8.3.2 Suomessa

8.3.2 Suomessa

Kuten mainittu, toiset lähetyslapsista saapuivat Suomeen mieluummin kuin toiset. Asenteet vaihtelivat pessimismistä suureen innostukseen. ”Sen mä muistan että mä lentokoneessa mä tein sellaista palapelikuutio systeemiä, mikä oli vaahtomuovia ja mä sitä väänsin ja hymyilin koko ajan. Oli sellainen tosi onnellinen olo, että mä pääsen Suomeen.” (Poika 25v, Afrikka) ”...ihan Suomeen muuttamiseen mä vaan asennoiduin niin, että me lähdetään nyt enkä tehnyt siitä mitään isoa juttu enkä ongelmaa vanhemmille. Että on helpompi että mä vaan yritän sopeutua.” (Poika 16v, Aasia) Muutama lähettilapsi ilmaisi, ettei halunnut heittäytyä hankalaksi vaan totteli vanhempien tahtoa. Osa heistä palasi kouluun, jota olivat käyneet Suomi-lomien aikana. Siellä olleet koulukaverit muistivat vielä heidät ja sopeutuminen oli helpompaa. Yhdellä oli pari vanhaa kirjekaveria luokalla mihin hän meni. Joissain tapauksissa kaverit olivat muuttuneet sen verran, että vaikka olisi ahkerasti kirjoiteltu vuodet, ystävyys ei enää luonnistanutkaan.

Asiat ja ihmiset Suomessa olivat muuttuneet ulkomailla vietettyjen vuosien aikana. Elämä oli mennyt eteenpäin ja sekä itse että toiset eivät olleet samoin kuin lähtiessä. ”...että totta kai osa ihmisistä oli muuttunut sillä aikaa ja itse oli muuttunut. Se kuuluu elämään. Kyllä mäkin olin muuttunut. Se oli ollut sellainen shokki aina kun mä en tiennyt mistä täällä puhutaan ja mikä on aina se juttu.” (Tyttö B 23v, Afrikka) Useimmat ilmaisivat kaivanneensa alkuvuosina takaisin ulkomaille ja monet heistä kävivätkin lapsuutensa maassa. ”Siinä mielessä reissu oli hyvä että sai terveessä mielessä käydä homman loppuun.” (Poika 25v, Afrikka) Elämä Suomessa oli edessä ja ajatukseen siitä oli totuttauduttava. Aasiassa asunut poika mainitsi musiikin ja muodin olleen sama ja että itse asiassa siellä muotia ollut tavara tuli vasta seuraavana vuonna Suomessa muotiin. Afrikassa asuneelle

taas sana ”muoti” oli aivan uutta samoin kuin omanikäisten puheenaiheet. EteläAmerikassa syntynyt ja kasvanut kertoi koulujen alkaneen hyvin, vaikka alussa oli ongelmia suomen kielen kanssa.

Pollock & Reken (1999, 247) kuvaavat tilannetta, jossa palaajalla kaikki näyttävät aluksi menevän hyvin. Ystävät ja sukulaiset ottavat lämpimästi vastaan kun taas koulussa mietitään, kuinka saada ulkomailla suoritetut opinnot hyväksytyksi. Eroavuuksia alkaa ilmetä ja luokkakaveritkin tuntuvat käyttävän kieltä ja kielikuvia, mitkä eivät kerro nuorelle mi-