Piccolo museo della biciletta Vittorion velomuseo Hyvinkäällä TEKSTI ESA AALLAS KUVAT EINO-JUHANI AALLAS
P
osteljoonin keltainen pyörä odottaa Hyvinkäänkylän puutalon lastaussillalla kevätpakkasessa pääsyä Vittorion velomuseoon, Piccolo museo della biciclettaan. Pitää vain hitsata kiinni runkoputken murtuma, niin postipyörä pääsee museoon. Kun nuorena 1960-luvulla Italiasta Hyvinkäälle muuttanut ja avioitunut Vanha velo (nro 45 ) Vittorio Giannini avaa pienen pyörämuseonsa oven, niin näkymä huikaisee velofania. Entisen edistyksellisen osuuskaupan varasto ja takahuone pursuavat pyöriä ja pyöräilyrekvisiittaa. Lattialle, seinille ja katoista roikkuen, huolen ja taiten esille laitettuina ja kunnostettuina. Kuin puuheppa, jonka antiikkihuonekaluja ammatikseen puusepän taidollaan hionut ja alan liikettä Hyvinkäällä pitänyt Vittorio on ehostanut velomuseoonsa. Tai vohvelikankaalla päällystettyä satulaa myöten sininen Mirabile-nojapyörä, jota perilliseni Eino-Juhanin piti välttämättä pikkuisen kokeilla museon lattialla. Puhumattakaan puisen mallin mukaan valmistuneesta piccolon isopyörästä, englantilaisesta Ordinary Singer -klassikosta, vuosikertaa 1890.
Kevyttä vihreää Kansanpyöräilyn nousukautta, 1920-1930 -lukua, edustavat tyylikkään tukevat Aino- ja Koitto-velot. Talvisodan loputtua 30. tou-
kokuuta 1941 hyvinkääläisen omistamaksi todistuksessa ilmenevän Rekord Extran perää koristaa rekisterikilpi ja takapyörää hameverkko. Veteraanihuutokaupasta hankittu jämäkkä 26-tuumainen tummanvihreä armeijapyörä kulkee kuulemma yllättävän kevyesti, valisti Vekaranjärveltä alkuvuodesta vapautunut (vänrikki res.) jälkikasvuni. Rodeotankoinen poikien pyörä palautti puolestaan mieleeni Tölikan asfalttipihat. Tyttöjen yli kuusikymppinen, 1940-luvun Zenith-pyörä, on kaunotar ilman polkijaansakin. Kahdeksankymmenluvun aika nopeasti haudatusta kokeilusta muistuttaa kaksi ruotsalaisen autoyhtiö Volvon valmistamaa muovirunkoista Itera-pyörää. Aito singaporelainen trisha-riksa odotti lisävarastossa lumien sulamista.
Silmäteränä lastenpyörät Vittorion silmäteriä, lasten yksi-, kaksi- ja kolmipyöräisiä, vanha velo on ripustanut sekä museonsa kattoon että takahuoneen hyllyille harvinaisen edustavan ja hellyttävän kokoelman. Esimerkiksi etuvetoisen Monarkin Stig-mallin. Vanhoja lastenveloja on hävinnyt valtavasti käytöstä. Puhkiajetut, rikkimenneet tai pie-
Pikajalka 20
12