Mentorointia lisää suomalaiseen koulumaailmaan

Opettaja- ja ohjaajaharjoittelijat ovat arkea monessa koulussa ja oppilaitoksessa. Kasvatustieteiden maisteri Vivi Vaissi halusi opettajan pedagogisten opintojen harjoittelupaikaksi oppilaitoksen, jossa covid19-pandemiasta huolimatta pystytään järjestämään lähiopetusta.

”Meillä Helsingin yliopistossa oli opettajaopinnot järjestetty etäopetuksena koronan vuoksi, Halusin harjoittelun ehdottomasti tehdä lähiopetuksessa, ihka oikeassa luokkahuoneessa ja oppilaitoksessa. Aikuiskasvatustieteilijänä minulla ei ole varsinaista opetettavaa ainetta, joten lähdin etsimään harjoittelupaikkaa työelämässä karttuneen kokemuksen pohjalta. Toiveenani oli pystyä hyödyntämään myös opintotaustaani, johon kuuluu kasvatustieteen lisäksi muun muassa nuorisotutkimusta ja mediakasvatusta”, kertoo Vaissi.

Omien siipien kokeilua

Harjoittelupaikaksi valikoitui Humanistisen ammattikorkeakoulun Jyväskylän kampus ja lähinnä sen ensimmäisen ja kolmannen vuoden yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelijat. ”Humak oli ollut mielessäni jo aiemmin, ja tutustuessani yhteisöpedagogikoulutuksen opetussuunnitelmaan palaset loksahtelivat kohdalleen. Ilokseni Jyväskylän kampuksella minut otettiin avosylin vastaan ja pääsin kokeilemaan siipiäni opettajana järjestö- ja nuorisotyön alalla”, jatkaa Vaissi ja pohtii, että tavoitteena oli saada kokemusta luentojen suunnittelusta ja pitämisestä alusta loppuun. ”Toivoin pääseväni kokeilemaan uusia opetusmenetelmiä ja haastamaan itseäni kouluttajana, ohjaajana ja esiintyjänä. Halusin myös nähdä, millaista on korkeakouluopettajan työ eri osa-alueineen.”

Kahdessa kuukaudessa 360 asteen kurkistus opettajan työhön

Vaissin harjoitteluajankohta oli oppilaitoksen kiireisintä syyslukukauden loppuosaa. Yhteisöpedagogien tutkintolaajuus on 210 opintopistettä ja opiskeluaika kolme ja puoli vuotta. Syksyllä aloittivat uudet opiskelijat ja jouluna valmistuivat kolme vuotta aikaisemmin aloittaneet. Vaissi pääsikin mukaan niin aloittavien opetukseen ja ryhmävalmennukseen, kuin myös valmistuvien opinnäytetyöohjaukseen ja työelämää tukeviin opintoihin. ”Kahdessa kuukaudessa opin ja sain uusia ajatuksia monin verroin enemmän kuin osasin odottaa. Opetusharjoitteluni muuttui vielä työsuhteeksi, kun pääsin opettamaan Yksilön kasvu ja kehitys -opintojakson lähes kokonaisuudessaan, arviointia myöten. Kun suunniteltavana olikin parin tunnin opetustuokioiden sijaan kokonaisia

Vivi Vaissi aloitti tammikuussa Punaisen Ristin digitaalisten koulutusjärjestelmien ja verkkopedagogiikan suunnittelijana. ”Uskon, että uusissa tehtävissäni pääsen varmasti hyödyntämään niin opettajaopintojen kuin opetusharjoittelun oppeja. Tulevan vuoden aikana olisi tarkoitus tehdä vielä toinen opetusharjoittelu, jonka jälkeen pedagogiset opinnot ovatkin kasassa”, kertoo Vaissi ja kannustaa kaikkia

28 ottamaan harjoittelijoita vastaan. ”Oppi ja hyöty on molemminpuolista” sanovat Vaissi ja hänen harjoitteluohjaajansa Maarit Honkonen-Seppälä.

Kuva: Roosa Kettunen

päiviä, oli mahdollisuus oikeasti testata käytännössä asioita, joille ei muuten olisi ollut harjoittelun puitteissa aikaa."

Opettajaharjoittelija saa, mutta myös antaa

Vaissi pohtii, että oikeanlainen tuki ja perehdytys ovat ratkaisevassa asemassa harjoittelun onnistumisessa, mutta myös uuden työntekijän sitouttamisessa. ”Yksi avain uusien työntekijöiden onnistuneeseen perehdyttämiseen voisi olla mentorointi. Jossain määrin tätä ainakin omalla työpaikallani Suomen Punaisessa Ristissä myös hyödynnetään. Kokeneen kollegan tuki on korvaamatonta etenkin työuran alkuvaiheessa. Uskon, että se antaa molemmille osapuolille jotakin ja rakentaa hyvinvoivempaa ja yhteisöllisempää työyhteisöä. Harjoittelussakin on tärkeää, ettei koe jäävänsä yksin. Sainkin erinomaista tukea harjoitteluni ohjaajalta. Kävimme monia hyviä keskusteluja opettajuudesta ja ohjaamisesta, ja niiden antiin palaan varmasti vielä monta kertaa”, pohtii tyytyväinen Vaissi.

Kirjoittaja Maarit Honkonen-Seppälä on Humakin lehtori Jyväskylän kampukselta. Hän on saanut vuosittain olla opettajaharjoittelijoiden ohjaajana ja perehdyttäjänä.

Kuva: Maarit Honkonen-Seppälä

Kuva: Roosa Kettunen

”Olen aina arvostanut opettajan ja ohjaajan työtä, ja tämän kokemuksen jälkeen vielä enemmän. Pohdin myös, että paljon on itselläni vielä opittavaa. Kaikkiaan harjoitteluni ja jaksoni tuntiopettajana osoittivat sen, että jo lyhyessä ajassa on mahdollista kokea olevansa osa porukkaa”, tiivistää Vaissi harjoittelukokemuksensa. Kuvassa Vaissin tyytyväiset yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelijat Roosa Kettunen (vas) ja Erika Puumala antavat jouluisen kiitoslahjan mieluisalle opettajaharjoittelijalleen. Kuva: Maarit Honkonen-Seppälä

Helsingin yliopistossa opettajan pedagogisia opintoja tekevä Vivi Vaissi teki ensimmäisen opettajaharjoittelunsa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa syksyllä 2021. ”Aloitin harjoittelijana, mutta hetken perästä minut valittiin myös tuntiopettajaksi opettamaan kasvatustieteiden perusteita yhteisöpedagogeille. Sainkin harjoittelijana ja tuntiopettajana kattavan 360 asteen kurkistuksen niin opettamiseen, opiskelijoiden ohjaamiseen, erityisen tuen tarpeeseen ja käytäntöihin korkeakoulutuksessa kuin arviointiinkin”, pohtii tyytyväinen Vaissi. Kuva: Maarit Honkonen-Seppälä