AUTOKYLÄN UUTISET 2021 5
Nuorena vitsa väännettävä KIRSTI LEHTOMÄKI
Kalevi Järvinen (s. 1938) valmistui Tampereen teknillisestä koulusta tien rakennuksen rakennusmestariksi 1959. Ennen valmistumistaan hän teki Tampereen kaupungin kunnossapidossa töitä kaikki vapaa-ajat mitä koulultaan ehti. Kokemusta kertyi jo ennen ajokortin saamista monenlaisista tehtävistä ja koneista. TIEHÖYLIÄ – Jo ennen vuotta 1955 ajoin kaupungilla Takra-merkkisiä traktoreita vetäen talvella lumiauroja ja kesällä lanoja. Samoihin aikoihin ajattavaksi tuli myös Fordsonin traktorin alustalle tehtyjä tiekarhuja. Sytky-niminen tiehöylä oli minun ajamistani koneista ensimmäinen hydraulisesti säädetty. Näköalat siinä oli huonot, mutta kone oli hyvä ja tehokas, Kalevi Järvinen muistelee. – Sitten tulivat Lokomon isot tandemkarhut, joista kevyin taisi olla 12 tonnia. Nämä olivat hytistä ohjattavia, mutta ei hydrauliikkaa, vaan kartiopyörää tuupattiin toisiaan vasten kunkin toiminnan ohjaimella ja niin mentiin. Koneen etupyörät oli ohjauksen keventämiseksi ohjattavissa kallistumaan puolelta toiselle. Se kevensi joskus jopa niin, että oli oltava tarkkana, ettei kädet jääneet puolien väliin, kun ratti pyörähti rukkina, kun pyörän asentoja muutti nopeasti. Talvisin koneessa oli vielä iso nokkalevy, joka oli vähän hankala mutta toimi.
KUORMA-AUTOJA Kuorma-autojen käytöstä Järvinen kertoo: – Saureenin Vanajat olivat karmeita ajettavia, ei mitään keventimiä, ja ohje kuului, että kone tykkää kovista kierroksista. Kerran nuorelle miehelle sattui lipeän ajossa vanhan Lempäälän tien ja Peltolammin kohdalla vahinko.
Itsenäisyydenkatua aurataan 1950-luvun alkupuolella yhdeksäntonnisella tiehöylällä. Tämä on vähän pienempi malli kuin millä nuori Kalevi Järvinen samoihin aikoihin aurasi. Kuva: Ensio Kauppila / Tampereen museot
– Kun oli urakkahomma, niin kevensin vähän kipillä lipeän ulostuloa ja lisäsin nopeutta ja mäiskis. Liveastia putosi keskelle Lempäälän tietä, Järvinen kuvailee tapahtunutta. Apua oli onneksi lähellä, kun Eppu Kulmakorpi tuli tiekarhulla apuun. Hänen ohjeillaan liveastia saatiin takaisin lavalle viidessä minuutissa.
AUTOKOULUSSA Hienona asiana Järvinen muistelee, kun sai käyttöönsä panoraamalasinen Fordin. Autolla ajettiin Kaukajärveltä Vilusen sorakuopalta kiviä. – Kävin sillä Hopalla autokoulua ja ajoin joka päivä ruokatunnilla autokouluun ajotunnille sieltä Viluselta. Opettaja sanoi, että jätä nyt toi Hoppa johonkin sivummalle, kun noi muut oppilaat ihmettelee, kekä toi on, kun ajaa kaupungin autolla autokouluun. No, mää ajoin, vaikka kiirettä se piti, Järvinen naurahtaa.
LISÄÄ TIEMIESTEN MUISTOJA VOIT LUKEA JA KUULLA KONEITA JA IHMISIÄ -NÄYTTELYSSÄ.
KONEVIESTISTÄ KONEKLASSIKOIHIN PETRI NIEMENMAA KONEVIESTI on maa- ja metsätalouden sekä maanrakennuksen parissa työskenteleville suunnattu ammattilehti, joka ilmestyy 18 kertaa vuodessa. Aihealue on laaja: maa- ja metsätalouskoneet, maanrakennuskoneet, yhdyskuntatekniikka ja maastoajoneuvot. Lisäksi tulevat konealan uutiset, ajankohtaiset tapahtumat ja kuulumiset alan messuilta. Lehden perusti vuonna 1952 lapualainen koneteknikko ja paikallislehden toimittaja Paavo Raukko. Aluksi lehden nimi oli Maaseudun Koneviesti, mutta vuonna 1957 nimi muuttui pelkäksi Koneviestiksi. Lehden vakiopalstoihin kuului pitkään Weteraanit-osa, jossa esiteltiin vanhoja työkoneita ja niiden kehitystä. Koneharrastuksen suosion kasvaessa Koneviesti toi markkinoille vuonna 2020 uuden Koneklassikot-lehden, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Itsenäisen irtonumeromyynnissä olevan lehden lisäksi Koneklassikot-lehden sisältö menee myös Koneviestin tilaajille kuusi kertaa vuodessa osana emolehteä. Koneklassikoiden konsepti on Suomessa uusi ja luova tapa hyödyntää hieman eri kohderyhmille tehtyä sisältöä.
KONEVIESTI JA KONEKLASSIKOT OVAT KONEITA JA IHMISIÄ -NÄYTTELYN MEDIAKUMPPANI.
