T
iede pyrkii tuottamaan tieteellistä tietoa, jonka tulisi ainakin Edmund Husserlin mukaan olla epistemeä, varmaa ja perusteltua. Lyhyen pohdinnan jälkeen tällaisen tiedon kyky väittää mitään konkreettista näyttää kuitenkin kyseenalaiselta. Mitä tieteellisen tiedon on mahdollista olla?
T
Minna-Kerttu Vienola
Pohdinta doxasta epistemen takana – eli pieni tieteenfilosofinen kriisi ja pelastus Husserlin ansiosta
eoksessaan Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia (Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie) Husserl jakaa yleisesti tiedoksi kutsutun epistemeen (ἐπιστήμη) ja doxaan (δόξα), todelliseen perusteltuun tietoon sekä perustelemattomaan perustaan, jota ei voida sanoa tiedoksi samalla tavalla kuin ensimmäistä. Episteme on näistä se, johon tiede tieteenä Husserlin mukaan pyrkii. Doxa on se ennen tieteellistä tietoa todeksi tai todella olemassa olevaksi oletettu, jonka perusteella sekä arkielämässä että tieteessäkin toimitaan, toisin sanoen se on se ennakko-oletusten systeemi, jota ilman elämä olisi käytännössä mahdotonta (Krisis §44). Esimerkiksi, jos en luottaisi kaiken ympärilläni olevan sekä tämän hetkisen kokemuksen ulkopuolella olevan olemassa oloon sellaisena kuin se kokemuksessa minulle ilmenee, en voisi käytännössä toteuttaa elämääni. En esimerkiksi voisi hörppiä kahvia kupista samalla, kun kirjoitan tekstiä tietokoneen näytölle, koska en voisi luottaa kupin sisällön todelliseen olemassa oloon tai tekstin pysymiseen näytöllä, enkä varsinkaan voisi juoda kahvia perustuen varmuuteeni, että se pitää minut virkeänä. Doxa itsessään ei tietenkään ole mikään ongelma, vaan pikemminkin kaiken jokapäiväisen tekemisen ehto, joka muokkautuu tekemisen lomassa. Sille ei vain voi perustaa tieteellistä tietoa, jos tieteellisen tiedon halutaan olevan täysin perusteltua ja siinä mielessä varmaa, toisin sanoen epistemeä. Husserlin mukaan kaikki ei-fenomenologisen asenteen (phänomenologische Einstellung), eli käytännössä kaikenlaisten asioiden olemassa oloon luottavan luonnollisen asenteen (natürliche Einstellung), toiminta perustuu kuitenkin aina pohjimmiltaan doxalle (Krisis §34a). Tämä tarkoittaa sitä, että pohjimmiltaan kaikki ei-fenomenologinen tiede perustuu siihen, vaikkakin kriittisemmin ja reflektoivammin kuin ihan tavallinen arkielämä. Kumpikin on kuitenkin Husserlin mukaan vältämättä naiivia luottamuksessaan kokemukselle transsendentin olemassa oloon (Krisis §44). Ilman jonkinlaista pohjaa eli oletusta joidenkin asioiden todellisesta olemassa olosta on mahdotonta tehdä tiedettä, koska tieteen tekemisen prosessi – hypoteesien esittäminen, kokeiden tekeminen tai lähteiden pätevyyteen luottaminen – vaatii arkielämälle tyypillistä luonnollista asennetta, vaikka itse tulokset, tieteellinen tieto, olisivatkin perusteltuja ja kestäisivät tiettynä rajattuna alueena kriittistä tarkastelua. Näyttäisi siis siltä, että tieteellinen perusteltu tieto vaatii aina pohjalle perustelemattomien uskomusten systeemin, jotta tieteen tekeminen olisi ylipäänsä mahdollista.
66 MINERVAN PÖLLÖ