Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 ja nukketeatteri

Kuva: Andrea Vannucchi

Pienimmät turkulaiset pääsivät Iisa Ilona Tähtisen kanssa Bongaamaan Oliopus Oliuksia Teatteri Sudenenteen luontoesityksessä.

Miten nukketeatteri näkyi Kulttuuripääkaupunkivuodessa 2011? Kämmenelle mahtuvaa ja taivaisiin kohoavaa

Turun vuosi Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuotena on takana. Viralliset tahot aina EU:ta myöten ovat nimenneet valtaisan prosessin erittäin onnistuneeksi, niin sisällöltään kuin taloudellisesti. Mitä tuumaavat turkulaiset nukketeatterin tekijät, joista moni oli omilla hankkeillaan mukana vuoden toteutuksessa.

Nukketeatteri oli yksi taiteenlajeista, joihin Turku 2011-säätiö tietoisesti halusi panostaa kulttuurivuoden ohjelmaa kasatessaan. Viralliseen ohjelmaan ja säätiön rahoitukseen pääsi kymmenkunta hanketta, joissa nukketeatteri näytteli tärkeää roolia. Mukana oli nukketeatterin koko skaala: kämmenelle mahtuvia pikkuesityksiä ja spektaakkelimeininkiä monimetrisillä nukeilla. Nukketeatterin katsojamäärät liikkuvat parissakymmenessä tuhannessa katsojassa, ja jos mukaan lasketaan suurtapahtumat, kuten joulukaupungin avajaiset, Eurocultured tai vuoden päätösjuhlat, niin luvun voi lähes kolminkertaistaa. Iso vuosi on takana, mitä jäi käteen? Nukketeatteri-lehti kyseli hankkeissa mukana olleilta taiteilijoilta tunnelmia nyt, kun vuodesta alkaa olla kulunut jo useampi kuukausi. Iisa Ilona Tähtinen oli mukana tekemässä Teatteri Sudenenteen nukketeatteriteemaista lasten luontopolkukierrosta Bongaa Oliopus Olius. Niinikään saman ryhmän hanke Puppet Sciense and Fiction yhdisteli nukketeatteria ja matemaattista ajattelua Outi Sippolan ohjauksessa. Turun Taideakatemian nukketeatterilinja ja TIP Copnnection ry kokosivat jättiläismäisen spektaakkelin Abduction of Europe Samppalinnan maauimalaan yhteistyössä insinööriteatteri Akhen kanssa. HOX Company oli mukana vuodessa kahdella esityksellään: John – Eleanor TEHDAS Teatterissa ja UKI – NYKI Turun Kaupunginteatterissa. Nukketeatterin elementtejä käytettiin Artsoppa ry:n lastenoopperassa Tulevaisuuden retki 3011, johon Pia Kalenius teki lavastuksen ja nuket sekä oli mukana näyttelijänä. Kuuma Ankanpoikanen oli mukana katuesityksillään Eurocultured –katukulttuuritapahtumassa, joka levittäytyi Turun lisäksi Manchesteriin.

Onnistuiko hankkeenne kuten olitte kaavailleet? Outi Sippola (Puppet Sciense and Fiction):

Asetimme tavoitteeksemme 20 esitystä vuoden 2011 aikana. Emme aivan yltäneet tavoitteeseemme, sillä esiinnyimme 16 kertaa. Tämä on mielestäni kuitenkin ihan hyvä saavutus. Esitys on nyt ollut tauolla markkinoinnista, mutta sitä ei suinkaan ole haudattu. Veikkaan siis, että esitys on vielä mahdollista nähdä.

Marja Susi (Turun AMK Taideakatemia:

Abduction of Europe): Kyllä. Tavoitteemme saavutettiin kaikin puolin.

Iisa Ilona Tähtinen (Bongaa Oliopus Olius):

Onnistui kyllä. Toki pitkän prosessin aikana tavoitteetkin ehtivät monesti muuttaa muotoaan, mutta lopputulokseen olimme tyytyväisiä ja niin olivat myös päiväkodit, joissa esiinnyimme. Tuottajamme Jenny Honka sai esitystä myytyä yli odotusten ja lisäksi prosessi oli meille itsellemme erittäin opettava.

Olimme kaikki aivan uudella alueella tekemässä osallistavaa teatteria metsän keskellä. Saimme avuksemme prosessin aikana kahteen otteeseen Teater Refleksionin Bjarne Sandborgin ja Mariann Aagaardin ja ensimmäinen ”koe-esitys” toteutettiin jo neljäntenä harjoituspäivänä. Oli hienoa saada jakaa prosessi niin monen taiteilijan ja lapsen kanssa. Merja Pöyhönen (John – Eleanor): Onnistui, kävijämääriltään jopa ylitti odotuksia. Ja taiteelliset tavoitteet tietty onnistu. Vaikea sanoa ylityksistä tai alituksista mutta musta meidän parhaamme tehdään meininki kyllä ihan tuotti tulosta. Ishmael Falke (Mikropatia!- festivaali): Oudolta tuntuu, mutta kyllä onnistui vaikka tavoitteet oli kovinkin korkealla. Tosin paljon muutoksia on tullut alkuperäiseen ohjelmaan, mutta sehän on luonnollista kun kysessä on koko vuoden ja melkein jokapäiväinen toiminta. Terhi Tuulia Lintukangas (UKI-NYKI): HOX Companyn hanke UKINYKI; nukketeatterinäytelmä aikuisille, onnistui odotusten mukaan. Loimme suomalais-amerikkalaisen yhteistyön, jolle inspiraationa olivat suomalainen kaunis luonto ja New Yorkin pilvenpiirtäjät. Tämä fuusio toteutui myös taiteellisen ryhmän annissa; varsinaisuomalainen huumori pääsi kukkimaan turkulaisten näyttelijöiden ansiosta jota rytmitti amerikkainen DJ biiteillään. Turun Kaupunginteatteri oli hieno esityspaikka näytelmälle. Yhtenä hankkeen tavoitteista oli löytää nukketeatterille uusia katsojia ja tämän tavoitteen toteutumisessa auttoi perinteikäs teatteritila, johon teatteriyleisö tiesi tulla entuudestaan. Antti-Juhani Manninen (Eurocultured): Euroculturediin liittyen meillä oli kaksi projektia: toukokuun Eurocultured-festivaalille toteutettu Järjestyksenvalvontaa-katuteatteriesitys sekä uutena vuotena Aurajoen varren suuren kivitalon seinään toteutettu Unveil -video mapping-teos, jossa toimimme United VJ’s-ryhmän ”nukketeatterialihankkijoina”. Itse osuutemme ydin eli uudeksi vuodeksi toteutettu video mapping -teos oli varsin haastava eri taiteenlajien ja pitkien välimatkojen yhteistyökuvio. Vaikka mukana oli mukava olla, itse projekti ei oikeasti ryhmäytynyt niin hyvin kuin olisi toivonut. Mielenkiintoisinta oli, kuinka keskustellessamme tilan ja sen osien elävöittämisestä, täysin digitaalisen taiteen maailmasta tulevilla taiteilijoilla oli hyvin samankaltaisia näkemyksiä kuin meillä nukketeatterilaisillakin.

Pia Kalenius (lastenooppera Tulevaisuuden retki – Turku 3011):

Täytimme kävijätavoitteemme. Kaikki kevään esitykset olivat kouluilla, joiden kanssa olimme tehneet yhteistyötä työpajojen merkeissä. Myös Turun Musiikkijuhlien aikaan pidettyihin esityksiin Linnateatterissa väki löysi kohtuullisen hyvin. Taiteellisesti projekti oli haastava, koska oopperan sävellystyö myöhästyi kohtuuttoman paljon, ja valmis sävellys saatiin vasta kuukautta ennen ensi-iltaa. Tämä lisäsi painetta muille osa-alueille. Suunnittelemani lavastus sekä lasten piirrosten pohjalta rakennetut projektiot ja kaksiulotteiset nuket toimivat kuitenkin hyvin. Laulajat tarttuivat pelotta nuketukseen ja nukkien kautta esitykseen tuli lisää kaivattua huumoria. Erityisen iloinen olen juuri siitä, että saimme tuotua lasten omaa ääntä ja kuvaa suoraan näyttämölle(projektioitten ja nukkien lisäksi myös libretto ammensi suoraan kouluissa pidetyistä työpajoista). Roosa Halme (TIP Fest): TIP-Fest 2011 onnistui kaikin puolin hienosti! Festivaalin ohjelmisto paisui matkan varrella, mikä oli positiivista vaikka toikin haastetta järjestelyihin. Sekä kansainväliset että kotimaiset esitykset olivat suurimmaksi osaksi täpötäynnä yleisöä ja ilahduttavan paljon oli myös uudenlaisia kävijöitä (maahanmuuttajia, ikäihmisiä, opettajaryhmiä jne.). Puppetry and Wellbeing -seminaari herätti mielenkiintoa. Myös työpajat, klubit, Q&A-haastattelutilaisuudet, ja teatterinukkenäyttely saavuttivat suosiota. Festivaalitilaisuuksissa kävijöitä oli lähemmäs 3000 ja ympäri kaupunkia levittäytyneen teatterinukkenäyttelyn näki arviolta 37 000 kävelijää. Toki viime festivaalin järjestelyt toivat myös paljon uutta opittavaa seuraavaa varten, tarkoitus onkin kehittää festivaalia ja sen muotoa jatkuvasti eteenpäin. Myös TIP-Festin pikkusisar PIP-Fest jatkuu joka kuukausi järjestettävin nukketeatterivierailuin eri puolilla Satakuntaa.

Kuva: Tapio Väntsi

Artsoppa ry: Tulevaisuuden matka - Turku 3011 (lavalla nukenrakentajalavastaja-nukettaja Pia Kalenius mustissaan ja laulaja Kirsti Tuominen), ohjaus Tapio Väntsi.

Kuva: Timo Väntsi

Kuva: Alexandra Checa TIP Festin avajaisia juhlistivat kirjoista tutut hahmot Tatu ja Patu.

HOX Company: UKI - NYKI (ohj. Terhi Tuulia Lintukangas, nuket: Timo Väntsi, Pia Kalenius.

Toiko hankkeen mukanaolo kulttuurivuoden ohjelmistossa hankkeellenne olennaista etua ja minkälaista? Oliko siitä mahdollisesti haittaa?

Outi: Mielestäni mukanaolo oli etu, sillä uskon, että se auttoi esityksen rahoituksessa ja markkinoinnissa. Samalla tuntuu tosin myös siltä, että osa potentiaalisista asiakkaista meni sivu suun, koska ohjelmatarjontaa oli Turun seudulla vuoden aikana niin paljon. Mutta tämähän olisi tullut vastaan, vaikka emme olisi ohjelmistossa mukana olleetkaan. Henkilökohtaisesti koen, että mukanaolo oli myös hyvää oppia; nyt tiedän taas enemmän esitysten tuottamisesta ja toimimi-

sesta suuremman tuotantokokonaisuuden osana. Marja: Se ei olisi toteutunut ilman säätiön tukea lainkaan. Taideakatemian opiskelijat saivat näin mahdollisuuden työskennellä ulkomaisen vierailevan ryhmän kanssa. Pidemmälläkin aikavälillä vaikuttaa siltä, että turkulaista kansainvälistä ja paikallista nukketeatteriprofiilia halutaan täällä nostaa esiin ja tukea! Iisa: Etuja oli paljonkin. Ensinnäkin 2011- säätiön merkittävä taloudellinen ja tuotannollinen tuki. Hankkeen mukanaolo 2011-ohjelmassa antoi sille uskottavuutta myös muiden rahoittajien ja ostajien silmissä. Mitään haittaa ei ohjelmassa olosta ollut. Ainoana haittapuolena voi pitää hieman suurempaa tuotannollista työtä kuin ”tavallisen” projektin kanssa, mutta hyödyt toki korvasivat vaivan ja tuotantoonkin sai säätiöltä tukea ja apua tarvittaessa. Merja: Mukanaolo virallisessa ohjelmistossa saattoi alentaa tietylle kasojaryhmälle kynnystä tulla katsomaan näinkin ”marginaalista” taidemuotoa. Ikäänkuin olisi varmistettu, että sitä saa tulla katsomaan, pieneenkin teatteriin, jossa ehkä ei ole aiemmin rohjennut käydä. Imagon kannalta taas toisaalta tietyt taidepiirit karsastivat virallista ohjemaa, mutta vaikea uskoa, että kukaan sen vuoksi jätti tulematta. Ishmael: Tällaisen hankkeen toteuttaminen muussa raameissa kun kulttuuripääkaupungin ohjelmana olisi varmasti ollut paljon hankalampi. Mikropatia on selkeasti ei-kaupallinen taiteellinen toiminta, pääsylippuja ei myyty lainkaan vaikka näytöksiä oli reilusti yli sata ja katsojamäärä kokonaisuudessaan yli 4000. Toisin sanoen koko projekti rahoitettiin julkisella tuella. Tuntuu, että kulttuuripääkaupunkivuonna oli päättäjien taholta tahto sijoittaa enemmän ei-kaupallisiin taidehankkeisiin verrattuna ”tavallisiin vuosiin”. Terhi: Kulttuurivuoden juhlaohjelmistossa mukanaolo oli pelkästään positiivinen asia: se toi näkyvyyttä hankkeelle Suomessa sekä ulkomailla. Juhlavuosi itsessään kiinnosti monia, jolloin teatteriesityksen markkinointi oli tavallaan isomman tapahtuman markkinointia ja siitä informointia, eikä pelkästään oman esityksen promoamista. Tuli mietittyä isompaa kuvaa tavallista enemmän, sellainen kotiseutuylpeys nousi pintaan, tyyliin: “Nyt kaikki Suomen Turkuun nauttimaan kulttuurista!” Antti-Juhani: Video Mapping uutena vuotena toi ison näkyvyyden Kuumalle Ankanpoikaselle, valtava logo Kulttuurikulman seinässä ei varsinaisesti haitannut. Gorillapoliisit saivat myös ensi-illan Eurocultured-festivaalin aikana. Ne huomattiin ja saivat useita lisäkeikkoja saman tien. Itse en ole ollut koskaan niin köyhä, kuin turkulaisena taiteilijana Turussa kulttuuripääkaupunkivuotena 2011. 2011-säätiön rahoittamat hankkeet tuntuivat vetävän muunkin rahoituksen puoleensa, ja ulkopuolisille ei paljoa tuntunut jäävän. Eli summa summarum: yleisesti ottaen jäi positiivinen olo siitä, kuinka kulttuuripääkaupunkivuosi vaikutti toimintaamme, vaikka rahaa ei paljoa herunutkaan. Pia: Ehdottomasti toi etua ja näkyvyyttä. Se, että hankkeelle saatiin tukea 2011 –säätiöltä,aukaisi varmasti myös muita apurahahanoja. Roosa: TIP-Festille tärkeää olivat mm. uudet kontaktit, taloudellinen tuki, ja tuotanto- ja tiedotusapu. 2011-vuosi toi mukanaan myös jonkinmoista henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta 2011-tapahtumaperheeseen.

Miten nukketeatteri oli mielestäsi yleisesti huomioitu kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistossa?

Outi: Enemmänkin esityksiä ja näkyvyyttä olisi saanut olla. Olin syksyllä tosin paljon pois Turusta, joten TIP-festistä ja sen näkyvyydestä en pysty sanomaan. Mutta näin yleisesti, joitakin muita esityksiä hehkutettiin valtavasti medioissa, nukketeatterista en niin paljon kuullut. Toisaalta, pidän tämän taiteenlaijin underground-luonteesta, enkä välttämättä itse fanita jättispektaakkelin maineessa olevia esityksiä. Toisaalta taas, onnistunut nukketeatterispektaakkeli olisi nostanut taiteenlaijiamme ihmisten tietoisuuteen ja näin se olisi ehkä edesauttanut katsojien saamista tulevaisuudessa. Marja: Erittäin hyvin. Jopa erinomaisesti. Mukana oli laaja kirjo erilaisia nukketeatteriprojekteja festivaalista mikroesityksiin ja aikuisten nukketeatteriin. Oli jopa yllättävää miten paljon ja monipuolisesti nukketeatteria oli tuettu ohjelman puitteissa. Iisa: Mielestäni hyvin. Hienoa oli, että nukketeatteria oli mukana pal-

Kuva: Kari Vainio

Turun Taideakatemia, TIP Connection, ohjaus ja visualisointi insinööriteatteri Akhe: Abduction of Europe, esitykset Samppalinnan maauimalassa lokakuussa 2011. Kuva: Ville-Matias Roisko

Teatteri SudenEnne: Puppet Sciense and Fiction, kuvassa Pia Kalenius ja Niina Lindroos, ohjaus Outi Sippola.

jon. Ohjelmistossa mukana olleet hankkeet olivat hyvin erilaisia ja toivat siten esiin nukketeatterin monet mahdollisuudet. Merja: Hyvin, ihan laskemalla kuinka monta hanketta oli mukaan päässyt. Tosin suhteellisen vähän ihan tavallisia esityksiä, ilman yhdistelyä eri taidemuotoihin tai muuhun soveltamiseen, mutta en osaa sanoa, oliko niitä sitten kuinka paljon haettukaan. Ishmael: Nukketeatteri oli mielestäni aika vahva tekijä kulttuuripääkaupungin ohjelmassa, edustettuina vahvasti läpi koko vuoden ja hyvin erityyppisillä produktioilla. Mutta toisaalta nukketeatterin tekijänä kiinnitän huomiota enemmän tämän alan tuotantoihin, joten parasta ehkä kysyä tavallisen kadunkulkijan mielipidettä. Terhi: Erittäin hienosti, kiitos, itselläni tulee mieleen 9 nukketeatteriproggista jotka olivat juhlavuoden ohjelmistossa mukana. Ja nämä olivat keskenään hyvin erilaisia esityksiä, isompia ja pienempiä, eli tarjontaa riitti monenmuotoiseen nukketeatteriin. Antti-Juhani: Mielestäni erinomaisesti. Kyseessä on kuitenkin edelleen Turussakin marginaalinen taiteenala, joten huomiosta ei voi olla kuin kiitollinen. Pia: Mielestäni nukketeatterikattaus oli varsin hyvä, tosin nukketeatteri olisi voitu nostaa vielä isommin esiin turkulaisena erikoisuutena. Tällöin vielä useampi paikallinen nukketeatterintekijä olisi saanut työtään näkyviin ja kuuluviin kulttuuripääkaupunkivuoden kautta. Roosa: Pääosin Porista käsin asiaa katsellen vaikutti siltä että kaikki turkulaiset nukketeatterintekijät olivat todella kiireisiä positiivisessa mielessä, eli töitä ja tapahtumia tuntui olevan runsaasti, mikä oli valtavan hienoa.

Millaisia pysyviä vaikutuksia Turku 2011-vuodella oli tai toivoisit olevan turkulaiseen tai suomalaiseen nukketeatterikenttään?

Outi: Vaikutukset ovat takuulla olleet positiivisia. John Eleanor ja Tip-fest saivat ihmisiä liikkeelle ja jokunen yläkoululainenkin pääsi tutustumaan paperiteatteriin. Jokainen uusi katsoja on aina plussaa. Marja: Hankkeille on syntynyt myös jatkoa. Näiden panostusten turvin saatiin toivottavasti vakiinnutettua mm. TIP fest ja kannateltua vapaan kentän ryhmiä edelleen jatkoon. Säätiön jatkorahoitus vuodelle 2012 on myös huomattava ja se tukee eri toimijoiden yhteistyötä Turun seudulla. Nukketeatteri sai paljon julkisuutta ja syntyi jopa pienimuotoisia ”hittejä” kuten John-Eleanor. Tällä on ollut vaikutusta myös valtakunnan tasolla. Iisa: Uskon, että vuosi osaltaan nosti nukketeatteria taas yhä suuremman yleisön tietoisuuteen ja nukketeatteri sai samalla taas uudenlaista arvostusta osakseen ollessaan mukana tällaisessa virallisessa ja tunnustetussa kokonaisuudessa. John-Eleanor toi Merja Pöyhöselle kritiikin kannukset, joka on mielestäni hienoa koko nukketeatterikentän kannalta ja muutkin hankkeet esittäytyivät Turun ulkopuolellakin. Bongaa Oliopus Olius! vieraili Kuulas lastenteatterifestivaaleilla Kuusankoskella ja Satujen Sateenvarjo nukketeatterifestivaaleilla Mikkelissä. Lisäksi nyt näyttää onneksi siltä, että ainakaan nukketeatterin osalta Turku ei pode vuonna 2012 kulttuuripääkaupunkivuosi krapulaa, vaan on päinvastoin pääsemässä yhä parempaan vauhtiin. Suurproduktioita on tekeillä ja nukketeatterikeskus suunnitteilla! Merja: Toivoisi että esityksiä tuottuisi yhtä ahkerasti, on sitten virallinen kultturivuosi tai ei. Oli mukavaa, kun oli niin paljon vireillä. Ensisijaisesti tarvitaan kuitenkin tarjontaa, jotta saataisiin niitä katsojia... Ishmael: Kulttuuripääkaupunkivuoden myötä nukketeatteri pääsi vahvasti jalkautumaan teattereista ihmisten keskeen kaduille ja muille julkisille tiloille. Tämä on totta etenkin Mikropatian kannalta, muttei ainoastaan Mikropatian. Näin nukketeatteri on saavuttanut uutta yleisöä ja vielä sellaisiakin ihmisiä jotka eivät olisi muuten tulleet teatteriin esitystä katsomaan. Luulen, että se on merkittävin kehitysaskel, mitä suomalainen ja erityisesti turkulainen nukketeatteri on ottanut. Nyt meillä on paljon laajempi yhteistyöverkosto ja edelleen hyviä yhteyksiä erilaisiin järjestöihin. Esim. jos ennen 2011 oli vaikea kuvitella että verovirastossa nähdään nukketeatteriesitys, nyt se on mahdollista eikä pelkästään Turussa vaan myös muualla. Terhi: Mielestäni on tärkeää, että taiteella on elävä vuorovaikutus myös “elinympäristönsä” kanssa; yhteisöllinen vaikutus ja turkulaiset nukketeatterintekijät solmivatkin juhlavuoden aikana hienosti uusia tuttavuuksia ja kontakteja varsinaissuomalaisten yhteistyökumppaneitten kanssa. Voisin siis kuvitella, että juhlavuosi auttoi muodostamaan uusia toimintamalleja, toivottavasti jatkuvia sellaisia myös. Juhlavuosi laajensi nukketeatteritoimintaa käytännön tasolla, mutta se myös avarsi totuttuja ajatusmalleja siitä, missä taidetta voi tehdä ja kenen kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Juhlavuosi vahvisti koko suomalaista nukketeatterinkenttää, koska suomalainen nukketeatterikenttä on kuitenkin pieni verrattuna muuhun teatterikenttään ja näin ollen on mielestäni hyvä ajatella suomalaista nukketeatteria aina koko maan kattavana käsitteenä, eikä vain tietyn alueen hyötynä. Antti-Juhani: En näe, että 2011-vuodella olisi ollut suurta pysyvää vaikutusta turkulaiseen nukketeatterikenttään. 2011-vuodessa mukana olleet projektit, ja niiden kautta koko taiteenlaji sai hyvää huomiota kyllä, mutta säätiö on kai lopettamassa toimintaansa eikä voi enää tällaisessa auttaa. Upeaa on, että säätiö päätti jatkorahoittaa vuodelle 2012 turkulaista nukketeatteritoimintaa edistävää Aura of Puppets-hanketta. Kuitenkin sanoisin, että Turussa nukketeatteri on hyvässä nosteessa enimmäkseen nukketeatterilaisten omasta ansiosta. Pia: Toivon ja uskon, että kulttuuripääkaupunkivuoden kautta nukketeatteri on saanut lisää näkyvyyttä ja uutta yleisöä. Toivon myös, että turkulaiset osaisivat entistä paremmin olla ylpeitä Turusta nukketeatterikaupunkina, löytää tietään esityksiin ja nauttia niin lasten kuin aikuistenkin nukketeatterista. Roosa: Ainakin Turku sai kulttuurielämäänsä pysyvän kansainvälisen nukketeatterifestivaalin ja muutenkin 2011-vuosi tuntui tuovan nuk-

Kuva: Maiju Tainio

Sixfingers Theatre ja Ishmael Falke: Escape from Kurpitsa Island, osa Mikropatia!-festivaalia.

Kuva: Milla Järvipetäjä

HOX Company ja TEHDAS Teatteri: John - Eleanor, kuvassa Tom Linkinen, nuket Timo Väntsi, ohjaus Merja Pöyhönen.

keteatterille paljon uutta yleisöä, tunnettavuutta ja positiivista virettä. Toivon ja uskon, että erittäin aktiivinen ja taiteellisesti monipuolinen turkulainen nukketeatterikenttä Aura of Puppetsin, TIP-Festin ja muiden nukketeatteritapahtumien kera edistää osaltaan suomalaisen nukketeatterin matkaa maailman huipulle!

Muuttiko kulttuuripääkaupunkivuosi Turkua ja turkulaisia ja miten?

Outi: Henkilökohtaista kokemusta minulla ei tästä vielä ole, mutta kuulopuheiden mukaan monet heräsivät oman kaupungin kulttuuririentojen olemassaololle. Vaikutukset näkyvät varmasti esimerkiksi v. 2012 ja 2013 teatterien katsojaluvuissa. Marja: Se tarjosi paljon mahdollisuuksia niille, jotka osasivat tilaisuuksiin tarttua. Osalle ilmeisesti koko vuosi ei näkynyt tai tuntunut juuri missään. Toivon, että se olisi horjauttanut myös turkulaisia pompöösejä vanhoja kulttuurilaitosrakenteita kevyemmille ja uusille urille. Varmasti osa kulttuurikaupunkivuonna luoduista konsepteista, kuten kaupunginosaviikot ja erilaiset korttelitapahtumat, jäävät positiivisella tavalla elämään ja kannustavat asukkeja omaehtoiseen toimintaan. Leikkivällä taiteella on nyt maaperää ja mahdollisuuksia. Iisa: Tuntuu, että ilmapiiri täällä on muuttunut hieman kulttuuriystävällisemmäksi ja ilmeisesti ainakin tilastojen mukaan turkulaiset osallistuivat aktiivisesti vuoden ohjelmaan. Moni hanke oli myös osallistava, joten toivottavasti monessa ihmisessä syttyi vuoden aikana luovuuden kipinä. Merja: Vuoden aikana tuntui, että ihmisiä oli helpommin liikkeellä, kulttuurinkynnys ehkä ihan oikeasti onnistui alenemaan. Vaikea sanoa, jääkö tämä pysyväksi. Toivottavasti. Ishmael: Toisaalta olisin toivonut että kaupungin taholta tunnustetaisi nukketeatterin mahdollisuudet ja voimavarat Turussa ja panostetaisi pysyvään tuotannollisen infrastruktuurin rakentamiseen. Paljon on sil-

Kuuman Ankanpoikasen Gorillat Eurocultured- katukulttuuritapahtumassa.

lä saralla tapahtunut (mm. Aura of Puppets), mutta tuntuu että kaupungilla voisi olla paljon isompi panostus kuin nykyinen. Terhi: Kulttuuripääkaupunkivuosi toi Turulle monia uusia kävijöitä ja arvioisin, että moni joka juhlavuoden takia vieraili kaupungissa ensimmäistä kertaa viime kesänä, löytää uudestaankin tiensä kauniiseen Turkuun. Olin ollut opintojen vuoksi pari vuotta ulkomailla ja oli hienoa nähdä miten elävä ja rikas Turun kaupunkikuva oli kesällä 2011: joka paikassa tapahtui jotakin mielenkiinoista! Asenteissa toivon, että juhlavuosi jää vaikuttamaan positiivisella energiallaan. Juhlavuosi houkutteli uutta kulttuuriyleisöä ja osallistujia ja toivonkin tuon yleisön jatkossakin löytävän kulttuuri-ja taidetapahtumiin Turussa. Antti: En osaa sanoa. Ehkä kaupunkitilaan sijoittuva taide ei ärsytä ihmisiä enää niin paljoa kuin aikaisemmin. Pia: Mielestäni kulttuuripääkaupunkivuosi sai liikkeelle uutta yleisöä ja tapahtumiin lähtökynnys aleni. Moni yllättyi iloisesti ja löysi jotain uutta kiinnostavaa koettavaa, jota toivottavasti halajaa lisää. Roosa: Tuntuu, että kulttuurinen ilmapiiri on tullut viime vuoden myötä avoimemmaksi, on aiempaa helpompi lähestyä erilaisia tahoja ja saavuttaa uusia nukketeatterin kokijoita.

Mikä itsellesi on jäänyt päällimmäisenä mieleen Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta?

Outi: Oma projekti jäi tietysti parhaiten mieleen. Henkilökohtaisesti koin projektini olleen oikea askel suuntaan x, jonne nykyinen projektini vie minua taas askeleen lähemmäs. Marja: Turku365 taideklinikka, jonka puitteissa lauluryhmämme vieraili ilmiantamassa mukavia työkavereita turkulaisilla työpaikoilla. Monet hienot esitykset, joita näin. Uskomaton määrä jurputusta, joka hallitsi alkuvuodesta keskustelua ja ulottui lähes mihin tahansa asiaan, mikä koettiin epäkohdaksi. Negatiivisten yleisönosastokirjoitusten metrimäärä oli suuri. Kaiken mitä investointiin kulttuuriin ja taiteeseen koettiin olevan pois muualta, oli sitten kyse sillan korjauksesta tai vanhusten vaipoista. Keskustelu kuitenkin laantui vuoden mittaan eikä negatiivista jälkipuintia ole julkisuudessa mielestäni ollut. Iisa: Paljon töitä. Metrin lumihanki, joka kaikkia luonnonlakeja uhmaten sinnitteli paikallaan vielä huhtikuun alussa, kun harjoituksia oli ollut jo kuukauden ajan. Innostuneet lapset kertomassa mahtavia tarinoitaan. Aamusumu kello puoli kuusi pyörräillessä kohti Puppet Studiota, josta starttaisimme taas uuteen metsään valmistelemaan esitystä, joka alkaisi kello yhdeksän. Hetki ennen esitystä, jolloin makasin piilossa lahopuun sisällä ajatellen miten mahtavaa on, että voi tehdä tällaista työkseen. Kollegoiden järjestämät hienot elämykset. Ja kaikki ne muut niin kiinnostavat tapahtumat ohjelmassa, jotka jäivät kuitenkin näkemättä. Ja no, tietysti loppuvuodesta oman pojan syntymä, vaikka nyt taisi mennä vähän ohi aiheen. Merja: Isoimpana asiana yllättävästi on jäänyt mieleen ns koko kansan spektaakkelit. Laatu oli välillä vähän kökköä, mutta oli ihanaa, että turkulaisia keräsi urheilutapahtumien lisäksi yhteen myöskin kulttuuritapahtumat. Kaikille jotain -meininki oli omasta mielestä mukava, ja antaa luvan profiloida myös pienemmän kohderyhmän tapahtumia rehellisesti ei-välttämättä-ihan-kaikkia-kosiskelevaan suuntaan, kun isompaa höttöä on olemassa erikseen. Ishmael: Kulttuuripääkaupunkivuodesta jäi mieleen ennen kaikkea Mikropatia, joka oli koko vuoden intensiivinen projekti. Niin paljon tekemistä oli, että tuntui ettei ehtinyt kokea kuin murto-osan koko vuoden ohjelmasta. Ei ihan joka vuosi tule mahdollisuus nähdä valtavia spektaakkeleita ja miettiä mitä mä oisin tehnyt sillä rahalla... Ja ristiriitainen olo jäi myös, että toisaalta ihmettelen miten Turkua voitiin palkita Kulttuuripääkaupungin tittelilla, kun se politiikka jota täällä harjoitetaan on mielestäni kulttuurille vihamielistä, mutta toisaalta on ylpeys ja ilo, että päästiin tekemään näinkin paljon. Terhi: Yhteisöllisyys ja se, että ihmiset tuntuivat olevan liikkeellä enemmän. Kulttuuri toi selkeästi ihmisiä yhteen. Oli tapahtuma sitten sisätilassa tai isompi spektaakkeli joen varrella, oli tapahtumissa aina jokin taianomainen tunne, että nyt ollaan kokemassa jotakin ainutlaatuista, yhdessä ja tässä hetkessä. Lämmin kiitos Turku 2011-hankkeelle upeasta juhlavuoden suunnittelusta ja toteutuksesta. Oli ilo olla mukana. Antti-Juhani: Muutamat joukossa olleet helmet, kuten vaikka nukketeatterilaisten esitykset John-Eleanor ja Lemmentauti, tai vaikka Linnanpuiston kiiltävät kivet ja iso joenvarren Päivänkakkara. Kulttuuripääkaupunkivuoden ansioksi on laskettava myös turkulaisen taidekentän aktivoituminen: sekä niiden, jotka pitivät vuodesta, että niiden, jotka eivät. Vuoteen - ja siihen, että säätiö tuki paljolti enemmän tai vähemmän suuren luokan hankkeita - liittyy myös useiden toimijoiden reaktio alkaa rohkeasti tehdä hyvin pienimuotoista ja mukavalla tavalla epämääräistä ja vaikeammin avautuvaa taidetta. Pia: Yhteisesti koetut ilmaistapahtumat. 50.000 ihmistä -15 asteen pakkasessa taputtamassa kintaita yhteen tai tuijottamassa kesäillassa, kun mies kävelee ilmassa Aura-joen yli. Yhteinen innostus ja iloinen meininki. Roosa: Ylipäätään hyvä ja aktiivinen meininki sekä TIP-Festin ja Eric Bassin vierailu Perniön Nuketterissa peltojen keskellä, Kaisa-Leena Kaarlosen väen lämmin ja maukas vastaanotto ja illan hurmaavan intensiivinen tunnelma.

Timo Väntsi Haastattelut tehty sähköpostitse

Turku 2011 –säätiö jatkaa nukketeatterinkin tukemista

Turku hoiti pestinsä Euroopan Kulttuuripääkaupunkina niin mallikkaasti, että rahaa on jäänyt vielä jatkohankkeisiin. Säätiö on kesäkuussa julkaissut listan hankkeista ja projekteista, jotka saavat myös jatkorahoitusta vuosille 2012 ja 2013. Mukana jatkohankkeissa on myös nukketeatteria. Säätiö tukee huomattavalla summalla nukketeatterin kehittämishanketta Aura of Puppets. Se kokoaa seudun nukketeatteritaiteilijat saman organisaation all, parantaa tiedotusta ja tuotantoa, ja toteuttaa 1-2 nukketeatterituotantoa vuosittain. Tavoitteena on vakiinnuttaa nukketeatteri osaksi Turun seudun ammatillista teatteritarjontaa, luoda kansalaisille mahdollisuudet löytää nukketeatteriesityksiä ja turvata alan ammattilaisten työolot. TIP-Fest -nukketeatterijuhlaa vietetään kolmannen kerran marraskuussa 2012. Tarjolla on jälleen runsaasti nukketeatteria sekä turkulaisilta, muilta suomalaisilta kuin kansainvälisiltäkin ryhmiltä. Puppet City tuottaa kansainvälisiä nukketeatteritaiteilijoita Turkuun. Vuonna 2011 Samppalinnan maauimalassa nähtiin Abduction of Europe yhteistyössä pietarilaisen Engineering Theatre AKHE:n kanssa. Turun AMK:n Taideakatemian esittävän taiteen koulutusohjelma toteuttaa nukketeatterivierailun Turkuun 2012-2013. Säätiö tukee myös John - Eleanor -nukketeatteriesityksen kansainvälisttä levitystä.

Kaikki Turku 2011-säätiön tukemat jatkohankkeet osoitteessa www.turku2011.fi