Opinto-ohjauksen tulevaisuuden näkymiä

Muutosta muutoksen perään. Tämä on ollut viime vuosien trendi. Nopeasti tehdyt uudistukset ovat olleet iso haaste kaikille eri koulutusasteilla toimiville oppilaille, opiskelijoille ja opettajille. Erityinen haaste tämä on ollut myös oppilaanohjaajille ja opinto-ohjaajille. Luovuutta on tarvittu ratkaisujen löytämiseen.

Kaikille mahdollistava maksuton koulutus on edennyt toiselle asteelle lukioihin, ammattiopistoihin ja kansanopistoihin. Puitteet ovat siis olemassa. Nyt sitten pitää löytää ohjaustyössä sopivat mallit tukemaan lapsen ja nuoren kehitystä ja oppimista. Aika sekavissakin kuvioissa. Välillä tuntuu siltä, että unohdetaan eri ikävaiheet ja edetään enemmän teknokraattisesti koulutusjärjestelmän uudistaminen edellä.

Koulutusjärjestelmän uudistukset tuovat nyt lapselle liian varhain asioita, jotka tulisi ottaa haltuun vasta tulevassa elämässä. Esimerkkeinä itseohjautuminen, isoissa ryhmissä opiskelu ja moninaiset opiskelun itsenäinen valintojen tekeminen jo peruskoulussa. Unohdetaan välillä mitä ohjausta ja opetusta lapsi ja nuori missäkin ikävaiheessa tarvitsee. Ja toisaalta missä kohtaa nuoren tuleekin siirtyä itsenäisempään vastuunottamiseen. Rauhallisin liikkein toiselta asteelta kohti korkeakouluopintoja.

Opinto-ohjaus työnä sopeutuu, tai ainakin pitäisi sopeutua, kulloisiinkin muutoksiin. Muutosten tullessa ollaan heti valmiita miettimään eri ratkaisuvaihtoehtoja. Verkostoitumalla sekä kollegoiden että koulutuksen järjestäjien kanssa. Tässä opinto-ohjaajat ovat mielestäni mainiosti onnistuneet. Nopeasti reagoidaan miten lapsen ja nuoren asema turvataan uudistuvien järjestelmien keskellä. Vaikka uudistukset aluksi näyttävät sääntöviidakossa monimutkaisiltakin, niin löydetään lapselle ja nuorelle selkiyttäviä väyliä edetä opinnoissa.

Opinto-ohjaus on sen ymmärtämistä, miten eri ikävaiheessa olevien nuorten parissa toimitaan. Ihminen kehittyy edelleen psyykkisesti, biologisesti ja fyysisesti samaa toistaen. Tätä ei saa unohtaa, kun oppimisjärjestelyjä ja ohjausta tehdään. Ohjauksen ja opetuksen järjestäminen ei ole pelkästään erilaisia teknisten ja fyysisten oppimisympäristön rakentamista. Pudotetaan lapsi tai nuori Telluksellamme mihin ajankohtaan tai paikkaan tahansa, niin sama ihminen siellä kohdataan.

Kuulin eräältä eläkkeelle jääneeltä rehtorilla yhden viisauden tähän: ”Kun olin nuori opettaja, ajattelin, että asiat tulee tehdä prikulleen niin kuin laissa on kirjoitettu. Kun olin tehnyt työtä jonkin aikaa, niin havaitsin toisin. Laki on laki, mutta minun tulee toimia lain hengen mukaisesti. Vasta lähellä eläkeikää opin ymmärtämään miten asioita tulee hoitaa. Laki on laki ja lailla on henki, mutta käytännössä minun tulee tehdä asiat näin ja noin. ” Hän jatkoi vielä: ” Mutta asiat tulee oppia tässä järjestyksessä. Ja siksi on hyvä, että työyhteisössä on eri elämänkokemuksella olevia työntekijöitä”. Nuoren työntekijän into ja seniorin kokonaisuuden näkemys yhdistyvät sopivalla tavalla tässä viisaudessa.

Opinto-ohjaus on tulevaisuudessakin edellä mainitun rehtorin kaltaisessa tilanteessa. On tunnistettava lapsen ja nuoren ikävaiheeseen liittyvät asiat. On seurattava miten koulutusjärjestelmämme kehittyvät. Opinto-ohjauksen asiantuntijana on otettava kantaa koulutusjärjestelmän ja oman oppilaitoksen opetuksen muutosesityksiin. Kuitenkin vasta ihmisen kohtaaminen kasvokkain mahdollistaa ohjauksen ytimen. Dialogi, vuorokuuntelu, avaa nuorelle hänen omat suuntaviivat eteenpäin.

Tulevaisuudenkin opinto-ohjauksessa tulee tehdä luovia ratkaisuja. Lasta ja nuorta kuunnellen. Opinto-ohjaus on luova ammatti. Erityisen tarpeellinen oppilaitoksissa.

Matti Strömmer, Ylivieskan lukio opinto-ohjaaja