Kulttuuri nykyisen Askolan alueella oli osa kivikautista Suomusjärven kulttuuria, joka oli levinnyt Suomenniemen rannoille ja keskimaahan Sarsan tienoille 8000–10000 vuotta sitten, paljon ennen kuin savea opittiin polttamaan ruukuiksi. Kulttuurimaaperä on siis vahva, eikä ole yllättävää löytää Askolan kirkonkylä sijaitsee Porvoonjoen varrella, hieman rannikosta ylöspäin. Hieman jokirannasta korkeammalla jäätikön sulamisvedet ovat leikitelleet kivien kanssa muodostaen useita suuria ja syviä hiidenkirnuja, jotka ovat paikkakunnan suuri matkailuvaltti. Porvoonjoen varret ovat edelleen mainioita pyöräilymaisemia. Maininnan arvoinen Askolan pyöräilijä on myös Vihtori Peltonen, kirjailijanimeltään Johannes Linnankoski. Hänen kerrotaan kulkeneen polkupyörällä säässä kuin säässä. Askolan kirkonkylää elävöittävät osuuskaupan, kunnanviraston ja vanhan pappilan valot. Kotiseutumuseon valot eivät riitä kylänraittia valaisemaan, mutta vanhaan makasiiniin rakennettu museo houkuttelee silti velomaniaan taipuvaisia matkailijoita. Kesäaikaan kannattaa Porvoossa retkeilevän poiketa sivuun ja käydä katsomassa erästä museon parhaista aarteista, kansanpyörää, jolla Juho Berg tapasi käydä kirkolla kokouksissa 1900-luvun taitteessa. Museoon on vastikään lahjoitettu myös rovasti Hakalehdon Crescent-pyörä. Ohjauslaakerin kuluma ja kiilojen tarve johtuu siitä, että takorautainen viistorauta on yksin ja kiinnitetty nivelöidysti molemmista päistään, eikä näin ollen kovin jämäkästi tue ohjauksesta tulevia sivusuuntaisia voimia vastaan. Viistoraudan yläpään silmukka toimii ohjausnivelen alalaakerina. Koska ohjausnivelen alalaakerin nivelpiste ei ole emäpuun linjalla, vaan sen takapuolella, puinen ja lyhyt emäpuu kuluu nopeasti. Ohjausliike pyörittää haarukan yläpäätä prekessiivisesti. Tämä, ja varsinkin sivusuuntaisen tuen puute, kuluttaa yläpään laakerointia.
15
Pikajalka 40
Askolasta myös varhainen kansanpyörä.
Juho Berg, puolisonsa Ulrika Sofia ja polkupyörä mökin edustalla Askolassa v. 1901.Kuva Askola-seura.