Päätoimittajan palsta

Kevät on uuden alku!

Olisi pitänyt käydä kaupassa ja mennä kuntosalille, mutta päätinkin jäädä töihin vastaamaan vielä muutamaan sähköpostiin ja Wilma-viestiin. Ajatuksissa, että huominen päivä olisi töissä helpompi, kunhan teen vielä muutaman homman pois alta. Kun lähden parkkipaikalle, huomaan olevani ainut työntekijä koko koulun alueella. Me opinto-ohjaajat, työmyyrät teemme työtämme sydämellä ja ajattelemme aina ohjattavan parasta. Monesti myös toimimme ohjattavien, huoltajien ja henkilöstön välillä ikään kuin sovittelijana, jotta parhaat mahdolliset tukitoimet saadaan ohjattavalle. Yhteishakujen aikaan ja valmistumispäivänä näemme oman työmme tulokset. Aina ohjaus ei tuota haluttua tulosta, vaikka yrityksiä olisi ollut useita vuosien varrella. Ohjaus on jatkumo, kuten me ammattilaiset hyvin tiedämmekin.

Palkkataso nimittäin vaikuttaa myös siihen, saammeko pidettyä kiinni opinto-ohjaajat koulumaailmassa ja houkuteltua alalle uusia osaajia.

Juhlapuheet todeksi. Suomessa tutkitusti arvostetaan rehtoreita, opettajia, erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Me kaikki olemme opettajia. Yhteiskunnassa ymmärretään, että me opinto-ohjaajat teemme vaativaa ja vastuullista työtä, joka vaikuttaa ohjattavien ja siten koko Suomen tulevaisuuteen. Valitettavasti tämä arvostus ei ole välittynyt opintoohjaajille asti. Palkkakehitys ja opintoohjauksen resurssit eivät ole pysyneet työmäärän kasvun ja työn vaativuuden lisääntymisen mukana. Lisäksi koronan mukanaan tuoma oppimis- ja ohjausvaje näkyy vielä vuosia koulun arjessa.

Tähän tarvitaan muutos. Palkkataso nimittäin vaikuttaa myös siihen, saammeko pidettyä kiinni opinto-ohjaajat koulumaailmassa ja houkuteltua alalle uusia osaajia. Se on kohtalonkysymys koko Suomelle. Opinto-ohjaajat ansaitsevat inhimilliset työolot ja sen, että osaaminen ja työn arvo näkyvät myös palkassa. Tarvitaan myös kunnon korvaus korvaamattomasta työstä. OAJ neuvottelee parhaillaan opetusalan palkoista. Tavoitteena on monivuotinen palkkaohjelma, joka kuroisi kiinni epäoikeudenmukaisesti kasvanutta palkkaeroa.

Nyt mennään hyvällä sykkeellä kohti kevättä! Kiireen ja huolien keskellä käsillä tekeminen tuo mielihyvää ja tyhjentää aivot. Konkreettinen tekeminen pakottaa keskittymään ja olemaan läsnä. Samalla se toimii inspiraation lähteenä ja mieli virkistyy uusiin ajatuksiin. Eräs opinto-ohjaaja ystäväni totesi kerran, että kun hän ryhtyy ”möbleeraamaan” ja laittaa huushollin hyrskyn myrskyn, se on merkki alkavasta taiteellisesta luomiskaudesta.

Omakin kokemukseni on, että pitelemättömänä puhkeava sisustus- ja puutarhaintoilu merkitsee aina jonkinlaista uutta alkua. Ehkä ensi viikolla maltan keskittyä itseni remontoimiseen. Mietin, haluanko kampaajalle, kosmetologille tai vaikka ihanaan jalkahoitoon.

Rentouttavaa viikkoa sinulle!

Armi Nurmi armi.nurmi@sopo.fi