Mustat serkut: Käsiteatteri on puhdistavaa katsottavaa

Käsiteatteri on PUHDISTAVAA KATSOTTAVAA

Viisi käsiparia, saman verran jalkoja ja jokunen muukin ruumiinosa riittävät aineksiksi kokonaiseen teatteriesitykseen. Raumalta kotoisin oleva teatteriseurue Mustat serkut on erikoistunut Suomessa harvemmin nähtyyn käsiteatteriin, joissa näyttämöhahmoina toimivat paljaat kädet, muun vartalon ollessa verhottuna täysmustaan.

Raumalainen Eila Saarva johtaa teatteriseuruetta, joka kertoo tarinoita omintakeisella tavalla. Mustat serkut- teatteriryhmä käyttää toki esityksissään esineitä, varjonukkeja ja toisinaan ihmisnäyttelijää, mutta ryhmän kulmakivi on nimenomaan käsiteatteri. Seurueen nimi Mustat serkut viittaa näyttelijöiden esiintymisasuihin: kokomustiin vaatteisiin. Nimi kertoo myös jotakin oleellista teatteriseurueen kokoonpanosta: ryhmäläiset ovat serkkuja ja sisaruksia keskenään. Ryhmän ohjaajana ja kokoavana voimana työskentelee Eila Saarva. Näyttelijöinä toimivat Aati (21), Iita (18), Taavi (15) ja Liina (11) Saarva sekä Annikki Levomaa (20). Eilan puoliso Pekka toimii teatterin rakennusmestarina, roudarina ja moninaisissa muissa tehtävissä. Eila opiskeli Turun Taideakatemian täydennyskoulutuksessa nukketeatteria vuodet 2006 - 2008. Siellä kurssin vetäjän Kitta Saran keskeinen komento oli, että kurssilla opittuja asioita pitää tehdä ja kokeilla ryhmässä. Koska Eilalla ei ollut valmista teatteriryhmää, hän päätti koota sen läheltä: suvun lapsista ja nuorista. - Se on monessa mielessä kätevää. Pitkiä esiintymismatkoja on helpompi järjestää. Ja tämä on tosi hauskaa, Eila toteaa, mutta myöntää, että teatteria ei väkisin ole tarkoitus pitää pelkästään suvun sisäisenä juttuna. Kun Mustat serkut aloitti toimintansa vuonna 2006, Eilan oma esikoinen Aati ja hänen serkkunsa Annikki olivat noin 14-vuotiaita. Nuorin näyttelijä oli tuolloin alle kouluikäinen. Nyt Aati ja Annikki ovat päälle kaksikymppisiä, ja kuopuksetkin ovat jo toisella kymmenellä. Alkuvaiheessa käsien ja jalkojen kokoeroilla saattoi leikitellä. Yleisön ihastus oli melkoinen, kun näyttämöllä roolihahmona olikin pienen ekaluokkalaisen jalkaterä. Luonnollisesti kokoerot ovat hiukan kaventuneet, missä on varmasti myös hyvät puolensa, kun luodaan uusia hahmoja.

Käsiteatteri on lihaa ja verta

Mikä käsiteatterissa sitten viehättää? - Käsiteatteri on lihaa ja verta, totta ja todellista ja kaunista eri tavalla kuin taidokkaimmatkaan nuket. Käsi ei valehtele, Eila listaa. Eilaa viehättää käsiteatterin minimalistinen ja pelkistetty kerronta, joka on jollain tavalla jopa puhdistavaa katsottavaa. Käsiteatterissa katsoja saa oivaltaa. Mustat Serkut on tarttunut vuosien varrella isoihin tarinoihin ja haasteisiin: Tiernapojat, Luomiskertomus, ja Ruma Ankanpoikanen. Peukalo-Liisan ryhmä on valmistanut esineteatterin keinoin. Varjoteatteria Mustat serkut käyttää Jukka Itkosen runoon pohjautuvassa esityksessä Ihmeellinen maailma. tat serkut on säännöllinen vierailija. Onpa ryhmän käsiteatteriesitys toiminut jopa perhekirkossa saarnan paikalla ”käsisaarnana”. Käsiteatteri pystyy menemään melkeinpä minne vain, koska mitään ihmeellistä teatteritekniikkaa ei välttämättä tarvita. Käsiteatterin yksinkertaisella ja puhtaalla kerrontatavalla pääsee helposti monenlaisten erityisryhmien lähelle: dementikot, kehitysvammaiset tai kuulovammaiset. Tiernapojat osallistuivat aikanaan Oulun Tiernapoikakilpailuun, mutta se osoittautui enemmänkin laulukilpailuksi. Kaikki tuomarit eivät edes katsoneet esiintyjiä, vaan pelkästään kuuntelivat. Joka tapauksessa serkuille herui kolmas sija.

Kokeiluja, kokeiluja

Eila toimii ryhmän ohjaajana, mutta harjoitusvaiheessa tarvitaan kaikkien kekseliäisyyttä. Lopullinen esitys täytyy koreografioida tarkkaan, mutta sitä edeltää pitkä ja vaiherikas matka. Käsiteatterissa ainut tapa löytää uusia ilmaisukeinoja ja hahmoja on yksinkertaisesti kokeilla, kokeilla ja kokeilla. Helppoja hahmoja ei olekaan, ja välillä ollaan todella hassuissa asennoissa. -Rumaa Ankanpoikasta tehdessämme mietimme tosi pitkään, miten teemme pienet ankanpoikaset, mutta lopulta Liina keksi sen. Käsiteatterin kaltaiset esiintymismuodot ovat olleet nupullaan suvussa jo varhain. Näyttelijöistä vanhimmat Aati, Annikki ja Iita, osoittivat jo pieninä kiinnostusta erikoisiin teatterin muotoihin. He esittivät sukujuhlissa esityksen kehittämillään ”selkähahmoilla”, jotka oli luotu näyttelijöiden selkään. Lopullinen ihastus käsiteatteriin tapahtui kesällä 2002, jolloin Eila lähti perheineen Hämeenlinnan lastentapahtumaan. Siellä esiintyi perulainen teatteri Hugo&Ines esityksellään Short Stories. Koko perhe oli lumoutunut, ja esitystä muisteltiin pitkään. - Mimiikan ja nukketeatterin mestari Hugo Suarez loihti eteemme olentoja ja tarinoita pelkästään omia käsiään ja kehoaan käyttäen. Myöhemmin Eila osallistui Aatin kanssa mustan teatterin kurssille Porissa, ja kun Turun taideakatemian täydennyskoulutuksessa Eila sai oppia Ishmael Falkelta, oli oma taidemuoto löytynyt. -Ishmaelin kurssilla olin innoissani: tämähän on juuri sitä käsiteatteria, mitä Hugo esitti Hämeenlinnassa vuosia aiemmin. Eila on koulutukseltaan toimintaterapeutti, mutta teatteri ja esiintyminen ovat olleet hänen elämässään jo lapsuudesta lähtien. Eilan äiti, Anni Hanikka, kiersi lausujana, ja

Taavi (vas. ylh.), Iita, Liina, Aati ja Annikki sekä asetelma Rumasta Ankanpoikasesta.

runojen parissa Eilakin on tehnyt pitkän ajan töitä mm. kokoamalla runomatineoita. Eilalla on oma sooloteatteri Tyrske. Pelkästään yksin esiintyminen alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja silloin kuvaan astuivat nukketeatteri kaikkine ilmiöineen. - Haaveilen, että saisi tehdä pelkästään teatteria. - Mutta nyt olen kiitollinen toimintaterapeuttikoulutuksestanikin. Voin hyödyntää näitä asioita myös työssäni. Vedän kehitysvammaisten ja ikäihmisten teatteriryhmiä sekä teen heidän kanssaan digitarinoita. Digitarinoita tehdään tietokoneohjelmalla. Niihin skannataan tai kuvataan valokuvia tai muita kuvia, esim. kuvateoksia. Digitarinoiden perinne pitäytyy todessa. Tehdään tarina siitä, mikä on totta ja tärkeää, merkittävää omassa elämässä. Aihe voi olla suuri: lapsuus tai peräti elämänkerta tai hyvin pieni: rakas esine, matka, oivallus, yksittäinen muisto, harrastus tai lemmikkieläin.

Matkalla ammattiin

Saattaa olla, että Mustien serkkujen kasvatteja näkyy tulevaisuudessa suomalaisessa teatterielämässä enemmänkin. Kuopus Liina ei vielä ammattisuunnitelmia murehdi, mutta Iita haaveilee lavastajan ammatista. Aatia kiinnostavat teatteriin liittyvät opinnot, mutta toistaiseksi meneillään on vielä siviilipalvelusvuosi Turun Kaupunginteatterissa. Annikki on jo alan opinnoissa kiinni, sillä hän opiskelee Turun Taideakatemiassa nukketeatteria. Taavilla on jo hihassaan taitoja, joista voi olla joskus ihan ammattiin asti. Hän on erikoistunut taikatemppuihin. Taavi ällistyttää katsojia erityisesti lähitaikuudella korttitempuillaan. Taavin taikatemput ovat usein Mustien serkkujen esityksen lisäherkkuna. Mustien serkkujen tulevia projekteja on varjoteatterikokonaisuus, joka koostuu pienistä runoihin tehdyistä osioista. Tuula Korolaisen runosta Arttu pikku kummitus on esitys jo valmiina. Lisäksi tänä kesänä ryhmällä on edessään mielenkiintoinen haaste: -Teemme 50-vuotispäiville päivänsankarin elämästä esityksen käsiteatterina!

Lisätietoja Mustista Serkuista ja Sooloteatteri Tyrskeestä: www.saarva.fi

Teksti ja kuvat: Timo Väntsi