Nukenrakennukset haasteet kesäteatterissa

Harkitaan, hinkataan ja toivotaan -nukenrakennuksen haasteista kesäteatterissa

Enpäs ihan arvannut, kuinka hikiset paikat oli luvassa, kun Väntsin Timo haastoi minut tekemään nuket Aladdin ja taikalamppu –esitykseen (Turun kesäteatteri Vartiovuorella kesällä 2010, ohj. Timo Väntsi). Siis kolme (myöhemmin 11) kevyttä ja kestävää nukkea kesäteatteriin, ulos, sään armoille, 180-astetta aukeavan ja 630-paikkaisen katsomon koettaviksi, muutamaan useampi eri tekniikka, yksi mittatilauksesta käteen, joka on rakennusajan lähes tyystin Helsingissä? No problem…

Haaste 1: SÄÄ

Oletettavaahan on, että 54 vedon joukkoon osuu useampikin sade-esitys, mutta ei tänä kesänä: koko esityskauden sadesaldo oli yhteensä 10 min. (Toisaalta helteessä virrannut hiki hoiti nukkien kosteutuksen mitä tehokkaimmin.) Vaan mistäpä tuon olisi voinut vielä keväällä tietää, joten siihen oli varauduttava ja siksi materiaaleiksi valikoituivat hyvinkin ”kovat aineet”. Hurraa ystäväni styrox, retkipatja, lattia-alussolumuovi, uimanuudelit, paneelilakka, ulko-erikeeper, kuumaliima ja roudarin teippi! Mukaan pääsi myös kangasta ja jonkin verran vaahtomuovia (elmukelmuttuna, hurraa!), mutta näissäkin valinnoissa oli huomioitava ehdottomasti säänkestävyys, riittävän nopea kuivumisaika ja tuulen tarttumapinta.

Haaste 2: ISO ja LAAJA KATSOMO

Alusta alkaen oli selvää, että nukkien on oltava riittävän näyttäviä Vartiovuoren kokoisen katsomon tavoittaakseen, ts. niihin oli saatava kattava volyymi koossa tai määrässä, kimallusta/pilkettä/hohtoa, taustasta erottuvat värit, riittävän selkeä muoto ja mahdollisimman hyvä manipuloitavuus. Kuten nuketuksessa keskiöön nousivat myös tyylittely ja nk. selkosuunnat/-väittämät. Toisaalta osa katsojista näki nuket hyvinkin läheltä, joten niiden oli kestettävä myös yksityiskohtaisempi tarkastelu.

Haaste 3: HELPPOKÄYTTÖISYYS

Nuket oli tärkeätä saada paitsi kestäviksi myös keveiksi, teknisesti riittävän yksinkertaisiksi, nopeiksi pukea ja riisua sekä ergonomisesti mahdollisimman taakattomiksi. Esityskausi oli pitkä, olosuhteet välillä yllättävänkin rankat, eikä harjoituskaudella ollut paljoakaan aikaa varsinaiseen nuketustreeniin. Nukkien oli sovittava nukettajilleen nopeasti, helposti ja pitkään.

Haaste 4: OLLA KUIN ILMAA tai PELOTTAVA PÄIVÄNVALOSSA

Koska ulkonäyttämöllä ei ole käytössä valoteknistä taikuutta, jolla tukea esim. aineettomuutta tai pelottavuutta, piti Sormuksen hengen ja hirviö Khimairan olennaiset elementit kaivaa jotenkin toisin esiin. Päädyin jättämään Sormuksen hengen lähes vartalotta, jotta ainetta olisi yksinkertaisesti mahdollisimman vähän. Nukke rakentui päästä ja kädestä, niitä yhdistävästä kangaskaitaleesta sekä kevyestä harsosta vaatteena. Sormuksen henki sai ulkoilmassa kirjaimellisesti tuulta alleen, ilmavirta teki hahmosta entistä keveämmän ja ”henkevämmän”. Hirviö Khimairaa mietittiin ohjaaja Väntsin kanssa pitkään ja hartaasti. Tavoitteena oli saada aikaan oikeasti pelottava kammotus. Aluksi jämähdimme ajattelemaan, että hahmon on oltava mahdollisimman iso ollakseen riittävän kauhistuttava. Toisaalta jättikoko olisi jähmettänyt Khimairan robotiksi ja me halusimme siitä liikkuvan, ilmeikkäämmän hahmon. Nukenrakennus ratkaistiin jakamalla Khimaira kolmeen osaan, päähän, siipiin ja pyrstöön, joista jokaiselle tuli oma näkyvä nukettaja. Näin Khimairasta saatiin mahdollisimman ilmaisukykyinen, suuri ja nopeasti liikkuva kokonaisuus. Silmiin vielä punaiset joulupallot, savusta vähän mystisyyttä, kumeat töminät ja karjahdukset – niin avot ja IIK!

Kaiken kaikkiaan parasta oli, että opin matkanvarrella tosi paljon. Oli ihana pähkäillä, keksiä ja löytää! Monet materiaalit ja keinot yllättivät iloisesti, samoin nukkien ja näkyvien nukettajien istuminen noin hyvin isolle ulkonäyttämölle. Sormuksen hengen sanoin: ” loppujen lopuksi on kyse priorisoinnista ja pienistä asioista”... Ja kunnon liimoista ja teipeistä siitä, että kaiken joutuu itselleen kuitenkin vääntämään ensin rautalangasta.

Pienet henget (vasen alakulma) olivat tumppukokoa, mutta joukkona toimivat isollakin näyttämöllä. Ilkeä taikuri (Peter Kanerva) joutuu hengen narutettavaksi (kuva: Timo Väntsi).