le mahdollisuuden selventää omia näkemyksiään sekä etsiä perusteluja niille. Tätä houkutusta lienee vaikea vastustaa, sillä nähdäkseni ainoaksi vaihtoehdoksi metametafysiikan tekemiselle jää jonkinlainen dogmaattinen vakuuttuneisuus metafysiikan arvosta (tai arvottomuudesta), ja tätä vaihtoehtoa tuskin moni on valmis hyväksymään.
Metaontologia ja metametafysiikka
E
suurta osaa metametafyysistä kirjallisuutta dominoi juuri quinelaisessa perinteessä käyty keskustelu, jossa sitoudutaan jo valmiiksi sellaiseen näkemykseen metafysiikan keskeisistä kysymyksistä, jota läheskään kaikki metafyysikot eivät kannata. Muun muassa alan toistaiseksi merkittävin artikkelikokoelma sisältää enimmäkseen tässä mielessä metaontologisia esseitä.2 Tahko on itse tässä mielessä uusaristoteelinen, ei quinelainen metametafyysikko, mikä tarkoittaa karkeasti sitä, että hänen mielestään metafysiikan mielenkiintoisin kysymys ei ole: ”Mitä on olemassa?” Sen sijaan Tahkon kannattama tehtävä metafysiikalle on olla fallibilistista mahdollisuuksien kartoitusta, jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat todellisuuden yleisimmät piirteet (kuten fundamentaaliset ontologiset kategoriat), ja joka on komplementaarinen suhteessa tieteeseen (tästä lisää myöhemmin).3
nsimmäisen luvun jälkeen kirja etenee seuraavasti: luvut 2 ja 3 käsittelevät jonkin verran historiallista debattia Carnapin ja Quinen välillä, sekä tästä seurannutta keskustelua liittyen olemassaolokysymysten merkitykseen, ontologiseen sitoutumiseen ja eksistenssikvanttorin tulkintaan. Luvussa 4 käsitellään vielä jonkin verran metaontologiaa, kun taas luvuissa 5–8 käydään läpi joitain metametafysiikan yleisiä ja erityiskysymyksiä Ainoaksi vaihtoehdoksi metametafysiikan (sekä joitain ensimmäisen kertatekemiselle jää jonkinlainen dogmaattinen luvun metafysiikan ja tieteenfilosofian kysymyksiä). Niissä myös vakuuttuneisuus metafysiikan arvosta (tai kootaan käsitteelliset resurssit arvottomuudesta). (niin sanottu metafyysinen työkalupakki), joiden avulla luvusTahko ilmoittaa suoraan, että An Introduction sa 9 pyritään lopulta kriittisesti arvioimaan, onko luotettavia keinoja, joiden avulla metafyysisiä to- to Metametaphysics on johdatuksena ”omapäinen” tuuksia kyettäisiin saavuttamaan (tai ainakin lä- (”opinionated”) eikä pyri täydelliseen neutraaliuhentymään) sekä luonnehtimaan metafysiikan ja teen. Tästä huolimatta hän kuitenkin käsittelee nähdäkseni tunnollisesti ja tasapuolisesti quinelaitieteen välistä suhdetta. Ennen näiden lukujen tarkempaa käsittelyä on siksi ja carnapilaisiksi itseään kutsuvien metaonkuitenkin syytä mainita jo ensimmäisessä luvussa tologiset debatit unohtamatta mainita vähemmän kohdattava keskeinen erottelu termien metaonto- tunnetut vaihtoehdot kuten meinongilaisuuden. logia ja metametafysiikka välillä. Alan kirjallisuu- Olen itsekin tässä sen verran omapäinen, että sidessa metaontologialla viitataan usein keskuste- vuutan suurimman osan kyseisten lukujen sisälluun, jonka taustalla on Quinen käsitys ontologian löstä ja siirryn tarkastelemaan kirjan muita lukuja. tärkeimmästä kysymyksestä: ”Mitä on olemassa?” eljäs luku koskee osittain vielä aiempaa meTästä perinteestä kumpuavassa metaontologiastaontologista vääntöä, mutta sen ensisijaisa puolestaan ollaan kiinnostuttu siitä, mitä kysysena päämääränä on esitellä ja arvioida mys ”Mitä on olemassa?” tarkoittaa. Termi metametafysiikka taas viittaa, ainakin Tahkon käytössä, erilaiset yleisemmin ontologiaa ja muuta metafylaveaan tutkimuksen alaan, johon sisältyvät pait- siikkaa koskevat metatason näkemykset: realismi si metaontologiset kysymykset, myös metafysiikan (laveimmillaan näkemys, että on olemassa ontoloepistemologia sekä jonkin verran tieteen filosofiaa gisia faktoja ja että ne ovat objektiivisia), sekä antirealistiset näkemykset deflationismi ja äärikonja epistemologiaa. Erottelua motivoinee ainakin osittain se, että ventionalismi. Näihin liittyen on Tahkon mukaan
N
Chalmers, D., Manley, D. & Wasserman, R. (toim.), 2009, Metametaphysics: New Essays on the Foundations of Ontology, Oxford, Clarendon Press. 2
Ks. myös Tahko, T., 2012, ”In Defence of Aristotelian Metaphysics,” teoksessa Contemporary Aristotelian Metaphysics, s. 26–43. 3
2/2016 KIIRE
39