“Susipeto” En taa mä nää, en taa jää katsomaan, enkä ainakaan vailla vastarintaa ohita kolmatta siltaa tai viidettä linjaa ilman sitä rintaa missä sydän hakkaa. Elämä. Elän! Eläin. (Peto. Susi.) Ystävät hyvät! Vakaat ja vankat, auliit ja sankat, myös suden suuret palavat hassut tassut kaipaavat sen verran lämpöä ja tuliverta. Siispä kuunnelkaa kun metsä palaa, salaa. Ja susi yksinäinen, autuas, laulaa ilman Jumalan taljaa. Ja siispä itkee luoja kivisiä kyyneliä. Kun pellon takaa, suden vuonna, sen kadun uoma, hengen juoma, makaa peitettynä suona. Otto Lehto, 2012
36
MINERVAN PÖLLÖ 1/2013