Teatteri Sixfingers Islannissa

Lemmentauti

levisi Islantiin

Olimme 28.3.-4.4. Islannissa osallistumassa ensimmäisille Borgarnes International Puppetry Festivaleille. Festivaalijärjestelyt oli hoidettu saksalaisella tarkkuudella ja islantilaisella lämmöllä, ja festivaali olikin järjestäjiensä Bernt Ogrodnikin, Hildur Jönsdottirin ja Sigríður Sunna Reynisdóttirin näköinen; lämmin, intiimi ja keskittynyt.

Esitykset olivat meidän esityksiämme lukuun ottamatta sooloja. Hurjalta tuntui, miten kaikki kollegat olivat tulleet esittämään soolojaan yksin, ilman teknikkoja ja kouluttivat nopeasti paikan päällä valo- ja ääniajajat. Oli tanskalaisen, Espanjassa toimivan Sophie Krogin hauska ja kummallinen Diva-esitys, joka oli tulvillaan hulvattomia teknisiä kommervenkkejä. Divan voi nähdä muuten ensi kesänä myös Suomessa! Niin ikään tanskalaisen Astrid Jensenin käsiteatteriesitys Lilith tarttui rempseän tyttömäisesti myyttiin Aatamin exästä, Lilithistä, joka oli niin emansipoitunut, että katsomossa eräällä ainakin posket punastuivat. Amerikkalainen kuvataiteilija ja nukenrakentaja Marie Keller työsti viikon ajan festivaalien lopetusjuhlaan ohjelmaa. Ranskalainen Nicolas Goussef toi festivaaleille esityksensä Dormir, joka tutkii yöpuulle käymiseen liittyviä rituaaleja, nukkumista, unia ja niiden logiikkaa. Mimiikasta ja esineteatterista ammentava esitys tarjosi kavalkadin tunnistettavia unimaailmojen nyrjähdyksiä. Bruduheimarin isäntä Berndt Ogrodnik esitti kaksi esitystä; festivaaleja kiertäneen Metamorphosiksen, joka esitteli monipuolisesti erilaisia nukketekniikoita käsiteatterista marionetteihin ja sauvanukkeihin sekä uuden Gilitrutt-esityksen, joka on Tittelintuuren islantilainen toisinto ja johon Turun nukketeatterilinjalta valmistuva Erika Aalto oli työharjottelussaan huovuttanut upeat lavasteet. Kööpenhaminassa Downstairs Puppet Cabareta pyörittävä Sif Jessen emännöi suuren suosion saanutta Milk House Puppet Cabaret-iltamaa, jossa mm. festivaalien esiintyjäkaarti esitteli katkelmia esityksistään. Kabareessa oli tupa täynnä, ilahduttava määrä silmin nähden tyytyväisiä paikallisia katsojia. Muutenkin B.i.p.-festivaalit olivat tärkeä juttu borgarnesilaisille, näin meille kertoivat monet paikalliset niin uimahallissa kuin näyttelyn avajaisissakin. Todella tärkeä osa festivaaleja oli Michael Meschken nukeista koottu näyttely. Meschke, joka itsekin oli vaimonsa Elisabethin kanssa paikalla, on merkittävä hahmo islantilaiselle nukketeatterille ja on ollut mm. mukana perustamassa Islannin Unimaa.

Nukettajan keho-työpaja

Le corps castelet-työpajassa tutkittiin nukettajan kehoa näyttämönä ja nuken ja nukettajan välistä suhdetta välillä ihanan ”aivot nyrjäyttävillä” harjoitteilla (kuten sellaisella, jossa käsinukke toimii neuroottisen nukettajansa psykoterapeuttina), yksinkertaisia käsinukkeja käyttäen. Työpajan vetäjä Nicolas Goussef on kiertänyt pitkään Philippe Gentyn ryhmässä ja pohjaa työnsä nukketeatterin lisäksi fyysiseen teatteriin ja mimiikkaan. Työpajassa tutustuttiin myös hienovaraiseen Feldenkreis-kehotekniikkaan. Erityisesti mieleen jäivät harjoitukset, joissa nukke manipuloi nukettajan kehoa (ja mieltä), ihanat tilojen ja linjojen luonnit keppiä käyttäen ja Goussefin kiinnostavasti

Kuva: Maiju Tainio

artikuloitu käsitys nukesta Itsen peilinä. Työpaja oli hieno startti festivaalille. Joskus festivaaleilla ei juuri ehdi muihin esiintyjiin tutustua ja olikin ihanaa aloittaa viikonlopun esitykset kun alle oli vedetty yhdessä inspiroiva työpaja, josta jäi pureskeltavaa myös kotiin viemisiksi. Viikon aikana osallistujista muodostuikin kuin perhe.

Bruduheimar – nukketeatterikeskus meren rannalla

Festivaalin koti, vuosi sitten auennut Bruduheimar-nukketeatterikeskus Borgarnesissa sopisi hyvin jokaisen nukketeatteritaiteilijan pyhiinvaelluskohteeksi. Se on jopa Michael Meschken sanojen mukaan täysin ainutlaatuinen paikka maailmassa. Meren rannalla, vuoren kainalossa lepäävä vanhojen talojen rykelmä on kunnostettu taidolla ja rakkaudella. Keskusta vetävä aviopari Berndt Ogrodnik ja Hildur Jönsdottir ovat todennäköisesti tehneet vähintään taikoja. Hyvin varustettu teatteritila, Ogrodnikin nukkeja esittelevä hauska museo, vapaamuotoinen residenssitoiminta ja viihtyisä luomuravintola Hildurin herkullisine kaakkuineen muodostavat hämmentävän toimivan kokonaisuuden. Kahvilan monipuolisessa kirjastonurkkauksessa voi syventää nukketeatterisivistystään ja yläkerrassa on oma leikkiteatteri lapsille roolivaatteineen ja pienine käsinukkenäyttämöineen. Vastaanotossa myydään pieniä käsintehtyjä puuveistoksia matkamuistoiksi. Berndtin nukkepajan laajuus, kattavuus, valoisuus ja pedantti järjestys vetävät hiljaiseksi. Valmisteilla olevien nukkien äärellä keskuksen isäntä jakaa avoimesti vuosien varrella oppimiaan nukenrakennussalaisuuksia. Tietenkin idylliin kuuluu, että Bruduheimarin baarissa järjestetään silloin tällöin klubeja, joissa kaiken ikäiset paikalliset istuvat iltaa yhdessä ja hoilaavat singer-songwriter-hipsterin johdolla lauluja. Kaiken kruunaa kahvilan ikkunasta avautuva maisema Atlantille nousevine ja laskevine vuorovesineen. Kalpene Strömsö!

Omat esiintymiskokemukset

Veimme festivaaleille kolme esitystä. Paikallisessa koulussa vedimme ihanan Sigga Sunnan englannista islanniksi simultaanitulkkaamana Hakatumbala-käsiteatterityöpajan, jossa sukelletaan afrikkalaisten lasten arkeen pitkine koulumatkoineen ja vuohen lypsämisineen laululeikin avulla. Cabaretiltaan teimme uuden version Mikropatiassa seikkailevasta Babel Cateringista, jossa friikit tarjoilijahahmot esittävät materiaalilähtöisiä numeroitaan. Esityksen huumori on melko synkkää, joten odotimme kiinnostuneina, miten islantilaisyleisö ottaa sen vastaan. Mutta kuten monta kertaa islantilaisten kuulimme sanovan, me suomalaiset ja islantilaiset olemme aika samalaisia. Yleisön reaktioista päätellen ymmärrämme molemmat pimeän sävyjä... Kolmas festivaaleilla esittämämme esitys oli viime syksynä Islannissa alkunsa saanut Lemmentauti, joka myös on Mikropatian ohjelmistoa. Lemmentauti ei oikeastaan ole esitys vaan tarot-korttien katsomiseen verrattavissa oleva intiimi sessio, jossa asiakas käy keskustelua itsensä kanssa tutustumalla ”lemmenrohtoihin” eli pulloihin, joiden sisälle on rakennettu installaatiomaisia hetkiä rakkaudesta. Olemme Suomessa esittäneet Lemmentautia torilla, kahviloissa ja linjaautossa mutta festivaaleilla esitys pääsi aivan uuteen muotoon kun saimme sisustaa meren rantaan ajetun, kuhmuisen pakettiauton unelmiemme kauppapaikaksi. Pitsiverhojen heilahdellessa merituulessa ja Tamara Lundin huokaillessa taustalla vastaanotimme kymmeniä islantilaisia; miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia ja kävimme toinen toistaan koskettavampia keskusteluja rakkaudesta. Vanhaan saagankertojien sukuun kuuluvat nukketeatteritaiteilijat Hallveig Thorlacius ja Helga Arnalds toimivat tarvittaessa tulkkeinamme mutta yleensä keskustelut sujuivat englanniksi. Olimme asennoituneet täydellisen islanninvillapaidan metsästykseen mutta loppujen lopuksi istuimme tunnista toiseen romanttisessa pakussamme aina vain uusien asiakkaiden astuessa sisään pitsiverhojen lomasta emmekä malttaneet lopettaa ollenkaan. Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut: puoli vuotta sitten, kun saavuimme Islantiin ensimmäisen kerran, esitys oli vasta pilke silmäkulmissamme. Nyt palasimme vulkaaniselle maaperälle onnellisina ja kiitollisina.

Ajatustenvaihtoa nukketeatteritaiteilijan roolista

Yhteisillä aterioilla käytiin syväluotaavia keskusteluja nukketeatteritaiteilijan oleellisesta ammattitaidosta: onko hän kuin klassisen musiikin virtuoosi, joka harjoittelee välineensä kanssa päivittäin? Myykö hän tarkasti määriteltyä palvelua, jonka katsoja tilaa? Onko hänellä tilaa kokeilla itseään intuitiivisesti kiinnostavia esitysmuotoja vaarantamatta taiteenlajin mainetta? Oma esityksemme oli suora puheenvuoro tässä keskustelussa. Lemmentauti – Potions for the Incurable on esitys, jonka tekeminen alkoi yhdellä sopimuksella: emme hoputa esitystä syntymään, stressaa tai yritä liikaa vaan kuljemme luottavaisina eteenpäin kunnes idea ilmestyy. Taideteos ei ole mitattava suoritus vaan ihme.

Johanna Latvala ja Maiju Tainio Sixfingers Theatre

Kuva: Maiju Tainio Kuva: Johanna Latvala