TEHDAS Teatterin uudet tuulet

Uusi teatterinjohtaja mietiskelee Tehtaillen vaan ei liukuhihnalta

Manillan keltaiset seinät heijastuvat toimiston ikkunoista, jotka teatterisihteeri Siina Siltanen otti ja pesi. Ehkä ensimmäinen pesu koko teatterin olemassaolon aikana, veikkasimme. Uusi pestini Tehdas Teatterin johtajana on alkamaisillaan, ja olen jo ajanut itseäni sisään kokoustaen, keskustellen ja siivoten. Nurkkiin vuosien mittaan kerääntyneet tavarat, huonekalut ja omituiset hökötykset (joista kukaan ei tiedä mitä ne ovat) lähtevät varastolle, kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle. Ja kas kummaa, alta voi löytyä ihan uusia käyttökelpoisia tiloja ja nurkkia. Tämä turkulainen 12-vuotias vapaan kentän teatteri on eräänlaisessa tienhaarassa. Teatterin alkukausien tekijöistä vain muutama on enää mukana aktiivitoiminnassa, ja tilalle on tullut uutta väkeä. Teatterin hallitus teki rohkean linjavalinnan ja valitsi meikäläisen johtajan tehtävään viime tammikuussa. Hakemuksessani painotin, että Tehdas Teatteri ottaisi uuden nukketeatterin tärkeimmäksi kulmakivekseen. Sen lisäksi toki tehtäisiin uutta draamaa ja esiteltäisiin performancetaidetta mm. suosituilla Fluxee-klubeilla. Marginaalissa seisomme toki edelleen, mutta toivottavasti kiinnostavana sekä entistä avoimempana ja iloisempana teatteritalona. Olen innoissani teatterin hallituksen rohkeasta linjavalinnasta, ja niin taitaa kanssani olla moni muu puppeteeri Auran rantamilla. Me olemme saamassa oman tilan ja talon, organisaation ja paikan tässä kaupungissa. Turulla on ollut vilkas nukketeatterikenttä, oma nukketeatterikoulutus, nukketeatterin työtiloja ja vaihtelevia näyttämöitä, oma festivaali, oli oma läänintaiteilijakin, mutta varsinaisesti oma nukketeatteritila on tähän saakka puuttunut. Turun kaupunki suhtautuu hyvin myötämielisesti nukketeatteriin, ja seuraa meidän edistämisaskeleita oikein hyvillään. Ja myös odottaa meiltä paljon! Vaikka nyt saamme oikean teatteritilan (ja B-oikeudet aulabaariin), toivon, että tämä kehitys ei tapa sitä anarkistista ja kekseliästä ilmapiiriä, joka leijuu Turun skenessä. En usko, että niin tapahtuu. Mutta toivottavasti tapahtuu seuraavaa. Toivottavasti yleisö löytää helpommin ja runsaslukuisammin nukketeatterin pariin, ja tietysti kaiken muunkin taiteen pariin, mitä Tehdas Teatterissa tarjoillaan. Toivottavasti Tehdas Teatterin tarjonta voi nousta oikeasti vaihtoehdoksi muiden teatterien rinnalle Turussamme. Toivottavasti työpaikan pikkujoulujen vaihtoehtona oikeasti mietitään, mennäänkö katsomaan musikaalia vai ehkä nukketeatteria (suosittelen nukketeatteria, ne ovat yleensä lyhyempiä ja ehtii mennä vielä viettämään firman yhteistä laatuaikaa sen jälkeen). Toivottavasti nukketeatterin ammattilaisten toimeentulo paranee. Toivottavasti nukketeatteriesitysten tarjontaan tulee tasainen sykli. Että ensi-iltoja aikuisille ja lapsille olisi joka vuoden aikaan. Tehtaillen vaan ei silti liukuhihnalta. Toivottavasti vaatimattomat ja köyhät, mutta kovin charmantit ja persoonalliset puitteet antavat nukketeatterin ammattilaisille selkänojan ja mahdollisuuden harjoittaa ammattiaan ja kehittää taitojaan. Toivottavasti selkänoja antaa tekijöille luvan ja mahdollisuuden olla hulluja, luovia, kekseliäitä ja täynnä roihua. Tilitin Turun Sanomien toimittajalle, kuinka ohut nukketeatterin ”buumi” Turussa toisaalta on, rikkaudestaan ja innostaan huolimatta. Jos jotain rakenteita ja taustatahoja ei pikku hiljaa ala tulla, voi väkevinkin rakkaus taidelajiin lopahtaa ja porukat väsähtävät. Muualle muutto, siirtyminen rahakkaampaan työhön tai väsyminen jatkuvaan kipuiluun voivat viedä koko taidemuodon huipun mennessään. Siksi tarvitaan tiloja, organisaatioita, hyvää asennetta, lämmintä yhteisöä ja tietysti rahaa. Tehdas Teatteri kuuluu niin sanottuun vapaaseen kenttään, eli se ei kuulu valtion teatteri- ja orkesterilain piiriin. Julkista rahoitusta se toki saa niin Taiteen keskustoimikunnalta kuin Turun kaupungilta siinä määrin, että pärjäämme juuri ja juuri. Kukaan ei tiedä, mihin suuntaan julkinen rahoitus menee lähivuosina. Enkä jaksa nyt mankua rahatilanteesta, vaikka paine sen parantamiseen on tosi iso. Mutta olemme sentään saaneet rahoituksen hilattua sellaiseen vaiheeseen, että pystymme maksamaan vuokrat, maksamaan kaksi puolikasta työntekijää ja rahoittamaan pienillä tuotantotuilla noin 6-8 tuotantoa vuodessa. Arvostan menneiden vuosien uurastajia, jotka ovat lobanneet, talkoilleet ja anoneet, anoneet ja edelleen anoneet apurahoja. Organisaatio

Kuva: Itse Laukaisin