Marianne Kinberg

Suomalaisen nukketeatterin historiasta ja nykypäivästä löytyy 1950-luvulta lähtien monia suurelle yleisölle tuntemattomia taiteilijoita nukentekijöinä, assistentteina ja nukkenäyttelijöinä. Marianne Kinberg on esimerkki aktiivisesta monitoiminaisesta, jonka ura nukketeatterintekijänä on jatkunut lähes 50 vuotta tähän päivään saakka.

nukketeatterin monitoiminainen vuodesta 1952

Marianne Kinberg työskenteli 1950- ja 60-luvuilla Mona Leon, Irina Batujevan ja Annikki Setälän kanssa, toimi Suomalaisessa nukketeatterissa ja Kasper-teatterissakin sekä teki lukuisia nukkeja televisioproduktioihin. 1970-luvun lopulla hän muutti Ruotsiin, missä jatkoi 20 vuoden ajan nukketeatterin tekemistä sekä ruotsinsuomalaisille lapsille että ruotsinkieliselle yleisölle oman päivätyönsä ohella. Palattuaan Suomeen vuonna 1998 Marianne Kinberg toi mukanaan kaikki nukkensa ja lahjoitti ne Lahden Televisio- ja Radiomuseolle. Hän on siitä lähtien jatkanut nukketeatterin tekemistä ja pitänyt koululaisille kursseja Lahdessa. Nyt 84-vuotiaana hän kiertää seudun ruotsinkielisissä päiväkodeissa esittämässä nukketeatterinäytelmää Andersenin sadusta Sikopaimen yhdessä Jaana Kilpeläisen kanssa. Marianne Kinberg (s.1926) aloitti nukketeatteriuransa vuonna 1952. Hänen sisarensa, Svenska Teaternin oppilaskoulun suorittanut Gunnel Hanén oli toiminut Mona Leon assistenttina, mutta saatuaan kiinnityksen draamanäyttelijänä pyysi sisartaan Mariannea sijaisekseen. Marianne Kinberg ihastui runolMarianne Kinberg ja Jaana Kilpeläinen Sikopaimen-esityksessä (© Anneli Enqvist) Nukketeatterin monitoiminaisen ura on siis jatkunut lähes 60 vuotta!

liseen esitystyyliin nähtyään Mona Leon nukketeatterin esiintyvän Tempon lelukaupassa Mannerheimintiellä. Hänestä tuli Mona Leon nukketeatterin harjoittelija ja assistentti, joka sermin takana näkymättömissä ojensi nuket oikeassa järjestyksessä esiintyjälle tai piteli nukkea määrätyssä asennossa Mona Leon puhuessa repliikkejä. Marianne Kinberg myös avusti ompelutöissä ja sekoitti paperimassaa Leon keittiössä sekä harjoitteli esityksiä olohuoneessa. Hän opiskeli 1950-luvulla Taideteollisessa oppilaitoksessa, missä suoritti tekstiilitaiteilijan ja -suunnittelijan tutkinnon mallipiirustusopinnot. Niihin sisältyi myös kuvanveisto, joka antoi taidot kolmiulotteisuuteen, nukkien teossa oleelliseen taitoon. Hän valmisti nukkien lisäksi myös kudontamalleja ja massahelmiä Kalevala-korulle.

Televisionukketeatteriin Marianne Kinbergin pyysi lastenohjelmien käsikirjoittaja ja ohjaaja Raili Rusto. Kinberg oli jo aiemmin ollut mukana Mona Leon televisionukketeatteriesityksissä. Vuodesta 1962 lähtien Marianne Kinberg teki televisiossa Kylli-tädin Satusivellin ja Satukaappi-ohjelmiin nukkeja, puvustuksia ja liikutti nukkeja, joiden repliikit näyttelijät olivat esiäänittäneet. Ohjelmistossa oli mm. kansansatuja, Mirja Kariston nukketeatterinäytelmiä, Kirsi Kunnaksen ja Pirkko Karpin satuja, joihin Kinberg teki kymmeniä nukkeja. Hän teki myös mielikuvitusolentoja ja tanssivia kirjaimia, kukkia, rekvisiittaa ja hämähäkinverkkoa sekä pieniä lavasteitakin. Televisionukketeatterin nimeksi annettiin Nukketeatteri Pippolo, jonka esityksiä sadat tuhannet lapset näkivät kautta vuoden. Marianne Kinberg vieraili 1960-luvulla myös Raninien perheen televisio-ohjelmassa ja näytteli nukeilla. Lisäksi hän oli joillakin Kasper-teatterin kiertueilla mukana nukkeavustajana. Hän työskenteli myös Teattereiden Keskuspuvustossa Albertinkadulla, mistä hän sai ilmaiseksi kaikenlaisia tilkkuja, brokadia ja muita kalliita materiaaleja. Näitä Marianne Kinberg käytti nukkien puvustukseen ja lavasteisiin.

Vuonna 1965 hän perusti oman Satunuketsooloteatterinsa, joka kiersi esiintymässä mm. Lastenlinnan sairaalassa; ohjelmistossa oli Putte Possun nimipäivät ja muita humoristisia esityksiä. Hän oli myös mukana joissakin Suomalaisen nukketeatterin vetäjien Eine Helke-Viljasen ja Pentti Viljasen esityksissä kirjastoissa ja seurakuntien tiloissa sekä televisioesityksissä. Vuonna 1968 Eine HelkeViljanen ja Marianne Kinberg tekivät Teatteri Jurkkaan nukketeatteriesityksen Piparkakku-ukko, joka pohjautui osittain Suomalaisen nukketeatterin ohjelmistossa olleeseen Nalle Puh-näytelmään ja Gunnel Hanénin kirjoittamaan satuun palaneesta piparkakusta.

Marianne Kinberg työskenteli myös Irina Batujevan kanssa ja harjoitteli vuonna 1970 hänen kanssaan Nalle Puh-esitystä, johon Batujeva oli saanut oikeudet suoraan Milnen asiainhoitajalta. Nalle Puh´issa Nasua näytteli Batujevan ystävä Vera Winter ja Tiikeriä Inga-Liisa Laukka, jonka mies Aimo Tepponen oli Intimiteatterin näyttelijä. Yhteensä esityksessä oli viisi näyttelijää, joiden nukkenäyttelemistä Batujeva armottomasti hioi viikosta toiseen. Hänen nukketeatterikäsityksensä perustui Sergei Obrazstsovin oppeihin, jotka erosivat suuresti Mona Leon lyyrisestä lähestymis-