Otto Lehto
Maailman ja Jumalan olemassaolo - käsitteitä ilman todisteita? 1. Johdatus: Jumalan käsite ”pragmaattisena hypoteesina” Historian saatossa Jumalan olemassaolon todistuksia on esitetty lukuisia. En ole kiinnostunut käymään niitä läpi tässä. En myöskään ole kiinnostunut siitä, mitä uskonnot ovat sanoneet Jumalasta/ jumalista. Pyrin katsomaan Jumalan oikeutusta puhtaalta pöydältä, agnostikkona. Heti alkuun pitää sanoa varoituksena, että koska Jumala-käsityksemme on niin vahvasti kytköksissä juutalais-kristillisen ajattelun perinteeseen, ja filosofian historiallisiin määritelmiin, sen ”uudelleenkeksiminen” voi olla mahdoton ajatus, ja tuomittu epäonnistumaan. Mutta ollaan hetkeksi optimistisia: jos Jumalaa ei olisi keksitty, voitaisiinko se ”löytää” puhtaalta pöydältä? Voimmeko todistaa Jumalan olemassaolon, tai vähintään osoittaa Jumalan olemassaolon kieltämisyritykset mahdottomiksi? Ts. voimmeko osoittaa ateismin varmuuden olevan huteralla pohjalla? Jos päädymme tähän, voimme samalla kenties 19
osoittaa Jumalan konseptin hyödyllisyyden. Voimmeko jopa ”todistaa” Jumalan olemassaolon (mielekkyyden) vain maailmaa katsomalla? Uskon, että jossain määrin kyllä. Vähintään voimme tehdä ateisteista (kuten minä) agnostikkoja. Vaikka Jumala osoittautuisi hedelmälliseksi konseptiksi, järjestäytynyt uskonto voi silti olla erittäin huono ja vahingollinen idea. Uskon, että jälkimmäisen väitteen pystyisi osoittamaan todeksi, mutta se jää tämän todistuksen ulkopuolelle. Tässä kirjoituksessa pyrin erottamaan Jumalan uskonnosta. 2. Maailman olemassaolon todistaminen On olemassa käsitteitä, jotka ovat kattokäsitteitä, joita käytämme hyvin ahkerasti, vaikka niiden ala on ylitsevuotava ja huonosti rajattu. Puhumme ”maailmasta,” ”olemisesta,” ”todellisuudesta.” Miten nämä käsitteet rajoittuvat? Mikä on niiden ekstensio? Otetaan esimerkiksi