Puimakoneella šikaaniin! Kaarteeseen tullessaan TeaM BullShitin nopeus oli liian suuri. Asfaltti oli märkää pyörien alla ja leikkuri lähti pitkään sivu-liirtoon ja päätyi kyljelleen radan reunaan. Mekaanikot juoksivat varikolta rankkasadetta kiroten ja saivat leikkurin käännetyksi ja käyntiin. Yksi suosikeista oli taas radalla yleisön kannustuksen saattelemana. Näin Akaan Nuorkauppakamarin järjestämässä leikkurikilpailussa kesäkuussa.
M
utta hetkinen. Mitä tekemistä sellaisella pähkähullulla touhulla kuin ruohonleikkurirallilla on Nuorkauppakamarin kanssa? Palatkaamme ajassa hieman taaksepäin. Kolmisen vuotta takaperin kamarin iltamassa juteltiin ja palloteltiin ajatuksilla tulevista tapahtumista. Pian yhdellä kamarilaisella välähti: ”Hei! Mitä jos ajettaisiin kilpaa päältäajettavilla ruohonleikkureilla Toijalan keskustassa?” Idea taisi kuulostaa tarpeeksi hullulta toteutettavaksi, sillä kesällä 2010 ajatus muuttui jo todeksi – moottoreiksi ja öljyksi. Seuraavana kesänä vuoden ikäinen lapsukainen oli jo oppinut kävelemään. Kisapaikka siirettiin keskustasta Helsingin moottoritien varteen, ABC:n pihamaalle, jonka asfalttipinta on harvinaista herkkua leikkurikisoissa (kyllä, lajilla on oma SM-sarja). Suunnitelma hahmottui hiljalleen kokouksissa, jotka pidettiin projektipäällikkö Jouni Parikan johdolla. Ratakin piirtyi nätisti Jounin GPS-laitteelle tiukinta šikaania myöten. Akaan Nuorkauppakamari näytti DTM :ssä voimansa. Kilpailun aattona ratatalkoisiin saapui kolme neljäsosaa kamarilaisista, ja lähes kaikki olivat osallistuneet projektiin jossakin vaiheessa. Talkoissa ei siis kauaa nokka tuhissut, vaikkakin pientä päänvaivaa aiheutti kamarin oma leikkuri, josta – karvanopista huolimatta - katkesi hihnoja vähän sieltä sun täältä. Mutta olipahan leikkuri edes kaunista katsottavaa.
Akaan nkk kisajoukkue: Pekko Lana, Tuomo Smått ja Lari Löflund. >
Kisapäivänä uninen Akaa heräsi horroksestaan. Viritettyjen moottoreiden ulvonta houkutteli yleisöä paikalle, kun kisa lähti käyntiin. Vauhdikkaimmat koneet ajoivat viritettyjen- ja avointen luokissa. Parhaimmillaan nopeus kasvoi huimaan 80 km/h nopeuteen. Kaukaisimmat kilpailijat olivat saapuneet Virosta saakka ja tarjosivat jännitysnäytelmän kärkipaikan kohtalosta Suomen huippujen kanssa. Kamarin oma tiimi keräili sillä välin tyylipisteet kotiin. Seitsemän tunnin moottorinpärinän ja palkintojenjaon jälkeen olo oli uupunut, mutta iloinen. Jotakin suurta oli saatu päätökseen. DTM Akaa on projekti, jossa on mahdottoman hauskaa olla mukana, ja samalla se opettaa. Se muuttuu ja kehittyy niin paljon edellisestä, että halu olla mukana säilyy seuraavinakin vuosina – ettei vain jää jostakin ainutlaatuisesta paitsi. Ensivuonna DTM Akaasta on näillä näkymin tulossa lajin virallinen SM-osakilpailu, joten panokset kovenevat entisestään. Silloin 16.6.2012 ei Akaassa leikata nurmikoita.
Heikki Viitanen Akaan nkk
18