Tulevaisuuden lastensuojelu - Suhdekeskeistä ja systeemistä hoitoa viedään nyt Familarin yksiköihin.
K
aksi vuotta sitten erään yksikön työnohjauksessa kerroin työntekijöille miten keskeistä on, että viiltelevä nuori saa avukseen ihmissuhdekeskeistä hoitoa ja oikeanlaista vuorovaikutusta. Muistan vieläkin työntekijän kysymyksen. Mitä se konkreettisesti on ja miten se tehdään? Hyvä kysymys. Huomasin hyvin nopeasti, että meille toitotetaan käsitteitä ja ajatuksia miten olla inhimillinen, dialoginen ja systeeminen, mutta nuo ajatukset eivät välttämättä siirry arkeen, sinne missä työ tehdään. Terapeuttisen arjen rakentaminen vaatii koulutusta, reflektiivistä johtamista ja työnohjausta. Sitä on tulevaisuuden lastensuojelu. Sitä että olemme tietoisempia siitä mitä teemme ja hoito perustuu tieteellisiin faktoihin kokemuksen lisäksi. Kaikki terapiaohjelmat ja viiden portaan mallit ovat tuntuneet minusta keinotekoisilta. Ihminen rakentuu ja vaurioituu suhteessa toiseen ihmiseen. Oireileva nuori tarvitsee ympärilleen laajasti ajattelevia arjen terapeutteja, jotka ymmärtävät vaikeat oireet vuorovaikutustarpeina. Suhdekeskeinen ja systeeminen käyttöteoria on yksi lastensuojelun keskeisimmistä työkaluista. On melko tyypillistä, että yksikön toimintamalliin kuuluu suhdekeskeinen työ, mutta sen hoitavia mekanismeja ei vielä tunneta riittävän hyvin.
14
1/2019
Uusimmat tutkimustulokset osoittavat kiintymyksen vaikutukset aivoissa. Ihmissuhteet muovaavat jatkuvasti aivojamme. Jos suhteella voidaan vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, miten hyvä suhde luodaan, ja mikä terapeuttisessa suhteessa on tärkeää? Systeemisen näkökulman mukaan ihminen on aina osa jotain systeemiä. Systeemit koostuvat sen jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta, rooleista ja asenteista. Oireet ovat ilmaisua, kun systeemin jäsenistä joku saattaa kertoa hankalasta roolistaan, perheen sisäisestä kiusaamisesta tai valtarakenteista käytöksen kautta. Nuori saattaa oireilla kouluhaluttomuudellaan esimerkiksi vanhempien parisuhdetta, jolloin diagnoosin sijaan koko systeemi tulee hoidettavaksi. Keskeistä aivojen kehityksen kannalta on positiiviset ja ennakoitavat suhteet lähiympäristössä. Tästä syystä interventioiden tulee kohdistua ympäristöön. Näissä suhteissa lapselle kehittyy elintärkeät ominaisuudet kuten kyky säätelyyn, tunteiden käsittelyyn ja yhdistelyyn järkiaivoissa. Syntyy myös itsensä havaitsemisen taito, joka auttaa ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä tuntuu, tuntemaan empatiaa ja saa meidät selviytymään sosiaalisissa suhteissa.