Dordrecht 2010, matkapäiväkirja

Yllättävä kohtaaminen (kuva: Ida Hledikova).

Retrospektiivinen ja erittäin subjektiivinen MATKAPÄIVÄKIRJA

Hollannin Dordrecht 19.-24.6.2010

Päivää! Olen tulossa UNIMA:n välikokoukseen sinne Dordrechtiin, minulle on varattu laivamajoitus. Miten löydän majapaikkani? Mene rekisteröintitoimistoon, Spuiboulevard 99. Kiitos vastauksestanne, mutta ennakkotietojen mukaan rekisteröintitoimisto ei ole enää auki, kun junani saapuu Amsterdamista. Menisin mielelläni suoraan laivaan, mikähän sen osoite mahtaa olla? No se on tuolla Riedijkshaven-satamassa. Ahaa, no miten löydän oikean laivan? Tule festivaalitoimistoon, Aardappelmarkt 9, tämä on ihan lähellä kaikkea niin kuin kaikki paikat täällä. Kiitos avustanne, mutta löydän kyllä itsekin laivan jos saan tarkat tiedot..? Ei kun tulet tänne festivaalitoimistoon.

Vastaanotto

Syön kiltisti eteeni kannettua kylmää makaronia, mikä on vaikeaa ympärillä istuvan henkilökunnan tuijotuksen takia. Johtaja puhuu hollanniksi jotain, työntekijät vilkaisevat häntä ja sitten taas tuijottavat minun syömistäni. En lainkaan ymmärrä, miksi olen tässä Ottaakseni jollakin tavalla kiinni tilanteesta ojennan johtajalle lentokentältä ostamani tuliaisen, mutta ilmeisesti ele ei ole oikea: johtaja vaivaantuu silminnähden. Hän kokoaa itsensä ja alkaa lopultakin puhua majoituksestani. Minulle on järjestetty todella harvinaislaatuinen tilaisuus yöpyä yksityislaivassa. Monet hollantilaiset voivat vain unelmoida laivakodista, ja nyt minä olen niin onnekas, että saan maistaa tällaista ihanuutta, vieläpä vauvaa odottavan pariskunnan luona.

Minut saatetaan laivaan, joka on ankkuroitu kolmanteen riviin kanavan reunasta lukien. Hypimme sateessa märältä kannelta toiselle painavan matkalaukkuni kanssa, ja sitten saattajatyttö avaa luukun ja osoittaa: tuonne. Omistajat eivät ole kotona, eikä tyttö tiedä heidän paluustaan mitään. Jos he sattuvat tulemaan juuri kun olen vaihtamassa yöpukua, he eivät kuulemma ole moksiskaan. Jos punkka on liian lyhyt, voin kuulemma avata jalkopäässä olevan luukun ja pitää jalkojani toisella puolella olevalla jakkaralla.

Sataa, istun laivassa, on kylmä vaikka suljin ikkunat. Katson kaihoisasti rantapubia, jonne en mene, koska en halua pudota kanavaan kotiin tullessa. Yht’äkkiä valtava hahmo alkaa kohota vedestä aivan ikkunani takana: pää, kämmenet, jalkaterät. Olento nousee hitaasti koko vaikuttavaan mittaansa, sehän on viiksekäs mies! Girovago e Rondella –teatterin tervetulotoivotus.

Ihmisiä etsimässä

Sunnuntai, herään puolittaisesta horroksesta ja huomaan tulleeni lukituksi kajuuttaan. Ei auta, isäntäväki on herätettävä. Nopeat aamutoimet, sitten määräystä noudattaen aamiaiselle festaritoimistoon. Syöminen keskellä hiljaista henkilökuntapalaveria ei onnistu sen paremmin kuin eilenkään, joten vaihdan lopulta pöytää jollain tekosyyllä. Kuppi kahvia ja pala haperoa paahtoleipää margariinin kera – maksamani summa yhden hengen hytistä aamiaisineen ei lainkaan vastaa tätä todellisuutta. Henkilökunta puhuu minusta pitkät pätkät, kuulen nimeni mainittavan moneen kertaan (silloin minua myös aina vilkaistaan), mutta kukaan ei kerro minulle mitään. Odottamisen ja tiedustelujeni tuloksena saan lopulta selville, että oikea laivani lipuu satamaan vasta kahdelta iltapäivällä, joten minulla on runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin. Tyhjät sateiset kadut, ei ristin sielua missään. Odotan kahviloiden aukeamista, odotan näköpiiriini ylipäätään jotain elämän merkkejä. Otan kaupunkia haltuun kävellen, ja sitten, oi ihanuutta, rekisteröintitoimisto avautuu ja oikea laivamajoituskin järjestyy (vaikka nimeäni ei löydy listoilta), joten menen iloisena tutkimuskomission kokoukseen. Tästä se lähtee.

Tunnustelua

Ensimmäinen välikokouspäivä eli maanantai alkaa pääsihteeri Jacques Trudeaun raportilla koskien vuosia 2008-2010. Kuulemme, et-

tä UNIMA:lla on hyvä rahatilanne, järjestön sisäinen kommunikaatio pelaa, 80-vuotisjuhlat olivat menestys, Nukketeatteritaiteen Ensyklopedia on vihdoinkin valmis, uusia kansallisia keskuksia avataan, komissioilla on mielenkiintoisia projekteja suunnitteilla, ja nukketeatteriportaali avautuu lähitulevaisuudessa käyttöön osoitteessa www.artsdelamarionnette.eu.

Takaiskujakin on ollut: arvostettu sihteeri Laura Verdonk on lähtenyt yllättäen muihin hommiin. Haastattelukierroksen tuloksena on kuitenkin saatu tilalle kielitaitoinen ja hallinnosta, tapahtumajärjestämisestä sekä uudesta mediasta kokemusta omaava Delphine Sohier. Päämajan vesivahinko ja tietokonetta vahingoittaneet virukset ovat myös hidastaneet toimintaa, ja etenkin jälkimmäisen seurauksena on jouduttu käyttämään paljon energiaa tietojen jälleen-kokoamiseen. Tässä yhteydessä muistutetaan kansallisia keskuksia lähettämään päivitetyt tietonsa aina muutoksien yhteydessä, siis esim. jos toimiston osoite muuttuu tai hallituksen jäsenet vaihtuvat jne.

Lisää raportteja: komissioiden toiminta 2008-2010. Kansainvälisen UNIMA:n hallitukseen kuuluu presidentin ja pääsihteerin lisäksi 16 jäsentä, jotka periaatteessa myös toimivat komissioiden puheenjohtajina ja kokoajina. Komissioiden kaikki jäsenet eivät ole maidensa virallisia kongressiedustajia, mutta UNIMA:n jäsen toki pitää olla. Olen iloisen yllättynyt Tampereella 2009 järjestämämme konferenssin saamasta tilasta tutkimuskomission puheenjohtajan raportissa – hyvä Suomi! Katselen ympärillemme kaartuvan kirkon lasimaalauksia ja peitettyä krusifiksia. Hollantilaiset käyttävät kirkkoja moneen eri tarkoitukseen, kuten tulen jatkossakin yllättyneenä huomaamaan: keskiaikainen kivikirkko toimii pesuaineita myyvänä halppiskauppana, uskonpuhdistuksen tuloksena rakennettu ensimmäinen protestanttikirkko käsi- ja taideteollisena opinahjona.

Lisää tunnustelua ja ihana Kuiskausvene

Tiistai, toinen kokouspäivä. Mielessä hohtavat vielä eilisillan esitykset: näyttämöanimaatioksi sanan kirjaimellisimmassa merkityksessä luokiteltava Roodkapje Strikes Back (Wiersma & Smeets, Hollanti) ja ”uuden” teatterin tyylipuhdas taidonnäyte Aunt Frieda (Doda Group, Israel). Mutta nyt: WEPA eli World Encyclopedia of Puppetry Art. Kolmikymmenvuotisen, kaikki rahat ja paljon energiaa vaatineen urakan hedelmä julkaistiin lopulta 25.9.2009 Charleville-Mézières’n kirjamessuilla. Ranskankielisessä järkäleessä on 864 sivua, 506 kuvaa ja yli 1000 artikkelia. Tehtävänämme nyt kokouksessa on päättää jatkotoimenpiteistä liittyen teoksen kääntämiseen muille kielille. Äänestäjien enemmistön mielipiteen mukaisesti ensyklopedia ilmestyy seuraavaksi englanninkielisenä internet- ja paperiversiona, jota työstettäessä otetaan huomioon kansallisten keskusten tekemät korjaus- ja muutosehdotukset koskien ko. maihin liittyviä tietoja. Suomenkin UNIMA:n toimistoon on toimitettu yksi kappale teosta, josta näitä asioita voi tarkistaa. Lauteille päästetään Kiinan tehotäti Da Yu Tang, jota on aina ilo kuunnella. Ei häiritse yhtään, vaikka en ymmärrä sanaakaan kiinaa: hänen napakka tyylinsä vakuuttaa minut siitä, että Chengdun kongressissa 2012 kaikki tulee pelaamaan täydellisen loistavasti. Tästä ovat ilmeisen vakuuttuneita myös presidentti Dadi Pudumjee ja pääsihteeri Jacques Trudeau, jotka ovat jo käyneet paikan päällä tutustumassa järjestäviin osapuoliin marraskuussa 2009.

Lounaan jälkeen me skandinaavit jäämme ravintolaan kokoustamaan. Kaikki Pohjoismaat ovat edustettuina, lisäksi esittäytymään on tullut myös Cariad Astles Englannista. Kokouksen puheenjohtajana toimiva Hans Hartvich-Madsen (Tanska) ei ota puheeksi sekä Tanskan että Suomen halukkuutta järjestää vuoden 2016 kongressi, vaan asiasta järjestetään erillinen palaveri Suomen edustajien ja Hansin välillä tämän tilaisuuden jälkeen. Ilmassa on tunnustelua puolin ja toisin: kuinka tosissaan tässä ollaan, millaisin motiivein kukin on liikkeellä, sovitaanko yhteisestä linjasta? Olisiko jompikumpi halukas järjestämään kongressia rennomman välikokouksen vuonna 2014? Pidämme vielä nopean neuvottelun suomalaisvoimin ja päätämme varmistaa Suomen kannan vielä puheenjohtaja Janne Kuustieltä ennen kuin otamme asian seuraavan kerran puheeksi. Ei kauniimpaa ja rauhoittavampaa päätöstä päivälle voi saada kuin on italialaisen Girovago e Rondellan Whisperboat-ajelu yön laskeutuessa 1200-luvulla perustetun kaupungin ylle.

Robotit kesäyössä

Tänään keskiviikkona välikokous muuttuu kongressiksi, sillä välikokouksella ei ole valtaa päättää ehdotetuista sääntömuutoksista. Knut Alfsenin (Norja) johtama sääntökomissio on tehnyt loistavan pohjatyön, ja äänestämään päästään suht’ lyhyen keskusteluosuuden jälkeen. Etenkin potentiaalista kongressijärjestäjää kiinnostanee muutos, jonka mukaan järjestäjä saa nyt itse (yhteistyössä pääsihteerin kanssa) päättää, mille kielille tarjotaan simultaanitulkkaus. Olemme edellä aikataulusta, joten kansallisten UNIMA-keskusten raportit pannaan alulle esityslistasta poiketen jo tänään. Keskusteltuamme asiasta toisten Suomen edustajien kanssa raportin antaminen tulee allekirjoittaneen hommaksi. Mutta haluan hieman miettiä sanavalintojani, mihin presidentti antaa kahvitauolla sekä luvan että hyviä neuvoja: puheen voi pitää huomenna, ja muotoilun pitää olla varovainen puhuttaessa Suomen halukkuudesta järjestää seuraava UNIMA-kongressi.

Nopea lounas, sitten tutkimuskomission yli 3-tuntinen kokous. Chengdun kongressin järjestäjät ovat ”tilanneet” tutkimuskomissiolta akateemisten paneelikeskustelujen sarjan, ja pohdimme mahdollisia puhujia ja moderaattoreita eli puheenjohtajia. Kokous venyy, aurinko porottaa lasikaton läpi.

Juoksen peltilelukaupalle, ja nyt se on auki! Ostan kävelevän, vilkkuvan ja ampuvan robotin. Sitten äkkiä laivalle miettimään huomista puhetta. Luen sihteerimme Johannan kirjoittamaa raporttia kokouskansiosta. Päätän mainita sellaiset asiat, jotka ovat uusia tai toteutuneet Suomen nukketeatterielämässä ensimmäistä kertaa. Hikoilen sanamuotojen kanssa, ohuesti nukutut yöt alkavat tehdä vannetta päähän.

Jätän ohjelmaan kuuluvan esityksen suosiolla väliin, ja kas: saan päivälliskutsun Villa Augustukseen, linnamaiseen idylliin kaupungin laidalla. Kävelymatkan aikana pohdimme kongressin järjestämiseen ja tutkimuksen tekemiseen liittyviä kysymyksiä Ida Hamren kanssa. Geometrisesti muotoillun puiston ja uskomattoman monilajisen keittiöpuutarhan ympäröimä ravintola on hurmaava, mutta kello