Page 1

1 / 2018 SOSIAALIALAN AMMATTIJULKAISU

Erityisluokka madaltaa koulunkäynnin kynnystä

Aku on aina aito

Pikku-Eemelistä koti pienille lapsille

Tehtävänä kiintymyssuhde


tässä numerossa

FAMILAR PERHEHOITOA KEHITTÄMÄSSÄ

6 MITEN KOULUNKÄYNTI SUJUU MASKUN PIKKU TUULENSUOJASSA?

12 AKU-KUNTOUTUSKOIRA ON AINA AITO REAKTIOISSAAN

OIVASSA YHTEISÖLLISYYDESTÄ SYNTYY OIVALLUKSIA ELÄMÄÄN

14

21

KOLUMNI ANTTI JOENSUU

2

1/2018

8 UUSI ERITYISYKSIKKÖ PIKKU-EEMELI PERUSTETTIIN PORIIN

10 PÄÄKIRJOITUS AJANKOHTAISTA VIERASKYNÄ: SOSIAALITYÖNTEKIJÄPULA VARATIE TERVAKOSKEN LAPIN REISSU EEMELIN PERHEKUNTOUTUS TUTKIJAN PUHEENVUORO FAMINET TOIMINNANOHJAUSJÄRJESTELMÄ YHTEYSTIEDOT

Familar Uutiset 1/2018 Päätoimittaja: Julkaisija: Toimitus ja taitto: Paino: Osoitetiedot: ISSN-tunnus: Kannen kuvassa:

Miika Liimatta Familar Oy, Paciuksenkatu 27, 00270 Helsinki, www.familar.fi Mainostoimisto 4D, Leena Mangs, Miisa Soini Grano Yrityksen asiakasrekisteri ISSN 2489-3730 Saku Eloluoto ja Soile Cannavo

A

3 4 13

16 17 18 20 22


pääkirjoitus

Arki on ihan tavallisia asioita

A VISIOMME ON OLLA SUOMALAISEN LASTENSUOJELUN EDELLÄKÄVIJÄ

TUSKIN MIKÄÄN ASIA ON herättänyt suomalaisessa sosiaalija terveydenhuollossa yhtä paljon keskustelua kuin nyt valmisteilla oleva Sote. Sote-uudistus on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen ja palvelujen uudistus. Sen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Usein Soten yhteydessä puhutaan hyvin abstrakteista ja kaukaisista asioista, kuten maakuntahallinnosta, vastuumaakunnasta, järjestämisvastuusta, etälääkäreistä, sähköisistä palveluista ja valmisteluryhmistä. Käytännön tasolla Sote on kuitenkin ihan tavallisia arkisia asioita – tai ainakin pitäisi olla. Meillä Familarissa Sote tarkoittaa yhdessä koettuja oivalluksia lasten ja aikuisten välillä. Se voi tarkoittaa myös syysretkeä Lapin tuntureihin tai Turun saaristoon. Joskus Sote voi tarkoittaa leffailtaa yhdessä muiden lasten ja aikuisten kesken – unohtamatta leffakarkkeja. Familarin Ylöjärven yksikössä kultainennoutaja Aku puuhaa kaikkea yhdessä yksikössä asuvien lasten ja nuorten kanssa. Aku on kuntoutuskoira, joka tekee kolmivuorotyötä 4 päivänä viikossa ja jonka kasvatukseen koko talon väki on sitoutunut. Akua kuvaa hyvin sanonta ”paketillinen rakkautta”. Aku on pieni osa isoa Sotea mutta iso osa Ylöjärven lasten elämää. Akun tarinaan pääset tutustumaan paremmin tämän lehden sivulla 12. Kaikesta hössötyksestä ja lainsäädännöllisistä uudistuksista huolimatta olisi erittäin tärkeää, ettei unohdettaisi kaiken tämän tarkoitusta: asiakasta. Välillä tuntuu, että toimintaa ohjaavat suunnitelmat ovat niin suuria, että yksittäinen asiakas meinaa jäädä isojen rattaiden väliin. Meillä kaikilla ammattilaisilla on vastuu siitä, että me tuomme jokaisen asiakkaan äänen kuuluviin ja osallistamme kaikki mukaan kehittämiseen. Vain ottamalla kaikki mukaan kehittämistyöhön me saamme aikaiseksi rakenteen, joka palvelee ihan jokaista suomalaista. Vaikka maailma ympärillämme muuttuu kovaa vauhtia, niin hyvä arki koostuu ihan tavallisista pienistä asioista. Tässä lehdessä on koottuna monta hyvää esimerkkiä siitä, mitä Sote tarkoittaa meillä arjessa ja vähän isommassakin kuvassa.   Kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille!     Mukavia lukuhetkiä,   Miika Liimatta, kehitysjohtaja Familar Oy

1/2018

3


ajassa tapahtuu Sijaisperheiden virkistys-koulutuspäivä FAMILARIN PERINTEINEN sijaisperheiden virkistyspäivä pidettiin tuttuun tapaan Paimiossa Rantalan leirikeskuksessa. Vanhemmat osallistuivat Familarin palvelujohtajan Antti Joensuun vetämään osallistavaan koulutukseen leirikeskuksen sisätiloissa. Ohjaajat ja lapset aloittivat päivän tutustumisleikeillä. Leikeissä muodostettiin janoja etunimien aakkosjärjestyksen mukaan, kengän koon mukaan, vaatteissa olevien nappien lukumäärän mukaan sekä etsittiin samankaltaisuuksia harrastuksista, lempiruuista, lemmikeistä, vaatteiden väristä ja vaikka mistä. Nimimuistia testattiin heittelemällä lankakerää piirissä ja samalla jokainen mainitsi jonkin asian, josta erityisesti pitää. Lankakerän avulla saatiin aikaiseksi hämähäkinverkko, jota lähdettiin purkamaan ja muistelemaan toisten etunimiä. Tutustumisleikkien jälkeen jakauduttiin ryhmiin ja saatiin ohjeet valokuvaustehtävää varten; kuusi kuvattavaa aihetta sekä ohjeet kuvien ottamiseksi. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman paljon mielikuvitusta ja miettiä vaihtoehtoja ryhmässä. Lapset kuvasivat vuorotellen ohjaajien puhelimen kameralla ja ryhmä päätti yhdessä, mitkä kuvat lähetettiin yhteiseen kuvaesitykseen. Näin myös vanhemmat pääsivät nauttimaan lasten ottamista kuvista. Päivä oli kaikin puolin virkistävä. Aikuiset saivat tietoa sijaistraumatisoitumisesta, lapset ja ohjaajat nauttivat hienosta syyssäästä meren rannalla, yhdessä toisiin tutustuen.

Varatien 10-vuotisjuhla VARATIE ON YKSITYINEN lastensuojelulaitos joka tarjoaa sijoituspaikan 14 nuorelle sekä 2 tukiasuntoa itsenäistyville nuorille. Varatie aloitti toimintansa pienessä omakotitalossa vuonna 2003 Riihimäellä ja vastarakennettuun taloon Tervakoskelle muutettiin 31.7.2007 7 asukkaan kanssa. Varatien 10-vuotisjuhla vietettiin 8.9.2017 oman yksikön tiloissa. Juhla aloitettiin nuorien, ohjaajien ja Janakkalan kunnan edustajien kanssa kello 13. Kunnan edustajien kahviteltua alkoi pikkuhiljaa saapua nuorten omia vanhempia sekä vanhoja Varatien lapsosia. Varsinainen juhla aloitettiin kello 16 talon alakerrassa. Laitoksen johtaja Ossi Karppinen piti puheen, jota Eija Juote jatkoi samaan hengenvetoon. Puheiden jälkeen alkoivat nuoret soittamaan musiikkia, laulukin mahtui mukaan. Nuorten musisoitua siirryttiin yläkertaan syömään savustettua lohta ja muita herkkuja. Syönnin jälkeen pidettiin kakkukahvit ja keskusteltiin vanhoista ajoista hymyssäsuin. Kaikenkaikkiaan juhlat menivät erinomaisesti, tunnelma oli rattoisa ja juttua riitti ohjaajien, nuorten ja vanhempien kesken.   JUTUN KIRJOITTAJA ON VARATIE TERVAKOSKELLA ASUVA NUORI.

4

1/2018

FAMILAR LEHTOSARAT VIETTÄVÄT 20V JUHLAVUOTTA! FAMILAR LEHTOSAROISSA on juhlistettu loppuvuodesta 2017 jo 20-vuotista historiaa lastensuojelunlaitostyön palveluntuottajana Lappeenrannan ja Joutsenon alueella. Pitkä historia ja laadukas työ on rakentunut hyvin luodun perustan varaan. Työtä Lehtosarassa tehdään suurella sydämellä, ammattitaidolla ja kunnioituksella. Työn arvot ovat olleet aina selkeät ja antaneet suunnan ainutlaatuiselle työllemme. Lehtosarassa vuorovaikutukseen, tunnetyöskentelyyn ja avoimeen keskustelukulttuuriin panostetaan. Yksilöllistä kohtaamista niin asiakkaidemme, kuin henkilökunnan sekä yhteistyökumppaneiden kesken pidämme tärkeänä ja työtä viitoittavana kulmakivenä. Perhetyö on yksiköissämme vahvuus ja sitä toteutetaan tavoitteellisesti. Henkilökuntamme on rakentunut vuosien saatossa toimivaksi kokonaisuudeksi. Työ haastaa, mutta samalla palkitsee. Lehtosarassa ollaan innostuneita kehittymään ja miettimään uusia ratkaisuja sekä malleja tehdäksemme vielä parempaa lastensuojelun sijaishuoltoa. Sitoutuminen työn tekemiseen on korkeaa ja työ koetaan merkittävänä. Vuosien toimiminen alueellamme on luonut hyvät verkostot ja tunnettavuuden luetettavana kumppanina. Teemme saumatonta yhteistyötä paikallisten koulujen sekä Eksoten palveluiden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa. Laatutyöskentely, asiakaslähtöisyys ja osallisuus ovat Familarin ydintä, ja tätä työtä haluamme Lehtosaroissa tehdä tulevaisuudessakin lasten –ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

-Unelmoimme, haaveilemme ja mahdollistamme eheämmän tulevaisuuden yhdessä-


KERRO KAMERALLE:

Mikä on ollut parasta mitä työ on antanut? TEIMME LOKAKUUSSA FAMILAR-VIDEOITA, joissa kerromme työstämme ja sen tekemisestä sekä toivotamme myös uudet osaajat tervetulleeksi joukkoomme. Hieman jännitystä oli ilmassa, mutta jälkeenpäin saattoi todeta, että olipa kiva ja uusi kokemus. Paljon jäi sanomatta ja toisaalta välillä oli vaikea pukea sanoiksi sitä mitä olisi halunnut sanoa. Kiitos Matti Meriläinen, Titta Pohjantähti, Ismo Pietiläinen, Harri Pomell, Hanna-Kaisa Savolainen ja Olli Ylä-Sulkava. ”Onnistumisia on mun mielestä kaikki ne kohtaamiset mitä tehdään nuorten kanssa ja ollaan välittömässä vuorovaikutuksessa niitten perheitten ja läheisten kanssa myös.” ”Onnistumisenkokemuksia on tietysti ne, että moniongelmaiset nuoret toipuu ja saa elämästä kiinni jossain kohtaa - ja he antaa sitä palautetta sitten jälkeenpäin myöskin, että miten elämässä menee.” ”Onnistumisia on myös ihmissuhteet. Yhteydenpito voi jatkua sen jälkeenkin, kun nuori täyttää 18 ja muuttaa omalle paikkakunnalleen.”

Alueelliset lastensuojelu -päivät Seinäjoen Framilla 14. – 15.2.2018

LUENNOITSIJAT: Tommy Hellsten, Sami Isoniemi, Satu Mäki-Fossi, Helena Inkinen, Irma Lehtonen, Hanna Lohijoki, sekä panelistit Pia Gripenberg, Noora Aarnio, Eija Ala-Toppari-Peltola ja Pekka Kuru. Keskiviikon iltapäivän päättää Valtteri Roihan esittämä näytelmä Luolamiehen poika. Valtteri Roiha myös juontaa päivät. Lippuja saa osoitteesta: www.familar.fi.

KESKIAIKAPÄIVÄ Peiponpesässä vietettiin keskiaikapäivää. Syötiin sormin ajan henkeen sopivasti kanankoipia ja tutustuttiin keskiaikaan koulussa. Erilainen varsin havainnollinen ja mukaansa tempaava tapa oppia.

JOULULAHJAKERÄYS LAPSILLE MEHILÄISEN PERUSTERVEYDENHUOLTO ja ulkoistukset on haastanut Töölön ja Paciuksenkadun hallinnon työntekijät joululahjakeräykseen. Keräyksessä saadut lahjat jaetaan Familarin lastensuojelun piirissä oleville lapsille. Tempaus järjestettiin jo toisena vuonna peräkkäin ja siitä on tarkoitus tehdä pitkään jatkuva perinne. Familarin perhehoidon ja sijaishuollon tontut hoitavat lahjojen jakamisen.

Koulun historian tunneilla opiskeltiin keskiaikaa ja Rohan tallien ritarit vierailivat kertomassa ajasta sekä esittelivät oikeita keskiaikaisia taisteluvarusteita. Innokkaimmat pukivat haarniskat päälleen!

1/2018

5


Koulu pihapiirissä

Erityisluokka madaltaa koulunkäynnin kynnystä KOULUUN EI TULE LÄHDETTYÄ, JOS LAPSEN ELÄMÄSSÄ EI OLE RAJOJA JA HÄN ON VAIKKA PELANNUT KOTONA KOKO YÖN TIETOKONEPELEJÄ. KUN LAPSEN ELÄMÄ JA KOTIOLOT EIVÄT OLE HALLINNASSA, ASIAAN ON PUUTUTTAVA.

P

PIKKU TUULENSUOJAN erityisyksikköön Maskussa voidaan sijoittaa moniongelmaisia lapsia ympärivuorokautiseen hoitoon. Lasten tyypillisiä ongelmia ovat kasvua ja kehitystä vaarantava rajaton käyttäytyminen, sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat, mielenterveys- ja päihdeongelmat, käytöshäiriöt sekä yhä yleisempänä koulunkäyntiin liittyvät ongelmat.

6

1/2018

Lapsen tarpeisiin vastataan aikuisjohtoisella, hyvin strukturoidulla arjella ja ennakoitavuudella. Jokaisen nuoren arjen suunnittelussa huomioidaan hoidon, kasvatuksen, koulunkäynnin ja harrastusten yhteensovittaminen hänen omista lähtökohdistaan. Pikku Tuulensuojassa koulunkäynti on Maskun kunnan järjestämää ja

yksikössä toimii Hemmingin koulun erityisluokka yläasteikäisille lapsille. Yksikönjohtaja Anna-Kaisa Lehtonen kertoo, että koulu on tärkeä osa Pikku Tuulensuojan toimintaa. - Kaikilla lapsilla on joitakin koulunkäynnin ongelmia. Olemme onnekkaita, kun koulunkäynti on saatu järjestettyä näin hyvin. Pikku Tuulensuojassa arjen

rajat ovat lapsille selkeästi hahmotettavissa. 14-paikkaisessa ryhmäkodissa lapsia hoitaa ja opastaa moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan koulutuksen saanut henkilökunta. Kun mennään kouluun, siirrytään pihan toiselle puolelle koulurakennukseen, jossa lapsista huolehtii koulun henkilökunta. Opetuksesta eritysluokalla


vastaa erityisluokanopettaja Saku Eloluoto ja koulunkäynninohjaaja Soile Cannavo. He toteavat, että yhteistyö koulun ja yksikön välillä toimii joustavasti. Jos lapsella on ongelmia koulun arjessa, ne pystytään ratkaisemaan yhteistyössä. - Olen huomannut, että lapsilta löytyy kyllä halua koulunkäyntiin. Joskus levoton lapsi joudutaan poistamaan luokasta, jotta muille turvataan työrauha. Aika äkkiä lapsi huomaa, miten tylsää on, kun ei saa mennä kouluun, Lehtonen sanoo. Eloluoto painottaa, että ryhmäkodin tuki opetustyössä on korvaamattoman arvokasta. Kun keskusteluyhteys toimii, voidaan vetää yhtä köyttä lapsen parhaaksi.

mäsi, sillä lapsen on tärkeää huomata, missä hän on hyvä ja missä hänen vahvuutensa ovat. Omien vahvuuksien löytäminen kantaa seuraavaankin päivään, kun lapsi huomaa, että kyllä mä pärjään! Aikuisjohtoisuus on toiminnassa johtava teema ja periaate. On oltava roolimallina ja lisäksi on annettava rajat ja oltava auktoriteetti, koska niitä ei lapsen elämässä ole aikaisemmin ollut. Kun lapselle annetaan vapautta, lapsen on tärkeä ymmärtää, että silloin myös oma vastuu kasvaa. Opetustyö vaatii elämänkokemusta ja työ on raskasta. Eloluoto kertoo, että työpari on hänelle tärkeä, yksinään ei koulun haastavaa työviikkoa pystyisi pyörit-

”Nuorissa on isoja persoonallisuuksia ja todellista lahjakkuutta.”

Aamulla ylös ja kouluun, mutta samaa muottia ei ole Motivointi vaatii kärsivällisyyttä. Eloluoto kertoo, että kun uusi lapsi tulee kouluun, hänellä on omat vahvat mielipiteensä koulunkäynnistä. Koulunkäynti on ikävää, eikä se kiinnosta. Lasta on hyvä kuunnella avoimin mielin. Sitten kun oppilaantuntemus kasvaa, voin opettajan roolissa ryhtyä haastamaan lasta ja kysyä, että näetkö todella asian noin. Lapsen oman käytöksen ja oman roolin tunnistamisen kanssa tehdään paljon töitä, jotta lapsen silmät saataisiin avattua. - Lapselta ei vaadita heti suuria. Edistystä on jo sekin, että jaksaa olla koulussa koko päivän. Koulua käydään omien kykyjen mukaan, keskitytään omaan tekemiseen, eikä verrata omaa suoriutumista muihin. Rimaa nostetaan vähitellen ja katsotaan mihin se kenelläkin asettuu. Kiitosta annetaan pienistäkin asioista ja edistysaskelista. Palaute annetaan välittö-

tämään. Tunnit on jaettu niin, että hän opettaa esimerkiksi matematiikkaa ja kieliä. Soile Cannavo puolestaan on erikoistunut mm. käden taitojen ohjaamiseen ja hän onkin havainnut, että nuorissa on isoja persoonallisuuksia ja todellista lahjakkuutta. - Potentiaalia on paljon. Oppilaissa on sekä liikunnallisesti että taiteellisesti ja musikaalisesti lahjakkaita sekä käden taitoja osaavia, Cannavo iloitsee. Ne jotka kykenevät, käyvät TET-harjoittelussa. Jos nuori on pelokas, opettaja tai ohjaaja menee mukaan ja opettaa käytöstavat kättelystä alkaen. Jos lapsella ei ole ollut mitään käyttäytymismalleja ympärillään, hän ei tiedä miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia. Aikuinen toimii silloin esimerkkinä ja auttaa kädestä pitäen, jotta lapsi sisäistää perusasiat.

Koulutyö ansaitsee juhlallisen kauniin päätöksen Keväällä koulussa on todistusten aika. Lapset ottivat asian puheeksi ja esittivät toiveen kevätjuhlista. He myös ottivat kevätjuhlien järjestämisen vastuulleen ja nyt juhlien järjestämisestä on muotoutunut perinne. Lapset valmistelevat ohjelman ja tarjottavat ohjaajan avustuksella ja koristelevat tilat kauniisti. Portin pielissä keväiset koivut tervehtivät vieraiksi saapuvia vanhempia, sisaruksia, mummeja ja kummeja sekä muita läheisiä. Juhla on koskettava ja aito. Oppilaiden esitysten ja puheiden lisäksi näytetään kuvia kouluvuoden ajalta. Todistustenjaon yhteydessä jokainen lapsi saa pienen stipendin - sen mukaan kuka on ollut hyvä missäkin. Tämä on yksi positiivinen kokemus lisää, sillä moni ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunnustusta osaamisestaan. Nuori voi tuntea tyytyväisyyttä, kun on uskaltanut, suoriutunut ja selviytynyt.

PIKKU TUULENSUOJA • 14-paikkainen erityisyksikkö Maskussa moniongelmaisten lasten ympärivuorokautiseen hoitoon. • Moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan koulutuksen saanut henkilökunta. • Tiivis yhteistyö nuorisopsykiatrian poliklinikoiden sekä nuorisopsykiatrisen osaston ja niiden henkilökunnan kanssa. • Yksikössä toimii Maskun kunnan Hemmingin koulun erityisluokka yläasteikäisille lapsille, opetuksesta vastaavat erityisluokanopettaja ja koulunkäynninohjaaja. • Pikku Tuulensuojan sijainti Maskussa on erinomainen ajatellen myös jatko-opintoja.

1/2018

7


FAMILAR PERHEHOITOA KEHITTÄMÄSSÄ Famile-valmennus on vankasti kymmenen vuoden tutkimukseen ja kokemukseen nojaava, silti tuore ja ajankohtainen, perhehoitajien ennakkovalmennuksen, lisäkoulutuksen ja sijoituksen aikaisen tuen kokonaisuus. Famile-valmennus rakentuu systeemiselle hoitokäsitykselle, joka painottaa kohtaamisen ja hoitavan suhteen merkitystä. Famile-valmennuksen pohja on muurattu sosiaalityön, kehityspsykologian ja psykodynaamis-integratiivisen perheterapian taustateorioille. Famile-valmennus ei koostu irrallisista elementeistä vaan muodostaa ehjän kokonaisuuden perhehoitajan tueksi ensimmäisestä yhteydenotosta jälkihuollon päättymiseen asti.

8

1/2018

PERHEHOIDON KONTEKSTI saattaa nopeasti tarkasteltuna olla kovin kaukana psykoanalyysin tai kehityspsykologian teemoista ja teorioista. Perhehoito on usein ajatuksissamme enemmänkin puurontuoksuista ja ruisleivänmakuista arkea. Moderni perhehoito on kuitenkin myös paljon muuta. Perhehoitajat kohtaavat päivittäin työssään monenlaisia haasteita, jotka liittyvät lapsen traumaan, ylisukupolvisiin ongelmaketjuihin, monidiagnostisiin ja laaja-alaisiin kehityksen häiriöihin sekä monimutkaiseen tukiverkostoon. Kun ammattina on vanhemmuus, sana ”ammatillisuus” saa aivan uuden syvyyden. Perhehoitajien saama valmennus, koulutus ja sijoituksen aikainen tuki ovat pitkään perustuneet hyväksi todettuihin käytänteisiin, perinteeseen ja osittain myös resurssien niukkuuteen. Olisiko nyt aika jonkin muuttua? SYSTEEMISEN LASTENSUOJELUN malli on nyt kaikkien huulilla. Ilolla olemme Familarissa seuranneet dialogisen, narratiivisen ja perheterapeuttisen mallin leviämistä maakunta kerrallaan. Olimmehan Familar-avopalveluiden yhden ”kantaisän”, Myrskyn silmän perhepalveluiden, voimin tuomassa Hackneyn mallia ja moniulotteista perheterapiaa lastensuojelutyöhön jo kymmenen vuotta sitten. Silloin aloimme myös tutkia ja toteuttaa perhehoitajien tukeen tähtääviä interventioita perheterapian systeemisen ajattelun kontekstista käsin. MYÖS PERHEHOITO ON MURROKSESSA. Sen on mukauduttava vastaamaan niihin valtaviin ja moninaisiin haasteisiin, joita tämän päivän lastensuojelun asiakkailla on. Muuten vastassamme on yhä kiihtyvällä tahdilla kasvava, ennakoimattomasti sijaishuoltopaikkaa perheestä laitokseen vaihtavien lasten joukko, joka traumatisoituu entisestään uuden hylkäämiskokemuksen myötä. Miten koko perhehoidon kenttä ja me perhehoitoa innovoivana ja tuottavana tahona voimme yhteisvoimin olla löytämässä uusia välineitä perhehoidon vaikuttavuuden ja laadun parantamiselle? Pullantuoksuista arkea väheksymättä tarvitsemme yhä laajempaa osaamista niin perhehoitajien työkalupakkia täydentämään kuin perhehoitajia tukeville työntekijöillekin. Irrallisten kurssien tai koulutusten sijaan tarvitaan kokonaisvaltainen, systeeminen ajattelumalli, jonka sisällä perhehoitajalla on turvallista kasvaa ja kehittyä ammatilliseksi vanhemmaksi.


PSYKOANALYYTIKKO D.W. WINNICOTT totesi jo 50- luvulla hieman kärjistäenkin, että ”vauvaa ei ole olemassa”. Tällä hän tarkoitti sitä, että vauva itsessään ei voi olla olemassa ilman suhdetta hoitavaan aikuiseensa. Varhainen psyykkinen kehittyminen on riippuvainen vauvan sisäisen ja ulkoisen todellisuuden rajaan liittyvästä ongelmanratkaisusta ja oivalluksista. Objektimaailma herää eloon vasta vauvan ymmärtäessä ympäröivän maailman olevan jotain itsen ulkopuolista. Tämä kehityskaari on monella perhehoidossa asuvalla lapsella häiriintynyt jo psyykkisen kehityksen alkumetreillä. Tärkein työvälineemme lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseksi onkin perhehoitajan ja lapsen välinen suhde. Kaikkien tukitoimien, koulutuksen ja ennakkovalmennuksen tulisi palvella tätä suhdetta.

FAMILARIN INNOVATIIVINEN perhehoidon tiimi on ottanut haasteen vastaan ja lähtenyt rohkeasti tutkimaan ja etsimään perhehoidon teoreettiseksi viitekehykseksi sopivia kokonaisuuksia siten, että perhehoitajan saama tuki yhä paremmin vastaa perushypoteesiin: perhehoitajan ja lapsen välinen suhde on lapsen kasvun ja kehityksen ja psyyken korjaamisen perusta. Tästä viitekehyksestä käsin syntyvät pedagogisen rakkauden ja konstruktivistisen tietokäsityksen, kehityspsykologian, psykodynaamisen perheterapian ja sosiaalityön taustateorioihin nojaavat ennakkovalmennuksen, koulutuksen ja tuen mallimme. Famile-valmennus on nähnyt päivänvalon!

Tärkein työväline lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseksi on perhehoitajan ja lapsen välinen suhde.

PERHEHOIDOSSA ja lastensuojelussa yleisemminkin mallina on ollut intuitiivinen, kokemukseen perustuva päätöksenteko. Interventiot valitaan usein tuomaan helpotusta yksittäiseen kriisiin ja ne otetaan käyttöön vasta yhdennellätoista hetkellä. Yksittäisiä interventioita tai päätöksiä harvemmin perustellaan tieteellisellä tutkimuksella. Tässä ei ole mitään pahaa itsessään. Onhan evidence based practice -tyyppinen päätöksenteko ollut käyttäytymistieteiden alalla jo kauan suosittu ja legitimoitu tapa toimia asiakkaan hyväksi. Teoreettinen viitekehys ja taustateoriat on perhehoidossa ohitettu ehkä liikaakin intuitioon tai perinteisiin nojaten. Tästä syystä esimerkiksi lapsen kriisit nähdään usein negatiivisina ilmiöinä eikä sellaisina, mitä ne todellisuudessa usein ovat; keskenjääneinä kehitystehtävinä, jotka aktivoituvat lapsen voimavarojen ja turvallisuuden tunteen kasvaessa.

Vaikka emme keksisikään Winnicottin tapaan lentäviä lauseita, jotka jäävät elämään kymmeniksi tai sadoiksi vuosiksi, työmme vaikutukset ovat jo nyt ylisukupolvisia. Mitä kaikkea saammekaan vielä aikaan tulevien vuosien aikana, perhehoidon kehittyessä uusiin ulottuvuuksiin!

Lisätietoja Famile-valmennuksesta ja perhehoidon palveluistamme antaa palvelujohtaja Antti Joensuu, antti.joensuu@familar.fi p.041-519 6544

Perhehoitajien ennakkovalmennuspäivillä Antti Joensuu ja Miika Liimatta kukittivat Titta Pohjantähden äitiyslomalle.

1/2018

9


Uuden yksikön perustaminen

PikkuEemelistä koti pienille lapsille PALVELUJOHTAJA EIJA JUOTE kertoo, että Familarin uusi Porin yksikkö syntyi alueellisesta tarpeesta, vaikka se palveleekin koko EteläSuomea. Pikku-Eemelissä on kaksi yksikköä: Pienten lasten vastaanotto- ja arviointitoimintaan sekä pienten lasten pitkäaikaiseen vaativaan laitoshoitoon keskittyvät yksiköt. Yhteensä 13 asiakaspaikkaa alakouluikäisille ja myös alle kouluikäisille. Pitkällä juoksulla haetaan sisarusryhmämäistä ikärakennetta, sillä kasvun myötä lasta ei siirretä toisaalle. Tällaista erikoistunutta yksikköä ei perusteta kädenkäänteessä. Ensin on ratkaistava ja hoidettava kuntoon monia

10

1/2018

perustavanlaatuisia asioita ja hoidettava lupaprosessit.

Sopivan kiinteistön löytäminen suuri haaste Ensimmäiseksi on tehtävä etsintätyötä, sillä on löydettävä käyttötarkoitukseen soveltuva rakennus, joka sijaitsee sopivalla paikalla. Siinä on haastetta kerrakseen. - Tilojen kartoitus, optimaalisen sijainnin löytäminen yksikölle, kiinteistön kunnon sekä toiminnallisuuden arviointi on työlästä. Kun

sijainniltaan sopiva tila on löydetty, on vielä tutkittava täyttääkö se viranomaisten vaatimukset käytettävissä olevista neliöistä ja saadaanko siitä kohtuullisilla muutostöillä käyttötarkoitukseen sopiva. Huolellisuus ja sitkeys ovat paikallaan, sillä sopiva koko, kohtuullinen remontointitarve ja toiminnallisuus ratkaisevat myös sen, että toiminta tulee olemaan taloudellisesti kannattavaa. Pikku-Eemeliä varten löydettiin talo varsin läheltä Porin keskustaa. 2-tien varrella sijaitsevassa suuressa puutalokiinteistössä on tilaa kahdessa kerroksessa.

Remonttia ja rekrytointia rinta rinnan Samanaikaisesti tilojen muokkauksen kanssa aloitetaan henkilökunnan rekrytointi. On löydettävä oikeat ihmiset oikeille paikoille. Ensin rekrytoidaan yksikönjohtaja ja tämän jälkeen muu henkilöstö. Painoa laitetaan henkilökunnan ammatilliseen osaamiseen ja vuorovaikutustaitoihin. - Rinnalla valmistellaan lupaprosessia, jossa oikeaaikaisuus on elintärkeää. Osa luvista ja sopimuksista voidaan hoitaa jo remontin


aikana tai kun tilat ovat viittä vaille valmiit, mutta kriittisimmät tarkastukset tehdään vasta kun tilat ovat täysin valmiit – silloin kaiken on oltava paikoillaan ja asumiskunnossa verhoja ja pistorasioita myöten, Juote painottaa. Eija Juote luettelee pitkän listan tarkastajia palo- ja terveysviranomaisista aluehallintovirastoon. Lähes 50 kohdan listalla ovat myös arkisemmat sopimukset, mm. sähkö-, vesi- ja jätesopimukset. Kun kaikki asumisenedellytyksien täyttämiseen vaadittavat työt on tehty ja luvan saamisen edellytykset on täytetty, tarkastuksen hoitaa aluehallintoviraston osoittama tarkastaja. Tarkastuspöytäkirjan perusteella Valvira myöntää toimiluvan. Toiminnan käynnistyttyä tarkastukset tehdään vuosittain.

Kodinomaisuus tärkeää - Sosiaalityöntekijän tehtävänä on etsiä lapselle kotia, siksi yksiköissä kodinomaisuus on yksi tärkeistä kriteereistä, Juote miettii. Lapsi voi tulla vastaanottoyksikköön

sosiaalipäivystyksen sijoittamana esimerkiksi keskellä yötä. Silloin tullaan kriisissä; lapsi on todella rikki ja lapsen on koettava olevansa turvassa. Kiireellisen sijoittamisen jälkeen arvioidaan voiko lapsi palata omaan kotiin ja millaista hoitoa tarvitaan, jotta tämä olisi mahdollista. Usein taustalla ovat vaativat läheissuhteet, toimimaton perheen sisäinen dynamiikka tai muu perheen sisäinen kriisi, minkä johdosta perheen kanssa työskentely vaatii henkilökunnalta erityisosaamista. Luottamuksellisten vuorovaikutussuhteiden rakentaminen lapsiin ja perheisiin onkin keskeinen tavoite. - Pikku-Eemelin yksikönjohtajalla Eeva Åbergilla on vahva Theraplay- ja neuropsykiatrinen osaaminen, jota hyödynnämme toiminnassa. Toiminta keskittyy vahvasti perheen ympärille ja työssä korostuu tiivis yhteistyö perheen kanssa. Lähdemme myös kehittämään vielä jotain uutta perheiden kanssa tehtävään työhön. Monia asioita onkin jo nyt kehitteillä kuntien kanssa, Eija Juote kertoo lähitulevaisuuden suunnitelmista.

Palvelujohtaja Eija Juote ja yksikönjohtaja Eeva Åberg suunnittelevat Pikku-Eemelin hoidon sisällön rakenteita. Eija Juote vertaa Pikku-Eemeliä hyvässä mielessä Vaahteramäkeen. Isossa kaksikerroksisessa puutalokiinteistöissä on hyvät tilat lapsille, perhetapaamisille ja harrastuksille. Arki on aikuisjohtoista ja strukturoitua. Ennakoiva päiväohjelma tuo turvaa ja harrastetoimintaa järjestetään lasten voinnin ja kiinnostusten ehdoilla. - Kaikenlaiseen toimintaan on todella hyvin tilaa. Iso pihapiiri ja kiinteistö on todella sympaattinen, siellä oikein näkee pienten lasten leikkivän. Talossa on lapsille oma rauhallinen asuinkerros ja toisessa kerroksessa sijaitsevat toimintatilat, mm. Theraplaytila.

EIJA JUOTE • Eija Juote työskentelee Familar Oy:ssä palvelujohtajana. Hänen vastuualueelleen kuuluu sijaishuoltoyksiköitä Etelä-Suomen ja Satakunnan alueelta. Eija on työskennellyt lastensuojelussa 22 vuoden ajan erilaisissa sijaishuollon ja perhehoidon tehtävissä, mm. toimitusjohtajana ja yrittäjänä Varatie Oy:ssä sekä perhehoitajana.

1/2018

11


AKU ON AINA AITO FAMILAR YLÖJÄRVEN OHJAAJA MAIJA NIEMI esitti keväällä 2017 idean kuntoutuskoiran käytöstä sijaishuollon erityisyksikössä. Maija oli selvittänyt koulutusmahdollisuuksia ja hänellä oli tiedossa toimintaan soveltuva pentu. Toiveena oli mahdollistaa kaikille nuorille eläimen aikaansaamat positiiviset vaikutukset ja kyseenalaistaa ajatus siitä, ettei sijaishuollon erityisyksikössä eläinavusteisuutta voitaisi toteuttaa. Tutkittujen, fysiologisten vaikutusten lisäksi eläimen läsnäolo aikaansaa monia tunteita ja opettaa ihmisille eleiden ja ilmeiden tunnistamista, ja sitä kautta vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Koiran elekieli on valtavan laaja ja siinä on niin paljon vivahteita, ettei ihminen pysty kaikkea edes havaitsemaan. Näiden eleiden ja ilmeiden tulkitsemisen opettelu auttaa myös ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen kehittymisessä. Lisäksi eläin on aina aito

reaktioissaan. Akuakaan ei haluta ylikouluttaa olemaan reagoimatta asioihin tai tekemään temppujen kautta kontaktinottoa, vaan sen tulee saada aidosti toimia ja ilmentää reaktiot tilanteissa – mistä se pitää ja mistä ei. Tämä toki tiettyjen peruskoulutustapojen puitteissa eli koiran kanssa puuhaamisen tulee olla turvallista. Nämä olivat lähtökohdat ja toiveet, missä projektiin lähdettiin. Mitä siitä sitten seurasi tähän mennessä: Pissalammikkoja, revittyjä sukkia, menetettyjä hermoja… Ja näiden lisäksi kaikkea toivottua ja enemmänkin. Yksikössä asuva nuori kuuli jo tutustumisvaiheessa, että talossa toimii yhtenä työntekijänä Aku, kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan risteytys - paketillinen rakkautta, iloa ja energiaa. Hän lähtökohtaisesti pitikin eläimistä ja kertoi nyt tarkemmin kokemuksistaan, miltä Akun läsnäolo on tuntunut ja mihin asioihin sillä on vaikutusta.

”Aku ylläpitää positiivista puuhaa ja tunnetta”

”Kun Aku on paikalla, on minullakin paljon aktiivisempi päivä. Akun kanssa tulee käytyä lenkillä ja puuhailtua kaikkea. Kaikki tykkäävät ulkoiluttaa Akua. On ihanaa, kun Aku ryntää tullessaan aina tervehtimään innoissaan. Joskus sen sähellys saattaa ärsyttää, jos on huono päivä, mutta kyllä se sitten aina piristää, kun Akun on aina niin iloinen. Aku yhdistää meitä nuoria keskenämme, mutta myös ohjaajia ja nuoria. Sen ympärille kokoontuvat kaikki ja meillä on sen kautta yhteistä juteltavaa. Lisäksi Aku ylläpitää positiivista puuhaa ja tunnetta. Tulee myös kiukuteltua vähemmän, kun ei ehdi alkaa ärsyyntymään asioihin Akun touhutessa ympärillä. Se tulkitsee meidän mielialoja ja varsinkin iloon Aku yhtyy riemuiten. Pystyy se myös rauhoittumaan vierelle, jos olo on surullinen.”

PERUSTIEDOT AKUSTA • Kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan risteytys • Syntynyt 14.4.2017 • Aloittanut tet-jaksonsa 9 viikon ikäisenä • Tekee kolmivuorotyötä noin 4 päivänä viikossa • Haavevastuualueena keittiö, mutta todellisuudessa keskittyy fiiliksen ylläpitämiseen yleisissä tiloissa, pihamaalla ja lähimetsässä • Lempiruoka edam-juusto aamupalapöydästä varastettuna • Akun vapaa-aika kuluu pääsääntöisesti perheen kanssa metsässä juosten

12

1/2018

Koko yhteisö on ihailtavan sitoutunut Akun kasvatukseen kohti tulevia työtehtäviä. Esimerkkinä tästä on osaston taulu, mihin jokaiselle nuorelle on merkitty vuoron vastuuohjaaja. Akulla on siinä oma kohtansa nuorten joukossa, mihin nuoret ovat merkinneet vastuun kohdalle ”kaikki”. Projekti jatkuu ja tänä syksynä Maija on aloittanut eläinavusteisen valmentajan opinnot Alfa Partners Academyssa. Aikanaan Aku käy Koirat kasvatus -ja kuntoutustyössä ry:n kurssin ja kokeet oman työliivin saavuttamiseksi. Koulutuksen myötä Akun kanssa tullaan lisäämään myös yksilökuntoutustyötä, mikä on prosessinomaista ja juuri kyseisen nuoren tavoitteisiin tähtäävää työskentelyä.


SOSIAALITYÖNTEKIJÄPULA ja sen vaikutukset lapsiin

SOSIAALITYÖNTEKIJÄN KELPOISUUSEHDOT ovat muuttuneet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana useamman kerran. Sosiaalityöntekijän tehtävään on kelpoinen henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntatieteen tai valtiotieteen maisterin tutkinnon, sekä sosiaalityön pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee pitkään jatkunut vakavasti otettava sosiaalityöntekijäpula. Keskinen, Kiiski, Kuusinen-James & Vuorijärvi (2017) ovat todenneet sosiaalityöntekijäpulan jatkuneen jo vuosia ja ratkaisuyritykset ovat olleet suhteellisen vaatimattomia. Sosiaalityöntekijäpulan todellisuuden selkeämmin toi näkyviin ammattihenkilölaki ja siihen liittyvät tiukennokset. Aiemmin sosiaalityöntekijävajetta on pystytty paikkaamaan palkkaamalla sosiaalityöntekijän tehtävään vuodeksi kerrallaan sosionomin tutkinnon suorittanut henkilö. Sosionomeja koulutetaan paljon ja siten heitä on ollut helposti saatavilla sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yliopistoista valmistuu vuosittain noin 170 sosiaalityöntekijää ja ammattikorkeakouluista noin 2000 sosionomia. SOSIAALITYÖNTEKIJÄPULASTA KÄRSIVÄT kunnat ovat kehittäneet omia ratkaisujaan, jotta sosiaalityöntekijäpula helpottuisi. Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen kertoo Karviaisen perustamasta sosiaalityön oppimisklinikasta, joka on perustettu vuonna 2016. Oppimisklinikalla tuetaan Karviaisessa sosiaalityön perus-, aineja syventäviä opintoja suorittavia työntekijöitä useilla eri tavoilla. Opiskelijat opiskelevat joko avoimessa yliopistossa tai yliopistoissa. Tuki on monimuotoista: koordinaattorin luennot ja tuki, vertaistuelliset pienryhmäkokoontumiset, henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laatimista, koordinaattorin tuella ja työnantajan oppikirjahankinnat. Oppimisklinikasta vastaavat työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen ja koordinaattori, valtiotieteiden tohtori ja sosiaalityöntekijä Irma Lehtonen. Lukuvuonna 2016-2017 oppimisklinikalla opiskeli 31 työntekijää, joista kaksi kolmasosaa suoritti sosiaalityön perusopintoja ja yksi kolmasosa aine- tai syventäviä opintoja. Useat perusopintoja suorittavat ovat siirtymässä jo aineopintoihin. Oppimisklinikan tuki on mahdollistanut opintojen jatkumisen suunnitellusti ja kaikkiaan jo yhdeksän maisteria on valmistunut. Valmistuneista maistereista suuri osa on jäänyt tai palannut Karviaisen palvelukseen.

PERUSTURVAKUNTAYHTYMÄ KARVIAINEN on ollut aloitteellinen ja laatinut myös ESR–rahoitushakemuksen saadakseen toteutettua alueella maisterikoulutuksen, sillä yliopistojen sisään otettavien opiskelijoiden kiintiöt ovat riittämättömät sosiaalityöntekijätarpeeseen nähden. Päätös rahoituksesta saataneen vuoden 2018 alkupuolella. On tärkeää, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat lähteneet mukaan tähän ESR-hankkeeseen. Tämän kaltainen yhteinen hanke edustaa uudenlaista verkostoyhteistyötä, jossa kaikki toimivat yhteisen asiakkaan hyväksi. IRMA LEHTOSEN MIELESTÄ sosiaalityöntekijällä on iso rooli lasten ja perheiden kohtaamisessa. Ihmisarvo, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, arvostava ja kunnioittava kohtaaminen muodostavat sosiaalityön eettisen lähtökohdan. Tapasin kerran lapsen, joka kertoi oman sosiaalityöntekijänsä ja hänen kohtaamisestaan: ”Sama huono olo seuraa mua. Ei tunnu kivalle, kun kannustamisen sijasta sanotaan ettei susta tule mitään. Tiedätkö, että sillä on merkitystä, miten sossut kohtaavat lapsen. Sossut ovat ammattilaisia, jotka ajavat lapsen asioita. Mullakin niin kuin kaikilla sijoitetuilla lapsilla on unelmia ja haaveita, uskotko!” IRMA JÄI MIETTIMÄÄN oliko lapsen ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen ilmapiiri ollut lasta kannustava ja tukeva, toteutuiko ammatillinen empatia tai dialoginen vuorovaikutus, jotka edesauttavat luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä ja tukevat lapsen oman mielipiteen huomioon ottamista. Sosiaalityöntekijän on työssään huomioitava lapsen tunteet, mielipiteet, osallisuus ja elämänkokemukset sekä sosiaalityön eettinen perusta. Toisaalta pohdin myös sitä, minkälainen on sosiaalityön tulevaisuuskuva. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijäpula näkyy sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutena ja sosiaalityöntekijöiden paikkojen täyttymisenä epäpätevillä työntekijöillä sekä maanlaajuisina rekrytointivaikeuksina. Alati vaihtuvilla työntekijöiden vaihtuvuudella on iso merkitys sosiaalityön suunnitelmallisuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, joka ei voi olla vaikuttamatta sosiaalityön piirissä olevien lasten tilanteisiin.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Perusturvakuntayhtymä Karviaisen työikäisten palvelulinjajohtaja, terveystieteiden maisteri Pirkko Hynynen ja sosiaalityöntekijä, valtiotieteiden tohtori Irma Lehtonen. Kirjoittajat ovat elinikäisiä opiskelijoita, jotka haluavat myös innostaa ja kannustaa muita. Tästä osoituksena on Ptky Karviaisen oppimisklinikka. Kummankin kirjoittajan suurena intohimona on tiedekirjallisuuden lukeminen.

LÄHTEET: Keskinen, Elisa & Kiiski, Kati & Kuusinen-James, Kirsi & Vuorijärvi, Petri. Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimivien valtakunnallisesta tilanteesta. 1/2018

13


K KUNTOUTUSKOTI OIVA toimii kahdeksanpaikkaisena mielenterveyskuntoutujien erityisyksikkönä tarjoten tehostettua asumispalvelua nuorille aikuisille. Yksikkö sijaitsee lähellä Kuopion keskustaa, kolmikerroksisessa omakotitalossa. Kuntoutuskodissa työskentelee sosiaalija terveysalan ammattilaisia. Henkilökunnalla on lisäksi mm. neuropsykiatrisen valmentajan, päihdetyöntekijän, elämyspedagogin ja seksuaalineuvojan lisäkoulutuksia. Yksikönjohtaja Maria Puolakka kertoo, että henkilökunnalla on pitkä kokemus nuorisopsykiatrisesta kuntoutuksesta ja osa on työskennellyt kuntoutuskodissa sen alkuajoista lähtien. Työntekijät kokevat työyhteisön hyvinvoinnin tärkeänä omalle työssäjaksamiselleen ja ylläpitävät sitä myös yhteisillä vapaa-ajan tapahtumilla. Huumori auttaa yhteishengen ylläpitämisessä ja välittyy myös tehtävään kuntoutustyöhön. Kuntoutuskodin arkeen kuuluu olennaisesti yhteisöllisyys. Nuori kohtaa henkilökohtaiset haasteensa yksilönä, mutta myös yhteisön jäsenenä. Arkea rytmittää normaali päivärytmi sekä toiminnallinen viikkoohjelma. Viikko-ohjelmaan kuuluu mm. nuortenpalaveri, siivous-, liikunta- ja leffailta sekä muuta yhteisesti sovittua tekemistä. Arjen toiminnot valmistavat nuorta itsenäistymiseen ja nuori harjoittelee hoitamaan omia asioitaan konkreettisesti, esimerkiksi yhteydenpitoa viranomaisiin. Ohjaajat ovat tarvittaessa nuoren tukena. Kuvatai-

14

1/2018

Yhteisöllisyydestä

OIVALLUKSIA

omaan elämään

deterapeutti käy kerran viikossa ohjaamassa nuorten kuvataideryhmää sekä tekee yksilötyöskentelyä nuoren kanssa. Pyrimme tarjoamaan erilaisia retkiä ja kokemuksia, jotta nuoret voisivat haastaa itseään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja saisivat uusia elämänkokemuksia.

Kuntoutusjakson aikana nuorta tuetaan opinnoissa ja rakennetaan nuorelle omaa opintopolkua. Se voi olla joko koulu, työharjoittelu, valmentava opetus tai pajatoiminta. Nuoren vanhempiin pidetään yhteyttä säännöllisesti ja perheen kanssa tavataan tarpeen mukaan kuntoutus-

jakson aikana. Perhepäivä järjestetään kaksi kertaa vuodessa, jolloin vanhempien kanssa voidaan keskustella mm. kuntoutukseen, nuoruuteen ja itsenäistymiseen liittyvistä asioista. Samalla perheet saavat vertaistukea toisistaan.


Tavoitteena omatoimisuuden lisääntyminen Kuntoutusjaksot kestävät yleensä yhdestä kahteen vuoteen. Jakso koostuu tutustumisvaiheesta, tiiviistä kuntoutusvaiheesta sekä itsenäistymisvaiheesta. Nuorilla voi olla psykoottista masennusta, ahdistuneisuutta, itsetuhoisuutta, pakko- ja paniikkioireilua, syömishäiriöitä sekä muita psykiatrisia diagnooseja. Itsenäistymisen lisäksi keskeisenä tavoitteena on nuoren psyykkisen voinnin tasaantuminen sekä omien keinojen ja voimavarojen löytyminen niin, että itsenäistyminen sekä ikätasoinen kasvu ja kehitys mahdollistuvat. Nuorelle valitaan kaksi omaohjaajaa, jotka pitävät viikoittain omaohjaajakeskusteluja nuorensa kanssa

ja toimivat nuoren tukena erilaisissa arjen tilanteissa. Nuoren kanssa keskustellaan päivittäin ja psyykkisen voinnin muuttuessa tilanteisiin reagoidaan nopeasti. Tiivistä yhteistyötä tehdään psykiatrian poliklinikan ja nuorisopsykiatristen osastojen kanssa. Nuorelle saattaa tulla osastojaksoja kuntoutuksensa aikana, mutta tavoitteena on usein jo ennen kuntoutusjaksoa alkaneiden osastokierteiden katkaiseminen. Kuukausittain kuntoutuskodilla järjestetään myös lääkärin tiimi, jossa suunnitellaan psykiatrista työskentelyä yhdessä konsultoivan lääkärin kanssa. - Kuntoutusjaksolla nuori joutuu haastamaan itseään ja oma motivaatio on avainasemassa kuntoutuk-

sen edistymiseksi. Omaohjaajat tekevät yhdessä nuoren kanssa tavoitteellista kuntoutussuunnitelmaa ja kuntoutusjanaa, joita seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Nuorilta pyydetään palautetta kuntoutuksen eri vaiheissa. Saadut palautteet käsitellään ja otetaan huomioon nuorten kanssa tehtävässä työssä. Nuorilta kerätyt palautteet kuntoutuskodin toiminnasta ovat olleet pääosin positiivisia ja kannustavia.

”Kyllä, itsenäistyminen koittaa kaikille.”

Kuntoutusjakson loppupuolella yhdessä nuoren ja lähettävän tahon kanssa käydään keskustelua nuoren siirtymisestä eteenpäin. Yleensä nuoret ohjautuvat kuntoutusjakson jälkeen kevyemmin tuettuun asumisyksikköön. Lähes kaikilla on tuen

tarve vielä kuntoutusjakson jälkeenkin, mutta osa pystyy siirtymään täysin itsenäiseen asumiseen. Itsenäistymistä tukevat hyvä kontakti hoitotahoon, toimiva sosiaalinen verkosto ja arkirytmi. Kuntoutuskodin entisiä nuoria käy vielä vuosienkin jälkeen tapaamassa ohjaajia, kertomassa kuulumisiaan sekä muistelemassa omaa kuntoutusjaksoaan. - Meillä on suunnitteilla kokemusnuoren info-hetket, jolloin entinen nuori tulee käymään yhteisössä ja vastailee nuorten kysymyksiin. Se, että näkee itsenäistymisvaiheessa tai kuntoutuksessa pidemmällä olevia nuoria, auttaa juuri jaksolleen tulleita haastamaan itseään pääsemään samaan tilanteeseen, Puolakka toteaa lopuksi.

OIVALLUKSIA ELÄMÄÄN VUODESTA 2001 Kuntoutuskoti OIVA, perustettiin Kuopioon v. 2001 ja tarkoituksena oli tarjota 16–25-vuotiaille nuorille nuorisopsykiatrista-, sosiaalista- ja ammatillista kuntoutusta yhtenä palvelukokonaisuutena. Toiminta alkoi Kelan kuntoutuskurssina ja vuodesta 2006 lähtien nuoret asiakkaat ovat tulleet yksilöllisille kuntoutusjaksoilleen sosiaali- ja terveystoimen maksusitoumuksilla. Toiminta laajentui Iisalmessa toimineeseen kuntoutuskotiin ja lastensuojelulaitokseen sekä työelämäpalveluihin. Iisalmessa toimii edelleen Asumispalvelu OIVA ja Siilinjärvellä lastensuojelun yksikkö OIVA Tarina.

1/2018

15


Syysretki Lapin maisemiin VARATIE TERVAKOSKEN POIKIEN SYYSRETKI SUUNTAUTUI SYKSYLLÄ 2017 LAPPIIN, UKK KANSALLISPUISTON MAASTOIHIN.

Meillä oli reissussa kolme ohjaajaa ja viisi eri-ikäistä nuorta yhdellä autolla ja peräkärryllä. Matka alkoi maanantaina 7.8. Tervakoskelta. Ajelimme päivän aikana Oulun kupeeseen Kyöstilään maalaishotelliin aittamajoitukseen. Saunottuamme, nukuttuamme ja hyvän aamupalan nauttineena jatkoimme matkaa kohti Lappia. Tiistaina ajelimme Aittajärven maastoihin, 10 km:n päähän Raja-Joosepista, laavun äärelle majoitukseen. Metsätietä tuli matkaa yli 30 km keskelle kansallispuistoa. Iltamakkaroiden ja teltan pystytyksen jälkeen olikin jo aika unelle maasto-olosuhteissa. Aamupuuron jälkeen ja öisen sateen tauottua lähdimme kävelyretkelle Snellmanin majalle noin neljän kilometrin päähän. Siellä laitoimme tulet pystyyn ja vaihteeksi söimme taas makkaraa. Kun pääsimme takaisin Aittajärvelle, olikin aika taasen päivälliselle. Kenttäaterian jälkeen kävimme iltasella vielä pienellä kävelylenkillä. Iltanuotion äärelle saimme mukavan rupatteluhetken ja rauhallisen tunnelman. Pian retkeilijät rauhoittuivat ja unen maailma sai vallan. Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme leirin ja lähdimme nauttimaan avotunturimaisemista Kaunispään maastoihin. Mukavan kävelyretken saimme UrupääKaunispää välille. Poroja oli paikalla paljon. Kun mieli alkoi vetää kohti etelää, varasimme nettipalvelusta majoituksen Rovaniemeltä Ounasvaaran kupeesta omakotitalosta. Suihku ja yksi yö normaalissa sängyssä oli oma nautintonsa. Rovaniemellä nukutun yön jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Oulua ja Hailuotoa. Hailuodossa olimme iltapäivällä. Päivällä ostimme jalkapallon, jota kävimme potkimassa Hailuodon liikuntapuistossa. Majoitus löytyi Hailuodon länsipäästä hiekkakankailta. Illalla kävimme kävelemässä meren rannalla. Lauantaiaamuna olikin sitten ohjelmassa aikainen herätys. Lähdimme aamulautalla Hailuodosta ajelemaan kohti Tervakoskea, jonne saavuimme illansuussa. Matka oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Kolme yötä nukuimme teltoissa. Teltan pystytys sujui omatoimisesti, henki kaikilla oli rento ja rauhallinen. Matka oli sellainen, jonka jokainen muistaa varmasti koko ikänsä. Koska mennään uudestaan?

16

1/2018


yhteisen

Perhetukiyksikkö pöydän äärellä

Toiminnanjohtaja Jaana Lauren ja yksikönjohtaja Mirja Janhu. ETEISESSÄ LOJUU KENKÄPAREJA hieman epäjärjestyksessä. Ovella vastaani tulvahtaa mausteisen ruoan tuoksu. Pian pari ruskeasilmäistä poikaa juoksee halaamaan. ”Iskä tekee meille iranilaista ruokaa”. Kurkistan keittiöön, tervehdin keittiössä ahertavaa poikien isää ja totean, että tänään saammekin hieman erilaisen aterian. HETKEN KULUTTUA ruokailutilasta kuuluu äänekäs puheensorina niin suomeksi kuin arabiaksikin. Pieni kaksivuotias poika innostuu hieman pelleilemään ruoalla ja vieressä istuvan äidin ääni nousee ja kädet tarttuvat kiivaasti poikaan. Tässä tilanteessa perheohjaaja toteaa, että ”annas, kun autan hieman, jotta saat itse syödä rauhassa” ja jatkaa lapsen ruokailun ohjaamista. Toisen perheen äiti innostuu kerto-

maan, miten hän sai oman lapsensa saman ikäisenä syömään kauniisti. Keskusteluun yhtyy myös yksinhuoltajaisä. Iloinen puheensorina jatkuu hetken kuluttua ruokareseptien vaihtamisena. Ruokailutilanne päättyy seuraavan viikon yhteisen tekemisen pohtimiseen; päätetään pitää pihatalkoot. Perheohjaajat lupaavat makkaraa ja mehua talkooväelle. Perheohjaaja muistuttaa pienen pojan äitiä tunnin kuluttua olevasta tapaamisesta. Hän pohtii tulevaa keskustelua ja sitä, että käy äidin kanssa läpi äskeistä tilannetta pienen pojan kanssa. EEMELIN PERHETUKIYKSIKKÖÖN mahtuu neljä perhettä kerrallaan. Myös odottavat äidit lapsen isän kanssa ovat tervetulleita harjoittelemaan vanhemmuutta jo raskauden aikana. Perhetukiyksikön pihapiirissä

voi törmätä myös karvaisiin kavereihin, koska monella perheellä on oma lemmikki. Eläimillä on merkittävä rooli myös eläinavusteisessa toiminnassa ja terapiassa, jota tehdään kuntouttavana työnä. PERHEKUNTOUTUS RAKENTUU yhteisöllisten toimintojen ja ryhmien lisäksi jokaisen perheen kohdalla omanlaisekseen. Yhteinen nimittäjä on lapsen tarpeiden näkyväksi tekeminen. Joskus vanhempien on hyvä tehdä matka omaan lapsuuteen tunnistaakseen oman vanhemmuutensa haasteita. Eemelissä on kaksi psykoterapeuttia kulkemassa tätä matkaa heidän kanssaan. Asiakasta arvostava lähestymistapa korostuu myös käytössä olevissa menetelmissä. Jokaisesta asiakkaasta löytyy vahvuuksia ja taitoja, joita saatetaan etsiä yhdessä

ohjaajan kanssa esimerkiksi videokuvausta apuna käyttäen (Vig® videoavusteinen vuorovaikutuksen ohjausmenetelmä). Joskus asiakasta voidaan auttaa löytämään itsestään kauneus tai ”se hyvä äiti” kuvan kautta (Voimauttava valokuva). PERINTEEKSI MUODOSTUNUT yhteinen jouluateria kerää ympärilleen myös entisiä asiakkaita. Erään jouluaterian yhteydessä entinen asiakasperheemme kertoi perhekuntoutuksessa olevalle perheellemme, että on ikuisesti kiitollinen siitä, että sosiaalityöntekijä keksi lähettää heidän perheensä Eemelin perhekuntoutusjaksolle. Paras kiitos tehdystä työstä tulee siitä, että huostaanotto saadaan ehkäistyksi ja perhe voi kotiutua yhdessä.

1/2018

17


TEHTÄVÄNÄ KIINTYMYSSUHDE Lastensuojelun sijaishuollon piiriin tulee paljon lapsia, joilla on merkittäviä puutteita varhaisissa kiintymyssuhteissa. Sijaishuollon odotetaankin aktiivisesti tarjoavan kiintymyssuhteita korjaavia kokemuksia sekä edistävän lapsen kiinnittymistä häntä hoitavaan aikuiseen. Kiintymyssuhteet ovat varsin yleinen käsite, ja niiden parissa työskentely on arkipäivää lähes jokaiselle lastensuojelun ammattilaiselle. Tiedämme teoriassa paljon kiintymyssuhteista, mutta onko niihin liittyvässä käytännön työssä jotain erityisiä haasteita? Entä mahdollisuuksia? Minkälaisia vaatimuksia työ kiintymyssuhteiden parissa luo lastensuojelun työntekijöille?

LASTENSUOJELULAITOS KIINTYMYSSUHTEITA LUOVANA TILANA

Lastensuojelun sijaishuollon tehtävät ja tavoitteet asettavat erilaisia erityistarpeita sille ympäristölle, jossa kiintymyssuhteita muodostetaan ja korjataan. Laitoksen fyysisen tilan lisäksi kyseessä on myös ennen kaikkea siellä toimivien ihmisten muodostama kokonaisuus, jota rakennetaan erilaisten työntekijöihin kohdistuvien odotusten, läsnäolon sekä avoimen ja jatkuvan vuorovaikutuksen kautta. Kiintymyssuhdetyön odotuksia luodaan laitosten seinien sisällä neuvottelemalla työyhteisöissä organisaation sisäisistä rajoista ja tavoitteista. Perusta kiintymyssuhdetyölle luodaan kuitenkin erilaisten yhteistyökumppaneiden välisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa. Erilaisilla työelämän käytännöillä, joihin työntekijöillä ei välttämättä ole suoraa vaikutusvaltaa, voi olla suurikin merkitys sen suhteen, minkälaisia mahdollisuuksia ne luovat kiintymyssuhteiden rakentumiselle. Esimerkiksi kilpailutukset, sopimukset, työntekijävaihdokset sekä vaihtelevat työajat haastavat kiintymyssuhteiden pysyvyyttä ja sijaishuollolle asetettuja tavoitteita. Kiintymys18

1/2018

suhdetyöhön kohdistuvat tavoitteet ja odotukset sekä se, mitä niistä ollaan valmiita maksamaan, voidaan nähdä paitsi taloudellisena kysymyksenä, myös arvokysymyksenä. Kuinka paljon saa maksaa yksi turvallinen ihmissuhde?

KUIN MIKÄ TAHANSA IHMISSUHDE?

Kiintymyssuhde ammattilaisen ja lapsen välillä ei voi koskaan täysin korvata vanhemman vilpitöntä rakkautta omaa lastaan kohtaan. Lastensuojelussa työntekijän ja lapsen välinen suhde näyttäytyy kuitenkin paljon muunakin kuin vain perinteisenä ammatillisena asiakassuhteena. Suhdetta työntekijän ja lapsen välillä voidaan kuvailla ihmissuhteeksi, jossa toimitaan niin kuin kaikissa ihmissuhteissa toimitaan. Tämä tarkoittaa sitä, että suhdetta lapsen ja työntekijän välillä ei tule nähdä ainoastaan asiakassuhteena, vaan enemmänkin kuin minä tahansa kahden ihmisen välisenä ihmissuhteena. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten erilaiset


roolit määritellään ja muodostetaan tällaisessa suhteessa? Ajatus mistä tahansa ihmissuhteesta voidaan nähdä myös ristiriitaisena, sillä työntekijöiden ja asiakkaiden väliset suhteet näyttäytyvät aina jossain määrin hierarkkisina ja asiakkaat ovat hyvin pitkälti riippuvaisia työntekijöidensä toiminnasta. Tavallisesti, kun puhutaan ihmissuhteista, korostuu niissä ennen kaikkea vapaaehtoisuus ja oma halu muodostaa läheinen suhde jonkun toisen ihmisen kanssa. Ollessamme työpaikalla, emme voi kuitenkaan aina valita, kenen kanssa toimimme ja työskentelemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työntekijä ei voisi kiintyä lapseen, jonka ammatillisena ohjaajana hän toimii.

TYÖVÄLINEENÄ OMAT TUNTEET JA PERSOONA.

Lastensuojelutyöhön sijaishuollon laitoksessa liittyy vaatimus jonkin asteisesta aidosta kiintymyksestä lasta kohtaan, jota ilman aikuisen ja lapsen kiintymyssuhde ei voi muodostua. Aikuisen kiintymyksen tason voidaan katsoa toimivan jopa jonkinlaisena mittarina kiintymyssuhteen onnistumisessa. Lastensuojelutyö kiintymyssuhteiden parissa sisältää valtavasti emotionaalista latautumista ja toisinaan myös kaivautumista ihmismielen syvimpiin ja synkimpiin kerroksiin. On sanomattakin selvää, että työ koskettaa työntekijöiden henkilökohtaista tunnemaailmaa. Onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä odotus aidosta kiintymyksestä työntekijän ja lapsen välillä vaatii sekä missä menee hyväksyttävän kiintymyksen osoittamisen rajat? Kiintymyksen muotoja ja tapoja on erilaisia, ja toisinaan raja hyväksyttävässä työntekijän kiintymyksen välittämisessä ja vastaanottamisessa on häilyvä ja monitulkintainen. Työskentely lastensuojelussa on ennen kaikkea työskentelyä omana persoonana ja omilla tunteilla. Lastensuojelutyöhön toisaalta valikoituu ehkä juuri sellaisia ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti myös haluavat työn, jossa he pääsevät toimimaan ihmisinä ja persoonina lähellä toisia ihmisiä. Lastensuojelutyötä voidaan luonnehtia siis jossain määrin kutsumusammatiksi, jossa on mahdollista menestyä vain niiden, jotka hyväksyvät sen erityispiirteet ja

tarpeet. Lastensuojelutyön erityispiirteinä korostuu ennen kaikkea työn herkkyys sekä vaativuus. Lastensuojelutyö vaatii työntekijöiltään paitsi valtavasti tietotaitoa, myös aivan erityislaatuista sitoutumista työhön niin sosiaalisella kuin emotionaalisellakin tasolla. Työskentely lastensuojelussa on ennen kaikkea lapsuuden, nuoruuden ja usein myös yhteiskunnan varjopuolen asiantuntijuutta, johon kuuluu keskeisesti kiintymyksen tunteet, tukeminen, hoivaaminen sekä jakaminen. Vastuu ei ole ainoastaan lapsen sen hetkisen tilanteen parantamisessa, vaan lastensuojelun työntekijöillä on käsissään ihmisen koko lapsuus, elämä ja tulevaisuus, sekä mahdollisuus luoda jotain parempaa. Jo yksikin turvallinen ihmissuhde voi turvata lapsen kasvun ja kehityksen ja sille tulee antaa mahdollisuus. Uskallankin väittää, että ei ole olemassa kovinkaan monta ammattia, joihin liittyisi yhtä paljon odotuksia yhtä laajalta kentältä, kuin lastensuojelussa.

EMMA LINDSTRÖM • Emma Lindström on sosiaalipolitiikan opiskelija ja tutkijanalku Tampereelta, joka on erityisesti kiinnostunut lastensuojeluun ja sen palveluihin liittyvistä teemoista. Koulutukseltaan Emma on sosionomi amk sekä yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Emma on työskennellyt Familarissa ohjaajana Ylöjärven vaativan laitoshoidon erityisyksikössä ja toimii tällä hetkellä opiskelujensa ohessa avohuollon perhetyöntekijänä. Artikkeli perustuu Emman viime keväänä valmistuneeseen kandidaatintutkielmaan, joka käsitteli kiintymyssuhteita laitosympäristössä.

1/2018

19


Toiminnanohjausjärjestelmä

LAADUN TUKENA JA TAKUUNA

TOIMINNANOHJAUSJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISTYÖ ON ALKANUT JO VUONNA 2009 KAREKUNTOUTUKSEN YKSIKÖISTÄ, JOISSA PÄIVITTÄISEN TOIMINNAN JA ESIMERKIKSI PEREHDYTYKSEN TUEKSI HALUTTIIN KEHITTÄÄ JÄRJESTELMÄ, JOSTA LÖYTYY SAMASTA PAIKASTA KAIKKI TOIMINTAA OHJAAVAT PROSESSIT, TIETO JA OHJEET.

JÄRJESTELMÄÄ KEHITETTIIN MYÖS laadunhallintaa ja silloista laadunhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Karekuntoutuksen liittyessä osaksi Mediverkkoa ja myöhemmin Mehiläistä, laadunhallintajärjestelmäksi vaihtui ISO 9001, johon molemmat yritykset olivat jo saaneet sertifikaatin. Mukaan tuli myös ympäristösertifikaatti ISO 14001.   TOIMINNAN LAAJENTUESSA JA yksiköiden määrän lisääntyessä myös tarpeet järjestelmän uudistamiseksi kasvoivat.  Tarpeet jouhevampaan käyttöön nousivat yksiköistä ja lisävauhtia antoi Inspectan ulkoisten auditoijien palaute, jonka perusteella järjestelmän kehitystyö aloitettiin alkuvuodesta 2017 ja käyttöönotto järjestelmälle oli syyskuun alussa.   JÄRJESTELMÄN JOHTOAJATUKSENA ON tukea yksiköiden laadunhallintaa ja omavalvontaa. Omavalvonnan merkitys toiminnan laadunvarmistuksessa tulee tulevaisuudessa kasvamaan ja se on osa omatoimista laadun varmistustamme. Omavalvonnan tarkoituksena on varmistaa, että lainsäädäntö, valvontaohjelmien vaatimukset ja itsellemme asetetut laatuvaatimukset otetaan huomioon joka päivä palvelua tuottaessamme. Se korostaa omaa vastuutamme palvelujen asianmukaisuudesta ja laadusta. Sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksien ja palvelujen laadun turvaamisen kannalta omavalvonnan vahvistaminen on tärkeää.

20

1/2018

KEHITYSTYÖSSÄ HALUSIMME TEHDÄ muutoksia myös järjestelmän sisältöön. Aihealueita ryhmiteltiin uudelleen, lastensuojelun prosesseihin liittyviä kokonaisuuksia nostettiin paremmin esiin  ja työntekijöiden perehdytystä ja työn sisällön ohjeistuksia tarkennettiin. Faminet sisältää mm. seuraavat osa-alueet; laatukäsikirja, henkilöstökäsikirja, lastensuojelu ja sen eri osaalueet, laitoshoito, perhehoito ja avohoito, terveydenhuollon ja lääkehoidon ohjeet, turvallisuuteen liittyvät asiat, koulutus ja kehittäminen sekä ympäristöohjelma.  

MARKO NIKKANEN • Marko Nikkanen työskentelee Familar Oy:ssä laatujohtajana. Hän vastaa laadunhallinnasta ja lupahallinnosta sekä kehittämishankkeista, kuten Faminet, asiakaskokemus, kirjaamisvalmennukset ja rajoitustoimenpiteet. Marko on työskennellyt lastensuojelussa kunta-, järjestö- ja yksityissektorilla 25 vuoden ajan. Kokemusta on karttunut sekä laitoshoidon että perhehoidon saralta.


Faminet otettiin käyttöön syksyllä 2017. ASIAKASTIETOON JA TOIMINTAAN LIITTYVIEN kirjausten erottaminen toisistaan oli yksi kehitystyötä ohjaava tekijä. Sosiaalihuollon Kanta-palvelut tulee asettamaan vaatimuksia asiakastietojärjestelmälle ja pidimme tärkeänä erottaa toimintaan ja esimerkiksi henkilöstöön liittyvien asioiden tiedottamisen pois asiakastietojärjestelmästä. Halusimme rauhoittaa asiakastietojärjestelmä Nappulan ja sen viestivihon nimenomaan asiakkaiden palveluiden järjestämistä koskevaksi viestikanavaksi. FAMINET SISÄLTÄÄ MYÖS poikkeamaraportoinnin ja yksiköiden toiminnan kuukausiseurannan. Poikkeamaraportoinnin avulla pystymme aiempaa tehokkaammin valvomaan ja ennaltaehkäisemään yksiköissä tapahtuvia vaara- ja uhkatilanteita, tapaturmia sekä poikkeamia. Raportit käydään läpi yksiköiden johtoryhmissä ja koosteet työryhmissä, jotta voimme kehittää toimintaamme niiden perusteella ja löytää prosessien kehittämiskohteet.   LASTENSUOJELUN SISÄISTEN PROSESSIEMME ja työohjeidemme pitää olla tarkasteltavissa ja löydyttävä helposti. Pystymme varmistamaan ja tarkastamaan, että toimimme koko ajan tehtävässämme tavalla, jonka lupaamme.   FAMINETIA JA TOIMINTAMME sisältöä sen kautta tarkastellaan ensimmäisen kerran ulkoisten auditoijien toimesta marraskuussa 2017. Sisällölliset painopistealueet arvioinneissa ovat asiakastyön kirjauksissa, kuten hoitoja kasvatussuunnitelmien sisällöissä, rajoitustoimenpiteiden asianmukaisuudessa sekä terveydenhuollon ja lääkehoidon prosesseissa.   FAMINETIN KEHITYS JATKUU. Jo monia uusia mahdollisuuksia on tunnistettu ja henkilöstön käyttäjäpalautteen perusteella on jo tehty useita muutoksia ja ohjelma on saatu tukemaan arjen toimintaa vielä paremmin.    

ITSEÄÄN SUUREMPI TARKOITUS

kolumni

Istuin eilen illalla lasten äänistä yöksi hiljentyneessä perhekodissamme katsellen taivaalta tippuvia lumihiutaleita ja kuunnellen leivinuunissa hiipuvaa tulta. Pohdin siinä istuessani, kuinka monet erilaiset ihmiset ovatkaan samaa maisemaa ihailleet ennen minua. Ylpeä talon rakentaja on varmasti katsellut aikanaan tuiskua tyytyväisenä siitä, että jykevät uudet hirsiseinät takaavat lämmön perheelle. Huoli on kuitenkin painanut nuoren miehen harteita; olihan Ruotsin itäiset läänit eli Suomi juuri liitetty Venäjän keisarikuntaan. Tilalla kuitenkin oli jo tuolloin monisatavuotiset perinteet ja se oli ollut olemassa jo ennen kirjoitetun Suomen historian alkua, 1400-luvulta lähtien. Uskoisin, että tilan aiemmat isännät, joihin kuuluvat nykyisen päärakennuksen kaksisataa vuotta sitten rakentaneen yrittäjän lisäksi ritari Richard Leijonanpää, ovat kokeneet samanlaista perinteen ketjua ja jonkin itseään suuremman tarkoituksen läsnäoloa ihaillessaan Karhujärven maisemaa ja ohi virtaavaa Kanalajokea. Samanlaista ylpeyden ja nöyryyden tunnetta koen nyt, itsenäisen Suomen täyttäessä sata vuotta ja Kanalan kartanon toimiessa kotina oman perheemme lisäksi sellaisille lapsille, jotka syystä tai toisesta eivät voi asua omassa kodissaan. Paljon kokeneet seinät ovat viime vuosien aikana nähneet ja kuulleet paljon uusia tarinoita. Perhehoito on ollut osa suomalaista lastensuojelua jo hyvän matkaa yli sata vuotta mutta viimeisten muutaman vuoden aikana siitä on tullut ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Viime vuosituhannen pirstaleinen interventio- ja menetelmäkeskeinen lastensuojelu on muuttunut ja muuttumassa kokonaisvaltaiseksi pienen ihmisen ja koko hänen lähiverkostonsa hyvinvointiin tähtääväksi palvelutoiminnaksi, jossa lapsen ja perheen osallisuus on keskiössä. Tähän kehykseen monimuotoinen, vahvasti tuettu perhehoito sopii loistavasti. Poikkitieteellinen, monialainen tutkimus lisää joka päivä ymmärrystämme lapsen kehityksestä ja sen häiriöiden hoidosta, informaatioteknologian tuodessa viimeisimmät tutkimustulokset meidän kaikkien ammattilaisten saataville ja siirrettäväksi omaan kasvatustyöhömme innovaatioiden kautta. Kaiken ytimessä on kuitenkin se sama salutogeenisen voiman lähde, joka on saanut Kanalan kartanon aiemmat isännät raivaamaan metsää pelloksi, kasvattamaan karjaa ja hevosia tai rakentamaan jykevästä hongasta satoja vuosia kestävän talon. Nimittäin kohtaamiset, ihmisten väliset suhteet sekä lähimmäisestä ja perheestä huolehtiminen. Moderninkin lastensuojelun keskiössä on kaikista innovaatioista huolimatta hoitavan aikuisen ja lapsen suhde. Vain tässä suhteessa lapsi voi turvallisesti kasvaa ja kehittyä parhaaksi ainutlaatuiseksi itsekseen ja tämän suhteen toteutumista kaikkien innovaatioiden ja rakennemuutosten tulee palvella. Tämän suhteen tutkimista, toteuttamista ja vaalimista jatkamme myös Kanalan kartanon perhekodissa, tuskin tällä kokoonpanolla aivan seuraavaa sataa vuotta mutta toivottavasti vielä pitkään, monelle lapselle kodin tarjoten. Sen jälkeen näillä seinillä on taas ehkä uusi tarkoitus ja paljon tarinoita talletettuna, kun seuraava isäntä istuu vuorollaan keinutuolissa lumihiutaleita katsellen.      ANTTI JOENSUU

Palvelujohtaja Familar Oy

1/2018

21


Hallinto

Helsinki

Paciuksenkatu 27 00270 Helsinki Y-tunnus 2300134-8

Palvelujohtajat Mervi Elfving p. 044 573 4111

Maija Lukkarinen p. 044 320 4772

Petra Huuhilo p. 045 272 1400

Anssi Nikkarinen p. 040 732 8687

Antti Joensuu p. 041 519 6544 Eija Juote p. 050 331 6966

Antti Mäkelä p. 040 5 02 6188 Jani Äijälä p. 045 134 2000

Turku

Rieskalähteentie 57 20300 Turku y-tunnus: 1749793-0

Liiketoimintajohtaja Laatujohtaja Kehitysjohtaja Harri Pomell p. 0400 978 448

Eemelin perhetukiyksikkö

Palmukoti Jokela

Eemelin nuorisokoti

Pihapuu

Epala

Pikku-Eemeli

La Casa Gialla

Pähkinärinne

Lehtosara Joutseno

Wiljagård

Myllykoto

Vilperikoti

Palmukoti Kerava

Asumispalvelu OIVA

Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Mirja Janhu, p. 044 554 2019 Satakunnantie 93, 29200 Harjavalta Toiminnanjohtaja Jaana Lauren, p. 044 574 6331 Neitsytpolku 32, 28100 Pori Yksikönjohtaja Jarko Jaakonsaari, p. 044 272 2670 Pastilantie 27, 50770 Korpikoski Vastaava ohjaaja Anna-Mari Vallenius, p. 0400 244 210

Myllytie 11, 45910 Voikkaa Yksikönjohtaja Wellu Kähkönen, p. 044 0101 937 Tuusulantie 38, 04200 Kerava Vastaava ohjaaja Jarno Partinen, p. 050 341 2946

Palmukoti Vantaa

Kokkokalliontie 10, 01380 Vantaa Vastaava ohjaaja Riitta Sederholm, p. 044 276 9754

1/2018

Miika Liimatta p. 040 569 0378

Laitoshoito

Putkinotkontie 11-13, 54100 Lappeenranta Toiminnanjohtaja Mari Hirvonen, p. 050 536 7885

22

Marko Nikkanen p. 040 189 7178

Lepokallionkaari 6, 05400 Jokela Vastaava ohjaaja Hanna Ryynänen, p. 045 876 9664 Kosolantie 1, 62200 Kauhava Yksikönjohtaja Terhi-Tuulikki Rantamäki, p. 040 653 7074 Säikäntie 24, 28600 Pori Yksikönjohtaja Eeva Åberg, p. 044 713 9519 Vihersalonkuja 56, 21500 Piikkiö Yksikönjohtaja Minna Vesma, p. 040 713 9122 Skrufvilankatu 10, 68910 Pännäinen Yksikönjohtaja Anu Keskitalo, p. 044 550 4042 Salontaus 2, 32810 Peipohja Yksikönjohtaja Hanna-Riikka Mikkilä, p. 045 631 5661 Sankarikatu 3, 74100 Iisalmi Yksikönjohtaja Anne Riikonen, p. 040 081 2501


Erityisyksiköt Eemelin vastaanottokoti

Päivölänkatu 2, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Tuija Lampikoski, p. 044 533 8029

Puistotie

Puistotie 13-15, 72400 Pielavesi Yksikönjohtaja Sanna Limpi, p. 050 467 7370

Familar Joensuu

Pikku Tuulensuoja

Familar Ylöjärvi

Saukkoranta

Kuhilaskuja 4, 80140 Joensuu Palvelujohtaja Maija Lukkarinen, p. 044 320 4772 Tornitie 4, 33430 Vuorentausta Yksikönjohtaja Piia Särkilampi, p. 040 824 2783

Harakkamäki

Metsolantie 2-4, 04630 Sääksjärvi Palvelupäällikkö Karoliina Härkönen, p. 040 556 9469

Ilvesmäki

Ilmarintie 1, 04600 Mäntsälä Palvelupäällikkö Karoliina Härkönen, p. 040 556 946

Ilmaria

Pajuharjuntie 12, 73100 Lapinlahti Yksikönjohtaja Kirsi Ruotsalainen, p. 050 413 5600

Karekoti

Karelintie 80, 72710 Vaaraslahti Yksikönjohtaja Meiju Roivas, p. 044 906 6866

Kiljavan Majakka

Kiljavantie 539, F-rakennus, 05250 Kiljava Vastaava ohjaaja Katja Aittola, p. 050 556 7507

Kuntoutuskoti OIVA

Salmelaisenkatu 12, 70500 Kuopio Yksikönjohtaja Maria Puolakka, p. 040 841 6640

Kymen Nuorten Asema

Kurrintie 106, 47460 Hiisiö Palvelujohtaja Anssi Nikkarinen, p. 040 732 8687

Lehtosara Lappeenranta

Seppäläntie 109, 21250 Masku Yksikönjohtaja Anna-Kaisa Lehtonen, p. 040 758 7945 Lomarannantie 15, 65410 Sundom Yksikönjohtaja Karolina Wörlund, p. 050 331 3329

Saraste Vilppula

Sammallammintie 661, 35700 Vilppula Yksikönjohtaja Mika Salminen, p. 040 728 8166

Saraste Valkeakoski

Lotilantie 49, 37630 Valkeakoski Vastaava ohjaaja Sanna Paulin, p. 040 532 0480

Familar perhehoitopalvelut, ItäSuomi Tulliportinkatu 33 (2.krs), 70110 Kuopio Aluepäällikkö Anne Suvela, p. 040 513 3753

Familar perhehoitopalvelut, Etelä- ja Keski-Pohjanmaa,

Puskantie 31, 60100 Seinäjoki Sosiaalityöntekijä Milla Höykinpuro, p. 040 656 9598

Familar perhehoitopalvelut, tukiperheet

Palveluvastaava Satu Lanne, p. 040 183 9224

Avopalvelut ja jälkihuolto Palvelujohtaja Antti Joensuu, p. 041 519 6544 Palvelujohtaja Antti Mäkelä, p. 040 502 6188

Siilimäki

Avopalvelut, Uusimaa

Tuulensuoja

Tuettu asuminen ja jälkihuolto, Uusimaa

Aurinkomäentie 11 A, 00730 Helsinki Yksikönjohtaja Mika Atti, p. 050 552 6003 Elmerannantie 39, 24800 Halikko Yksikönjohtaja Jaana Sojasalo, p. 040 648 2248

Varatie Vihti

Jokikunnantie 64, 03400 Vihti Yksikönjohtaja Petri Alapuranen, p. 046 922 8072

Varatie Tervakoski

Paperintekijäntie 8, 12400 Tervakoski Yksikönjohtaja Ossi Karppinen, p. 050 330 3409

Veikkari

Veikkarintie 193, 21530 Paimio Yksikönjohtaja Christa Lindström, p. 040 138 4352

Sitratori 5, 00420 Helsinki Perhetyön vastaava ohjaaja Ninja Savolainen, p. 044 971 4081

Sitratori 5, 00420 Helsinki Kultasepänkatu 5, 04250 Kerava (käyntiosoite) Palvelupäällikkö Niko Voutilainen, p. 040 681 5950

Avopalvelut Varsinais-Suomi

Rieskalähteentie 57, 20300 Turku Palvelupäällikkö Satu Koskiniemi, p. 040 481 7985

Avopalvelut Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa

Puskantie 31, 60100 Seinäjoki Palvelupäällikkö Marja Nieminen, p. 045 273 5554

Avopalvelut, Pirkanmaa

Paraistentie 23, 53650 Lappeenranta Toiminnanjohtaja Mari Hirvonen, p. 050 536 7885

Perhekodit

Tammelan puistokatu 22, 33100 Tampere Palvelupäällikkö Piia Särkilampi, p. 040 824 2783

Leivokoti

Kanalan kartano

Avopalvelut, Satakunta

Myötävirta

Kirsikkalaakso

Avopalvelut, Kanta-Häme

Hoitajantie 9 A 1, 91410 Jokirinne Yksikönjohtaja Lauri Jolula, p. 045 7732 4285 Kaistisenkatu 6, 20760 Piispanristi Yksikönjohtaja Jaakko Söderström, p. 040 722 6335

Kotopelto

Niemenkyläntie 801, 02570 Siuntio Perhekodin äiti Annika Tavastjerna, p. 041 519 6544 Kyröntie 153, 21450 Tarvasjoki Perhekodin isä Lars-Göran Snell, p. 040 050 9549

Siippoontie 303, 01940 Palojoki Yksikönjohtaja Minna Snellman, p. 040 705 4810

Perhehoito

Nummela

Palvelujohtaja Antti Joensuu, p. 041 519 6544 Palvelujohtaja Antti Mäkelä, p. 040 5 02 6188

Vasunmäentie 198, 62100 Lapua Yksikönjohtaja Terhi Haapa-aho, p. 040 124 6155

Nuorten kasvuyhteisö Aura

Ruukinrannantie 24 A, 02600 Espoo Yksikönjohtaja Miia-Riikka Toivanen, p. 0400 361 867

OIVA Tarina

Tarinaharjuntie 47, 71800 Siilinjärvi Yksikönjohtaja Minna Jauhiainen, p. 044 765 6538

Peiponpesä

Harjukuja 3 B, 05840 Hyvinkää Yksikönjohtaja Pia Kansikas, p. 044 550 4061

Familar perhehoitopalvelut, Uusimaa Sitratori 5, 00420 Helsinki Palveluvastaava Sonja Mustonen, p. 040 357 8524

Familar perhehoitopalvelut, Varsinais-Suomi

Rieskalähteentie 57, 20300 Turku Aluepäällikkö Maija Santamaa, p. 050 385 8876

Familar perhehoitopalvelut, Pirkanmaa, Keski-Suomi ja KantaHäme

Tammelan puistokatu 22, 33100 Tampere Sosiaalityöntekijä Minna Matilainen, p. 040 643 3420

Asemamestarinkatu 2, 28100 Pori Palvelupäällikkö Minna Sjövall, p. 040 197 4536 Talaskuja 3, 13200 Hämeenlinna Palvelupäällikkö Toni Torikka, p. 050 317 2790

Avopalvelut, Ylä-Savo

Sankarikatu 3, 74100 Iisalmi Palvelupäällikkö Jouni Pennanen, p. 0400 392 376

Avopalvelut, Pohjois-Savo

Tulliportinkatu 33 (2. krs), 70110 Kuopio Palvelupäällikkö Hanna Löytömäki, p. 044 784 5376

Asumispalveluyksikkö Koppuri

Ruukinrannantie 24 B, 02600 Espoo Palveluista vastaava Sirpa Aho-Vainio, p. 0400 718 712

Eemelin perhetukiyksikkö

Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Mirja Janhu, p. 044 554 2019

Tyynelän perhekuntoutuskoti

Helastentie 167, 21330 Paattinen Palvelupäällikkö Satu Koskiniemi, p. 040 481 7985

1/2018

23


Suomessa on tuhansia lapsia, joille perhe on vasta unelma – anna lapselle mahdollisuus Familar Perhehoitopalvelut tarjoaa vahvasti tuettua perhehoitoa. Haluamme turvata perheen jaksamisen ja jokaisen sijoituksen onnistumisen.

JAKSAMISEN TUKENA: • Ennakkovalmennus • Oma sosiaalityöntekijä • Ympärivuorokautinen puhelinpäivystys • Moniammatillisen tiimin tuki • Työnohjaus ja täydennyskoulutus • Vertaisryhmätapaamiset Tarjoamme tukiperhetoimintaa sekä lyhyt- ja pitkäaikaista perhehoitoa. Meillä on valmiudet myös kriisiperhehoitoon.

www.familar.fi

Familar Uutiset 1/2018  
Familar Uutiset 1/2018  

Sosiaalialan ammattijulkaisu

Advertisement