8.3SUOMEEN PALUU

8.3 Suomeen paluu

Ann-Christine Marttinen on kirjoittanut matkalaukkulapsista ja siitä kun kolmannen kulttuurin lapsi saapuu Suomeen. Hänen mukaansa (1992A, 97, 1992B, 43) ihmisen suurimpia ja rankimpia kokemuksia on siirtyminen elämään erilaiseen kulttuuriin, sillä siinä muuttuu koko olemassaolo. Valmentautuminen hänen mukaansa varsinkin perheiltä vie pitkän aikaa, eikä mikään etukäteisvalmennus Suomeen muuttoa varten korvaa sitä prosessia, jota vanhemmat ja opettajat käyvät yhdessä lasten kanssa paikan päällä. Lapset reagoivat eri tavoin muuttoihin, eivätkä ne välttämättä ole helppoja aikuisillekaan. Pääasiallisesti muutto on Junkkarien (2003, 177) mielestä onnellinen kokemus lapsille, mutta perheen sisälläkin lapset voivat kokea sen kukin omalla tavallaan.

Yksi vaikuttava tekijä lähetystyöntekijöiden kotimaahan paluuseen on lasten koulunkäynti. Työkaudet on usein suunniteltu niin, että kesken kouluvuoden ei muuteta ja peruskoulun tai lukion päätyttyä koko perhe palaa ainakin vähäksi aikaa Suomeen. Haastateltavista useat lukion aloittaneet tulivat ensin perheenä Suomeen ja sitten vanhemmat palasivat kentälle, kun ajattelivat nuoren pärjäävän. Usein nuori jäi asumaan sukulaisten luokse, mikä oli helpottava tekijä. Vanhemmista erossa asuminen ei kuitenkaan aina ollut helppo asia ”Mä olin mummon luona ja kyllähän siinä oli välillä sellaista kodittomuuden tunnetta. Onneksi isä oli remontoinut mulle huoneen ja ne oli tehnyt parhaansa että mulla olisi koti siellä. Ja mä olen mummon kanssa läheinen ja se auttoi asiaa.” (Tyttö A 23v, Afrikka) Paluuta helpotti tuttuun ympäristöön palaaminen. Osalla oli kavereita odottamassa Suomessa ja toisille muutto uudelle paikkakunnalle tiesi uusien kaverisuhteiden solmimista.

Haastatelluista lähetyslapsista osa palasi mielellään ja osa ei olisi halunnut lähteä Suomeen. Viisi haastatelluista oli syntynyt ulkomailla ja asunut siellä kymmeniä vuosia. Silti heidänkin mielipiteensä jakautuivat positiivisesta negatiiviseen suhtautumiseen. Muutaman kohdalla kyse oli vapauden koittamisesta ja odotusten täyttymisestä. Ulkomailla eletty rajoitettu elämä muurien ja kaltereiden takana, missä kaikki piti sopia etukäteen, esti nuorta elämästä. ”...kun (maa) oli kauheen tarkkaa siinä että ei saanut olla pimeällä ulkona ja kaikki tällaiset, että portin ulkopuolelle ei sitten mennä kun on vähääkään pimeetä. Mutta täällä se on just niin kuin kivaa, että kun sanoo porukoille että no mä meen sin-