Meteli 1/2017

meteli 1 2017

Pääkirjoitus Pääkirjoittajina vuorottelevat Temen puheenjohtaja Kalle Ropponen ja Metelin päätoimittaja Anne Saveljeff.

Arvoja ei voi ulkoistaa   on asetuttava aina, kaikkina aikoina osaksi jatkuvaa muutosta, ikuista kehitystä. Silti ihmiskunnan perusrytmi on historiallisesti katsottuna ollut aina konservatiivinen; vääjäämätön kehitys on aina synnyttänyt myös pelkoa ja muutosvastarintaa. Pohjimmiltaan tässä on kysymys terveestä itsesuojeluvaistosta. Muutos on aina myös hyppy tuntemattomaan ja siihen liittyy pahimmillaan fataalejakin riskejä.

Elämme ja todistamme merkillistä ajanjaksoa. Toisen maailmansodan jälkeisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ja ylläpidon itsestään selvyys on asetettu tiukan tarkastelun ja jopa osittaisen purkuhalukkuuden alle. Länsimaissa on jo pidempään ollut vallalla oikeistolainen ajattelu yksilön omien velvollisuuksien ja oman vastuun korostamisesta. Tällaiseen yksilökeskeisyyteen istuvat huonosti ammattiyhdistysliikkeelle tunnusomaiset arvot, kuten solidaarisuus, heikompien puolustaminen ja tasa-arvoisuus.

Myös meidän suomalaisen yhteiskuntamme korkeimmassa poliittisessa vallassa on henkilöitä, jotka yrittävät heikentää verovaroin kustannetun sosiaaliturvan perusteita, ja usuttaa yksilöä ottamaan suurempaa vastuuta omasta työllistymisestään, omasta elämästään. Keinot ovat kovat, eikä ihmisten, eikä toimialojen eroja ja mahdollisuuksia pärjätä bisneshenkisessä kilpailuyhteiskunnassa haluta nähdä, tai edes ajatella. Kasvavat tuloerot ja matalapalkka-alat osana suomalaisia työmarkkinoita hyväksytään monissa poliittisissa puheissa. Tasa-arvon ei katsota olevan kiistämätön, populistisimmat vallassaolijat uskaltavat ääneen kieltää jopa ihmisoikeuksien yhdenvertaisuuden. *  ,-./,0

Ammattiyhdistysliike on saanut änkyrän, muutosvastarintaisen, kehityksen jarruna toimivan organisaation leiman. Osin tämä kritiikki on käsittämätöntä; demokraattiseen päätöksentekoon kuuluu myös eriävien mielipiteiden ilmaisun vapaus ja oikeus. On selvää, että yhteiskunnassa tapahtuva muutos pakottaa ammattiyhdistysliikkeenkin arvioimaan toimintaansa, toimintatapojaan ja tavoitteitaan. Tämä on tervettä.

On hyvin olennaista tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun myös vaihtoehtoisia näkökulmia, muistuttaa niistä arvoista ja sisällöistä, jotka yksilökeskeiseksi muuttuneessa kilpailuyhteiskunnassa meinaavat hautautua rahan arvon ja vahvojen yksilöiden kilpailun halun alle. Vaikka hyväksyy muutoksen vääjäämättömänä liikkeenä, ei historiaa saa unohtaa. Ammattiyhdistysliikeen perusta ei ole ajan kuluessa murentunut. Tasa-arvon, solidaarisuuden ja yhdessä sopimisen kulttuurin puolesta pitää jaksaa taistella myös silloin, kun maailma ympärillämme muuttuu isoin nytkähdyksin, eikä pelkästään parempaan suuntaan.

Temessä ei ole ummistettu silmiä muuttuvalta maailmalta. Organisaatiossamme on käynnissä suuri tiedotuksen ja sähköisen viestinnän uudistus. Asiantuntijaroolimme itsensätyöllistäjien ja freelancereiden kysymysten osalta on tunnustettu. Perustyö edustamiemme toimialojen työehtosopimusten ylläpidon ja kehittämisen suhteen on jatkuvaa. Jäsenemme tarvitsevat ja saavat oikeusturvaneuvontaa ja -apua. Me pidämme kiinni ja muistutamme niistä asioista joiden ei pidä antaa hautautua muutoksen myllerryksiin. Samalla osallistumme keskusteluun ja kehitystyöhön uuden, paremman työelämän ja yhteiskunnan puolesta. ! Kalle Ropponen Temen puheenjohtaja www.teme.fi

jani pulkka

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen jäsenlehti

6"

Älä niele työelämäväittämiä purematta Tutkija Satu Ojala kehottaa meitä olemaan kriittisiä työelämän muutoshypen äärellä. Koko työelämä ei ole murroksessa. Kokoaikaista, jatkuvaa palkkatyötä on edelleenkin tarjolla eivätkä robotit korvaa kaikkea ihmistyötä. Työttömyyskään ei ole sen yleisempää kuin *111-luvun alkupuolella. Satu Ojalan mukaan suomalainen työelämä on monilta osin Euroopan parasta. Kaksi huonoa ilmiötä työmarkkinoillamme on: nollatuntisopimukset ja vastentahtoinen itsensä työllistäminen.

kannen kuvitus Jani Pulkka

www.teme.fi

13

Työelämän suurin haaste on jaksaminen.

Koulutuksen haaste on tarjota taitoja, joilla muutoksessa pärjää Lehtori Carolina Pajula on katsellut media-alan murrosta aitiopaikalta toistakymmentä vuotta.

Hän on kouluttanut medianomeja Tampereella kymmenisen vuotta ja sitä ennen hän työskenteli Hypermedialaboratoriossa Tampereen yliopistolla ja seurasi läheltä ns.

IT-kuplan puhkeamista. Mitä hän miettii tulevaisuuden työelämästä ja nuorten pärjäämisestä?

← Metelin teema tänä vuonna on Työelämän muutos & nuoret. Tunnistat teemaa käsittelevät jutut tästä logosta.

18

Nuoret ja työelämä Metelin teema on tänä vuonna nuoret työelämän muutoksessa. Raisa Kilpeläinen haastattelee joka lehdessä nuoria opiskelijoita ja/tai vastavalmistuneita siitä, miten he näkevät tulevaisuuden työelämänsä. Huolestuttaako heitä työllistyminen? Mikä on heidän unelmatyönsä?

Muut jutut 2 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 28 Kolumni 30 Onko Canttia?

35 Pohjoisen teatterit

kokoontuivat Oulussa 40 Resumé 41 Metelin kymmenen kiperää 43 Yhteystiedot 3  ,-./,0

Ajankohtaista

Temen menokalenteri

Katso Temen menot, koulutukset ja kokoukset netistä Temen menokalenterista ☝www.teme.fi/teme/menokone ;  ,-./,0

frans rinne

Henkilökuntauutisia Sinikka Strömmer aloitti Temessä oikeustieteen korkeakouluharjoittelijana. Harjoittelu kestää 45.5.*146 asti. Sinikka opiskelee oikeustiedettä Turun yliopistossa ja on lisäksi ammatiltaan tanssija. Hän on valmistunut tanssijaksi Turun Konservatorion tanssilinjalta vuonna *117. Sinikka toimii edelleen oikeustieteen opintojensa lisäksi freelance-tanssijana ja esiintyjänä. Sinikka työskentelee yhdessä lakimiehemme Mirkka Kivilehdon kanssa.

Talouspäällikkömme Sanna Wälläri siirtyi vuoden alussa toisiin töihin. Sanna hoitaa etätyönä Temen kirjanpidon ja laskut.

Henkilökunnan yhteystiedot ja vastuualueet: ☝ www.teme.fi/teme/henkilokunta

Annetaan taiteelle ja kulttuurille arvo ja merkitys.

Tehdään teatterista vahva!

lasketaan yhteen ammattiteatterit, ryhmät ja kesäteatterit. #MunTeatteri -kampanja juhlistaa tätä. Kampanja on käynnissä koko maaliskuun. Se on some-kampanja, jossa tehdään teatteria sekä teatterityötä entistä näkyvämmäksi.

Osallistu sinulle sopivalla tavalla.

Voit esimerkiksi: ☞ Ottaa kuvan tai videon itsestäsi ja kavereistasi teatterin edessä tai lavalla ☞ Voit kertoa omasta teatterikokemuksestasi kampanjasivulla ☞ Tai kerro työpäivästäsi teatterissa ☞ Voit haastaa tuttujasi mukaan kampanjaan Käytä asiasanaa #munteatteri julkaisuissasi, kun puhut teatterista.

Kerro teatterin, tanssiin, sirkuksen, esittävien taiteiden ja näyttämötaiteen merkityksestä sinulle. Mikä sinua on koskettanut?

8paton tammikuu, lihaton lokakuu – ja maaliskuu on teatterikuu!

Silloin on Maailman teatteripäivä *6.3. ja Minna Canthin päivä 49.3. :alia-juhlassa *6.3. jaetaan alan palkintoja Kansallisteatterin Lavaklubilla. Lisätietoja #munteatterikampanjasta: ☝www.tinfo.fi/fi/munteatteri

Suomi on maailman paras teatterimaa. Meillä on teattereita väkilukuun suhteutettuna valtavasti, samoin katsojia. Teatterilla on vuodessa neljä miljoonaa katsojaa, kun www.teme.fi

Teatteriohjaajan ammattikenttä on miehinen Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry  lähti vuonna *14; alan ammattiliittona selvittämään teatteriohjaajien työllistymistä ja sitä, ketkä ohjaavat suomalaisissa ammattiteattereissa (-teattereissa). Selvityksessä tilastoitiin sekä ohjaajien ammattipätevyys että sukupuoli.

Siinä on huomioitu sekä kiinnitetyt että vierailevat ohjaajat.

Tulokset yllättivät sukupuolijakauman osalta. Tendenssin mukaan naiset ohjaavat pienillä ja miehet suurilla näyttämöillä. Vuonna *145 suurten näyttämöiden ohjauksista =9 % oli miesten ohjaamia. Vuonna *14= prosentti oli == %.

Ensi-iltoja oli vuonna *14= yhteensä *=;. Näistä miesten ohjaamia oli 59 % (*145: =1 %; *14;: =; %) ja naisten ohjaamia 3= %. (*145: 37 %; *14;: 33 %). Lisäksi työryhmäohjauksia oli 5 % vuonna *14= (*145: * %; *14;: 1,7 %).  on jatkanut vuosiselvitysten tekoa seuratakseen tilanteen kehitystä. Selvitykset on tehty vuosina *14;, *145 ja *14=. Tänä aikana muutokset ovat pieniä. Selvityksen tekijä on teatteriohjaaja Alma Lehmuskallio.

Selvitys paljastaa sukupuolittuneita käytäntöjä ja tekee vallankäyttöä näkyväksi. Aihe on arka, ellei peräti tabu. www.teme.fi

M

ELÄVÄ KUVA – ENEMMÄN KUIN ELOKUVA

 Sanni GrahnLaasonen pyysi syksyllä *14= Irina Krohnia tekemään selvityksen elokuva-alasta. Krohn esittää ratkaisuita Suomen elokuvasäätiön toimintaan, av-alan rahoitukseen ja rakenteeseen sekä av-kulttuurin kehittämiseen. Niin järjestöt kuin yksityishenkilöt saivat lähettää Krohnille näkemyksiään. Teme kirjasi näkemyksiään ja kehittämiskohtia yhdessä jäsenjärjestöjensä in ja :n kanssa.

Tammikuussa *146 Krohnilta valmistui yli ;1-sivuinen selvitys, jossa oli 3= toimenpide-ehdotusta.

Useissa kohdissa ehdotettiin käsikirjoitusmäärärahojen lisäämistä sekä käsikirjoittajien aseman vahvistamista. Yksi ehdotus oli Taiteen edistämiskeskuksen laatutuen lakkauttaminen ja rahojen kohdentaminen tukena yksittäisille käsikirjoituksille. Elokuvasäätiön osalta ehdotettiin mm. käsikirjoitustukien kasvattamista ja tukikuukausien pidentämistä vähintään vuoden mittaisiksi.

Krohn esittää ratkaisuita Suomen elokuvasäätiön toimintaan, av-alan rahoitukseen ja rakenteeseen sekä av-kulttuurin kehittämiseen.

Yksi toimenpide-ehdotuksista oli Avekin aseman vahvistaminen pysyvällä hyvitysmaksuratkaisulla. Myös elokuvasäätiön tuotantotukineuvojien määrä nähtiin riittämättömänä ja selvityksessä vaadittiin yhden uuden tuotantotukineuvojan palkkaamista mitä pikimmiten.

Krohn otti kantaa myös taitelijoiden toimeentuloon ja ehdotti perustulon käyttöönottoa taitelijoiden toimeentuloturvaksi. Tekijänoikeustulon verokohtelua tulisi myös muuttaa siten, että tekijänoikeustuloa kohdellaan pääomatulona ja se siten poistuisi veroprogression piiristä.

Selvitys on ladattavissa ja siitä voi keskustella Facebook-ryhmässä ☝www.facebook.com/groups/ 415750878757295/?fref=ts 5  ,-./,0

¨LA ¨ NIELE A ¨ELA ¨MA ¨TYO ¨ITTA ¨MIA ¨ VA PUREMATTA Työelämä murtuu. Työsuhteet pirstoutuvat. Pätkiä saa tehdä yhden toisensa perään, jos ylipäänsä saa töitä. Kokoaikaista, jatkuvaa työtä ei ole enää tarjolla. Työehdot heikkenevät. Työtä pitää tehdä milloin ja missä vain. Automaation myötä koneet vievät viimeisetkin työpaikat. Niinkö? Otetaanpa uusiksi.  Satu Ojala  Ami Lindholm

www.teme.fi

www.teme.fi

S

  on monilta osin Euroopan parasta. Työn sisältö on innostavaa ja kiinnostavaa. Kiirettä työssämme kyllä on, mutta vastineeksi meillä on paljon vaikkapa itsenäisyyttä työn sisältöjen ja toteutuksen suhteen ja työn ajan ja paikan joustoja. Ammattia ja työpaikkaa vaihdetaan suurin piirtein yhtä usein kuin 4971-luvulla. Hyviä työpaikkoja syntyy koko ajan lisää. Etenkin toimihenkilöillä työ pysyy työpaikalla – ja pääosin vieläpä vanhoissa aikanormeissa, kello aamukahdeksan ja iltapäiväneljän välissä. Jotkut jatkavat työpäiväänsä iltaisin kotona, mutta näin ovat toimihenkilöt tehneet jo 4971-luvulla, etenkin opettajat.

8esitkö, että vain jälkimmäinen näkökulma on totta, kun tarkastellaan koko palkansaajaväestöä?

Työsuhteiden kesto tai työhön kiinnittyminen ei itse asiassa ole lyhentynyt, edes nuoremmilla. Pätkätyöt eivät ole oikeastaan yleistyneet. Työttömyyskään ei ole sen yleisempää kuin *111-luvun alkupuolella. Ja jos koneet olisivat korvanneet työt, se olisi jo tapahtunut – tästä kun on puhuttu jo teollistumisen alkuajoista lähtien. Polarisaatiota on kuitenkin tapahtunut: niin asiantuntijatehtävien kuin

OJALAN MUKAAN C Ennen ei ollut paremmin.

F Kohentunut

D Muutos on

jatkuvaa ja toimialakohtaista.

koulutustaso on työelämän suurimpia murroksia viimeisen 31 vuoden aikana.

E Neljännes tai

G Kaksi kyseen-

kolmannes työvoimasta on vaikeassa asemassa.

7  ,-./,0

alaista työmarkkinailmiötä ovat nollatuntisopimukset sekä vastentahtoinen itsensä työllistäminen.

palvelutehtävienkin osuus on lisääntynyt toimihenkilötehtävien kustannuksella (ks. Maczulskij ym. *14=).

Kun työelämäpuhe kerran on myyttejä täynnä, miten työtä koskevat virheelliset väittämät ovat saaneet niin paljon palstatilaa? Onko uhkapuhe roihahtanut some-aikakauden ryöpytyksessä? Tekeekö media mieluummin otsikoita kurjista yksilökokemuksista kuin yleistettävissä olevista työmarkkinatilastoista? Onko myös tutkimus osasyyllinen paisuteltuaan etenkin 4991-luvun laman jälkeisiä ripeitä käänteitä työelämässä? Entä työnantajaja ammattiliitot, tulkitsevatko ne muutosta omien näkökohtiensa ajamiseen? Oletan, että kaikkiin väittämiin voi myöntyä osittain.

E

nnen ei ollut paremmin

Kun puhutaan työelämän muutoksesta tai peräti murroksesta, unohdetaan, että työelämä on aina liikkeessä. Mainitsen kolme seikkaa. Ensinnäkin, ennen ei ollut kaikki paremmin. Tässä ”ennen” tarkoittaa 4971-luvun oletettua työelämän kulta-aikaa. Tuolloin työttömyyttä oli vähän, mutta hyvä työmarkkinatilanne nojasi osin kuplaan, joka kehkeytyi 4991-luvun alkuun tultaessa.

Keskeinen paremmin oleva seikka on se, että nykytyöelämän opettamat taidot ovat huomattavan usein moniosaajan taitoja eivätkä kapean spesifejä. Tämä on seurasta huomattavasti yleistyneestä (korkea)koulutuksesta, mitä puolestaan on seurannut se, että *111-luvun palkansaajat arvioivat aiempaa useammin löytävänsä osaamistaan vastaavaa työtä avoimilta työmarkkinoilta. Kohentunut koulutustaso on ehkä dramaattisiin murros Suomen työikäisen väestön tilanteessa viimeisen 31 vuoden aikana.

Yleisesti ajatellaan heikkenemisen kohdistuvan työsuhdetyyppeihin. Itsensä työllistäminen onkin yleistynyt maltillisesti *111-luvun kuluessa, mutta siitä suurin osa on vapaaehtoista, ei vastentahtoista yrittäjätyötä. Vastentahtoisuutta suurempi ongelma on yksinyrittäjien pienituloisuus: palkansaajia huomattavasti suurempi osa 8lastokeskuksen

www.teme.fi

Itsensä työllistäminen on yleistynyt maltillisesti !"""-luvun kuluessa, mutta siitä suurin osa on vapaaehtoista, ei vastentahtoista yrittäjätyötä. Vastentahtoisuutta suurempi ongelma on yksinyrittäjien pienituloisuus.

Itsensätyöllistäjät !"#$ -tutkimuksen (Anna Pärnänen ja Hanna Sutela, *14;) osallistujista asettui heikoimpiin tuloluokkiin. Ongelmana on myös työn ja sosiaaliturvan sovittaminen yhteen.

Yhteiskuntatieteissä asetetaan paljon toiveita perustulolle, mutta realismia on huomata, että perustulo voidaan järjestää hyvin monilla eri tavoilla.

Suomessa nyt kokeiltavan 5=1 euron perustulon ongelmaksi voi jo lähtökohtaisesti ennakoida sitä, että ns. työllistymiskynnys siirtyy eri paikkaan sen mukaan, miten asumistuki sovitetaan yhteen perustulojärjestelmän kanssa (Honkanen & Kangas *14=). Toivotaan kuitenkin, että kokeilu vapauttaisi työttömiä byrokratian portaista etsimään ja teke-

www.teme.fi

mään mielekästä työtä eri tehtävissä. Jos kokeilu tältä osin onnistuu, se voisi luoda uraa uudenlaiselle yhteiskuntapolitiikalle, joka tosi asiassa luo yksilölle lisää optioita eikä vähennä intoa etsiä uusia uria.

Toivottavasti uusi politiikka tunnistaa myös muita kansalaisena elämisen tapoja kuin palkkatyön: myös esimerkiksi vapaaehtoistyön, harrastusten ohjaamisen tai omaisen hoivan soisi tulevan asiallisesti tunnistetuksi sosiaaliturvassa ja yhtenä tapana elää ja olla aktiivinen kansalainen (Ojala *14=).

Muista ”epätyypillisistä töistä” osa-aikatyö yleistyi *141-luvun taitteeseen tultaessa, mutta on sittemmin vakiintunut. Määräaikainen työ ei ole yleistynyt enää *111-luvulla, vaan jopa tasoittunut. Sitä koskeva murros ajoittui 4991-luvun laman jälkeiseen aikaan. Tällöinkin yleistyminen liittyi osin siihen, että julkiselle sektorille työllistettiin ihmisiä työvoimapoliittisin keinoin työttömyyden vähentämiseksi. Määräaikaisissa työsuhteissa teetettävän työn osuus on kuitenkin jäänyt pysyvästi korkeaksi – etenkin julkisella sektorilla. Osa- ja/tai määräaikaisessa työsuhteessa on noin neljännes työllisistä. Vuokratyön osuus työllisillä on paljosta puheesta huolimatta noin prosentti. Kokoaikaisen, toistaiseksi voimassa olevan työn osuus on sen sijaan säilynyt ennallaan ja se kattaa kaksi kolmesta

9  ,-./,0

Voimme pitää myönteisenä sitä, että suomalaisten työmarkkinoiden integroiva kapasiteetti on mainettaan parempi. Työtön löytää töitä paremmin kuin arvaakaan. työllisestä. Työnantajayrittäjiä on kaikista työllisistä neljä prosenttia; yksinyrittäjiksi, ammatinharjoittajiksi, freelancereiksi tai apurahansaajiksi luokittuvien osuus on lisääntynyt seitsemään prosenttiin, kun taas maa- ja metsätalousyrittäjien osuus on enää kaksi prosenttia työllisistä. ( *14;.)

Työsuhdetyyppien lisäksi voitaisiin arvioida työn laadullista muutosta. Siinä näkyy paljon myönteistä kehitystä kuten työn autonomiassa ja joustooptioissa, minkä voi todeta selailemalla 8lastokeskuksen kattavaa Työolojen muutokset #%&&–!"#$ -tutkimusta (Hanna Sutela ja Anna-Maija Lehto, *14;). Autonomia, työn imu ja motivaatio ovat erityisen korkealla tasolla itsensätyöllistäjillä. Kielteistä kehitystä on kiireen, stressin ja unihäiriöiden lisääntymisessä.

V

äitteet työelämän murroksista ovat epämääräisiä

Toiseksi, murrospuhe on yleensä kohdistumatonta. Keskiarvojen takana tapahtuu paljon toimialakohtaisia, eriaikaisia murroksia – jotka ovat ehkä pääosin jo takana? Jo 4991-luvulla pankkitoimiala kävi läpi valtavan murroksen, jossa työ digitalisoitiin. Autotehtaat ja monet muut valmistavan teollisuuden alat automatisoitiin jo aikaa sitten, vähitellen. Globalisaation massiivisin vaihe on jo vienyt Suomesta esimerkiksi tekstiiliteollisuuden lähes kokonaan. Paperiala ei ole entisensä vaan siinä on toimitettu maapallonlaajuinen tuotannon uudelleenjako. *111-luvulla media- ja luovien alojen murros on ollut niin työntekijälle kuin asiakkaalle kouriintuntuva murros, kun esimerkiksi sanomalehtipaperilta on siirrytty verkkoon ja

41  ,-./,0

koko tuloksentekologiikka näillä toimialoilla muuttui. Myös it-sektori on käynyt läpi perinpohjaisen myllerryksen, joskin Nokian jälkeen korvaavaa asiantuntijatyötä on syntynyt ehkä enemmän kuin on rohjettu toivoa.

Mikä toimiala olisi juuri nyt *141-luvun puolivälissä murtumassa? Olisiko se verrattavissa edellä kuvattuihin murroksiin?

Vaikea sanoa. Työvoimatutkimuksessa ( *14;) teollisuuden toimialalla työllistyvien määrä on trendinomaisesti vähentynyt *141-luvulla. Sama koskee kuljetuksen ja varastoinnin alojen työllisiä. Toisaalta työllisten määrät kasvavat ”ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan” aloilla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nämä ovat hitaita murroksia, jotka osin linkittyvät väestön demografisiin tekijöihin ja osin suhdanteisiin ja maailmanmarkkinoihin.

Aiempi vastaava murros on ollut maataloudesta leipänsä saavien määrän väheneminen vuosikymmenestä toiseen, osin koneistumisen ja muun tuottavuuskehityksen myötä. Nyt paljon puhuttujen AirBnB- ja Uber-nettialustojen kautta operoivien uusien toimijoiden osuus on toistaiseksi työmarkkinanäkökulmasta marginaalinen. Eriasteisten toimialamuutosten lisäksi kaikilla työpaikoilla voi ajatella tapahtuvan jatkuvaa, vähittäistä sisällöllisempää muutosta, esimerkiksi työvälineiden ja työtapojen kehittymistä.

N

eljännes aina kerrallaan vaikeassa asemassa

Kolmanneksi, vaikka vakautta työelämässä ja erityisesti palkansaajilla on paljon enemmän kuin huomataan ajatella, samaan aikaan merkittävä osa työikäisestä työvoimasta on ollut varsinkin 4991-luvun laman jälkeen jollakin tapaa hyvin epävakaassa asemassa työmarkkinoilla. Näin on esimerkiksi niukkojen tulojen vuoksi, koska tulee irtisanotuksi alalla, jolla jalansijaa töihin ei löydy tai ei ole koulutusta jonka työmarkkinat vetäisivät (työttömyys), koska työtunteja on liian vähän (alityöllisyys), tai koska omat arviot työllistymisestä ovat heikot minkä vuoksi työtä ei etsitä (piilotyöttömyys). Tähän valtavaan työvoi-

www.teme.fi

mareserviin kuuluu eri tavoin laskemalla neljännes, jopa kolmannes työikäisestä työvoimasta. Tämän reservin koko on valitettavasti pysynyt suurena sitten 4991-luvun laman, mutta että se juuri nyt suurenisi, siitä ei ole näyttöä.

Muutos on kuitenkin vakio, se on alituista. Ei myöskään ole sellaista utooppista haikailuissa esiintyvää hetkeä, jolloin kaikki olisi ollut työmarkkinoilla kohdallaan. Vielä kauemmas katsomalla näkee, että sata vuotta sitten työntekijän turva nojasi vielä osittain työnantajan hyväntekeväisyyteen ja kattavuudeltaan vaatimattomiin, ensimmäisiin kassoihin. Työtapaturmia oli paljon. Päivävuoroja saatettiin jakaa aamuisin tehtaiden porteilla. Vertailukohtaa kannattaa hakea myös rajojen takaa.

Suomessa asiat ovat keskimäärin hyvin. Kyseenalaista on työehtojen heikentämiseen pyrkivä toiminta, joka ei muista sitä, että keskeinen pohjoismainen menestys- ja kilpailuvaltti on terve ja koulutettu työvoima, joka tekee korkealaatuista, osaamista vaativaa työtä.

Työntekijän näkökulmasta, epävarmuutta ja uhkia eri kanteilta tutkiessa huomaa, että subjektiiviset uhkan kokemukset vaihtelevat suhdanteittain ja voimakkaasti, mutta vähemmän kuin objektiivisemmat tekijät kuten realisoitunut työttömyys.

Voimme pitää myönteisenä myös sitä, että suomalaisten työmarkkinoiden integroiva kapasiteetti on mainettaan parempi. Työtön löytää töitä paremmin kuin arvaakaan. Näin on tilastojen näkökulmasta, ja myönteinen tulos liittyy uusia työuria luovaan, vuosikymmeniä Suomessa rakennettuun aktiiviseen koulutus- ja työvoimapolitiikkaan (mikä on eri asia kuin yksilöä moralisoiva aktivointi sanktiointeineen). Juuri työttömäksi jäänyttä nämä tutkimus- ja tilastohavainnot eivät kurjalla hetkellä kannattele, mutta tulevaisuususkoa toivon niiden valavan. Enää tulossa olevaa työmarkkinamurrosta tuskin tarvitsee pelätä, tai sitä, ettei muutoksen kohdatessa löytäisi uusia työurapolkuja ennemmin tai myöhemmin. ! Satu Ojala 1Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan tutkijatohtori Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

www.teme.fi

Lähteitä # Honkanen Pertti & Kangas Olli (2016) Perustulo ja kannustavuus.

Talous & Yhteiskunta 1/2016. ☝www.labour.fi/ty # Maczulskij Terhi, Maliranta Mika & Pekkala Kerr Sari (2016) Työmarkkinoiden rakennemuutos yrityksissä ja yritysrakenteissa. Talous ja Yhteiskunta 4/2016. ☝ www.labour.fi/ty # Ojala Satu (2016) Työttömyyden sanktioinnin sijaan aktiivisuuslisä yhteiskunnallisesta työstä. Teoksessa Halmetoja Antti, Koistinen Pertti & Ojala Satu (toim.) Sosiaalipolitiikan lumo. tup Open Access Books. ☝http://tampub.uta.fi/ handle/10024/98996 # Suomen virallinen tilasto (svt 2014): Työvoimatutkimus. Työllisyys ja työttömyys 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.1.2017]. ☝http://www.stat.fi/til/ tyti/2014/13/tyti_2014_13_201504-28_kat_002_fi.html sekä Liitetaulukko 10. Työlliset toimialan (tol 2008) ja sukupuolen mukaan vuosina 2010–2014, 15–74-vuotiaat. ☝http://www.stat.fi/til/ tyti/2014/13/tyti_2014_13_201504-28_tau_010_fi.html

44  ,-./,0

jatkoa edelliseltä aukeamalta

Nollatuntisopimukset ja itsensätyöllistäminen osittain kielteisiä ilmiöitä

V

astoin yleistä myönteistä kehitystä kaksi kyseenalaista työmarkkinailmiötä ovat nollatuntisopimukset sekä vastentahtoinen itsensä työllistäminen.

Nollatuntisopimuksilla työtä teki 831000 palkansaajaa vuonna 2014. He olivat tyypillisesti nuoria, opintojaan palvelualojen työsuhteilla rahoittavia opiskelijoita. Yli puolet kuitenkin piti ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan. Kahden kolmasosan työtunnit olivat osa-aikaisia, ja kolmasosa kaikista toivoi saavansa lisää työtä.

Nollatuntisopimuksella työskentelevät sijoittuvat oheisen artikkelin eri palkansaajakategorioihin, sillä heidän työnsä voi käytännössä olla määräaikaista tai jatkuvaa sekä osa- tai kokoaikaista. (svt 2014; Pärnänen 2015.)

Itsensätyöllistäjät 2013 -tutkimuksessa puolestaan ilmeni, että neljännes kulttuurija käsityöalojen yksinyrittävistä oli asemassaan vastentahtoisesti, ja joka kymmenennen edeltävä työnantaja oli ilmoittanut ostavansa heidän työpanoksensa jatkossa yrittäjätyönä. Palkkatyön puute oli yli puolella kulttuuri- ja käsityöalojen yrittäjällä osatekijänä itsensä työllistämiseen johtaneessa prosessissa. (Pärnänen & Sutela 2014, s. 31–39).

4*  ,-./,0

Koska itsensä työllistämisen trendi on hiljalleen kohoava, voi olettaa, että myös vastentahtoisesti tässä asemassa olevien määrä lisääntyy. Vastentahtoisuuden kehityksestä ei kuitenkaan vielä ole tietoa, sillä Tilastokeskus tarkasteli nollatuntisopimusten ja itsensä työllistämisen yleisyyttä Työvoimatutkimuksen osana ensi kertaa vuosina 2013 ja 2014. ! Satu Ojala 1

Lähteet # Pärnänen Anna & Sutela Hanna (2014) Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013.

Helsinki: Tilastokeskus. ☝http://www.stat.fi/tup/julkaisut/ tiedostot/julkaisuluettelo/ yits_201400_2014_12305_net.pdf # Pärnänen Anna (2015) Nollatuntisopimukset – epävarmuutta vai toivottua joustoa? Tieto & Trendit -blogi 5.3.2015. ☝http://tietotrenditblogi.stat.fi/ kenelle-kay-nollatuntisopimus/ # Suomen virallinen tilasto (svt 2014): Noin 83 000 palkansaajalla on nollatuntisopimus. Työvoimatutkimus. Työllisyys Ja Työttömyys 2014. Helsinki: Tilastokeskus. ☝ http://www.stat.fi/til/ tyti/2014/13/tyti_2014_13_201503-05_tie_001_fi.html www.teme.fi

Työelämän suurin haaste on jaksaminen Koulutuksen haaste on tarjota taitoja, joilla muutoksessa pärjää Koulutus ja koulutustason kasvu ovat muuttaneet työelämää. Ja toisinpäin. Työelämän vaatimukset ovat muokanneet koulutusta. Yksi muutosten ytimessä oleva asia on digitalisaatio, mutta se ei ole uusi asia. Sen katsotaan alkaneen kotitietokoneiden yleistymisestä 71-luvulla ja vauhdittuneen internetin yleistymisen myötä 91-luvulla. Käsitteenä se yleistyi *111-luvulla.

Digitalisaatio on myllertänyt viestinnän, media- ja elokuva-alan totaalisesti – niin työntekemisen kuin koulutuksen osalta. Miten muutoksen näkee 41 vuotta medianomeja kouluttanut Carolina Pajula? Hän on lehtorina  Mediapoliksessa Tampereen Tohlopissa.

www.teme.fi

C

  on alle viisikymppisestä iästään huolimatta poikkeuksellisen runsas ja polveileva työhistoria. Carolina on osunut valinnoillaan kiinnostaviin risteyskohtiin, joissa nyt jälkikäteen voi nähdä enteitä työelämän muutoksen suunnista ja mittavasta media-alan murroksesta. ”Kasvoin nelihenkisessä yksinhuoltajaperheessä, jossa taskurahat piti itse tienata. Ensimmäisen ympärivuotisen työsuhteeni solmin 44-vuotiaana Hippoksen raviradalla. Toimin kahdeksan vuotta tuomariston lähettinä ja sihteerinä ja lopulta maalikameratuomarina. Kesätöitä olen tehnyt 4*-vuotiaasta asti mm. Kiitolinjassa rahtikirjojen käsittelijänä, perheyrityksessä kahvilatyöntekijänä ja maalin purkittajana tanskalaisessa venemaalitehtaassa. Olen katsellut työelämää palkansaajana pätkätöissä ja vakitöissä, olen toiminut pätkätyöläisten esimiehenä ja viitisen vuotta yrittäjänä.

Olen saanut tutustua todella monenlaisiin työkulttuureihin”, Carolina nauraa.

S

iihen aikaan, kun isä tietokoneen osti

Carolinan koulutusura lähti liikkeelle delfiineistä, kun hän sai kesätyöpaikan Särkänniemestä vuonna 497=. Kaksi vuotta myöhemmin hän pääsi kasvatustieteelliseen. ”Olin kiinnostunut ryhmädynamiikasta ja opiskelin ensin nuorisokasvatusta ja siinä rinnalla ryhmätyötä ja -terapiaa. Valmistuin maisteriksi pahimpina lamavuosina. Alan töitä ei ollut tarjolla, joten hain jatko-opiskelijaksi ja opiskelin mm. hypermediaa. Se oli jotain aivan uutta. Sähköpostit oli juuri otettu käyttöön yliopistolla”, Carolina hymyilee. ”Osana opintojani teimme Tampereen taidemuseon Muumilaaksoon vuorovaikutteisen Muumitaloseikkailun. Museossa oli Muumitalon pie-

4;  ,-./,0

noismalli, mutta pienet lapset eivät ylettyneet katselemaan sitä. Me kuvasimme talon joka nurkan ja siirsimme kuvat tietokoneelle ja lisäsimme siihen vuorovaikutteisuutta ja pelillisyyttä. Ohjelma oli vuosia osana museon näyttelyä. Vastaavia digitaalisia tuotteita oli Suomessa silloin 91luvun alussa museoissa vain muutamia”, Carolina muistelee.

Carolinan digitaalisen median ammatillinen ura alkoi, kun hän työllistyi opintojensa kautta vasta perustettuun Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorioon. ”Digitalisaation tuoma muutos on valtavan laajaalainen. Tekniikan lisäksi työtavat ja ajattelu ovat muuttuneet. Digitalisaation jälkeen ei voi ajatella enää pelkästään lineaarisesti. Vaikka elokuvan juoni etenee edelleenkin alusta loppuun, niin interaktiivisissa ohjelmissa ja pelien käsikirjoittamisessa lineaarisuus ei riitä. Pelaajan ratkaisut vaikuttavat tarinaan ja tapahtumiin”, Carolina toteaa. ”Hypermedialaboratorio oli uranuurtaja monissa asioissa. Keräsimme yhteen eri alojen asiantuntijoita ja tutkijoita. Kyse oli siis monitieteellisestä yksiköstä yliopiston sisällä. Sellaisia ei juuri Suomessa ollut. Tutkimme ja kehitimme e-oppimista, mobiilisovelluksia ja pelejä. Kehitimme tulevaisuuden tv:tä, joka oli monivuotinen hanke yhdessä tv-yhtiöiden kanssa. Uuden tekniikan kehittely on hidas ja pitkä prosessi. Kului noin 7 vuotta ennen

Koulun tehtävä on tarjota oppilaille taitoja, oivalluksia ja itsearvioinnin kykyjä. Me panostamme siihen, että nuori pärjäisi työelämässä koulun jälkeen, että hän osaisi soveltaa oppimaansa. www.teme.fi

Carita Pajula työssään Tampereen ammattikorkeakoulussa. Kuva Tommi Moilanen.

kuin ne palvelut tulivat kuluttajien käyttöön, esimerkiksi ohjelmatiedot tai ns. ohjelmakirjasto. Me kehittelimme myös esim. pelaajakortteja, joista saisi pelaajatietoja, kun klikkaa pelaajaa tv-ruudulla.

Mutta sitä palvelua ei vielä ole. Ehkä uuden smarttv:n aikaudella ja sitten, kun tv:t toimivat kosketusnäytöillä. Markkinoinnin puolella käytetään jo hyperlinkkejä, joita hipaisemalla pääset suoraan ostamaan vaikkapa mainoskuvassa olevan kassin”, Carolina kuvailee.

Carolina toimi 4991-luvun lopussa Tekesin digitaalisen median koordinaattorina laboratorion kautta. Siinä työssä hän seurasi -kuplan puhkeamista läheltä. Tekesin kansainvälistymisen tukitoimissa oli mukana useita digitaalisen median yrityksiä kuten Remedy Entertainment, 8etovalta, Riot Entertainment jne. ”Ne vasta olivat hulluja vuosia, kun yritysten arvo laskettiin henkilöstön lukumäärän, ei osaamisen tai tekemisen, perusteella”, Carolina puuskahtaa.

www.teme.fi

O

petus on yksilöllistä sparrausta

Koulutus on Carolinan mukaan muuttunut viime vuosikymmeninä valtavan paljon. Kouluissa ei enää kaadeta oppilaan päähän tietoa, vaan opettajista on tullut valmentajia. ”Koulun tehtävä on tarjota oppilaille taitoja, oivalluksia ja itsearvioinnin kykyjä. Me panostamme siihen, että nuori pärjäisi työelämässä koulun jälkeen, että hän osaisi soveltaa oppimaansa. Siksi opetus räätälöidään henkilökohtaisesti. Kaikki eivät opiskele samaa. Joku painottuu tv-työskentelyyn, toinen dokumentteihin tai elokuviin, osalla mielenkiinto kohdistuu markkinointiviestintään ja osa kehittää yrittäjätaitojaan eri kursseilla. Urasuunnittelu aloitetaan jo opiskelun alkuvaiheessa ja se vaatii paljon henkilökohtaista valmennusta ja keskusteluja nuoren kanssa, Carolina kuvailee.

Carolina painottaa itsearvioinnin merkitystä voimakkaasti. Se on vaativaa ja edellyttää itsensä tuntemusta. ”Opiskelijan on pystyttävä arvioimaan omat vahvuutensa ja osaamisensa ja tietää, missä asioissa hän 45  ,-./,0

www.teme.fi

kuva tommi moilanen

tarvitsee lisäkoulutusta. Tällaisen kriittisen itsearvioinnin pitää olla elinikäinen prosessi, samoin koulutus. Ammattitaito ei tule koskaan valmiiksi, sillä työelämä muuttuu jatkuvasti”, Carolina toteaa painokkaasti. ”Nuorten pahoinvointi ja ongelmat ovat olleet iso yllätys minulle. Olen todella huolissani opiskelijoista. Elämänhallinta on huonontunut ja mielenterveysongelmat lisääntyneet. Välillä tuntuu, ettei lapsille kotona opeteta ajankäytön ja jaksamisen realiteettejä. Toiset suorittavat kahta tutkintoa, harrastavat kunnianhimoisesti ja käyvät töissä. Miksei voisi ottaa opintolainaa ja keskittyä opiskeluun päätyönään? Loppuunpalamiset voisivat vähetä.

Luulen, että näihin lisääntyneisiin ongelmiin vaikuttavat 91-luvun lamavuodet. Nuoret näkivät lamavuosien vaikutukset aikuisiin, huolet, ehkä syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden. Arvelen, että perheiden tilanteiden lisäksi yksi vaikuttava tekijä on ollut y-sukupolven nuorten kasvatusilmapiiri. Heitä on kehuttu ja annettu ymmärtää, että kaikki pystyvät kaikkeen. Media-alaa opiskelevat ovat uuden tilanteen edessä. Pitää osata toimia ryhmässä, ennakoida ja ratkaista ongelmia yhdessä. Pitää sietää virheitä, mokia ja keskeneräisyyttä.

Aina projekteissa joku osa-alue pettää, tekniikka, osaaminen tai käsikirjoituksen toimimattomuus”, Carolina hymyilee.

T

yöelämän haasteet lisääntyvät

”Työelämä muuttuu yhä pirstaleisemmaksi ja samalla työyhteisöt muuttuvat. Pätkätyöt ja itsensätyöllistäminen lisääntyvät, samalla kiire ja paineet lisääntyvät, deadlineja on paljon. Tämä vaatii yhä enemmän elämänhallintaa ja työelämätaitoja. Työelämän suurin haaste on jaksaminen. Tästä haluan muistuttaa työnantajia ja tuottajia. Alan työ on pirstaleista ja erittäin kuormittavaa. Ihminen on ihminen eikä pelkkä resurssi.

www.teme.fi

Toiset suorittavat kahta tutkintoa, harrastavat kunnianhimoisesti ja käyvät töissä. Miksei voisi ottaa opintolainaa ja keskittyä opiskeluun päätyönään? Loppuunpalamiset voisivat vähetä.

Välillä tuntuu, että reilut toimintatavat on kateissa.

Johtamista ja työn organisointia pitää kehittää vaihtuvien tiimien ja pätkätyöläisten media-alalla.

Meillä on liikaa kolmekymppisiä alan vaihtajia”, sanoo Carolina painokkaasti. ”Eräs vanha opiskelijani, joka toimii nyt start up -yrittäjänä, kertoi kohdanneensa valmistumisen jälkeen eri työpaikoissa vain huonoa johtamista.

Se oli yksi kannuste ryhtyä yrittäjäksi. Nyt hän itse päättää millaisen toimintakulttuurin luo yritykseensä ja miten hän johtaa työntekijöitään”, Carolina hymyilee.

Carolina kuulee alan ongelmista vastavalmistuneilta sekä työharjoittelussa olleilta opiskelijoilta. ”Usein ulkopuolinen osaa kyseenalaistaa työyhteisön toimintatapoja ja auttaa yhteisöä kehittämään terveemmät toimintatavat. Sen vuoksi hakeudun työnohjaajaopintoihin, joista saan työkaluja ja osaamista opiskelijoiden ohjaamiseen mutta myös työyhteisöjen kehittämiseen”, Carolina toteaa. ”Jokaisen on kannettava itse vastuu omasta osaamisestaan, omien taitojen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Taitojen ja osaamisen lisäksi tarvitaan ajankäytön hallintaa, elämänhallintaa ja realismia.

On erittäin tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta ja uudistumisesta työelämässä. Jaksamisesta on pidettävä huoli työyhteisöissä, myös freelancerien jaksamisesta”, Carolina muistuttaa. ! Haastattelu 1Anne Saveljeff 46  ,-./,0

Työelämän muutoksesta puhutaan kaikkialla: työpaikoilla, oppilaitoksissa ja tiedotusvälineissä. Työelämän muutoksella tarkoitetaan muun muassa toiminta- ja normiympäristöön kohdistuvia muutoksia. Ne voivat näkyä esimerkiksi työskentelyolosuhteiden ja työyhteisöjen moninaistumisena, yksityisen ja julkisen toiminnan rajan hämärtymisenä sekä uusien toimintatapojen syntymisenä.

Koulutustaso maassamme nousee. Se lisää odotuksia työn sisällöstä sekä mielekkyydestä.

Aikaamme leimaa myös kiire ja epävarmuus työstä, mutta samalla työelämän laadun sanotaan parantuneen.

Millaisena nuoret tekijät ja taiteilijat näkevät oman alansa sekä työllistymishorisonttinsa?

Millainen on heidän suhteensa työelämään?

Meteli haastattelee vuoden *146 aikana aiheeseen liittyen eri temeläisalojen opiskelijoita.

Ensimmäisenä haastattelussa on valo-, äänija pukusuunnittelija- sekä lavastajaopiskelija.  Raisa Kilpeläinen

47  ,-./,0

www.teme.fi

'()*

OPISKELIJOIDEN MIETTEITA ¨ TYO ¨STA ¨

www.teme.fi

Nimi, ikä, oppilaitos, koulutusohjelma, vuosikurssi ja opintojen aloitusvuosi Luca Sirviö, *5. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, valosuunnittelun koulutusohjelma, kuudes vuosi. Aloitin opinnot syksyllä *144 ja maisterivaiheeseen siirryin *14;.

1

Miksi valitsit esittävät taiteet?

Miksi opiskelet valitsemallesi alalle?

Olin 49 kun hain Teatterikorkeakouluun. Olin pitkään ollut kiinnostunut visuaalisesta suunnittelusta ja tilasta, muun muassa sisustussuunnittelusta ja lavastuksesta, mutta niistä kumpikaan ei ollut ihan sitä mitä itse halusin tehdä. Olen myös aina nauttinut esittävistä taiteista, ja tuntui että valosuunnittelussa pääsisin toteuttamaan itseäni haluamallani tavalla.

2

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on parasta?

Kyllästyn elämän tasapaksuisuuteen ja rutiininomaisuuteen helposti, tarvitsen jatkuvaa muutosta. Parasta tällä alalla on se, että tapaa koko ajan uusia, kiinnostavia ihmisiä, ja että kaikki työt ovat erilaisia. Itseään pystyy jatkuvasti kehittämään ja haastamaan. Ja tietysti myös se, että pääsee leikkimään töissä.

3

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on vaikeinta?

Että voisi elättää itsensä työllään palamatta loppuun. Että saisi sellaisia töitä, joista saisi normaalia palkkaa ilman taistelua. Tällä alalla tarvitaan paljon sopeutumis- ja stressinsietokykyä.

4

Kuinka luonnehdit suhdettasi työhön?

Oletko nyt jossain palkkatöissä?

Koulun loppuminen jännittää hieman, vaikka teenkin palkkatöitä koulun ohella. Teen töitä aina silloin kun sopivia juttuja tulee eteen. Odotan innolla sitä, että voi helpommin ottaa vastaan palkkatöitä kun ei tarvitse miettiä enää aikataulutusta koulun suhteen.

5

*1  ,-./,0

Saako oppilaitoksessasi työelämätaitoja ja tietoa työelämään siirtymisestä? Mitä kaipaisit lisää?

Meillä on ollut muun muassa työelämäkurssi ja ohjeistusta apurahojen hakemiseen sekä keskustelua aiheesta muutenkin. Ja vaikkei kaikkea ole suoraan opetettu, niin ainakin on sellainen ilmapiiri, että voi kysyä ja varmasti saa apua tarvittaessa.

Ehkä eniten avuksi ovat kuitenkin koulussa tehtävät produktiot ja niiden esille nostamat keskustelut työtavoista ja käytännöistä kentällä, sekä siitä, pitäisikö niitä yrittää muuttaa.

7

Millaisina näet työllistymismahdollisuutesi?

Luotan siihen että kiinnostavia töitä on tarjolla valmistumisen jälkeenkin. Olen luonut kouluaikana hyvää verkostoa ja suhteita ihmisiin, joiden kanssa on molemminpuolinen halu työskennellä tulevaisuudessakin.

Töitä tuskin löytyy juuri silloin kun on eniten halua tehdä ja tarvetta rahalle – luultavasti pitää opetella markkinoimaan ja tyrkyttämään itseään paljon enemmän.

Toistaiseksi kaikki kyselyt ovat aina tulleet työnantajalta/apurahan hakijalta/ohjaajalta/koreografilta tai muulta toiselta osapuolelta. Varmasti joitain selviytymiskeinoja pitää kehitellä. Taloudellinen sekä henkinen selviytyminen huolettaa, mutta ei masenna.

8

Taloudellinen sekä henkinen selviytyminen huolettaa, mutta ei masenna. www.teme.fi

henkilökuvat luca sirviö (omakuva), pia rautio (heli salomaa), minttu pyykkönen (niklas nybom), deimante bazyte (fabian nyberg)

Luca Sirviö

Puhutaanko alasi opiskelijoiden kesken paljon työllistymisestä? Entä tulevaisuudesta työelämässä?

Puhutaan jonkin verran. Yleinen tunnelma tuntuu olevan melko pessimistinen, muttei silti lannistunut. Rahoitus huolettaa. Pitää tehdä tosi paljon töitä ja rahaa on aina vaikea saada. Freelancerien lyhyet työsuhteet, epätietoisuus ja jatkuva apuraharumba ovat usein puheenaiheina.

6

Mikä olisi unelmatyösi?

Minulla ei ole valosuunnittelijana mitään tiettyä ammatillista tavoitetta tai päämäärää johon pyrin, ei yhtä suurta etappia jonne päästyäni tuntisin itseni onnistuneeksi ammatissani. Mieluummin teen pienen kuin jättimäisen mittakaavan juttuja. Nykytanssi kiinnostaa. Olisi hienoa jos muodostuisi pitkäaikaisia suunnittelijasuhteita ja työskentelykumppaneita muutenkin. Unelmani olisi päästä tekemään paljon mielenkiintoisia töitä – ettei kaikki olisi ihan liian vaikeaa.

9

Terveisesi alasi työnantajille?

Reiluja sopimuksia! Ei pelleilyä ja yllätyksiä. Työn määrän pitää kohdata rahallinen korvaus. Palkatkaa minut.

10

Heli Salomaa Nimi, ikä, oppilaitos, koulutusohjelma, vuosikurssi ja opintojen aloitusvuosi Heli Salomaa, 31. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, lavastustaiteen maisteriohjelma, pukusuunnittelun pääaine. Aloitin opinnot syksyllä *14;.

1

Miksi valitsit esittävät taiteet?

Miksi opiskelet valitsemallesi alalle?

Tarinankerronta ja vaatteen ilmaisukyky ovat kiehtoneet minua lukioikäisestä asti. Pukusuunnittelu taipuu moneen, ja olen sen kautta päässyt yhdistelemään useita intohimonkohteitani: pukuhistoriaa, materiaalien muokkausta, ja nyt viimeisimpinä laserleikkausta ja virtuaalitodellisuusprojekteja. Vuosi sitten innostuin uudestaan tietokonepeleistä, ja nyt suunnittelen pukuja pelihahmoille. Taustani on kuitenkin teatterin tekemisessä, ja tein pukusuunnittelua esiintyville taiteilijoille kuusi vuotta ennen pelialalle hyppäämistä. Alunperin päädyin teatterin pariin isoäitini teatteriharrastuksen kautta.

2

www.teme.fi

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on parasta?

Parasta on jatkuva uuden oppiminen ja muuntautuminen uusien työtehtävien edessä. Etenkin nyt, kun kirjoitan opinnäytetyötäni virtuaalisesta pukusuunnittelusta, tuntuu kuin työkentälle olisi avautunut uusia ovia ja ikkunoita.  (computer generated imagery) on jo kaikkialla, ja jo nyt pukusuunnittelijoilta edellytetään digitaalisten hahmojen pukuosaamista elokuva-alalla. Pukusuunnittelijat kuuluvat jo suurten animaatiostudioiden kuten Pixarin ja Disneyn hahmosuunnittelutiimeihin. Lisäksi virtuaalinen pukusuunnittelu mahdollistaa myös ideat, jotka eivät ole fysiikan lakien rajoittamia.

3

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on vaikeinta?

Vaikeinta on jatkuva uuden oppiminen ja muuntautuminen uusien työtehtävien edessä. Etenkin siirtyminen perinteisemmistä työtavoista tietoteknisempään tekemiseen tuotti alussa jonkin verran harmaita hiuksia.

4

Kuinka luonnehdit suhdettasi työhön?

Oletko nyt jossain palkkatöissä?

Olen tällä hetkellä töissä pelifirmassa Remedy Entertainmentillä, nimikkeellä Costume Artist.

Suhteeni työhön on toisinaan vaatinut tasapainottamista. On vaikea asettaa rajoituksia sille, mitä rakastaa tehdä, mutta olen opetellut huolehtimaan elämän muistakin osa-alueista työelämän mukaansatempaavuudesta huolimatta.

5

Puhutaanko alasi opiskelijoiden kesken paljon työllistymisestä? Entä tulevaisuudesta työelämässä?

Moni alani maisteriopiskelija on jo opinnot aloittaessaan ehtinyt kerryttää työkokemusta, eikä monikaan näytä olevan huolissaan itse työllistymisestä.

Enemmän on puhetta työhyvinvoinnista ja jaksamisesta luovan alan prosesseissa, joissa on usein siedettävä ajoittaista hektisyyttä ja epävarmuutta.

6

Saako oppilaitoksessasi työelämätaitoja ja tietoa työelämään siirtymisestä? Mitä kaipaisit lisää?

Koulussa ei juurikaan olla käsitelty työelämätaitoja.

Työelämään siirtyminen on tapahtunut luontevasti kouluprojektien ohessa syntyneen verkostoitumisen kautta. Toivoisin työelämätaitojen sisältyvän

7

*4  ,-./,0

jo kandivaiheen opintoihin, muttei niistä haittaa olisi maisteriopiskelijoillekaan.

Millaisina näet työllistymismahdollisuutesi?

Suhtaudun optimistisesti työllistymiseeni tulevaisuudessa. Uskon virtuaaliseen pukusuunnitteluun erikoistumisella olevan kysyntää digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Pelitkin muuttuvat realistisemmiksi vuosi vuodelta, ja virtuaalisesti voidaan jo uskottavasti ilmaista eri materiaaleja ja ompelurakenteellisia yksityiskohtia. Hahmosuunnittelun tueksi kannattaa ottaa asiantuntija, joka tuo suunnitteluun uuden tarinallisen tason, ilmaisun vaatteen kautta. Toivon, että tulevaisuudessa valmistuvien pukusuunnittelijoiden työkalupakkiin kuuluu -pukusuunnittelun perusteet ja olen mielelläni mukana jakamassa oppimaani eteenpäin.

Niklas Nybom

8

Mikä olisi unelmatyösi?

Onnekasta kyllä, se on juuri tämä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista työskennellä pukusuunnittelijana myös jollekin isoista ulkomaisista pelifirmoista. Myös jatkotutkimus aiheesta kiinnostaa, sillä pelialan pukusuunnittelusta ei ole vielä juurikaan kirjoitettu. Toisinaan kaipaan myös teatteritekemistä, mutta vuosittainen kesäteatterirupeama helpottanee ikävää.

9

Terveisesi alasi työnantajille?

Pelialan työnantajilta toivon rohkeutta toivottaa pukusuunnittelijat osaksi tiimiä. Remedy vastaanotti minut hurmaavan ennakkoluulottomasti, vaikka tullessani jouduin opettelemaan vaatteen luomisen uudestaan, uusilla työvälineillä.

10

Pelialan työnantajilta toivon rohkeutta toivottaa pukusuunnittelijat osaksi tiimiä.

Nimi, ikä, oppilaitos, koulutusohjelma, vuosikurssi ja opintojen aloitusvuosi Niklas Nybom, *9, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, äänen maisteriohjelma, toinen vuosi. Aloitin opinnot syksyllä *145.

1

Miksi valitsit esittävät taiteet?

Miksi opiskelet valitsemallesi alalle?

Esittäville taiteille ominainen ryhmätyöskentely ja vuorovaikutuksen keskeisyys puhuttelevat. Koen, että äänisuunnittelu on se osa-alue, johon minulla on eniten annettavaa.

2

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on parasta?

Elämysten luominen ja niiden välittäminen eteenpäin kokijoille.

3

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on vaikeinta?

Inspiraation löytäminen tiukkojen aikataulujen keskellä. Usein on hyvinkin vaikea arvioida miten paljon aikaa ja energiaa produktion työstämiseen menee.

4

Kuinka luonnehdit suhdettasi työhön?

Oletko nyt jossain palkkatöissä?

Toimin opintojen ohessa vapaan kentän produktioissa, ja teen epäsäännöllisesti töitä äänisuunnittelijana ja äänitarkkailijana Ylen kuunnelma- ja radiotuotannoissa.

5

#1# Useiden koulutusohjelmien yhteisellä TeaKin tako-kurssilla (tanssi kokonaistaideteoksena) Luca Sirviö oli valosuunnittelijana teoksessa Posthuman (2016), jonka koreografiasta vastasi Jenni-Elina von Bagh.

Kuva Katri Naukkarinen, TeaK Arkisto.

#2# Heli Salomaa tutki Pukusuunnittelua virtuaalitodellisuudessa -näyttelyn (2016) kautta mahdollisuuksia hyödyntää kolmiulotteista ideointia kommunikoinnin pohjana virtuaalisen todellisuuden keinoin.

Kuvat Heli Salomaa.

www.teme.fi

1

2

www.teme.fi

3

4

www.teme.fi

Puhutaanko alasi opiskelijoiden kesken paljon työllistymisestä? Entä tulevaisuudesta työelämässä?

Yllättävän paljon. Valo- ja äänisuunnittelijoiden keskuudessa on yleistä, että opiskelijat työllistyvät ainakin jossain määrin jo opintojen aikana. Aiemmin opiskelin humanistisia tieteitä, joissa linkki opintojen ja työelämän välillä ei ole yhtä selkeä.

6

Saako oppilaitoksessasi työelämätaitoja ja tietoa työelämään siirtymisestä? Mitä kaipaisit lisää?

En ole osallistunut varsinaiseen työelämätaitoja käsittelevään opetukseen. Kaipaisin lisää taitoja elämänhallintaan liittyen – tällä alalla loppuun palaminen on valitettavan yleistä. Oman jaksamisen arvioiminen ja sen suhteuttaminen on toisinaan haastavaa.

7

Millaisina näet työllistymismahdollisuutesi?

Tällä hetkellä en ole erityisen huolissani työllistymisestä opintojen jälkeen, sillä olen jo aktiivisesti työelämässä. Suunnittelijana koen kuitenkin olevani tietyllä tapaa muiden armoilla: toimin harvemmin itse koollekutsujana, vaan tyydyn odottelemaan että minua pyydetään mukaan produktioihin.

8

Mikä olisi unelmatyösi?

Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni monipuolisesti ja kansainvälisesti taitelijana, äänisuunnittelijana ja kenties myös tutkijana ja opetustehtävissä.

9

Terveisesi alasi työnantajille?

Näkyvyys ja -merkintä ovat kivoja juttuja, mutta niillä ei makseta vuokraa.

10

#3# Ishmael Falken ja Sandrina Lindgrenin Näkymättömät maat -nykynukketeatteriesitykseen Turun tehdas Teatterissa Niklas Nybom teki äänisuunnittelun ja sävelsi musiikin.

Kuva Pernilla Lindgren.

www.teme.fi

#4# Fabian Nyberg Hotel Pro Forman ateljeessa Kööpenhaminassa toukokuussa 2016. Kesällä hän työskenteli ryhmän NeoArctic-produktiossa.

Kuva Deimante Bazyte.

Fabian Nyberg Nimi, ikä, oppilaitos, koulutusohjelma, vuosikurssi ja opintojen aloitusvuosi Fabian Nyberg, 34, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, esittävien taiteiden lavastuksen pääaine, viides vuosikurssi. Aloitin opinnot syksyllä *14*.

1

Miksi valitsit esittävät taiteet?

Miksi opiskelet valitsemallesi alalle?

Pidän esittäviä taiteita tärkeänä taiteen muotona ja esitystilannetta tärkeänä sosiaalisena tilanteena.

Näen esittävät taiteet potentiaalisena yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja toiminnan paikkana maailman jatkuvassa muuttumisprosessissa.

2

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on parasta?

Vaihtelevuus. Nautin paljon siitä, että työkuvat vaihtelevat eri projekteissa. Työni voi välillä olla hyvin teoreettista ja välillä hyvin käytännönläheistä. Koen, että tämä yhdistelmä on kiinnostava, ja että työn eri muodot rikastuttavat toisiaan.

3

Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on vaikeinta?

Henkilökohtaisella tasolla suurin vaikeus työssäni on resurssien puute ja jatkuva stressi siitä, miten elättää itsensä. Kentällä pidän rakenteiden kysymystä haasteellisena. Toisaalla pidetään hyvinkin vahvasti kiinni vanhoista rakenteista keskustelematta niistä, ja toisaalla yritetään purkaa vanhoja rakenteita välillä unohtaen se, että joidenkin rakenteiden ja sopimusten varassa pitää kuitenkin toimia, jotta työskentely olisi mahdollista. Molemmat asetelmat johtavat välillä epäselviin tai jopa konfliktisiin työtilanteisiin. Yhteiskunnan tasolla Suomessa näen myös ongelmallisena heikon yhteiskunnallisen ymmärryksen ja kiinnostuksen esittäviä taiteita ja sen eri muotoja kohtaan. Tämä ymmärrys heikkenee ennestään, jos alalla reagoidaan siihen tinkimällä taiteellisesta ja yhteiskunnallisesta sisällöstä viihdearvon nimissä. Se, mitä taiteen alan sisällä tehdään,

4

*5  ,-./,0

määrittelee sen, millaisena ilmiönä sitä ulkopuolelta ymmärretään.

Kuinka luonnehdit suhdettasi työhön?

Oletko nyt jossain palkkatöissä?

Otan työni vakavasti ja haluan jatkuvasti kehittyä omassa työssäni. Vuodelle *146 minulla on tällä hetkellä kaksi palkallista taiteellista produktiota kalenterissa koulun ohella.

5

Puhutaanko alasi opiskelijoiden kesken paljon työllistymisestä? Entä tulevaisuudesta työelämässä?

Kokemukseni on, että tulevaisuus huolestuttaa monia ja että siitä puhutaan. Monesti keskustelut liittyvät pelkoihin. Onko tulevaisuudessa taloudellisesti mahdollista työskennellä taiteilijana täyspäiväisesti? Millaista kulttuuripolitiikkaa ajetaan tulevaisuuden Suomessa ja Euroopassa, ja miten se tulee vaikuttamaan työmahdollisuuksiin? Mitä tarkoittaa taiteen kannalta, kun yksityiset taloudelliset toimijat yhä suuremmissa määrin määrittelevät, miten taidetta tehdään?

6

Saako oppilaitoksessasi työelämätaitoja ja tietoa työelämään siirtymisestä? Mitä kaipaisit lisää?

Koen, että oman pääaineen opettajilta saamme riittävästi työelämätaitoja. Opintoihin voisi sisältyä enemmän vapaalla kentällä toimimiseen liittyviä tuotannollisia taitoja.

7

Esittävien taiteiden lavastajina asemamme Aaltoyliopistossa, esittävien taiteiden kentän koulutuskeskittymän (Teatterikorkeakoulun) ulkopuolella heikentää mahdollisuuksiamme olla tasavertaisessa asemassa muiden esimerkiksi työelämäkysymyksissä ja verkostoitumisessa.

Millaisina näet työllistymismahdollisuutesi?

Pitää olla hyvin aktiivinen oman kentän sisällä, jotta voisi olla edes jotenkin varma siitä, että tulevaisuudessa on töitä. Pitää osata rakentaa uransa pienistä palikoista. Jos on riittävästi kontakteja ja osaa etsiä uusia työmahdollisuuksia välillä yllättävistäkin konteksteista, niin koen, että töitä on ainakin vielä toistaiseksi. Mutta tämä työmahdollisuuksien etsiminen on jo itsessään kovaa työtä.

8

Mikä olisi unelmatyösi?

Unelmieni työympäristö on tasa-arvoinen ympäristö, jossa hierarkiasta voi puhua avoimesti.

Se on ympäristö, jossa kaikki pääsevät toteuttamaan omaa taiteilijuuttaan. Se on ympäristö, jossa voi olla dialogissa ympäröivän yhteiskunnan ja maailman kanssa. Se on ympäristö, joka mahdollistaa jatkuvan kehityksen. Unelmieni työympäristö ei ole välttämättä yksittäinen työ tai työpaikka, vaan pikemminkin sellainen työtilanne, jossa voi työskennellä erityyppisten projektien kanssa sopivassa suhteessa. Unelmieni työkentällä saa vähintään työehtosopimuksen mukaisen palkan taistelematta siitä. Unelmieni työympäristö sisältää projekteja sekä Suomessa että ulkomailla.

9

Onko tulevaisuudessa Terveisesi alasi työnantajille? taloudellisesti mahdol- 10 Kuunteleminen ja keskusteleminen kehittävässä mielessä on olennaista jatkuvasti muuttuvallista työskennellä taitei- la kentällä. Siihen pitäisi löytää aikaa jokaisessa työpaikassa, joka haluaa toimia myös tulevaisuudessa. lijana täyspäiväisesti?

Koonnut 1Raisa Kilpeläinen !

*=  ,-./,0

www.teme.fi

Työn muutoksesta

T!

yöelämän muutoksella tarkoitetaan muun muassa toiminta- ja normiympäristöön kohdistuvia muutoksia, jotka voivat näkyä esimerkiksi työpaikan rajojen hämärtymisenä, uusina toimintatapoina, johtajuuden muutoksena ja tehtäväkentän laajenemisena. Työ muuttuu myös monikulttuurisuuden, verkkoyhteisöjen, digitaalisten työmuotojen ja liikkuvuuden lisääntyessä.

Työnhaussa korostetaan verkostoitumisen ja oma-aloitteisuuden tärkeyttä sekä sosiaalisen median mahdollisuuksia. Suuri osa rekrytoinnista tapahtuu jo verkossa.

Tammikuussa 2017 Sitra julkaisi työn muutokseen keskittyvän tutkimuksen Työ 2040. Siinä esitellään kolme skenaariota työn tulevaisuudesta. Skenaariot jakavat työntekijät kolmeen ryhmään: kunnialliset puurtajat, taipuisat tekijätyypit ja taikurien talous.

Sitran tutkimuksessa visioidaan muun muassa, että vuonna 2020 valmistuvat nuoret työllistyvät erityisesti mikroyrityksiin sekä toiminimiensä kautta. Yrittäjyydestä ennustetaan uutta normaalia. Nuorten yhteydessä tutkimuksessa puhutaan myös koulutukseen panostamisesta ja unelmasta kuulua globaaliin eliittiin. ☝ sitra.fi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli vuoden 2016 joulukuussa 207 000. Tämä oli 34 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli joulukuussa 2016 14,7 %. Miehiä työttömistä oli 113 000 ja naisia 94 000 henkeä. ☝tilastokeskus.fi

www.teme.fi

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet. Suomalaisnaiset sijoittuvat koulutustilastoissa keskimääräistä korkeammalle myös EU-vertailussa. Maassamme miehet tienaavat yhä naisia enemmän. Palkansaajien keski-ikä maassamme on noussut. ☝hs.fi Lapin yliopistossa toimii Yhteisöt ja muuttuva työ -tohtoriohjelma, jonka taustalla ovat yhteiskunnalliset muutokset ja niiden yhteisölliset vaikutukset tieteen ja taiteen eri aloilla. ☝ulapland.fi Tampereen yliopistossa on käynnissä toimittajien ja tutkijoiden yhteishanke Jako kahteen? Nuoret, työ ja tulevaisuus. Projektissa tarkastellaan nuorten suhdetta tulevaisuuteensa ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. ☝@jakokahteen Mieti: Milloin ja miten sinun työpolkusi alkoi?

Mikä on ollut käännekokemus työurallasi?

Suositteletko omaa alaasi nuorille? Onko nykypäivänä valmistuvilla opiskelijoilla mahdollisuutta kunnolliseen työuraan?

Vinkki: Oletko jo kirjautunut Temen Työtä kaikille -palveluun tai ilmoittanut verkkosivulla avoimista työpaikoista? ☝työtakaikille.fi Menovinkki: Taiteen edistämiskeskuksen ja Cuporen yhteistyönä tehty Taiteen ja kulttuurin barometri julkaistaan maaliskuun alussa.

Teemana on Taiteilijan työskentelyedellytykset muutoksessa. Lisää tietoa on tarjolla taike & cupore talks -keskustelutilaisuudessa, 16.3.

2017 kello 9–16 KokoTeatterissa (Hämeentie 3, Helsinki). ☝ cupore.fi

*6  ,-./,0

Kolumni Metelin kolumnisti on teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Elina Kilkku.

Wannabe, hasbeen ja one-hit wonder

K

   . He, jotka surkuttelevat freelancer-elämäni käänteitä ja urapolkuni polveilua. He, joiden mielestä minun olisi pitänyt ”tunkea jalkani oven väliin kun oli mahdollisuus” tai ”takoa kun rauta oli kuumaa”. Olin aiemmin usein pohtinut, mistä nämä ihmiset tiesivät minua itseäni paremmin, mitä minä halusin.

Seurasin taannoista Saara Aallon X-Factor-uutisointia kiinnostuneena, sillä aloin sen avulla pikkuhiljaa ymmärtää raudantakomisilmiötä: lähes jokainen toimittaja ja netin kommenttikenttä tuntui tietävän, mitä Aallon pitäisi kilpailun jälkeen tehdä. Miten hänen tulisi ”hyödyntää menestyksensä”, ”varmistaa kansainvälinen ura” ja ”käyttää kilpailua ponnahduslautana”.

Tajusin, että taiteilijoiden neuvominen on helppoa, sillä menestystarinat ovat aina samanlaisia. Sillä, mitä Aalto itse haluaa kilpailun jälkeen urallaan tehdä, ei ole mitään väliä. Tekee hän mitä tahansa, me arvioimme hänen onnistumistaan yleisillä menestyksen kriteereillä. Me vertaamme hänen urapolkuaan yleiseen menestyksekkään taiteilijaelämän kaavaan.

Minunkin tekemieni ratkaisujen hämmästelyihin sisältyykin siis tarve menestystarinan kaavan toistamiseen. Sillä, mitä itse haluan, millä keinoilla minusta on hyväksyttävää edetä tai millaista maailmaa haluan olla luomassa, ei oikeastaan ole väliä.

Useimmat ihmiset eivät tunnu myöskään pitävän vaihtoehtona sitä, että olen jo saattanut kokeilla

*7  ,-./,0

heidän avuliaasti neuvomaansa keinoa, vailla menestystä. Sellainen ei kuulu menestystarinoihin.

Taiteilijan yleisesti hyväksytty menestyksen kaava on tämä: tiedät jo lapsena, mitä haluat, muttet kerro siitä kenellekään. Harjoittelet salaa eli teet valtavasti töitä ja uhrauksia. Sitten tapahtuu käännekohta: läpimurto. Sinusta tulee kuuluisa yhdessä yössä. Tässä vaiheessa saat paljastaa, että olet myös halunnut sitä. Sitten teet uraa, jossa jokainen menestys on suurempi kuin edellinen. Jatkuva kasvu nousee tasaisessa ;5 asteen kulmassa, kunnes kuolet huipulla ja sinusta jaetaan järkyttyneitä päivityksiä sosiaalisessa mediassa kunnes joku vielä isompi tähti ottaa ja kuolee.  ja sydän.

Tunnettujen taiteilijoiden menestystä ruotivien kirjoitusten lisäksi paineet tietynlaisen kaavan noudattamisesta syntyvät myös arkisemmin, omissa puheissamme. Oletko koskaan käyttänyt sanoja wannabe, hasbeen tai one-hit wonder? Sitten olet osallistunut odotusten luomiseen. Olet vahvistanut kaavaa.

Taiteilijan yleisesti hyväksytty menestyksen kaava on tämä: tiedät jo lapsena, mitä haluat, mut -tet kerro siitä kenellekään. Harjoittelet salaa eli teet valtavasti töitä ja uhrauksia. Sitten tapahtuu käännekohta: läpimurto. www.teme.fi

Kun olet kerran päässyt pinnalle, sinun on pysyttävä siellä huolimatta omista haluistasi, suhdanteista tai esimerkiksi elämästä.

Yhden hitin ihme on sekin yleisen mielipiteen mukaan surullinen ja nolo tapaus.

Wannabe tarkoittaa, että haluat olla jotakin. Mitä pahaa siinä on? Miksei saisi haluta olla jotakin?

Haluaminen muuttuu sallituksi vasta kun saavuttaa sen, mistä on haaveillut. Eikö tämä ole vähän ankara tapa suhtautua elämään ja unelmiin? Hasbeen on yhtä paha asia. Olet joskus ollut jotakin, muttet ole enää. Miksi hasbeen on haukkumasana?

Se varsinkin muokkaa käsitystämme hyväksytystä kaavasta: kun olet kerran päässyt pinnalle, sinun on pysyttävä siellä huolimatta omista haluistasi, suhdanteista tai esimerkiksi elämästä.

Yhden hitin ihme on sekin yleisen mielipiteen mukaan surullinen ja nolo tapaus. Miksi riistämme heiltä ilon siitä yhdestä hitistä? Kenen tahansa pitäisi tajuta, että hitin – oli se sitten musiikkia, kuvataidetta, kirja tai teatteria – aikaansaaminen on oikeasti ihme ja vaatii paitsi oikeaan saumaan osumista myös hillittömästi työtä ja lahjakkuutta.

Eikö siitä voisi onnitella sarkastisen ilkkumisen sijaan? www.teme.fi

Siitä, että on olemassa yksi ainoa yleisesti hyväksytty tapa määritellä menestyminen, on useitakin haittoja. Ensimmäinen on se, että jos pyrit kyseenalaistamatta toteuttamaan jotakin yleistä toimintamallia, et toteuta omaa unelmaasi vaan jonkun toisen. Toinen on se, että kaavan noudattaminen on äärimmäisen vaikeaa, eikä siihen pysty täydellisesti oikeastaan kukaan. Tähteys ja sen ympärille rakennettu koneisto pysyvät, mutta tähtien nimet vaihtuvat. Kolmas on se, että epärealistiset odotukset synnyttävät tilanteen, jossa voi kätevästi tuntea ikuista riittämättömyyttä. Lisäksi jatkuva noususuhdanne on täysin mahdoton saavutus: on harmillista, että taidemaailman sankaritarinoista kanonisoidaan versioita, joista on siivottu sitkeä yrittäminen, hiljaiset vuodet, apurahojen loppuminen ja se, ettei meileihisi vastata. Epäonnistumiset sankaritarinoissa ovat aina säännön vahvistavia yksittäistapauksia, joille on jokin muu syy kuin se, että epäonnistumiset todellisuudessa kuuluvat olennaisena osana paitsi taiteilijaelämään myös ihan vaan elämään.

Ainoa keino taistella näitä odotuksia vastaan on luoda itselleen ja uralleen täysin omat odotukset.

Mikä on menestystä sinulle itsellesi? Haluatko oikeasti tulla tunnistetuksi lähikaupassa ja jäädä kirkuvan fanilauman alle vai riittäisikö vaikka se, että luet nimesi edes kerran paikallislehden kulttuurisivuilta? Mikä veisi sinua kohti ideaalia identiteettiäsi? Mikä olisi siisteintä ikinä? Mistä olisit ylpeä?

Mikä olisi juuri sinusta hauskaa? ! Elina Kilkku *9  ,-./,0

www.teme.fi

ONKO CANTTIA? ”Sano, kelpaisinko kuninkaaksi?”

Onko Canttia? -kirjoitussarja perustuu Elina Lajusen matkaan yhdessä ohjaaja ja taiteilijaprofessori Kaisa Korhosen kanssa kohti kahta ensi-iltaa Jyväskylän Kaupunginteatterissa (Elämänmeno) ja Suomen Kansallisteatterissa ( – Kertomus uuden ajan ihmisistä).

Aikaisemmat Onko Canttia? -artikkelit löytyvät Meteli-lehdistä ;-*145, 4-*14=, *-*14=, 3-*14= ja ;-*14=. Sarjan viimeinen osa lehdessä *-*146 toimii yhteenvetona yhteistyöstä Kaisan kanssa.    Elina Lajunen

www.teme.fi

O

   näytelmää jo pitkään mukanani. Välillä se on jäänyt pitkäksikin aikaa sivuun, mutta tullut aina esiin, kuin piinaava ajatus, Banquon haamu Macbethien juhlissa. Näytelmä on tuntunut aivan liian vaikealta ja liian isolta käsittää ja käsitellä, vaikka välillä kuin kevyenä aavistuksena olen tavoittanut jonkun oivalluksen miksi juuri Macbeth ja miksi juuri minä haluan sen tehdä. Kesällä *14; tein kollaasi- ja ideakuvia ja painin jälleen kerran epätoivoisena käsikirjoituksen kanssa hikisessä yksiössäni. Illalla Tervasaaren kallioilla minä itkin.

Jäänmurtajat Otso, Kontio ja Sisu katsoivat minua kesäpaikoiltaan Katajanokalta rauhassa kuin kaiken nähneet merikarhut. Tajusin, ettei minun tarvitse tätä tehdä, ei jos se ei itse ole syntyäkseen. Tajusin myös, että yksin en tähän pysty. Luovuin koko hankkeesta ja kas, se ottikin minusta oman otteensa. Tekstiä alkoi tulla, kokosin työryhmän, hain apurahoja, etsin esityspaikan ja päätin, että jutusta tulee kisällityöni Kaisan kanssa tehdyn yhteistyön päätteeksi.

Kunkin esityksen aiheet ja teemat tulevat mukaan myös itse tekoprosessiin. Niiden kohtaaminen ja käsittely, sukeltaminen esityksen tarjoamaan maailmaan on äärettömän hieno mahdollisuus myös tekijälle kasvaa ja laajentua ihmisenä. Kasvu ja kokemukset kulkevat halki koko luomisprosessiin, prosessi on hyvin kokonaisvaltainen. Jälkikäteen siitä voi vain irrottaa otteita, kuvia, haparoida syy- ja seuraussuhteita olematta kuitenkaan mistään ihan varma.

Elämänmeno-esitys ja yhteiselämä Kaisan kanssa vanhassa mummolassa vei minut lähemmäksi omia vanhempia ja sukujuuriani, se vei minut myös Sortavalaan isovanhempieni syntymäkotiin. Harjoitusaika ja valmistumisprosessi herätti minut tajuamaan ehkä jotakin maailmasta ja ihmisistä sotien jälkeen ja siitä mikä vaikutus sodalla on ollut ja on aina tähän päivään ja minunkin elämääni asti. Elämänmeno jätti myös toivon toteutumisesta. Tätä toivoa jatkoi  – Kertomus

3*  ,-./,0

uuden ajan ihmisistä sekä itse Minna Canthin huikea asenne ja energia. Useissa tilanteissa olen ottanut Minnan esimerkiksi itselleni, tosin nettikauppaa hatuilleni en ole vielä perustanut, vaikka luulen että Minna olisi niin jo tehnyt kauan sitten. Minna Canth on antanut minulle voimaa ja uskoa, yhdessä Kaisan kanssa he ovat avanneet silmäni itseni ulkopuolelle, kohti toisia sekä terävöittäneet haluni löytää oikea aihe.

O

  useimmat ohjaustyöni Nukkehallitus-työryhmällä usein yhteistyössä jonkun teatterin tai muun tahon kanssa.

Nukkehallitus on teatteriyhdistys, jonka olen perustanut yhdessä näyttelijä Reetta Honkakosken ja muusikko Olli Karin kanssa vuonna *115, mutta joka ei ole toiminut päivääkään yhdistyksenä. Byrokratia tuntui liian raskaalta. Hallituksen nukkuessa olen kuitenkin käyttänyt Nukkehallitusta työryhmän nimenä jo yli 41 vuotta. Olen hakenut itse rahoituksen apurahoina ja toiminut myös usein teosteni tuottajana.

Viimeisiin töihini, kuten myös Lady Macbethiin, olen saanut oikein hyvän rahoituksen. Riittävän rahoituksen kokoaminen on kestänyt yleensä kaksi vuotta.

Olen nauttinut siitä mahdollisuudesta ja ilosta, että olen myös työnantaja ja voin maksaa ihmisille rahaa, en vielä palkkana, mutta apurahana kuitenkin.

Assistentti on ehdottoman tarpeellinen varsinkin isoissa produktioissa ja assistentin työ vaikuttaa jotenkin salaa, mutta sen vaikutus saattaa myös jäädä piiloon.

www.teme.fi

Ohjaajan assistentin työn ohessa ja harjoituskausien välissä tein valmistelutöitä ja muokkasin Lady Macbethin käsikirjoitusta. Olosuhteet olivat valmiit, kun  sai ensi-illan. Kuitenkin  jälkeen omaan työhön oli vaikea ryhtyä, olin todella väsynyt. Ohjaajan assistentti ei kanna kokonaisvastuuta kuten ohjaaja, mutta koin vahvasti, että jotain minäkin olin kantanut.

Kaisa sanoi kerran, että hän on kaaos ja minä järjestys, ainakin näissä kahdessa produktioissa, tällä työnjaolla.

Aikataulun suunnittelua ja järjestämistä, kommunikointia niin taiteellisen työryhmän sisällä ja kanssa kuin suhteessa teatterin muuhun organisaatioon oli paljon.

Olen herkkä aistimaan ilmapiiriä ja sitä millä tuulella ja energialla ihmiset toimivat. Se on välillä uuvuttavaa, toisaalta myös palkitsevaa. Oli myös kysymys, jonka kohtasin itseni kanssa useamman kerran. Mikä minä olen tässä teoksessa? Missä on minun taiteilijuuteni, onko sitä? Olenko minä vain järjestys? Assistentin rooli on kummallinen. Se on upea mahdollisuus oppia, seurata, luoda oma työkenttä ja työtehtävät. Se on mahdollisuus olla sisällä ja ulkona. Assistentti on ehdottoman tarpeellinen varsinkin isoissa produktioissa ja assistentin työ vaikuttaa jotenkin salaa, mutta sen vaikutus saattaa myös jäädä piiloon. Assistentin työ on assistentin työtä, se ei ole ohjaajan työtä. Olla assisteerauksen mestari on eri asia kuin olla ohjaamisen mestari, se on eri pesti.

Olin hakemassa Lady Macbethin flaijereita painosta joulun välipäivinä. Minulla oli flunssa ja iso kassi täynnä kirpputorilta ostettuja skottiruutuhameita. Järjestelin flaijereita ja hameita kasseihin pimeässä porttikäytävässä ja nauroin. Teatterityö vie mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin. Olisin voinut itkeä katkerana sitä miten joudun tekemään kaiken itse, miksei minulla ole koneistoa, joka hoitaa markkinoinnin, hakee flaijerit ja vie ne perille jne. Mietin toki hetken sitäkin, mutta myös sitä, että joka tapauksessa joku hakee flaijerit. Jos se ei ole työryhmän sisältä, se saattaa olla lähetti, josta siinä tapauksessa tulee het-

www.teme.fi

Ajattelin, että tämä minun pitää muistaa, jos minusta joskus tulee johtaja. Ei ole merkityksettömiä hetkiä, töitä tai työntekijöitä. keksi osallinen produktioon. Ajattelin, että tämä minun pitää muistaa, jos minusta joskus tulee johtaja.

Ei ole merkityksettömiä hetkiä, töitä tai työntekijöitä.

On jatkumo päätöksenteoista, jaetuista ja yksityisistä hetkistä, naurua porttikäytävässä, itkua ja oivalluksia, erilaisia työtehtäviä. Ne kaikki johtavat vääjäämättä kohti esitystä. Tuosta jatkumosta esitys on tehty.

N

   harjoituskauden keskellä huomaan, että se mitä kaipasin assistentin työssä ja mikä aiheutti kysymykset ja huolen omasta asemasta, oli ehkä se, että kaipasin valtaa. Tuntuu ihanan helpottavalta sanoa noin. Suhteeni valtaan ei ole mutkaton, jossain vaiheessa Lady Macbeth -projektia olin jopa ärtynyt siitä, että näytelmä kertoisi vallasta ja vallanhimosta. Ei, haluan sen olevan jotain muuta, vallanhimo ei aiheena liity minuun mitenkään, minä en ole vallanhimoinen, ajattelin. Olin ajattelematon. Valta, vastuu ja vapaus liittyvät kiinteästi toisiinsa, ne liittyvät myös ohjaajan työhön. Vallanhimo on myös energiaa ja halua pyrkiä toteuttamaan jotakin. Havaintoon liittyy kokemus siitä, että vaikka esityksen valmistaminen omana produktiona ilman teatterilaitoksen turvaa ja koneistoa vaatii äärettömän paljon työtä itse ohjaustyön ulkopuolella ja valmistusprosessi joka tapauksessa aina sisältää väsymystä ja monenlaisia vaiheita haparoinnista eksymiseen, löytämiseen, jumittumiseen ja oivalluksiin, olen pitkästä aikaa kuitenkin enemmän tasapainossa

33  ,-./,0

ja rauhallinen itseni kanssa. Olen onnellinen. Olen omalla paikallani. Ehkä siis sittenkin olen myös ohjaaja, vaikka olen sitä vastaan myöskin taistellut.

Lady Macbethin osalta pohdin sitä tilannetta, kun ei ole valtaa, on vain turhautumista ja kykenemättömyys vaikuttaa asioihin. Oikeilla olosuhteilla ja välineillä turhautuminen synnyttää toimintaa, luo jotain samalla kun antaa tekijälle kokemuksen toteutumisesta.

Mutta turhautuminen ja kykenemättömyys vaikuttaa asioihin voi johtaa myös rohmuamiseen, hätäratkaisuihin, hutilointiin, tekoihin ja päätöksiin jotka lopulta vievät tuhoon. Toimittaja Laura Saarikoski lainaa Helsingin Sanomissa :e Financial 8mes -lehden toimittajaa Gideon Racmania: ”Kylmässä sodassa ei ollut kyse vain taloudesta tai armeijoista, vaan totuudesta.

Neuvostotoliitto romahti lopulta osittain, koska tuli ilmiselväksi, että se perustui valheelle.” (, *9.4.*146) Maalaisjärjellä ajateltuna väite tuntuu todelta. Valhe, on se sitten isompi tai itselle tehty pieni valhe, uskottomuus omalle tunnolle, kirous niin kuin Lady Macbethille, vie nopeasti peittelyyn ja salailuun, toimintaan joka tukee valhetta, jatkaa sitä, kunnes tilanne romahtaa. ”Vereen kahlasin ja puolivirtaan jäin; yhtä vaikeaa on palata kuin jatkaa eteenpäin.” (William Shakespeare, Macbeth)

K

  kanssa katsomassa esityksen ja häntä kosketti esityksen lopun puhe uudesta ajasta, leikkauskohdasta. Hänestä tuntui, että myös nyt on käsillä uuden ajan alku. Kysyin häneltä, että miltä se uusi aika hänestä näyttää, millainen se on. Tehdään siitä hyvä, hän vastasi ja jatkoi, että tuntuu siltä, että siinä pitää tehdä jotenkin vahvasti se mikä kutsuu, tuntuu oikealta. Se mikä on oikein, on tietysti aivan hurjan laaja käsite ja riippuu yksilöstä ja yksilön kokemuksista, käsityksistä, moraalista. Toisen oikea voi olla toisen väärä. Mutta siltikin hänen ajatuksessaan on jotakin hyvää, siinä on toivoa.

3;  ,-./,0

”: Kuninkaiden hyveet, oikeudentunto, rehellisyys, harkinta ja maltti, anteliaisuus, nöyryys, kestävyys ja sisu, pelottomuus, uskollisuus, kärsivällisyys ja uljuus puuttuvat; en piittaa niistä.

Mutta paheita on, kaikki mahdolliset muunnelmineen. Totisesti, jos saan vallan, kaadan hornaan sopusoinnun maidon, rikon maailman rauhan, revin rikki kaiken, mikä kuuluu yhteen. : Sääli sinua, maaparka. : Sano, kelpaisinko kuninkaaksi?

Kuulit minkälainen olen. : Kuninkaaksi? Ei, et saisi edes elää.”

Lainaus on Macbeth -näytelmän neljännestä näytöksestä, kolmannesta kohtauksesta.

Kuningas Duncanin poika, Malcolm, testaa Fifen taanin Macduffin uskollisuutta ja rehellisyyttä uskottelemalla tälle olevansa tyranni. Dialogi osuu myös tähän aikaan ja maailmanpolitiikkaan, mutta se osuus minusta myös 6,5 miljardiin minimaailmankaikkeuteen, jokaisen ihmisen mieleen, ainakin itseeni. Minkälainen ihminen, ohjaaja ja kuningas minä olen suhteessa omaan maahani, suhteessa itseeni, mieleeni ja sydämeeni? 8edostanko sen valtakunnat ominaisuudet, heikkoudet ja vahvuudet, kipukohdat, joiden kautta mahdollisesti toimin. Minkälainen ihminen, ohjaaja ja kuningas minä olen itseni kautta suhteessa työryhmääni, suhteessa yhteiskuntaan, suhteessa ympäröivään maailmaan ja koko universumiin?

Kaksi hyvettä lisäisin Shakespearen listaan, armollisuus ja huumorintaju.

Ohjaajan aamu tänään: kahvi, muistikirja, tarrapapiljotit päässä sekä pöydällä, hanskat tiskissä eli käsillä pieni ompelutyö, Lady Macbethin hanskoista on peukalo rikki. ”8kariko se on, jonka näen tuossa…” laulaa Macbeth. Ei, se on silmäneula. Työ jatkuu. ! Elina Lajunen Kirjoittaja on helsinkiläinen freelancer nukketeatteritaiteilija, ohjaaja, käsikirjoittaja ja hattutaiteilija.

www.teme.fi

kaisa tiri

kaisa

tiri ia samo

Improvisaatioryhmä Örkit työssään.

Pa

T

bi si R ä

ant npain

a t yö p

aja .

dessa b

rändät ä

POHJOISET TEATTERIT KOKOONTUIVAT OULUSSA

a anka nän k

 on neljän pohjoisen teatterin; Oulun, Kajaanin, Kemin ja Rovaniemen yhteinen ammattitapaaminen. Tapaamisilla on pitkä perinne, sillä ensimmäisen kerran teatterit kokoontuivat jo 31 vuotta sitten. Tänä vuonna teatterilaiset tapasivat toisensa 46.–47.4. Oulussa.

Pohjoisen teatterin tulevaisuudesta puhuttiin Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Joose Mikkosen juontamassa Selviytymisseminaarissa, jossa panelistitrion muodostivat Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori, Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Tommi Saarikivi ja ohjaaja Jussi Sorjanen Kajaanin kaupunginteatterista.

Alustukset saivat aikaan vilkkaan keskustelun – Oulussa kun oltiin! Ilmoille nousivat mm. kysymykset, mikä on teatterin asema digitalisaation ja live-lähetysten aikakautena ja millaisia ovat milleniaalisukupolven kokemukset ja odotukset.

Niin kuin aina teatterissa, ohjelma oli runsasta ja monipuolista. Seminaarin ja ammattiryhmien keskinäisten tapaamisten lisäksi tarjolla oli erilaisia työpajoja, mm. äijä- ja naurujoogaa, klovneriaa ja kankaanpainantaa. Oululaisten järjestämä erikoi-

www.teme.fi

Kultaka u

än Suo

me a .

suus oli lavastamossa pelattu hohtomölkky. Lisäksi Avita järjesti 46.4. kaikille avoimen teatteri- ja esitystekniikkapäivän, johon myös teatterin ulkopuolisilla oli mahdollisuus osallistua.

Kultakaudessa brändätään Suomea Pohjoiset teatterit yhteistyössä Ruotsin Riksteaternin kanssa ovat tuottaneet komedian Kultakausi, joka sai ensi-iltansa tapahtumapäivien aikana. Näytelmässä Suomen hallituksen brändityöryhmä on kokoontunut ruotsinlaivalle etsimään eväitä uuteen kansalliseen kukoistukseen. Laivaan on noussut myös poikaansa haeskeleva äiti ja suomalaiseksi halajava ruotsalainen nuorimies. Kun brändääminen alkaa, ideat ja ihmissuhteet iskevät kipinää. Meri myrskyää, somesta puhumattakaan.

Komedian ovat käsikirjoittaneet Jukka Heinänen (Oulu) ja Riku Innamaa (Kemi) yhteistyössä Jani Lohikarin (Riksteatern) kanssa. Ohjauksesta ovat vastanneet Heinänen ja Innamaa. Esitys kiertää kevään aikana pohjoisissa teattereissa ja syksyllä on vuorossa Ruotsin kiertue. !.Päivi Vuoti-Karvonen 35  ,-./,0

il

Esitysteknologian osaajaksi

Metropoliasta!

Esitys- ja teatteritekniikan medianomi (AMK) Valmistu esitystekniikan asiantuntijaksi.

Syksyllä 2017 voi opiskelun aloittaa päätoimisesti opiskellen päivätoteutuksessa.

Koulutukseen haetaan ammattikorkeakoulujen kevään yhteishaussa 15.3.–5.4.2017.

Esitys- ja teatteritekniikan ammattitutkinto Näyttämö-, valo-, video- tai äänitekniikka, järjestäjä, kuiskaaja tai tarpeistonhoitaja Teatterialan ammattitutkinto on nyt Esitys- ja teatteritekniikan ammattitutkinto!

Tutkintotilaisuuksissa voit osoittaa ammattitaitosi ja hankkia tutkintotodistuksen koulutustaustastasi riippumatta. Ammattitutkinto on joustava tapa parantaa työmahdollisuuksia ja kehittää ammattitaitoa.

4800 SKA ¨L ATT HO ¨ RA TILL TEME

Esitys- ja teatteritekniikan kesäakatemia Teknologiset taidot ajan tasalle kesän aluksi 30.5.–1.6.2017!

Lyhyitä ja tehokkaita kursseja alan ammattilaisille. Katso tarkemmat tiedot internetsivuiltamme.

metropolia.fi/esitystekniikka facebook.com/esitystekniikka

3=  ,-./,0

Teme har 8 &&! medlemmar och många värdefulla medlemsförmåner.

www.teme.fi

BIRGIT

AITTAKUMPU Toiminnanjohtaja | Universum ry .

Kuntavaaliehdokas 2017 | Lohja

i

䠀愀氀甀愀渀 瘀愀椀欀甀琀琀愀愀 欀甀氀琀琀甀甀爀椀渀 洀爀爀愀栀漀樀攀渀 琀甀爀瘀愀愀洀椀猀攀攀渀 樀愀 愀瀀甀爀愀栀漀樀攀渀 琀愀猀漀樀攀渀 渀漀猀琀愀洀椀猀攀攀渀⸀ᰠ

Koulutus ja kulttuuri ovat tasa-arvon ja sivistyksen perusta.

䬀愀琀樀愀 一椀攀洀椀

匀甀漀洀攀渀 攀氀漀欀甀瘀愀- 樀愀 洀攀搀椀愀琀礀渀琀攀欀椀樀琀 匀䔀吀 爀礀⸀ 栀愀氀氀椀琀甀欀猀攀渀 瀀甀栀攀攀渀樀漀栀琀愀樀愀 吀䔀䴀䔀 栀愀氀氀椀琀甀欀猀攀渀 樀猀攀渀

栀琀琀瀀㨀⼀⼀欀甀渀琀愀瘀愀愀氀椀攀栀搀漀欀愀猀⸀昀椀⼀欀愀琀樀愀渀椀攀洀椀⼀

昀愀挀攀戀漀漀欀⸀挀漀洀⼀欀愀琀樀愀渀椀攀洀椀㈀ ㄀㜀⼀ 䀀渀椀攀洀椀开欀愀琀樀愀 䀀琀眀攀攀琀䬀愀琀樀愀一椀攀洀椀 www.teme.fi

36  ,-./,0

LAURA KIVIMÄKI etelapohjanmaanvihreat.fi etelapohjanmaanvihreat

Olen 39v teatteriohjaaja Seinäjoelta. Tärkeitä ja kehittämisen arvoisia asioita minulle ovat lasten ja nuorten asiat. Seinäjoelle tarvitaan enemmän kunnallisia kokoontumispaikkoja nuorille ja varhaisnuorisolle. Kaupungin sisäistä liikennettä tulee kehittää huomioiden kaikki liikenteessä kulkevat — kävelijät, pyöräilijät ja yksityisautoilijat, joukkoliikennettä unohtamatta.

37  ,-./,0

www.teme.fi

www.teme.fi

39  ,-./,0

Resumé

F

 Satu Ojala uppmanar oss att vara kritiska inför reformivern i fråga om arbetslivet: Påståendena gällande arbetslivet ska man inte svälja utan vidare.

Hela arbetslivet är inte i något brytningsskede.

Det erbjuds fortsättningsvis fortlöpande avlönat heltidsarbete och robotarna ersätter inte allt människoarbete. Arbetsförhållandenas längd eller anställningarna har inte minskat, ens bland unga.

Snuttjobben har inte blivit allmännare. Arbetslösheten är inte mer allmän än i början av *111talet. Om maskiner hade ersatt arbetena skulle detta redan ha skett.

Enligt Satu Ojala är det finländska arbetslivet till många delar bäst i Europa. Arbetets innehåll är inspirerande och intressant. Visst har vi bråttom i vårt arbete, men det uppvägs av att vi har stor självständighet i fråga om arbetets innehåll och förverkligande, samt att det finns flexibilitet t.ex. i fråga om arbetstider. Man byter yrke och arbetsplats ungefär lika oPa som på 4971-talet. Hela tiden uppstår fler bra arbetsplatser.

Satu Ojala medger att, i motsats till den allmänna positiva arbetsmarknads-utvecklingen, har vi i Finland två tvivelaktiga arbetsmarknadsfenomen.

Dessa är nollavtalen i fråga om arbetstimmar och motvilligheten att sysselsätta sig själv.

Då man talar om förändringar i arbetslivet eller t.o.m. revolutioner, glömmer man att arbetslivet alltid är i förändring. Jag nämner tre faktorer. För det första, allt var inte bättre förr. Med ”förr” avses här antagandet att 4971-talet var arbetslivets guldålder. Då var arbetslösheten liten, men den goda arbetsmarknadssituationen grundade sig till en del

;1  ,-./,0

Då man talar om förändringar i arbetslivet eller t.o.m. revolutioner, glömmer man att arbetslivet alltid är i förändring. på den bubbla som tog form då man kom till början av 4991-talet.

En förhöjd skolningsnivå är kanske den mest dramatiska omvälvningen i vår arbetsföra befolknings situation under de senaste 31 åren. Löntagarna på *111-talet räknar oPare än tidigare med att de ska hitta ett arbete inom den öppna arbetsmarknaden, som motsvarar deras kunskaper.

För det andra, pratet om omvälvning är inte fokuserat. Hela tiden sker branschvisa omvälvningar.

Förändringar är alltid konstanta, de är oupphörliga. På 4991-talet genomgick bankväsendet en enorm omvälvning. Bilfabrikerna och många andra industribranscher automatiserades redan för länge sedan. Globaliseringens mest massiva skede förde nästan helt bort textilindustrin från Finland.

Pappersbranschen är inte vad den varit. På *111talet har medie- och de kreativa branschernas omvälvning varit betydande, då man t.ex. övergått från tidningspapper till nätet och hela resultatlogiken ändrades inom dessa verksamhetsområden. It-sektorn har också genomgått en grundlig omvandling.

Vilket verksamhetsområde kunde nu i mitten av*141-talet vara på väg att bryta samman? Kunde det vara jämförbart med ovan beskrivna omvälvningar? Svårt att säga. På *141-talet har antalet personer som sysselsätts inom industrin minskat. Detwww.teme.fi

Metelin kymmenen kiperää Meteli-lehden tietokilpailupalstan kysymyksiin voi vastata itsekseen tai vaikka työporukalla kahvipaussilla lämpiössä. Kymmenen kysymystä koskevat teatteria, elokuvaa, taiteita sekä ammattijärjestöasioita. Ota ja tiedä!

www.teme.fi

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Kuka on käsikirjoittanut ja ohjannut Kuopion kaupunginteatterissa esitettävän näytelmän Frida (*14=)?

Kuka on vuoden *14= nuori näyttelijä?

Missä teatterissa kantaesitetään Marjo Niemen kirjoittama näytelmä Keskellä ruuhkaa juoksee nainen (*14=)?

Kuka on ohjannut elokuvan Kuudes kerta (*14=)?

Milloin Yle aloitti Uusi päivä -päivittäissarjansa lähettämisen .-kanavalla?

Kuka on Taideyliopiston rehtori?

Kuka on säveltänyt nykyoopperan Neljäntienristeys?

Mitä tarkoittaa lyhenne ”kiky”?

Mikä on koreografin vähimmäispalkka erillisestä tanssinumerosta teoksessa?

Mitkä ovat Temen piirissä ilmestyvät lehdet?

1. Anne Rautiainen.

2. Laura Rämä.

3. Teatteri Avoimissa Ovissa.

4. Maarit Lalli.

5. Lokakuussa *141.

6. Jari Perkiömäki.

7. Tapio Tuomela.

8. Kilpailukykysopimusta.

9. *17, 34 euroa (ja harjoituksista 4,5-kertainen tuntipalkka) 10. Meteli, Lehtiset ja Liitos.

samma gäller arbetstagarna inom transport- och lagringstjänstebranscherna. Å andra sidan ökar de anställdas antal inom social- och hälsovårdssektorn.

Dessa är långsamma omvälvningar. Den tidigare stora omvälvningen skedde då de, som fick sitt bröd inom lantbruket, minskade decennium ePer decennium, till en del på grund av mekaniseringen.

För det tredje, trots att det i hög grad finns stabilitet inom arbetslivet och även för löntagarna, har en betydande del av arbetskraPen i arbetsför ålder, ePer recessionen på 4991-talet, en mycket instabil ställning på arbetsmarknaden. Det är så t.ex. på grund av de begränsade intäkterna. 8ll denna enorma arbetskraPsreserv hör, beroende av hur man räknar, en Qärdedel eller t.o.m. en tredjedel av arbetskraPen i arbetsför ålder. Denna reserv har tyvärr hållits stor sedan 4991-talets recession.

De subjektiva erfarenheterna av hot växlar enligt konjunkturen, men i lägre grad än de mer objektiva faktorerna som t.ex. den realiserade arbetslösheten. En arbetslös hittar arbete bättre än man kunde tro. Så är det enligt statistiken, och det positiva resultatet hänför sig till den aktiva utbildnings- och arbetskraPspolitik man byggt upp i Finland under årtionden och som skapar nya arbetskarriärer. Den som blivit arbetslös får inte stöd i sin usla situation av dessa statistik- och undersökningsobservationer, men Ojala hoppas att de inger hopp om framtiden.

Man behöver knappast längre vara rädd för kommande arbetsmarknadsomvälvningar. ! Satu Ojala 1Skribenten är forskningsdoktor inom socialpolitik från Tammerfors universitets samhällsvetenskapliga fakultet. ! Översättning 1Susanna Ringbom

;4  ,-./,0

C Teme tuntee teatteri-, tanssi-, elokuva-

MITÄ SINÄ HYÖDYT TEMESTÄ?

LEIKKAAVAN

KUVAAJAN KOULUTUS

03/17-06/18

ja tv-alan erityisyyden. Saat neuvoja ja työelämäturvaa.

D Teme maksaa sinulle vapaa-ajan tapaturma- ja matkavakuutuksen Ifistä. Se on todella arvokas jäsenetu, joka harvoilla ammattiliitoilla on. Voit säästää vakuutusmaksuissasi kymmeniä euroja pyytämällä Temen jäsenenä tarjouksen Ifistä.

E Voit tarkistuttaa työsopimuksesi liitossa.

Voit kysyä neuvoja omalta lakimieheltä.

F Työelämäturvan lisäksi saat Työtä kaikille -työllistymispalvelun. Työttömyysturvapalvelut saat joka kassasta, mutta Temestä saat freelancer-alan pätkätöihin erityisneuvoja.

G Voit tavata satoja kollegoita ja alan ihmisiä koulutustilaisuuksissa ja killoissa.

R Saat myös Kopioston jäsenyyden, koulutusta ja onpa meillä asuntokin Berliinissä.

S Saat teatterilippuja alehintaan ja muitakin jäsenetuja: www.teme.fi Jäsenedut

TARVITSETKO TYÖSSÄSI VIDEOKUVAAJAN JA EDITOIJAN TAITOJA? Koulutus (20 lähipäivää) antaa hyvät perustaidot videokuvaamisesta, kuvauksen valmistelusta ja kuvan ja äänen leikkauksesta Koulutuksessa perehdyt lisäksi muun muassa: Videotuotannon suunnitteluun Dramaturgiaan ja tarinankerrontaan Kuvakäsikirjoituksen ja kuvaussuunnitelman laadintaan Kuvan, äänen, valon ja leikkauksen ilmaisukeinoihin ja työvaiheisiin Kuvan ja äänen jälkikäsittelyyn Graafisen suunnittelun perusteisiin ja ohjelmiin Kuvauslupa- ja tekijänoikeuskysymyksiin Lisätietoja: metropolia.fi/leikkaavakuvaaja saija.heinonen@metropolia.fi

;*  ,-./,0

www.teme.fi

www.Teme.fi

Työntekijät C puheenjohtaja Kalle Ropponen

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme, on elokuva-, sirkus-, tanssi-, teatterija tv-alan ammattilaisten ja opiskelijoiden ammattiliitto. Jäseniä on 45800.

Temen hallitusasiat ja järjestöpolitiikka 5040 535 9739 5kalle.ropponen@teme.fi

D toiminnanjohtaja Karola Baran

Työmarkkinatoiminta, tekijänoikeudet, tes-neuvonta: Kansallisteatterin ja Kansallisoopperan työehtosopimukset 509 2511 2141 5karola.baran@teme.fi

Elokuvakoneenhoitajien yhdistys EKH Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV Teatterialan Ammattilaiset TAM

henkilöstön kuvat matilda gronow (1, 2, 5) ja juha reunanen (3, 4, 6, 7).

C

2017 | 43.1vuosikerta

D

F järjestötoimitsija Sami Hiltunen

tes- ja työsuhdeneuvonta, sosiaaliturva, työttömyysturva, tes-neuvonta: Tanssinopettajien työehtosopimus 509 2511 2147 5sami.hiltunen@teme.fi

Julkaisija Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme www.teme.fi Päätoimittaja Anne Saveljeff Meritullinkatu 33 A 31 00170 Helsinki 09 2511 2143 050 539 0746 savel@teme.fi

www.teme.fi

Työehtosopimustoiminta

Jäsenyys, jäsenmaksut, jäsenten yhteystiedot 509 2511 2140 5jasenasiat@teme.fi

E

F

Toimitusneuvosto Raisa Kilpeläinen, Sussa Lavonen, Kalle Ropponen, Heli-Liliah Salminen, graafikko Jani Pulkka ja Anne Saveljeff Ulkoasu ja taitto Jani Pulkka

tes- ja työsuhdeneuvonta, tes-neuvonta: Elokuva- ja tv-tuotantoa koskeva ja Mediaringin työehtosopimus sekä Yleisradion free-sopimus 509 2511 2142 5marika.vaisanen@teme.fi

R lakinainen Mirkka Kivilehto

E jäsensihteeri Tanja Tiukkanen

ERTOn työttömyyskassa Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki ma–pe 9.30–13.30, (09) 6132 3224, erto.tk@erto.fi www.erto.fi/palvelut/tyottomyyskassa

G järjestötoimitsija Marika Väisänen

S järjestötoimitsija, tiedottaja,

päätoimittaja Anne Saveljeff tes- ja työsuhdeneuvonta, viestintä, tes-neuvonta: Teatterialan työehtosopimus 509 2511 2143 5savel@teme.fi lakimiesharjoittelija Sinikka Strömmer kirjanpitäjä Sanna Wälläri

G

Ilmoitushinnat Koko sivu 5001€ ½ sivu 3001€ ¼ sivu 2001€ Jäsenille 50% alennusta Ilmoitusaineisto painovalmiina pdf-tiedostona (resoluutio 300 dpi).

R

S

Ilmoitukset Anne Saveljeff 09 2511 2143 savel@teme.fi Julkaisuaikataulu 2017 Vuoden pääteema on työelämän muutos ja nuoret Nro Aineisto Ilmestyy 1/17 26.1.

20.2.

2/17 20.4.

15.5.

TYÖTÄ KAIKILLE — WORK FOR ALL Työtä kaikille -rekrytointipalvelu on avoin, ilmainen ja mainoksista vapaa rekrytointipalvelu. Työtä kaikille on erityisesti luovien alojen ja esittävien taiteiden freelancereille, itsensätyöllistäjille, pätkätyöläisille sekä työnantajille.

Rekisteröidy ja sukella sisään: Käyttöohjeita et tarvitse. Portaaliin pääsy vaatii rekisteröitymisen ja toimivan sähköpostiosoitteen. Palveluun on kirjauduttava, jotta näkee palvelun eri sisällöt.

Työnantajat voivat palvelussa jättää työpaikkailmoituksia ja etsiä ammattilaisia.

Työntekijät ja taiteilijat voivat etsiä työtä, tarjota osaamistaan, ladata esittelysivuilleen cv:n, työkuvia ja videoita.

In English Work for all Palvelu on Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Temen kehittelemä ja ylläpitämä.

www.teme.fi