”Lukijaa pitää viihdyttää ja yllättää, eikä lehtiä pidä tehdä liian samanlaisiksi. Hyvää naurua ja hämmästelyä ei korvaa mikään.” kasta puntaroida kaikkea kokemaansa työn kannalta. Riitan ensimmäinen kesätoimittajapesti Kuhmoisten Sanomissa Päijänteen rannalla kääntyi pian vuoden mittaiseksi päätoimittajan sijaisuudeksi. Samalla hän oli paikallislehden ainoa toimittaja. Varsinainen sanomalehden uutistyö jäi kokeilematta, mutta Annaan päästyään Riitta ei enää harmitellut sitä. Hänestä tuntui ylelliseltä, kun Annassa oli ammattitaitoinen toimitus ympärillä ja juttukeikalle sai valokuvaajan mukaan. Kuhmoisissa piti joskus lauantaina saunan jälkeen mennä ovelle vastaanottamaan paikallisen isännän ilmoitusta metsästysretkellä kadonneesta koirasta. ”Ei auttanut sanoa, että ilmoitus ehtii maanantainakin, piti vain kiristellä hampaita sampoot päässä.” Annassa hän viihtyi pitkään kirjoittamassa aina uusista aihepiireistä; humanistista kuoriutui jopa pörssipalstan pitäjä. Ruotsissa nuoruusvuosina hankittu kielitaito ja pohjoismaisen kulttuurin tuntemus toivat hänelle paljon mahdollisuuksia. Riitta oli mukana tuomassa ruotsalaista dekkaribuumia Suomeen. Lamavuosina haastattelumatkoille ei niin vain päässyt, mutta hän sai puhuttua itselleen luvan tehdä juttuja kirjailijoista sillä verukkeella, että kävi samalla Ruotsin kuninkaallisten pressitilaisuuksissa. Myöhemmin hän sai luvan haastatella dekkaristeja ihan ilman verukkeita. Maalla-lehteä perustaessaan Riitta pääsi suunnittelemaan lehtikonseptin kaikkine yksityiskohtineen, mikä tuntui toiselta maisterintutkinnolta. Myös Vivassa on ollut paljon uutta oppimista päätoimittajan tehtävissä. ”Mutta aina olen tykännyt siitä, että voin vaikuttaa asioihin.”
tehdyksi. Lukija olisi halunnut todellista tietoa itselleen tärkeästä asiasta. ”Kun ajattelee, miten kovaa keskustelun laineet lyövät vaikkapa työurien pidentämisestä, ei voi hakea laimeutta ja sisältöä, jonka kaikki voivat hyväksyä.” Tultuaan Annaan vuonna 1991 Riitta on kokenut Pasilan toimitalossa paljon muutoksia. Viimevuotiset yt-neuvottelut vaikuttivat ilmapiiriin, mutta Riitan mukaan usko uusiin alkuihin voi yhä kannatella tällä alalla. Muutosvalmiutta ja -halua saisi olla vähän enemmänkin, ja sinänsä todella hyvään digimediakoulutukseen olisi voinut herätä jo vähän aikaisemmin.
Lehtityön uusi aika
Rohkeaa sisältöä
Hankki vuonna 2001 kesämökin, jonka kautta syntyi idea Maalla-lehdestä.
Vuodet 2006–2010 kuluivat A-lehdissä Avun toimituspäällikkönä.
2010
Toimi vuodet 2004–2006 Kotilieden toimitussihteerinä ja Maalla-lehden vetäjänä.
2006
2000
Kun Viva perustettiin vuonna 2005, oli varttuneiden lukijoiden markkinoilla ennestään vain perinteinen ET-lehti. Vuosi sitten alkoi ilmestyä Iiris, ja tammikuussa julkistettiin Allerin tuleva uutuus nimeltä Oma Aika. ”Kilpailu vain kovenee, mutta ei kannata liikaa seurata ja peesata muita, vaan noudattaa rohkeasti omaa linjaa.” Vivan taannoisesta seksilelujen esittelystä tuli yksi paheksuva kirjoitus – ja heti perään toinen, jossa juttua moitittiin liian hihitellen
Perheen Tähti-kissa kuoli. Riitta suree vieläkin 19-vuotiasta luonteikasta epeliä.
Aloitti Vivan päätoimittaja kesäkuussa 2010.
21
2012
Kokemustaan Avun toimituspäällikön työstä A-lehdissä Riitta pitää terveellisenä. Hän sai oppia, että asioita voidaan tehdä monella tavalla eikä mikään niistä ole ainoa oikea. Toisaalta kaikilla aikakauslehdillä on paljon yhteistä. ”Esimerkiksi Annan ja Kotilieden toimituksissa oli aika samanlaista työskennellä. Annan entisellä päätoimittajalla Riitta Tulosella oli tapana vitsailla tuoreen Kotilieden ääressä, että taas on suostunut kakku kanteen. Mutta Kotiliedessä huomasin, että kakut osaavat venkoilla siinä missä julkkiksetkin. Kannen tekeminen on kaikille toimituksille yhtä työlästä ja tärkeää. Kanteen tiivistyy koko lehti, sen pitäisi olla teknisesti ja kuvauksellisesti hyvä, tunnistettava mutta kuitenkin yllättävä ja vielä kaikkien tekstien pitäisi mahtua hyvin. Irtonumeromyynti antaa suuntaviivoja, mutta silti ikinä ei voi etukäteen tietää, mikä kansi myy hyvin.” Riitta on ollut kehittämässä myös toimittajien koulutusta. Aiemmin vallalla oli uutismedian näkökulma, mutta lopulta aikakauslehtien toimittajat, päätoimittajat ja kustantajat alkoivat omien yhdistystensä yhteistyöllä parantaa tilannetta. Nyt Aalto-yliopistossa on aikakauslehtityön professuuri, jota hoitaa Maija Töyry. Uuden tieteenalan synty on auttanut käsitteellistämään työtä ja hiomaan toimitusprosesseja. Nyt olisi Riitan mielestä aika keskittyä lukijan näkökulmaan. ”Lukijaa pitää viihdyttää ja yllättää, eikä lehtiä pidä tehdä liian samanlaisiksi. Hyvää naurua ja hämmästelyä ei korvaa mikään.”
Aloitti sukututkimuksen.