Arvioita esityksistä: Näyteikkuna

ARVIOITA ESITYKSISTÄ

Vaikutelmia Näyteikkunasta ja vähän muualtakin

HURRAA-festivaalin yhteydessä järjestetty Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna oli mittava kaksipäiväinen tapahtuma, joka esitteli 10 ryhmää. Siis tuplasti enemmän kuin muu Hurraa-viikon anti, jossa oli kuusi muuta teatteria. Edustettuina Näyteikkunassa olivat suomalaisen nukketeatterin indie-toimijat eli ns. vapaat ryhmät ja sooloesiintyjät, jotka eivät saa valtion tms. avustuksia eikä niillä ole omia tilojakaan oululaista Akseli Klonkia lukuunottamatta. Käsittämättömän paljon ja hyvin mielenkiintoisia, monipuolisia produktioita vapaat toimijat tekevät kuitenkin kärvistellessään marginaalissa. Näyteikkuna-katselmus oli komea näyttö ja yleisöä riitti sekä aikuisille että lapsille suunnattuihin esityksiin. Tässä suhteessa nukketeatteri ei todellakaan ole marginaalissa. Stoan aulassa oli Timo Nyyssösen hieno teatterinukkenäyttely, ensimmäinen retrospektiivi monipuoliselta pitkän linjan tekijältä. Ennen katselmusta järjestettiin seminaari aiheesta Suomalainen nukketeatteri maailmalla, jossa alustukset ja keskustelu polveilivat teeman ympärillä. Alalla toimivat Maiju Tawast (MT), vuodesta 1981, ja Johanna Uusiranta (JU), vuodesta 2010, keskustelivat Näyteikkunan esityksistä, joista tässä lyhykäisiä arvioita: (osa arvioinneista pohjautuu aiemmin nähtyyn esitykseen, nähdyn esityksen ajankohta suluissa)

JU: Täytyy tunnustaa, että vasta nyt jälkeenpäin tajuan kuinka hieno tilaisuus ja kohtaamispaikka Näyteikkuna oli! Itse tapahtumassa oli hyvä fiilis ja kaikki sujui hienosti, mutta eihän siinä ehtinyt syvällisiä ajatella! MT: Tuhannen taalan paikka esiintyjille ja järjestäjille! Toivottavasti myös päättäjiä oli paikalla. Soisin, että olisivat nähneet tämän komean tapahtuman. Oli upeaa tavata, keskustella ja halata eri puolilta Suomea tulevia ihmisiä, sekä nähdä esityksiä laidasta laitaan, uuden ja vanhan koulukunnan visioita.

Arvioita:

(esitykset siinä järjestyksessä kuin ne olivat Näyteikkunassa)

Teatteri SudenEnne: Puppet Science Fiction

(19.3.2011) Pohjautuu Edwin Abbottin romaaniin Flatland (1884) , ohjaus Outi Sippola, tuottaja Eeva Salonius, näyttely Elina Minn, työpaja Lars Wingård, esiintyjät Niina Lindroos ja Pia Kalenius, nukenrakennus ja lavastus Marie Antikainen, äänet ja valot Markus Heino. MT: Mielenkiintoinen matemaattinen taidetapahtuma, pedagoginen oppitunti. Yhdisti kuvataidetta, nukketeatteria ja animaatiota. Hienoa, että yleisö otettiin mukaan, teki aikuisillekin hyvää. JU: Näytöksessä oli teknisiä ongelmia, eli jotain jäi puuttumaan, mutta enpä osannut kaivata, sitä mitä ei ollut. Kaksiulotteinen kohtaus, missä näyttelijä litistyy seinään heijastettujen kuvioiden sekaan, oli minusta aivan erityisen hieno! MT: Maistui ja tuntui kuitenkin luokkahuoneelta eikä ihan tempaissut uusiin ulottuvuuksiin. Keinot olivat toki moninaiset ja esiintyjät sekä ohjaaja Outi Sippola taisivat keinonsa. JU: Ammattilaiset osasivat asiansa ja aihekin oli kiintoisa, mutta minun aivoni eivät taipuneet ymmärtämään moniulotteisuutta, koululaisilla on varmaan notkeammat aivot! Kokonaiskesto liian pitkä, olisi voinut tiivistää vähän. Työpajan kyselytutkimus lopussa kohotti tunnelmaa ja yleisö poistui hymyillen.

kuva Ville-Matias Roisko

Teatteri SudenEnne: Puppet Science Fiction, rooleissa Pia Kalenius (vas) ja Niina Lindroos.

kuva Teatteri Airopik

Teatteri Airopik: Aivohärkä. Roolissa Jouni Järvenpää.

Teatteri Airopik: Aivohärkä

(Oulu lokakuu 2010 ja Helsinki 19.3.2011) Ohjaus ja dramatisointi Janne Kuustie, näyttelijä Jouni Järvenpää, puvustus Päivi Soini, lavastus Sampsa Soukainen ja Päivi Soini, musiikki Mikko Karjalainen, tekniikka Kimmo Korkala JU: Tämän esityksen huono puoli on nimi. Se ei houkuttele katsomaan. Mutta jos uskaltaa vaivautua paikalle, saa kokea yllätyksen! MT: Taattua tavaraa, Jouni Järvenpään hervotonta ja pakotonta sooloilua. Hämmästyttävä ja hengästyttävä tanssi- ja välineteatterimonologi. JU: Jounin enemmän kuin sataprosenttinen läsnäolo ja vahva fyysisyys tekee vaikutuksen. Ei mitään turhaa, ei mitään löysää, ei yhtään tarkoituksetonta hetkeä! Jouni saa tarinan elämään ja pitää katsojan pihdeissään melkeinpä hypnoottisella otteellaan. Ohjaajalle siitä tietysti myös ansionsa! MT: Janne Kuustien ohjaus ja dramatisointi olivat jo nähdyn nykivät ja tempoilevat. Paljon puhetta, kunnon vanhanaikaista jutunkerrontaa, joka surrasi aika lailla tasaisesti. Kaipasin repäisyä, rämähdystä!

Kuuma Ankanpoikanen: Kiiltokuva

(Oulu 31.10.2010) Ohjaus, käsikirjoitus, lavalla: Merja Pöyhönen, nuket ja lavastus: Susanna Hemmilä, musiikki: Antti-Juhani Manninen MT: Tärkeä avaus vaikeaan asiaan. Merja Pöyhösen riipaiseva soolo käsittelee parisuhdeväkivaltaa. Nukkekodin putoavat kulissit ja särkyvät posliinit, Merjan hauras olemus. JU: Hienovaraista monella tavalla, esittää asian vihjailevasti, mutta kuitenkin tarpeeksi selkeästi, huumoria unohtamatta. Chinchilla keventää juuri sopivasti, muuten esityksestä voisi tulla liian vakava. Tanssi ilmeettömän naamion kanssa teki minuun vaikutuksen ja jätti mietimään.... MT: Nykynukketeatteri tarttuu päivänpolttaviin asioihin, joka on myös kannanotto! Kuumis käsittelee aihetta omilla ehdoillaan, omilla käsikirjoituksilla. JU: Teknisesti taitavaa ja viimeisteltyä, tasalaatuinen monessakin mielessä. Kuumalta Ankanpoikaselta ei tarvitse pelätä huonoja päiviä.

Anatomia Ensemble: Anatomia Lear

(Oulu 31.10.2010, Stoa 19.3.2011) Ohjaus: Mikaela Hasán, näyttelijät Heidi Fredriksson, Åsa Nybo ja Johanna af Schultén, nuket ja lavastus: Janne Siltavuori, valot: Mari Agge, ääni: Kristian Ekholm, tuottaja: Kristin Helgaker MT: Suursatsaus! Ruotsinkielisen kentän näyttö, joka niittää mainetta kansainvälisestikin. Näyttelijät ovat fyysisesti hyvin intensiivisesti näyttämöllä, Teatterikorkeakoulutus näkyy. Well made puppetry, väkeviä visioita. Rohkea sovitus, ruumiinavaus Shakespearen klassikosta pureutuu vanhuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. JU: Minua ei haitannut, vaikka näyttelijät näkyivät, mutta korinaa oli liikaa, kurkkua alkoi kuivata katsomossakin. Näyttelijöiden vaihdot toimivat hienosti, eikä ollut vaikea häivyttää näyttelijöitä silloin, kun heitä ei tarvinnut nähdä. Unimaailma taas oli liian kuvottava, toivoin vain, että se loppuisi. MT: Janne Siltavuoren nukke on hieno ja taitavasti animoitu. Valoihin ja ääniin on satsattu, koko tiimi on huippuammattilaisia. Suuren luokan teatteria. JU: Ansiokas esitys, teknisesti taitavaa, visuaalisesti näyttävää, oivaltavaa, sisällöltään arvokasta, mutta en siltikään lämpene toteutukselle.

Hox- Company: John -Eleanor

(19.3.2011) Käsikirjoitus: Timo Väntsi, Tom Linkinen, ohjaus: Merja Pöyhönen, näyttelijä: Timo Väntsi, luennoitsija: Tom Linkinen, alosuunnittelu: Timo Ollila, puvustus: Pia Kalenius, nuket: Timo Väntsi. JU: Koko näyteikkunan tuorein esitys oli John-Eleanor, keskiajalla eläneen John Rykenerin tarina. Miehen, joka pukeutui naiseksi ja myi seksiä, etsi itseään ja rakkautta elämäänsä. Luennoitsija ja näyttelijä kuljettavat tarinaa vuorotellen ja yhdessä. MT: Odotin kieli pitkällä tätä esitystä! Rohkea valinta, tyylikäs, hauska esitys. Riemastuttava ja räävitön, Timo Väntsin notkea roolityö naisena ja miehenä, miesnaisena, naismiehenä.... erinomaista nukke- ja käsiteatteria. Keskiaikaisesta nukketeatteriperinteestä ammentava, markkinateatteria parhaimmillaan. JU: Timo Väntsi liehui ja liihotteli lavalla kuin kala vedessä, otti paikkansa ja vangitsi yleisönsä, nautti joka sekunnista! Tutkija Tom Linkinen, joka esitti tutkijaa, ei osannut oikein päättää ollako tutkija vain näyttelijä. Tutkimusta alleviivattiin liikaa, mutta räävittömät nukkekohtaukset olivat ihanan piristäviä! MT: Esityksen rytmi oli hyvä, Merja Pöyhösen napakka ja tiuhaan perspektiivejä vaihtava ohjaus. Tyylikäs ja tyylitön, herkkä ja rohkea.

Kuuma Ankanpoikanen: Kiiltokuva, näyttelijä Merja Pöyhönen, nuket Susanna Hemmilä.

Anatomia Ensemble: Anatomia Lear, näyttelijät: Åsa Nybo, Johanna af Schultén ja Heidi Fredriksson, nuket Janne Siltavuori.

kuva:Stefan Bremer

kuva:Milla Järvipetäjä

Sixfingers Theatre: Poika joka sukelsi

(Turku marrask 2010, Stoa 20.3.2011) Perustuu Daisaku Ikedan satuun “Prince and the Coral Sea”, ohj: Ishmael Falke, käsikirjoitus, esiintyminen, nuket, skenografia: Maiju Tainio, musiikin sävellys: Minna-Liisa Tammela, mus. toteutus: Minna-Liisa Tammela ja Ilkka Heinonen MT: Kaunis tarina pienestä Ryo-pojasta, joka haluaa pelastaa kotisaarensa saastumiselta. Maiju Tainio lämmin, rauhallinen, läsnä oleva. Tarinankerrontaa ja esineteatteria, ottaa kantaa ympäristönsuojeluun. JU: Kokonaisuus näkyi hyvin takapenkille, mutta aina kaukana istuessa jää joku intiimiys kokematta. Silti herkkä ja hellyttävä. Tarina eteni kuitenkin turhan verkkaisesti, toisaalta siinä tapahtui asioita, jotka tuntuivat irrallisilta. Tiivistämistä olisin kaivannut. MT: Tarina jotensakin vailla kohokohtia, vaikka soljuikin kauniisti. JU: Polvi-nuket olivat hauskoja, toimi hyvin, loistava idea!

Vekkulikettu: Matin meriseikkailu

(Tampere maaliskuu 2011, 20.3.2011) Visio, nuket, ohjaus: Anna-Liisa Tarvainen, näyttelijä, valot, äänitekniikka: Matti Koskinen, käsikirjoitettu leikkien kesällä 2010: Anna-Liisa ja Matti, musiikki: Sebastian Boulter, Juuso Frisk, Suvi Kaukonen, Heikki Korkalainen, äänitys ja editointi: Heikki Korkalainen MT: Ihanaa katsoa Matti Koskisen avautumista ja iloa soolonukettajana, tekijöilleen tärkeä esitys. Anna-Liisa Tarvaisen visiot, nuket ja ohjaus harmoniset ja lempeät. Aavistuksen verran liian hitaat varjokuvaelmat. JU: Alun meditaatio-osuuden tarkoitus oli ehkä rauhoittaa katsojia ja herkistää kokemaan nyansseja, mutta se kävi pitkästyttäväksi. Huomasin tuijottavani mustaa teippiä katossa ja miettiväni, miksi kangas on vinossa.... MT: Plussaa erilainen ote, tarkka ajoitus, tarkkaan mietitty värimaailma. JU: Onneksi sitä reippaampaakin menoa löytyi ja pienet huumoripalat osui ja upposi! Esityksestä jää hyvä mieli ja ajatukset vievät ihan väkisin kesään.

Kuuma Ankanpoikanen: Meteliä, parsakaalia ja possu tai hevonen

(20.3.2011) Ohjaus: Merja Pöyhönen, käsikirjoitus: Merja Pöyhönen ja työryhmä Manninen-Pöyhönen-Virtanen, visuaalinen suunnittelu: työryhmä, ideointi: työryhmä ja Hilla Väyrynen ja lapsivahvistukset päiväkodeista Halikolo, Lyckobo ja Ketunpesä, lavalla: Lotta Virtanen sekä Antti-Juhani Manninen, Musiikki: Bugari Ormond aka Olli Suorlahti (& NoiseCollector, propthis, base trix, Stickinthemud, AMPUL, Erdie, dobroide, genghis attenborough, Veli-Matti Järvenpää ja Hannu Leivo) Molemmat olimme odottaneet tämän esityksen näkemistä jo jonkin aikaa! JU: Kuuma Ankanpoikanen yllätti taas! Vaikka olen nähnyt ”kuumisten” korkeatasoisia esityksiä, ja vaikka luin esittelyjä ja näin kuvia, yllätyin taas, ja sataprosenttisen positiivisesti! Esitys oli tarkkaan harkittua, huolellisesti tehtyä ja viimeisteltyä väri-ilotulitusta! MT: Monimutkainen nimi herätti ihmetystä! Hieno, tärkeä, sydämellä tehty esitys outoudesta, maahanmuuttajalapsen elämästä. Tarina lasten maailmasta lähtöisin, päiväkodeissa sadutettu. Ei tärkeilyä eikä viisastelua, vaan lasten irrationaalista kieltä ja tarinankuljetusta. Kierrätysmateriaaleja, hylättyjä leluja, roinaa ja kamaa. Riemunkirjavin esitys, mitä olen nähnyt. Epäsovinnaista ja hyvää nuketusta. JU: Vaikka nuket olivat pieniä, ne toimivat loistavasti. Ihastuttavaa oli myös nuken vaihto toiselle nukettajalle kesken kaiken. Tämä on sellainen esitys, jonka voi katsoa monta kertaa ja varmasti aina löytää jotain uutta. MT: Kuuma Ankanpoikanen osaa heittäytyä, heillä on omat tarinat, oma dramaturgia. Ote tekemiseen on moderni, kaikkia konventioita räsäyttelevä. Sykähdyttävää ja epäloogista! Nukke on keskiössä, ei näyttelijä eikä näytteleminen. Ongelmana dramaturgia, joka on Kuumiksella stoppaileva, pysäyttelevä.

Kuva: Ishmael Falke

Sixfingers Theatre: Poika joka sukelsi, näyttelijä ja visuaalisuus Maiju Tainio.

Kuva: Sebastian Boulter

Vekkulikettu: Matin Meriseikkailu, näyttelijä Matti Koskinen, nuket Anna-Liisa Tarvainen.

Kuva: Merja Pöyhönen

Akseli Klonk: Hurjan hauska autokirja

(Oulu, lokakuu 2010 ) Kirjoittanut: Mauri Kunnas, dram. & ohj: Janne Kuustie, nuket ja lavastus: Virpi Tanskanen & Satu Wiinikka, rooleissa: Tobias Effe, Jouni Järvenpää ja Miira-Mari Manninen MT: Visualisointi noudatti Mauri Kunnaksen maailmaa, Virpi Tanskasen ja Satu Wiinikan mainiot nuket. Hauska ja vauhdikas, letkeät esittäjät. JU: Olen nähnyt Oulussa kaksi esitystä, joissa oli aika erilainen tunnelma. Ensimmäisen positiivinen lataus ja yhteys yleisöön oli kerrassaan huikea kokemus. Toinen, aivan kelpo esitys sekin, tuntui sitten melkeinpä lattealta. Havainnollistus siitä, mitä yleisön ja esiintyjien sanaton kommunikointi voi parhaimmillaan olla. Tässä esityksessä ei turhia jaaritella, vaan vauhtia riittää: reilussa puolessa tunnissa nähdään parhaat palat viidestä tutusta sadusta, eikä haittaa, vaikka tarinoita ei ennestään tuntisikaan.

Nukketeatterikeskus Poiju/ Teatteri Helmi: Joutsenpoika Jykserge

(20.3.2011) Käsikirjoitus ja ohjaus: Oili Sadeoja, nuket ja lavastus: Heini Maaranen, nukeilla näytteleminen ja äänimaailman toteutus: Anne Lihavainen ja Teija Muurinen JU: Taustatietojen perusteella en tiennyt mitä odottaa. Esitteen joutsenkuva ei herättänyt innostunutta kiinnostusta, mutta olikin mahtavaa kokea yllätys! MT: Sukellus suomalais-ugrilaiseen kulttuuriperintöön. Oili Sadeoja oli onnistunut tuomaan arkaaisen, mytologisen tarinan 2000-luvun näyttämölle. Ehkä liian hillittyä ja hallittua, kaunotaidetta. JU: Minusta juuri harkittua! Lasten esitys ei voi olla shokeeraava. Tässä oli taas tyyliltään erilainen esitys, erinomaisen aidon ja alkuperäisen tuntuinen. Tyylikkäästi tehty, nostaa kansanperinteen arvoa ja arvostusta! MT: Vahva kannanotto kaiken elollisen yhteydestä ja luonnon säilymisen puolesta. Runollinen, tyylikäs, harmoninen ja kaunis, mutta kaipasin säröä! Paikoin oli aavistuksia voimasta, etenkin shamaanirummutuksessa. JU: Minusta siinä oli pidäteltyä voimaa, kuten flamenco-tanssissa. Laulu ja puhe oli tasapainossa. Rummutusta olisi voinut olla enemmänkin. Kokonaisuus oli WAU! Ei siis ihme, että tämä esitys palkittiin suomalais-ugrilaisella teatterifestivaalilla Mari Elin tasavallassa Venäjällä!

Nukketeatteri Piironginlaatikko: Yhdeksän kultapäistä prinssiä

(Oulu 31.10.2010 ja Helsinki 20.3.2011), Ohjaus, sovitus ja visuailisointi: Kitta Sara, roolit: Kerttu Aaltonen, nukenrakennus: Anna Hilska, Kerttu Aaltonen, lavastus ja rekvisiitta: Kitta Sara, Kerttu Aaltonen, puvustuksen toteutus: Mervi Lamminen. MT: Ohjaajan panos näkyy, Kerttu Aaltosella on hyvä yhteistyö Kitta Saran kanssa. Kerttu purskautti ilmoille oman innostuksensa! Näimme, että omassa tyylilajissaan vanhan koulukunnan tekijä voi uudistua ja räväyttääkin. JU: Tässä ei ollut hidastelua ja viipyilyä, vaan reipasta menoa! Hauskalla tavalla roolien tärkeys näkyi koossa: (ihmis-)Kuningatar oli kaiken keskiössä, Kuningas oli käsinukke ja Prinssit pieniä nukkeja. Monia kivoja oivalluksia, jotka ilahduttivat aikuiskatsojaa. Kontakti yleisöön toimi hyvin ja siinäkin oli sopivasti napakkuutta, eikä Aaltonen jäänyt turhaan seurustelemaan yleisön kanssa. MT: Visualisoinnissa häiritsivät halvat materiaalit, kuten epäesteettinen vuorisilkki puvussa ja lavasteessa. JU: ”Äänet” menivät välillä sekaisin. Ei se nyt kauheasti esitystä haitannut, mutta olisi hyvä, että kukin henkilö kuulostaisi samalta läpi esityksen. Päällimmäiseksi esityksestä jäi mieleen reipas ja epäsovinnainen ote, joka ilahduttaa pitkään.

Kuva: Virpi Tanskanen

Kuva: Jussi Virkkumaa Nukketeatteri Akseli Klonk: Hurjan hauska autokirja, näyttelijä Minna-Mari Manninen, nuket: Virpi Tanskanen ja Satu Wiinikka.

Nukketeatterikeskus Poiju/Teatteri Helmi: Joutsenpoika Jykserge, nuket: Heini Maaranen.

Kuva: Mika Reinholm