7.4.3 Asuinyhteisön kollektiivinen toiminta

pääoman kentän muodostavat epämuodolliset verkostot. Näistä esimerkkinä ovat perhe-, naapuruus- ja tuttavuussuhteet. Edellä tätä on jo käsitelty perheen ja identiteetin näkökulmasta, joten seuraavaksi otan esille yhteisöllisyyden. Tätä käsitellään kuitenkin vielä tarkemmin analyysiosiossa.

7.4.3 Asuinyhteisön kollektiivinen toiminta

Asuinyhteisössä tai yhdyskunnassa yhteisyys voi Heikki Lehtosen (1990, 225) mukaan vaihdella huomattavasti. Asuntojen lähellä toisiaan sijaitsemiseen liittyy sosiaalista vuorovaikutusta, johon liittyy naapurin tervehtiminen ja mahdollisesti heidän tunteminen. Toisaalta alueellinen yhteisyys voi saada aikaan yhteistoimintaa. Tällainen voi olla lehtien haravoimistalkoot, johon liittyy tiettyjä velvoitteita tulla mukaan ja hoitaa oma osuus. Talkoot ovat kuitenkin verrattain harvoin tapahtuvia yhteistoiminta muotoja ja ne eivät ole kovin selvä merkki yhteisöllisestä organisoitumisesta. Ne kuitenkin kertovat vuorovaikutusjärjestelmien olemassaolosta.

Yksilön oikeuksien perustalta nouseva kollektiivinen toiminta kuten lähiön asukkaiden yhteistoiminta jonkin puutteen korjaamiseksi on myös yhteistoiminnan muoto. Tässä mielessä kollektiivinen toiminta tuottaa symbolista yhteisöllisyyttä. Lähetyskentällä suomalaiset toimivat vieraassa kulttuurissa usein varsin kollektiivisesti. He muuttavat mielellään

lähelle toisiaan ja jakavat toisilleen arkipäivän tietoa. Ehkä juuri selviytymisen eetos saa ihmiset luopumaan omien etujen tavoittelusta tai sitten toisen auttamisen taustalla on toive vastapalveluksesta. Toisten suomalaisten läheisyys kuitenkin tuo turvallisuuden tunnetta ja tiedon siitä, että apu on tarvittaessa lähellä. Parhaimmillaan suomalaiset keskukset ovat Junkkarien (2003, 76) mukaan turvasatama, jossa voi levätä. Nykyään ulkomailla asuvat lähetystyöntekijät eivät kuitenkaan enää usein asu erityisissä suljetuissa yhteisöissä ”lähetysasemissa” kuten aikaisemmin, vaan osana muuta yhteiskuntaa. Monelle lapselle eläminen ystävällisessä yhteisössä voi olla onnellinen osa elämää. Turvallisuutta luo selkeä struktuuri ja se jättää lapseen lämpimiä muistoja. (emt. 118, 124.) Yleistetyn vastavuoroisen vaihdon normeja noudattava yhteisö kykenee Kaunismaan (2002, 125) mukaan estämään itsekästä käyttäytymistä ja ratkaisemaan ongelmia yhteisellä toiminnalla. Se antaa