Suomalainen nukketeatteri maailmalle

Kansainvälistyminen on ihmisten kohtaamista

Unohda pororomantiikka ja ole oma itsesi

Tee hyvä esitys! Lähde maailmalle! Tapaa ihmisiä! Ideoikaa yhdessä! Tavatkaa uudestaan! Periaatteessa kansainvälistyminen on näin yksinkertaista, jos on uskominen Stoassa 18.3. pidettyyn seminaariin ”Suomalainen nukketeatteri maailmankartalle”. Kansainvälistymisen askeleita pohtiva keskustelutilaisuus päätyi pohtimaan, mitä lopulta on suomalainen nukketeatteri? Miten suomalainen nukketeatteri sijoittuu kansainvälisesti ja missä sen paikka on nukketeatterin maailmankartalla? Ainakaan maailmalle ei väen väkisin tarvitse mennä porojen ja yöttömän yön klisheiden varassa.

Suomen UNIMAn ja Nukketeatterikeskus Poijun järjestämä seminaari kokosi muutaman kymmentä keskustelijaa Näyteikkunan aattopäivänä. Alustajina keskustelussa olivat tutkija Katriina Andrianov, nukketeatteritaiteilija Rene Baker (UK), nukketeatteritaiteilija Ishmael Falke sekä tuottaja Jukka Hytti. Keskustelua juonsi näyttelijä Satu Paavola. Kansainvälisyys puhuttaa nukketeatteriväkeä, sillä moni tuotanto reissaa jo nyt ympäri maailmaa ja kansainväliset taiteilijat tekevät yhteistyötä suomalaisten kanssa. Voisi toisaalta sanoa myös, että kansainvälisyys on aina kuulunut suomalaiseen nukketeatteriin. Ensimmäisenä alustuksensa pitänyt tutkija Katriina Andrianov aloitti pohtimalla, mitä suomalainen nukketeatteri ylipäänsä on. Hän arvioi, että hänen olisi helpompi määritellä, mitä on australialainen nukketeatteri kuin suomalainen nukketeatteri. Erot sisältäpäin näyttävät usein suuremmilta kuin ne ulkopuolisen silmin ovatkaan. -Määrittelyt saattaisivat kuitenkin olla australialaisten mielestä liian kategorioituja. -Kun puhutaan, mitä on suomalainen nukketeatteri, pitää kysyä myös mitä on suomalaisuus ylipäätään. Suomalainen nukketeatteri on Andrianovin mielestä jo lähtökohdiltaan kansainvälistä. Monet tekijät ovat syntyjään ei-suomalaisia, ja tuovat suomalaiseen nukketeatterikulttuuriin oman kulttuurinsa traditiot. Andrianovin mielestä koko taidemuoto, nukketeatteri, on muualta tullut. -Väitteeni on, että Suomessa nukketeatteri on tuontituote. Karhunpeijaiset eivät ole nukketeatteria. Kansainväliset vaikutteet, erityisesti venäläiset, ovat selvästi näkyvissä suomalaisessa nukketeatterikentässä. Esimerkiksi Turun Taideakatemian sisältöön ja opetukseen on tullut venäläistä traditiota luonnollisesti pitkäaikaisen opettajan Anna Ivanova-Brashinskayan kautta. Vaihtoehtoa sanalle nukketeatteri? Englannin sana puppet aukeaa suurelle yleisölle ja erottaa teatterinuken lelunukesta, doll. Suomessa sanalle nukketeatteri koetetaan toisinaan löytää kattavampi termi. Andrianov itse on viehättynyt sanasta näyttämöanimointi, mutta laajalti ymmärrettävää termiä ei ole löytynyt. -Suomessa sinnikkäästi opetetaan yleisölle, että nukke voi olla mitä vain. Meille nukketeatterilaisille asia on päivänselvä, mutta uskon, että tulee menemään vielä pitkään, ennen kuin suuri yleisö ymmärtää asian kokonaisuudessaan. Andrianov on seurannut, miten nukketeatterin keinoja esiintyy runsaasti eri taiteenlajeissa, sirkus ja tanssi etunenässä. Nukketeatterilaiset saattavat joskus kritisoida teatterissa nähtyä epäammattimaista nuken käsittelyä tai animointia. Andrianovin mielestä meidän olisi syytä hyväksyä, että täydellinen animointi, elottoman herättäminen elolliseksi, ei aina ole edes esityksen tavoite. Suomalaiseen nukketeatterikenttään mahtuu perinteistä ilmaisua ja uutta estetiikkaa. Andrianov kaipaa suomalaiseen nukketeatteriin enemmän Teatteria. -Riittääkö kaunis ja hyvin tehty nukke hyvin manipuloituna hyväksi esitykseksi. Minusta ei riitä. Hän provosoi nukketeatteriväkeä katsomaan peiliin. -Joskus esiintyy sitä, että nukketeatteriväki väheksyy tai ylenkatsoo ammattitaidotonta nuken käsittelyä esimerkiksi teatteriesityksissä. Mutta toisaalta ei olla moksiskaan epäammattimaisesta näyttelijäntyöstä nukketeatteriesityksissä. Suomalaisten aika olla antava osapuoli Rene Baker työskentelee tällä hetkellä opettajana Turun Taideakatemiassa. Brittiläissyntyisellä, sit-

Halu kansain- temmin Espanjaan muuttaneella taiteilijalla on pitkä suhde maavälisyyteen tultava hamme ja suomalaiseen nukketeatteriin. Hän on toiminut täällä esiintyjänä ja opettajana ensimluonnostaan mäisen kerran 90-luvun puolivälissä. Bakerin arvion mukaan suomalainen nukketeatterikenttä on ollut jo vuosikymmeniä avoin ja aktiivinen hankkimaan vaikutteita ja oppia ulkomailta. Moni kansainvälinen tähti ja teatteriseurue on tehnyt yhteistyötä suomalaisten kanssa. -Suomalaisten olisi aika sanoa, että ehkä meillä olisi nyt jotain tarjottavaa muualle. Tie kansainväliseen uraan on periaatteessa selvä ja yksinkertainen: hyvät esitykset. Ne puolestaan taas saavat katsojat kiinnostumaan, mistä tekijä on kotoisin. Mielikuvat syntyvät joskus pienistä osasista, jotka muodostavat jonkunlaisen kokonaiskuvan. Valmistautuessaan Suomen pestiinsä Baker näki Jani Nuutisen soolosirkusesityksen, jossa käytettiin esinemanipulaatiota.

Kuva: Ilpo Mikkonen

Jukka Hytti, Ismael Falke, Katriina Andrianov, Rene Baker ja juontaja Satu Paavola (takana) pohtivat suomalaisen nukketeatterin mahdollisuuksia maailmalla.

Samoihin aikoihin hän näki erikoisen suomalaisen elokuvan, jossa liikuttiin sirkuksen maailmassa. -Tämän erikoisen elokuvan ja näkemäni esityksen linkitin jotenkin mielessäni. Siitä tuli minun ”Suomi”. Voimakas mielikuva avaa portteja muullekin kulttuurille kyseisestä maasta. Esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat ovat taatusti avanneet tietä muillekin suomalaisille elokuville. Rene Baker siteerasi suomalaista animaatiota käsittelevää lehtijuttua, jossa sitä luonnehdittiin ”small mental movements between people” . Niin ikään animaation arveltiin olevan tiukasti kiinni yhteiskunnallisessa keskustelussa, sosiaalisissa ongelmissa ja jopa maan historiassa. Voisikohan suomalaisesta nukketeatterista tehdä samansuuntaisen analyysin? Onko pakko kansainvälistyä? Suomalaisen nukketeatterin ei Bakerin mielestä pidä yrittää olla etnologisten klisheiden orja. Tärkeää on, että on jotakin sanottavaa, ja selkeästi oma tapa sanoa se. Sadut ovat Bakerin mielestä tarpeellisia, mutta kansainvälisille areenoille on turha viedä esim. klassikkosatua, jos kyseessä ei ole erityisen omanlainen tulkinta ja näkökulma. Turun Taideakatemian Baker sijoittaa kärkikolmikkoon kaikissa kansainvälisissä opiskelijatapaamisissa. Saattaa olla, että pitemmän tradition maat menevät teknisissä taidoissaan ohitsemme, mutta turkulaisten opiskelijoiden esityksissä on usein sellaista särmää, mikä puhuttelee. -Festivaaleilla on ilmiselvää, että nämä tekijät ovat tutkimusretkellä, raivaamassa uusia teitä. Ja usein

Small mental esitykset ovat todella hyvin tehtyjä. - Miten tulla kansainväliseksi, movements on hyvä kysymys, mutta yhtä hyvä on myös: Onko välttämätöntä olla kansainvälinen? between people? Rene Baker kysyy meiltä suomalaisilta, onko meidän veressäämme luonnostaan halu olla pikkaisen omissa oloissamme. Maailmalle lähteminen ei ole meille ehkä ollenkaan luonnollinen asia. Rene Baker ei pidä kansainvälistymistä mitenkään välttämättömänä. Toimiminen omassa maassa on arvokasta, mutta ulkomaan keikat ja vierailut ovat kovin hauskaa tapa elää. Kohtaamiset eri kulttuurien välillä voivat olla hyvinkin sykähdyttäviä. Rene Bakerin muistoissa on Peukalo-Liisan esitys Kajaanissa. -Myyrä kysyy Peukalo-Liisalta, haluatko mennä kanssani naimisiin ja oletko valmis elämään pimeydessä koko lopun elämääsi? Ymmärsin siinä hetkessä, että nämä lapset tietävät syvästi, mitä on pimeys. Joissain

muissa maissa tulee ihan toisenlaisia reaktioita.

Teatteri ei ole teollisuutta tai bisnestä

Tuottaja Jukka Hytti kritisoi valtiovallan suunnalta tullutta painostusta kulttuurivientiin. Hytti puhuisi mieluummin kulttuuriyhteistyöstä, johon kuuluisi niin vaihtoa, vientiä ja tuontia. -Se on iso ongelma, jota vastaan haluan taistella. Kulttuurivienti on kuin teollisuutta tai jonkinlaista bisnestä. Se ei sellaisenaan sovi teatteritaiteelle, joka on hetken taidetta. Festivaalirintamalla uusin trendi on Hytin mukaan se, että festivaalit eivät ainoastaan hanki esityksiä, vaan toimivat myös uusien kansainvälisten esitysten tuottajina. Näin esimerkiksi NXTSTP-hankkeessa, jossa seitsemän teatteritapahtumaa Euroopassa valitsevat yhden kiinnostavan, nuoren ohjaajan ja antavat tälle mahdollisuuden toteuttaa oma suunnitelmansa. Teatteriryhmien välinen kanssakäyminen on edelleen aktiivista, samaten eräänlainen koulutus ja mentorointitoiminta, usein Euroopan kulttuurirahaston tuella. Tällaisesta esimerkkinä on BaND Balttian ja Pohjolan alueella. Connect Connect puolestaan on tuotanto- ja kiertueprojekti, jossa Q-teatterin Baltic Cirklekin on mukana. -Baltic Cirkle ei esittele varastossa olevia esityksiä, vaan tuomme esityksiä, jotka ovat parhaillaan nähtävissä eri maissa. Miten taitelija verkostoituu ja kansainvälistyy? Moni ajattelee, että kansainvälistyminen on vaikeaa ja muodollista. -Tavatkaa ihmisiä, keskustelkaa, vaihtakaa ajatuksia, kutsukaa, päättäkää tavata seuraavassa paikassa uudelleen. Kansainvälistyminen on nykyään hyvin epämuodollista! Hytti kehottaa nukketeatterin tekijöitä ajattelemaan isosti. Pelkkä festivaalikiertäminen on pitkän päälle uuvuttavaa, mutta jos samalla vaivalla saa vietyä mukaan vaikka työpajan tai kurssin, niin anti on jo paljon isompi kuin pelkässä pistokeikassa. Isosti ajattelu kannattaa ottaa mukaan jo siinä vaiheessa, kun väsää apuraha-anomuksia. Isolla rintamalla maailmalle Raja-aidat eri taiteenlajien kesken ovat Suomessa korkeammat kuin monessa Euroopan maassa. Nukketeatteri painii teatterin kanssa samassa sarjassa, samoilla festivaaleille. Näille areenoille voisi suomalaisen nukketeatterin olla helppokin päästä. -Rohkeasti verkostoitumaan! Meidän täytyy isolla rintamalla mennä kertomaan suomalaisesta kulttuurista. Etenkin valtionosuutta nauttivat teatterit joutuvat koko ajan laajentamaan tarjontaansa muuhunkin kuin pelkkään esitysten tekemiseen. Kansainvälisyys, yleisötyö, yhteistyö sosiaalitoimen ja nuorisotyön kanssa ja harrastustoiminnan kehittäminen ovat teemoja, joihin teatterit pikkuhiljaa velvoitetaan. -Jotain VOS-teattereissa pitää keksiä, tai muuten niitä ajetaan alas, ennustaa Hytti. Suhde mediaan ja toimittajiin on muuttunut paljon viime vuosina. -Asiantuntija kohtaa asiantuntijan, siitä on kyse. Ennen lähetettiin lehdistötiedote ja toivottiin, että joku toimittaja nappaa siihen. Nykyään teatterintekijöiden täytyy tuntea toimittajat ja heidän erityisosaamisensa ja tarjota suoraan juttuideoita. -Me teatterintekijät helposti unohdamme, että olemme oikeasti oman alamme asiantuntijoita. Se pitää osata valjastaa ja tuoda esille. Kahden kansallisuuden edustajana Turkulainen Sixfingers Teatteri edustaa uuden polven ryhmää, joka on lyhyessä ajassa löytänyt tiensä maailmalle. Ryhmän perustajajäsen Ishmael Falke pohtii, onko hänen taiteensa suomalaista. -En ole varma olenko suomalainen, mutta melko varma olen siitä, että olen suomalainen nukketeatterintekijä. Israelissa syntynyt ja kasvanut Ishmael on asunut Suomessa kymmenisen vuotta ja luonut nukketeatteriuransa pääosin Suomessa. Maailmalla Ishmael on huomannut, ettei häntä välttämättä aina luokitella suoraan suomalaiseksi, osaksi siitä syystä, ettei ole ihan tyypillisen suomalaisen näköinen. -Tavallaan edustan kahta kansallisuusidentiteettiä. Israelilaisena häneen kohdistuu odotuksia ja ennakkoasenteita. Toisaalta taas suomalainen taiteilija on maailmalla edelleen melko lailla ”tabula rasa”, eikä ennakko-odotuksia ole juuri mitään. Falke on joutunut suo-

Taidelajien raja- malaisuudestaan vain kerran ti lille. -Brasiliassa, jossa suomalaiselaidat ovat matalat la yrityksellä oli likaisia bisneksiä, Ishmael Falke kertoo muualla Euroopassa viitaten Stora Enson metsä kauppoihin. Suomalaisuus kulkee mukana koulutustaustassa Vaikka Falke seurueineen usein edustaa Suomea, esimerkiksi festivaaleilla, eivät esitykset ole mitään Suomi-brändin kiillotusta. Falke uskoo, että suomalaisuutta on silti väistämättä livahtanut esityksiin. Esimerkiksi Turun kaupunginteatterissa esitetty Keskitalven uni pohjautui Kalevalaan ja toisaalta Golemanualissa käytetty Kimmo Pohjosen musiikki on herättänyt kiinnostusta esityksen kiertäessä maailmaa. Falke kokeekin, että isoa osaa suomalaisuutta hän kantaa saamansa koulutuksen kautta, vaikka Taideakatemian opetus olikin hyvin paljon kansainvälisten opettajien varassa. -Moni kysyy, where have you studied? Sitä kautta edustan tietysti Suomea ja Turkua. Konkreettista suomalaista nukketeatteria Falke kertoo tehneensä menneenä talvena. Mikropatia-festivaalin osana Sixfingers työskenteli kaduilla liikennemerkkien kanssa. 25 asteen pakkasessa oli kyse selviytymisestä ja kamppailusta kylmää vastaan. -Koin sen hyvin suomalaiseksi. Miten tällaisen voi ikinä viedä etelään?

Timo Väntsi

Juttu on koostettu tilaisuudesta tehdyn viedotallenteen pohjalta (kuvaus: Laura Hallantie).