Arvioita esityksistä

ARVIOITA ESITYKSISTÄ Olet mitä syöt

3D, käsikirjoitus Satu Paavola, ohjaus Neville Tranter (Stuffed Puppet Theatre, Hollanti), äänisuunnittelu Juha Jaakkola, valosuunnittelu Esa Näykki, näyttelijät Satu Paavola, Martti Suosalo, nuket: Satu Paavola. Ensi-ilta 22.9.2010 Linnateatterissa Turussa, tuotanto Nukketeatterikeskus Poiju ja Linnateatteri.

Meillä länsimaisissa kaupoissa on saatavilla herkkua sun toista ihan mistä päin maailmaa tahansa, ja arkinenkin ateria on suuri gourmetnautinto. Vaan millä hinnalla? 3D:n käsikirjoittaja, Nukketeatteritaiteilija ja näyttelijä Satu Paavola linkittää trendikeittiön kylmään hohteeseen kammottavia ilmiöitä ihmiskaupasta seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ruuan tuottamiseen vailla etiikkaa. 3D (Dirty, Difficult, Dangerous) on kertomus TV-studion tapahtumista lähetyksen aikana ja kulisseissa. Show’n on jatkuttava vaikka raaka-aineet tulisivat mistä tahansa ja millä keinoilla hyvänsä. Suosittu crosskitchen-kokki Rex de Chef (Martti Suosalo) tuo yleisön eteen makuja kaikkialta maailmasta. Raaka-ainepulasta muodostuu esityksen kulmakivi, ja se saa esityksen tuottajan tarttumaan häikäilemättömiin aseisiin. Studion hiljainen tuotantoassistentti (Satu Paavola) joutuu todistamaan kaameuksia ja alistumaan hiljaiseen hyväksikäyttöön pitääkseen työpaikkansa. Näyttämöllä nähdään viisi isokokoista nukkea, joilla Satu Paavola ja Martti Suosalo näyttelevät oman näyttelijäntyönsä lisäksi. Satu Paavola tunnetaan sävykkäänä nukettajana mutta myös Martti Suosalokin on saanut uuden aluevaltauksen hienosti haltuunsa. Rytmi ja komiikka kantavat nukkejenkin kanssa. Esitys on kukkeimmillaan nukkien viedessä tarinaa. Nukketeatteripiireissä guru-asemaa nauttivan Neville Tranterin kädenjäljen tunnistaa ohjauksesta. Tranter tunnetaan nimenomaan näyttelijän ja nukkejen välisen dialogin mestarillisena pompottelijana, ja tätä osaamista Tranter on saanut siirrettyä hienosti näyttelijöihin. Nukkekohtaukset ovat täynnä hauskoja herkkupaloja. Tranterin omat esitykset ovat usein aihemaailmaltaan makaabereja ja provokatiivisia, joten voisi kuvitella hänen päässeen 3D:n tyylilajiin helposti sisään. Hieno oivallus idean äidiltä Satu Paavolalta pyytää nimenomaan Tranter ohjaajaksi. Tunnistettavaa on myös Satu Paavolan kädenjälki. Paavola on ennenkin tarttunut globaaleihin ongelmiin, ja nukenrakentajana hän on luonut myös oman tunnistettavan nukketyylinsä. Esitys ottaa mukaansa nimenomaan taitavien näyttelijöiden, ilmeikkäiden nukkehahmojen ja mielenkiintoisen lähtöasetelmansa ansiosta. Ja loppuhuipennus lämmittää onneksi rosterinhohtoisen studion. Kaipasin kuitenkin ohjauksellisesti enemmän painetta huippukokin niskaan ennen hänen suurta päätöstään. Tyylilaji olisi kestänyt vielä suuremman kaaoksen studiokeittiöön ja kokin pään sisälle ennen kuin asiat rupeavat ratkeamaan. Onneksi näyttelijät ja nuket hehkuvat. Sitä ei nimittäin 3D:n valosuunnittelu tee. Lähes muuttumaton valaistus ei tuo tilanteisiin juurikaan uutta informaatiota tai tunnelmaa. Koko ajan valaistaan lähes kaikkea. Lisäksi nukkejen alaosattomuus korostuu turhaan, vaikka jalkaosioita sinänsä en kaipaakaan. Ripaus magiaa valoihin tekisi terää. Nukketeatterikeskus Poiju ja Linnateatteri ovat lyöneet tuotannolliset hynttyynsä yhteen, ja se on hieno suunta. Yhteistuotannot ovat oikea tapa saada järeyttä ja ammattimaisuutta nukketeatterituotantoihin. Salit ovat olleet tiettävästi aika hyvin täynnä niin Turussa kuin Helsingissä. 3D on tuonut suurelle yleisölle sellaista puolta nukketeatterista, jota monikaan ei varmasti ole nähnyt. Tärkeä esitys, niin taiteellisesti kuin ”nukketeatteripoliittisestikin”.

Satu Paavola ja Martti Suosalo valloittavat yhteistuotannossa 3D. (kuva Linnateatteri/ Roni Lehti).

Timo Väntsi

Kaikki yhden ja...

Divadlo Alfa (Tsekki): Kolme musekettisoturia, vierailu Teatteri Mukamaksen nukketeatterifestivaalit 3-8.5.2010, Käsikirjoitus: B. Josephová-Lunáková, Ohjaus: I.Nesvada Lavastus: T.Dvorák, I.Nesveda, P.Vasicek, Musiikki: M.Vanis Käsinukketeatteria näkee ihan liian harvoin. Teatteri Mukamaksen seitsemänsillä kansainvälisillä nukketeatterifestivaaleilla pääsi näkemään varsinaisen käsinukkeherkun Tsekinmaalta. Divadlo Alfa toi näyttämölle seikkailuklassikon Kolme muskettisoturia. 55 minuuttiin pakattu esitys oli rytmin, huumorin ja mainion tilannekomiikan juhlaa. Tarkkaa nukenkäsittelyä ja tarkkaan piirrettyjä karikatyyrjä oli ilo seurata. Ja harvoin näkee käsinukke-esityksiä, joissa on 6-7 nukettajaa sermin takana ja kymmeniä nukkeja. Näyttämönä oli laakea, noin viiden metrin levyinen käsinukkenäyttämö, jonka suojissa työskenteli 6-7 nukettajaa. Näkymät ja maisemat vaihtuivat käsittämättömän tiuhaan ja muuttuvasti. Teksti oli kutistettu minimiin, ja esityksessä käytetty sanasto aukesi ilman tsekin kielen taitoakin. Näyttelijät käyttivät paljon ranskaa, englantia ja siansaksaa, minkä lisäksi kohtauksia rytmittäneet laulut projisoitiin esirippuun suomenkielisin tekstein. D’Artagnan esitettiin näytelmässä toopena maalaispoikana, joka törmäili ihmisiin ja joutui hankaliin tilanteisiin. Hyväsydäminen nuorukainen kuitenkin saa puolelleen musketöörit ja neitokaisen. Viimeistään kuningattarelle tehty palvelus nostaa D’Artagnanin muskettisoturien riveihin. Kolme muskettisoturia on juoneltaan aika haasteellinen tarina käsinukketeatteriin ja myös lastenteatteriin. Siihen nähden Divadlo Alfa oli löytänyt polveilevasta kertomuksesta olennaisimmat. Salajuonet, salarakkaat ja valtasuhteet voivat tarinaa tietämättömälle olla kova pala, mutta mitäs sen on väliä, kun homma kulkee ja tarina on täynnä hauskoja yksityiskohtia ja taitavaa nuketusta. Esitys sisälsi paljon pikkuvitsejä, kuten matilan pihalla hengaava rottalauma tai käsinukke, joka esitti käsinukketeatteria. Nukketeatteria nukketeatterissa siis. Osa vitseistä ainakin takariviin jäivät ehkä aukeamatta, samaten joidenkin hahmojen tunnistamisen kanssa ainakin meikäläinen sai olla tarkkana, viiksiniekkoja ja hattupäisiä herroja kun oli melko runsaasti.