1 minute read
8.3.7 Seurakunta
Pollockin & Rekenin (1999, 102) mukaan muiden ulkomailla asuvien saman maalaisten yhdessäolo voi olla joillekin kolmannen kulttuurin lapsille positiivinen asia ja ystävällisessä samanhenkisessä piirissä mukavaa aikaa elämässä. Ystävyyssuhteet yhteisössä asuviin aikuisiin voi olla kannustavaa ja lähetysasema tai muu vastaava voi luoda suojaisan ilmapiirin kasvaa. Ongelmat toisten kanssa voidaan sulkea sen ulkopuolelle ainakin hetkeksi aikaa. Hieman vanhempina tämänlainen asuminen koetaan hyväksi ja heidän elämäänsä ohjanneet ihmiset positiivisina kokemuksina. Tällaisen luottamuksen ilmapiirin synnyttäminen on Jokisen (2002, 68) mukaan nyky-yhteiskunnalle tyypillinen yksi sosiaalisen pääoman muoto. Sitä kertyy eri yhteyksissä, joissa ihmiset ovat kasvokkain tekemisissä toistensa kanssa sekä kykenevät kontrolloimaan toistensa tekemistä. Yhteisasumisen muoto kuvaa hänen mukaansa sosiaalisen verkoston luonnetta, jonka jäsenyys on ihmiselle voimavara.
”Mun mielestä suomalaisessa kulttuurissa huono puoli Afrikkaan on se varsinkin se perheyhteisö, mikä siellä on tosi tiivis ja läheinen ja sen takia siellä pidetään toisista huolta.... Totta kai saa olla yksityisyyttä ja näin, mutta se menee toiseen äärilaitaan ja kuitenkin tarvitaan toisia.” (Tyttö 23v, Afrikka)
Advertisement
8.3.7 Seurakunta
Seurakunta edustaa sosiaalisen pääoman yhteisöllistä puolta. Yhteistyö ja luottamus ovat siinä keskinäisessä suhteessa toisiinsa ja se helpottaa kommunikointia. Putnamin tutkimuksia sosiaalisesta pääomasta yhteisön voimavarana voidaan tarkastella uskonnollisissa yhteisöissä, joita seurakunnat edustavat. Siinä toimivat yhdistävä ja sitova pääoma. Edellä (Yeung 2003) on mainittu seurakuntien rooli vapaaehtoistyössä ja yhteys vapaaehtoistyössä mukana olemisen ja kirkossa käymisen kanssa. Kirkon vapaaehtoiset viettivät enemmän aikaa paikallisten seurakuntalaisten kanssa ja olivat sosiaalisesti aktiivisia. Keskinäinen ajanvietto näkyi haastattelemieni lähetyslasten kohdalla voimakkaana. He viihtyivät sekä keskenään, että seurakunnan nuorten kanssa. Mahdollisesti jo ennen ulkomaille lähtöä oli ollut kontaktia heihin ja lomien aikana niitä vain vahvistettiin. Vahvimmin seurakunnan roolia arvossa pitänyt arvioi sen luovan yhteisöllisyyttä, mikä näkyy
