
7 minute read
Hennan ja Sofian gradu oli viime vuoden paras
Opopäivien yhteydessä palkitaan nykyään myös opinto-ohjauksen alalta ilmestynyt opinnäytetyö. Esivalinnan suorittavat Jyväskylän ja Itä-Suomen ylipistojen opinto-ohjausyksiköt. Ikäänkuin loppukilpailuun selviytyneistä graduista lopullisen arvioinnin on tehnyt opinto-ohjausta hyvin tunteva asiantuntija. Tänä vuonnna lopullisen päätöksen tekijä oli pitkäaikainen kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan vaikuttaja ja myös ex-opetusministeri Jukka Gustafsson. Hän kehui saamaansa tehtävää mielenkiintoiseksi ja huolellisesti tehtäväänsä paneutuneena tuli samalla arvioinneeksi opinto-ohjauksen tutkimuksen nykytilaa. Henna Kaartisen ja Sofia Manthosin Ohjausalan koulutuksesta työhöni saamat valmiudet sai kiitosta aiheen ajankohtaisuuden ja huolellisen työstämisen ansiosta. Gradu on mielenkiintoista luettavaa ja siihen sisältyy asioita, joita opinto-ohjaajan työssä jo olevatkin voivat hyödyntää oman ammattitaitonsa ylläpitämisessä ja täydennyskoulutustarpeiden päivittämisessä. Tämä oli myös se seikka, jota Jukka Gustafsson painotti Opopäivien avajaisissa pidetyssä vuoden gradun julkistamisen yhteydessä. Keitä ovat nämä Jyväskylän yliopistosta vasta valmistuneet nuoret opinto-ohjaajat. Opolehti haastatteli Henna Kaartista ja Sofia Manthosia. Missä työssä olette nyt? Henna: Minua kiinnosti läpi opintojeni ohjaustyön lisäksi HR-ala sekä siihen liittyvät tehtävät. Opintojeni loppuvaiheessa päätin tehdä koulumaailman harjoittelujen lisäksi vielä yhden harjoittelujakson, jossa pääsisin näkemään HRalaa käytännössä. Pääsin suorittamaan opintojeni viimeistä harjoittelujaksoa henkilöstöpalveluyritys StaffPointille. Kuuden viikon rekrytointiharjoittelijana toimimisen jälkeen aukeni Turun toimistollemme kokopäiväinen rekrytointikonsultin paikka teollisuuden ja logistiikan toimialalta. Päädyin tuota paikkaa hakemaan ja tulin ilokseni tehtävään valituksi. Varsinaista ohjaustyötä en ole valmistumiseni jälkeen päässyt vielä työurallani tekemään, mutta työssäni koen silti voivani toteuttaa ohjauksellisuutta monessa eri tilanteessa. Työssäni kohtaan esimerkiksi paljon nuoria työnhakijoita, joilla saattaa olla edessään yksi elämänsä ensimmäisistä työhaastatteluista. Heidän kanssaan toimiessani koen ohjausopinnoista olleen valtavasti hyötyä. Ohjauksellisuutta voi tuoda mielestäni mukaan monenlaiseen työhön, ja nykyistä työtäni pyrinkin toteuttamaan mahdollisimman pitkälti ohjausalan opinnoissa oivaltamieni oppien mukaisesti. Vaihdoin aikanaan luokanopettajaopintoni opiskeluun ohjausalan maisteriohjelmassa, koska halusin laajentaa osaamistani opettamisesta juuri ohjauksellisempaan suuntaan. Opiskelu Jyväskylän yliopiston ohjausalan maisteriohjelmassa oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, jonka koen antaneen paljon tulevaisuutta ajatellen. Hennan ja Sofian gradu oli viime vuoden paras VUODEN GRADU EHDOKKAAT 2020 KIRSI AUTIO: Kerrottu toimijuus ja toimintakyvyt pakolaistaustaisten nuorten aikuisten koulutus-ja ikäsiirtymissä
PÄIVI HÄKKINEN: Ujous sosiaalisena, kulttuurisena ja kokemuksellisena ilmiönä
Advertisement
HENNA KAARTINEN & SOFIA MANTHOS: Ohjausalan koulutuksesta työhöni saamat valmiudet – Jyväskylän yliopistosta valmistuneiden käsityksiä
PINJA POLLARI & SAANA VESTERINEN: The Vocational Meaning Survey -kyselyn soveltuvuus ja sovittaminen suomalaisen työelämä- ja uraohjauksen työvälineeksi
Sofia: Aloitin syksyllä 2019 työt Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskelija- ja hakijapalveluissa opintopalveluneuvojana. Työnkuva on monipuolinen, mutta se on kuitenkin suurimmaksi osaksi hakijoiden ja opiskelijoiden ohjausta sekä neuvontaa erinäisissä hakemiseen
ja opiskeluun liittyvissä asioissa. Olen viihtynyt työelämässä hyvin ja koen saaneeni hyödyntää ohjausalan koulutuksesta oppimaani erityisesti ihmisten kohtaamisessa sekä esimerkiksi verkkoohjauksessa. Koulutuksesta sain myös eväitä ohjauksen tärkeyden perusteluun työelämässä. Huomaan kaipaavani työhön vielä enemmän aikaa ohjaukselle, sillä työssäni paljon aikaa vievät myös erinäiset hallinnolliset työtehtävät. Eniten nautin työssäni hakijoiden ja opiskelijoiden kohtaamisesta ja siitä, että saan auttaa esimerkiksi hakijaa löytämään oman polkunsa koulutuksien viidakosta. Korkeakouluohjauksen äärellä työskentely on lähellä sydäntäni ja sen parissa sekä sitä kehittäen haluaisin tulevaisuudessa työskennellä enenevässä määrin.
”Mieleen nousi ajatus, josko tutkisimmekin gradussamme omaa koulutustamme, josta emme olleet vielä nähneet vastaavia tutkimuksia tehdyn aikaisemmin.”
Ohjausalan koulutuksen löysin aikoinaan välivuotta pitäessäni. Ihastuin ajatukseen, että saan auttaa ihmisiä heille tärkeiden päätösten äärellä. Ajattelin ja ajattelen yhä ohjaajan työn olevan todella merkityksellistä, ja mielestäni ohjaaja työskentelee tärkeiden asioiden äärellä. Minua on myös aina kiinnostanut psykologia, mutta en ole kuitenkaan kokenut, että psykologin työ olisi välttämättä se minun juttuni työn kliinisyyden vuoksi. Ohjauksessa yhdistyykin moni minulle tärkeä asia, kuten ihmisten auttaminen, kuunteleminen, tukeminen sekä mielenkiinto erilaisiin koulutusorganisaatioihin. Hain Jyväskylän yliopisHenna Kaartinen

ton ohjausalan maisteriohjelmaan tehtyäni kandin yleisestä kasvatustieteestä. Yleisen kasvatustieteen koin minulle liian teoriapainotteiseksi ja kaipasin kiinnittymistä käytäntöön ja työelämään, jota ilokseni koin saavani puolestaan ohjausalan maisteriohjelmassa. Opintojen aikana minulle vahvistui, että olen juuri itselleni oikeassa paikassa. En voisi olla onnellisempi, että löysin ja valitsin ohjauksen koulutuksen.
Miten valitsette gradun aiheen?

Henna: Lähdimme alkuun tekemään gradua toisesta aiheesta, mutta muistelisin sen alkaneen melko aikaisessa vaiheessa ”tökkimään” meitä molempia. Aiheenvaihtoa miettiessämme mieleen nousi ajatus, josko tutkisimmekin gradus
Sofia Manthos

samme omaa koulutustamme, jonka koimme antaneen meille niin paljon, mutta josta emme olleet vielä nähneet vastaavia tutkimuksia tehdyn aikaisemmin. Melko pian päädyimmekin ottamaan näkökulmaksi koulutusalaltamme valmistuneiden käsitykset Jyväskylän yliopiston ohjausalan koulutuksista, koska meitä kiinnosti tietää, millaisia valmiuksia saman koulutuksen jo osaltaan loppuun saattaneet opiskelijat kokivat saaneensa nyt, kun he katsovat opiskeluaikaansa taaksepäin työelämästä käsin.
Sofia: Meillä oli Hennan kanssa ajatus siitä, että halusimme haastatella ohjaajia heidän työstään. Aluksi meidän oli tarkoitus tutkia pelkästään lukion opintoohjaajia, mutta aihe ei ottanut tuulta alleen. Halusimme tehdä gradun aiheesta, josta voisi olla jotakin konkreettista
hyötyä. Kuulimme graduohjaajaltamme Johanna Rantaselta, että Jyväskylän yliopistolla on menossa ohjausalan koulutusten kehittämisprojekti ja päätimme Hennan kanssa, että haluamme gradumme linkittyvän siihen jollakin tavalla. Halusimme kuulla, millaisia käsityksiä ohjaajilla oli Jyväskylän ohjausalan koulutuksista. Yliopisto-opintojen ja työelämän väliin jäävä kuilu on herättänyt keskustelua ja halusimme kuulla kuinka juuri ohjausalan koulutus oli valmistanut työelämään sekä erityisesti haasteiden kohtaamiseen. Yhteinen kiinnostuksemme psykologiaan vaikutti osaltaan myös siihen, että halusimme graduumme haaste- ja työhyvinvoinnin näkökulmaa. Halusimme selvittää mitä oli se asiantuntijuus, jota ohjaajat olivat koulutuksista saaneet. Ohjauksen kompetenssit otimme mukaan ohjaajan asiantuntijuuden hahmottamista ja jäsentämistä varten. Alun pyristelyn jälkeen prosessi pyörähti hyvin käyntiin ja meillä oli Hennan kanssa selkeä ajatus siitä, mihin gradussamme halusimme keskittyä.
Miten gradu kehitti mielestänne omaa kykyänne vastata opinto-ohjaajan työssä kokemiinne haasteisiin?
Henna: Nykyinen työni rekrytointikonsulttina on varsin hektistä, aivan kuten arki opinto-ohjaajan työssäkin. Koen gradumme aiheeseen paneutumisen auttaneen etenkin koulutuksestamme saatujen vahvuuksien sanoittamisessa. Noiden vahvuuksien tunnistaminen taas on auttanut miettimään, millaisten asioiden toteutumista haluan nykyisessä työssäni vaalia. Esimerkiksi asiakkaan, oli hän sitten työnantaja- tai työnhakijaasiakas tai vaikkapa nykyinen työntekijämme, kohtaaminen kunnioittavasti sekä ajan antaminen hänen kulloisellekin asialleen, ovat asioita, joista haluan pitää parhaani mukaan kiinni omassa tekemisessäni arjen kiireissä.
Sofia: Saimme haastatella ohjaajia hyvin erilaisilta työkentiltä ja tämän vuoksi koen, että saimme myös laajaa kuvaa ohjaajan työhön liittyvistä erilaisista haasteista. Tämä on ehdottomasti auttanut varautumaan sellaisiin haasteisiin, joita ei vielä opiskeluaikana osannut ajatella. Ohjaajan työn kiireisyys ja ajan puute konkretisoitui minulle entisestään haastattelujen yhteydessä. Ohjaajalla on paljon erilaisia työtehtäviä, häneen kohdistuu paljon odotuksia ja kyky rajata omaa työtä nousee erittäin tärkeäksi työssä jaksamisen kannalta. Gradua tehdessä ymmärsin, kuinka suuren ristiriidan ajan puute voi aiheuttaa ohjaajalle työssään. Aikaa ei välttämättä ole mahdollista käyttää siihen, mihin haluaisi ja minkä kokisi tärkeäksi. Tällaiseen haasteeseen vastaaminen tuntuu minusta kieltämättä melkoisen pulmalliselta. Minua on kuitenkin auttanut paljon se, että olen saanut keskustella ja kuulla ohjaajan työn haasteista. Olen myös päässyt perehtymään kuinka toiset, työelämässä pidempään olleet ohjaajat, käsittelevät heidän eteensä tulevia pulmia. Olen huomannut, että ohjaajaa kantaa pitkälle monessa tilanteessa hänen omat ohjaustaitonsa. Siihen haluan myös omalla kohdallani luottaa.
Mikä tutkimustuloksissa oli yllättävintä?

Henna: Minut yllätti ehkä eniten se, kuinka elävästi haasteltavamme pystyivät kertomaan opiskeluajoistaan, joista oli osalla kulunut aikaa jo useampia vuosia. Mielestäni se kertoo koulutuksemme vaikuttavuudesta sekä siitä, että Jyväskylän yliopiston ohjausalan maisteriohjelmassa tehdään monta asiaa eri tavalla kuin koulutuksissa ehkä perinteisesti tehdään. Myös se, kuinka omaa ajatusmaailmaa mullistava kokemus koulutus oli monelle haastateltavallemme ollut sekä se, kuinka sieltä saadut opit näkyvät edelleen haastateltaviemme päivittäisessä työssä, oli mielestäni hieno ja tavallaan yllättäväkin juttu.
Sofia: Minua yllätti se, kuinka syvän vaikutuksen ja jäljen ohjausalan koulutukset olivat jättäneet ohjaajiin. Ohjausalan koulutusten merkitys itsensä kehittämiselle ja oman arvopohjan juurruttamiselle tuli vahvasti esille ohjaajien puheessa. Tämä merkityksellisyys tuntui rakentuvan monesta eri elementistä, mutta kärjessä oli vertaisten antama tuki itsensä kasvulle. Ohjausalan koulutus toimi myös minulle kasvun alustana ja minusta on hienoa ja positiivisesti yllättävää, että tämä kokemus tuntuu olevan niin vahvasti jaettu ja yhteinen. Koulutus tarjoaa jotakin, mitä aloitteleva ohjaajaopiskelija ei osaa odottaa ja mitä ilman hän ei opintojen jälkeen enää olisi itsensä.
Mikä merkitys on vuoden gradu -palkinnolla? Miten vastaanotitte uutisen?
Henna: Vastaanotin uutisen keskellä kiireistä työpäivää ja tuntuihan se hienolta, että juuri meidän gradumme oli voittanut palkinnon. En rehellisesti sanottuna edes muistanut, että tällainen maininta vuosittain annetaan. Hieman toki myös harmittaa, etten päässyt Opopäiville kiittämään graduumme kohdistuneesta valinnasta, mutta yhtä kaikki olen todella otettu tästä huomionosoituksesta.
Sofia: Vuoden gradu palkinto tuntuu uskomattoman hienolta ja olen todella kiitollinen siitä, että gradumme saa tällaisen tunnustuksen. Olen erityisesti kiitollinen niille ohjaajille, joita saimme haastatella tutkimukseemme. Uutinen sai hymyn korviin ja palkitsi Hennan ja minun aherruksen gradun parissa. Kiitoksen haluan myös sanoa graduohjaajallemme Johanna Rantaselle, jolta saimme laadukasta, aikaa antavaa ja perehtyvää ohjausta. Vuoden gradu palkinto merkitsee minulle sitä, että tutkimamme aihe koetaan tärkeänä ja merkityksellisenä.
Teksti Jukka Vuorinen