaisesti.

IkäasumisenennakoimisenteemaatuetaanjaylläpidetäänmyösVarsinais-Suomenhyvinvointialueentasolla, kun aluetason Ikäasumisen hanke on käynnistynyt huhtikuussa 2022. Vielä on paljon tehtävää ikäasumisen ennakoimisen tukemisessa, ja tässä tarvitaan pitkäjänteisiä, vuosien kehittämisprojekteja aluetasolla. Varsinais-Suomen Ikäasumisen hankkeen tuella Varsinais-Suomessa tehdään kattavaa tilannearviota ja suunnitelmaa ikäasumisen ennakoimisen tueksi. Alueen sisäisen yhteistyön tiivistäminen myös suhteessa kuntatoimijoihin on tärkeää, jotta kokonaiskuva ja yhteistyömuodot täsmentyvät.

Ikäasumisen ennakoimisen ja varautumisen kannalta keskeistä on, että tarjolla on houkuttelevia asumisen vaihtoehtoja lähellä palveluja. Tämä on Paimion ikäasumisen hankkeen aktiivisen asumisen arjen mallissa erityisesti kunnan vastuulle painottuva tehtäväalue, sillä kunta on keskeinen toimija ikääntyneiden tarpeet huomioivan asuntokannan ja asuinympäristön mahdollistamisessa. Paimion kaupunki onkin tunnistanut selkeän ja kriittisen tarpeen ikääntyneiden tarpeet huomioivalle, esteettömälle asuntokannan lisäämiselle lähelle palveluja, ja lähtenyt ennakoivasti suunnittelemaan C-talon toteutusta yhteistyössä Paimion palvelukeskussäätiön kanssa. Varsinais-Suomen hyvinvointialue on antanut hankkeelle hyväksynnän ja talo on sisällytetty hyvinvointialueen investointisuunnitelmaan.

Vastauksena hankkeen työpajassa esitettyyn kysymykseen: ”Miten voidaan vaikuttaa asumisen ja palveluiden kohtuuhintaisuuteen?” todettakoon vielä tiivistetysti, että keskeistä on eri toimijoiden välinen, hyvinvointialuetasonpitkäjänteinen yhteistyö kuntienkanssa. Valtioneuvoston selvityksen (2020) mukaisesti yhteistyön fokuksessa on uudistuotannon ja nykyisen asuntokannan korjaamisen edistäminen, asumisratkaisujen monipuolistamisen ja asuinalueiden ikäystävällisyyden vahvistaminen. Ikääntyneiden palveluiden kehittäminen, kuten lähipalveluiden, digipalveluiden ja yhteisötason toimintaa vahvistavien palveluiden, yhdessä ikääntyneiden ja heidän läheistensä kanssa,on keskeinenosaikäasumisen kehittämistä ja tarpeeseen vastaavien asumisratkaisujen tunnistamista.

C-talo-hankkeessa tämä on huomioitu suunnittelemalla monipuolisten palveluiden ja asumisen vaihtoehtojen kokonaisuus korttelialueella, joka sijaitsee lähellä peruspalveluita sekä ikääntyneille suunnattuja palveluita. C-talon suunnittelutyö on pohjannut nimenomaan asumisen ratkaisujen ja palveluiden joustavalle yhdistämiselle. Talo mahdollistaa erilaisia asumisen muotoja ryhmämuotoisesta asumisestatavanomaiseenasumiseenyksiössätaikaksiossa.Lisäksitalossaonväliaikaisenasumisenmuotoja lyhytaikaisen kuntoutuksen yksikön muodossa. Talon ratkaisuissa on huomioitu sosiaalisten kohtaamisten mahdollistaminen yhteisessä ruokailutilassa sekä yhteiskäyttötiloissa. Arjen sujuvuuden ja turvallisuuden vahvistamiseksi C-talon ja Paltanpuiston palvelukeskuksen välille on suunniteltu yhdyskäytävä. Tämän on ajateltu madaltavan asukkaiden kynnystä käyttää Paltanpuiston palvelukeskuksessa sijaitsevaa kuntosalia myös talviaikaan ja lisäksi käytävä mahdollistaa Paltanpuiston valmistuskeittiössä valmistetun ruoan kuljettamisen C-talon yhteisruokailutilan lämpökeittiöön. Paimion ikäasumisen hankkeen aikana etsittiin ratkaisuja, joilla mahdollistetaan tarvelähtöisen suunnittelun ratkaisut. Suunnittelutyön aikana kävi

ilmeiseksi, ettei kaikkia ratkaisuja voida lainoittaa ARA:n investointiavustuksella, ja siksi ARA-avustuksen ulkopuolelle jäävien ratkaisujen lainottamiseen tarvittiin uusi ratkaisu. Paimion kaupungin valtuusto päätti sitoutua asuinrakennuksen kustannuksiin tältä osin. ARA:n investointiavustuksen ulkopuolelle arvioidaan jäävän n. 25,4 % huoneistoalasta, joka koostuu lyhytaikaiskuntoutuksen tiloista, kotihoidon tiloista ja yhdyskäytävästä. ARA:n ulkopuolisen rahoituksen tarpeen arvioidaan olevan 1620 000 € - 2 000000 € välillä. Kokonaissumma täsmentyy suunnittelun edetessä. Keväällä 2022 Paimion palvelukeskussäätiö haki ARA:lta investointiavustusta Paimion kaupungin ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen hyväksynnällä. Paimion Ikäasumisen hankkeen päättyessä ARA:n päätösprosessi on vielä kesken.

2.7 Kotona pärjäämistä tukevat ratkaisut

Vuonna 2020 kotona asui 65-vuotta täyttäneistä paimiolaisista 96,2 % vastaavan ikäisestä väestöstä. Varsinais-Suomessa prosenttiosuus oli hieman pienempi: 95,7%. (THL, Sotkanet 2022.) Ikääntyvien paimiolaisten itsenäistä kotona pärjäämistä tuetaan mm. kehittämällä palveluohjausta, mahdollistamalla mielekästä ja yhteisöllistä tekemistä sekä vahvistamalla ikäasumiseen varautumiseen liittyvää tietoutta ja mielenterveys- ja päihdeosaamista (Paimion kaupunki 2021, 43). Pääasialliset palvelut kotona pärjäämisen tueksi ovat kotihoidon palvelut ja omaishoidon tukeminen, ja nämä palvelut siirtyivät vuodenvaihteessa

Varsinais-Suomenhyvinvointialueenjärjestysvastuulle.Vuonna202175-vuottatäyttäneistäpaimiolaisista25 % oli omaishoidon tuen, kotona pärjäämisen tuen (kotihoito) tai ympärivuorokautisen palveluasumisen (entinen tehostettu palveluasuminen) piirissä. Näin ollen valtaosa 75-vuotta täyttäneistä paimiolaisista asuu ja elää arkeaan itsenäisesti hyvinvointialueiden järjestämän palvelun ulkopuolella, jolloin heidän aktiivisen asumisen arjen tukemisessa korostuvat yhteisötason toimet: erilaiset vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet, joiden järjestämisessä kaupungin palveluilla on jatkossakin roolinsa ikääntyneenkin väestönosan näkökulmasta.

Vuosina 2018-2020 säännöllisen kotihoidon asiakkaiden määrät ovat vaihdelleet Paimiossa noin 350-400 asiakkaan välillä per vuosi. Samalla ajanjaksolla intensiivisen kotihoidon piirissä on ollut n. 150-170 asiakasta per vuosi. (THL, Sotkanet 2022.) Verrattaessa Paimiolaisten 75-vuotiaiden palvelujen käyttöä suhteessa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen vastaavan ikäisiin, nähdään, että säännöllisen kotihoidon asiakasprosentti on hyvin samankaltainen. Varsinais-Suomen hyvinvointialueen 75-vuotta täyttäneistä asiakkaista kuitenkin suurempi osa oli intensiivisemmän kotihoidon piirissä. Myös omaishoidon tuen piirissä oli suhteellisesti enemmän asiakkaita Varsinais-Suomen hyvinvointialueen tasolla kuin Paimiossa.

Paimiolaisten 75-vuotta täyttäneiden palveluiden käyttö (% vastaavan ikäisestä väestöstä)

Taulukko 7: Paimiolaisten 75-vuotta täyttäneiden palveluiden käyttö, %:a vastaavan ikäisestä väestöstä.

Lähde: © THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005-2023

Varsinais-Suomen hyvinvointialue: 75-vuotta täyttäneiden palveluiden käyttö (% vastaavan ikäisestä väestöstä)

8: 75-vuotta täyttäneiden palveluiden käyttö, %:a vastaavan ikäisestä väestöstä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.Lähde:Tilasto-jaindikaattoripankkiSotkanet.fi©Terveydenjahyvinvoinninlaitos 2005–2023,CCBY4.0

Paimiossa ei tällä hetkellä ole niin sanottua välimuotoisen asumisen vaihtoehtoja henkilölle, joka ei asunnon esteellisyyden tai esimerkiksi muistisairauden johdosta pärjää kotona. Tästä johtuen tehostetun palveluasumisen (nykyisen sosiaalihuoltolain mukaan ympärivuorokautinen palveluasuminen) piiriin on jouduttu ohjaamaan henkilöitä, jotka todennäköisesti pärjäisivät välimuotoisessa asumisessa. Tilanne näkyy Paimiossa siten, että tehostetun palveluasumisen hoitopäivät ikääntyneiden asukkaiden kohdalla ovat kasvussa. Huomioiden yli 75-vuotiaiden väestönosan määrän kasvu vuoteen 2040, tulee Paimiossa lisätä välimuotoisenasumisenmahdollisuuksia,jottavanhimmistavanhimmillelöytyyheidäntarpeisiinsavastaavia ja itsenäisen asumisen mahdollistavia asumisratkaisuja. Mikäli välimuotoisen asumisen muotoja ja palveluja ei kehitettäisi, arvioidaan tehostettua palveluasumista tarvittavan merkittävästi lisää kymmenen vuoden sisällä. Välimuotoisen asumisen vaihtoehtojen lisääminen on myös sosiaali- ja terveyspalveluiden potilas- ja asiakasohjausta tehostava keino, sillä tällöin luodaan vaihtoehtoja sille, että kodissaan pärjäämättömät asiakkaat odottavat jatkohoitopaikkaa terveyskeskusten osastopaikoilla tai pahimmassa tapauksessa akuuttihoidon yksikössä.

Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen* hoitopäivät vuosina 2019 ja 2020

Taulukko 9: Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen/ ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitopäivät vuosina 2019 ja 2020 Paimiossa ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Lähde: THL/ Sotkanet; *Sosiaalihuoltolain muutoksen myötä ajankohtainen termi on ”Ympärivuorokautinen palveluasuminen”.

C-talossa asuminen on tavanomaista vuokra-asumista. Kotona pärjäämistä ja aktiivista asumisen arkea tukevat kuitenkin yhteisölliset toiminnot, asunnon esteettömyys, muistisairaan itsenäistä ja aktiivista arkea tukeva teknologia sekä palveluiden läheisyys myös yöaikaan. Paimiolaiset ikääntyneet ovat korostaneet erityisesti palveluiden läheisyyden merkitystä kotona pärjäämisen tukena.

Yksi Paimion kaupungin ikäasumisen ja vanhuspalveluiden kehittämistä suuntaava tavoite onkin ollut yhteisöllisten asumisratkaisujen lisääminen alueella. Tähän tavoitteeseen vastaa suunnitteilla oleva C-talo, joka toteutuessaan tulee lisäämään yhteisöllisen asumisen ja toimintojen mahdollisuuksia Paimion keskustataajamassa. Lisäksi asuminen C-talossa on suunniteltu muistisairaiden asukkaiden erityistarpeet huomioiden.

Muistisairaudet ovat ensisijaisin syy kotiin vietävien palvelujen ja palveluasumisen tarpeen taustalla (Rappe, E., Kotilainen, H., Rajaniemi, J. & Topo, P. 2018, 11). Ympäristön tulkinta ja hallinta haasteellistuvat jo muistisairauden varhaisessa vaiheessa. Muistisairaiden ja iäkkäiden henkilöiden arjen tarpeet huomioivan asuinympäristöjen suunnittelun avulla voidaan kuitenkin pyrkiä kompensoimaan, tukemaan ja stimuloimaan yksilön toimintakyvyn haasteita ja edistää näin kotona pärjäämistä muistisairaudesta huolimatta.

C-talon konseptissa on kiinnitetty erityistä huomiota muistisairaiden asukkaiden tarpeisiin. Hybridikokonaisuutena C-talo tarjoaa muistisairaille asukkaille monipuolista tukea asumisen arjessa. Yhteisöllistä tukea arkeen tuovat rajattu ryhmämuotoinen asumisympäristö, jossa neljän hengen pienryhmäkoti tarjoaa hallittavan tuntuisen kokonaisuuden niin yhteisön kuin tilojen osalta. Jokaisella asukkaalla on oma parvekkeellinen koti. Pienryhmäkohdissa on oman huoneiston lisäksi neljän henkilön kanssa jaettu yhteiskeittiö. Yhteisöllisyyden ja hallittavan asuinympäristön avulla pyritään kompensoimaan yksilöllisiä arjen haasteita sekä toisaalta myös stimuloimaan toimintakyvyn ylläpitämistä. C-talossa toimivat kotihoidon tilat sekä lyhytaikaisen asumisen kuntouttava yksikkö mahdollistavat tarvittavan ammatillisen tuen. Asuinympäristön suunnittelussa on kiinnitetty huomiota myös aistiesteettömyyteen ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin itsenäisen ja turvallisen arjen tukemisessa (kts. hankkeessa koostettu teknologiasuunnitelma). C-talon asuinympäristössä muistisairas henkilö voi osallistua sosiaalisiin kohtaamisiin erilaisin tavoin. Liikkuminen talon sisällä ja pihapiirissä on turvallista sekä motivoivaa.

Kansallisen muistibarometrin (Tommola ym. 2020, 11-12) mukaan välimuotoisen asumisen mahdollisuudet huomioidaan alueiden suunnitelmissa ikääntyneen väestön tukemiseksi heikommin kuin perhehoidon mahdollisuudet. Barometrin mukaan 44 % vastaajista arvioi välimuotoisen asumisen mahdollisuuksien huomioimisen toteutuvan huonosti tai jokseenkin huonosti (19%) tai ei lainkaan (25%). Varsinais-Suomessa barometriin oli vastannut 67 % alueen kunnista ja kuntayhtymistä ja yhteispalvelualueista. Paimioon suunnitteilla oleva C-talo lisää myös alueellista varautumista ikäasumisen tulevaisuuden tarpeisiin, ja siksi Ctalon suunnitelma on sisällytetty Varsinais-Suomen hyvinvointialueen investointisuunnitelmaan.

Lyhytaikaisen asumisen kuntouttavan yksikön sijaitseminen talon yhteydessä lisää asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ammatillisesti ohjattuihin, kuntouttaviin ryhmiin. Lyhytaikaisen asumisen yksikkö palvelee myös omaishoidon piirissä olevia. Näin muistisairaan tarpeet huomioivan asumisen konsepti aistiystävällisine asuinympäristöineen ja ikääntyneiden tarpeet huomioivine teknologisine ratkaisuineen tulee koettavaksi myös tavallisen asumisen piirissä asuville. C-talon ratkaisut muodostavatkin näin kokemuksellisen ympäristön, jossa ikä- ja muistiystävällisen asumisen ratkaisut tulevat nähtäviksi ja koettaviksi. Kokemisen myötä kotona pärjäämistä tukevat teknologiset ratkaisut tulevat ymmärrettäviksi ja niiden soveltamisen todennäköisyys omassa arjessa ja asuinympäristössä vahvistuu. Tällaisen kokemukselliseen oivaltamiseen pohjautuvien mahdollisuuksien puute on tällä hetkellä yksi este sille, että ikä- ja muistiystävällisen asumisen ratkaisut löytävät tiensä ikäasumisen varautumisen arkisiin ja yksilöllisiin käytäntöihin asti. Varsinais-Suomessa on Turun ammattikorkeakoulun ylläpitämä Esteettömän ja turvallisen asumisen neuvontakeskus, jossa on mahdollisuus tutustua erilaisiin arjen teknologioihin. Paimiolaisen ikääntyneen ja teknologioiden kokemuksellisen oivaltamisen näkökulmista tarkasteltuna Turkukin sijaitsee kovin kaukana. Jotta teknologiset ratkaisut todella palvelevat kotona pärjäämistä, tulisi niihin voida tutustua samaan tapaan kuin kirjoihin kirjastolainojen muodossa, ja lisäksi niiden käyttöä olisi hyvä tukea asiaan perehtyneiden ammattilaisten tuella. Teknologioita on myös tarjolla monenlaisia ja niiden hankintakanavat saattavat olla ikääntyneen näkökulmasta haasteellisia. Esimerkiksi erään tietyn kotona pärjäämistä tukevan

hyvinvointi-/turvarannekkeen tutustumista ja kokeilemista varten paimiolaisten ikääntyneiden pitäisi tällä hetkellä matkustaa Poriin, jossa ranneke on esillä MeWet-kodissa. Asumisympäristöä muotoilevat käytännöt pohjautuvat usein kokeilemiseen ja kokemukselliseen oppimiseen. Toteutuessaan C-talo edistää ikä- ja muistiystävällisten asumisen käytäntöjen muotoilemista ja siirtymistä laajemminkin ikääntyneiden paimiolaisten arkeen, kun talon ratkaisut ja käytännöt tulevat tutuiksi yhteisöllisten toimintojen ja lyhytaikaisen kuntouttavan asumisen myötä.

2.8 Aktiivinen toimijarooli Ikääntymisen ekologinen malli kuvaa yksilön ja ympäristön välistä dynaamista vuorovaikutusta. Yksilön kykyjen ja ympäristön vaatimusten tulee olla tasapainossa, jotta yksilön toiminta olisi optimaalista ja johtaisi hyvinvointiin. Ympäristön tulisi haastaa yksilöä sopivasti: ei liikaa, muttei liian vähääkään. (Rantakokko 2019, 260-261.) Mahdollisuus elää omannäköistä, aktiivista arkea vahvistaa minäpystyvyyttä (Bandura 1997 ja 1977) eli uskoa ja luottamusta siihen, että selviää asumisen arkisista tilanteista.

Ikääntymisen ekologinen malli on ollut yksi hankkeen suunnittelu- ja kehittämistyötä ohjaavista viitekehyksistä. Lähtökohtana on ajatus siitä, että asuinympäristöä ja palveluita muokkaamalla sekä teknologiaa hyödyntämällä voidaan tukea kotona pärjäämistä ja hyvää elämää toimintakyvyn haasteista huolimatta.

Muistisairaan henkilön asumisen arjen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa asuinympäristöä muokkaamalla. Asunnon esteettömyys, turvallisuutta lisäävät teknologiset ratkaisut sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden tukeminen ovat tekijöitä, joita vahvistamalla voidaan tukea muistisairaan henkilön kykyjen ja ympäristön vaatimusten välistä tasapainoa. (kts. esim. Numminen ym. 2011.) Lähtökohtana tässä on, että tunnistetaan muistisairas henkilö toimijana omassa arjessaan. Myös muistisairaan henkilön arkista toimintaa ja valintoja värittää eletty elämä, nykyhetken tarpeet, mahdollisuudet ja rajoitteet sekä tulevaisuuteen liittyvät vaihtoehdot.

Kotona pärjääminen on aika- ja paikkasidonnaista toimijuutta - käytössä olevaa toimintakykyä sekä voimavarojen hyödyntämistä arkisissa valintatilanteissa, teoissa ja toiminnoissa. Valintoja, tekoja ja toimintaa kehystävät elämän historian lisäksi kodin ympäristön, käytössä olevan teknologian, lähiyhteisön ja palveluiden rajaamat ja avaamat mahdollisuudet ja tuki. Nämä kehykset ovat muotoutuneet ajan kuluessa ja paikallisesti. (Jyrkämä 2007 ja 2008; Engeström 2009; Giddens 1979 ja 1993.) Aktiivista asumisen arkea tukevat käytännöt (esim. tekniset, yhteisölliset) ja toimintatavat (palveluprosessit) tukevat omaehtoista aktiivisuutta eli omatoimisuutta, kun niiden valinnassa, käyttöönotossa, soveltamisessa ja seurausten arvioinnissa huomioidaan muistisairaan henkilön toimijuuden erilaiset aika- ja paikkasidonnaiset ulottuvuudet (Jyrkämä 2007 ja 2008).

Jyrkämän (2007 ja 2008) toimijuuden modaliteettien ja Giddensin (1984) toimijuuden rakenteistumisen teorioita hyödyntäen aktiivisen asumisen arjenmallissa korostuu ikääntyneen toimijuuden mahdollisuuksien eri ulottuvuuksien hahmottaminen ja tukeminen niin palveluiden suunnittelussa kuin arjen erilaisissa kohtaamisissa. Tämä näkökulma on ohjannut myös C-talon palvelusuunnitelman muotoilua.

Kuva 6: Toimijuuden ulottuvuudet aktiivisen asumisen arjessa

Aktiivinen asumisen arki tarjoaa monipuolisia toimijuuden mahdollisuuksia turvallisessa ympäristössä ja tukee siten ikääntyneen minäpystyvyyttä. Asuinympäristön ja siellä tapahtuvan vuorovaikutuksen tulee mahdollistaa ikääntyneen omien kykyjen käyttöä hänellä hallussa olevaa osaamista ja kompetensseja hyödyntäen. Keskiössä on kuitenkin ikääntyneen omien tavoitteiden ja motiivien tunnistaminen ja tukeminen. Jokaisenihmisenarkeenkuuluutiettyjätäytymisenja välttämättömyyksienpakkoja,muttausein etenkin yksityisen elämän piirissä, johon asuminen kuuluu, on ihmisillä mahdollisuuksia etsiä välttämättömyyksistä suoriutumiseen sellaisia ratkaisuja, jotka mahdollisimman vähän nakertavat toimijuuden kokemusta ja mahdollisuuksia. Tätä näkökulmaa on hyvä kannatella myös ikääntyneiden aktiivisen asumisen arjen käytännöissä, ratkaisuissa ja palveluissa. Toimijuuden esteiden sijaan huomio on voimisen mahdollisuuksissa.

Jos ajatellaan ikääntyneen erilaisia arjen kohtaamisia asumisen arjessa, olisi lähtökohtana hyvä olla ajatus rinnallataitakanakulkemisestatarvittaessajariittävästitukien jaturvallisuusvarmistaen.Erityisestipuolesta tekemistä, päättämistä tai toiminnan paikkojen kokonaan huomioimatta jättämistä olisi hyvä välttää, jos haluamme rakentaa aktiivista asumisen arkea. Vuorovaikutuksessa olisi hyvä huomioida, miten ikääntyneen omat kyvyt ja osaaminen saataisiin paremmin esiin, millaisia rooleja ikääntyneelle tarjoutuu sekä millaisia keinoja sovelletaan erilaisten ongelmien ja kitkatilanteiden ratkaisuissa. Jos yhteisö kannattelee tässä kuvattua ikääntyneen toimijuuden esille nostamista, nousee merkityksensä paremmin esiin: ikääntyneillä on

Kuva 7: Arkikohtaamisten huomiopisteet aktiivisen asumisen arjen mallissa

elämänkokemusta, tietoa sukupolvien kytköksistä, erilaisia arjen taitoja sekä mahdollisesti tietoa ajasta ennen sinua. Hänellä on näkemyksiä ja kiinnostuksen kohteita. Osaammeko yhteisönä kuunnella ja hyödyntää tätä? Tarjoaako yhteisö ikääntyneille rooleja, joissa nämä kompetenssit pääsevät esiin? On tärkeää, että tunnistamme, millaisia puhetapoja ja toiminnan muotoja itse sovellamme: millaista roolia rakennamme kokeneille aikuisille eli ikääntyneille? (termi kokenut aikuinen on erään paimiolaisen toteama).

Paimion ikäasumisen hankkeessa on useassa kohtaa nostettu esiin tässä kuvattu aktiivisen toimijaroolin merkitys aktiivisen asumisen arjessa. Teemaa on esitelty Paimion vanhusneuvostossa, vanhustyön johtoryhmässä, Paimion seuraparlamentissa, useissa eri puheenvuoroissa ja hankkeen ohjausryhmässä. Hanke myös ohjasi paimiolaisia harrastus- ja yhdistystoimijoita pohtimaan, millaisia toiminnanpaikkoja heillä olisi tarjota ikääntyneille ja jakamaan tätä tietoa Paimion harrastusmessuilla, jossa kävi noin 400 osallistujaa.

Edellä kuvattu toimijuuden viitekehys on myös suunnannut C-talon teknologia- ja palvelusuunnitelmien koostamista ja ehdotettujen ratkaisujen tunnistamista. Teknologiaratkaisujen kannalta keskeistä on ikääntyneen oman teknologisen ja digitaalisen lukutaidon vahvistaminen sekä tätä tukevan käytäntöjen rakenteen luominen. Palvelujen ja toimintojen organisoinnin ja toteutuksen näkökulmasta on tärkeää pohtia lähestymistapoja, jotka nostavat esiin ikääntyneiden roolimahdollisuuksia ja tukevat minäpystyvyyttä.

C-talon tulevat asukkaat ovat jo valmiiksi kotihoidon piirissä. Asuminen on kuitenkin tavallista vuokraasumista ja kotihoidon palvelut pohjautuvat yksilölliseen palvelusuunnitelmaan. Kotihoidon palveluiden lisäksi C-talossa on tarkoitus luoda yhteisöllisiä käytäntöjä, jotka tuovat arkeen erilaisia toiminnan ja aktiivisuuden paikkoja: yhteinen ruokailuhetki, spontaanit ja asuinyhteisön omasta toiminnasta kumpuavat kohtaamiset talon yhteistiloissa ja pihamaalla sekä eri toimijoiden tukemana toteutetut tapahtumat, kuten yhteiset kortteli-, kulttuuri ja liikuntatapahtumat Paltanpuiston palvelukeskuksen ja senioritalojen kanssa. Näiden arkisten kokemusten mahdollistamisessa tarvitaan niin asukkaiden omaa toimijuutta, asukkaiden läheisiä, kaupungin toimijoita kuin kolmannen ja neljännen sektorin edustajia Aktiivisen asumisen arjen ja ikääntyneen oman toimijuuden vahvistumisen kannalta ideaalista olisi, jos C-talon hybridipalveluiden toteutustasuuntaisiedelläkuvattutoimijuusnäkökulmajaettäniintalonasukkaatitsekuineriyhteistyötahot kiinnittäisivät huomiota aktiivisen toimijuuden mahdollistamiseen.

2.9 Aktiivisuuteen houkutteleva ympäristö

Vuonna 2020 paimiolaisista eläkeikäisten asuntokunnista noin 50 % oli yksinasuvia (THL, Sotkanet). Tilanne on samansuuntainen Varsinais-Suomessa. Yksinasumisesta onkin tullut iäkkäiden asumista kuvaava

Kuva 8: C-talon hybridipalvelujen yhteistyötä ohjaava malli aktiivisen asumisen arjen tukena.

tyypillinen piirre (Vasara 2020, 26). Asumisen ennakoimisen kannalta keskeistä on, että yksinasuminen yhdistettynä korkeaan ikään, naissukupuoleen ja matalaan ekonomiseen asemaan lisäävät pitkäaikaisen laitosasumisen todennäköisyyttä (Martikainen ym. 2009). Asumisen ja palveluiden rinnakkaisella kehittämisellä on hankkeessa pyritty vahvistamaan myös yksinasuvien sosiaalisia verkostoja. Yhtenä keinona tässä on yhteisöllisyyttä tukevien kohtaamisten ja toimintojen tukeminen.

Yksinasuvien asuntokuntien prosenttiosuus kaikista vastaavanikäisistä asuntokunnista Paimiossa vuonna 2020

65-vuotta täyttäneet

75-vuotta täyttäneet

47,9 % 56,7 %

Taulukko 10: Yksinasuvien asuntokuntien %-osuus kaikista vastaavanikäisistä asuntokunnista Paimiossa vuonna 2020. Lähde: THL, Sotkanet 2022.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue, 2021, Kotona asuvat 75-vuotta täyttäneet (% vastaavan ikäisestä väestöstä)

Taulukko 11: Kotona asuvat 75-vuotta täyttäneet Varsinais-Suomen hyvinvointialueella 2021, %:a vastaavanikäisestä väestöstä. Lähde: Tilasto-jaindikaattoripankkiSotkanet.fi©Terveydenjahyvinvoinnin laitos2005–2023,CCBY4.0

Hankkeessa toteutetut korttelitapahtumat toivat matalan kynnyksen osallistumisen tapoja lähelle asumisen arkea. Tapahtumat osoittivat, että osallistua voi useilla eri tavoilla: auttamalla tapahtuman suunnittelussa ja tiedottamisessa,muistuttamallajakannustamallamuitaosallistumaan, auttamallatapahtumanjärjestelyissä ennen tilaisuuden alkua tai sen jälkeen, tulemalla paikalle henkilökohtaisesti, ottamalla aktiivista roolia tapahtumien aikana, seurustelemalla muiden kanssa, osallistumalla ikkunasta, parvekkeelta tai autosta katsoen ja jutellen, jakamalla ideoita tapahtumien kulkuun tai seuraavia toteutuksia ajatellen, kiittäen osallistujia ja järjestäjiä tapahtuman toteutuksesta. Korttelitapahtumien toistuessa osallistujamäärät kasvoivat, ja tämä voi olla merkki osallistumiskynnyksen madaltumisesta ja siitä, että muiden esimerkki kannustaa mukaan myös hitaammin syttyviä. Toisaalta tapahtumien toistuminen vahvistaa myös oppimista: tapahtuman konsepti ymmärretään ja naapurit kertovat kokemukseen pohjaten toisilleen, mistä tapahtumissa on kyse. Korttelitapahtumien aikana ja erilaisissa keskusteluyhteyksissä kannustettiin osallistujia aktiiviseen pihapiirin mahdollisuuksien hyödyntämiseen myös hankkeen tapahtumien ulkopuolella. Korttelitapahtumien aikana yksi taloyhtiö uusi pihakalusteet ja tuli siten kannustaneeksi asukkaita naapurikohtaamisiin. Muutamissa kortteleissa oli myös useiden vuosien perinteitä pihaparlamentista tai muunlaisesta yhteistoiminnasta. Keskusteluissa kävi ilmi, että vahvan yhteisöllisyyden kortteleissa asukkaat olivat muuttaneet suunnilleen samaan aikaan ja vanhenneet yhdessä. Näissä pihapiireissä myös kiinnitettiin huomiota uusiin asukkaisiin toivottamalla heidät tervetulleiksi ja pyytämällä mukaan toimintaan.

Eräässä pihapiirissä kerhohuoneen ilme oli vuosia sitten päivitetty, minkä jälkeen asukkaat olivat hyödyntäneet tilaa aktiivisesti. Tilan pelisäännöistä oli tullut erimielisyyttä, minkä jälkeen tilan käyttö oli hiipunut. Esimerkki tuo hyvin esiin sen tosiasian, ettei yhteisötason toiminta ole aina kitkatonta. Ihmisillä on erilaisia odotuksia, oletuksia ja periaatteita yhteisötoimintaa ja yhteisten tilojen käyttöä kohtaan. Yhteisistä

pelisäännöistä keskustelu ja niiden täsmentäminen voi auttaa kitkatilanteista ylipääsyä. Mutta, kuten erään taloyhtiön puheenjohtaja toteaa hankkeen aikana kuvatulla 112-päivän teemaan liittyvällä videolla (Paimiolainen näkökulma 112-päivän teemaan: "Turvallisuuden tunne tehdään yhdessä". - YouTube): ”Turvallisuus ja yhteisöllisyys on ihmisistä kiinni”.

C-talon toimintojen ja tilojen suunnittelussa on lähdetty siitä, että yhteisöllisen toiminnan muodot ovat keskeinen aktiivisen asumisen arjen mekanismi, ja tämä on hyvä olla asukkaiden tiedossa jo muuttoa harkitessa. Yhteisöllisten kytkösten muodostumisen kannalta hankkeessa tunnistettiin, että taloon muuttamisenprosessionkeskeisessäroolissa,jatähäntarvitaanerityistätukiresurssia:taloononhyväpäästä tutustumaan etukäteen, muuttoprosessi on hyvä suunnitella ja ajoittaa siten, että jokainen asukas kokee tulleensa tervetulleeksi ja muuttoprosessin roolivastuut on hyvä selventää. Asukkaiden välisten kytkösten muodostamiseen tarvitaan kevyttä yhteisöohjausta alkuun ja jokainen asukas tarvitsee kannustusta ja tukea uuden asuinympäristön haltuunotossa. Jos muuttovaihe ja uuteen asuinympäristöön ja -yhteisöön mukautuminen onnistuvat, luo tämä erinomaisen pohjan aktiivisen asumisen arjelle. Hanke suosittelee, että tähän vaiheeseen panostetaan erityistä resurssia esimeriksi hankerahoituksella Tämän vaiheen toteuttaminen huolella todennäköisesti näkyy vähäisempänä palvelutarpeena myöhemmin.

C-talon suunnittelussa on panostettu yhteistilojen mahdollistamiseen ja niiden hyödyntämiseen osana arjen toimintoja (kuten yhteinen ruokailutila). C-talon korttelialueella on jo nyt tarjolla monenlaista yhteisöllistä toimintaa, kuten Ystäväpiiritoiminta ja vapaaehtoisvoimin toimiva Seniori Cafe Paltanpuiston palvelukeskuksessa. C-talo lisää resursseja yhteisöllisyyden kannatteluun korttelialueella, kun kohtaamisia mahdollistavat tilat lisääntyvät ja korttelialueella sijaitsevia toimintoja ja palveluja on näin myös mahdollista sijoittaa funktionaalisemmin

Hankkeessa pohdittiin myös piha-alueen merkitystä asumisen arjessa. Satakunnan ammattikorkeakoulun kaksi fysioterapiaopiskelijaa tekivät opinnäytetyönään C-talon toiminnallisen pihasuunnitelman (Laine & Kavander 2022) Pihasuunnitelmaa koostettiin hyödyntämällä moniammatillista keskustelua sekä Paltanpuiston palvelukeskuksen pihamaalla toteutettua toiminnallista kokeilua. Opinnäytetyöprosessin tukemiseksi koostettiin myös moniammatillinen Teams-alusta, jonne hanketyöntekijä kokosi yhteenvetoja keskustelusta sekä tutkimuskirjallisuutta aiheesta. Laine ja Kavander (mte.) nostavat työssään esiin useita erilaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksena muotoutuu aktiiviseen arkeen kannustava, toiminnallinen ja muistiystävällinen piha-alue. Aktiiviseen arkeen kannustava piha tarjoaa mielenkiintoista ja houkuttelevaa toimintaa,aistivirikkeitäjakohtaamisiaerilaisetyksilöllisettarpeethuomioiden.Käytännössätämämerkitsee seuraavia asioita:

• Piha tarjoaa monenlaista toimintaa erilaiset toimintakyvyn haasteet huomioiden.

• Pihan suunnittelussa huomioidaan esteettömyys ja turvallisuus niin kuluissa, materiaaleissa, siirtymissä kuin kalustevalinnoissa; pihan toimintojen sijoittelussa ja suunnittelussa huomioidaan hahmottamisen tuki (mm. värikoodit ja selko-ohjeistus) ja turvallisuutta vahvistetaan myös teknologisin ratkaisuin (esim. paikantava ja ennakoiva turva-/ hyvinvointiranneke, ohjeistus).

• Aktiiviseen arkeen kannustava piha tukee toimintakyvyn eri osa-alueita, joita ovat: sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen. Laine ja Kavander soveltavat työssään ICF-luokitusta toimintakyvyn viitekehyksenä, jolloin toimintakyky ja toisaalta myös toimintakyvyn rajoitteiden nähdään muotoutuvan moniulotteisessa vuorovaikutuksessa yksilön terveydentilan ja yksilö- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksena. Tämän näkökulman mukaan esimerkiksi asuinympäristö; siihen kuuluvat ihmiset ja esim. pihapiiri, voivat vaikuttaa yksilön toimintakykyyn rakentavasti tai toisaalta myös sitä heikentäen. Näin ollen toimintakykymme kannalta ei ole yhdentekevää, millaisessa asuinympäristössä asumme.

• Muistisairaan henkilön kannalta sosiaaliset toiminnot lisäävät arjen ennustettavuutta ja tuovat arkeen merkitystä. Se, että tietää jotakin olevan tulossa rakenteistaa arkea, selventää ajankulua ja luo mahdollisuuksia kohdata muita. Muistisairaan ikääntyneen osallisuutta ja osallistumista voidaan

edistää tarjoamalla aktiviteetteja ja luomalla toimintamahdollisuuksia esimerkiksi rakentamalla erilaisia kohtaamispaikkoja piha-alueelle. Mahdollisuus muiden kohtaamiseen pihalla ja jo se, että näkee muiden olevan pihalla saattaa houkutella lähtemään kotoa ihmisten ilmoille.

• Ryhmämuotoinentoimintapiha-alueellaedistääasukkaidenvälistenyhteyksiensyntymistäjaomaan ympäristöön kiinnittymistä. Pihalla tapahtuvien ryhmämuotoisten kohtaamisten ohjauksessa on hyvä huomioida, että ryhmämuotoisessa toiminnassa jokaisella on mahdollisuus hyödyntää kykyjään, taitojaan ja osaamistaan. Muistisairaus heikentää varmuutta omasta itsestä, ja uusiin paikkoihin ja tilanteisiin lähteminen voi luoda epävarmuutta. Onnistuneen ohjauksen tuloksena asukkaat tukevat toinen toisiaan ja jokainen pääsee myös käyttämään kykyjään, jolloin minäpystyvyys vahvistuu.

• Piha-alueen nurmialueet,pelikenttä sekäistuinryhmä-alueettarjoavatmahdollisuuksiaomaehtoisiin ja kevyesti ohjattuihin sosiaalisiin kohtaamisiin.

• Kokemus omista voimavaroista, tunnetaidot ja elämänhallinta ovat osa psyykkistä hyvinvointia. Muistisairauden myötä psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavat kognitiiviset taidot, kuten havaitseminen, ajatteleminen ja muistaminen saattavat heikentyä. Näin omien voimavarojen tunnistaminen, tunteiden tunnistaminen, oman halun ilmaiseminen ja valintojen tekeminen saattavathaasteellistua.Greencare-viitekehyksenmukaanluontorauhoittaajaauttaavoimavarojen uudistamisessa. Pihatoimintojen ohjaamisessa voidaan ohjauksen ja vertaistuen avulla myös tukea omien voimavarojen ja tunnekokemusten tunnistamista

• C-talon yhdyskäytävää on mahdollista hyödyntää talvipuutarhana, jossa talvehtineet ja idätetyt kasvit voidaan siirtää siirreltäviin, kohotettuihin kasvatusalustoihin sekä pergolaan. Puutarhatoimintojen myötä piha rakenteistaa myös toimintojen vuosikelloa: helmikuussa aloitetaan idätys, keväällä istutus, kesällä hoidetaan kasvillisuutta, syksyllä nautitaan puutarhan hedelmistä ja talvella suunnitellaan seuraavaan kasvukauden painopisteitä.

• Houkutteleva piha-alue onkeskeinen tekijä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä asumisen arjessa. Kestävyyskunnon ylläpitäminen helpottuu huomattavasti, kun asukas saadaan houkuteltua pihalle ja päivittäisten askeleiden määrä kasvaa luontaisesti. Tarjolla olevat, esteettömät, helposti hahmotettavat ulkokuntoilulaitteet tukevat lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua. Muistisairaiden ja ikääntyneiden henkilöiden näkökulmasta tarkasteltuna olennaista on, että nämä sijaitsevat lähellä luontaistaasumisympäristöä. LainejaKavander antavat työssäänehdotuksia laitehankinnoista,jotka mahdollistavat monipuolisen harjoittelun fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi Laitteita voidaan esimeriksi sijoitella eri puolille kehittyvää korttelialuetta, jolloin saataisiin luontaisesti ohjattua asukkaita piha-alueen reunamille ja laajemmin korttelialueelle päivittäistä askelmäärää kasvattaen ja lisäten eri pihapiirien välistä vuorovaikutusta.

Aktiiviseen asumisen arkeen kannustava toiminnallinen piha on siis piha- ja korttelialue, joka tukee toimintakyvyn eri ulottuvuuksien ylläpitämistä ja mahdollistaa asukkaiden olemassa olevien kykyjen ja osaamisen hyödyntämistä moninaisin tavoin. Pihan erilaiset toiminnot tarjoavat houkuttelevia mahdollisuuksia erilaisille yksilöllisille tarpeille ja haluille. C-talon pihamaa on myös foorumi, jossa kohtaavat asukkaatjaheidänläheisensä, 3.ja4.sektori,Varsinais-Suomenhyvinvointialueensote-palvelut sekäkunnan hyte-, kulttuuri-, ja liikuntapalvelut. Kaikilla näillä toimijoilla on merkittävä rooli siinä, että C-talon tulevat asukkaat omaksuvat ja ottavat piha-alueen haltuunsa, oppivat hyödyntämään sen mahdollisuuksia ja kiinnostuvat tulemaan ulos raittiin ilman ja päivää virkistävien kohtaamisten pariin.

Tässä osiossa esitetyt näkökulmat aktiivisuuteen houkuttelevan ympäristön osalta toimivat vastauksena hankkeen työpajassa esitettyyn kahteen kysymykseen: ”Miten voidaan edistää mieltä virkistävää asumista?” ja ”Miten asumisympäristöä kehittämällä voidaan vahvistaa arjen sosiaalisia kohtaamisia ja tunnesidettä läheisten kanssa?” Tarvitaan aktiivisuuteen ja sosiaalisiin kohtaamisiin houkuttelevia tiloja ja mahdollisuuksia. Tilojen ja piha-alueen hyödyntämisen mahdollisuuksien tunnistamisessa ja reiluiksi koettujen pelisääntöjen luomisessa saatetaan tarvita aluksi kevyttä yhteisöohjausta, mutta pitkällä

tähtäimellä asukkaiden oma aktiivisuus on paras motivaattori niin itselle kuin myös naapurille: piha-alueelle tai yhteiskäyttötilaan on mukava mennä, jos tietää, että vastassa on ystävällisiä ja tuttuja naapureita

Kuva 9: Yhteenveto aktiivisen asumisen arjen -mallin mukaisista toimenpide-ehdotuksista

3. Esiin nousseet haasteet

Hankkeen toteutuksen aikana tunnistettiin kolme erilaista haastetta: toimintaympäristöön liittyvät haasteet, kotihoidon palvelukokonaisuuteen liittyvät haasteet kotihoidon ammattilaisten tavoitellun osallistumisen esteenä sekä ikääntyneiden tavoittamiseen liittyvät haasteet.

Toimintaympäristöön kytkeytyvät haasteet nousivat ensisijaisesti covid19-epidemiasta, johon liittyvät rajoitustoimethaastoivatkohtaamistentoteuttamistakahteeneriotteeseenhankkeenaikana.Syksyllä2021, hankkeen alkuvaiheessa, epidemia näytti hiipumisen merkkejä ja rajoitustoimia lievennettiin. Oltiin tilanteessa, jossa ryhmämuotoiset toteutukset oli mahdollista käynnistää uudelleen ja isompien ryhmien kokoontumiset olivat sallittuja. Rajoitusten poistumisesta huolimatta ihmiset olivat kuitenkin edelleen varovaisia osallistumispäätöksen suhteen, ja isompiin tapahtumiin oli haasteita saada ihmisiä mukaan. Kun syksyn mittaan oli taas totuteltu ryhmätapaamisiin, nousi epidemian toinen aalto vuodenvaihteessa 2022 ja uudet rajoitustoimet otettiin käyttöön helmikuussa 2022. Epidemian erilaisten vaikutusten johdosta hankkeen toiminnan painopiste siirrettiin ulkoilmatapahtumiin ja kortteleihin. Näin ollen hankkeen suunnitellut yleiskulut jäivät suunniteltua pienemmiksi, kun kaupungin omien tilojen käyttö oli minimissä. Hankkeessa suunnitellut alkuvuoden työpajat ja 112-päivän tapahtuma jouduttiin perumaan. Perumisten paikkaamiseksi hankkeessa koostettiin 112-päivän teemaan liittyvä video ja kutsuttiin 85-vuotiaat ja myöhemmin myös 80-vuotiaat paimiolaiset noutamaan liukuesteet, joiden jakamisen yhteydessä nostettiin esiin kodin turvallisuuteen ja hankkeeseen liittyviä asioita. Liukuesteiden jakaminen toteutettiin yhteistyössä kaupungin hyte-koordinaattorin kanssa ja kaupungin hyte-rahoituksella, mutta hanke on keskeisesti mukana kokonaisuuden organisoimisessa ja toteutuksessa.

Toinen toimintaympäristön haaste liittyi sote-muutokseen, jonka organisoinnin valmistelu alkoi hankkeen aikana. Hankkeen suunnittelussa ja toteutuksen ohjaamisessa keskeisesti mukana ollut Paimion kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden johtaja, Eeva-Sirkku Pöyhönen, siirtyi syksyllä 2022 Varsinais-Suomen ikääntyneiden palveluiden johtajaksi.Yhtäältätämä varmisti,ettäPaimion ikäasumisen hankkeen asiatolivat hyvintiedossamyöshyvinvointialueentasolla.Toisaaltasyksynaikanakäviilmeiseksi,ettävanhuspalveluiden ja kunnan hyte-palveluiden yhteensovittamisen suunnittelu hyötyisi omasta foorumista, jonka suuntaamisessa olisi ollut hyötyä lisäresurssista. Paimion ikäasumisen hanke kuitenkin mahdollisti hieman tätä lisäresurssia ja mahdollisti foorumin, johon hankkeessa muodostetut näkökulmat loivat keskustelupohjaa. Toimintojen yhteensovittaminen ikäasumisen tukemisessa tulee kuitenkin vielä jatkumaan, ja tähän tuo jatkossa lisäresurssia hyvinvointialueen tasoiset hankkeet, kuten Varsinais-Suomen ikäasumisen hanke ja Toimintakykyä ikääntymiseen projekti, johon paimiolaisilla oli mahdollisuus tutustua Paimion ikäasumisen hankkeen päätösseminaarissa.

Hankkeen toteutukseen haasteita esiin nostanut toinen haastekokonaisuus liittyi kotihoidon ammattilaisten osallistumisen mahdollistamiseen. Kotihoidossa käynnistyi RAI-arviointitiedon hyödyntämiseen ja prosessiin liittyvä koulutuskokonaisuus samaan aikaan, kun hankkeessa koostettu palvelusuunnitelma olisi hyötynyt kotihoidon ammattilaisten laajasta osallistumisesta. RAI-koulutuskokonaisuuden kanssa rinnakkain vaikutti jo edellä mainitun covid-epidemian heijastusvaikutukset kotihoidon työhön, jatkuva tasapainoilu työvoimaresurssien riittävyyden kanssa sekä kevättalven ja kesän 2022 käynnissä ollut hoitoalan työehtosopimuksiin liittynyt kitkainen neuvotteluprosessi. Tämä kokonaisuus vaikutti kotihoidon ammattilaisten osallistumismahdollisuuksiin sekä toisaalta myös omaehtoisen kehittämisen voimavaroihin. Hanke kävi vuoropuhelua kotihoidon ammattilaisten kanssa seinätaulutekniikan avulla, ja ammattilaiset kirjasivat ajatuksiaan aktiivisesti ja innokkaasti ylös. Prosessin aikana omaehtoinen motivaatio kuitenkin hiipuierityisestisiinävaiheessa,kunideoinninjaratkaisujenetsimisenfokussiirtyikotihoidonammattilaisten omaan toimintaan. Hanke olisi voinut tukea kotihoidon ammattilaisia yhteiskehittämisessä ja dialogin käymisessä Aktiivisen asumisen arjen -mallin suhteen, mutta edellä kuvatuista syistä johtuen tätä

mahdollisuutta ei päästy suunnitellusti toteuttamaan. Myös kotihoidon osallistumisen toteutustapa karsi yleiskuluja minimiin: ei ollut tarvetta koulutustiloille ja yhteiskehittämisessä hyödynnettäville erilaisille materiaaleille, koska tekniikkana käytettiin seinätauluja. Tämä tietysti oli edullista paperi- ja kopiointikulujen ja siten myös ympäristön näkökulmasta.

Kolmas hankkeen toimintaa haastanut ilmiö liittyy ikääntyneiden tavoittamiseen Osallistujien saaminen hankkeen organisoimiin tapahtumiin edellytti oletettua enemmän työpanosta ja useiden erilaisten menetelmien soveltamista. Lehti- tai sosiaalisen median ilmoitukset eivät tässä suhteessa olleet läheskään riittäviä ja tehokkaimpia menetelmiä. Parhaiten osallistujia saatiin paikalle, jos tiedottamisen tapoihin ja tilaisuuden teemoihin liittyi jotakin tuttua: kannustus osallistumiseen tuli henkilökohtaisesti tutulta henkilöltä ja aihe kiinnosti jo ennestään: hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät teemat saivat ihmisiä paikalle, mutta esimerkiksiteknologiaan liittyvätteemat eivätolleet läheskäänyhtä suosittuja, ja juuri siksiniilleolikin erityistä tarvetta. Tällainen teemapohjainen vaikuttamistyö vaatii pitkäjänteistä ja sinnikästä työtä, jota ikäteknologiateemojen suhteen on Paimiossa tehty jo aikaisemmin pääasiassa Paimion opiston tarjoamana palveluna. Paimion ikäasumisen hanke tuki ja vahvisti teeman ylläpitämistä, mutta työtä on vielä paljon jäljellä jatkoa ajatellen.

3.1 Hankkeessa syntyneet hyvät käytännöt

1. Korttelikohtaamiset tiedottamisen, vaikuttamisen, kokeilun ja tiedonkeruun käytäntöinä

Hankkeessa toteutettiin useita korttelikohtaamisia eri kortteleissa ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Nämä tapahtumatvahvistivat paikallisia kytköksiä ikääntyneille suunnattujen palveluiden toteuttajienvälillä, antoivat mahdollisuuden kokeilla uusia yhteistyömuotoja ja todennäköisesti vahvistivat myös naapurisuhteita kortteleissa. Tapahtumien aikana syntyi myös tilaa ikäasumisesta keskustelemiselle, jolloin hanke sai kokemustietoa suunnittelutyön taustalle. Tapahtumat loivat myös tilaa hankkeen asioista tiedottamiseen.

Korttelikohtaamisten toteutumisen ja onnistumisen kannalta olennaista oli yhteistyökumppaneiden sitoutuminen toteutukseen, korttelikohtaamisten toistuminen samoissa paikoissa useaan kertaan, kiinnostavan ohjelman rakentaminen, tiedottamisvastuun jakaminen useille eri tahoille sekä hankkeen mahdollistama työvoima- ja talousresurssi.

2. C-taloon suunniteltu teknologista ja digitaalista lukutaitoa vahvistava toimintamalli, joka sisältää useita käytäntöjä teknologian hyödyntämisen tukemiseksi muistisairaan henkilön kotona pärjäämisen tukena

Hankkeessa koostetussa C-talon teknologiasuunnitelmassa nostetaan esiin erilaisia teknologisia ratkaisuja muistisairaan kotona pärjäämisen tukena. Tämän lisäksi suunnitelmassa ehdotetaan, käytäntöjä jotka tukevatarkiteknologiankokeilemistajatutkailemistaosanaasumisenarkea.Teknologianhyödyt,käyttötavat ja käytön ylläpitäminen ovat vahvasti konteksti- ja käyttäjäsidonnaisia. Tästä syystä johtuen teknologia tulee ymmärrettäväksi kokeilemisen myötä. Teknologisten vaihtoehtojen ja käyttöä tukevien erilaisten ratkaisujen moninaisuuden johdosta paikallisesti kertyvä tieto luo vahvan pohja kokeilemiselle. C-talosta olisi mahdollista luoda ikääntyneille suunnattu arkiteknologian kokeilualusta. Alustan rakentaminen voidaan aloittaa pienin askelin ja teknologisia vaihtoehtoja ja tietoutta hiljalleen lisäten. Alustan syntyminen edellyttää kuitenkin päämäärätietoista suuntaamista tätä tavoitetta kohti.

Toteutumisen ja onnistumisen kannalta keskeistä oli syvällinen ja monipuolinen perehtyminen aiheeseen:

• vierailu Salon muistiystävälliseen kotiin (yhdessä muistisairautta sairastavien henkilöiden kanssa), Satakunnan ammattikorkeakoulun Kokeilimoon, SataEdun ja SAMK:n MeWet-kotiin, Turun ammattikorkeakoulun esteettömän ja turvallisen asumisen neuvontakeskukseen Kunnonkotiin

• keskustelut paimiolaisten teknologia-alan yritysten edustajien, Novaservo Oy:n toimitusjohtaja Jari Vanhasen ja Measure Solutions Oy:n toimitusjohtaja Yrjö Kokkosen sekä paikallisen kodinkoneliikkeen edustajan, Hanna Haapasen kanssa

• keskustelut Paimion palvelukeskussäätiön puheenjohtaja Jarmo Heimon sekä C-talon suunnittelusta vastaavan arkkitehdin kanssa

• keskustelu Helsingin kaupungin Kustaankartanon johtajan Tarja Sainion ja palvelupäällikkö Sirpa Impisen kanssa sekä keskustelut Paimion silloisen vanhustyön johtoryhmän kanssa

• perehtyminen teemaan liittyviin erilaisiin hankkeisiin ja kirjallisuuteen

• Vanhustyön keskusliiton teknologiarepun sisältöön tutustuminen eri toimijoiden kanssa

• teknologiaan liittyvien ajatusten vaihto ja arkiteknologiaan tutustuminen yhdessä ikääntyneiden kanssa hankkeen järjestämässä työpajassa ja vierailulla Töölön kansallisten senioreiden kokouksessa

• hankkeen mahdollistama työpanos suunnittelun toteuttamiseen

3. Toiminnan painopisteen suuntaaminen kokeiluihin lähellä ikääntyneiden asumisen arkea

Hankkeen toiminnassa korostuivat käytännön kokeilut, yhdessä tekeminen ja toimiminen. Tämä lähestymistapa mahdollisti suunnittelun elävöittämisen. Vaikka C-taloa ei fyysisenä rakennuksena ole vielä olemassa,oli erilaisia toimintoja, palveluja ja ratkaisuja mahdollista kokeilla C-talon korttelialueella jamuissa Paimion asuinkortteleissa. Näin hankkeessa oli mahdollista tunnistaa aktiivista asumisen arkea tukevia elementtejä käytännön kokemusten, yhteistyön lomassa tunnistettujen resurssien ja spontaanien ajatustenvaihdon lomassa.

3.2

Hanke eteni ripeästi toimeen tarttuen ja toimintaa hankesuunnitelman mukaisesti, hankkeen työpajoissa tunnistettujen pääkohtien sekä hankkeen alussa toteutetun kartoituksen tulosten suuntaisesti ohjaten. Hankkeenalussaluotiinhankkeentoiminnanjasuunnittelunviitekehys(katsokuva3),jokaloiselkeänrungon hankkeelle sen alkumetreiltä lähtien. Hankkeen suunnittelu- ja kehittämistyön viitekehyksen tunnistaminen ja sen pitäminen jatkuvasti esillä eräänlaisena kompassina varmisti, että hankkeessa tehdään tavoiteltuja asioita. Hanketyössä tämä on tärkeää, koska toiminta organisoituu ja muotoutuu hieman yli vuoden kestävissä hankkeissa nopeasti. Selkeä viitekehys mahdollistaa myös tarpeista nousevan toiminnan luomisen ennalta määritellyissä puitteissa.

Hankkeen onnistumista avitti merkittävästi Paimion kaupungin eri palveluiden väliset matalat raja-aidat ja sitenmyösketteräkommunikointi. Hankkeessasaatiinnopeastipaljonaikaiseksierityisestisiksi,ettäPaimion kaupungilla on pitkäaikaisia työntekijöitä, joilla on vahva sisäinen motivaatio, paljon kokemusta sekä valtava sosiaalinen pääoma ikääntyneiden paimiolaisten piirissä. Tämä on myös ehdoton vahvuus Paimion kaupungin ikäasumisen kehittämisen tulevaisuuden näkökulmasta.

Hankkeen kaikki tapahtumat ja toiminnot on toteutettu yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Vuorovaikutussuhteita lähdetiin hankkeessa rakentamaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Hyvänätyökaluna tässä toimi keskeisten sidosryhmien kanssa toteutetut keskustelutilaisuudet/ haastattelut hankkeen ensimmäisen kuukauden aikana. Tämä kartoitustyö auttoi tunnistamaan erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia ja teki hankkeen mahdollisuuksia tunnetuksi sidosryhmien suuntaan. Tätä vuoropuhelua olisi voinut laajentaa ja syventää, mutta kaikella on myös rajansa. Hankkeessa toteutettiin kaikki suunnitellut toimet ja jonkin verran myös ekstraa erityisesti toimivan verkostoyhteistyön johdosta.

Kokemuksia hankkeesta

4. Tulosten hyödyntäminen ja vaikutukset

Yhteiskehittämisen ja kokeilujen myötä suunnittelutyö saatiin kytkettyä käytännön toimiksi ja kokemuksiksi, joissa tapahtui vuorovaikutusta, käytäntöön kytkeytyviä oivalluksia ja kokemuksia, jotka jo suunnitteluhetkellä vaikuttivat paimiolaisen senioriväen asumisen arkeen.

Hankkeeninternet-sivustolleonkoottumateriaaliahankkeenaikanajatämäonjatkossakinhyödynnettävissä ikäasumisen ja ikääntyneiden asumisen ennakoimiseen liittyvän toiminnan ja tiedottamisen tukena.

Hankkeessa koostettujen suunnitteluraporttien eri osuuksia on läpikäyty ja niistä on keskusteltu erilaisissa yhteyksissä niin Paimion kaupungin työntekijöiden kuin Paimion vanhusneuvoston kanssa. Näin suunnittelutyön teemoja ja muotoiltu käydyn dialogin avulla ja samalla teemat ovat tulleet tutuiksi niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti jo hankkeen aikana. Hankkeen suunnittelutyön teemoja on esitelty myös laajemmin mm. Varsinais-Suomen Ikäasumisen hankkeen tilaisuudessa, Töölön kansallisten senioreiden syyskokouksessa sekä Kustavin vanhusneuvostolle.

Paimion palvelukeskussäätiö on hakenut ARA-investointiavustusta C-talon suunnitelmien toteuttamiseksi ja niin Paimion kaupunki kuin Varsinais-Suomen hyvinvointialue puoltavat hanketta. Hankkeen suunnitelmien hyödyntäminen ja vaikutukset ovat nyt pitkälti kiinni siitä, saako C-talo -hanke ARA:n investointiavustuksen. Selvääon, että Paimiossa on tarve ikääntyneiden asumisvaihtoehtojen monipuolistamiselle. C-talo hankkeen toteutuminen lisäisi asumisen vaihtoehtoja, tukisi ikääntyneiden palveluiden kestävää toteuttamista ja lisäisi tilaresurssia ikääntyneillesuunnattuun toiminnan toteuttamiseen. C-talo hankkeen toteutumisellaolisimyös sosiaalista pääomaa vahvistava merkitys: se loisi uudenlaisen foorumin eri toimijoiden toteuttaman hybridipalveluiden toteuttamiseen ja ilmentäisi, mitä voidaan saada aikaan, kun yhteisössä on intoa, osaamista, verkostokytköksiä ja tahtoa vaikuttaa asioihin. Hanke on saanut positiivista palautetta sidosryhmiltä ja Paimiossa on vaikuttajia, joille ikääntyneiden asiat ovat tärkeitä, joten vaikutustyö muisti- ja ikäystävällisen asumisen kehittämisen saralla todennäköisesti ja toivottavasti jatkuu myös hankkeen jälkeen.

5. Hankeosapuolten ja alihankkijoiden roolit hankkeessa

Paimion ikäasumisen hankkeessa tavoiteltiin suunnitteilla olevan C-talon mahdollisuuksien tunnistamista aktiivisen asumisen arjen tukemisessa. Hankkeen toimintatavat: yhteiskehittäminen ja kokeilut painottivat paikallistenresurssienjakyvykkyysientunnistamistasekäniidenluovaajatarvelähtöistähyödyntämistä.Näin ollen valtaosa hankkeen toimista toteutettiin hankkeen, Paimion kaupungin eri palvelujen, kolmannen sektorin sekä vapaaehtoistyön voimin. Alihankintana tehtiin muutama pienhankinta korttelitapahtumien sisällöntuottamiseen(kulttuuri-jamusiikkipainotteistaohjelmaasekä4H-kerhonsuunnittelu-jatoteutusapu Elävän musiikin kahvila -tapahtumaan)

Hankesuunnitelmassayhtenä suurimpana alihankintana hankittavana palvelunaoli C-talon pihasuunnitelma, joka kuitenkin saatiin toteutettua oppilaitosyhteistyönä, Satakunnan ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijoiden opinnäytetyön muodossa.

Hankkeessa tunnistettiin tarve ikääntyneiden oman äänen kuulumisen voimistamiselle sekä ikääntyneiden toimijaroolin näkyväksi tekemiselle. Tässä videototeutus osoittautui perustelluksi menetelmäksi sillä näin sanoma olisi toistettavissa ja siihen saadaan tehokkaasti yhdistettyä kuvaa, ääntä ja tekstiä. Video olisi pysyvä, helposti lähestyttävä hankkeen tuotos, ja sitä olisi mahdollista hyödyntää monin eri tavoin. Videon hankinnasta keskusteltiin myös hankkeen ohjausryhmän tapaamisessa, ja hankinta päätettiin tehdä. Video toteutettiin ammattikuvaajan toimesta, ja se suunniteltiin yhdessä kuvaajan, hanketyöntekijän sekä hankkeessa opinnäytetyötä tehneen Hanna Ahosen kanssa. Video palveli myös Hanna Ahosen ylemmän ammattikorkeakouluopintojen opinnäytetyön toteutusta, jonka teemana oli vanhuuteen varautuminen. Videon kuvaajaksi valikoitui paikallinen ammattilainen, koska työn ja yhteistyön laadusta oli kokemuspohjaista tietoa ja näyttöä. Lisäksi paikallisen toimijan kanssa kuvaushetket videoon osallistuneiden vapaaehtoisten senioreiden ja kuvaajan väliset aikataulut olivat joustavammin ja nopeammin sovittavissa. Välimatkojen ollessa lyhyitä säästettiin matkakuluissa ja ympäristövaikutuksissa. Paikallinen henkilö edisti myös luottamuksen rakentamista kuvattavien ja kuvaajan välillä. Video löytyy hankkeen Paimion kaupungin internet-sivuilta, hankkeen osiosta: https://www.paimio.fi/sosiaali-ja-terveys/ikaantyneidenpalvelut/hyvinvointi-ja-muut-palvelut/ikaasumisen-hanke/

6. Toteutettu hankeviestintä

Hankkeen alussa koostettiin viestintäsuunnitelma, jossa viestinnän ja vuorovaikutuksen tavoitteiksi määriteltiin seuraavat asiat:

• yhteistyön sujuvoittaminen ja tiedonkulun varmistaminen

• eri-ikäisten kaupunkilaisten ja ikäihmisten kanssa toimivien ammattilaisten motivoiminen mukaan ikäasumisen kehittämiseen

• ikääntyneiden osallistumisen ja näkökulman huomioimisen edistäminen asuinympäristöön liittyvässä toiminnassa ja päätöksenteossa

• tukea ikääntyneiden kokemusta turvallisesta kaupunkiympäristöstä (pohjautui kaupungin strategiaan)

• synnyttää keskustelua ikä- ja muistiystävällisyyttä edistävistä teoista ja mahdollisuuksista kaupunkija asuinympäristössä

• vahvistaa mielikuvaa Paimion kaupungista asukaslähtöisenä ja turvallisena kaupunkina (pohjautui kaupungin strategiaan)

• levittää ja jalkauttaa kotona pärjäämistä tukevaa toimintamallia

• kehittää yhdessä ikääntyneiden itsenäistä pärjäämistä ja turvallisia arjen kokemuksia tukevia ratkaisuja

• tuottaa itsenäistä asumista tukevia ideoita ja ratkaisuja C-talon palvelujen ja teknologioiden suhteen

• lisätä tietoisuutta ja toimintaa ikäasumisen varautumisen suhteen.

Suunnitelmassa viestintä- ja vuorovaikutustoimet kytkettiin erityisesti hankkeessa toteutettaviin työpajoihin jatapahtumiin,joidenyhtenätavoitteenaoliluodatarpeistajaasiayhteyksistänousevaadialogia.Oletuksena oli, että tällöin dialogissa saatettaisiin päästä yksityiseen elämänpiiriin sijoittuviin asumisen arjen kokemuksiin. Tausta-ajatuksena oli lisätä ymmärrystä ikäasumisen arjesta, ja vahvistaa siten suunnittelutyön peruspohjaa. Toteutuksen aikana hanke on onnistunut luomaan suunniteltua dialogia, mikä on ollut keskeisessä roolissa hanketyön onnistumiselle. Dialogin aikana on sivuttu jokaista tavoiteltavaa teemaa. Dialogi on ulottunut Paimion lisäksi myös muualle Varsinais-Suomeen, kun hanketyöntekijä on kertonut hankkeen tuloksista Varsinais-Suomen Ikäasumisen hankkeessa ja kun hanke yhdessä Paimion vanhusneuvoston kanssa organisoi Kustavin vanhusneuvoston vierailun Paimioon. Dialogia on käyty myös Töölön kansallisten senioreiden kanssa.

Hankkeen keskeisimpinä tiedotuskanavina ovat olleet:

• hankkeessa organisoidut tapahtumat

• Paimion kaupungin työntekijät, jotka toimivat ikääntyneiden parissa

• Paimion vanhusneuvosto

• kortteleissa asuvat aktiivit, jotka tiedottivat naapureitaan hankkeen tapahtumista

• lehti-ilmoitukset paikallislehdessä, joissa hanke tiedotti keskeisimmistä tapahtumista (lehtiilmoituksia hankittiin hankeavustuksella viisi kappaletta ja neljä kertaa hankkeella oli tiedote ”Paimion kaupunki tiedottaa” -liitteessä paikallislehdessä)

• Paimion kaupungin internet-sivusto, johon luotiin hankkeen oma osio: https://www.paimio.fi/sosiaali-ja-terveys/ikaantyneiden-palvelut/hyvinvointi-ja-muutpalvelut/ikaasumisen-hanke/

• Paimion kaupungin Facebook- ja Instagram-tilit, joissa tiedotettiin hankkeen keskeisimmistä tapahtumista

• asuinkortteleiden talojen rappuihin, apteekin, päivittäistavarakauppojen sekä kaupungintalon, seurakuntatalon ja Paltanpuiston palvelukeskuksen ilmoitustauluille viedyt tapahtumailmoitukset

• yli85-vuotiaillepaimiolaisille lähetettykodinturvallisuustiedote,hanketiedotejakutsuliukuesteiden noutamiseen.

Paikallislehti kirjoitti hankkeesta kaksi yhden sivun juttua ja C-taloon liittyen kaksi pienempää juttua.

Kaikissa hankkeen tiedotteissa ja tapahtumissa on tuotu esiin ympäristöministeriön rooli hankkeen rahoittajana. Kohtaamisten aikana on mainittu, että Ympäristöministeriö on käynnistänyt Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman, ja että sen tavoitteena on parantaa ikääntyneiden asuinoloja ja edistää erilaisten asumisvaihtoehtojen tarjontaa. Lisäksi on mainittu, että ohjelman tavoitteena on myös tukea kuntia ikääntyneiden asumisen ennakoinnissa ja varautumisessa, ja asuinolojen ja -ympäristöjen parantamisessa. Keskustelujen lomassa on myös kannustettu tutustumaan Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman verkkosivustoon: https://ym.fi/ikaantyneiden-asuminen.

Sanallisen viestin ohella ympäristöministeriön rooli on näkynyt ympäristöministeriön logona ja usein myös (aina kun ilmoitustila on mahdollistanut) kirjallisena mainintana: ”Hanke on saanut avustuksen Ikäasumisen toimenpideohjelmasta ympäristöministeriöltä”.

Kuva 10: Esimerkki hankkeessa toteutetun tapahtuman tiedotteesta.

Lähteet

Ahonen, H. 2022. Aktiivinen, omaehtoinen ikääntymisen suunnittelu ja vanhuuteen varautuminen. Paimiolaisten eläkeläisten näkemyksiä ikääntymisestä, tulevaisuudesta ja hyvästä elämästä. Turku, Turun ammattikorkeakoulu Master School, Terveys ja hyvinvointi, YAMK-opinnäytetyö. www-dokumentti: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/786348/Ahonen_Hanna.pdf?sequence=2. Luettu 27.11.2022.

Bandura A. 1977. Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84, 191–215.

Bandura A. 1997. Self-Efficacy: The Exercise of Control. W.H. New York, NY, Freeman and Company.

Engeström, Y., Niemelä, A-L.,Nummijoki, J. & Nyman, J. (toim.) 2009. Lupaava kotihoito – uusia toimintamalleja vanhustyöhön. Jyväskylä, PS-kustannus.

FinTerveys 2017 -tutkimus. 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist, Sääksjärvi, K. & Koskinen, S. (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017-tutkimus. Raportti 4/2018. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki, THL. ISBN 978-952-343-105-8.

WWW-julkaisu: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8. Luettu 15.4.2022.

Giddens, A. 1984. Outline of the Theory of Structuration. Cambridge, Polity.

Hassi, L., Paju, S., Maila, R. 2015. Kehitä kokeillen. Organisaation käsikirja. Helsinki, Alma Talent.

Honkatukia, J. & Vaittinen, R. Ikääntyminen, hoivatarve ja julkisen talouden kestävyys. 2022. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä & Saikkonen, P. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2020. s. 333-350. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. ISBN 978-952-343-996-2. WWW-dokumentti: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-996-2. Luettu 26.12.2022.

Jyrkämä, J. 2007. Toimijuus ja toimijatilanteet – aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa M., Seppänen, A. Karisto & T. Kröger (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. 195-217. Juva, WS Bookwell Oy.

Jyrkämä, J. 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. 190 – 203. Gerontologia 4/2008

Kestilä, L., Härmä, V. & Rissanen, P. (toim.). 2020. Covid-19 epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, syksy 2020. Raportti 14/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. ISBN 978-952-343-578-0. WWW-dokumentti: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952343-996-2

Koponen, P., Borodulin, K., Lundqvist, A., Sääksjärvi, K., Koskinen, S. (toim.) 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 -tutkimus. Raportti 4 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki ISBN 978-952-343-105-8. WWW-dokumentti:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1 &isAllowed=y. Luettu 20.2.2022.

Kortelainen, J., Oosi, O., Luukkonen, T. Luomala, N., Välikangas, K., Hätälä, J., Haapakorva, P., Hämeenniemi, R. & Kaasalainen, T. 2020. Ikääntyneiden asuminen – ennakointi ja varautuminen kunnissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 55:2020. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. ISBN PDF 978-952-383-033-2

WWW-dokumentti:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162584/VNTEAS_202_55_Ikaeva.pdf?sequence =1&isAllowed=y Luettu 30.9.2021.

Laine, E. & Kavander, J. 2022 C-talon esteettömyyttä ja osallistumista tukeva toiminnallinen pihasuunnitelma. Satakunnan ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelma, opinnäytetyö. Pori, Satakunnan ammattikorkeakoulu. WWW-dokumentti:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/783367/Laine_Kavander.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Luettu 27.11.2022.

Martikainen, P., Moustgaard, H., Murphy, M., Einiö, E. K., Koskinen, S., Martelin, T. & Noro, A. 2009. Gender, Living Arrangements and Social Circumstances as Determinants of Entry Into and Exit From LongTerm InstitutionalCare at Older Ages: A 6-Year Follow-Up Study of Older Finns. The Gerontologist 49 (1), 3445.

Numminen A., Eloniemi-Sulkava U., Topo P. & Valtonen H. 2011. Miten käy iäkkään ihmisen pitkäaikaishoidon arjessa? Tieteessä Tapahtuu 29(6), 17−24.

Paimion kaupunki. 2021. Paimion kaupungin laaja hyvinvointikertomus 2021-2025.

https://www.paimio.fi/files/13173/Paimion_kaupungin_laaja_hyvinvointikertomus_2021-2025.pdf

Rantakokko, M. 2019. Elinympäristö aktiivisen arjen ja hyvinvoinnin tukena. Teoksessa Jenni Kulmala (toim.) Hyvä vanhuus, 259-276. Jyväskylä, PS-kustannus.

Rappe, E., Kotilainen, H., Rajaniemi, J. & Topo, P. 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas 2018. Ympäristöministeriö, Helsinki. ISBN: 978-952-11-4806-4

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 29:2020. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. ISBN

PDF: 978-952-00-5457-1 WWW-dokumentti:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf

Tilastokeskus.2022a.Suomenvirallinentilasto(SVT):Väestörakenne[verkkojulkaisu].

ISSN=1797-5379.Helsinki:Tilastokeskus[viitattu:10.4.2022].

Saantitapa:http://www.stat.fi/til/vaerak/index.html

Tilastokeskus.2021.Suomenvirallinentilasto(SVT):Väestö31.12.(ennuste2021)

Luettu: 15.9.2021

Tommola,S.,Teiska,M.,Tamminen,A.,Alastalo,H.,Hammar,T.&Viljamaa,S.2020.Muistibarometri 2020.Muistiliittory.ISBN978-952-5139-52-5

Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2021 WWW-dokumentti:

https://vshyvinvointialue.fi/content/uploads/2021/10/Varsinais-Suomen-alueellinen-hyvinvointikertomus2021.pdf. Luettu 15.8.2022

Vasara, P. 2020. Väistämättömyyksiä ja valintoja. Kertomuksia ikäihmisten asumispolulta. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä. ISBN 978-951-39-8132-7

Virama, P. & Sulkava, R. 2015. Muistisairauksien epidemiologia. Teoksessa T Erkinjuntti, A Remes, J Rinne & H Soininen (toim.) Muistisairaudet Helsinki, Duodecim. 35-42.

Wielinga, E & Robijn, S. 2020 Energising Networks Tools for co-creation Wageningen, Wageningen Academic Publishers. ISBN 9789086869046