Kolumni: Aapo Repo

KOLUMNI

Palsta suomalaisen nukketeatterin tekijälle. Palstalla vuorottelevat UNIMAn hallituksen jäsenet.

Marionetit, onko niitä vielä?

Minun piti alun perin kirjoittaa nukketeatterin harrastajien kanssa työskentelystä läänintaiteilijana täällä Itä-Suomessa. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, en sen takia etteikö siitä voisi kirjoittaa, vaan koska omat ajatukset ovat viime viikkojen aikana kulkeutuneet muualle. Marionetteihin.

Tänä vuonna omassa työssäni marionetit tulevat saamaan aika suuren roolin minun omassa työssäni. Sen verran olen huomannut, ettei marionetteja enää kauheasti esityksissä näy, miksi? Loppujen lopuksi marionetit antavat oikein tehtynä jo heti esittäjälle monia valtteja käteen. Niissä on iso ripaus nukketeatterin taikaa ja valloittavuutta jo itsessään. Muistan kun olin työharjoittelussa Tukholmassa Marionet museetissa, niin Michael Meschke sanoi että: ’Kun marionetti on tehty oikein, niin se tekee 50 % taiteilijan työstä jo omalla olemuksellaan’. Oikeastaan niitä käyttämällä voisi siis päästä jopa helpommalla, niinkö.

Tässä on nyt muutamia mutu-ajatuksia, miksi marionetteja ei tahdota käyttää. Ne ovat haastavia rakentaa ja liikuttaa pitkin lavaa? Niitä pitää opetella käyttämään ja ei ole aikaa? Ristikko on vaikea rakentaa ja myös narujen laittaminen paikalleen on vaikeaa? Nivelten ja nuken jäsenten pitää olla juuri oikean mittaisia, sekä nivelten pitää toimia hyvin? Kuinka moni vastasi näihin kysymyksiin kyllä? Kuinka moni on rakentanut marionetin jonkun ohjeistuksella? Kuinka moni on kysynyt neuvoa pattitilanteisiin?

Ehkä ennemminkin pitäisi kysyä, että milloin olet nähnyt marionettiesityksen ja tuntenut, että jotain tuollaista pitäisi tehdä.

Tätä kolumnia kirjoittaessa minulle alkaa hiipiä epävarmuus. Onko aika sittenkin jo mennyt ohi marioneteista? Kääntävätkö ammattilaiset ja harrastajat selkänsä marioneteille niiden teknisyyden takia ja/tai sen vuoksi, ettei ne sytytä enää. Mieluummin tehdään laatoilla, hiekalla tai naruilla esityksiä, koska se on oivaltavaa ja haastavaa, sekä tuo jotakin uutta pöydälle joka kerta. Vai onko ongelma esimerkiksi siinä että marionetti tarvitsee niin suuren roolin lavalla, sen kanssa on vaikeaa esiintyä itse, koska vähintään toinen käsi pitää olla kiinni ristikossa.

Ihan vain ajatuksena, että voisiko marionettejakin mahdollisesti käsitellä jollain muulla tavalla, kuin pelkästään ristikosta? Voisiko marionetteja rakentaa hiekasta? Mikä se marionetti oikeastaan on!? Ensimmäiset ”marionetit” olivat sellaisia, jotka roikkuivat narussa mikä oli kiinnitetty esiintyjän jalkaan ja tolppaan, ja sitä sitten liikuteltiin rytmikkäästi jalan avulla. Vieläkin on olemassa marionetteja, joilla ei ole ollenkaan edes ristikkoa.

Olennainen asia on siis naru, maa/lattia, nukke ja esiintyjä. Tähän yhtälöön pitää vielä lisätä ripaus mielikuvitusta ja siitä voisi syntyä taas jotain uutta ja kivaa. Monimutkaiset ja tekniset lähtökohdat eivät välttämättä ole niitä ensimmäisiä asioita mihin kannattaa keskittyä, kun aloittaa marionetteihin tutustumisen. Ihan ’ FYI’, kun etsii wikipediasta tietoa sanalla marionette, niin sieltä tulee vastaan tämmöinen lause. ”Kreikan kielessä sana ’nuket’ tarkoittaa narun vetäjää.” (vapaasti kääntäen). Jos tästä pitäisi tehdä jonkinlainen loppu kaneetti, niin olkoon se tällainen. Marionetit ovat aika tärkeä osa nukketeatteri taidetta, ja nuken manipulaatiota. Pohja, jonka päällä seisotaan ja josta voi ammentaa myös uusia ajatuksia ja johon voi tukea isojakin unelmia.

Toivotan lukijoille hyvää kokeilujen täyteistä kesää.

Aapo Repo