Meteli 3/2015

meteli 3 2015

Pääkirjoitus

Pääkirjoittajina vuorottelevat Temen puheenjohtaja Kalle Ropponen ja Metelin päätoimittaja Anne Saveljeff.

Eksistenssipohdintoja Oman OlemassaOlOnsa syitä ja oikeutusta on itse kunkin jokaisessa roolissaan, tehtävässään ja toimessaan ajoittain tervettä pohtia. Erityisesti luovilla taidealoilla ”leipääntyminen” on sekä suurin pelko omalle kehittymiselle, että rankimman luokan kritiikki toisten työtä ja asennetta kohtaan. Mitään ei pitäisi pitää itsestään selvänä. Ei vallitsevia toimintatapoja, ei omaa asemaansa.

Kuten kenen tahansa, myös ammattiliiton tulee suhtautua olemassaoloonsa ajoittaisella itsetutkiskelulla ja -kritiikillä.

Eihän vain ole päässyt käymään niin, että maailma ympärillä muuttuu nopeammin kuin mihin itse ehtii reagoida? Eihän meitä päästä syyttämään ”leipääntymisestä”?

Elämme oikeistohallituksen valtakaudella, aikana jolloin ammattiyhdistystoiminta on populistisesti leimattu vasemmistolaispolitikoinniksi ja itsekkääksi ”saavutetuista eduista ei luovuta!” -ajatteluksi. Ammattiyhdistysten niskaan kaadetaan niin kaatunut yhteiskuntasopimus kuin teollisuuden työpaikkojen ja tuotannon valuminen ulkomaille. Konsensus on kirosana ja työntekijä on kalleudessaan ja itsekkyydessään syy talouden ja yhteiskunnan kyntämiseen lamassa.

Rankkoja syytöksiä. Ja suurimmalta osin provokatiivista populismia. Ammattiyhdistykset ovat kehittäneet tätä yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi sivistysvaltioksi tavalla ja vauhdilla, jolle ei helposti vertaa löydy. Tasa-arvo, solidaarisuus ja tasavertaisuus ovat kunnioitettavia pyrkimyksiä paremman yhteiskunnan vuoksi ja juuri ne ovat ammattiyhdistystoiminnan kulmakiviä.

On rehellistä myöntää ja sanoa ääneen, että ammattiyhdistysten perustehtävää, työolojen kehittämistä ja työntekijöiden edunvalvontaa, tarvitaan yhä. Se on myös asia, johon Teme peiliin katsoessaan voi sanoa: ”Tämän osaan, tässä olen hyvä”.

Yhteiskunta ja jopa globaali maailma kuitenkin muuttuvat ympärillämme, eikä kaikelle ikävälle kehitykselle ole mahdollista asettaa stoppia omalla toiminnalla. Myös tällaisen vääjäämättömän kehityksen tunnustaminen on väistämätöntä.

Työelämä on ollut murroksessa jo pitkään ja kehitys, joka ravistelee nyt koko yhteiskuntaamme yleisellä tasolla, on ollut arkipäivää teatteri- ja mediatyöntekijöiden ammattialoilla jo pitkään; pätkätyöt lisääntyvät, pakko-freelancerius kasvaa, alan työtehtävät vähenevät, kaikille ei riitä toimeentulon takaavaa työtä. Kehitys on epämiellyttävää, mutta yleiseurooppalaista ja tuskin pysäytettävissä tässäkään maassa. Vanhat ammattiyhdistystoimintatavat eivät välttämättä riitä tai toimi, on keksittävä kokonaan uusia.

Pääsemme takaisin eksistenssipohdintojen äärelle. Miksi olen olemassa? Teme vastaa tähän kysymykseen: jäsenten vuoksi. Jäsenten paremman ammatillisen aseman vuoksi. Ja tähän työhön tarvitaan nyt myös kokonaan uusia työkaluja.

Mielestäni on aika lähteä innovoimaan ammattiyhdistyksenä uusia, rohkeitakin ideoita, joilla kehitetään jäsentemme ammatillista asemaa ja jopa koko yhteiskuntaa. Meidän täytyy käydä avoimeen dialogiin suhteessa työnantajajärjestöön, vapaaseen teatterikenttään, opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Nyt tarvitaan yhteistä keskustelua ja innovointia kulttuurin tilasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Meidän täytyy vahvistaa asemaamme yhteiskunnallisena keskustelijana, asiantuntijaelimenä ja kulttuuripoliittisena toimijana. Meidän täytyy tehdä kulttuuripoliittisia avauksia ja herättää yhteiskunnallista keskustelua. Olisiko aika kypsä taiteilijapalkan toteutumiselle muiden pohjoismaiden tapaan? Voisiko se toimia jonkinlaisen koelaboratoriona keskustelulle kansalaispalkasta?

Näin vain esimerkin heittääkseni…

Temen uusi hallitus on käynnistänyt strategiatyön linjatakseen ja kirkastaakseen Temen eksistenssikysymyksiä. Mikä on Teme vuonna 2016, entä vuonna 2020? Ja mihin Temeä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa?

Teme on jäsentensä yhteenliittymä. Me yhdessä olemme Teme. Siksi kaikkien jäsenten ajatukset, toiveet ja mielipiteet toimintamme strategisista suunnista, painopisteistä ja toimintaa ohjaavista kärkihankkeista on tärkeitä. Olkaa mieltä asioista, ilmaiskaa mielipiteenne ja sanokaa ajatuksenne ääneen.

Ajattelen, olen siis olemassa!

• Kalle Ropponen Temen puheenjohtaja

www.teme.fi

jani pulkka

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen jäsenlehti

8

Taiteilijamyytin murtaja

Elina Kilkku on freelan­ cerina työskentelevä teatteri­ ohjaaja ja näytelmäkirjailija.

Hän pohtii juttusarjassa tä­män päivän tai­teilijaelämään liitty­viä myyttejä sekä näiden myyt­tien haittavaikutuksia.

Kilkku varoittaa, että juttua ei ole kir­joitettu keuhkotaudissa eikä ­kännissä.

22

Nukketeatterin ammattilaiset joutu­ vat harrastamaan ammattiaan Maiju Tawast suree suomalaisen nukketeatterin ahdinkoa. Pysy­ viä työpaikkoja on erittäin vähän eikä yksikään vapaan kentän ns. lainsuojattomista nukketeatteri­ toimijoista ei ole vuoden 1993 ­jälkeen päässyt teatteri- ja orkes­ terilain takaaman VOS-rahoitus­ järjestelmän piiriin. www.teme.fi

19

Tylyydestä ja toivosta.

Mihin me olemme menossa?

Hanna Helavuori kirjoittaa ar­ mottomasti insinööri-Suomesta ja uusliberalistisesta Oy Suomi Ab:stä. Meillä on korkeasti kou­ lutettu taideprekariaatti, joka sinnittelee piilotyöttömänä, ­alityöllistyneenä, alipalkattuna tai pakkoyrittäjänä.

12

28

PQ-kimara

Suomen opiskelija- ja ammattilaisosastot voittivat kumpikin kultamitalin maailman suurimmassa lavastustaiteen ­tapahtumassa Prague Quadren­ nialessa, joka järjestettiin kesä­ kuussa Prahassa. Aiheesta kirjoit­ tavat Sofia Pantouvaki ja Sam­po Pyhälä, Raisa Kilpeläinen ja ­Kirsi Manninen raportoivat PQ:sta. Lisäksi matkalaiset teki­ vät kuvareportaasin Prahasta.

Sukupolvet kohtaavat

Metelin pääteema on ­tänä vuonna ikä ja sukupolvet.

Reija Hirvikosken juttusarjassa eri suku­polvien kollegat koh­ taavat ja keskustelevat ammatis­ taan, sen haasteista ja elämästä yleensä. Reija Hirvikoski haas­ tattelee ­nyt valosuunnittelijat Pietu Pie­tiäisen ja Ina Niemelän.

6

Teme on alansa paras

Näin toteaa Temen toimin­ najohtaja, Karola Baran, joka aloitti Temessä elokuun alussa.

Karola on oikeustieteen ja ­kas­vatustieteen maisteri, jolle teatteriala ja tekijänoikeusasiat ovat tuttuja. Nyt hän pereh­tyy elokuvan, tv-työn, tanssin ja sirkuksen aloihin.

Muut jutut 42 Jos haluu saada, on pakko antaa!

Vakiot 2 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 26 Tekijältä tekijälle 44 Metelin kymmenen kiperää 44 Työkaverit 45 Kolumni 46 Tietokulma 50 Resumé 51 Yhteystiedot

Kannen kuvitus Jani Pulkka. meteli 3/2015 3

2 Ajankohtaista

Itsensätyöllistäjien sosiaaliturvan parantaminen Tavoite saada itsensätyöllistäjät työttömyys­ turvan piiriin: ansiosidonnaisen päivärahan ja työssäoloehdon kerryttäminen, eläkevakuu­ tus YEL:in sijaan esimerkiksi MYEL. Apurahansaajan jäsenmaksua tulisi kohtuullistaa SET toivoo Temen selvittävän apurahansaa­ jan (MYEL-velvollisten) jäsenmaksun koh­ tuullistamista syksyn 2015 liittokokoukseen mennessä. SET katsoo, että nykyinen 1,6% apurahasta on apurahansaajalle kohtuuton.

Elokuvarahoittajan vastuu ja ­valvontavelvollisuus Rahoittajan vastuu kirjattava lakiin elokuva­ taiteen edistämisestä. Elokuvasäätiön tulee noudattaa omia sääntöjään, tukisääntöjä rik­ koneen tuotantoyhtiön tuki perittävä takaisin.

Elokuva-alan tilastointi Tes:in seuranta: miten paljon jaksotyötä käytetään elokuva- ja tv-tuotannoissa? Miten tes on vaikuttanut palkkatasoon? Onko työ­ ajan seuranta muuttunut?

3

Temeläiset kärkihankkeet Temen jäsenjärjestöt ovat listan­ neet kärkihankkeensa. Nämä 2–5 kärkihanketta ovat ne asiat, joihin halu­taan perustyön ­ohessa keskittyä. Toki Teme ja jäsenjärjestöt ammattiliittoina ja kulttuurijärjestöinä edelleen näiden kärkihankkeiden rin­ nalla valvovat jäsentensä etuja sekä ovat aktiivisia kulttuurija taidepolitiikassa. Temen ­kärkihankkeet ­listaa Temen ­hallitus jäsenjärjestö­jen kärki­ hankkeiden pohjalta. Priori­ soinnin tekee Temen hallitus ­tänä syksynä strategiatyössään.

Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET

1

Freelancerin ja itsensätyöllistäjän asema sekä palvelut Temessä Työsopimusneuvonnan ohella on parannet­ tava itsensätyöllistäjien sopimusneuvontaa, mm. toimeksiantosopimusten, tekijänoike­ uksien siirtosopimusten ja käsikirjoitussopi­ musten osalta.

4 meteli 3/2015

Teatterialan ammattilaiset TAM

1

Edunvalvonta Selkeämmät määräykset suunnittelevan työn korvaamisesta oman ammattinimikkeen yhteydessä. Toimii kohtalaisesti jo ääni- ja va­ lomestareiden kohdalla, mutta hyvin heikosti kampaajien, maskeeraajien, tarpeistonval­ mistajien ja tarpeistonhoitajien työnkuvassa.

Tasokorotukset palkkaluokkiin Vaatimustaso on lisääntynyt monissa ­ammattiryhmissä. Moniosaaminen on tullut jäädäkseen työnantajan hakiessa säästöjä palkkamenoihin.

TAMin kiltatoiminnan kehittäminen Kiltatoiminta on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana ja saavuttanut hyvän verkoston teatterikentällä. Se on myös hyvä foorumi hankkia uusia jäseniä liitolle.

2

4

3

5

Elokuvakoneenhoitajien yhdistys EKH

Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD

1

Vierailevien ohjaajien ja dramaturgien, matkojen, päivärahojen ja asumisen kor­ vaaminen täysimääräisesti tulee kirjata Teat­ terialan työehtosopimuksen liitteeseen 8.

Vierailijoiden asumista ei tule verottaa. ­Teattereiden täytyy voida jatkossakin tarjo­ta vierailijoille asunto. Jos verottaja tulevai­ suudessa vaatii verot myös asumisesta, tulee verot kompensoida palkassa Valtion tukea saavien vos-teattereiden ­rakenteiden ja rahoituksen kriteerien ­kehittäminen ja uudistaminen sellaisiksi, että vos-teatteriverkostomme voi toimia ­paremmin koko alan sateenvarjona. Ja hyö­ dyttää koko kenttää. Esimerkiksi vos-teat­ tereiden rahoituksen saamisen edellytyk­senä voisi olla vaatimus yhteistyöstä vapaan kentän toimijoiden kanssa.

2

1

Lisätä yhteistyötä PAMin ja etenkin osaston 648 Elokuvateatterityön­ tekijät kanssa.

Tällä hetkellä kentän jakautuminen palvelee vain työnantajien etua sekä vaikeuttaa työn­ tekijöiden edunvalvontaa. EKH:n oma osaa­ miskenttä on etenkin tekniikan henkilöstö eli elokuvakoneenhoitajat.

Saada yhdistyksen sisäinen tiedotus joustavammaksi sekä kattavammaksi ja elvyttää jäsentoimintaa.

Elokuvakoneenhoitajat ovat yleensä olleet yhtä samaa suurta perhettä ja tämän tradition tulee jatkua siten, että myös nuorempi suku­ polvi kutsutaan mukaan ammattikuntaan ja ammattiylpeys säilyy.

2

Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV

1

Jäsenten ammatillisen osaamisen päivittäminen ja työllistymisen edistäminen.

SVÄV tarjoaa aktiivisesti kohtuuhintaista kou­ lutusta, jolla päivitetään erityisesti freelance­ reiden tietoja ja taitoja. SVÄV järjestää jäsenil­ leen kuluvan näytäntövuoden aikana ainakin yhden videokoulutuksen ja yhden äänikoulu­ tuksen. www.teme.fi

Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.

– J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri

SVÄV jatkaa jäsenjärjestöjä yhdistävää semi­ naaritoimintaa. Seminaarien avulla jaetaan tietoa suunnittelijuudesta ja suunnittelijoiden työtavoista sekä työvälineistä taiteellisissa työprosesseissa, ja lisätään taiteiden/alojen välistä keskustelua. Seminaarit toimivat myös verkottumismahdollisuuksina ja tapaamis­ paikkoina. Seuraava seminaari on keväällä.

Eri puolilla Suomea toimivien ­j äsenten aktivoiminen.

Suunnitteilla on aamukahvitilaisuuksia maa­ kuntiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Jäsen, haluatko järjestää teatterissasi tai työ­ paikallasi SVÄV-tilaisuuden? Ota yhteyttä ­hallitukseen!

Ammattinimikkeiden valo-/ääni-/­ videosuunnittelija päivittäminen TE-järjestelmään.

2

3

Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP

1

Suunnittelijan työnkuvan vahvista­ minen elokuva- ja tv-tuotannoissa Suunnittelijoiden kreditointi Suomessa laa­ jemmaksi (festarit, lehdistö). Tietoiskuhanke suunnittelijoiden osuudesta elokuvassa.

Luottamusmiestoiminnan konkreettinen edistäminen Temessä.

Vierailijoiden matkakustannusten maksukäytäntöjen selkeyttäminen Matkakustannukset (päivärahat, matkakulut, tarvittaessa majoitus) Teatterialan työehtoso­ pimukseen pakollisiksi. Verotus samanlaisek­ si koko maassa. Työnantajille yhtenäinen linja.

2

Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST

1

Tanssi- ja sirkus erilaisissa ­y mpäristöissä.

STST jatkaa vuonna 2015 aloittamaansa kar­ toitusta erilaisissa ympäristöissä tapah­ tuvasta taidetyöstä. Millaisia erilaisia työ­ muotoja/- tapoja se pitää sisällään? Miten ­yhteistyötä voitaisiin kehittää eri toimijoiden kesken? Millaisin työehdoin työtä tehdään?

STST:n ­t oiminnasta tiedottamisen tehostami­n en, avoimuus ja vuorovai­ kutteisuus, niin jäse­nistöön, yhteistyökump­ paneihin kuin ­yhteiskuntaankin lisäten tie­ toisuutta tanssi- ja sirkustaiteesta ammattina.

2

www.teme.fi

Ihmiset voivat joutua jättämään kotinsa ja kotimaansa monista eri syistä. He pakenevat sotaa ja levottomuuksia, ihmisoikeusloukkauksia ja vainoa. ­Paenneilla on oikeus hakea turvaa ulkomailta, ja saada kansainvälistä suojelua.

– Amnesty International

Taisteluun Tanssin talon puolesta

H

uolimatta pitkäjänteisestä val­ mistelusta ja 15 miljoonan euron rahoituksesta, Tanssin talosta ei ole mitään varmuutta. Virka­ miehet, poliitikot, esittelijät ja päättäjät ovat väistelleet päätöksentekoa koko kulu­ van vuoden ajan valtion ja kaupungin hal­ linnoissa. Nyt aika on loppumassa. Jalka pois jarrulta ja päätöksiä pöytään!

Erkon säätiö myönsi vuosi sitten ehdolli­ sena 15 miljoonan euron avustuksen hank­ keelle. Rahoituksen ehtona on, että hank­ keen kokonaisrahoitus varmistuu vuoden 2015 aikana. Ilman valtion ja Helsingin kaupungin tukea Tanssin taloa ei tule.

Erkon säätiön rahoilla saadaan Kaapeli­ tehtaan kylkeen osa Tanssin talon uudis­ rakennuksesta. Sen kustannusarvio on 28 miljoonaa euroa. Yksin tila ei riitä, vaikka se onkin alalle elintärkeä. Pihalla ei voi treenata ja esiintyä – ainakaan jatkuvasti ja ympäri vuoden.

Tanssin talo on tilana ja toimijana elintär­ keä koko freelancervaltaiselle tanssin ken­ tälle. Tanssijat ja koreografit ovat lähes sata­ prosenttisesti freelancertaiteilijoita. Sään­ nöllistä kuukausipalkkaista työtä on tarjol­ la vain aniharvoille. Yhtä karu työtilanne on tanssin parissa työskentelevillä suunnit­ telijoilla, kuten valo- ja äänisuunnittelijoil­ la. Myös heille Tanssin talo on elintärkeä.

Tanssin talon toiminnan on tarkoitus ­perustua kumppanuuksiin. Talon ohjelmis­

to syntyy yhdessä alan taiteilijoiden kans­sa. Sisällöt tulevat suomalaisen tanssin am­ mattilaisilta, Tanssin talo tarjoaa heille tila-, tekniikka-, hallinto- ja markkinointi­ palveluita.

Koko Tanssin talo -hankkeen kustannus­ arvio on 35 miljoonaa euroa. Toimintaan tarvitaan vuositasolla nelisen miljoonaa eu­ roa, josta julkisen tuen tarve on vajaa 2 mil­ joonaa. Omarahoitusosuus on yli 50 %.

Tanssin talo ansaitsee ja tarvitsee meidän tukemme. Sinäkin voit vaikuttaa. Lähetä vetoomuksesi Tanssin talon puolesta suo­ raan Helsingin kaupunginvaltuutetuille, virkamiehille tai kulttuuriministeriöön, jot­ ta valtio ja kaupunki ottaisivat hankkeen pikaiseen käsittelyyn ja tekisivät myöntei­ sen päätöksen. Jos näin ei tapahdu, hanke kuivuu kasaan.

Meilaa vetoomuksesi: Opetus- ja kulttuuriministeriöön: kirjaamo@minedu.fi Helsingin kaupungin virkamiehille: helsinki.kirjaamo@hel.fi Yksittäisten valtuutettujen yhteys­ tiedot löytyvät: http://www.hel.fi/www/ Helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksen­ teko/kaupunginvaltuusto/jasenet/jasenet Lisäksi Facebookissa on Tehtävänä Tans­sin talo -sivusto, jolla voit osoittaa tukesi Tanssin talolle! meteli 3/2015 5

M

ihin asioihin aiot keskittyä tänä syksynä?

Aivan keskeisenä pidän sitä, että hahmotan Temen koko jäsenistön osalta. Te­ me on olemassa heitä varten ja siksi on tärke­ ää ymmärtää, mitä asioita eri jäsenliittojen osalta pitää edistää ja kehittää. Isomman työ­ markkinakuvan osalta tällä hetkellä selvitet­ tävänä oleva suurliittohanke on sellainen, jo­ hon pitää osallistua ja pitää sitä silmällä, jotta Teme osaa tehdä oikeat johtopäätökset ja luo­ da suhteensa siihen.

Nyt pidän silmällä valtion budjettiesitystä.

Siellä on esim. tällä hetkellä suunnitelmissa leikkauksia, jotka eivät ole kulttuurikentän logiikan kannalta järkeviä. Niitä pitää argu­ mentoida ja selittää auki aina, kun se vain on mahdollista. Lisäksi on monia Temen kan­

nalta tärkeitä asiakokonaisuuksia, esim. työ­ ehtosopimukset, jotka ovat omassa työssäni isossa roolissa. Niiden kanssa yritän tehdä töitä koko ajan. Myös Ylen kanssa käydään tekijänoikeusneuvotteluja.

Omassa työssä painotan paljon myös sitä, että teen työtä Temen toimiston kanssa. Hy­ vässä kunnossa oleva toimisto on koko liiton kannalta avainasemassa.

Temen hallitus on käynnistämässä Solmut auki -hankkeen jatkoksi strategiatyön. Tämä tulee minun kannaltani mainioon aikaan ja ta­ kaa samalla sen, että liiton eri toiminnot tule­ vat hyvin punnituiksi. Temen hallituksessa on teatteri- ja media-alalta paljon vankkaa osaa­ mista. Tämän porukan kanssa strategiatyön tekeminen toimii samalla mahtavana perehdy­ tyksenä siihen, mitä kaikkea liitto on syönyt.

M

iten tulit valinneeksi juuri Temen?

Teme taisi tulla aika luontevaan ­aikaan vastaan työurallani. Lisäksi mukana oli tietysti vähän sattumaa. Olen ­koko työurani työskennellyt kulttuurialalla ja enimmäkseen juuri yhdistyksissä. Tunnen ­yhdistykset toimintaympäristönä.

Aikaisemmat työt ja ystävät teatterialalla ovat sytyttäneet pysyvän kiinnostuksen alan kehitykseen. Niiden kautta tutustuin jonkin verran myös elokuvapuolen kysymyksiin.

Olen suht hyvin oppinut hahmottamaan sen, mitkä ovat alan kriittiset tekijät, miten hom­ ma toimii ja miten suomalainen kulttuuri­ elämä rakentuu. Teme on mielestäni hyvä ja toimiva liitto ja se hoitaa sellaisia asioita, ­jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä.

Kuka Karola Baran?

Karola Baran on 51-vuotias lakimies (oikeustieteen maisteri 1997) ja kasvatustieteen mais­ teri (1991). Lisäksi hänellä on tiedottajan tutkinto ja johtamistaidon opintoja.

6 meteli 3/2015

Koska töissä ollaan aika monta tuntia päi­ vässä, on mahtava bonus, että kokee teke­ vänsä jotain ideologisesti palkitsevaa. Minus­ ta on haastavaa ja palkitsevaa pohtia, miten suomalainen kulttuurielämä toimisi parem­ min ja tekijät voisivat hyvin. Teme on siinä kon­tekstissä kiinnostava ja relevantti toimija, alansa paras.

Temen jäsenistö on monipuolista ja kattaa laajasti esittävien taiteiden alat, mikä on mi­ nusta erinomainen asia. Teme edustaa aidosti luovan alan tekijöitä duunareista suunnitteli­ joihin ja taiteilijoihin ja voi siksi puhua ”koko alan suulla”. Pitää olla verkottunut, työelä­ män eri toimijoihin, jotta voi hoitaa omaa tont­tiaan. Esim. järjestöjen välistä yhteistyötä kan­ nattaa tehdä aina, kun se on mahdollista, kos­ ka silloin toimien takana on vielä enemmän väkeä. Yhteiset näkemykset ja tavoitteet anta­ vat toimille vakuuttavuutta ja painoarvoa.

Harvat asiat työmarkkinoillakaan ovat täy­ sin kansallisia. Siksi kannattaa seurata, mitä muualla tapahtuu. Erityisesti pohjoismaisesta yhteistyöstä on mielestäni kulttuurin alalla ­aina ollut paljon hyötyä. Maat ovat saman­ kaltaisia keskenään ja toisaalta muut ovat vä­ lillä hiukan meitä edellä.

Tekijänoikeus on kuulunut oikeastaan aina osa-alueena omiin töihini ja siksi olen oppinut sen logiikan. Luovassa työssä tekijänoikeus on tärkeässä roolissa. Nykyisin sisältöjen käyt­ tö halutaan monesti tehdä kovin helpoksi. Jos teokset vielä ovat digitaalisessa muodossa, se on myös yksinkertaista toteuttaa. Tekijöiden asema tuppaa välillä unohtumaan. Siksi teki­ jänoikeuden kehitystä pitää jatkuvasti seurata.

Karola Baran toimi Suomen Teatteriliitto) lakimiehenä vuokääntäjien ja tulkkien liiton toidet 2002–2006. Tekijänoikeusminnanjohtajana 2012–2015. kysymyksiin ­Karola on perehtynyt Vuosina 2009–2012 hän työsken- Teostossa ja Gramexissa. Vuodet teli Suomen Kansallisteatterin 2006–2009 hän työskenteli Teos­ talous- ja hallintopäällikkönä ja ton hyvitysmaksuyksikön päältätä ennen työnantajaliitto Suo- likkönä ja vuodet 1999–2002 men Teatterit ry:n (ent. Suomen Gra­mexin lakimies-tiedottajana. www.teme.fi

kuva matilda Nieminen

Teme on alansa paras, toteaa Karola Baran

Mitä mielessä?

Kymmenen sanaa – mitä niistä tulee ensimmäisenä mieleen Karolalle?

Henkilöstöjohtaminen on minusta hyvin kiinnostava alue. Olen kiinnostunut yksilöis­ tä, heidän kehittymisestään ja elinikäisestä oppimisesta. Organisaation toimivuus – mikä siihen vaikuttaa ja mikä sitä estää – ovat asioi­ ta, joita jaksan loputtomasti miettiä. Ongel­ mat työpaikalla voitaisiin aika yleisesti ehkäis­ tä hyvällä johtamisella, toimivilla alais- ja esi­ miestaidoilla.

Kokemuksesta tiedän, että näissä asioissa voi kehittyä. Surkeimmasta työyhteisöstä voi tavoitteellisella työllä kehkeytyä toimiva ja ­aikaansaava. Yhtä helppoa on tietysti työyh­ teisön taantuminenkin. Työtyytyväisyyteen ja työntekijöiden motivaatioon kannattaisi sat­ sata. Se ei monesti edes maksa, vaan kyse on ”vain” kommunikaatiosta ja siitä, että tavoit­ teet ovat selvät ja niitä tarkastellaan riittä­vän usein yhdessä. Temellä on osaava ja työ­ hönsä motivoitunut henkilöstö. Saan hypätä mukaan toimivaan junaan.

F

reelancerien aseman parantaminen on yksi Temen kärkihankkeista.

Sinun ei tarvitse googlata mikä on freelancer?

Juu, ei tarvitse. Freelancereiden kanssa tein paljon töitä jo edellisessä työssäni kääntäjien ja tulkkien liitossa. Heidän jäsenkunnastaan valtaosa on freelancereita eikä alalla ole juuri­ kaan työehtosopimuksia, joiden työehtoja laajasti noudatettaisiin. Globaalien markki­ noiden myötä toimeksiantoja tulee myös pal­ jon ulkomaisilta toimijoilta, toimintaympä­ ristö ja ­tarjotut työehdot ovat aikamoinen ­viidakko.

Temen alalla on mielestäni parempi tilanne.

On työehtosopimuksia, joiden ehtoja nouda­ tetaan myös freelancereiden osalta (on ainakin normistoa, johon omaa sopimustaan voi pei­ lata). Taloustilanne näkyy valitettavasti alalla siten, että esim. teatterialalla on VOS-teatte­ reissa vierailijoiden käyttö alkanut selkeästi vähentyä vuoden 2014 tilastojen valossa. Mi­ käli laitoksilta leikataan edelleen, kuten suun­ nitelmat nyt näyttäisivät, tämä heijastuu juuri freelancereihin. Heitä käytetään todennäköi­ sesti vielä vain vähemmän. Monien kohdalla www.teme.fi

1. Teme = Hyvä liitto 2. Kalle Ropponen = Aallonharjalla 3. Kohtuullinen korvaus = Suhteellinen asia 4. Työsuojelu = Tärkeä turva työntekijälle 5. Teatterialan palkat = Yleisesti matalat, ­ mutta säännölliset

pakkoyrittäjyys on tuttua. Freelancereiden ­tilanne on tällä hetkellä siten varsin akuutti.

Pitää miettiä, miten heidän tilannettaan voisi helpottaa ja he saisivat järkeviä työtilaisuuk­ sia. Erityisen kova tilanne on vapaalla kentäl­ lä, jossa taloustilanne näkyy kurjana. Näissä asioissa alan toimijoiden vahva yhteistyö olisi merkitsevää.

Tanssin, sirkuksen ja av-alan kysymykset eivät ole minulle niin tuttuja kuin esim. teatte­ rin. Tanssin työehdot ovat tietysti tuttuja teat­ teri- ja ”Teates”-ajoilta ja tytär miehineen te­ kee työtä av-puolella. Mutta on siellä runsaas­ ti opeteltavaa. Minulta ei puutu kiinnostusta, joten se lienee hyvä pohja tutustumiselle.

Temen ja jäsenjärjestöjen hallituksissa on näiden alojen osaajia. Heti työni alkaessa pin­ nalla oli vahvasti Elokuva- ja tv-tuotantoja koskeva työehtosopimus, jonka soveltamises­ sa on vielä pientä hakemista. Elokuva-alalla näyttäisi siltä, että monissa muissa maissa käy­ tössä oleva kannustintukijärjestelmä, jonka puitteissa osa elokuvatuotannon käyttämistä rahoista maksettaisiin verohelpotuksina ta­ kaisin, olisi sellainen, joka voisi tuoda Suo­ meen enemmän elokuvahankkeita. Sen myö­ tä alan freelancereiden työllistyminen para­ nisi. Tällä hetkellä varsinkin ulkomaiset hank­ keet jättävät Suomen väliin, kun meiltä tämä säännöstö puuttuu. Isommat kotimaisetkin hankkeet hakeutuvat ulkomaille.

Sirkuksen ja tanssin alueella freelancereiden tilanne on tällä hetkellä vaikea. Ajattelen, että kaikkia freelancereita hyödyttäisi tuo alan toi­ mijoiden yhdessä tekemä työ, johon jo viitta­ sin. Erityisesti freelancereiden sosiaaliturva, työttömyysturva, kysymys siitä voisiko eläke­

Johtaja on eräänlainen ­katalysaattori, joka työllään varmistaa sen, että työn­ tekijät voivat tehdä työtään.

Jos on ongelmia, hyvä johtaja puuttuu niihin ajoissa.

6. Hevonen = Meidän Ebba Eloisa 7. Lapset = Kivat 8. Jäsenmaksu = Tärkeä toiminnan perusta 9. Freelancer = Puristuksissa 10. Mikael = Mun mies jo vuosia

vakuuttamisen siirtää YEL:in piiristä Melaan sekä keskustelut kansalaispalkasta, ovat sel­ laisia, joihin Teme paneutuu jatkossakin.

M

illainen on hyvä johtaja?

Hyvä johtaja on ensinnäkin kärryil­ lä oman alansa tilanteesta ja sen ke­ hityksestä. Hänellä on alasta kokonaiskuva ja hän ymmärtää, mitkä osatekijät siihen vaikut­ tavat. Hyvä johtaja pitää huolen siitä, että or­ ganisaation perustehtävä on kaikille selvä.

Työelämä on nykyisin aika monimutkainen ja nopeasti muuttuva.

Kaikkien tehtävät ovat varmaan aina jos­ sain määräin epäselviä, harmaita alueita löy­ tyy. Johtaja pitää huolen siitä, miten asiat ­katvealueilla hoidetaan. Usein johtaja toimii tulkkina ja välittäjänä eri toimijoiden ja toi­ miston välillä.

Johtaja on eräänlainen katalysaattori, joka työllään varmistaa sen, että työntekijät voivat tehdä työtään. Jos on ongelmia, hyvä johtaja puuttuu niihin ajoissa. Hänellä on hyvät tun­ tosarvet ja kyky hoksata, milloin asiat ovat menossa pieleen. Johtaja seuraa henkilöstön hyvinvointia, työn alla olevia töitä, niiden määrää. Hän juttelee alaistensa kanssa ja hä­ nelle on helppo puhua.

Pyrin olemaan itsekin sellainen. Hyvä joh­ taminen, esimies- ja alaistaidot sekä työyhtei­ sön toimivuus ovat kiinnostukseni kohteita.

Pidän kovasti ratkaisukeskeisestä tavasta toi­ mia. Ajattelen mieluummin niin, että nämä osatekijät meillä jo on, puuttuu enää vain tuo.

En halua listata pelkkiä ongelmia. Minua kiin­ nostaa kovasti organisaatioiden toimivuus ja kehittyminen.

Olen reilu, oikeudenmukainen ja helposti lähestyttävä. Kieroilusta ja lusmuilusta en ­pidä. Olen yleensä aina hyvällä tuulella enkä hermostu juuri mistään. Esimiestehtävissä­ kin nämä ovat hyviä piirteitä. Ajattelen niin, että taitavat, erilaiset työntekijät muodosta­ vat hyvän työyhteisön. En todellakaan elät­ tele toiveita siitä, että osaisin tehdä kaikkien työt. Olen kuitenkin aina tukena, apuna ja keskustelukumppanina.

• Haastattelu Anne Saveljeff meteli 3/2015 7

www.teme.fi

Taiteilijamyytınmurtaja Taiteilijamyytinmurtaja on kaksiosainen kirjoitussarja, jossa freelancerina työskentelevä teatteri­ohjaaja ja näytelmä­ kirjailija Elina Kilkku pohtii ­tämän päivän taiteilija­elämään liittyviä myyttejä ­ sekä näiden myyttien haittavaikutuksia. teksti Elina Kilkku kuvitus Camilla Pentti

www.teme.fi

Varoitus: tätä tekstiä ei kirjoitettu keuhkotaudissa eikä edes kännissä.

1

Myytti 1: Taidepiirit ja oikea taiteilijuus

Raaputtaessani kynnelläni irti lattiaan kuivunutta nakkikastiketta mietin usein, että kaikilla muilla taiteilijoilla on varmaan jotain hohdokkaampaa meneillään juuri nyt.

Vaikkei taiteilijuus enää nykyisin automaat­ tisesti tarkoitakaan baskeria, punaviiniä ja absinttihallusinaatioita, poikkeaa oma peili­ kuvani melko radikaalisti siitä mielikuvasta, joka minulla on oikeista taiteilijoista. Asun ­lähiössä, minulla on kaksi lasta, haen apu­ rahat ja maksan laskut aina ajoissa, urheilen ja nauran paljon. Lisäksi minulla on vapaa­ ehtoinen eläkevakuutus. En ole lainkaan ­boheemi, köyhä tai kärsivä.

En ole myöskään valmistunut ohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta vaan olen koulu­ tukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja. Vaikka koulutukseni on tehnyt minusta täysin am­ mattitaitoisen ohjaajan, olen tuntenut joskus ­alemmuudentunnetta. Olen myös ajatellut, etten ole oikea taiteilija, koska kukaan ei ole ikinä kuullutkaan minusta, vaikka olen ohjannut jo yli 40 teatteriesitystä. Myön­nän, e­ ttä olen joskus myös ajatellut etten voi olla oikea taiteilija, koska en tule taiteilija­ perheestä tai koska en ole vielä ikinä saanut taiteilija-apurahaa.

Lopulta onneksi kysyin itseltäni kysymyk­ sen: mikä on taiteilija? Ja vastasin: ihminen, joka tekee taidetta työkseen. Kuten minä. Jat­ koin: onko olemassa paremmuusjono, johon sijoitun? Ovatko toisessa päässä oikeat tai­ teilijat ja toisessa päässä väärät valetaitelijat?

Ei ja ei. Ymmärsin, että olin niellyt purematta myytin oikeista taiteilijoista. Ymmärsin, että taiteilija voi tehdä äärettömän merkittävän elämäntyön kaikessa hiljaisuudessa ilman, ­että yksikään lehti, televisiokanava tai pal­ kintolautakunta on paikalla noteeraamassa sitä. Ymmärsin myös, että jokaisen taiteilijan tarina on erilainen, ja siksi ja vain siksi jokai­ nen taiteilija on kiinnostava.

Mistä tämä aiempi alemmuudentunne ja vaatimus oikeasta taiteilijuudesta sitten joh­ tuivat? Omalla kohdallani kyse oli ennen kaikkea siitä, että olin luonut mielessäni mel­ ko epämiellyttävän kuvan niin sanotuista

10 meteli 3/2015

­taidepiireistä. Ajattelin taidepiirejä jonkin­ laisena ylimielisenä kerhona, johon minua ei todennäköisesti koskaan hyväksyttäisi jäse­ neksi. Ilmeisesti oletin taidepiirien pitävän kokouksia, joissa arvioidaan kuka saa olla oikea taiteilija, kuka päästetään sisään salai­ seen kerhotilaan, kenelle luovutetaan ab­ sinttikaapin avaimet, kenen kanssa halutaan leikkiä.

Mikäli moinen kerho on olemassa, mitä suu­ resti epäilen, se ei kuitenkaan voi estää minua olemasta juuri niin oikea taiteilija kuin ha­ luan: vain minä itse voin estää sen. Vain minä itse ylläpidän myyttejä sillä, etten suhtaudu niihin kriittisesti ja itseeni kaikella sillä rak­ kaudella, minkä jatkuvasti oman sisimpänsä paljastava taiteilija tarvitsee.

Taidepiirejä voi tarkastella myös toisella ta­ valla, hyväntahtoisina itsenäisinä toimijoina, jotka muodostavat yhteisen pelikentän, jonne kuka tahansa saa tulla. Parhaimmillaan tun­ ne taidekenttään kuulumisesta vahvistaa iden­ titeettiäni ammattilaisena: kyse ei kuitenkaan ole persoonastani tai kenenkään yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän hyväksynnästä vaan yksinkertaisesti siitä, että teen taidetta. Kaik­ ki me, jotka teemme taidetta, kuulumme tai­ depiireihin. Emme ole ikuisessa pääsykokees­ sa vaan jo sisällä ja vastuussa siitä, että uudet tulokkaat otetaan vastaan lempeästi.

2

Myytti 2: Menestys

”Älä lopeta päivätyötäsi”. Tämä kaikille valitettavan tuttu lausahdus kiteyt­ tää olennaisen taiteilijan menestysmyytistä.

Nykyaikaisen taiteilijan on menestyttävä joko välittömästi tai ei ollenkaan, mitään välimuo­ toa ei ole. Sitkeä yrittäminen ja uudelleen yrit­ täminen eivät yksinkertaisesti kuulu taiteilija­ myyttiin, vaikka oman kokemukseni mukaan taiteilijaelämään ei juuri muuta kuulukaan.

Ymmärsin, että taiteilija voi tehdä äärettömän ­merkittävän elämäntyön kaikessa hiljaisuudessa ­ilman, että yksikään lehti, televisiokanava tai pal­ kintolautakunta on paikalla noteeraamassa sitä.

Miksei päivätyötä saisi lopettaa? Miksei saisi yrittää ja vaikka erehtyäkin? Miksei tai­ teellista työtä saisi opetella matkan varrella, miksi siinä pitäisi heti onnistua täydellisesti?

Eikö halu ja/tai lahjakkuus olekaan vain hyvä alku, josta kaikki työ vasta alkaa? Ja mitä ”menestys” edes tarkoittaa? Rikkauttako? Vai julkisuutta?

Asiaa tarkemmin tarkasteltuani en osaa määritellä menestystä tai ei-menestystä edes itseni kohdalla. Omien ammatillisten haa­ veitteni listalla on parikymmentä tarkkaan määriteltyä asiaa. Haaveilen tällä hetkellä esi­ merkiksi näytelmän kantaesityksestä, uu­ desta ohjauskeikasta, uudesta kirjan kustan­ nussopimuksesta, inspiraatiomatkasta New Yorkiin ja kivan värisistä A4-kokoisista kir­ jekuorista. En abstraktista ”menestyksestä”.

Aina näin ei kuitenkaan ole ollut, ja myytti menestyvästä taiteilijasta on vaikuttanut ajat­ teluuni valtavasti. Oman freelancer-taiteili­ juuteni historian voi jakaa kolmeen vaihee­ seen. Ensimmäisessä vaiheessa, kaksikymppi­ senä opiskelijana ja ylioppilasteatterilaisena ajattelin olevani nuori nero, joka haetaan ­kotoa ja julistetaan teatterikristukseksi minä hetkenä hyvänsä. Kun tämä strategia ei yllät­ täen toiminutkaan, päätin lopulta ensimmäi­ sen työttömyysjaksoni jälkeen ryhtyä itse toi­ meen: otin yhteyttä kaikkiin maailman teat­ terilta haiskahtaviinkin tahoihin saman tien, miettimättä sen kummemmin, mitä todella halusin ja miksi otin yhteyttä. Ajattelin, että tärkeintä oli tiedottaa olemassaolostani.

Osallistuin viime vuonna Kotimaisen näy­ telmän festivaalin yhteydessä näytelmäkir­ jailijoiden ja teatterinjohtajien tapaamiseen, jossa me näytelmäkirjailijat saimme eräältä teatterinjohtajalta hyvän neuvon yhteydenot­ toja varten. Pitää osoittaa olevansa a) ammat­ti­lainen b) intohimoinen ja c) järjissään. Jäl­ kikäteen ajateltuna en massapostitusvaihees­ sani täyttänyt yhtäkään kyseisistä vaatimuk­ sista. Nyt elän kolmatta vaihetta, joka tarkoit­ taa sitä, etten ammu sarjatulella vaan mietin tarkasti mitä itse oikeasti haluan ja kenen kanssa oikeasti haluaisin tehdä yhteistyötä.

www.teme.fi

Jaoin jonkin aikaa sitten Facebookissa ku­ van puutarhastani. Kuvatekstissä luki ”KII­ TOS puutarhakesä 1.6.–1.8.2015”. Ruukut oli­ vat täynnä vettä ja homehtuneita rikkaruoho­ ja. Kuvasta tykättiin niin paljon, että se sai minut ajattelemaan tätä kirjoitusta. Epäonnis­ tuneiden yritysten jakaminen on menestys­ myytin murtamisen kannalta olennaisen tär­ keää. Miten siis voisin kertoa ammatillisista epäonnistumisista yhtä itseironisesti ja kepeäs­ ti? Tajusin, ettei se välttämättä ole mahdol­ lista, sillä työ on minulle niin paljon tärkeäm­ pi asia kuin puutarhanhoito. Itämättömiin kesäkurpitsansiemeniin ei liity luihin ja yti­ miin asti valuvaa häpeän ja epäonnistumisen tunnetta. Tunnetta siitä, etten olisi koskaan saanut lopettaa päivätyötäni. Tämän tajuttua­ ni tajusin, että juuri siksi täytyy yrittää: jos minä olen luonut menestyksestä taiteeni ja ih­mis­arvoni mittarin, takuulla joku muukin on. ­Lisäksi häpeällä on taipumus hävitä sillä sa­ malla sekunnilla kun sen muotoilee sanoiksi.

Kuva 1: Olen lähettänyt sähköpostia kol­ melle eri teatterinjohtajalle tarjotakseni ­ ­oh­jaustani vierailulle heidän teattereihinsa.

En saa vastausta yhteenkään sähköpostiin.

En saa vastausta edes niihin posteihin, joissa kahden viikon kuluttua ensimmäisestä pos­ tista tiedustelen kohteliaasti, onko ensim­ mäinen postini tullut perille. Vaikka hyvin tiedänkin, että tietenkin on.

Kuva 2: Saan vastauksen erääseen toiseen asiaan liittyvään sähköpostiini. Vastaus on kielteinen. En ole kuulemma riittävän iso ni­ mi, eikä tarjoukseni sisältö ole millään lailla kiinnostava.

Kuva 3: Avaan lehden, jossa on kritiikki oh­ jaamastani esityksestä. Esityksestä, josta olen ylpeä. Kunnes luen kritiikin. Kriitikon mu­ kaan eräs toinen nimeltä mainittu ohjaaja oli­ si ohjannut esityksen minua paremmin. ”Eli­ na Kilkku epäonnistuu ohjauksessaan mie­ lestäni aivan totaalisesti”, kriitikko kirjoittaa.

Kuvia on lukuisia. Silti parasta mitä kos­ kaan olen tehnyt, on päivätyöni lopettaminen vailla varmuutta tulevasta. Koska joskus, vaikkakin harvoin, olen saanut myös myöntei­ sen vastauksen ja koska olen oppinut, että menestystä on monenlaista.

www.teme.fi

3

Myytti 3: Läpimurto

Helsingin sanomissa julkaistiin vuo­ sina 2008–2011 ”Kuukauden läpi­ murto” -nimistä sarjaa. Inhosin sitä verisesti kaikki nuo vuodet, mutta tajuan vasta nyt jäl­ kikäteen, miksi. Sen lisäksi ettei minua itseä­ ni käsitelty sarjassa inhosin sitä siksi, että sar­ jan nimi kätkee sisäänsä todella vahvan väit­ teen taiteilijan urapolusta. Että on aika ennen ja jälkeen jonkin mystisen tapahtuman, ”läpi­ murron”. Että mikäli tätä ”läpimurtoa” ei koskaan tapahdu, taiteilija ei ole saavuttanut käytännössä mitään. Mitä läpimurto sitten tarkoittaa? Mistä mihin siinä murtaudutaan?

Kenties tuntemattomuudesta kuuluisuuteen?

Mitättömyydestä taiteilijapiireihin? Ei-menes­ tyksestä menestykseen?

Todellisuudessa mitään lopullista läpimur­ toa ei ole olemassakaan. Lukuisia onnistumi­ sen hetkiä on, mutta niiden seassa on toden­ näköisesti vähintään yhtä monta takaiskua.

Itse olen monesti luullut olevani tämän mystisen läpimurron kynnyksellä, mutta pik­ kuhiljaa olen oppinut, että odottelun sijaan kannattaa iloita onnistumisista ja oppia taka­ iskuista. Luulin esimerkiksi, että kirjoitet­ tuani vuosikausia pöytälaatikkoon oikean kustantajan saaminen ja kirjan julkaiseminen muuttaisi kaiken. Kävi kuitenkin niin, että mikään ei muuttunut ja tekijänpalkkiot jäi­vät kolminumeroisiksi lähemmäs kahta kuin neljää numeroa.

Joskus ajattelin myös, että ensimmäinen henkilökohtainen apuraha muuttaisi jälleen kaiken ja rahahanat aukeaisivat. Omat tilas­ toni kertovat kuitenkin muuta: laskin huvik­ seni (hieman kyseenalainen termi) hakemieni apurahojen suhdelukuja muutaman vuoden ajalta. Saamaani kahtakymmentä apurahaa kohden olen saanut 157 kielteistä päätöstä.

Kahta kirjan kustannussopimusta kohden

olen lähettänyt eri käsikirjoituksiani eri kus­ tantajille yhteensä 86 kertaa. Niistä teatterin­ johtajille lähettämistäni ammattitaitoa, into­ himoa ja selväjärkisyyttä huokuvista sähkö­ posteista, joihin en ole saanut minkäänlaista vastausta en ole edes viitsinyt pitää kirjaa, sil­ lä ne kirpaisevat edelleen hieman liikaa.

Elämme onnistumiskulttuurissa, joka syn­ nyttää myyttien ja todellisuuden välille valta­ van kuilun ja luo epärealistisia odotuksia.

Kaikkialta saa kuulla ja lukea vain loistok­ kaita menestystarinoita ja ”kuukauden läpi­ murtoja”. Epäonnistumista, sitkeää yrittä­ mistä ja ei-menestymistä hävetään. Taiteilija­ elämästä saa nykyisin lähinnä vain kahden­ laista tietoa: toisaalta menestystarinoita ja ­toisaalta koulukiusaamista lähentelevää ­ilkkumista esimerkiksi maitojunista, joilla Hollywoodiin pyrkineet näyttelijät palaavat Suomeen. Joko menestyt heti tai olet mitä­tön, huono ja niin selkeästi epäonnistunut, että kaikilla on oikeus nauraa sinulle.

Kenties kaikkein suurin ongelma menestys­ tarinoissa on se, miten auttamattoman yksi­ puolisen kuvan ne antavat menestyksestä.

Miten kukaan ulkopuolinen voi määritellä, mitä menestys kenellekin tarkoittaa? Toki, jos hyväksymme vain ilmiselvät ”läpimurrot” eli yhdessä yössä myyntimenestyjiksi singah­ taneet ihmelapset menestykseksi, se on help­ poa. On kuitenkin vaihtoehtoja. Menestystä voi olla esimerkiksi väliaikainen asuminen Amerikassa tai koekuvaukseen pääseminen.

Menestystä voi olla nätisti sanottu ”ei”, täysin riittämätön mutta omalla nimelläsi saatu apu­ raha, oivallus, pitkä kesäloma, hieno uusi käyntikortti tai vaikkapa myönteinen suhtau­ tuminen itseesi.

Menestystä voi olla mikä tahansa, sinä itse saat päättää. Kukaan ei koskaan tule ojenta­ maan sinulle avaimia sinne jonnekin ”toiselle puolelle”, minne mystisen seinän läpi mur­ tautuneet pääsevät. Mitään toista puolta ei ole: joskus menee hyvin, joskus huonosti, ­joskus on kivaa, joskus ei, ihan jokaisella meistä. Lopeta siis ihmeessä päivätyösi, jos siltä tuntuu. Taidepiirit olet sinä ja ainoa ­todellinen menestyksesi mittari olet sinä itse.

• Elina Kilkku Kirjoittaja on freelancerina työskentelevä ­teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija.

meteli 3/2015 11

Sukupolvet kohtaavat 3 Teksti Reija Hirvikoski

www.teme.fi

Tapaamme valosuunnittelija Ina Niemelän ja Pietu Pietiäisen kanssa Kansallisteatterissa sateisena ja synkkänä iltana kymmenen jälkeen, ensimmäisenä syyskuun keskiviikkona, päivänä jolloin kesäsää Helsingissä vaihtui auttamattomasti syksyyn.

Pietu tulee Timo K. Mukan – Kristian Smedsin näytelmän Tabu harjoituksista, jonka ensi-ilta on 4.10.2015. Lavaklubilla on ensi-iltakaronkka, istumme tyhjän henkilökuntaravintolan nurkkapöydässä. www.teme.fi

V

alosuunnittelijoiden ideat ”näkyinä” syntyvät tyhjissä hetkissä, parhaat ideat syntyvät vaikka lasta nukuttaessa. Valo­ suunnittelijana joutuu varautumaan fyy­ siseen köyhyyteen ja henkiseen rikkau­ teen. Kaikki alalla ovat nykyisin paljon lähempänä jaksamisen rajoja, kaikki joutuvat tekemään enemmän. Jos pelkää epävarmuutta elämässään, ei kanna­ta ryhtyä valosuunnittelijaksi. Työssä jaksamisessa auttaa ensisijaisesti kanssaihmiset. Teatterialalle on ajautunut huikeita ja hankalia ihmisiä – muuallekin kuin näyttelijän tehtäviin. Hankalilta ihmisiltä kuitenkin myös saa jotain itse. Välillä mieltä nakertaa henkilökohtaiset kriisit ja kyl­ lästymiset teatteritaiteeseen, tekemiset tekemisen vuoksi – mutta sitten kokee ainutlaatuisia kirkkaita helmiä. Näkee muiden hienoja esityksiä tai näkee vaikka harjoituksissa sellaisia hetkiä, että niitä on aivan ihan pakko yrittää tavoi­ tella uudestaan ja yrittää saada ne tavoitettua näyttämölle yhtä kirkkaana – vaikka se on ihan objektiivisestakin nä­ kökulmasta mahdotonta. Taiteen tekeminen ei koskaan ole irrallaan muusta maailmasta. Keskustelumme kääntyy myös välillä väkisinkin siihen, että yhteiskunnassa olisi nyt paljon parannettavaa, maapallo pitäisi pelastaa sekä myös tärkeitä että kiireellisiä asioita teatterikentän sisällä riittäisi.

Ina Niemelä Olen käynyt Taideyliopiston Teatteri­ korkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksen (VÄS), ja olen teatteritaiteen maisteri, valmistuin 2013.

Menin opiskelemaan kaksikymppisenä suoraan lukiosta vuoden tauon jälkeen.

Pietu Pietiäinen Harrastitko jotenkin teatteria tai kuvataidetta?

Ina Kyllä, koko pienen elämäni. En ehkä teatteria ennen kuin vasta Kallion ilmaisutaidelukiossa.

Olen aina ollut kiinnostunut kuvataiteesta ja opiskellut ­sitä. Oikeastaan sattumalta valitsin valosuunnittelun.

Kalliossa kävin teatteritekniikan kursseja ja se oli mieles­ täni kiinnostavaa.

Pietu Tuntuuko teatteri nyt oikealta valinnalta?

Ina En ole hirveästi miettinyt. Elämä on sattumus­ ten sarja, eikä siihen aina voi niin paljon itse vai­ kuttaa. En kuitenkaan sen kummemmin kadu valintaani.

Pietu Minä olen teatteriperheestä. Isäpuoleni, joka on pyörinyt kuviossa melkein 50 vuotta on näyttelijä ja hänen mukanaan muutettiin. Sen jälkeen kun hän val­ mistui Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta (Näty), muutimme Kouvolaan ja sieltä Vaasaan. Kaupun­ ginteatterissa oli 70-luvun lopulla valaistusmestari Simo Leinonen. Hänen valokopistaan esityksiä katsomalla pää­ dyin alalle. Sitten oli tauko ylä-asteella ja lukiossa, sel­ lainen punkkarikausi, jolloin en missään tapauksessa olisi halunnut teatterialalle. Pyrin ajattelemaan järkevästi ja menin opiskelemaan matematiikkaa Jyväskylän yliopis­ toon, jonne oli tulossa ensimmäinen ATK-laitos ja pääsin 14 meteli 3/2015

sinne melkein suoraan lukiosta 1985. Siitä ei tullut mitään, suoritin ainoastaan yhden opintoviikon. Yliopistomate­ matiikka oli kaltaiselleni haihattelevalle nuorelle aivan ­liian vaikeaa ja teoreettista. Löysin itseni alle aikayksikön Jyväskylän ylioppilasteatterista suunnittelemasta valoja Sirkku Peltolan ohjaamaan Woyzeckiin. Näin päädyin takai­ sin teatteriin. Törmäsin ruotsalaiseen teatteriryhmään, teatteri Galeaseniin, joka oli ensimmäisellä kiertueellaan.

Muutin työn ja teatteriryhmän perässä Tukholmaan, kun niistä opinnoista ei tullut mitään. Ryhmä oli juuri saanut uudet tilat kaupungilta Skeppsholmenissa. Vähän aikaa siivosin rappuja, välillä myin teatterilla lippuja, toimin apupoikana, välillä tein ruokaa ja vahdin lapsia. Vuodet 1986–89 toimin ryhmässä aktiivisesti. Loppuajat ajoin ­leipätyökseni myös taksia.

Sitten piti tulla Suomeen suorittamaan siviilipalvelus, poliisit soittelivat ovikelloa ja ilmeni, että olin etsintäkuu­ lutettu pohjoismaissa. Soitin Seppo Muonalle Teatteri­ kouluun, että tarvitsetteko sivaria, jolla on c-kortti ja muu­taman vuoden teatterikokemus. Olin jo kerran silloin ­pyrkinyt VÄSille, silloin otettiin oppilaita vain joka toinen vuosi. Sivarivuoden lopulla 1990 pääsin sisään opiskele­ maan. VÄS muutti silloin juuri Helsingistä Tampereelle, uudet tilat valmistuivat 1992.

Minä muutin takaisin Helsinkiin ja suoritin kaikenlai­ sia kursseja, yrittäjäkursseja Kauppakorkeassa, filosofian kurssia ja opiskelin Kuvataideakatemiassa. Viime vuosi­ tuhannella oli vielä mahdollista käydä sujuvasti poimi­ massa korkeakoulujen välisesti opintoviikkoja, jotka itses­ tä tuntuivat mielekkäiltä. Näin sain kasaan teatteritaiteen maisterin tutkinnon. Valmistuin 1999 tai oliko se 2000.

Opiskelin sekä valoa että ääntä. Edelleen kutsun itseäni valo- ja äänisuunnittelijaksi, vaikka en ole ääniä pitkään aikaan suunnitellutkaan.

Ina Kyllä minunkin kesätyöhistoria sisältää kaikkea muuta kuin valosuunnittelua. Savonlinnan ooppe­ rajuhlat oli ensimmäinen varsinainen valosuunnittelul­ linen kesätyö. Kokemus on, että kyllä sitä ihan hyvin voisi tehdä muutakin työtä, mutta on todella hienoa, että saa tehdä työtä, jota on opiskellut. Joskus olen hakenut myös opiskelemaan arkkitehtuuria. Paras kaverini haki ja oli ­todella pienestä kiinni, että en päässyt sisään.

Pietu Onko ajatus vielä agendalla? Eihän näiden asioiden yhdistäminen välttämättä olisi yhtään ­huono asia.

Ina Ehkä joskus kun elämässä on taas tilaa opiske­ lulle. Nyt tuntuu siltä, että tämä työn tekeminen ­itsessään on uuden oppimista koko ajan. Todella paljon olen ehtinyt tekemään erilaisia produktiota jo kouluajois­ ta lähtien. Eikä aina palkka ole välttämättä minulle se ­suurin motivaattori. Olen iloinen siitä, että jotenkin ­pärjään niillä rahoilla, joita saan. Juuri tällä hetkellä on töitä, mutta ajat voivat muuttua nopeastikin.

Pietu Olin aluksi hieman pessimistinen silloin kun VÄS muuttui jokavuotiseksi ja sisään ruvettiin www.teme.fi

NO99 (Ojasoo/Semper/Eplik): NO46 Savisaar / Tallinna Nordea Saal 2015. Kuvat ja valosuunnittelu Pietu Pietiäinen.

www.teme.fi

meteli 3/2015 15

RED, Kansallisteatteri 2015. Kuvat Lauri Rotko. Valosuunnittelu Ina Niemelä.

16  meteli 3/2015

www.teme.fi

ottamaan 10 opiskelijaa ja samaan aikaan tuli myös am­ mattikorkeakouluihin valo- ja media-alan koulutusta. ­Töitä näyttää kuitenkin riittävän. Työtarjouksia tosin ­soitetaan luvattoman myöhään – samaan syksyyn tarjo­ taan keikkoja.

Ina Tästä syystä aikataulujen suunnitteleminen on joskus ihan helvetillistä. Välillä on pakko ottaa töitä tienatakseen. Eikä haluaisi tuntea huonoa omaatuntoa ­siitä, että ei pysty tekemään jotain hommaan niin hyvin kun haluaisi. Nykyisin on tavallista saada työt puoli vuot­ ta aikaisemmin. Jos tietäisin vuoden eteenpäin, olisin tosi iloinen. Elokuussa minulle tarjottiin työtä, jonka ensiilta olisi syyskuun 18. päivä!

Pietu Minä kaipaan, vaikka tehtävä olisi suhteelli­ sen vähäinenkin ns. koppitehtävä, aikaa lukea aihee­ seen liittyvää kirjallisuutta, aikaa tehdä omat pohjatyöt.

Jos tehdään vaikka Mark Rothko -näytelmää, olisi mukava nähdä taiteilijan tauluja oikeastikin.

Ina Siitä saa sisältöä omalle työlleen ja sisäistä moti­ vaatiota. Sitä tarvitsee, koska tekee työtään intohi­ molla. Kansallisteatterissa suunnittelin valot tähän Juhana von Baghin ohjaamaan Rothko -näytelmään Red (2015), suunnittelin juuri Olavi Uusivirran rokkikeikan valot isolle näyttämölle, Jyväskylän kaupunginteatterissa tein Sakari Hokkasen käsikirjoittaman ja ohjaaman Terni­ maitokeisarin (2014) videot yhteistyössä ohjaajan kanssa ja Sini Pesosen ohjaamaan Voittamattomat (2012) valo- ja videosuunnittelun, Teatteri Takomoon suunnittelin valot Essi Räisäsen ohjaamaan esitykseen Amerikkalainen tyttö (2012), Espoon kaupunginteatterissa suunnittelin videot yhteistyössä Tomi Suovankosken kanssa Raivokabareehen (2009). Työskentelen myös vapaalla kentällä, juuri nyt on työ Teatteri Nirvanassa. Vanhempainvapaan jälkeen työkenttäni on laajentunut selvästi paljon.

Pietu Minä olin kolme ja puoli vuotta Kansallisteat­ terissa suunnittelevan mestarin nimikkeellä. Yritys tehdä taiteelliset suunnittelutyöt edes tyydyttävästi, ja ­samaan aikaan hoitaa suuren näyttämön käytännönvas­ tuu ja työnjohto edes välttävästi, kiristi hermojani. Toisil­ ta se onnistuu, se ei vaan minulta luonnistunut. Lähdin freelanceriksi avoimella lupauksella, että suunnittelutöitä täältäkin tarjotaan keikkaluontoisesti. Freelancerin ja yrittäjän päivät ovat hajanaisia ja kiireisiä. Tänään olen ol­ lut aamulla yhdeksältä Suvilahdessa laittamassa trussia kattoon teknisen pomon ominaisuudessa. Siellä alkaa iso tapahtuma huomenna. Olin päivällä palaverissa, ilta­ päivällä Kansallisessa suunnittelupalaverissa, menin ­Suvilahteen takaisin laittamaan lamppuja kattoon ja teke­ mään soundcheckiä. Suvilahdesta tulin takaisin tänne toi­ sen produktion iltaharjoituksiin. Ihan tyypillinen päivä, monta asiaa hoidettavana.

Ina Minä olen tänään aamulla kääntänyt poikakave­ rini kanssa repliikkejä savoksi yhteen produktioon, jonka ensi-ilta on ensi viikolla, ja lähetin ne ohjaajalle. Olin treeneissä Kulttuuritalolla, jossa tein kaikkea, mitä muut­ www.teme.fi

kin ryhmäläiset tekivät eli harjoitteita ja lämmityksiä sekä juteltiin ja luettiin näytelmän Madonna tekstiä.

Pietu On mahtavaa, että tekeminen on nykyisin enemmän yhteisöllistä. Tekijät ovat kaikki mukana.

Valosuunnittelija ei ole yksin jossain valokopissa.

Ina Me olemme nyt vielä treenitilassa. Jollain tasolla mietin kyllä valojakin ja on mukavaa, että mielipi­ teitä kysytään kaikilta. Jos haluaa, niin on mahdollisuus myös vaikuttaa. Harjoitusten jälkeen oli tuotantopalaveri.

Meidän tilasta Kulttuuritalolla löytyi paha kosteusvaurio ja nyt on pikaisesti löydettävä uusi tila esityksille. Tuo­ tantopalaverin jälkeen kävin kotona syömässä ja leikittä­ mässä lastani. Ennen tänne tuloa kävin myös äänittämässä repliikkejä ja kuuntelin autossa musiikkia. Monenlaista toimintaa tänään, paitsi raksausta ja ohjelmointia, joka ­aina liittyy työhön silloin kun ollaan esitystilassa.

Pietu Hienoa, että etabloituneissakin teatteriryh­ missä ja taloissa ollaan nykyisin vapaasti keskustele­ via ja roolittomia. Ei myöskään ole pakko ottaa mitään ­aktiivista roolia, saa olla pelkkä sivustatarkkailija tai voi vaikuttaa suunnitteluvaiheessa vaikka kuinka paljon ko­ ko teoksen syntymiseen. On myös mukavaa, että ohjaajat haluavat juuri minut suunnittelijana mukaan produk­ tioon, mutta on erittäin hauskaa tutustua uusiin ja eri-ikäi­ siin ihmisiin, uusiin ohjaajiin. Minä uskon myös visuaa­ listen alojen ammattikuvien muutoksen jatkumiseen. Rajaaitojen ryskyttely on kiinnostavaa.

Ina Minä olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että minulla ei ole nettisivuja vaikka pitäisi olla.

Pietu Työt puhukoon puolestaan! Hyvin tehdyt työt. Opiskelijat saavat ohjaajakontakteja Teatteri­ korkeakoulusta, omat uudet yhteistyöverkostonsa.

Ina Yhteistyö pitää kuitenkin opetella. Nykyään sitä opetuksessa tosi paljon painotetaankin, mutta vain tekemällä töitä ihmisten kanssa, oppii yhteistyötä.

Pietu Vaikka kuulunkin Smedsin luottotiimiin, työ on aina haastavaa heittäytymistä, vaatii hirveästi ja on samalla palkitsevaa. Meillä oli juuri oikein kunnon rii­ dat, olen ilmeisesti tulossa kiukkuiseksi ja kärttyisäksi van­ haksi mieheksi, omine kriiseineni. Välillä ei jaksa teatteri­ työtä, eikä siedä kritiikkiä. Akuutein haaste tuotannoissa on aina: ”Oletteko samaa mieltä?” Ihannetyöryhmä on tietysti sellainen, jossa kaikki ovat aidosti innostuneita sii­ tä, mitä yhdessä tehdään, jossa ammattirooleilla tai ryh­ män koostumuksella ja jopa ammattitaidolla ei ole mitään merkitystä. Sellainen studio-ensemble, jossa kaikki ovat niin hitsautuneita yhteen, että tietävät pelkästä ilmeestä toisen ajatukset – onko se nyt sitten kuitenkaan ihanne?

Ina Uteliaiden, kiinnostuneiden ja huumorintajuis­ ten ihmisten kanssa on kiva tehdä töitä. Nykypäivä­ nä minulle merkitsee paljon myös yhteinen ymmärrys siitä, että työryhmäläisillä saa olla muutakin elämää. Ja pitää­ kin olla muutakin elämää. Sellainen ilmapiiri, jossa syyllis­ tetään siitä, että haluaa lähteä kotiin, haluaa levätä, ha­ luaa syödä tai huolehtia rakkaista ihmisistään, on hirveän meteli 3/2015 17

kuluttavaa enkä oikein enää siedä sitä. Lapsista, perheestä ja kodista pitää saada puhua työpaikallakin.

Pietu Tunnistan tuon. Ei tämä työ voi olla sellaista, varsinkaan näillä palkoilla, että mitään muuta elämää ei olisi.

Ina Taide on inhimillisyyden asialla ja sen pitää mi­ nusta näkyä työtavoissa sekä siinä, että välitetään ­ihmisistä yhtälailla kuin välitetään taiteesta.

Pietu Teatterissa on kuitenkin ohjaajavetoinen hie­ rarkia, joka tarkoittaa sitä, että taiteellisista asioista keskustellaan ohjaajan kautta.

Ina Minä huomaan joskus miettiväni hyviä juonia, miten saan omat ideani parhaiten läpi. Jos joskus tök­ säyttää hyvän idean liian aikaisessa vaiheessa tai väärässä kohdassa, tulee tyrmätyksi. Myöhemmin harmittelee, että se olisi ollut todella hyvä idea. Väärä hetki ja väärä tilanne yleensä tuhoaa hyvät ideat.

Pietu Kun puhutaan abstrakteista, visuaalista asiois­ ta, niin kommunikointi on kyllä erityisen herkkää, samalla aaltopituudella oleminen on vaikeaa. Vähän niin kuin keskustelisi musiikista, jota ei ole sävelletty. Joskus ajatukset eivät kohtaa. Kun on nähnyt oikein hirveän ison vaivan omassa työssään jonkin idean kanssa, tehnyt 24 tuntia töitä idean eteen, kuten esimerkiksi Andriy Zholda­ kin Klockriketeaternille ohjaamassa Vanja-enossa (2011) tapahtui, ja työrupeaman päätteeksi ohjaaja sanookin aa­ mulla: ”En pidä siitä, ota se pois”. Siinä tilanteessa on vain pakko oppia sietämään itsessä syntyvää pettymyksen tunnetta. Lähtökohtaisesti kuitenkin olimme alisteisia ­sille, että esitys oli yhden taiteilijan suuri visio. Olen oppi­ nut sietämään tilanteita myös huumorilla, ajatuksella, ­että tällaista tapahtuu ja tulipa hyvä tarina kerrottavaksi.

Ina Heti kun menee muiden osa-alueille, pitää osata myös ottaa vastaan, että joku muu on eri mieltä. Ei suora palaute aina ole niin helppoa.

Pietu Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että uskaltaa kommunikoida ja uskallettaisiin puhua rehellisesti.

Jos on varma omasta visiostaan – niin totta kai sitä puolus­ taa ja perustelee.

Ina Tärkeintä on luottamus ohjaajan kanssa.

Pietu Yhteistyö muiden visualistien ja äänen kanssa on myös tärkeää. Minä tunnustan sellaisen heikkou­ den omassa ammattitaidossani, että aina paljon helpom­ min ajattelen fokusta, balanssia, kontrastia, terävyyttä ja kirkkautta jopa värilämpötilaa – valkoisen eri sävyjä kuin värejä.

Ina Minä teen melkein kaikki valot harjoituksissa, jotta pystyn ottamaan huomioon esitystilan mate­ riaaleineen. Työekonomiankin kannalta se on järkevää – jos valot tekee muulla ajalla – joutuu olemaan pois har­ joituksista, koska aika on rajallista eikä jaksa tehdä jatku­ vasti 12-tuntista päivää.

Pietu Aina on valopöytä katsomossa kun se vain on mahdollista.

18 meteli 3/2015

Ina Minä ajattelin myös ajaa meidän Madonna-esi­ tyksen valot eli olla itse paikalla esityksissä, luulen, että se on nyt aikataulullisesti mahdollista. Se ei ole aina mahdollista, koska työt menevät päällekkäin. Innostuin Olavin keikalla, musapuolella on aika yleistä, että ”soi­ tetaan” valoilla esityksen mukana. Olavin valomies kertoi miten hän yleensä ajaa valoja ja minä ohjelmoin keikan valot niin, että hän kykeni toimimaan musiikin mukana.

Se oli silmiä avaava ja mielenkiintoinen kokemus. Valo­ mies oli fiiliksissä ja minä ajoin videoita mukana livenä. Oli hauskaa.

Pietu Minä pidän myös valojen ajamisesta. Smedsin Mr. Vertigossa (2010) tai viimeksi Palsassa (2014) olen ollut täysin näkyvästi lavalla. Sitä on sillä lailla orgaani­ nen osa esitystä. Nyt pystyisinkin olemaan taas enemmän iltatöissä kun lapset ovat jo teinejä. Vielä viisi vuotta sit­ten minua häiritsi, että olin aina illat poissa kotoa. Henki­ sesti on aika raskas yhtälö, että on aina aikaisin aamulla harjoituksissa, illat esityksissä tai jossain jotain säätämässä.

On muuten aivan pöyristyttävää, että te olette tehneet Omapohjaan hienon Red -esityksen ja nyt sitä ei enää voi nähdä. Minusta olisi hienoa, että esityksillä olisi pi­ dempi elinkaari, kun kerran niitä tosissaan tehdään. ­Minusta ­pitäisi ottaa käyttöön tuotantomalli, erityisesti ­näissä valtion rahoittamissa laitoksissa, että esitykset eivät kuolisi niin nopeasti. Varsinkaan sellaiset teokset, joilla saattaisi olla katsojia – aika monessa on kuitenkin taiteellisia arvoja.

Ina Esitysten valmistumisessa voisi myös olla selkeä paussi. Monet päätökset tehdään kun ne on pakko tehdä, mutta palveleeko ne aina sitä esitystä. Ennakko­ suunnittelu on tosi hauskaa, mutta se on puhetta. Vaikka miten leikittäisiin millä tahansa pienoismalleilla, asiat ei milloinkaan välity oikeasti. Minä kaipaan tanssijoita tai esiintyjiä, jotta voin tehdä työtäni. Tulevaisuudessa tava­ roita ja rakennettuja lavaste-elementtejä pitää käyttää ja kierrättää enemmän uudestaan. Kansallisteatterissa on lavastusbudjetit, joita monessa muussa tapauksessa ei ole – mutta silti haluaisin kyseenalaistaa tuhlausta, en pysty perustelemaan sitä itselleni. Sellaisessa tilanteessa, kun asiat eivät saa maksaa liikaa, pitää ajatella toisin.

Pietu Taideyliopistoon on tulossa uusi ympäristö­ linja. Seminaarissa, jossa asiaa käsiteltiin, pohdittiin, että miksi ihmiset tulevat kouluttautumaan taiteilijaksi.

Taiteilijan peruskysymys on aina: miksi olen taiteilija? ­Nykymaailmassa kysymys on ihan validi asia myös ekolo­ gisesta näkökulmasta. Toivon, että ajattelu leviää koulu­ tuksen myötä ja kaikenlainen turha tuhlaus näissä insti­ tuutioissa vähenee. Linkolalaisesta katsantokannasta teat­ terin lavasteiden rakentaminen ja hävittäminen on järje­ töntä pelleilyä.

Ina Minä toivon, että vaikka mennään kohti epävar­ mempaa aikaa, mentäisiin kohti inhimillisempää.

On terveellistä ajatella, että elämässä voi olla muutakin kuin teatteri. www.teme.fi

Tylyydestä ja toivosta Mihin olemme menossa?

Hanna Helavuori puhui Tampereen ­ Teatterikesän yhtey­dessä pidetyssä seminaarissa teatterikentän työllisyy­­destä ja toimeentulorakenteesta.

Myös Tarja Cronberg oli seminaarissa ja pohti työelämän muutosta sekä taiteilijoiden toimeentuloa. Hela­vuori viittaa Cronbergin puheenvuoroon jutussaan. Meteli pyysi Hanna Hela­vuorta kirjoittamaan ­ajatuksistaan ­ lehteen. Sitä saa, mitä tilaa. Hannan käyttöliittymä suoltaa armotonta ja ­briljanttia ­tekstiä tylyydestä, pahuudesta ja insinööri-Suomesta.

Mutta myös ­toivosta. Hyvä Hanna! teksti Hanna Helavuori www.teme.fi

T

arja Cronbergin kommen­-

tit freelancereiden asemaa pohtineessa seminaarissa pysähdyttivät. Cronbergin mukaan Suomi (siis Cron­ berg tarkoitti virkamiehiä ja poliitikkoja Suomessa) on tyly taiteilijoille.

Taiteilijat ovat hyvinvointivaltion ulkopuo­ lella. Yhdenvertaisuusperiaatteeseen vedo­ taan aina vain taiteilijoiden kohdalla, ei ur­ heilijoiden. Vailla sosiaaliturvaa on yhä suu­ rempi joukko myös esittävien taiteiden taitei­ lijoita. Freelancereita on noin 80 %, näytteli­ jöistä noin 60 %. VOS-rakenne työllistää enää runsaat 600 taiteilijaa, vierailijatehtäviä on yhä vähemmän. Meillä on korkeasti koulu­ tettu taideprekariaatti, joka sinnittelee piilo­ työttömänä, alityöllistyneenä, alipalkattuna tai pakkoyrittäjänä.

Tylyys on syvällisempi ja suurempi ilmiö.

Se ei rajoitu vain taiteilijoiden kohtaamaan asenneilmastoon. Globaali rahoituskriisi, ­euron ja Kreikan kriisi, kestävyysvaje. Valtio­ varainministeriö antaa taloudellisia katsauk­ siaan. Pääministeri piirtelee kaavioitaan. Ja kaikkien pitäisi ottaa loikkia: on kilpailuky­ kyloikkaa, digiloikkaa. Vihapuhe ja rasismi rehottavat.

Tässä se näyttämö, jolle teknokraattinen, managerialistinen uusliberalistinen Oy Suomi Ab:n käsikirjoitus meidät laittaa. Valtiosta on tullut ”ylimielinen isäntä” niin kuin talous­ historioitsija Kalle Michelsen on todennut.

Tässä maailmassa kehitysavusta leikataan, tur­vapaikanhakijat halutaan käännyttää rajalta, koulutuksesta leikataan. Yliopistoista on teh­ ty tiedontuotantolaitoksia, taiteilijoista hoi­ vataiteilijoita tai yrittäjiä. Väline­arvot ovat to­ dellisia arvoja. Vapaa liikehdintä seis! Tuot­ toa ja tehokkuutta! Oma olemassaolo on an­ saittava.

Tylyys on teknokraattista. Se on samalla perverssillä ­tavalla yhteen kietoutunut kuin pahuus banaaliuteen. ­Pahuus ilmeni harmaan ja tavallisen byrokraatin arkipäivän teoissa

20 meteli 3/2015

On hämmentävää, että kulttuurin ja taiteen ­puolestapuhujana pitämäni Suomen Kulttuuri­ rahaston katsauksesta ­välittyy taideviha­mieli­ nen, kyyninen ­suhde ­taiteisiin ja taiteilijoihin. ja toiminnassa. Samalla tavalla ajattelen, että vallitseva tylyys ilmenee kylmänviileänä tek­ nokratiana, tiedon valtana. Sosiaali-insinööri tai -teknokraatti on se, joka kertoo, miten yh­ teiskunta toimisi mahdollisimman tehokkaas­ ti. Siinä ei ole tunteille, myötätunnolle tai ­arvoille sijaa.

Tein töitä Unkarissa vuosina 2005–2007, jolloin Nokia ja Nokian tehtaat Unkarissa oli­ vat voimissaan. Siellä tajusin, miten Suomi on insinööriyhteiskunta: insinööriyhteiskun­ nassa kaikki toimii, insinööri keksii aina rat­ kaisut. Opin rakastamaan tai vähintäänkin kunnioittamaan näitä suomalaisia insinööri­ miehiä, jotka painoivat niska limassa töitä.

Opin myös ymmärtämään kolikon kääntö­ puolen. Ei tässä maailmassa ollut tilaa pää­ määrättömälle flanee­raukselle, harhapoluille, elämän koreudelle tai impro­visaatiolle. Pitää olla suunnitelmat ja niiden pohjalta edetään.

Me olemme tehokkaita mutta ilottomia. Tääl­ lä ei ­leikitä. Taide ja taiteilijat näyttäytyivät outoina olioina. ”Kun kuulen sanan kulttuu­ ri, lataan aseeni.” Muistan ­yhden insinööris­ miehen veistelleen.

R

ahan kosketus

Tylyys ajankohtaistui uudella tavalla, kun luin Suomen Kult­ tuurirahaston julkaisemaa kat­ sausta Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan (luettavissa verkosta: skr.fi/sites/ default/files/tiedostot/Rahan_kosketus.pdf).

Katsausta edelsi Kulttuurirahaston vuon­ na 2013 to­teuttama ja paljon polemiikkia he­ rättänyt kansalaiskysely (skr.fi/sites/default/ files/tiedostot/Vaikuttuneisuus_taiteilijoista. pdf), jossa suuri joukko vastaajia arvioi 32 ­ennalta nimettyä suomalaista taiteilijaa ja sitä, miten ”­vaikuttuneita” kunkin taiteilijan työs­ tä ja teoksista oltiin.

SKR on halunnut julkisen talouden synken­ nyttyä tarkastella taiteen rahoitusjärjestel­ mää ”tähänastista kokoavammasta näkökul­ masta”, olla aloitteellinen ja pohtia omaa roo­ liaan. Säätiöt se näkee ”vakiintuneiden raken­ teiden ja ajattelutapojen haastajana ja siten taiteen kentän ”moniäänisyyden ja dynamii­ kan” edistäjänä. Katsaukseen sisältyy uuden­ laisten rahoitusmuotojen ja tuotantoalus­ tojen kehittämisideoita: investointiajattelua, taiteen kentän riskinkantokyvyn ja likvidi­ teetin turvaavien ratkai­sumallien pohdintaa, ”taloudellisen iskunkestävyyden” kasvatta­ mista, yhteistyösopimusajattelua jne.

Tässä katsauksessa markkinatalous on se ”globaali käyttöliittymä”, joka otetaan annet­ tuna. Katsaus kertoo, miten markkinoiden näkökulmasta ”vastikkeeton rahoitus on häi­ riö”: vastikkeetta apurahalla työtä tekevä ­taiteilija saa aikaan sen, että apurahatta työs­ kentelevä kollega joutuu alihinnoittelemaan työnsä.

Katsauksen lukeminen saa kysymään, kenen­ asialla tässä olla ja kenen puolesta puhutaan ja mitä arvoja välitetään. Kulttuurin ja taiteen 0,8 %:n osuutta katsauksessa pidetään har­ haanjohtavana, koska siinä ei ole huomioitu muita ”rahavirtoja” kuten taidekoulutusta tai taiteen perusopetusta. Katsaus haluaa sanoa, että alallehan virtaa rahaa paljon enemmän, mitäs inisette.

www.teme.fi

Moniarvoisuus näyttäytyy rahoittajan nä­ kökulmasta ”edunvalvontana”, marginaali­ sen tukeminen on ”epäpopu­laarin” puolusta­ mista. Hankkeiden arviointia pitäisi laajen­ taa yleisöjen suuntaan. Katsaus saa taiteilijat näyttäytymään korporatiivisena valtakeskit­ tymänä, itsekkäänä ja omia intressejään aja­ vana joukkona, jonka tekemän työn tulokse­ na syntyy vain vähän taidetta, joka olisi ”mak­ sun ­arvoista”. Ja nyt tämä kenttä käy siili­ puolustustaan, jotta sen ”etuihin” ei kosket­ taisi. On hämmentävää, että kulttuurin ja tai­ teen puolestapuhujana pitämäni Suomen Kulttuuri­rahaston katsauksesta välittyy tai­ devihamielinen, kyyninen suhde taiteisiin ja taiteilijoihin.

Rahan kosketuksessa käydään managerialis­ min ja uuslibe­ralismin lippua heiluttaen taitei­ lijoita ja taiteen kenttää, vertaisarviointia ja ”korporatiivista” järjestelmää vastaan. Kat­ sauksesta välittyy ansaitsemisen ja vastikkeel­ lisuuden ja ehdollisuuden ideologia: taitei­ lijan tulee ansaita olemassaolonsa yhteiskun­ nassa. On ristiriitaista, että taidetta ja kult­ tuuria puolustavan säätiön julkaisusta välit­ tyy eetos, jossa taiteen ja taiteilijoiden asema alkaa näyttäytyä kyseenalaiselta.

Katsauksen nimi on Rahan kosketus. Viittaa­ ko se Orson Wellesin inhorealistiseen rap­ pion kuvaukseen Pahan ­kosketus, jossa hyvä ja paha ovat toisiinsa kietoutuneena?

Takuulla tämä kaikki tarkoittaa myös sitä, että omalta mukavuusalueelta täytyy uskal­ taa liikahtaa. Täytyy uskaltaa kyseenalaistaa se, mitä on tehty ja miten. On etsittävä uusia tapoja toimia, uusia tapoja olla yhteydessä toisiin – eikä silti tarvitse heittää kaikkea pois.

On uskallettava kysyä päättömiä kysymyksiä, tuoda esiin hulluja ideoita. Mutta ei tällaises­ sa ilmapiirissä keneenkään valeta roh­keutta.

Kun kaikki energia kuluu ilottomaan puur­ tamiseen ja kasvaviin tehokkuusvaatimuksiin vastaamiseen ja pelkoon.

Tulevaisuudessa työ edellyttää rohkeutta, kykyä rohkaista ja motivoida muita, kykyä käyttää osaamistaan.

’ T

T

oisenlaista ajattelua

Lontoon yliopiston professori Lynda Gratton puhuu teokses­ saan The Shift – The Future of Work Is Already Here (2011) työn muuttumisesta.

Gratton korostaa älyllisen pääoman merki­ tystä, syvällistä osaamista monella eri alueel­ la, verkottumista ja joukkoistamista – yhtei­ söllistä pääomaa kilpailun sijaan. Grattonin mukaan onni, kyky uusiutua ja merkitykselli­ set kokemukset tulevat olemaan tärkeämpiä kuin raha ja kuluttaminen (tunnepääoma / henkilökohtainen pääoma). Kuuntele­minen, kohtaaminen, myötätunto korostuvat. Ei Suomessa tällaista puhuta.

www.teme.fi

oivosta ei pidä luopua” – kohti yhteishyvän taloutta

On myös toisenlaista toimintaa ja puhetta, jossa ei myöskään unoh­ deta ja sivuuteta ekologista kriisiä. Ajattelen kaikkia niitä jakamistalouden ja uuden talou­ den liikkeitä, joissa on luotu ja luodaan vaih­ toehtoisen talouden malleja, yhteishyvän ­taloutta. Itävaltalai­sen Wienin talouskorkea­ koulun lehtorin ja kansalaisaktiivin Christian Felberin teos Näkyvä käsi – kohti yhteishyvän talout­ta (Gaudeamus 2013) on yksi vaihtoehto.

Haluan uskoa, että Felberin hahmottelema yhteishyvän talous olisi yksi askel kohti pa­ rempaa. Yhteishyvän talous perus­tuu Fel­be­ rin mukaan luottamuksen rakentamiseen, toisten arvostamiseen, yhteistyöhön, solidaa­ risuuteen ja jakamiseen.

Haluan nähdä Felberin tavoin, ettei talou­ dellista menestystä ole välttämätöntä mitata rahallisilla vaihtoarvoon ­perustuvilla indi­ kaattoreilla. Voidaan kehittää myös ei-rahalli­ sia indikaattoreita. Sellainen on esimerkiksi yhteishyvälaskelma. Yhteishyväpisteitä kertyy

sen mukaan, kuinka sosiaalisesti, ekologises­ ti, demokraattisesti, solidaarisesti yritykset toimivat ja organisoituvat. Tällaisille kor­keat yhteishyväpisteet saaville yrityksille ja orga­ nisaatioille voitaisiin taata lainsäädännölli­siä etuja. Felber puhuu myös tunneopetuk­ sen, arvo-opetuksen, demokratiaopetuksen, luonnontuntemuksen ja kehotietoisuuden merkityksen puolesta kasvatus- ja koulutus­ järjestelmissä.

Koneen säätiön Saaren kartanon alumni, amerikkalainen Kevin Doyle, argumentoi tai­ teen ja kulttuurin julkisen rahoituksen puo­ lesta. Koko kirjoitus on luettavissa verkosta www.koneensaatio.fi/blogi/taiteen-ja-kulttuu­ rin-julkisen-rahoituksen-puolesta.

Lainaan tähän loppuun Doylea: ”On siis syytä muistaa, että taiteen ja kulttuurin rahoi­ tusta koskeva julkinen keskustelu on jo käyty.

Jos meillä ei ole käsitystä siitä, miten ja miksi taiteen julkisen tuen järjestelmä luotiin, vel­ vollisuutemme taiteilijoina ja taiteellisen työn tekijöinä on kaivaa esiin vanhat asiakirjat – ja oikeasti lukea ne. Luulenpa, e­ ttä sen jälkeen meillä olisi paremmat asemat keskusteluissa.

Taiteen ja kulttuurin julkisen rahoituksen his­ toriaan tutustuminen on yhtä tärkeää kuin omien taiteenalojemme nykykäytäntöjen hal­ linta. Molempiin on käytettävä aikaa. Tiedän, että historian tutkiminen ei ole hauskaa eikä loistokasta. Mutta meillä ei ole muuta mahdol­ lisuutta – muuten historia katoaa ja sitä myö­ tä vähitellen myös nykyisyys.” ”Toivosta ei pidä luopua. Taiteen julkinen tukeminen on tärkeää kansalaisyhteiskunnas­ sa ja modernissa demokratiassa. Ilman sitä emme ole mitään. Ilman sitä myös muu julki­ nen rahoitus alkaa huveta: sitä ei pian riitä koulutukseen, humanistisiin tieteisiin, terve­ ydenhuoltoon, julkiseen liikenteeseen, kirjas­ tojen ylläpitoon eikä tiedon saatavuuden var­ mistamiseen. Tiedän, mistä puhun: Yhdys­ valloissa kaikki tämä on jo valitettavan totta.”

• Hanna Helavuori Kirjoittaja on Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja.

meteli 3/2015 21

Patrick Stycz

Nukketeatterin ammattilaiset joutuvat harrastamaan ammattiaan Teatteri Mukamas:

Marjamatka.

teksti Maiju Tawast

www.teme.fi

V

uonna 2014 nukketeatteri­ alan etujärjestö Suomen Uni­ ma vietti 30-vuotisjuh­liaan ja Meteli-lehdessä 1/2014 il­ mestyi artikkeli Nukketeatteri juhlii, jossa kerrottiin laajalti alan näkymistä. Juhlat on juhlittu, edessä on arki ja uurastus. Alalla toimii tällä hetkellä noin 160–180 ammattilaista sekä lukematto­ mia harrastajia, jotka uurastavat nukketeat­ teriesitysten, tapahtumien ja fes­tivaalien sekä tutkimuksen ja seminaarien ­hyväksi kautta vuoden. Keitä ovat rönsyilevän alan toimijat, miten alalla työllistytään?

Näitä kysymyksiä ja kaikkea muutakin sel­ vittämään Suomen Unima teetti mittavan ­tut­kimuksen ja selonteon, Nukketeatteri 2013 -selvityksen, joka luovutettiin liitteineen ­ke­väällä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriöl­ le ja Taiteen edistämiskeskukselle.

Selvitystyössä tarkasteltiin nukketeatterin koko kenttää, resursointia, koulutusta, koti­ maista ja kansainvälistä toimintaa, joiden ­kehittämiseksi selvityksessä on ehdotuksia.

Niiden ydin on: sirpaleiselle ja vähäresurs­ siselle alalle tarvitaan lisää julkista rahoitus­ta, nukketeatterin ammatillisen toiminnan vahvistamista sekä sen näkyvyyden, saavutet­ tavuuden ja arvostuksen lisäämistä.

M

inimaaliset resurssit, maksimaaliset toimijat

Alan toimintaedellytykset ovat pola­ risoituneita ja ns. vapaiden toimijoiden suh­ teen lähes kriittisessä tilassa. Toisaalta valtion­ osuutta nauttivien kolmen ammattinukke­ teatterin asema on turvattu ja vakaa, vaikka tällekin kentälle on todennäköisesti luvassa leikkauksia valtion kulttuuripolitiikassa.

Nukketeatterin taloudellinen eriarvoisuus esittävän taiteen kentällä näkyy selkeästi jul­ kisessa rahoituksessa: ala saa vain 0,2 % val­ tion teatterimäärärahoista. Kuitenkin nuk­ keteattereilla on vuosittain lähes 3 000 esitys­ tä ja 240 000 katsojaa sekä kotimaassa että kansainvälisissä tapahtumissa. Tämä on mah­ dollista maksimaalisen toiminnan ansiosta, jonka resurssit otetaan hyvinkin usein alan toimijoiden selkänahoista.

www.teme.fi

Ammatikseen alalla työsken­telee Suomessa tällä hetkellä noin 160–180 nukketeat­ terintekijää, joista valtaosa toimii rahoituslain ulkopuolisella vapaalla kentällä.

Nukketeatteriammattilaisten määrä on Suomessa 1990-luvulta lähtien moninker­ taistunut. Alalle on valmistunut pelkästään ­Turun taideakatemian nukketeatterikoulu­ tuksesta yli 70 uutta ammattilaista, jotka ovat perustaneet lukuisia nukketeatteriryhmiä ja sooloteattereita. Ammatikseen alalla työsken­ telee Suomessa tällä hetkellä noin 160–180 nukketeatterintekijää, joista valtaosa toimii rahoituslain ulkopuolisella vapaalla kentällä.

Ammattikentällä toimii kolme 1970-luvulla perustettua teatteria, kuusi 1980-luvulla pe­ rustettua teatteria, seitsemän 1990-luvulla pe­ rustettua teatteria ja yli viisikymmentä 2000luvulla perustettua teatteria, ryhmää tai soo­ loteatteria sekä kymmeniä freelancereita.

Ryhmien ja sooloteattereiden lisäksi nukke­ teatterikentällä on lukuisia produktiokohtai­ sesti ja pitempäänkin toimivia sekä muuttu­ vien ja poikkitaiteellisten kokoonpanojen työryhmiä, jotka koostuvat alan ammattilai­ sista ja eri taidealojen tekijöistä. Suurimmat tuotantokohtaisista kokoonpanoista ovat ­olleet yli 20 tekijän ryhmiä, jotka ovat esimer­ kiksi tehneet Turussa jo kaksi Shakespearen näytelmää suurtuotantoina yhteistyössä TEH­ DAS teatterin kanssa.

V

akituinen työ neljänneksellä

Valtionosuusjärjestelmässä lasket­ tavia henkilötyövuosia nukketeatteri­ alalla on 38, jotka sijoittuvat kolmelle 1970luvulla perustetulle VOS-nukketeatterille (He­vosenkenkä Espoossa, Sampo Helsingissä ja Mukamas Tampereella). Julkiset avustukset (yhteensä noin 1,8 miljoonaa euroa) mahdol­ listavat näiden teattereiden toiminnan alansa suurimpina ja vakaimpina työllistäjinä. meteli 3/2015 23

kari vainio

valtionosuuksia ja henkilötyövuosia ei jaettu lainkaan alalle. Nukketeatterialan julkinen rahoitus väheni käytännössä 40 %. Nukke­ teatterikeskus Poiju on ponnistellut valtion­ osuuskelpoisuudesta, jonka puitteissa se il­ moitti vuonna 2012 valtiolle 10 henkilötyö­ vuotta. Valtionosuutta ei tällekään mittavalle toimijalle ole vielä myönnetty.

E

Engineering Theatre AKHE (RUS), Taideakatemian nukketeatterilinjan opiskelijat ja TIP-Connection ry: Abduction of Europa.

Vakituisia työpaikkoja on hieman yli neljän­ neksellä kaikista nukketeatterialan ammatti­ laisista. Taiteellisen henkilökunnan lisäksi näissä teattereissa työskentelee valo- ja ääni­ teknikoita sekä tuottamisen, markkinoinnin ja tiedottamisen ammattilaisia.

Kiinteiden työpaikkojen lisäksi VOS-nukke­ teatterit ovat tarjonneet eri ammattikuntien edustajille lukuisia määräaikaisia ja vierai­ lusopimuksia sekä harjoittelupaikkoja alalle valmistuville. VOS-nukketeattereissa voidaan maksaa teatteriammattilaisten työehtosopi­ musten mukaisia palkkoja ja noudattaa eri ammattien työnkuvia.

Valtion harkinnanvaraista toiminta-avus­ tusta nauttii kolme 2000-luvun taitteesta läh­ tien perustettua nukketeatteria: oululainen Akseli Klonk, Helsingissä päämajaansa pitävä Nukketeatterikeskus Poiju ja turkulainen ­Aura of Puppets -yhteenliittymä. Ne pystyvät vaatimattoman julkisen rahoituksen turvin (yhteensä hieman yli 200 000 euroa) työllis­ tämään toistakymmentä nukketeatterin am­ mattilaista, joiden joukossa on kaksi kolme tiedottaja-tuottajaa. Yhteensä näiden teat­ tereiden ja tuotantokeskusten piirissä toimii yli 70 alan ammattilaista. Vierailijoita nämä teatterit työllistävät määräaikaisilla sopimuk­ silla runsaasti produktioissaan, jotka valmis­ 24 meteli 3/2015

tetaan vaihtelevien apurahoitusten tai yhteis­ työ­kuvioiden turvin. Näiden teattereiden ­esitysmäärät ja oma tulonhankinta ovat vähäi­ sen julkisen rahoituksen vuoksi erittäin suu­ ret verrattuna sekä VOS-nukketeattereihin että koko muuhun teatterikenttään.

A

rmahdus viimeksi 1993

Pysyviä työpaikkoja nukketeatteri­ kentälle on julkisen rahoituksen ja tuotannollisten rakenteiden vähäisyyden vuoksi ollut erittäin vaikea luoda 1990-luvul­ ta lähtien. Yksikään vapaan kentän ns. lain­ suojattomista nukketeatteritoimijoista ei ole vuoden 1993 jälkeen päässyt teatteri- ja orkes­ terilain takaaman VOS-rahoitusjärjestelmän piiriin. Peukalopotin ja Vihreän Omenan ja lopetettua toimintansa 1996 ja 2003 niiden

Pysyviä työpaikkoja nukketeatterikentälle on julkisen rahoituksen ja tuotannollisten rakenteiden vähäisyyden vuoksi ollut erittäin vaikea luoda 1990-luvulta lähtien.

sittävien taiteiden prekariaatti

Vapaan kentän nukketeatteriryhmät ja sooloteatterit sekä yksittäiset taitei­ lijat hankkivat toimeentulonsa lyhytaikaisilla apurahoituksilla ja keikoilla, projekteilla ja koulutustoiminnalla, joilla ei pystytä takaa­ maan jatkuvaa työllisyyttä ja toiminnan jatku­ vuutta. Lähes kaikilta puuttuvat omat tuo­ tannolliset rakenteet, pysyvä rahoitus sekä esiintymis- ja harjoitustilat. Resurssien puut­ tuessa vapaan kentän nukketeatterintekijät ovat myös vailla kiinteitä työsuhteita ja sen myötä ilman eläketurvaa.

Tämän kentän nukketeatterintekijät ovat valtaosin teatterialan prekariaattia, pätkätyö­ läisiä, jotka siirtyvät jaksottaisesta työllisyy­ destä työttömyyteen riippuen produktioista, työryhmistä ja apurahoista. Muutamat soolo­ teatteritoimijoista ovat onnistuneet vuosien ja vuosikymmenten mittaan työllistämään ­itsensä täysipäiväisesti sekä esiintyjinä että kouluttajina yksityisyritteliäisyyden pohjalta.

Muita nukketeatterialan tekijöitä työllistäviä tahoja ovat monenlaiset projektit ja hankkeet soveltavan ja terapeuttisen nukketeatterin ­sekä museo- ja muun pedagogiikan alueilla, joiden työllistävyys on hyvin vaihtelevaa ja ­lyhytkestoista.

Yksikään ns. puheteatteri tai VOS:a nautti­ va ei-nukketeatteri ei ole palkannut nukkete­ atterintekijöitä vakinaiseen työsuhteeseen, vaan ne käyttävät harvakseltaan alan ammat­ tilaisia lyhyissä vierailutehtävissä esim. nu­ kentekijöinä, ohjaajina, harvemmin näytteli­ jöinä. Useimmiten kiinteiden teattereiden nukketeatteriproduktioissa talon omat näyt­ telijät, tanssijat ja muut taiteilijat toimivat nu­ keillanäyttelijöinä ilman nukketeatterialan koulutusta. Joissakin harvoissa kaupungin­ teattereissa on 2000-luvulla toteutettu muu­ tamia suuren mittakaavan nukke-, esine- ja varjoteatteriproduktioita, joissa nukketeatte­ rin ammattilaiset ovat työskennelleet talon omien taiteilijoiden rinnalla. Määräaikaisista töistä on maksettu vaihtelevasti teatteriam­ mattilaisten työehtosopimusten mukaisia palkkioita. Useimmiten niistä on jouduttu tinkimään eivätkä työnantajat ole esimerkiksi ymmärtäneet, että visualistin ja nukkesuun­ nittelijan työstä kuuluisi maksaa ammatti­ lavastajan ja -suunnittelijan palkkiot. www.teme.fi

Maria Baric Company

Ammatillinen edunval­ vonta on yksi tärkeimmistä ­tehtävistä nukketeatteri­ alalla, jonka vapaalla ­kentällä esiintyy hyvinkin vaihtelevia käytäntöjä

T

ilojen ja tilausten puute ongelmana

Nukketeatterialan työllisyyteen vai­ kuttaa tällä hetkellä erittäin paljon ­vakinaisten esitystilojen, kulttuurimäärära­ hojen ja kiertuerahoituksen puute Suomessa.

Vakinaisia esitystiloja nukketeattereilla on tällä hetkellä Suomessa ainoastaan VOS-teat­ tereilla Mukamas (Tampere), Hevosenkenkä (Espoo) ja Sampo (Helsinki), joilla on näyt­ tämöt yleisö- ja näyttelytiloineen. Turussa TEHDAS Teatteri tarjoaa näyttämön sekä tur­ kulaisille että vieraileville nukketeatteriryh­ mille muiden tuotantojensa lomassa. Nukke­ teatterikeskus Poiju on aktiivisesti etsinyt Helsingistä asianmukaisia tiloja, joissa voi­ taisiin käynnistää myös työllisyyttä edistävä nukketeatterin aluekeskus. Toistaiseksi tälle suunnitelmalle ei ole löytynyt rahoitusta.

Niinpä Poiju on 100 % kiertueteatteri, kuten valtaosa alan toimijoista.

2000-luvun kuluessa kuntien, koulujen, päiväkotien ja muiden kulttuurimäärärahoja on leikattu eikä valtion budjetissa ole lain­ kaan kiertueisiin suunnattuja määrärahoja niin kuin vielä 1990-luvulla. Vapaan kentän taiteilijoiden on erittäin vaikea rahoittaa koko

Hannu Seppälä

Sixfingers Theatre: Päivänpolttaja.

www.teme.fi

Nukketeatteri Sampo / Maria Baric Company: Tulilintu.

toimintaansa ja kiertueitaan ilman julkista tu­ kea ja maksukykyisiä esitysten tilaajia. Tämä vaikuttaa väistämättä alan työllisyyteen ja ­kokonaisuudessaan kulttuurin saatavuuteen.

A

mmatillinen ja kulttuuripoliittinen edunvalvonta ja ammatillinen järjestäytyminen

Suomessa nukketeatterintekijöiden amma­ tillinen järjestäytyminen ei ole uusi asia: 1970luvulla perustettujen viiden ammattinukke­ teatterin työntekijät kuuluivat alusta alkaen omiin ammattiliittoihinsa. Valtionosuutta nauttivissa nykyisissä ammattinukketeatte­ reissa noudatetaan teatterialan työehtosopi­ musta, toimenkuvat ja palkkaukset on määri­ telty työtehtävien mukaisiksi.

Harkinnanvaraista toiminta-avustusta naut­ tivassa Nukketeatterikeskus Poijussa useim­ mat jäsenet ovat ammatillisesti järjestäytynei­ tä ja heidän palkkauksensa pyritään hoita­ maan teatterialan tariffien mukaisesti. Myös turkulaisen Aura of Puppets -yhteenliittymän jäsenistä ja muun vapaan kentän toimijoista monet kuuluvat teatterialan ammattiliittoihin tai Takuun. Järjestäytymisaste on kuitenkin alhainen etenkin nuoren polven tekijöiden keskuudessa.

Ammatillinen edunvalvonta on yksi tär­ keimmistä tehtävistä nukketeatterialalla, jon­ ka vapaalla kentällä esiintyy hyvinkin vaih­ televia käytäntöjä palkkioiden, palkkauksen ja työnkuvien suhteen.

Nukketeatteriammattilaisten palkkaus- ja työehtoasioihin tulisi luoda yhteneväinen ­sopimusjärjestelmä, joka huomioi kiertävien ammattiteattereiden erityistarpeet ja erityis­ ammattilaisten, kuten nukenrakentajien, työstään saamat korvaukset, todetaan Nukketeatteri 2013 -selvityksessä. Temen yhteydessä toimiva Nukketeatterikilta on perustettu ­keskustelemaan alan sopimuksista ja työn­ kuvista, työllisyydestä ja sen parantamisesta, sosiaali- ja eläketurvasta, työhyvinvoinnista sekä jatko- ja täydennyskoulutuksen tarpeista.

Keikkapalkkioiden hintahaitaria on jo koot­ tu Suomen Uniman sivuille, joilta löytyy kier­ tävien nukketeatteriesitysten ja koulutusten luetteloa. Kilta on saanut keväällä 2015 aikaan alan palkkasuositukset, joissa noudatetaan Temen taulukoita. Suomen Uniman netti­ sivuilta www.unima.fi löytyvät sekä palkka­ suositukset että Nukketeatteri 2013 -selvitys.

Tehtävää on myös alan koulutuksen turvaa­ misessa, alueellisen toiminnan kehittämises­ sä, kotimaisessa ja kansainvälisessä verkostoi­ tumisessa sekä monella muulla osa-alueella, joilla varmistetaan alan kehittäminen ja tule­ vaisuus. Päättäjiin ja rahoittajiin nukketeat­ terikentän kaikkien toimijoiden tulisi olla ­aktiivisessa yhteydessä sekä paikallisella että valtakunnallisella taholla.

• Maiju Tawast Kirjoittaja on nukketeatteriammattilainen ja Nukketeatterikillan aktiivi.

Maiju on yli 30-vuotisella urallaan tutkinut, ­tallentanut ja puolustanut nukketeatteria. meteli 3/2015 25

Tekijältä tekijälle Sarjassa henkilö A valitsee itselleen teoksen (elokuva, esitys, kirja, kuva tms.), tekijän, r­ yhmän, tapahtuman tai ilmiön ja kertoo siitä l­ yhyesti.

Lisäksi hän haastaa henkilön B m ­ ukaan, viemään ­taideviestiä eteenpäin.

Ä

iti, tytär, sisar, vaimo, ystävä, kumppani, mummu?

Hippi, punkkari, ihastunut, ­vihastunut?

Vimmainen, hupsu, hauska?

Shoppaileva, nuori, iäkäs, keski-ikäinen, vaihdevuosinen, elämää nähnyt?

Kokematon, kokeileva, alistuva?

Uskollinen, uskoton, avoin, hiljainen, ­opiskeleva, uskonnollinen?

Epäilevä, saalistava, suorittaja, hymyilevä, ainutlaatuinen?

Raskaana, lapseton, rikas, raiskattu, ­ruskettunut, irtoripsinen?

Seksikäs, kateellinen, kaipaava, rakastava ja rakastettu?

Voiko naista kategoroida vai onko nainen aina nainen monine erilaisine puolineen?

Espoon Työväenopiston Opistotetterin Moninainen -naisteos, keväällä 2015 monen naisen toteuttamana naisille ja niiden mie­ hille, veljille, iseille ja isoiseille, kaikille maa­ ilmaan syntyneille; kohdusta tai sektiolla, epiduraalilla tai ilman.

Ohjaamani teos on kunnianosoitus naisen elämälle ja moninaisuudelle. Teoksesta voi löytää itsensä niine monine rooleineen mitä itse kokee olevansa tai näkee peilikuvastaan ehkä löytää vanhasta fotoalbumin muovi­ taskusta vuosilta Kekkonen–Ahtisaari. Vai ­tapahtuuko kaikki sittenkin aina jollekin ­toiselle; kaverille, naapurille tai sanomaleh­ den sankarille?

Tätä voi katsoa ja saa nauraa, liikuttua, ­arvuutella, tuntea myötätuntoa, ahdistusta, helpotusta, oivallusta, samaistua, muistella, tulla lihaksi, naiseksi, naaraaksi ja luomakun­ nan kruunuksi.

Olla kaiken rakkauden arvoinen!

Naisessa asuu viisaus, rakkaus ja luovuus – ikään katsomatta!

Jokainen nainen on ainakin yhden käsikir­ joituksen ja esityksen arvoinen, mittaamaton, arvaamaton, muodollinen, sydämellinen.

Olkoon tämä oodi jokaiselle naiselle!

Rohkeaa ja myötätuntoista naista maailma tarvitsee. Kunnioituksella siirrän viesti­ kapulan naisteoksessa esiintyvälle, rohkealle naiselle Saijalle.

• Heli-Liliah Salminen 26 meteli 3/2015

www.teme.fi

www.teme.fi

meteli 3/2015 27

PQ15

PQ Suomalaiset skenografiaosastot palkittiin PQ:ssa Prahassa

S

uomen opiskelija- ja ammattilaisosastot voitti­vat kumpikin kulta­mitalin maailman suurimmassa ­lavastustaiteen tapahtumassa Prague Quadrennia­ lessa, joka järjestettiin 18.–28. ­kesäkuuta Prahassa.

Kesän 2015 teemoja olivat musiikki, ilmasto ja politiikka.

Opiskelijoiden osasto The Other Side palkittiin näyttelyn parhaana opiskelijaosastona. Ammattilaisosasto Weather Sta­tion sai mitalinsa parhaasta mediankäytöstä, ja pääsi myös kolmen Golden Triga -pääpalkintoehdokkaan joukkoon.

Pääpalkinto meni Viroon, jonka kansallinen osasto esitteli NO99-teatterin konseptia ja produktiota Ühtne ­Eesti – Unified Estonia.

Joka neljäs vuosi järjestettävä Prague Quadrennial on maa­ilman suurin kansainvälinen skenografian katselmus. Näyt­ telyssä ovat edustettuina erityisesti lavastuksen, ­pukusuun­nittelun, valosuunnittelun, äänisuunnittelun, kuvasuunnitte­ lun ja teatteriarkkitehtuurin alat.

28 meteli 3/2015

Suomelle kaksi kultamitalia Suomen näyttelyosasto keskittyi tänä vuon­na ääneen. Neljän eri teoksen kokonaisuus Weather Station esitteli suomalaista nykyäänisuunnittelua ja -taidetta. Näyttely koostui projekti­ dokumentointeihin pohjautuvista mediateoksista ja ääniinstallaatioista. Osaston kokonaisuuteen valitut ­taiteilijat ja teokset olivat: Water Tower taiteilijoinaan Elina Lifländer, Kristian Ekholm, Nanni Vapaa­vuori ja Leila Kourkia, The Sound of Music (in a box), taiteilijoinaan Heidi Soidinsalo, Kasperi Laine, Ville Seppänen ja Jani-Matti ­Salo sekä Antti Mäkelän Melting Point ja Antti ­Nykyrin Sound Forest.

Suomen ammattilaisosastosta on vastannut Suomen Ois­ tat-keskus jo 70-luvulta läh­tien. Suomen kansallisen osas­ ton kuratoivat tällä kertaa lavastustaiteilija-tutkija Maiju Loukola ja esitysdramaturgi-äänitaiteilija ­Timo Heinonen.

Näyttelyn tuottaja oli valosuunnittelija Mia Kivinen ja tekni­ sestä tuotannosta vastasi valosuunnittelija Ada Halonen.

Suomen opiskelijaosasto The Other Side toteutettiin Aaltoyliopiston ja Teatterikorkeakoulun yhteistyönä. Teoksessa oli joustava, kultainen seinä, joka jakoi tilan diagonaalisti kahtia, ja seinää koskettaessa tilan äänimai­sema ja valaistus muuttuvat; eri puolilla olevien kokijoiden välille syntyi yl­ lättävä, fyy­sinen vuorovaikutus. www.teme.fi

PQ15

1 5 The Other Side -työryhmään osallistui muun muassa lavas­ tuksen, valosuunnittelun, arkkitehtuurin, median ja puku­ suunnittelun opiskelijoita useista eri maista: Anders Karls (Suomi), Dan Palarie (Moldova), Eero Erkamo (Suomi), Guy Dowsett (Australia), Heli Salomaa (Suomi), Ina Saari­ nen (Suomi), Joanna Wojciechowicz (Puola), Lauren ­Sever (USA), Mimosa Norja (Suomi), Niklas Pöllönen (Suomi), Oscar Eriksson Furunes (Norja), Paola Guzman Figueroa (Kolumbia), Susanna Suurla (Suomi) ja Teo Paaer (Suomi).

Projektin vastuuopettajina toimivat pukusuunnittelun professori Sofia Pantouvaki, ­lavastuksen lehtori Sampo ­Pyhälä sekä valosuunnittelun lehtori Kimmo Karjunen.

Muitakin suomalaisia osallistujina PQ:n ohjelmistossa oli mukana myös muita suomalaisia tai­ teilijoita. SpaceLab-sarjassa työpajat pitivät muun muassa lavastaja-esitystaiteilija Kaisa Illukka ja skenografi Kirsi Manninen. Tribes-sarjassa olivat performanssillaan muka­na lavastaja Sattva-Hanna Toi­viainen ja pukusuunnittelijat Maria Rosenqvist ja Anna Sinkkonen.

Viisivuotias KOKIMO-ryhmä osallistui uudella paikkasidon­ naisella ja kaupunkitilassa liikkuvalla esityksellään kansain­ väliseen, kuratoituun näyttelyosuuteen Performing Space. www.teme.fi

Lavastaja-pukusuunnittelija Reija Hirvikoski veti keskus­ telusarjaa Breakfast With Reija. Vakivieraanaan tilaisuuksissa hänellä oli valosuunnittelija-lavastaja Kalle Ropposen tai­ teilijahahmo Madame Break Fast.

Suomalaisia teatterialan taiteilijoita, ammattilaisia, opis­ kelijoita sekä opettajia ja tuotantotahojen edustajia näkyi tapahtumassa runsaasti.

Näyttelyyn osallistui tänä vuonna 78 maata ja se kokosi Prahaan akkreditoituneita tai­teilijoita, tutkijoita ja tekijöitä kaikkiaan 90 maasta. Kävijöitä PQ:ssa oli 180 000.

• Raisa Kilpeläinen

Lisätietoja: www.pq.cz/en

Suomen Oistat-keskus järjestää kulu- Kiasmassa järjestettävän /teatteri. van syksyn aikana k­ aikille avoimen nyt-festivaalin ilmastonmuutos PQ-aiheisen tilaisuuden, jossa poh­ -teema liittyy PQ:ssakin näkynee­ditaan muun muassa aihetta Per­seen kol­mevuotiseen EU-projektiin formance Design. Tilaisuuden ajanShared­Space: Music Weather Politics. kohta ilmoitetaan myöhemmin.

Kiasma-teatteri on mukana projektissa yhteistyöjärjestäjänä. www. kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ kiasma-teatteri/teatteri-nyt-2015

meteli 3/2015 29

PQ15

01

02

03

04

05

06

pq2015 kuvina 30  meteli 3/2015

www.teme.fi

kuvat reija hirvikoski (01–05), tomi humalisto (06), kokimo (07–15), raisa kilpeläinen (16–22), Kimmo karjunen (23–24), jani-matti salo (25–29), ada halonen (30), tellervo syrjäkari (31–33)

PQ15

07 08 09

10 11 12

13

14

15

www.teme.fi

meteli 3/2015 31

PQ15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

32  meteli 3/2015

www.teme.fi

PQ15

25

26

27

28

29

30

31

32

33

www.teme.fi

meteli 3/2015 33

PQ15

The student section The Other Side was a collaborative effort of Aalto University and the Theatre Academy, Helsinki, curat­ ed and tutored by Sampo Pyhälä, ­Lec­turer in Scenography and Sofia Pantouvaki, ­Professor in Costume Design (Aalto University, School of Arts, Design and Architecture) and Kimmo Karjunen, ­Lecturer in Lighting ­Design (University of the Arts Helsinki, Theatre Academy).

The work is formed by an elastic wall which ­divides the space in two. When the wall is touched, the soundscape and the lighting change, and a physical, un­expected and amus­ ing interaction takes place as well as individual narratives ­between visitors on the two opposite sides. The work was praised by the PQ Jury members for qualities such as its abili­ ty to create dynamics between the parts of the divided space, as well as its attraction, ­playfulness, and use of materials. text Sofia Pantouvaki and Sampo Pyhälä

Gold Medal PQ 2015 for Best Exposition in the Student Section Finland:

The Other Side 34 meteli 3/2015

www.teme.fi

paola guzman

PQ15

www.teme.fi

meteli 3/2015 35

PQ15

Paola Guzman & Joanna Wojciechowicz

36 meteli 3/2015

T

he project for the PQ15 Student Section of Finland was a collaboration between the ­Department of Film, Television and Scenography of A ­ alto University and the Degree Programmes in Sound and Lighting Design of the Theatre Academy, Uni­versity of the Arts Helsinki.

The student team also included students from the Departments of Architecture and of Media (Media Lab), Aalto University.

The Other Side student team: Anders Karls (Finland), Dan Palarie (Moldova), Eero Erkamo (Finland), Guy Dowsett (Aus­ tralia), Heli Salomaa (Finland), Ina Saarinen (Finland), Joanna Wojciechowicz (Poland), Lauren Sever (USA), Mimosa Norja (Finland), Niklas Pöllönen (Finland), Oscar Eriksson Furunes (Norway), Paola Guzman Figueroa (Colombia), Susanna Suurla (Finland) and Teo Paaer (Finland)

www.teme.fi

PQ15

I

paola guzman

www.teme.fi

n our minds, the key for an educational and mean­ ingful process and a fair chance towards creating an intriguing exhibit was to encourage the students to think beyond their preconceptions of what ex­ hibition design means. We challenged the students to explore various approaches to exhibiting per­ formance design, hoping that the group would find inspi­ ration from within their own interests and experiences.

Therefore, the curatorial approach for the creation of the Finnish Student Section exhibit was to give the students large responsibility on both selecting the right working methods for their team as well as in shaping the design it­ self. Our role was to stimulate their collaborative process, nurture their inspiration, and to provide feedback, infor­ mation and resources.

The exhibition space at the Kafka House in the old town of Prague was one of the smallest available, but it had a very inviting character with old wooden floors, a high ceiling and a view to the square. The choice of the space was done at an early stage and it was deliberate to offer the students a relevantly restricted environment which did not have an independent entrance; the visitors of our exhibit would have to enter through our neigh­ bouring exhibitions.

The tutor-curators’ role was also to plan and tend a ­process for the development and realisation of a concept allowing a lot of room to the students for decision making.

We started with a ‘kick-off’ week, in the autumn of 2014, which functioned as an introduction to PQ and to the cho­ sen exhibition space as a source of inspiration; it was also the place for early brainstorming without any practical or financial limits. This let students discuss a number of ide­ as openly, expanding the potential of what could be done.

We encouraged them to do what they actually really liked, not anything a ‘proper’ exhibit representing Finland ‘ought’ to be. ‘Bad’ ideas were also an option to consider.

In the concept development phase, the curators’ work was mainly to ensure a very open discussion among the students, and to observe that everyone would feel as com­ fortable as possible with working in this team, finding their individual roles. We set regular meetings and dead­ lines to help them consolidate their ideas. We did not inter­ vene in this phase by suggesting themes or giving concep­ tual directions; on the contrary, we aimed at motivating the students’ thinking by posing questions. At this stage, the students came up with a few practical ideas that inter­ ested them, which all contained the concept of communi­ cating, in one form or another, through a barrier or be­ tween spaces. This was an early rough shaping of the final concept of the triptych separation/communication/inter­ action, which was our response to the PQ theme, Politics.

The design phase was driven by a lengthy exploration of materials, which informed and developed the concept fur­ ther. The students shared a common will to come up with

We encouraged them to do what they actually really liked, not any­ thing a ‘proper’ exhibit representing Finland ‘ought’ to be. ‘Bad’ ideas were also an option to consider. a simple and clear idea, which we also welcomed. They were particularly intrigued by the option of radically ­dividing the exhibition space into two parts that would seemingly have no connection, but would eventually re­ veal the visitor a peculiar way to interact and communi­ cate. The idea of a ‘wall’ was born. When the first samples of a rubber membrane were set up in the workshop, the entire team was mind-blown by the tactile qualities and the interaction that it instantly provoked. The exploration of materials then led to breaking the convention of the wall as a solid construct. The tests were also invaluable for the development of an embedded sensor system and an interactive soundscape and lighting, both of which be­ came an integral part of the experience.

The realisation of the design was undertaken by the ­student team with support from our workshop master, Jyri Lahelma, and supervision by Sampo Pyhälä. Despite the students being eventually dispersed among many dif­ ferent courses and projects, they stayed in close contact and managed to mount the exhibit for testing with audi­ ence from our schools including the President of Aalto University. These tests raised some thoughts on how easily the PQ audience would engage in interaction with the membrane – a worry that was immediately forgotten once the exhibition opened in Prague. Both we, tutors-cura­­tors, and the students received a flood of enthusiastic feed­ back from the visitors, from other students, and our inter­ national colleagues.

What is true is that, whenever we visited The Other Side, we would play and rediscover our own exhibit. Hence, when we were invited to be present at the awards ceremo­ ny, we were not fully surprised. Yet, winning the Gold Medal PQ 2015 for the Best Exposition in the Student Sec­ tion was exhilarating for the entire team.

A few days later, this feeling doubled up when we also received the PQ Children’s Award, awarded directly by child audiences!

• Professor Sofia Pantouvaki and Lecturer Sampo Pyhälä at Aalto University, Finland.

meteli 3/2015 37

PQ15

Digitaalista piırtämistä virtuaaliselle paperille teksti ja kuvat Kirsi Manninen

www.teme.fi

PQ15

P

ukusuunnittelijoiden työ­tavat muuttuvat, työprosessi voi alkaa samaan aikaan useam­ massa eri paikassa ja maassa. Digitaalinen piir­ täminen ja yhteyden pitäminen on moderni keino, jota suunnitteleva työryhmä voi hyödyn­ tää yhteisessä kommunikoinnissaan. Kosketusnäytöllis­ ten taulutietokoneiden piirto- ja kuvankäsittelyohjelmien myötä digitaalinen piirtäminen suoraan laitteen näyttöön on mullistanut koko luonnosten suunnitteluprosessin helppoudessaan ja monipuolisuudessaan.

Olen käyttänyt tietokonetta jo 80-luvulta saakka apuna suunnitellessani pukuja. Aiemmin piirsin hahmot pape­ rille ja skannasin ne koneelle, minkä jälkeen väritin luon­ nokset tietokoneen piirustusohjelman avulla. Myöhem­ min käytin myös erillistä piirtopöytää. Stylus-kosketus­ kynällä tai sormella suoraan taulutietokoneeseen piirtä­ minen uudisti modernilla tavalla luonnosten suunnittelu­ prosessin. Piirtäessäni pukuluonnoksia suoraan taulutie­ tokoneen näytölle, toimin samoin kuin paperille luonnos­ tellessani, joskin virheiden korjaaminen on helpompaa.

Maalatessani vesiväreillä paperille, siveltimen vetoja on vaikea muuttaa jälkikäteen. Maalatessani ”vesiväreillä” digitaaliselle näytölle, pystyn helposti kokeilemaan värejä kuvassa oleviin erillisiin tasoihin ja korjaamaan virheitä kumoa-painikkeella.

Olen itse ollut perinteisesti pc:n käyttäjä, mutta taulu­ tietokone pienen kokonsa, halpojen ohjelmiensa ja helppo­ käyttöisyytensä vuoksi on alkanut kulkea ”luonnostelu­ lehtiönä” mukanani palavereissa, harjoituksissa ja läpi­ menoissa.

Pukusuunnittelun opiskelua Tšekkoslovakiassa.

Aika Prahassa, jolloin ei ollut aavistustakaan mahdol­ lisuudesta piirtää digitaalisesti kosketusnäytölle Olen itse opiskellut skenografiaa Damussa (damu.cz/en) vuonna 1987 Suomen ja Tšekkoslovakian valtioiden väli­ senä stipendiaattina. Koska kurssit Damussa olivat tšekin kielellä, keskityin opiskelussa maalaamiseen, elävän mal­ lin piirtämiseen ja suunnitteluaineisiin.

Tšekkoslovakia oli tuohon aikaan Neuvostoliiton mie­ hityksen alla, mikä näkyi myös opiskelijan jokapäiväises­ sä elämässä. Materiaaleista oli pulaa ja värejä löytyi ra­ joitetusti, vaati sinnikkyyttä ja luonnetta saada opetusta, löytää kaupat joissa myytiin taiteilijatarvikkeita ja vielä onnistua ostamaan ne sieltä. Neuvostoliiton kulttuuri­ perinnön mukaan asiakkaita ei tarvinnut palvella, varsin­

Stipendiaattina minua kohdeltiin joko tšekkiläisenä tai suomalaisena opiskelijana, riippuen siitä, kumpi minulle oli hankalampaa. www.teme.fi

kaan länsimaalaisia, jotka eivät osanneet kunnolla kieltä ja tulivat maasta, johon tavallisilla tšekkiläisillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä matkustamaan.

Stipendiaattina minua kohdeltiin joko tšekkiläisenä tai suomalaisena opiskelijana, riippuen siitä, kumpi minulle oli hankalampaa. En voi muuta kuin kiitollisena muistella opiskeluaikaani Prahassa, se opetti valtavaa sinnikkyyt­tä ja tahdonvoimaa hoitaa haluamiani asioita eteenpäin.

Prahan keväästä 1987 mieleenpainuvimpia ja yhä upeil­ ta tuntuvia elämyksiä olivat Svobodan näyttävät lavastuk­ set kansallisteatterissa, Laterna Magican esitykset, vaikut­ tavat nukketeatteri kokemukset ja tietenkin poliittinen teatteri, jossa esityksiin oli ovelasti ujutettu satiirisia piik­ kejä valtaapitävää järjestelmää vastaan. Praha Quadren­ nial sattui vielä samalle keväälle ja tarjouduin vapaaehtoi­ seksi auttamaan Liisi Tandefeltiä pystyttämään omaa osastoaan. Tandefelt voitti pukusuunnittelusarjan kulta­ mitalin TTT:n My Fair Lady -musikaalin puvustuksellaan.

↑ PQ:n aikana sokkeloisessa Prahan keskustassa suuntavaistottomankin oli helppo löytää Damu, joka ­sijaitsi lähellä Kaar­len sillan tois­ta päätä.

Jos kulki koko ajan vastavirtaan vyöryvää turistimassaa, niin ennemmin tai myöhem­ min saapui koululle.

meteli 3/2015 39

PQ15

↑ Kuvassa vasemmanpuoleinen kuva on maalattu tusseilla 1987 ja oikeanpuoleinen digitaalisesti SketchBook-ohjel­mal­ la tabletille 2015. Alku­peräinen kuva onharjoitustyö Tše­hovin Kolmen ­sisaren karaktääreihin Da­musta.

PQ 87 teemaosastolla olivat aiheena Tšehovin näytel­mät. Kaikki opiskelijat Damussa olivat harjoitustyönään kevään aikana suunnitelleet puvut ja lavasteet Tšehovin Kolmeen sisareen. Omat luonnokseni karäktääreihin tein samoin metodein kuin muutkin opiskelijat koulussa. Maa­ lasin luonnokset Kolmen sisaren hahmoihin nestemäisillä tusseilla, jälki on upeaa, jos hallitsee vaativan tekniikan, joka ei anna armoa väärille siveltimenvedoille. Nykyisin pukusuunnittelijan käyttöön on tullut sellaisia tekniikoi­ ta, joita tuohon aikaan ei pystynyt edes kuvittelemaan.

Olen myöhemmin harjoitustehtävinä toteuttanut samai­ sia Kolmen sisaren luonnoksia digitaalisena versiona.

PQ 2015 ja paluu opettajaksi Damuun 28 vuotta myöhemmin palasin takaisin opettajana enti­ seen kouluuni pitämään digitaalisen piirtämisen työ­pajaa pukusuunnittelijoille Praha Quadriennalessa. PQ on maailman suurin esittävien taiteiden, skenografian ja teatteriarkkitehtuurin näyttely. Se järjestettiin ensim­ mäisen kerran vuonna 1967 ja siitä lähtien se on nimensä mukaisesti järjestetty joka neljäs vuosi. Vuonna 2015 osal­ listujia ja vierailijoita näyttelyyn saapui maailmanlaajui­ sesti yli 70:stä maasta. Niin myös PQ:ssa järjestämälleni kurssille osallistui pukusuunnittelijoita ympäri maail­maa.

Kaukaisimmat oppilaat tulivat Perusta ja Australiasta.

Oli upeaa päästä vetämään kurssia Damuun.

Valtava määrä nostalgisia tunteita nousi mieleeni pala­ tessani entiseen opinahjooni, joka aikanaan herätti miltei kauhun sekaista kunnioitusta. Kommunistisena aikana professoreiden sana oli laki, eikä länsimaisesta demokraat­ tisesta voinut kuin haaveilla.

Rakennus huokui samaa arvokasta auktoriteettiään kuin opiskeluaikanani, muuten paikka oli muuttunut viehättä­ 40 meteli 3/2015

vän rennoksi. Ala-aulaan oli ilmestynyt moderni opiskeli­ jakahvila, jossa PQ:n aikaan oli hyvinkin kansainvälinen ilmapiiri. Kahvila oli hyvä paikka vaihtaa kuulumisia kolle­ goiden kanssa digitaalisesta piirtämisestä ja sen ilmiöistä maailmalla. Damu sijaitsee aivan Kaarlen sillan kupeessa.

Opiskeluaikanani koulumatkallani kävellessäni pitkin Kaarlen siltaa, saatoin olla ainoa kulkija koko komealla sillalla, nyt turistit selfietikkuineen vyöryivät valtavana massana pitkin siltaa lähettäen digitaalisia kuvia sosiaali­ seen mediaan. Digitaalisten kuvien käyttö ja niiden muok­ kaaminen on nykyisin osa jokapäiväistä arkea.

PQ:ssa pitämäni Workshop oli kaksipäiväinen ja nimel­ tään: Costume Designers and Digital Drawing – How to use iPad as digital sketch­book in the design process. Parin päivän kurssin aikana keskityttiin siihen kuinka pukusuunnit­ telijat pystyvät käyttämään iPadia digitaalisena luonnos­ lehtiönä. Assistenttinani toimi koko workshopin ajan ­kanadalainen teatteritieteiden opiskelija Asha DeboranHotrum York Universitysta Torontosta. Apulaiseni Asha sai olla elävänä mallina kurssilaisille piirustusharjoituk­ sissa ja valokuvamallina harjoitustöissä, joissa ”näyttelijä” puettiin tyylipukuun viime vuosituhannelta ja siirrettiin barokkityylin lavastuksiin. Kansainvälisten kurssilais­ten ikäjakauma oli suuri alle parikymppisistä noin viisi­ kymppisiin. Ikä tai kulttuurierot eivät vaikuttaneet oppi­ miseen, työpaja onnistui hyvin ja osallistujat olivat var­ moja, että tulevat hyödyntämään digitaalista luonnoste­ lua pukusuunnittelijan työssään tulevaisuudessa.

Digitaalisen piirtämisen kursseja virtuaaliselle paperille Suomessa Olen vuosina 2013–2015 pitänyt neljä Lavastus- ja puku­ suunnittelijat ry:n järjestämää kahden päivän mittaista kurssia SketchBook-ohjelman käytöstä suomalaisille jo ammatissa toimiville ja vielä opiskeleville pukusuunnit­ telijoille. Kurssit ovat olleet menestyksekkäitä ja myös henkilöt, jotka ovat vieroksuneet tietokoneita, osoittivat luovuutta ja innovatiivista otetta piirto-ohjelmien käy­ tössä. Kurssien lähtökohtana on ollut ajatus, että jos suunnittelija pystyy piirtämään kynällä paperille, hän pystyy myös luonnostelemaan styluksella pukusuunni­ telmia tabletin kosketusnäytölle. Tarkoituksenani on tulevaisuudessa järjestää jatkokursseja, joilla pukusuun­

Pyrkimyksenäni on luoda selkeä ja ymmärrettävä tutkimus siitä, miten ­digitaalinen piirtäminen virtuaaliselle paperille uudistaa ja muodistaa pukusuunnittelijoiden luonnostelua ja työprosessia. www.teme.fi

PQ15

kommunikoinnissa muun taiteellisen työ­ ryhmän kanssa. Kuvia pystyy nettiyhteyden avulla lähettämään eteenpäin. Valmiiden pukusuunnitelmien tulostaminen onnistuu helposti, mutta tulostinta ei välttämättä tar­ vita, sillä töitä voi myös esitellä suoraan näy­ töltä tai yhdistämällä laiteen projektoriin.

Koska SketchBook-ohjelma sisältää luke­ mattoman määrän tehokkaita luonnostelu­ työkaluja, se antaa mahdollisuuden jokaisel­ le pukusuunnittelijalle toteuttaa luonnokset omalla yksilöllisellä käsialallaan. Suunnit­ telija voi helposti luonnostella virtuaaliselle paperille har­ joituksissa tai vaikka työmatkalla junassa. Papereita, vesi­ värejä, liituja ei tarvitse enää kuljettaa mukana. Mobiili­ laitteen edulliset, muutaman euron maksavat piirto-oh­ jelmat ovat myös taloudellisesti kaikkien saatavilla. Taulu­ tietokoneessa kaikki ”työkalut” ovat samassa paketissa.

Aalto-yliopisto ja taiteen tohtorin tutkimus digitaalisesta piirtämisestä

↑ Harjoitustyö omien kasvojen ja hius­ten muokkaamista Sketch­ Book-ohjel­man avulla. ­Kuvassa pukusuun­ nittelija Maura Sullivan ­Espanjasta. ↗ Luonnostelua mal­ lista worksho­pissa, malli­na ­assistenttini Asha Deboran Hotrum ­Kanadasta. Luon­nos­telemassa puku­ suun­nit­telija Maura Sulli­van.

www.teme.fi

nittelijat saavat syventävää opetusta ohjelmien käytöstä.

Samalla kerään uutta tietoa digitaalista piirtämisestä ­Aalto-yliopistossa suorittamaani taiteen tohtorin tutki­ mustani varten.

Minkälaisia työkaluja kosketus­näytöllisen taulutietokoneen p ­ iirto-ohjelmat sisältävät?

Käyttökelpoiseksi piirto-ohjelmaksi on osoittautunut ­ utodesk SketchBook-ohjelma, joka sisältää noin sata A valmiiksi asennettua erilaista kynää, sivellintä, tussia, lii­ tua, ym. Värien määrä on valtava ja pukusuunnittelija voi luoda myös uusia, omia värikarttojaan ja siveltimiään ja niiden avulla helposti tuoda erilaisten materiaalien ­tuntua luonnoksiin. Suunnittelija voi käyttää erillisiä ta­ soja luonnoksia työstäessään.

Erinomainen apuväline on myös taulutietokoneessa oleva kamera, jota voi hyödyntää kuvaamalla materiaale­ ja, esiintyjiä, lavasteita ja harjoitustilanteita. Näitä kuvia voi käyttää suoraan apuna luonnosten tekemisessä tai

Intohimoni piirtämiseen ja uusien tekniikoiden hyödyn­ täminen luonnostelussa ovat johdattaneet minut suorit­ tamaan taiteen tohtorin tutkintoa jatko-opintoina Aaltoyliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Elo­ kuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella. Tutkimusalani on pukusuunnittelu ja tutkimusaiheeni on Digitaalinen piirtäminen pukusuunnittelijan apuvälineenä eli pikselei­ den käsittely käden kontrolloimana.

Tutkimus perustuu innovatiiviseen lähestymiseen iPad piirustus- ja luonnosteluunohjelmiin pukusuunnittelijan näkökulmasta.

Pyrkimyksenäni on luoda selkeä ja ymmärrettävä tut­ kimus siitä, miten digitaalinen piirtäminen virtuaaliselle paperille uudistaa ja muodistaa pukusuunnittelijoiden luonnostelua ja työprosessia. Samalla tarjoan tutkimukse­ ni kautta tuoreita luonnostelumenetelmiä pukusuunnit­ telijoiden taiteelliseen työskentelyyn. Haluan tuottaa uut­ ta käytäntöön soveltavaa tietoa oman ammattialani muu­ tosvaiheesta. Pitkä kokemukseni pukusuunnittelijana on tuonut minulle runsaasti tietotaitoa suunnittelijan työstä, olen hyödyntänyt digitaalista piirtämistä pukujen luon­ nostelemisessa vuosien ajan ja samalla käytännön koke­ musteni kautta on syntynyt kirjaamatonta hiljaista tietoa (tacit knowledge). Yhtenä taiteen tohtorin tutkimuksen tavoitteena on tämän tiedon kirjaaminen, do­ kumentoiminen ja välittäminen eteenpäin.

• Kirsi Manninen Kirjoittaja on pukusuunnittelija ja lavastaja.

meteli 3/2015 41

Jos haluu saada, on pakko antaa!

Kun elämä potkii, rahat on loppu, ­töitä ei ole näköpiirissä eikä johtaja vastaa meileihisi tai puheluihisi, se ­pelottaa. Eräs ­jäsenemme on kurk­ kuaan myöten täynnä. Hän purkaa tässä tuntojaan. Ei pidä loukkaan­tua, vaikka keskus­telunavaus onkin ­rikinkatkuinen. Moni freelancer tun­ nistaa tästä kipeästä kiukusta monta totuudensiementä. Julkaisemme ­tämän poikkeuksellisesti nimimer­ killä, sillä jäsenemme haluaa vielä ­yrittää työllistyä alalla.

E

tkö meinaa saada töitä? Etkö meinaa löytää työntekijää? Eipä hätää, tässä muutama toimiva, kuumottava vinkki.

Yksinoikeudella sinulle, Metelin lukija.

1

Työntekijä: työnantajasi on aina oikeassa.

Johtajat ovat aina oikeassa. He kyllä ajat­ televat sinun parastasi. Anna heidän loistaa.

Sinä olet työmuurahainen. Ei muuta kuin aivot narikkaan ja sorvin ääreen.

Muista, että paras kaveri on aina johtaja tai ohjaaja. Heiltä saat töitä. He ovat väy­ läsi työelämään. Itse yksin et ole mitään.

Työntekijä: edistä aina sen kollegasi työl­ listymistä, jonka avulla voit itse hyötyä tai kiipiä työelämässä. Mitä niitä luusereita hyysäämään. Etsi kaltaistasi, ja ennen kaikkea arvoistasi seuraa.

Teatterinjohtaja: palkkaa vierailutehtä­ viin aina kavereitasi. Näin pidät lähipiiri­ si tyytyväisenä ja saat sitä mitä haluat.

Voit käyttää palkkaamiasi ystäviä ideamyl­ lyinäsi ja mikä parasta, jopa arjen tukipilarei­

2 3 4

42 meteli 3/2015

nasi vastuullisessa työssäsi. He voivat jopa tehdä osan töistäsi; voit ulkoistaa heille mm. rekrytointeja. Heilläkin on kivoja ­kavereita!

Palkkaaja: oikein – naisen ja miehen euro ei ole saman suuruinen. Heikommalle hameväelle kuuluu lähtökohtaisesti heikompi korvaus heikommasta työstä ja heikommista taidoista. Jätkät sen kun porskuttaa!

Teatterinjohtaja: kännissä uskallat hais­ tattaa pitkät sille vihaamallesi tyypille: sille ahkerimmalle, hauskimmalle ja salaa kuo­ laamallesi. Kukaan ei saa olla parempi eikä kiinnostavampi kuin sinä. Muut onnistujat ovat uhka ainutlaatuisuudellesi.

Työnhakija: lihavaa, naimatonta ja köy­ hää ei halua kukaan. Hankkiudu tiuk­ kaan kuntoon ja vakavaan, vakavaraiseen suhteeseen.

Hanki persoonaasi pönkittämään myös ­joku kallis ja eksoottinen harrastus, josta voit pitää monologeja. Sitten voit mahdollisesti harkita työllistymistä.

Vanha johtaja: dissaa nuoria. Näytä heil­ le heidän paikkansa. Eivät he kuiten­kaan tunne taiteita eivätkä sivistystä. Opeta vähättelemällä, ignoroimalla. Kyllä ennen oli kaikki paremmin. Ei nykyajan nuoret osaa edes lukea.

Ylityöllistetty: työ tulee työn luokse. Si­ nä miellyttämisen ammattilainen, jolla on keikkaa niin ettei paskalle taivu, pidä ­kaikki itselläsi. Eihän sitä tiedä, milloin työt­ tömyyden nöyryyttävä ja haiseva kurimus kohtaisi sinutkin. Ei muuta kuin sukanvartta lihottamaan!

Teatterinjohtaja: muista pitää hovia.

Lupauksia heittelemällä ja ideoita kuuntelemalla pidät ympärilläsi nälkäisen,

5 6

7 8

9

10

vakituisen porukan. Et ole velvollinen anta­ maan heille lupaamiasi töitä, mutta voit ­hyötyä heidän ideoistaan. Voit aina unohtaa niiden alkuperän ja esittää ne ominasi.

Työnantaja: vaadi alaisiltasi vuolasta kiitol­lisuutta – syyllistämällä sitoutat.

Johtaja: puhu vain itsestäsi. Osoita muille erinomaisuutesi. Älä kysele alaistesi kuulumista, töistä tai taiteesta. Olisi­ vat kiitollisia että saavat työskennellä luomasi nerokkaan ohjelmiston parissa.

Työntekijä: tiedä milloin kannattaa olla työtön – työnantajallesi tulee ­ehkä halvemmaksi palkata sinut työttömänä.

Kyttää ja kätyröi, lypsä tietoja ja ui liiveihin.

Veljeile huolella. Ja kuppaa yhteiskunnalta kaikki mitä irti lähtee.

Työnantaja: älä ilmoita työpaikasta julkisesti. Ilmoitus kannattaa laittaa aina virastotalon alakerran peränurkan vii­ meiselle sivuilmoitustaululle yhtenä paperi­ kopiona mahdollisimman viime tingassa.

Voit vielä lahjoa jonkun vahingossa turmele­ maan tai huitaisemaan roskiin ilmoituksen, niin että ilmoitusta ei ehditä edes nähdä.

Näin hakemuksia tulee vähemmän ja var­ mistat, että pestille saadaan tuttu, ennalta ­pedattu henkilö. Vältytte myös ikäviltä työ­ paikkahaastatteluilta.

Johtaja: sinä tiedät mikä on hauskaa ja mikä sopii teatterillesi parhaiten.

Sinun ideasi on paras. Sinun mielipiteesi ­ohjelmistosta on ainoa oikea. Katsojien toi­ veita on turha kuunnella. Sinä olet velho ja selvännäkijä.

Naimaton työtön: mene naimisiin, mieluiten hyvin toimeentulevan ja tunnetun näyttelijän tai ohjaajan kanssa.

11 12 13 14

15 16

www.teme.fi

17

18

tauno.fi

Kun hän saa vakituisen kiinnityksen kaupun­ ginteatterista ja muutatte paikkakunnalle, ei mene kauaakaan, että sinullakin on vähin­ tään vakituinen vierailusuhde teatterissa.

Pääset varmaan myös kiinnitykselle ohi jono­ jen, hakujen ja hakemusten.

Parasta on tietysti avioitua teatterinjoh­ tajan kanssa: näin varmistat, että ovi suurelle näyttämölle ja omiin projekteihin on aina ­auki. Teatterinaiminen kannattaa aina.

Työnantaja: palkkaa aina se työn­ tekijä, joka tulee halvimmaksi. Jos tarjolla on ilmaista työvoimaa, käytä sitä.

Käytä ihmisten tietämättömyyttä hyväksesi.

Käytä ihmisten intohimoa hyödyksesi. Käytä ihmisten tietotaitoa hyväksesi.

Työntekijä: jos et jaksa juoda joka ilta kaljaa siinä oikeassa baarissa, vaihda veteen. Harmiksesi saatat laihtua, mutta ra­ haa jää enemmän työhakemusten postitteluun. Älä ota sitä riskiä, että et olisi kuulemassa uu­ simmista työpaikoista. Päivystä siis pubissa oikeaan aikaan, oikeassa seurassa. Ja varo ­sanojasi – säilytä murtumaton aurinkoisuus kännissäkin. On tärkeää että rooli pitää. Inhi­ millisyys on heikkoutta.

Työnantaja: älä turhaan mainitse työ­ ryhmien ja tavallisten taiteilijoiden nimiä verkkosivuillasi tai painotuotteissasi.

Pääasia että julkkikset, tähdet ja oma nimesi näkyy.

Työnantaja: pidä työtä koskevat pala­ verit mahdollisimman pieninä, lyhyi­ nä ja salaisina. Vältyt vaikeilta, sisällöllisiltä kysymyksiltä. Jaa määräyksiä, älä vastaa alais­ tesi piipitykseen kehityskeskusteluista, työ­ ehtosopimuksesta tai työnkuvaan liittyvistä oikeuksista.

Johtaja: jos saat vapaamuotoisen työn­ hakukirjeen ammattilaiselta, ­älä kos­ kaan lue sitä, äläkä varsinkaan vastaa mitään työtä hakeneelle ja sinua lähestyneelle henki­ lölle. Se on turhaa työtä sinulle.

Työntekijä: älä missään vaiheessa pal­ jasta olevasi stressaantunut. Tee kaik­ ki mitä sinulle tarjotaan.

Teatteripersoona: hääräät sosiaalises­ sa mediassa niin, että kaikki tietävät missä ensi-illoissa edustat ja mitkä herkulliset nimet olet keksinyt marsusi uusille poikasille.

Näytä ehtymätön aktiivisuutesi! Sinä olet siellä missä tapahtuu.

Työtori Tauno työnhakijan ja työnantajan palveluksessa!

19

20 21

22 23

Oikein lipevää alkanutta näytäntökautta ­kaikille! Tuskin halataan kun tavataan.

Terveisin, Ujo, persaukinen ja läski himo­ nuoleskelijanaikkonen palkkakuopasta hajaasutusalueelta pääkaupunkiseudun ulkopuolelta

www.teme.fi

meteli 3/2015 43

Metelin kymmenen kiperää Meteli-lehden tietokilpailupalstan kysymyksiin voi vastata itsekseen tai vaikka työporukalla kahvipaussilla lämpiössä. Kymmenen kysymystä kos­­kevat teatteria, elokuvaa, taiteita sekä ammattijärjestöasioita. Ota ja tiedä!

Kysymykset

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Kuka on Temen uusi toiminnan­ johtaja?

Kuka on Savonlinnan Teatterin uusi ­johtaja?

Kuka on Kätilö-elokuvan (2015) ­pukusuunnittelija?

Kuka on Gröna Teatern -hank­ keen ­primus motor?

Kuka oli Kari Salosaari?

Mikä on suomalaisen keski­ palkka tällä hetkellä?

Mikä on shutteri?

Kenestä Mika Kaurismäen elo­ kuva Tyttökuningas (2015) kertoo?

Mikä on tanskalaisen Vallan ­linnake -draamasarjan alku­ peräinen nimi?

Kuka kirjoitti näytelmän Villimiehenranta Lappeenrannan 300-vuotis­juhliin vuonna 1949?

Minusta tärkeää on myös se, että työkave­ rit muistaisivat tsempata toisiaan alati kiihty­ vässä tuotantotahdissa.

Työkaverit Metelin Työkaverit-sarjassa haastatellaan temeläisaloilla työskenteleviä työkavereita.

1

Nimet, ammatit/koulutukset ja työpaikka.

Leila: Olen Leila Kosonen, puvusto­ mestari Kouvolan Teatterista.

Satu: Olen Satu Linerva, kampaaja-mas­ keeraaja Kouvolan Teatterista.

2

Kuinka kauan olette olleet työkavereita?

3

Mikä työkaveruudessa on tärkeintä/parasta/palkitsevinta?

Leila: Kahdeksantoista vuotta. Itse olen tullut Kouvolan Teatterin puvustoon jo vuonna 1986.

Satu: Minä tulin taloon vuonna 1997.

Tuosta ajasta olen ollut vuoden äitiyslomalla ja Leila vuoden vuorotteluvapaalla.

Leila: Henkinen yhteys, sielun kumppanuus, samanlainen ajatusmaailma, se miten jutut koetaan. Siinä Satun ja minun maailmat kohtaavat hyvin. Voimme pohtia ja käsitellä asioita, vaikeitakin, jolloin oma ajatusmaailma kirkastuu. Toiselta saa myös uusia näkökulmia.

Satu: Työkaveruudessa parasta on se, kun voi tiukan paikan tullen kysyä toisen mieli­ pidettä mistä tahansa työhön liittyvästä asiasta, ja luottaa toisen näkemykseen sekä ammattitaitoon.

4

Mikä on yhteinen viimeisin työ­ ponnistuksenne? Onko työn alla juuri nyt jotain yhteistä?

5

Kehu työkaveriasi!

Leila: Tällä hetkellä teemme Love Storya, ­ensi-ilta on 4.9.2015. Satu vastaa kampauk­ sista ja minä puvustuksesta. Pukusuunnit­ telijana on Riitta Anttonen.

Ihailen Satun tapaa ottaa näytelmä hal­ tuun. Hän on mukana sovituksissa, ja osaa näin suunnitella kampauksen ja maskin asuun yhteenkuuluvaksi. Samalla hän myös kartoittaa tilannetta vaihtojen suhteen, onko kyseessä esimerkiksi pikavaihto. Tästä on suuri hyöty koko puvustoporukalle, kun näytelmän harjoituksissa alkavat läpimenot.

Satu: Yksi hieno yhteistyö oli viime kevää­ nä ensi-iltansa saanut Viirun ja Pesosen kesäseikkailut, johon Leila suunnitteli itse puvut.

Oli mukavaa yhdessä suunnitella kullekin roolihahmolle peruukit ja maskit. Seuraa­ vaksi alamme tehdä komediaa Onnennumerot.

Leila: Satu on rautainen ammatti­ lainen, jonka moni muukin teatteri haluaisi riveihinsä. Satun into, antautumi­ nen työlle sekä huolellisuus ja tarkkuus in­ nostavat omaakin tekemistäni. Satun asenne saa minutkin pyrkimään vielä parempaan lopputulokseen.

Satu: Leila on minusta reilu ja innostava työkaveri ja todellinen teatterin ammatti­ lainen, joka handlaa monenlaiset tilanteet.

• Raisa Kilpeläinen

Leila Kosonen ja Sat

1. Karola Baran. 2. Taava Hakala.

3. Anna Vilppunen. 4. Carmela ­Wager. 5. Teatteriteoreetikko, drama­ turgian opettaja ja teatteriohjaaja, ­joka teki pitkän uran Tampereen yli­ opistossa Draamastudion johtajana ja dramaturgian lehtorina. 6. Tilasto­ keskuksen mukaan koko­aikaisen palkansaajan keskiansio Suomessa oli 3 284 euroa vuonna 2013. 7. Suljin, englanniksi shutter. 8. Kuningatar Kristiinasta. 9. Borgen. 10. Reino Wilhelm Palmroth, joka tunnettiin myös Reino Hirviseppänä ja Pallena.

44 meteli 3/2015

u Linerva

Leila Kosonen ja Satu Linerva Kouvolan Teatterista ovat olleet työtovereita jo 18 vuotta.

Viimeisin yhteinen ponnistus on syksyn pohjoismainen musikaalikantaesitys Love Story.

www.teme.fi

Kolumni

Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala on Metelin kolumnisti tänä vuonna.

One world

T

ein hiljattain lyhyen Turkin matkan.

Välimeren rannalla seistessäni annoin katseeni vaeltaa rauhaisalla aallokolla.

Ja ajattelin lapsuuteni laajakangaselokuvia, joissa ensi kerran näin tämän unelmien meren kimaltelevan kankaalla taivaan sinisenä. Täl­ lä kertaa en voinut välttyä näkemästä silmieni edessä aukeavaa joukkohautaa, johon on jo alkuvuoden aikana vajonnut tuhansia ihmisiä, kaltaisiani inhimillisiä olentoja, joilla kaikilla on muodollisesti ihmiskunnan jäsenkirja. Ja kuinka monta heitä onkaan syvyyksissä jo vuoden loppuun mennessä. En mennyt uimaan.

Jo 80-luvulla BBC teki draamafilmin nimel­ tä The March. Yhden afrikkalaisen kylän van­ himmat olivat päättäneet, ettei kylän väki enää jäisi kuolemaan nälkään niille sijoilleen. He kutsuivat joukon koolle ja kaikki aloittivat yhteisen pitkän ja vaativan taipaleen Saharan halki tavoitteenaan Eurooppa. He halusivat päästä perille, jollei muuta, niin kuollakseen eurooppalaisten notkuvien ruokapöytien ää­ relle. Matkan varrella joukkio kasvoi niin että kaikkiaan 100 000 ihmisen arvioitiin selvin­ neen hengissä toiviomatkastaan Saharan hal­ ki ja saapuneen Välimeren rantaviivalle.

Koko marssin ajan Euroopan mahtimiehet olivat olleet kokoontuneina loputtomiin neu­ votteluihin määritelläkseen poliittisen lin­ jauksen kasvavalle ja lähenevälle ongelmalle.

Ja kaikkien näiden huippukokousten tulok­ sena oli viimein yhteinen päätös. Se ilmeni ­siten, että kun marssin osanottajat saapuivat rantaan, heitä odotti vastarannalla kasvot­ tomien sotilaiden armeijakunta, jonka aseet osoittivat suoraan kohti.

Filmi vaikuttaa profeetalliselta tämän päi­ vän näkökulmasta. Nyt tosin joukkioista teke­ vät selvän aallot eivätkä aseet, ainakaan vie­lä, mutta miten pitkään? Makedonian rajalla jysähtelevät jo kyynelkaasupanokset. Arvioi­ www.teme.fi

Selväksi on tällä vuosi­ tuhannella joka tapauk­ sessa käynyt, ettei demo­ kratia voi olla vientituote. den mukaan heitä on 300 000 ovella ja satoja tuhansia lisää lähitulevaisuudessa. Ja Euroop­ pa vain neuvottelee. Yksittäiset valtiot raken­ tavat jo aitoja rajoilleen ja Suomessa leikataan vakuuttavimmiksi osoittautuneita kehitysapu­ hankkeita samoin kuin rauhantyön resursseja Ahtisaaren toimistoa myöten sekä marssitaan kyläkunnittain vastaanottokeskusten puoles­ ta ja niitä vastaan.

Monta kysymystä herää jälkiviisaana. Kan­ nattiko lähteä sotimaan Irakiin, Afganista­ niin, Libyaan ja yllyttää joukot kapinaan Syy­ riassa ja Ukrainassa? Olisiko kannattanut neuvotella ennen kuin aseet puhuivat? Selväk­ si on tällä vuosituhannella joka tapauksessa käynyt, ettei demokratia voi olla vientituote.

Mutta missä viipyvätkään USA:n, liikkeelle­ panevan maailmanpoliisin, pakolaiskiintiöt?

Nyt olemme väistämättömien tosiasioiden edessä, joiden seurauksia tuskin kukaan on osannut aavistaa. Rauha olisi saatava sinne missä soditaan ja osa ongelmaa olisi ratkaistu, mutta vain osa.

Globalisaatio on tunkenut kaukaisimpaan­ kin kolkkaan tiedonvälityksen ja viihteen, ­joka kannustaa hakemaan länsimaista elin­ tasoa. Sarjaohjelman koti on lähes aina taso­ kas ja vailla taloushuolia. Kuka ei uskoisi ­kuvaa, etenkin jos lukutaito on vielä haku­ sessa. On aika tunnustaa, että elämme kan­ sainvaelluksen keskellä, eivätkä sadattuhan­ net ihmiset kolkuta porteillamme viimeistä kertaa. Pitääkö siis rivitalon pätkää ryhtyä puolustamaan asein?

Mitä tämä kaikki esittävän taiteen tekijöitä liikuttaa? Ketä, jos ei meitä? Mehän teemme taidetta ihmisistä ja elämästä. Eikö juuri teat­ terin tulisi avata silmiä, jättää kauhuvisiot ­sikseen ja kertoa elämästä, jota emme vielä ymmärrä. Jan Troell on suomalaisesta joukko­ murhaajasta kertovan filminsä aikaan toden­ nut: ”Pelko saa ihmisen tekemään kauheita asioita.” Puolin ja toisin. Elokuva jo tekeekin arvokasta työtä maahanmuuttajatodellisuu­ den avaamiseksi: Le Havre, Terra Nueva. Ja paljon on tehtävissä.

Entä teatteri? Vähäiset ovat suomalaisen teatterin ansiot. Paperittomat-työryhmä ja Raivoisat Ruusut ovat pisara meressä. Ruot­ sissa ollaan tässäkin suhteessa paljon pidem­ mällä, oltu jo kymmeniä vuosia. On tehty ­esityksiä vaikeista siirtolaiskysymyksistä ja jopa palkattu maahanmuuttajia teattereiden eteispalveluun, jotta muukalainenkaan ei tuntisi oloaan vallan vieraaksi.

Tärkein tehtävä tänään on mielestäni kuva­ ta maailmaa ja meitä ihmisiä sellaisina kuin olemme: kaukana moitteettomista ja silti täynnä mahdollisuuksia, yhä kykenevinä ajat­ telemaan ja tuntemaan. Sillä todellisuutta emme pääse pakoon. Tulevassa yhteiskunta­ rakenteessa on pakko orientoitua elämään toisin ja se käy mahdolliseksi, jos pidämme hengissä kykyä ymmärtää, miltä toisesta ihmi­ sestä tuntuu.

Taidetta tarvitaan suorastaan vimmatusti antamaan meille kestävyyttä ja voimaa elää tässä maailmassa, joka ei ole kaunis ja piir­ tämään esiin ihmisen velvollisuuden ja mah­ dollisuuden muuttaa sen kulkua. Taide voi kylvää älyn ja tunteen siemeniä ja olisi suurta piittaamattomuutta piilottaa ne piittaamatto­ muuden vakan alle.

• Raija-Sinikka Rantala Lue lisää: nikanreissuvihko.wordpress.com meteli 3/2015 45

Työttömyyskassa

Ennakkosuunnittelu on työaikaa Työn tekemisen ajankohta kannattaa suun­ nitella etukäteen mielekkääksi. Se on työttö­ myysturvankin kannalta tärkeää.

Freelancerina sinun on tärkeä laskea tark­ kaan seuraavan työn alkamisajankohta, ettet hae korvauksia ”liian pitkään”. Se johtaa kor­ vausten takaisinperintään.

Työn tekemisen ajankohdat on hyvä merki­ tä työsopimukseen selkeästi. Jos niitä ei mää­ ritellä työsopimuksella tarkemmin, työttö­ myyskassa tulkitsee esim. teatterilaisen koh­ dalla, että työ on alkanut sinä päivänä, kun ensi-illasta ”tullaan ajassa kronologisesti ker­ toimen verran taaksepäin”.

Teatterialan työehtosopimuksessa on sovit­ tu teatterivierailujen korvaamisesta työn vaa­ tivuudenmukaan sitomalla palkkaus ns. ker­ toimiin. Kertoimet vaihtelevat 1–5,5. Kerroin ilmaisee kaksi asiaa: •• työn vaativuuden ja laajuuden •• työsuhteen keston kuukausissa Työn tekemisen ajankohta vaikuttaa työttö­ myyskorvauksen saamiseen. On tärkeää, että kertoimen mukainen ajanjakso vastaa työn­ teon kestoa. Muulta ajalta (ennen, jälkeen ja välillä) on mahdollisuus hakea ja saada työt­ tömyyskorvausta.

Huomaa siis, ettet voi hakea työttömyyskor­ vausta silloin, kun olet työssä. Jos sinulla on suunnittelujakso/ennakkotöitä, olet töissä, et työtön.

Työntekemisen ajankohta on merkitsevä, ei palkanmaksamisen ajankohta.

46 meteli 3/2015

Päällekkäiset työsuhteet kerryttävät työttömyysturvaa Jos sinulla on yhtä aikaa kaksi työsuhdetta, molemmat kerryttävät työttömyysturvaa ja vaikuttavat päivärahan suuruuteen. Aiemmin kaksi samanaikaista, kokoaikaista työsuhdet­ ta eivät molemmat vaikuttaneet päivärahan suuruuteen, vain toinen huomioitiin. Nyt on toisin. Molemmat huomioidaan päivärahan suuruutta määriteltäessä. ”Jos henkilö on työllistynyt kahdessa tai useammassa työssä yhtä aikaa, palkanmäärit­ telyssä otetaan huomioon henkilön tulot kai­ kista työsuhteista. Kahdesta tai useammasta työsuhteesta tehtävässä palkanmäärityksessä otetaan huomioon kaikki palkanmäärityk­ sessä yleensäkin huo­miotavat tulot siitäkin huolimatta, että työajat kahdessa tai useam­ massa työ­suhteessa ylittäisivät aloilla sovellet­ tavat enimmäistyöajat.” Lähde: Työttömyyskassojen yhteisjärjestö TYJ.

58 vuotiaan päivärahan suojaus Työmarkkinajärjestöt sopivat vuoden 2017 eläkeuudistusta koskien muutoksesta, joka koskee ikääntyneiden työttömien päivärahan perusteena olevan palkan määrittelyä. Voi­ maantulo on 1.8.2015 lukien.

Työttömyysturvalakiin lisättiin säännös 58 vuotta täyttäneiden päivärahan laskemisesta.

Jos työtön työnhakija 58-vuotiaana työllistyy ja jää työllistymisen jälkeen uudelleen työt­ tömäksi, ei työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa määritellä uudelleen. Paitsi jos uusi palkka on parempi kuin vanha palkka.

Jos jäsen työssäoloehdon täyttäessään on 58-vuotias, hän on suojattu päivärahan perus­ teena olevan palkan pienenemisestä. Ikäehto täyttyy, jos henkilö täyttää 58 vuotta samana päivänä kuin työssäoloehto täyttyy.

• Esa Kivistö Työttömyyskassan johtaja

Jäsenmaksut 2015

T

emen jäsenmaksu (liittomaksu) on 1,6 % ennakonpidätyksen alaisesta palkasta.

Jäsenmaksua maksetaan kaikista enna­ konpidätyksen alaisista palkoista, työttömyys­ kassan etuuksista ja vakuutetuista apurahoista.

Jäsenmaksua ei tarvitse maksaa tekijänoike­ uskorvauksesta tai luottamustoimista saaduis­ ta ja työkorvauksina maksetuista palkkioista.

Jäsenmaksu on saman suuruinen työttö­ myyskassan kuuluville ja kuulumattomille ­jäsenille.

Temessä on kolme maksutapaa: 1 Työnantajaperinnässä jäsenmaksu on 1,6 %.

Työnantaja pidättää maksun palkasta ja tilit­ tää sen liittoon. Pyydä tätä varten Temestä valtakirja.

2 Itsemaksava jäsen maksaa liittomaksun taulukon mukaan. Taulukot löytyvät Temen verkkosivuilta: www.teme.fi Jäseneksi-väli­ lehdeltä.

3 Euromääräiset vuosimaksut ovat: •• D-jäsenen, joka ei kuulu kassaan, maksu on 180 € vuodessa ••Yrittäjä- ja kannatusjäsenen maksu on 185 € vuodessa •• Kassaan kuulumattoman jäsenen minimi­ maksu ns. alennuskaudelta on 31 € •• Opiskelijajäsenen maksu on 35 € vuodessa Minimi- ja maksimimaksut: •• Työttömyyskassaan kuuluva jäsen, jolla ei ole palkkatuloa, maksaa minimimaksua 12,50 € kuukaudessa.

•• Maksimimaksu Temessä on 700 € vuodessa.

Teme myös ilmoittaa maksetut jäsenmaksut suoraan verottajalle verovähennyksiä varten. www.teme.fi

?

Mitä Sinä hyödyt Temestä?

1

Teme tuntee teatteri-, tanssi-, elokuvaja tv-alan erityi­syyden. Saat neuvoja ja työ­elämäturvaa.

2

Voit tavata satoja kollegoita ja alan ihmisiä koulutus­tilaisuuksissa ja killoissa.

3

Teme maksaa sinulle vapaa-ajan tapa­turma- ja matka­vakuutuksen Ifistä. Se on ­todella ­arvokas jäsenetu, joka har­voilla ammatti­liitoilla on. Voit säästää vakuutus­­mak­­suissasi kymmeniä euroja pyytämällä ­Temen ­jäsenenä tarjouksen Ifistä.

www.teme.fi

4

Voit tarkistuttaa työsopi­muksesi liitossa.

Voit kysyä neuvoja omalta lakimieheltä.

5

Työelämäturvan lisäksi saat Työtori Taunon työllistymis­pal­­velun. Työttömyysturva­­­pal­velut saat joka kassasta, mutta Temestä saat freelancer-alan pätkätöihin erityisneuvoja.

6

Saat myös Kopioston jäse­­nyy­den, koulu­­tusta ja onpa meillä asuntokin Berliinissä.

7

Saat teatterilippuja ale­hintaan ja muitakin ­jäsenetuja: www.teme.fi Jäsenedut

meteli 3/2015 47

Suomen *

EDULLISIN

Entä jos toisen euro

ONKIN YHTÄKKIÄ NOLLA? Ikäviin asioihin voi ja kannattaa varautua. Henkivakuutus turvaa toimeentulosi, jos jäät yksin pitämään huolta perheestäsi. Saat mielenrauhaa jo muutamalla eurolla kuussa. Mitäpä jos hoitaisit asian kuntoon saman tien!

Katso hinta ja osta vakuutus 10 % edullisemmin:

henkivakuutuskuntoon.fi Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva * Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tekemä hintavertailu 11/2013.

010 19 19 19

K-PLUSSAA IFIN VAKUUTUKSISTA

48 meteli 3/2015

www.teme.fi

TAITEILIJA

TEATER

THEATRE

KALENDERN CALENDAR

PERFORMING ARTS JÄRJESTÖT YHTEISÖT ORGASATIONER APURAHAT

VUOSISUUNNITTELU

FESTIVALS EVENTS

ÅRSPLANERING

ATTERIN TILASTOTIETOA

NETWORKS

AINVÄLINEN SUOMALAINEN TEATTERI PÄHKINÄN KUORESSA FEST FI

UUSI

TEATTERI IHMISEN

OMA

M EMO

MUISTIKIRJA T E AT T E R I KALENTERI

2016

SYYSKUUSSA

ILMESTYY

www.teme.fi

BLING!

240 SIVUA

TILAA! OMAKSI LAHJAKSI tinfo@tinfo.fi TINFO TEATTERIN TIEDOTUSKESKUS

09 2511 2120 WWW.TINFO.FI

meteli 3/2015 49

Resumé

T

emes spetsprojekt Temes medlemsorganisationer har gjort upp en lista över sina spetsprojekt.

Film- och Mediearbetarnas Förbund Finland

1

Frilansarnas och egenföretagarnas ställning samt service inom Teme. Vid sidan av arbets­ avtalsrådgivningen bör egen­företagarnas av­ talsrådgivning förbättras­, bl.a. i fråga om av­ talen gällande uppdrag, över­låtande av upp­ hovsrättigheter och manuskript.

Socialskyddet för egenföretagare bör förbättras.

Målsättningen är att få arbetslöshets­ skyddet att omfatta egenföretagare: inkomst­ relaterad dagpenning och ­intjänande av ar­ betsvillkor, pensionsförsäkring. I stället för FöPL t.ex. LPA. Stipendiaters medlemsavgifter bör göras rim­ligare. SET önskar att Teme utreder möjlig­ heten att göra stipendiaters (LPA-försäkrings­ skyldiga) medlemsavgifter rimligare före ­förbundsmötet 2015. SET anser att nuvaran­de 1,6% av stipendiet är en oskälig summa för stipendiaten.

Filmfinansiärens ansvar och övervakningsskyldighet. Finansiärens ­ansvar bör in­ skrivas i lagen om främjandet av filmkonst.

Filmstiftelsen bör följa sina egna regler, stödet bör krävas tillbaks av produktions­ bolag som brutit mot understödsreglerna.

Filmbranschens statistik. Uppföljning av kol­lektivavtalet (TES): hur mycket periodar­ bete använder man sig av vid film- och tv-pro­ duktion? Hur har TES inverkat på lönenivån?

Har uppföljningen av arbetstiden ändrats?

2

3

4 5

Finlands Teaterregissörer och Dramaturger

1

Full ersättning för gästande regissörers och dramaturgers resor, dagtraktamenten och boende bör antecknas i Teaterbranschens kollektivavtal, bilaga 8.

Gästartisters boende ska inte beskattas. ­Teatrarna bör också i fortsättningen kunna erbjuda gäster bostad. Ifall skattemyndig­ heterna i framtiden kräver skatt också på bo­ endet bör skatten kompenseras i lönen.

Kriterierna för strukturerna och finansie­ ringen av teatrarna som lyder under teater­ lagen (VOS-teatrarna) bör utvecklas och för­

2

50 meteli 3/2015

nyas så, att vårt VOS-teaternätverk bättre kan fungera som ett paraply för hela branschen och tjäna hela fältet. En förutsättning för VOS-teat­ rarnas finansiering kunde t.ex. vara kravet på samarbete med verksamma inom det fria fältet.

Teaterbranschens Yrkesfolk (TYF)

1

Intressebevakning. Klarare bestämmelser gällande ersättningen för planeringsarbete i anslutning till den egna yrkesbeteckningen.

Fungerar redan hyfsat när det gäller ljud- och ljusmästare, men mycket dåligt i arbetsbilden för frisörer, sminkörer, attributmakare och ­rekvisitörer.

Nivåförhöjningar i löneklasserna. Kravni­vån har stigit inom många yrkesgrupper.

Mångkunnighet har blivit a och o då arbetsgi­ varen söker inbesparingar i löneutgifterna.

Utvecklande av TYF:s gillesverksamhet. Gil­ lesverksamheten har utvecklats under de senaste tre åren och fått till stånd ett fint nät­ verk inom teaterbranschen. Det är också ett bra forum för medlemsanskaffning till förbundet.

2

3

Biografmaskinisternas förbund

1

Öka samarbetet med sevicefacket PAM och i synnerhet med dess avdelning 648 Bio­ grafarbetarna. För tillfället gagnar fältets tu­ delning enbart arbetsgivarna, och dessutom försvåras bevakningen av arbetstagarnas in­ tressen. EKH:s eget kunskapsområde vilar i synnerhet på den tekniska personalen, alltså på biografmaskinisterna.

Föreningens interna information bör fås mer flexibel och heltäckande, medlems­ verksamheten bör stimuleras.

Biografmaskinisterna har i allmänhet varit som en enda stor familj och den traditionen måste fortsätta så, att också en yngre genera­ tion kommer med i gemenskapen och yrkes­ stoltheten bevaras.

2

Finlands scenografförbund

1

Förstärkande av planerarens arbets­bild i filmoch tv-produktion. Krediteringen av plane­ rare i Finland utökas (festivaler, press). Info­ projekt gällande plane­rarnas andel i film.

Konkret främjande av förtroendemannaverk­ samheten inom Teme.

2

Klargörande av betalningspraxis gällande gäs­­ tande planerares resekostnader. Resekostna­ derna (dagtraktamenten, utgifter för resor, in­kvartering vid behov) obligatoriska i Teater­ branschens kollektivavtal. Beskattningen lika i hela landet. En enhetlig linje för arbetsgivarna.

Finlands ljus-, ljud- och videodesigners förbund

1

Uppdatering av medlemmarnas yrkesmässiga kunnande och främjande av sysselsättningen.

SVÄV erbjuder aktivt rimligt prissatt skolning, för att i synnerhet uppdatera frilansarnas kun­ nande och kunskaper. Under detta spelår an­ ordnar SVÄV åtminstone en videoutbildning och en ljudutbildning för sina medlemmar.

SVÄV fortsätter med sin seminarieverksam­ het för att förena medlemsorganisationerna.

Genom seminarierna förmedlar man kunskap om planeringen och planerarnas arbetssätt och om arbetsredskapen i den konstnärliga ar­ betsprocessen, samt utökar även diskussioner­ na mellan konstformerna/-branscherna. Semi­ narierna fungerar också som träffar och möj­ ligheter till nätverkan. Nästa seminarium hålls under våren.

Ett aktiverande av medlemmarna runtom i Finland. Man planerar morgonkaffeträffar till orter utanför huvudstadsregionen. Medlem, vill du anordna en SVÄV-träff vid din teater eller på din arbetsplats? Kontakta då styrelsen!

Yrkesbeteckningarna ljus-/ ljud- video­designer uppdateras i TE-systemet.

2

3

Finlands dans- och cirkuskonstnärer

1

Dans och cirkus i olika miljöer. STST fortsätter med den kartläggning, som påbörjades år 2015, gällande konstnärligt arbete som sker i olika miljöer. Vilka olika slags arbets­former/sätt innebär detta? Hur kunde samarbetet ut­ vecklas mellan olika aktörer? Med vilka slags arbetsvillkor utförs arbetet?

Vårt andra spetsprojekt är att effektivera informationen om STST:s verksamhet, vara öpp­ na och interaktiva med såväl medlems­kåren som med våra samarbetsparter och samhället, och därigenom öka medveten­heten om dansoch cirkuskonsten som yrke.

• Översättning Susanna Ringbom

2

www.teme.fi

www.Teme.fi

henKilöstön Kuvat juha reunanen, Kalle roPPosen Kuva marja sePPälä, Karola baranin ja sanna wällärin Kuvat matilDa nieminen

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme, on elokuva-, sirkus-, tanssi-, teatterija tv-alan ammattilaisten ja opiskelijoiden ammattiliitto. Jäseniä on 4 800.

Työntekijät

Temen hallitusasiat ja järjestöpolitiikka ☎ 040 535 9739 kalle.ropponen@teme.fi

Elokuvakoneenhoitajien yhdistys EKH Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV Teatterialan Ammattilaiset TAM

2

ERTOn työttömyyskassa Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki ma–pe 9.30–13.30, ☎ (09) 6132 3224, erto.tk@erto.fi www.erto.fi/palvelut/tyottomyyskassa

3 Sanna Wälläri

1

2015 | 41. vuosikerta

2

Julkaisija Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme www.teme.fi Päätoimittaja Anne Saveljeff Meritullinkatu 33 A 31 00170 Helsinki ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

toimistosihteeri

Puheenjohtaja

1 Kalle Ropponen

järjestötoimitsija

4 Tanja Tiukkanen

Jäsenmaksut, jäsenrekisteri ☎ 09 2511 2140 tanja.tiukkanen@teme.fi

6 Risto Lehikoinen

Teatterialan työehtosopimukset, työturvallisuus ja luottamusmiestoiminta ☎ 09 2511 2142 risto.lehikoinen@teme.fi

järjestötoimitsija

toiminnanjohtaja Karola Baran Edunvalvonta ja järjestöpolitiikka ☎ 09 2511 2141 karola.baran@teme.fi talousPäälliKKö

5 Sami Hiltunen

Jäsenneuvonta: sosiaalija työttömyysturva, tanssin, tanssinopetuksen, sirkuksen ja Ylen freelancereiden työehtosopimukset ☎ 09 2511 2147 sami.hiltunen@teme.fi

tieDottaja

7 Anne Saveljeff

Meteli, sisäinen ja ulkoinen viestintä, elokuva- ja tv-työn työehtosopimusneuvonta ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

Temen ja jäsenjärjestöjen talousasiat, Berliinin asunto ☎ 09 2511 2144 sanna.wallari@teme.fi

3

4

Toimitusneuvosto Kalle Ropponen, Raisa Kilpeläinen, Heli-Liliah Salminen, Sussa Lavonen, Mia Erlin, Jani Pulkka ja Anne Saveljeff Ulkoasu ja taitto Jani Pulkka

5

Ilmoitushinnat Koko sivu 600 € ½ sivu 400 € ¼ sivu 250 € Jäsenille 50% alennusta Ilmoitusaineisto painovalmiina PDF-tiedostona (CmYK-muodossa, resoluutio 300 dpi).

Ilmoitukset Anne Saveljeff ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

6

7

Julkaisuaikataulu 2015 Vuoden pääteema: Ikä ja sukupolvet Nro Aineisto Ilmestyy Teemat 3/15 27.08.

25.09. stoD, sväv 4/15 05.11.

04.12. Kaikkien yhteinen Painos 5 200 kpl Paino Miktor

RLS-W12 BARCO

VALOTEHOA RLS-W12, 1-chip WUXGA projektori asennuksiin tai vuokrauskäyttöön.

Monia hyödyllisiä ominaisuuksia; warp, edge blending, kauko-ohjattavuus, saatavilla myös trussikehikko. Liitännät: HDMI, 3G HD-SDI, VGA, HDBaseT. Valoteho 12 000 lumen, riittää suurempiinkin tiloihin.

Kaikki tämä yhdistettynä houkuttelevaan hintaan tekee tästä moneen käyttöön sopivan työkalun.

Audico mukana AudiOvisuAl 2015 -mEssuillA 18. - 20.11.2015.

Tervetuloa osastollemme 7g ja h 39.

KYSY LISÄÄ!

Petteri Partinen 020 747 9392 petteri.partinen@audico.fi

Audico Systems Oy Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.fi