Meteli 3/2016 by Teme

meteli 3 2016

Pääkirjoitus Pääkirjoittajina vuorottelevat Temen puheenjohtaja Kalle Ropponen ja Metelin päätoimittaja Anne Saveljeff.

Muutos. Uhka vai mahdollisuus? Taiteen toimintaympäristöissä ja yhteiskunnan taiteelle suunnatun tuen jakoperusteissa on käynnissä suuret uudistukset. Kansainvälisille elokuvaja av-tuotannoille on tulossa 10 miljoonan euron kannustinjärjestelmä. VOS:n eli orkesteri-, museo- ja teatteritoiminnan rahoitusta ohjaavan valtionosuusjärjestelmän uudistus on valmistelussa ja uudistuksen pitäisi astua voimaan vielä tällä hallituskaudella. Monet nykyhallituksen uudistuksista ovat näyttäytyneet rajuina hyökkäyksinä hyvinvointi- ja sivistysvaltiota kohtaan. Audiovisuaalinen kannustinjärjestelmän saaminen Suomeen on kuitenkin kulttuuriteko. Se on myös elinkeinopolitiikkaa. Kannustinjärjestelmän kaltaisia tukijärjestelmiä on käytössä monissa maissa ja kv-tuotannot hakeutuvat niihin maihin. Suomessa kannustin tulee vahvistamaan av-kulttuuria, kasvattamaan alan liikevaihtoa ja vaikuttamaan myönteisesti alan työllisyyteen. Hankeen suurin ja käytännössä ainoa huoli liittyy siihen, ettei uusi rahoitusmalli aiheuta leikkauspaineita mihinkään olemassa oleviin määrärahoihin ja tukimuotoihin. Teme on painottanut juuri tätä kannanotoissaan. Kannustinjärjestelmää palvelee Temen luoma Työtä kaikille -portaali, jota OKM on tukenut. Se on työnantajien ja työntekijöiden kohtaamispaikka ja rekrytointipalvelu. Se neuvoo englanniksi ja suomeksi Suomen työlainsäädännöstä, mikä on kansainvälisille tuotantoyhtiöille todella arvokas apu. Valtionosuusjärjestelmään liittyy suuria kysymyksiä ja jopa uhkakuvia. VOS:n suurin ongelma on sen joustamattomuus. Järjestelmä tukee suuria, vakiintuneita toimijoita eivätkä uudet toimijat pääse sen piiriin. Mo2 meteli 3/2016

ni toimii joko pakosta tai omasta halustaan ko. järjestelmän ulkopuolella, jolloin alan työllisyys kehittyy ”kahden kerroksen väkeä” -suuntaan. Erot VOS:n ja vapaalla kentällä toimivien freelancereiden toimeentulon välillä on huolestuttavan räikeä. VOS- ja vapaan kentän rahoituskysymystä olisi väistämättä tarkasteltava yhtenä, koko teatterialan rahoitusta kehittävänä asiana. Olisi siis laitettava yhteiskunnan rahoitus, alan työllisyys, alueellisuus, taiteen autonomia, uusien sukupolvien ja innovaatioiden tukeminen sekä taiteen apurahoitusjärjestelmä yhteen suureen pohdintaan ja mietittävä KOKO alan kannalta parasta ratkaisua. Ei vain nykyisten toimijoiden tulevaisuuden takaamisen näkökulmasta, vaan laajemmin. On mietittävä, miten järjestelmä olisi nykyistä tasa-arvoisempi, työllistävämpi, joustavampi ja uudetkin toimijat ja ideat paremmin huomioiva. Hyvää nykyisessä järjestelmässä on tietenkin se, että tuki mahdollistaa toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun. Lisäksi järjestelmä on edelleen työllistävä ja takaa alan toimijoille järjestäytyneet työolot ja -ehdot. Pitkäjänteisyys ja jatkuvuus tulee taata myös tulevaisuudessa, mutta tukea ei pidä nykyjärjestelmän tapaan betonoida ikuisuuteen. Keskustelu VOS-järjestelmän uudistuksesta jatkuu Opetus ja kulttuuriministeriön vetäminä keskusteluina ja kokouksina tänä syksynä. Teme osallistuu taidepoliittiseen keskusteluun painottaen yllämainittuja premissejä. Maailma muuttuu ja muutos pelottaa, mutta se on väistämätöntä. Se on aina myös mahdollisuus. Huono pitää romuttaa, hyvä voi olla parempi. Työ paremman työelämän puolesta jatkuu. • Kalle Ropponen Temen puheenjohtaja www.teme.fi

jani pulkka

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen jäsenlehti

Millä fiiliksillä teillä työskennellään? Anna Hurmalainen esitteli viime lehdessä Marko Kestin kehittämän työelämän laadun ja tuottavuuden mittarin. Nyt hän kertoo mittaria käyttäneiden yritysten kokemuksista, kuten Svenska Teaternista.

Teatterialan työn tulevaisuus Teatterialan tulevaisuutta käsittelee kolmen jutun sikermä. Karola Baran muovaa temeläisen teatterialan freelancerin profiilia, Raija- Sinikka Rantala manifestoi teatteritaidelaitoksen toimintamahdollisuudet (s. 43) ja Raisa Kilpeläinen uutisoi Tampereen Teatterikesästä seminaarista ”Teatterialan työn tulevaisuus? Taide, työvoima ja koulutuspolitiikka” (s. 42). www.teme.fi

Sinäkin olet panda Testaa, oletko sinäkin panda. Janne Saarakkala ja Johanna Hammarberg ovat pandoja ja keskus televat uustyöläisyydestä. Uusi työ on fiilistyötä. Se on työtä, jolla ei ole aikaa, paikkaa tai kohdetta. Uustyöläinen tekee jatkuvasti valmistelevaa työtä, jotta hän saisi joskus palkattua työtä.

Palkansaajaliikkeestä toimeentuloliikkeeksi Tutkija Anu Suorannan mukaan pettymys ay-liikettä kohtaan on kasvamassa. Itsensätyöllistäjät tuntevat, että heidät on jätetty yksin, sosiaalisten oikeuksien ulkopuolelle. Itsensätyöllistäjän vinkkelistä ay-liike näyttää yhä asettautuvan puolustamaan vakituista ja koko aikaista palkkatyötä ja sitä myöden työsuhdeperustaista sosiaaliturvaa.

Johtajahaastattelut, osa 2 Nyt esiteltävinä ovat Paul Olin, Jukka Aaltonen, Kari Suhonen ja Iiristiina Varilo sekä myöhemmin johtajakautensa aloittavat Kari Arffman, Tiina Luhtaniemi ja Otto Kanerva.

Muut jutut 29 Teme 40 vuotta sitten 46 Onko Canttia? Nainen tuli taloon Vakiot 2 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 18 Kolumni 45 Metelin kymmenen kiperää 52 Resumé 55 Yhteystiedot Kannen kuvitus Jani Pulkka

3 meteli 3/2016

Miten selvitä y t-neuvotteluista?

Ajankohtaista

Työnlainsäädännöstä tietoa suomeksi ja englanniksi – täysin ilmaiseksi Työtä kaikille / Work for all on luovan työn rekrytointipalvelu, joka opastaa Suomen työlainsäädännöstä englanniksi ja suomeksi. Varauduimme Temessä hyvissä ajoin kansainvälisten tuotantojen ja elokuva-alan kannustinjärjestelmän tuloon, sillä me ohjeistamme ulkolaisia työnantajia ja tekijöitä Suomen työlainsäädännöstä englanniksi – aivan ilmaiseksi. Ja tietenkin myös suomeksi. Työtä kaikille –rekrytointipal velu on Temen kehittämä ja yllä pitämä. Palvelulla Teme haluaa auttaa pätkätöissä keikkailevien jäsentensä työllistymistä. Palvelussa on mukana jo 700 tekijää, mutta vain 50 työnantajaa. Olethan sinä rekisteröitynyt? Entä työnantajasi? ☝tyotakaikille.fi ☝

4 meteli 3/2016

adat temeläiset ovat saaneet Yt-prosessiin vaikuttaa työpaikuluneiden parin vuoden aika- kan ilmapiiri. Johtajien ja esimiesna shokeeraavia yt-uutisia: Joenten pitäisi pystyä tukemaan työn suun kaupunginteatteri, Riihimäen tekijöitä ja toisiaan prosessissa. teatteri ja Tampereen Työväen Teat- Yt:ssä on kyse kriisiviestinnästä, teri ovat joutuneet lomautuksiin. joten harkinta ja maltti ovat kulOulun kaupunginteatterissa käytaakin kalliimpia kriisin keskellä. dään yt-neuvotteluita parhaillaan. Jos saat exit-paketin tai muun Rovio joutui yt-neuvotteluihin vuo- tarjouksen yt-neuvotteluiden den 2015 lopulla ja vuonna 2014 myötä, harkitse sitä rauhassa. Ole yt-neuvottelut käytiin Helsingin yhteydessä liittoon, kun haluat kaupunginteatterissa ja Tampetarkistaa oikeuksiasi tai tarjoukreen Teatterissa. Ja lisäksi monilla sen vaikutuksia sosiaaliturvaasi. muilla työpaikoilla. Teme on aina jäsentensä ja luotYt-neuvottelut aiheuttavat huol- tamusmiesten tukena yt-proses ta ja epävarmuutta. Pahinta on eh- sissa. Itse neuvotteluun meillä kä odottelu ja epätietoisuus. Myös ei ole pääsyä, sillä henkilökunhuhumylly käynnistyy jossain vaitaa edustavat yleensä luottamusheessa, mutta huhuja kannattaa miehet tai -valtuutetut. Teme välttää kuuntelemasta eikä missään kuitenkin neuvoo ja varmistaa, nimessä pidä osallistua huhujen että yt-menettely on laillinen ja vahvistamiseen tai levittämiseen. hyvin hoidettu.

YT-neuvotteluissa irtisanotut (1.1.–19.6. eri vuosina) 14 000

lähde SAK

12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

www.teme.fi

Määräaikaisille sama työterveyshuolto kuin vakitui sille – kaikilla työpaikoilla Freelancerilla on oikeus työterveydenhuoltoon kuten vakinaisellakin henkilöstöllä. Tämä koskee kaikkia työpaikkoja – oltiinpa sitten kaupan kassalla, teatterissa tai elokuvaja tv-tuotannossa. Teme muistuttaa kaikkia työnantajia siitä, että työntekijöitä on kohdeltava tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti myös työterveyshuollon suhteen. Työsuhteen kesto, osa- aikaisuus tai ns. freelancer-työsuhde eivät yksinään ole perusteita poiketa tasapuolisesta kohtelusta työterveyshuollon järjestämisessä. Laki on kaikille sama: Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto. Työsopimuslain mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti riippumatta työsuhteen pituudesta. Vaikka Temen Juristin blogissa puhutaan teatterialasta, koskee asia ihan kaikkia aloja ja työpaikkoja: ☝teme.fi/tyoelama/juristin-blogi ☝

www.teme.fi

UUSI ESITTÄVÄN TAITEEN TYÖ TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTAVÄLINE ON KAIKKIEN SAATAVILLA

iRA (Online Interactive Risk Assessment) on riskinarvioinnin verkkoväline. OiRA on askel kohti turvallisempia ja terveellisempiä työoloja. OiRA on Euroopan työterveysja turvallisuusviraston kehittämä verkossa oleva kaikille avoin ja ilmainen alusta työturvallisuus riskien arvioimiseksi. Väline on Euroopan komission rahoittama. Tämä riskinarviointiväline on kehitetty tapahtumapaikoille, tuotantoyhtiöille ja kaikille alalla toimiville tekijöille riskien kartoittamiseksi. Väline itse ottaa huomioon jo hyvin laajalti erilaisia esit tävän taiteen muotoja ja tapoja ja tarjoaa ratkaisuja ja neuvoja. Riskienarvioinnissa otetaan huomioon mm. esitykset ulkoilmassa ja sisätiloissa, näyttämötekniikka, lavastus, työ näyttämön ylä- ja alapuolella ja työpajoissa kuten lavastamo ja puvustamo, esiintyjät ja

esimerkiksi stuntit lavalla, kemikaalit ja muut vaaralliset aineet, korkeat volyymitasot, kiertuetoiminta, yleisö, työ lasten ja muiden erityisryhmien kanssa. Väline löytyy tällä hetkellä englanniksi ja espanjaksi. Välineen suomeksi käännättäminen on myös suunnitteilla.

Tutustu itse välineeseen täältä ☝Life ☝ Performance / Productions ☝Life ☝ Performance / Venues ☝Lisätietoja: ☝ www.oiraproject.eu

Työturvallisuuskoulutusta tulossa vuodenvaihteessa Elokuva- ja av-alan työturvallisuus koulutus järjestetään marraskuussa 2016 Helsingissä. Teatterin työtur vallisuuspäivät järjestetään 9.–10.1. 2017 Tampereella. Teme on yksi jär jestäjistä ja tiedottaa tilaisuuksista viikkotiedotteessaan. 5 meteli 3/2016

SINÄKIN OLET PANDA Keskustelu uudesta työstä

Uudesta työstä ja uustyöläisyydestä keskustelevat Johanna Hammarberg ja Janne Saarakkala. Meteli tilasi jutun Panda-esityksen innoittamana. Saimme nauttia Pandan seurasta Temen vuosikokouksessa keväällä. teksti Johanna Hammarberg kuvat Pilvi Porkola

www.teme.fi

Kuka puhuu? Janne Saarakkala

TeM. Syntynyt vuonna 1972 Ohjaaja, käsikirjoittaja, esitystaiteilija. Riihimäen teatterin taiteellinen johtaja Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsen.

Johanna Hammarberg

KuM. Syntynyt vuonna 1973

Ohjaaja, taiteilija, jatkoopiskelija. Kolmen lapsen äiti. Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsen.

www.teme.fi

Johanna Hammarberg Vuonna 2007 ohjasit Todellisuuden tutkimuskeskuksessa esityksen, joka käsitteli työelämän mullistumista. Tänä vuonna olet palannut aiheen pariin. Janne Saarakkala Kyllä. Vuonna 2007 työelämän olosuhteiden huonontuminen oli tapetilla niin yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin tekijöiden henkilökohtaisessa elämässä. Silloin työryhmämme1 alkoi tutkia muuallakin käytettyjä termejä ”uusi työ” ja ”uustyöläinen”. Ja keksimme panda-hahmon. Johanna Avaisitko termejä?

Janne Uusi työ on työtä, jolla ei ole varsinaista paikkaa tai aikaa, ei edes selkeää kohdetta. Uuden työn tekijä eli uustyöläinen tekee jatkuvasti valmistelevaa työtä. Että hän joskus saisi palkattua työtä. Uusi työ tarkoittaa myös ylityötä, fiilistyötä… Johanna Mitä on fiilistyö?

Janne Oman persoonan työstämistä miellyttäväksi. Sen mielikuvan luomista, että sinun kanssasi olisi nastaa tehdä töitä. Johanna Mikä on panda? Janne Uustyöläinen, joka on aina töissä ja on aina valmis hyppäämään mukaan kiinnostaviin projekteihin. Pidemmän päälle tämä alkaa näkyä naamasta. Silmäpusseineen uustyöläinen näyttää ihan pandalta. Tältä miltä mä näytän. Tai sä. Johanna Minäkin olen panda?

Janne No kato peilistä.

Identiteetti on tärkeämpää kuin se, mitä sä teet

Johanna Tänä vuonna teet olet palannut aiheen pariin, uudella työryhmällä2. Miltä uusi työ näyttää kymmenen vuoden jälkeen. Onko jokin muuttunut? 8 meteli 3/2016

Janne Vuonna 2007 oli talouden nousukausi ja kaikilla kiire. Nyt on ties kuinka monennetta vuotta maailmanlaajuinen lama, mutta kiire ei ole muuttunut miksikään. Se, mikä on muuttunut, on se, miten vaikeaa enää kenenkään on saada vakituista, ns. oikeaa työpaikkaa. Luin juuri työhakuilmoituksen, jossa haettiin lakifirmaan työntekijöitä – ilman palkkaa! Ei sellaista ollut kymmenen vuotta sitten. Silloin vain me taiteilijat ja vaihtoehtoihmiset tehtiin työtä ilmaiseksi. Nyt sama koskee kaikkia. Ilmapiiri on myös muuttunut pessimistisemmäksi. Aiemmin illuusio palkinnosta eli vielä: kun nyt teen duunia vaikka puoli-ilmaiseksi, kun nyt vielä vähän tsemppaan, niin jonain päivänä palkinto tulee. Ja niinhän se ennen vanhaan se maailma oli rakennettu. Mutta näin ei enää ole. Voi olla, että mitään palkintoa ei ikinä tule. Tai sitten voi olla, että tulee. Mutta uskossa ei enää eletä. Kamelin selkä on katkennut. Johanna Meidän alallamme usko siihen, että jonain päivänä työstään saa elannon on hiipumaan päin. Esimerkiksi apurahoja voi hakea vaikka sata vuodessa, ja silti niitä ei tule. Tai sitten niitä alkaa tulemaan. Eikä tässä ole välttämättä mitään laadullista korrelaattia. Apurahapajatso! Mutta onhan muitakin palkintoja. Julkisuus ja maine, esimerkiksi? Janne Näkyvyys on tärkeä asia, koska identiteetti on tärkeämpi kuin se, mitä teet. Kun identiteetti on tarpeeksi hyvin rakennettu ja joustava, pystyt mukautumaan mihin tahansa duuniin. Kaikki työthän ovat nykyään samanlaisia! Istu-

Tekstiviittaukset 1 Erich Weidle, Jussi Johansson, Maria N uutinen, Janne Pellinen, Pilvi Porkola ja J anne Saarakkala 2 Talvikki Eerola, Titta Halinen, Johanna H ammarberg, Iida-Maria Lindstedt, L ouna-Tuuli Luukka, Janne Pellinen, Janne S aarakkala ja Jonna Wikström.

www.teme.fi

Luin juuri työhakuilmoi tuksen, jossa haettiin laki firmaan työntekijöitä – ilman palkkaa! Ei sellaista ollut kym menen vuotta sitten. Silloin vain me taiteilijat ja vaihto ehtoihmiset tehtiin työtä ilmai seksi. Nyt sama koskee kaikkia. taan tietokoneen ääressä ja visioidaan. Ja rapor toidaan ja seurataan. Ja esiinnytään! Johanna Tarkoitatko, että se, mihin työaika kuluu on aika sama eri ammateissa? Janne Kyllä.

Johanna Mekin ollaan ohjaajia, mutta päivät pitkät istutaan koneen ääressä. Emme suinkaan näyttelijöitä ohjaamassa. Ainakin minun kohdallani se, että pääsee tekemään teoksia on pikemminkin luksusta kuin arkea. Janne Juuri näin. Samalla lailla kun sanotaan, että lääkärit tekevät enemmän töitä koneen kanssa kuin potilaiden. Johanna Tämä lienee tosiaan aika äskettäinen muutos... Janne Silloin kun me aloimme käyttää termiä ”uusi työ”, todella tuntui, että kyseessä on uusi työ. Nyt käytän termiä siksi, että ihmiset erottaisivat sen perinteisestä työstä. Mutta totuus on, että uusi työ on nyt yleinen käytäntö. Se on jo ihan yesterday’s news!

Uuden työn moraalista

Johanna Mikä motivoi työhön, jos työolosuhteet ovat huonoja eikä palkintoa ole edes luvassa? Miksi kukaan enää haluaa tehdä töitä, www.teme.fi

jos edes horisontissa ei siinnä muutos parempaan? Eli on kysymys uustyön moraalista. Janne Ei pandalla ole mitään muuta moraalia kuin se, että on pärjättävä yksin. Kyllähän palkinnot, palkatut duunit, apurahat, rahakkaat keikat ja niin edelleen ovat edelleen olemassa… mutta kuka ne saa… Johanna Luin taannoin kirjoittamasi koh tauksen, jossa oli fiktiivinen, mutta tosielämään perustuva teatterin näyttämömestari. Hän vietti koko elämänsä teatterilla, palasi eläkkeeltä kin hoitelemaan hommat, jos vain pyydettiin. Hahmo oli motivoitunut työhönsä, koska siihen liittyi yhteisö, jota hän rakasti. Joka sai hänet tuntemaan itsensä merkitykselliseksi. Tätä kautta hänellä tuntui olevan korkea työmoraali… Kadehdin tätä miestä: pitkäaikaista yhteisöllisyyden kokemustahan ei työ enää tarjoa. Toisaalta siksi, kun kaikki työ on pätkää ja silppua. Ja toisaalta siksi, että taistelu paikasta auringossa on pandamaailmassa kova. Ehkä yhteisön kokemuksen ja työmoraalin välillä on linkki… Janne Mutta ei panda halua kuulua mihinkään yhteisöön. Johanna Vai ovatko pihlajanmarjat happamia? Janne Yhteisö on pandalle taakka.

Johanna Mutta yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä puhutaan nykyisin kuitenkin aika lailla. Ehkä kaipuu ihmisten väliseen yhteyteen on olemassa, vaikka pysyviä yhteisöjä on hyvin vähän tarjolla.

Autioita saaria

Janne Kymmenen vuotta sitten totesin, että täytyy tehdä vähän vähemmän töitä ja käyttää enemmän aikaa ajattelemiseen. Kävi päinvastoin: teen enemmän töitä kuin silloin – – Johanna Ajatteletko vähemmän?

9 meteli 3/2016

Janne – – Ei kun nopeammin. Tehokkaammin. Olen kehittynyt siinä, mistä piti päästä eroon! Nyt tiedän paremmin mitä teen, miksi teen sitä mitä teen. Siksi työ ei tunnu niin työläältä. Johanna Olet siis oppinut johtamaan itseäsi niin kuin yritystä. Kun työntekijät sitoutuvat visioon ja missioon, niin tulos on parempi. Janne No niin kai.

Johanna Toisaalta tunnistan hyvin fantasiasi. Itse olen usein ajatellut, että haluaisin vetäytyä jollekin autiolle saarelle. Et jos vain olisi enemmän aikaa, niin substanssiakin olisi enemmän. Janne Mutta autioita saaria ei enää ole olemassa. Sinne voi mennä, mutta kohta kaupungit ovat ympärillä. On pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa. Siksi olen valinnut sen strategian, että pysyn osana ihmisyhteisöä ja yritän muutosta yhteydestä käsin. Ei eristäytymällä. Johanna Ja sitä paitsi, elämä saarella se vasta työntekoa vaatisikin! Niin kuin ihan sitä fyysistä eli oikeaa työtä! Taitoja, joita pandalla ei todellakaan ole. Janne Kyllä. Ja senkin haluan sanoa, että olen iloinen siitä, että osaan tehdä töitä niin kuin panda. Siitä on paljon hyötyä! Kun tekee töitä monissa eri genreissä ja paikoissa, niin mahdollisuudet ovat suuremmat kuin silloin, jos keskittyy vain yhteen. Johanna Panda ei keskity. Panda on renessanssi-ihminen!

Roinaa ja katastrofinuhkaa

Johanna Väitetään, että markkinatalouden tavoite täyttyi länsimaailmassa 2000-luvun alussa. Jos siis 1900-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa oli vielä selvää, että töissä käydään siksi, että palkkarahoilla saa ostettua tarpeellisia tavaroita, olemme nyt tilanteessa jossa ”irti turhasta roinasta” -aiheiset siivousoppaat keikkuvat best10 meteli 3/2016

seller-listojen kärkipaikoilla kaikkialla ensimmäisessä maailmassa. Joten – millä motivoit itseäsi työhön, jos sinulla on jo kaikkea? Jos et halua aina vain lisää ja lisää, tiedät voivasi elää vähemmälläkin? Ja toisaalta, kun planeetanlaajuisen ekokatastrofin uhka on reaalinen? Mitä järkeä on tehdä töitä, jos sekä työn tekeminen että sillä hankitut hyödykkeet vain lisäävät maapallon kuormitusta? Janne Nämä ovat ne TODELLA keskeiset kysymykset juuri nyt. Johanna Mitä tapahtuu, jos panda päättää, että ei tarvitse lisää ja lisää rahaa? Janne Niin kuin alle kolmikymppisten sukupolvi! Jotka kuulemma tekevät pari kuukautta hommia ja painuvat sitten surffaamaan. Ja niillä on repussa kaikki mitä ne tarvitsevat. Johanna Juuri näin. Vaikuttaa siltä, että työ on heille vain välttämätön keino saada rahaa, jotta voi toteuttaa itseään – ei keino toteuttaa itseään an sich. Janne Olen huomannut sukupolvieroa toiseenkin suuntaan. Nuoret taiteilijat ovat tietoisempia rahasta kuin me. He voivat suoraan kysyä, että onko teillä TTK:ssa paljon rahaa, kun pystytte tuottamaan niin paljon produktioita ja hankkeita. Ja kun sanon että ”Ehei, eihän tässä mitään rahaa ole!”, ne pitävät mua ihan hulluna – Johanna Idioottina!

On pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa. Siksi olen valinnut sen strategian, että pysyn osana ihmisyhteisöä ja yritän muutosta yhteydestä käsin. Ei eristäytymällä. www.teme.fi

www.teme.fi

Janne Nimenomaan. Mä oon niinku idiootti! Et il-ma-seks tekee! Nuoriso kattoo ihan silmät pyöreinä! Johanna He ovat siis yrittäjähenkisempiä… Janne Nykyään ei ole edes häivähdystä siihen, että ajateltaisiin vain taidetta. Minä elättelen itsestäni sellaista luuloa, että mä teen työtä rakkaudesta, en rahasta. Eihän se pidä kokonaan paikkaansa.

Yhdenillanjuttuja tähtipölyllä

Johanna Pitäisikö työnteosta sitten luopua, jos siitä ei makseta? Janne Pandalle kelpaavat kaikki ilmaisetkin työt hyvin, jos työ muuten edistää hänen uraansa. Aina voi tapahtua jotain, kun vain on tekemisissä ihmisten kanssa. Eihän ulkopuolisten tarvitse saada selville, saako panda palkkaa vaiko ei. Johanna Meidän alalla ainakin taitaa olla niin, että on pakko pyöriä ja hyöriä, jos haluaa sen seuraavan työn. Verkostoitua. Janne Se on muuttunut työmarkkinoilla valtavasti, että nykyisin pitää verkostoitua myös virtuaalisesti. Se on aivan pakko. Johanna Totta. Ja jotkut pandat osaavat markkinoida itseään somessa hyvin. He saavat oman arkensa näyttämään tyylikkäältä, kadehdittavalta, tavoittelemisen arvoiselta. Onnistunut sometus luo tähtipölyä. Janne Kuten sanottu, panda hankkii duunit olemalla ihastuttava. Luomalla sen illuusion, että pelkkä hänen läsnäolonsa tuo työhön vähän lisäarvoa. Samalla panda on ovela. Panda lupailee kaikille, tuhat projektia on ilmassa, antaa ymmärtää, että yhteistyö on aina mahdollista – mutta lopulta panda valitsee vain ne työt, jotka tuovat rahaa ja mainetta. Muut suunnitelmat vain haipuvat, ehkä niihin vielä palataan.

12 meteli 3/2016

Panda pitää yllä illuusiota, että kaikki on kaikille mahdollista. Panda voi lähteä tekemään töitä kenen kanssa tahansa. Mitä vain keksitään! Tämä on juuri sitä fiilistyötä.

Johanna Panda ei lähde luuserijuttuihin mukaan. Janne Silti panda pitää yllä illuusiota, että kaikki on kaikille mahdollista. Panda voi lähteä tekemään töitä kenen kanssa tahansa. Mitä vain keksitään! Tämä on juuri sitä fiilistyötä. Johanna Työelämän one night stand!

Janne Koskaan ei sanota hyvästi, panda vaan katoaa – ja sitten ehkä tulee takaisin. Johanna Panda on ällöttävä hahmo. Raa dollisen maailman raadollinen tuote. Janne Minun mielestäni myös. Mutta juuri siksi sen pitää olla päältäpäin niin kiva. etoava. V

Mitä pandan jälkeen?

Johanna Mainitsit aikaisemmin, että sinun mielestäsi uusi työ on nykyisin normi. Näkyykö työn seuraava vaihe jo? Mitä on tulossa? Janne Pelkään, että me ihmiset ajaudumme pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Kuinka paljon ihmiskunnalla on aikaa estää ekokatastro fi? Hurjimpien arvioiden mukaan vain muutamia vuosia. Ja silti edelleen vain puhutaan talouskasvusta ja työn tuottavuudesta ja niin edelleen.Koska aikaa on vähän, tarvittaisiin radikaaleja esimerk kejä siitä, kuinka ihmiskunta voisi toimia toisin. Johanna Aivan. Vaihtoehtona tälle nykyi selle meiningille on vain ”autio saari”, ”linko-

www.teme.fi

loiden tekeminen”. Mutta Linkolahan on jo vanha ihminen ja autiot saaret täynnä porukkaa! Ei kovin tuoreita vaihtoehtoja. Janne Haluaisin, että olisi joku aidosti uuden ratkaisun esittelevä porukka, johon voisi s itten vedota, että minä haluan tehdä niin kuin he tekevät. Johanna Odotetaan messiaita?

Janne Jos me itse haluamme olla tuo porukka, meidän pitää muuttaa koko elämämme. Johanna Niin pitäisikin.

Janne Pistää kaikki yhden kortin varaan. Se on ainoa moraalinen ratkaisu! Silloin ei olisi kysymys siitä, miten minä pärjään työelämässä, tai miten sinä pärjäät, tai miten mahtavia tyyppejä me olemme. Onneksi me emme ole ainoita ihmisiä maailmassa, jotka pohtivat, miten maailma voisi välttyä katastrofilta tai ainakin, miten me ihmiset välttyisimme pahimmilta mahdollisilta skenaarioilta. Näin ajattelevia ihmisiä on joka puolella – ei ehkä valtavirrassa, mutta meitä on. Liike on olemassa. Sen asian tietäminen antaa paljon toivoa. Johanna Toivo on ihanaa.

Janne Jospa meidän esityksemme olisi osa tuo ta maailmanlaajuista, pinnanalaista liikettä. Silloin esitys ei olisi pelkkä mainos meistä itsestämme. Vaan jotain mitä teemme siksi, että viestimme on niin järjettömän tärkeä. Annetaan pandan kuolla, mutta ei tapeta toisiamme sukupuuttoon. • Johanna Hammarberg

Lisätietoja ☝www.todellisuus.fi ☝ ☝www.facebook.com/ ☝ todellisuudentutkimuskeskus ☝www.facebook.com/panda ☝ www.teme.fi

Pikapandatesti

Oletko sinä Panda eli uuden työn tekijä? Pikatestaa itsesi! Vastaa seuraaviin kahdeksaan kysymykseen kyllä tai ei, ja laske kyllä-vastaukset yhteen. 1 Onko työsi projektiluonteista? 2 Käytätkö elektronisia kommunikaatiovälineitä?

3 Onko sinusta vaikeaa kuvailla ammattiasi lyhyesti?

4 Joudutko usein työssäsi ajattelemaan sitä, miten esität asiasi tai itsesi? 5 Onko sinun nähtävä paljon vaivaa, että voisit todistaa työsi tehdyksi? 6 Seuraako työ sinua kotiin? 7 Seuraako työ sinua sänkyyn? 8 Pitääkö työ sinua valveilla?

Jos sait kyllä-vastauksia neljä tai enemmän, olet 2000-luvun uustyöläinen, valmiina kaikkiin ajanmukaisiin haasteisiin. Jos sait kyllä-vastauksia kolme tai vähemmän, olet vanhan työn tekijä, 1900-lukulainen r eliikki, jolla ei ole enää paljon aikaa… • Testi Janne Saarakkala

13 meteli 3/2016

www.teme.fi

PALKAN SAAJA LIIKKEESTÄ TOIMEEN TULO LIIKKEEKSI -

teksti Anu Suoranta

www.teme.fi

äätävä ja pimeä maanantai-ilta joulukuussa 2015. Eternal Erectionin keikkabussin ajovalot valaisevat Kansalaistorin lavaa. Puhumaan nousee Finlandia palkittu kirjailija, taidealan järjestöjen edustajia, kulttuurialojen ammattilaisia ja opposition kansanedustajia. Joku pitelee tyhjää taulun kehystä, jonka aukosta kajastaa pimeässä hohtava eduskuntatalo. Kyse on itsensätyöllistäjien mielenosoituksesta. Keikkatöitä tekevien mieliä hallitsee pelko tulla tulkituksi yrittäjäksi ja menettää oikeutensa palkansaajan työttömyysturvaan. Protesti kohdistuu työttömyysturvalain muutokseen. Kolmikanta eli ammatilliset keskusjärjestöt ja työnantajajärjestöt ovat valmistelleet lain muutoksen yhdessä so siaali- ja terveysministeriön kanssa. Mielenosoitus on kutsuttu koolle facebookissa, sen järjestävät yksityishenkilöt. Ammattiliittojen virkailijoita seisoo sivussa, vähän syrjässä mielenosoittajista.

Jokin mättää Eikö ay-liikkeen pitäisi olla eturivissä ja ajaa sellaista lainsäädäntöä, joka heijastelee yleistä tarvetta? Jokin on mennyt pieleen, kun ay-liikkeen toimet eivät keikkatyöntekijöitä tyydytä. Esitän arvauksen mikä isossa kuvassa mättää, mistä syntyy pettymystä ay-liikettä kohtaan. Itsensätyöllistäjät tuntevat, että heidät on jätetty sosiaalisten oikeuksien ulkopuolelle tai heidän työtään ei edes tunnisteta. Itsensätyöllistäjän vinkkelistä ay-liike näyttää yhä asettautuvan puolustamaan vakituista ja kokoaikaista palkkatyötä ja sitä myöden työsuhdeperustaista sosiaaliturvaa. Epätasa-arvoa taitaa tuntea myös suuri joukko palkallisia pätkätyöntekijöitä, joiden oikeudet palkkatyö suhteesta huolimatta ovat vajaampia kuin naapurilla, jolla on pitkät lomat ja vakituinen työsuhde.

16 meteli 3/2016

Ay-liike on 1990-luvun lamavuosista sitoutunut puolustamaan vakituista ja kokoaikaista palkkatyösuhdetta. Täystyöllisyyden ideaaliajattelun ongelma on se, että Suomi ei ole kulkemassa kohti vakituisia palkkatyösuhteita. Ay-liikkeen palkkatyösitoutumisen menneet saavutukset toki ovat kiistatta komeita: Tes-järjestelmällä säädellään palkkoja, työturvallisuutta vaalitaan työpaikoilla ja työn loppuessa ansioita suhteutetaan menetettyihin tuloihin ansiosidonnaisella työttömyysturvalla ja paljon muuta. Palkkatyöyhteiskunnan turvarakennelmat ovat hyviä. Hyviä niille, joilla työsuhde on. Palkka juoksee ja turva on kunnossa, lomaakin pukkaa määrävälein. Mitä nyt SOS-hallitus hieman lomarahoja leikkailee. Viimeisenä 25 vuotena työmarkkinoille on kuitenkin vakiintunut pätkä- ja osa-aikatyötä sekä työsuhteen ulkopuolella työllistyviä itsensätyöllistäjiä. Näkyvissä on myös aivan uutta jakamistalouden uberismia, jolla toimeentuloa hankitaan. Oivaltamisen hetki on se, että tämä muusta kuin vakituisesta ja kokoaikaisesta palkkatyöstä (MKVK-työ) toimeentulonsa hankkiva joukko on vakiintunut osaksi työ- ja palvelumarkkinoita, tahdottiinpa sitä tai ei. Tätä monisatatuhatpäistä MKVK-työjoukkoa yhdistää se, että sen työelämän ja sosiaaliset oikeudet ovat vajaat, toteumattomat tai puuttuvat. Ay-liike on toki pyrkinyt parantamaan pätkätyöntekijöiden asemaa ja joiltain osin onnistunutkin. Parantamisen tulokset vaan näyttävät valitettavasti siltä, että tauti ei ole poistunut, vaan käsillä on kohtuullisen sairas järjestelmä, jossa saikku, lomat, työttömyysturva ja vuorotteluvapaat jakautuvat epäreilusti.

www.teme.fi

Kun ay-liike on kiinnittynyt vakituisen ja kokoaikaisen työn ideaalin, niin lopputulok sena on hierarkisia sosiaalisia oikeuksia, jotka riippuvat palkkatyösuhteesta ja sen päälle vielä palkan suuruudesta ja työsuhteen tyypistä. Kun ay-liike on kiinnittynyt vakituisen ja kokoaikaisen työn ideaalin, niin lopputuloksena on hierarkisia sosiaalisia oikeuksia, jotka riippuvat palkkatyösuhteesta ja sen päälle vielä palkan suuruudesta ja työsuhteen tyypistä.

Epä/Tyypillistä vallankäyttöä Parantamisajattelun lähtökohdista kertoo myös se, että muuten kun vakituiseen ja kokoaikaiseen palkkatyöhön työllistyviä yhä nimitetään – myös ay-liikkeessä – epätyypillisen työn tekijöiksi. Ajoittain kielenkäytöstä löytyy niinkin nerokkaita ilmaisuja – myös sieltä pimeydessä hohkaavassa eduskuntatalosta – kun epätyypillinen työntekijä. Nimitys loukkaa, ei kukaan ole epätyypillinen. Yhteiskuntapoliittisesti epätyypilliseksi, siis toiseksi, vajavaiseksi nimittäminen on itseään ruok kiva ongelma. Epätyypillisyysajattelu olettaa jonkun muun työn ja työntekijän olevan normi, siis tyypillinen. Näin epätyypillisyyshokemalla uusinnetaan ja oikeutetaan hierarkiat. Tätä hierarkiaa harjoitetaan sekä lainsäädännön että TES-järjestelmän tasolla. Lyhyemmissä palkkatöissä on ihan säädetysti usein heikommat oikeudet. Ja työsuhteen ulkopuolinen keikkatyö taas jättää ihmisen

www.teme.fi

monesti kokonaan vaille oikeuksia. Tästä on kyse myös itsensätyöllistäjien työttömyysturvakipuilussa, työ ja sen tekijä eivät sovi sovittuun systeemiin. Kun kaikilla ei ole, eikä tule olemaan, vakituista ja kokoaikaista palkkatyötä, niin tällöin on mie tittävä voivatko sosiaaliset oikeudet nojata vuoden 2016 työelämässä palkkatyösuhdeperustaan. Onko se tie törmännyt päätyseinään, jossa itsensätyöllistäjän on harjoiteltava oikeat vuorosanat, jotta pärjää työttömyysturvaviranomaisen kanssa, sen sijaan, että voisi kertoa tositilanteensa? Ay-liikkeelle kysymys palkansaajuudesta on perustavanlaatuinen. Vai onko? Nimitys palkansaaja järjestöt yleistyi 1970-luvun lopulla viittaamaan silloisten neljän keskusjärjestön yhteistyöhön. Ehkä homman ydin ei vuoden 2016 työmarkkinoilla olekaan palkansaajuus, vaan toimeentulo? Ay-liikkeellä on monia syitä asemoida itsensä toimeen tuloliikkeenä. Tällöin mietittäväksi avautuu myös se mihin sosiaalisen turvan oikeudet sidotaan. Olisiko aika avata pandoran lipas ja nähdä miltä osin menneistä saavutuksista on tullut osa syrjiviä ja hierarkioita tekeviä rakenteita? Se mikä oli hyvä ja toimiva idea 1970-luvun täyspalkkatyöllisyysideaalin tavoittelijoille ei ole sitä tänään. En tiedä estääkö 2010-luvun ay-liikettä mikään muuttumasta toimintaympäristönsä mukaiseksi, mutta sen tiedän, että 2000-luvulla työn muodosta ei pidä johtaa enää yhtään vajaata sosiaalista-, kuten esimerkiksi työttömyysturvavajetta. Kansalaistorin mielenosoituksen keikkatyöläiset ansaitsevat turvansa, sillä kenenkään ei pidä olla työmarkkinoilla yksin. • Anu Suoranta Kirjoittaja on VTT, työelämän tutkija, Helsingin yliopisto.

17 meteli 3/2016

Kolumni Kolumnistina teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Elina Kilkku.

Henkinen Thighmaster

ei freelancer-taiteilija! Onko sinullekin joskus käynyt näin? Opiskelukaverisi saa kymmenennen peräkkäisen vuosiapurahan etkä itse ole saanut vielä ensimmäistäkään? Voi ei! Entä oletko kyllästynyt siihen, että kaikki teat tereihin tarjoamasi ohjausideat ovat periaatteessa kiinnostavia, mutta ohjelmistopäätökset on jo tehty vuoteen 2160 saakka? Eikä siinä vielä kaikki! Ideasi saattaakin yllättäen kelvata, mutta jonkun muun toteuttamana! Eikä siinäkään vielä kaikki! Kukaan ei kerro, miten alallasi saadaan töitä, sillä se on ilmeisesti salaisuus! Ja jos saatkin töitä, siitä ei välttämättä makseta mitään! Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun, valitettavasti emme ole voineet myöntää, hyvillekin hakemuksille jouduttiin sanomaan ei ja kiitoksia mielenkiinnostasi mutta! Ei hätää. Kaikkiin näihin ongelmiin on olemassa yksinkertainen ratkaisu! Pari vuotta sitten tuijotin jälleen yhtä kielteistä päätöstä ja tunsin, miten kaikki toivo, itsekunnioitus ja ilo valuivat ulos kehostani toistuvan torjunnan aiheuttamasta avohaavasta. Sanoin itselleni: ”Elina rakas, tämä ei voi jatkua. Joko vaihdat kokonaan alaa tai opettelet jotenkin pitämään kaiken tämän epäreilun paskan mausta”. Olen kuitenkin jo ehtinyt kokeilla vaihtoehtoista uraa, sillä työskentelin seitsemän vuotta kirjakaupan myyjänä 2000-luvun alussa. Päällimmäinen muistoni tuolta ajalta on häpeä siitä, etten uskaltanut ottaa lopputiliä ja seurata todellista, nimeäni suureen ääneen 18 meteli 3/2016

huutavaa kutsumustani näyttämötaiteen parissa. Tuntuisi siis älyttömältä palata johonkin kerran kokeiltuun ja epäsopivaksi havaittuun. Miten sitten voisin nähdä pahimmatkin hetket positiivi sessa valossa? Miten ikinä voisin löytää mitään hyvää sanoista kielteinen päätös? Vastaus löytyi, kun törmäsin käsitteeseen resilienssi. Resilienssi tarkoittaa kykyä palautua, taipua ja sopeutua uusiin, vaikeisiinkin tilanteisiin. Freelancerin näkökulmasta se tarkoittaa selviytymistä jatkuvista pettymyksistä. Suomeksi siis, että palaat takaiskun jälkeen työpöydän ääreen ja kirjoitat jälleen uuden työsuunnitelman sen sijaan, että jäisit sikiöasentoon lattialle huutoitkemään maailman epäoikeudenmukaisuutta. Resilienssiä voi treenata kuten lihaksia, tajusin. Jos voin opetella juoksemaan tai vetämään leukaa, voin myös harjoitella selviytymään toisiaan seu raavien tappioiden helminauhasta kerta kerran jälkeen hieman paremmin ja nopeammin. Tilaisuuksia treenata resilienssiä on ainakin runsaasti: tämä oli ensimmäinen väkisin puserrettu positiivinen ajatukseni. Alku sekin. Aloin harjoitella ja niin hattaraiselta ja yksisarvisilta kuin se kuulostaakin,

Niin hattaraiselta ja yksisarvi silta kuin se kuulostaakin, pys tyn nykyään melko nopeasti ajattelemaan itsestäni kauniisti katastrofienkin keskellä. www.teme.fi

pystyn nykyään melko nopeasti ajattelemaan itsestäni kauniisti katastrofienkin keskellä. ”Toden totta, sinulla ei taaskaan ole palkkaa ensi vuodeksi, mutta oletpa reipas, kun myönnät itsellesi, että vituttaa. Lisäksi selviät tästäkin, ja tiedät sen jo nyt. Huomaatko, tuntuu jo vähän paremmalta?” Miten resilienssilihasta sitten treenataan? Itseäni auttaa se, että voin keskittyä johonkin positiiviseen itsessäni sen sijaan, että murehtisin maailman negatiivisuutta. Surkeiden ja pikkumaisten tunteiden hyväksyminen ja niistä puhuminen, uusiin tavoitteisiin keskittyminen, musta huumori, tunteista kirjoittaminen tai asioiden tarkastelu laajemmassa perspektiivissä – olemme kaikki mitättömiä hiukkasia avaruudessa, eikä universumia kiinnosta Suomen teatterielämä – saattavat myös auttaa. Hyvään keskittyminen auttaa. Yksi keskeinen asia resilienssissä on se, miten tul kitsemme tilanteita. Voimme ajatella, että kielteinen päätös on lopullinen tuomio, tai sitten ei. Kannattaako kuntoilu siis lopettaa siihen, että Ostoskanavalta tilaamasi reisientreenauslaite osoittautuu humpuukiksi? Onko se mystinen merkki siitä, ettet tule koskaan olemaan paremmassa kunnossa? Huutaako maailmankaikkeus sinulle, että kelpaat vain syömään sipsejä sohvalla? Kenties Thighmasterin tilaaminen oli virhe, mutta sen sijaan, että luopuisit haaveestasi voida paremmin, voit viedä laitteen kierrätykseen ja kokeilla jotakin muuta. Resilienssilihas vakuuttaa, että jos vain pidät unelmistasi kiinni, tilalle voi aina tulla jotakin parempaa. • Elina Kilkku www.teme.fi

4800 SKA ¨L ATT HO ¨ RA TILL TEME

Teme har 4 772 medlemmar och många värdefulla medlemsförmåner.

19 meteli 3/2016

☝

Lue edellinen juttu täältä

MUUTTUVA TYO ¨ELA ¨MA ¨

MILLA ¨ FIILIKSILLA ¨ TEILLA ¨ TYO ¨SKEN NELLA ¨A ¨N? -

teksti Anna Hurmalainen

www.teme.fi

Viime lehdessä esiteltiin apulais professori Marko Kestin kehittämä työelämän laadun ja tuottavuuden mittari. Svenska Teatern on käyttänyt mittausmenetelmää keväällä 2016.

yvällä johtamisella työntekijät kannustetaan tulokselliseen työhön. Johtaminen on herkällä korvalla kuuntelua ja läsnäoloa. Helpommin sanottu kuin tehty. Apulaisprofessori Marko Kestin kehittämällä työelämän laadun mittauksella saadaan tutkittua tietoa henkilöstötyytyväisyydestä eli yrityksen työelämän laadusta, QWL, Quality of Working Life. Rakenteellisesti ja laadullisesti kysely on nopea ja kustannustehokas. Työelämän laadun kysymyspatteristo sisältää 15 valmista kysymystä, joilla mitataan työntekijöiden tuntemuksia viideltä eri organisaation osa-alueelta: johtaminen, esimiestyö, toimintakulttuuri, osaaminen ja prosessit. Jokaista osa-aluetta täydennetään kolmella kysymyksellä, jotka tarkentavat työelämän laatuun liittyviä itsearvostusalueita: fyysis-emotionaalinen (turvallisuus tai pahoinvointi), yhteenkuuluvuus ja identiteetti (me-henki ja ammattitaidon käyttö) sekä päämäärät ja luovuus (vaikutusmahdollisuudet ja ideoiden kehittäminen). Itsearvostustekijät peilaavat työntekijän omakohtaista kokemusta näillä osa-alueilla työyhteisössä. Kysymys on työnteon fiiliksestä. Perinteiseen kyselymalliin verrattuna varsin ketterä.

www.teme.fi

ieni kysely – paljon vastauksia

Marko Kestin kaavasta VibeCatch ohjelmoi ketterän ja läpinäkyvän työtyytyväisyyskyselyn. Perinteiseen henkilöstökyselyyn verrattuna sovellus on nopea ja reaaliajassa analysoitava: mikä on työyhteisön mielentila ja mitä sen kehittä miseksi tulisi tehdä. Muutos- ja kriisitilanteissa se on johdolle erinomainen väline tilannearvioon. ”Marko Kestin kehittämä mittaus on loistava. Vastaustuloksen tieteellinen analysointi osoittaa selkeästi ne johtamisen harmaat alueet, joita yhteisö ei itse tunnista tai osaa pukea sanoiksi. Esimerkiksi esimiehen määrällisesti vähäiseen läsnäoloon työyhteisössä, tai vuorovaikutus on määrällisesti hyvä, mutta laadullisesti puutteellista”, toimitusjohtajan Juha Huttunen VibeCatch:stä kertoo. QWL-kysely poikkeaa perinteisiin ykkösestä viiteen vastaustuloksiin siinä, että se on ratkaisukeskeinen. Kysymys on suora: tarvitseeko asia määrällistä vai laadullista parantamista vai onko se kokonaisuutena kunnossa? VibeCatchin tekemällä sovelluksella työyhteisön tunnetilat voidaan kysyä reaaliaikaisesti sähkö postitse lähetettävällä kyselylinkillä. Kysely ohjaa läpinäkyvyyteen yhteisössä siten, että jokainen vastannut voi nähdä myös muiden antaman palautteen anonyymisti. 21 meteli 3/2016

”Yksi asiakkaamme halusi mitata yrityksen muuton aikaisia fiiliksiä ja he ottivat kyselyn käyttöön muuton ajaksi. Näin esimiehet saivat tiedon, mitkä ovat työntekijöiden tunnot”, Juha Huttunen kuvaa.

työhyvinvointi työmotivaatio

iljainen tieto esille

Itsepalveluna ostettavan kysymyspatteriston käyttö on helppoa, vastaaminen no peaa ja seuranta reaaliaikaista. ”VibeCatch tarjoaa 15 valmiin QWL-kyselyn lisäksi kyselyä, johon asiakas voi itse muokata kysymykset. Suurin osa heidän asiakkaista käyttää itse räätälöitävää kyselyä. Tyypillistä on, että yksi kysymys on kepeä: miten työviikkosi on mennyt? Kolmella nopealla kysymyksellä saadaan reaaliaikaista seurantatietoa trendeistä, miten tilanne on ajassa muuttunut, esimerkiksi tulosvaroituksen yhteydessä. Tämä on suosittua yrityksissä – hiljaisen tiedon tunnistaminen”, Huttunen jatkaa. Kyselyssä rajana on vain mielikuvitus. Sillä pystytään jopa ohjaamaan käytöstä, muistitko tänään tervehtiä työkaveriasi? Tulosten läpinäkyvyys vastaajille ohjaa työkulttuuriin, jossa kuunnellaan, ja se lisää yhteistä näkemystä työkäytännöistä ja mahdollisuudesta vaikuttaa asioihin.

Työelämän laadun kategoriat

ysely kehittämistyön apuna

Svenska Teatern teki keväällä 2016 orga nisaatiossaan 15 kohdan QWL-kyselyn eri osastoille. ”Halusimme kehittää toimintaamme. Samat kysymykset kohdistimme kaikille oman talon väestä freelancereihin. Jaoimme osastot yksiköittäin siten, että muun muassa johto, markkinointi, näyttelijät, hallinto, tuotanto olivat omana ryhmänä”, toteutuksessa mukana olleet hallintopäällikkö Stina Lind roos ja palkanlaskija Anders Derefalk kertovat. Kiehtovinta kysymyksissä tuloksineen oli ratkaisukeskeisyys. Se poikkesi Derefalkin mukaan ajattelultaan oleellisesti puisevista ja raskaistakin henkilöstökyselyistä.

22 meteli 3/2016

PL YI

ei toteudu

toteutuu

QWL = FE ×

Itsearvostustekijät PL Päämäärät Luovuus

Itsearvostustekijät YI Yhteen kuuluvuus Identiteetti

YI + PL 2

Itsearvostustekijät FE Fyysinen turvallisuus Emationaalinen turvallisuus

Kesti Marko (2014). Henkilöstövoimavarat tuottaviksi, FINVA

Tuloksen läpinäkyvyys siten, että työntekijät näkevät muidenkin vastaukset, anonyymiyden säilyt täen, on työntekijöille merkittävä asia. Tilanteet kun elävät, ja tuntojensa kanssa työntekijä ei välttämättä olekaan yksin. www.teme.fi

Vastaaminen oli monien mielestä haastavaa, koska se vaati vastaajalta laadullisen ja määrällisen eron arviointia ja sanallisesti perusteluja vastauksiin. Ei kysytäkään, onko asia kunnossa skaalalla 1–5, vaan tarvitseeko se määrällisesti tai laadullisesti kehittämistä? Näillä haetaan myös ratkaisuja. Työntekijät yleensä tietävät parhaimmat toimintatavat. Ratkaisuehdotusten selkeyttäminen on vielä kesken eri osastoilla, mutta viitteitä kehittämiseen on saatu. Teatterissa jokainen yksikkö on vastuussa kokonaisuudesta, ja se on varmaan yksi keskeinen kehityskohde toimintatapojen selkeyttämiseen, Lindroos arvioi. Ideoita saatiin runsaasti, joten työntekijöiden toive entistä parempiin työskentelytapoihin on selkeä.

evytkyselyllä parempaa vuorovaikutusta

Sähkönsiirtoyhtiö Caruna otti VibeCatchin kyselytyökalun käyttöön alkuvuodesta 2016. Carunassa on henkilöstötyytyväisyyttä mitattu perinteisellä mallilla pitkään, mutta VibeCatchin sovelluksen käyttöönotto mahdollisti välikyselyt vuosittain tehtävän laajemman henkilöstötut kimuksen rinnalle. ”Korvasimme sillä aikaisemmin käyttämämme perinteisemmän työkalun, jossa HR:n pääkäyttäjät loivat esimiehille raportteja työntekijöiden palautteesta, ja mistä he näkivät vain oman tiiminsä yhteenvedot viikkoja kyselyn jälkeen. Taustalla oli tarve parantaa dialogia tiimien ja esimiesten välillä sekä kehittää Carunan työkulttuuria”, henkilöstöjohtaja Tommi Saikkonen kertoo.

simiehille eväitä johtamiseen

Jatkuvana seurantana kysely tehdään kahden tai kolmen kuukauden välein samalla rakenteella: neljä kysymystä, joilla mitataan sitoutuneisuutta ja kuudesta kahdeksaan muuta kysymystä, joilla arvioidaan työntekijöiden luottamusta yhtiöön, sen tulevaisuuteen ja esimiehiin sekä

www.teme.fi

työssä jaksamista. Näillä seurataan koko yhtiön ja yksiköiden tilaa. Tuloksista ei tehdä syvällisiä analyysejä, vaan niitä hyödyntävät yksiköiden esimiehet tiimipalavereissaan: mitä ajattelitte, kun vastasitte näin? Tuloksen läpinäkyvyys siten, että työntekijät näkevät muidenkin vastaukset, anonyymiyden säilyt täen, on työntekijöille merkittävä asia. Tilanteet kun elävät, ja tuntojensa kanssa työntekijä ei välttämättä olekaan yksin. Perinteiseen henkilöstötyytyväisyyskyselyyn ja toisaalta kaupoista tuttuihin naamankuvanappuloihin verrattuna VibeCatchin kysely on hybridimalli, mainio väline henkilöstön ja johdon vuoropuheluun. Kyselyn keveys ja joustavuus mahdollistavat sen nopean muunneltavuuden eri tilanteisiin, Saikkonen kiittää. • Anna Hurmalainen Kirjoittaja on markkinoinnin ammattilainen Moremeasta.

Marko Kesti on Lapin yliopistossa apulaisprofessorina. Hänen tutkijaryhmänsä tutkii työelämän laatua ja tuottavuutta hänen kehittämällään henkilöstövoimavarojen tuotantofunktiolla. Yrityksen kannattavuutta arvioitaessa työelämän laatu on yksi laskenta- ja tuotannontekijä. Henkilöstövoimavarojen tuotantofunktio on tieteellisesti hyväksytty työelämän laadun, tuottavuuden ja tuloksen välinen laskentamalli. Hiljaiset signaalit menetelmä on palkittu 2009 kansainvälisessä Technology, Innovation and Indus�� trial Management, (TIIM) konferenssissa Bangko kissa ja Suomen keksintösäätiö on tunnustanut sen maailmanlaajuisesti innovatiiviseksi menetelmäksi. VibeCatch on espoolainen startup-yritys, joka soveltaa Kestin tieteellistä laskentamallia digitaalisesti henkilöstötyytyväisyyskyselyihin.

23 meteli 3/2016

Temeläisistä teatterialan freelancereista 59% tienaa alle 23 000 euroa vuodessa Kuinka paljon olivat vuosiansiosi vuonna 2015? ■ Alle 14 500 € ■ 14 501–18 000 € ■ 18 001–23 000 € ■ 23 001–28 000 € ■ 28 001–33 000 € ■ 33 001–38 000 € ■ 38 001–43 000 € ■ Yli 43 000 €

www.teme.fi

Tämä juttu perustuu puheenvuorooni Tampereen Teatterikesän seminaarissa ”Teatterialan työn tulevaisuus? Taide, työvoima ja koulutuspolitiikka”. Alustukseni perustuu kyselyyn, jonka Teme teki yhteistyössä Teatterin tiedotuskeskuksen, Tinfon, kanssa temeläisille teatterialan freelancereille. Kysymykset ovat pitkälti s amoja, joita Tinfo on aikaisemmin kysynyt Näyttelijäliiton freelancerjäseniltä, mutta temeläisille osoitettuja kysymyksiä mukailtiin monialaisempaan suuntaan, pois näyttelijyydestä. Näiden kahden kyselyn pohjalta tullaan saamaan kattava kuva teatterialan freelance reiden tilanteesta. Tämä puheenvuoro/ juttu on lyhyt a nalyysi tuloksista, Tinfo tekee syvemmän analyysin tuloksista myöhemmin tänä vuonna. teksti Karola Baran www.teme.fi

ysely temeläisille teatterifreelance reille avattiin touko–kesäkuun vaihteessa ja syyskuun alkuun mennessä vastauksia oli 285 eli karkeasti ottaen noin 15 % Temen teatterialan freelancerjäsenistä (dramaturgit, ohjaajat, koreografit, ske nografit, tanssijat, teatteri-ilmaisun ohjaajat, valoja äänisuunnittelijat). Vastausprosentti on pieni, mutta kyselyn tulokset näyttävät melko hyvin vastaavan Kaija Rensujeffin Cuporelle vuonna 2014 taiteilijan asemasta tekemän tutkimuksen tuloksia. Samoin Anna Pärnäsen Tilastokeskukselle tekemä tutkimus itsensätyöllistäjistä Suomessa antoi kulttuurialan tekijöiden osalta samansuuntaista tietoa. Kyselyssä kysyttiin ikää, asumisaluetta, perhesuhteita, koulutusta, toimeentuloa, vuosiansioita ja työllistymistä, työttömyyttä, freelancer-iden titeettiä, työskentelypaikkakuntaa (alueita). Edelleen kysyttiin henkilökohtaisia tavoitteita, jotka ohjaavat valintoja, missä ja minkälaisissa työsuhteissa freelancerit toivoisivat työllistyvänsä, minkälaisia tukitoimia freelancertyöskentelyyn kaivat taisiin, minkälaisia ongelmia freelancerit ovat työurallaan kohdanneet, mitä osaamista freelancereilla on sekä millaiseen ja kenen järjestämään täydennyskoulutukseen freelancerit ovat osallistuneet. Lähes 70 % teatterialan freelancereista asuu Uudellamaalla, mikä ei liene yllätys. Seuraavaksi eniten asutaan Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Vastaavasti enin osa töistä – 53 % – on Uudellamaalla. Ympäri Suomen eri paikoissa työskentelee 22 % freelancereista.

Toistaiseksi Temen jäsenistöstä ei ole tullut montaakaan yhteydenottoa siitä, että joku olisi tulkittu yrittäjäksi, vaikka hän omasta mielestään ei sitä ole. 26 meteli 3/2016

Ammatillinen koulutustaso on korkea ja osalla on monta tutkintoa. Teakista on valmistunut 39 % vastaajista, Aalto-yliopistosta 16 % ja AMK-tutkinto on 29 %:lla. Ulkomaisesta oppilaitoksesta on valmistunut 10 % ja ”muusta” oppilaitoksesta 26 %. Myös viimeksi mainittujen joukossa oli paljon korkeakouluista valmistuneita. Näin ollen teatterialan freelancerit ovat erittäin hyvin koulutettua väkeä. Ammatin osalta monilla on useampi ammatti. Eniten ammattikirjoissa on ohjaajia 31 %, tanssijoita ja koreografeja oli vastaajissa noin 9 %, dramaturgeja 17 %, lavastajia 14 %, pukusuunnittelijoita 12% ja valosuunnittelijoita 11 %. Teatterialan freelancertöitä tehdään säännöllisesti myös tekniikassa, pajoissa ja hallinnossa työskentelevien teki jöiden keskuudessa eli teatterialan freelancerius ei koske pelkästään taiteilija-ammateissa olevia. Suuri osa, 34 %, työllistyy ja hankkii elantonsa työskentelemällä vähintään jonkin verran koulutus- ja opetustehtävissä, seuraavaksi eniten työl listyttiin vierailemalla VOS-teattereissa (31 %). Valitettavasti iso osa (34 %) sai toimeentulonsa työt tömyyskorvauksesta. Apurahasta tai omasta työstä elantonsa sai 24 % vastaajista, 40 % oli vieraillut VOS:n ulkopuolisessa ammattiteatteriryhmässä ja 34 % VOS:n ulkopuolisessa teatterissa. (Vaihto ehdoista sai valita useamman, joten prosenttien yhteen laskettu summa ei ole 100%.) Kun tutkittiin tarkemmin työttömyyttä, vastasi 29 % että ei ollut ollut vuoden 2015 aikana lainkaan työtön. 12 % ilmoitti, ettei ollut hakenut mitään työttömyysturvaa. 23 % oli saanut ansiosidonnais-

Jos olit työtön / osittain työtön vuonna 2015, mikä oli työttömyyskorvausmuotosi? ■ Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha (täysin työtön) ■ Soviteltu työttömyyspäiväraha (osittain työtön) ■ Kelan peruspäiväraha ■ Kelan työmarkkinatuki ■ Pakkoyrittäjyydestä johtuen työttömyysturvan ulkopuolella (alle 1 % vastaajista) ■ En saanut mitään / en h akenut työttömyysturvaa ■ En ollut työttömänä / o sittain työttömänä

www.teme.fi

Vastanneet saivat toimeentulonsa/työllistyivät mm. seuraavilla tavoilla ■ Paljon ■ Jonkin verran / Vähän ■ Ei ollenkaan

Vierailevana taiteilijana VOS-teatterissa

Vierailevana taiteiljana rahoituslain ulkopuolisessa teatterissa

Vierailevana taiteilijana rahoituslain ulkopuolisessa ammattiteatterityhmässä

Koulutus- ja opetustehtävissä

Saan työttömyyskorvausta (ansiosidonnainen tai perus päiväraha, työmarkkinatuki)

Teen palkatonta vapaaehtoistyötä tai talkootötä

Mm. seuraavat tavoitteet ohjasivat vastanneiden valintoja ■ Erittäin paljon / Paljon ■ Jonkin verran / Vähän ■ Ei ollenkaan

www.teme.fi

Toteuttaa omaa taiteellista näkemystä

Kuulua yhteisöön, jolla on samanlainen näkemys taiteesta

Luoda uutta yhdessä, uusin menetelmin

Taiteellinen vapaus

Vaikuttaa taiteella ihmisten hyvinvointiin ja tasavertaisuuteen

Vaikuttaa yhteiskunnallisesti

Kyselyn perusteella voi todeta, että temeläiset freelancerit ovat korkeasti koulutettuja. Lisäksi free lancertöitä tehdään kaikissa teat terin ammattiryhmissä, ei vain taiteellisessa ja suunnittelutyössä. ta työttömyysturvaa, 20 % soviteltua päivärahaa (eli olivat olleet osin työttömänä, osin töissä). 7 % vastaajista oli alhaisimman työttömyysturvan, peruspäivärahan ja 8 % työmarkkinatuen piirissä. Vastaajista yksi vastasi olevansa pakkoyrittäjä ja tuen ulkopuolella. Nämä vastaukset herättävät huolta. Toistaiseksi Temen jäsenistöstä ei ole tullut montaakaan yhteydenottoa siitä, että joku olisi tulkittu yrittäjäksi, vaikka hän omasta mielestään ei sitä ole. Seuraavaksi kysyttiin vastaajien freelancer-identiteetistä. Vastaajilla on monta ammatti-identi teettiä. 50 % vastaajista kokee olevansa sirpalekeikkailija, joka tekee monenlaisia lyhyitä keikkoja. Työsuhteinen freelancer, joka työskentelee teatterissa, ilmoittaa olevansa 39 % vastaajista. Muulla työllä, lähinnä asiantuntija- ja opettajatyöllä, itsensä työllistää 33 % vastaajista. Jopa 30 % vastaajista lukee itsensä sinnittelijäksi, joka tekee ilmaista työtä, jotta voi ylläpitää omaa ammattitaitoaan. VOS-teattereiden ulkopuolella, ammattiteattereissa tai ryhmissä oli työllistynyt 24 % vastaajista. Jopa 23 % koki itsensä monitaiteelliseksi itsensätyöllistäjäksi, joka tekee poikkitaiteellisia töitä. Vuoden 2015 ansiot olivat vastaajilla huolestutta van matalat. Alle 14 500 euroa ilmoitti ansainneensa 27 % vastaajista. Vastaajista 16 % ansaitsi 14 501– 18 000 euroa. Yli 18 000, mutta alle 33 000 euroa, oli ansainnut 40 % vastaajista. 33 001–43 000 euroa oli ansainnut 9 % vastaajista. Näin ollen valtaosa vastaajista kuului vähiten ansaitsevien ryhmiin tai keskiryhmiin. Yli 43 000 ansaitsevia oli vastaajien joukossa noin 8 % verran. Kun kysyttiin tavoitteita, jotka ohjaavat freelancereiden työtä paljon tai erittäin paljon, vastasi peräti 83 % oma taiteellinen näkemys. Taiteellinen vapaus on tärkeää 75 % vastaajista. Yhdessä luo minen ja uudet menetelmät motivoivat vastaajista 28 meteli 3/2016

65 %. Saman verran ilmoitti motiivikseen työhönsä sen, että voi taiteella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja tasavertaisuuteen. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuus motivoi 60 % vastaajista ja 58 % ilmoitti haluavansa kuulua yhteisöön, jolla on sama taidekäsitys. Kaikkein vähiten työtä ohjasivat mahdollisuus palvella jotain tiettyä ideologiaa tai uskomusjärjestelmää. Myöskään tunnettuus ei ole merkittävä motiivi. Ehdottomasti suosituin työtapa on työ VOS-teatterissa tai sen ulkopuolella – kunhan on täystyöllistetty. Vierailut VOS-teattereissa ovat myös haluttuja. Kolmanneksi eniten suosittiin työskentelyä missä tahansa tehtävässä, joka vastaa omaa taiteellista ja ideologista näkemystä. Myös monitaiteel lisissa tuotannoissa haluttiin työskennellä. Parhaaksi ansaintatavaksi koettiin ehdottomasti palkkatyösuhde, jossa on kohtuullinen palkka ja joka mielellään olisi päätoiminen tai pitkäaikainen. Hieman yllättäen seuraavaksi suosituimpia ansaintatapoja olisivat taitelijapalkka ja kansalaispalkka. Neljänneksi suosituimpana mainittiin apurahatyöskentely. Epävarmuus työelämässä liittyy siihen, että joutuu tekemään paljon palkatonta työtä eikä selviä taloudellisesti. Moni koki, että yhteiskunta ei riittävästi paneudu taitelijan toimeentulotilanteen parantamiseen. Kyselyn perusteella voi todeta, että temeläiset freelancerit ovat korkeasti koulutettuja. Lisäksi freelancertöitä tehdään kaikissa teatterin ammattiryhmissä, ei vain taiteellisessa ja suunnittelutyössä. Teatterialan freelancerit ovat hyvin pienipalkkaisia. Peräti 59 % vastaajista tienaa alle 23 000 euroa vuodessa ja 27 % tienaa alle 14 500 euroa vuodessa! Työn imu on kova ja motiivit tehdä taidetta ovat periaatteellisia eikä niistä tingitä. Työssä koetaan kuitenkin paljon epävarmuutta toimeentulon suhteen. Oma tulevaisuus jännittää, kun ei tiedä, onko työtä riittävästi. Työ on sirpalemaista ja toimeen tulo kerätään monesta eri lähteestä. Työn ohella työttömyysjaksot ovat tavallisia. Huolta aiheuttaa myös freelancereiden sosiaaliturva. Talouden epävarmuudesta johtuen yleisenä toiveena näyttää olevan pitkäaikainen työsuhde ja vakaat tulot. • Karola Baran Kirjoittaja on Temen toiminnan johtaja sekä lakimies.

www.teme.fi

TYÖELÄMÄN HAASTEET 40 VUOTTA SITTEN 3 osa

Miltä työelämä näytti, mistä Temessä puhuttiin? Tämä juttusarja käy läpi Meteli-lehtiä 70- ja 80-luvuilta. Teksti Anne Saveljeff

www.teme.fi

etelissä oli vuonna 2013 juttusarja, jossa käsiteltiin Temen 40-vuotisjuhlan kunniaksi järjestön historiaa ja keskityttiin ajankuvan lisäksi aikalaishaastatteluihin. Tässä jut tusarjassa on luotu katsausta Meteli-lehden 40vuotiseen historiaan ja koitettu lehtien perusteella hahmottaa työelämän muutosta ja murroskohtia. Lehden jutut keskittyvät 70- ja 80-luvun alussa yksistään teatteriin, mutta lehdistä avautuu silti hämmentävän sirpaleinen ja ohut kuva ajasta, alasta, työstä ja työntekijöistä. Lehden jutut ovat lyhyitä, toteavia ja raportinomaisia. Taustoittaminen puuttuu. Siksi tämän artikkelisarjan kunnianhimoinen tavoite hahmottaa työelämän murroksia taitaa onnistua vain hyvin pinnallisesti. On kuitenkin hauskaa ja opettavaista kurkkia vuosikymmenten taakse. Kahdessa viime Metelissä on käsitelty 70-luvun lehdet. Vuodet 1973–1979 olivat valtavan aktiivista aikaa. Temessä (tuolloin STY) ammattimaistuttiin, opiskeltiin ay- ja työmarkkinatoimintaa, tutkittiin eri alojen TESia, otettiin teatterialaa haltuun, värvättiin uusia jäseniä, opeteltiin vaikuttajaviestintää, vastustettiin kulttuurin virkamiehistymistä ja järjestettiin kokouksia ja seminaareja tolkuttomat määrät. Se oli aikaa ennen internettiä, jolloin kopiokone oli ylellisyyttä ja asiat hoidettiin ”naamatusten puhumalla”. Huomionarvoista on se, miten vähän lehdessä oli mitään poliittista – edes liittojen kannanottoja. Yllättävän vähän jäsenistölle on tiedotettu työlainsäädännöstä, lain turvasta ja oikeuksista tai lakimuutoksista. Mistäköhän ihmiset ovat hankkineet tietonsa esim. synnytyslomista tai työaikalaista, kun internetiä ei ollut? Todennäköisesti puhelin, seminaarit ja luottamusmiehet sekä liiton aktivistit ovat olleet tiedonsaannin väyliä. 30 meteli 3/2016

Vuonna 1980 Meteli (tuolloin STYöläinen) on edelleen hyvin jäsenkirjeenomainen monistenippu, visuaalisesti niukka ja joissakin kohdissa teksti on tuhruista ja lukukelvotonta. Sisällössä toistuvat kutsut jäsenliittojen koulutuksiin ja vuosikokouksiin. Näistä tilaisuuksista myös raportoidaan lehdessä ahkerasti. Vuoden 1980 lehdissä on kansainvälinen yhteistyö vahvasti esillä: puhutaan ITI:stä ja Pohjoismaiden Teatterikomiteasta sekä Teatteriunionista. Myös kv-asioissa pääasiallinen työtapa ovat seminaarit. Oli tarve vertailla suomalaisia käytäntöjä ulkomaisiin. Seminaariraporteissa kerrottiinkin esim. pohjoismaisista teattereiden hallintomal leista ja sopimus- sekä palkkakulttuurista, mutta analyysi ja vertailu on vähäistä. Teatteripoliittista keskustelua käydään ”Lähetettyjä kirjoituksia” -palstalla. Lavastaja Lars-Henrik Schönberg ihmettelee, ettei STY ota kantaa Teat terikeskuksen teatterien piittaamattomuuteen työehtosopimuksista (STYöläinen 1/1980, sivu 13):

”Ajatellaanpa mitä rakennustyöläiset ajattelisivat seuraavasta tilanteesta: kadun tällä puolen rakennetaan TES:jä noudattaen, kadun toisella puolella rakentaa ”vapaa” rakennusryhmä taloa rakennustyöläisten kuuluessa alan am mattiliittoon aivan kuten kadun tälläkin puolella, kuitenkin noudattaen sisäisiä, osittain aivan poikkeavia sopimuksia ilman eläketurvaa, menettäen tulevia ikälisiä jne. Mitä te, arvoisat lukijat, arvelette Rakennustyöläisten Liiton suhtautuvan tällaiseen tilanteeseen?”

www.teme.fi

Huomionarvoista on se, miten vähän lehdessä oli mitään po liittista – edes liittojen kannan ottoja. Yllättävän vähän jäse nistölle on tiedotettu työlain säädännöstä, lain turvasta ja oikeuksista tai lakimuutoksista.

Vuonna 1981 tehostetaan STY/Temen järjestönä, sillä päällekkäistä työtä on tarve karsia. Myös ristiriidoista puhutaan (STYöläinen 5/80, s. 1, 6):

”Ristiriidat taiteenharjoittajien ja byrokratian välillä ovat ensisijaisesti teatterin ulkopuolella eikä sisällä,” sanotaan STYöläisen/Metelin pääkirjoi tuksessa. Säälittävä, vaikka sympaat tinen ammattikunta, oli Jouko Turkka todennut Pohjoismaisessa toimihenkilö

STY/Temen puheenjohtaja Heikki Mäkelä ja ohjaaja Reima Jokinen jatkavat kipakasti keskustelua ja toteavat, että valtakunnalliset TES:it eivät sovi Teatterikeskuksen teattereille. Mäkelä jopa syyttää Schönbergiä mekaanisesta ajattelusta, mutta myöntää, että Teatterikeskuksen jäsenteattereihin tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Jo vuonna 1980 STY/Temessä käytetään sanaa freelancer aivan arkisesti. STY:llä on myös freelancer-jäsenmaksu 300 markkaa. Vuonna 1982 STY/ Teme alkaa julkaista verovähennysohjetta freelancerjäsenille. Jotkut pikku-uutiset ovat sykähdyttäviä, koska niihin on saatu pakattua muutamaan lauseeseen ajankuvaa ja aavistus muutoksesta, jonka voi nähdä vasta näin jälkikäteen. Lehdessä 3/1980 STY jäsenliittoineen osoittaa solidaarisuutta kuvaussihteerien neljä viikkoa kestäneelle lakolle ja kehottaa jäsenistöä osoittamaan tukisumman lakkolaisten solidaarisuustilille. Elokuvatyöntekijöitä tuettiin lakkoponnisteluissa, vaikka SET hyväksytäänkin STY:n jäseneksi vasta toisella yrittämällä vuonna 1988. Lehdessä 5/1980 iloitaan siitä, että opetus ministeriö on myöntänyt ensimmäisen kerran taiteilijaeläkkeen valaistusmestarille, TTT:ssä pitkään toimineelle Niilo Ahlsténille. www.teme.fi

seminaarissa pitämässään alustuksessa teatterin markkinoijista. He joutuvat elämään täyttöasteen kanssa, ”…mistä aiheutuu se, että väärät ihmiset tulevat teatteriin, eli täysi katsomo ei vält tämättä ole hyvä yleisö – taiteilijan kannalta.”

Osa lehden teksteistä näyttäytyy koomisina ja hteyksistään irrotetuilta ”nooteilta”. Vaikka 80y luvusta on ”vain” reilu 30 vuotta aikaa, tuntuu se useamman sukupolven takaiselta ajalta. Kokemukseen vaikuttaa viimeisten 10 vuoden aikana tapahtunut viestintäteknologian ja -kulttuurin murros, joka tuntuu myös muuttaneen aikakäsityksemme, suhteemme aikaan ja ajankäyttöön. Monet asiat ovat kuitenkin edelleen järkyttävän ajankohtaisia! Monet samat ongelmat toistuvat ja niitä yritetään korjata edelleen tänä päivänä. Näitä ovat mm. työehtojen ja tekijänoikeuksien polkeminen, julkisen tuen riittämättömyys sekä freelancerin toimeentulo-ongelmat. STYöläisessä iloittiin vuonna 1985, että freelancerit saavat vihdoinkin seuraavana vuonna eläkelain (Raimo Söder STYöläinen 3/85, s. 3): 31 meteli 3/2016

”Lailla on korjattu yksi keskeisimpiä

”Neuvotellen työsuunnitelmat ja sopimuk

puutteita Suomen eläkelainsäädännössä,

set syntyvät, selvä se. Onneksi friilan

sillä freelancerit ovat olleet noin 10 000

serina on noissa neuvotteluissa melko

hengen ryhmä, jolla suuri osa työsuhteis

vahvoilla. Jos ei löydy näytelmää, näyt

ta on saattanut jäädä kaiken normaalin

telijöitä, lavastajaa ja muita, joista

työeläketurvan ulkopuolelle…. Uuden

syntyisi kiihottava yhdistelmä, ei vierai

lain piiriin kuuluvat STY-läisistä työn

lijaa juuri voi painostaa. Työn voi aina

tekijäryhmistä ohjaajat, dramaturgit,

jättää tekemättä. Tietenkin sillä riskil

skenografit, koreografit ja tanssijat.”

lä, ettei seuraavaa koskaan tule. Mutta sillä riskillähän sitä friilansaa koko ajan: jos en tee työtä kunnolla saan luvan

Vuonna 1985 ohjaaja Ritva Siikala kirjoittaa freelancerien ahdingosta:

”Hurjimmat epäoikeudenmukaisuudet ovat friilanserin päivärahojen veronalaisuus ja ylimääräisistä lämmitys- ja paikkaus harjoituksista maksettavat korvaukset. Päivärahajärjettömyys on niin tuttu juttu, ettei siitä tässä enempää, MUTTA KORJATKAA SE!”

Siikala jatkaa (Ritva Siikala, Friilanserin iloja ja suruja, STYöläinen 3/1985, s. 13):

Teme vuosina 1980–1985 Teme oli nimeltään Suomen Teatterityön tekijäin Yhteisjärjestö STY ja Meteli oli STYöläinen. STY/Teme perus tettiin marraskuussa 1973 ja ensimmäinen STYöläinen/Meteli ilmestyi toukokuussa 1975. STY:n jäseniä oli32 meteli 3/2016

vaihtaa ammattia. Ja sehän on hyvä perusta taiteentekemiselle. Vaikka aika kova.”

STYöläinen uudistui merkittävästi vuonna 1985. Nyt voi puhua aikakauslehdestä, jossa sivuja on 24, kannet ovat neliväriset, paperi kiiltävää ja lehdessä on valokuvia. Tämä ulkoasu säilyi 90-luvun lopulle asti, jolloin tehtiin seuraava iso lehtiuudistus. Seuraavassa lehdessä luodaan katsaus 80-luvun lopun vuosiin, jolloin Suomi-rock eli kultakauttaan, glitter kimalsi ja discossa siemailtiin sinisiä enkeleitä viikonloppuisin. STYöläisen perusteella voi sanoa, että 80-luku oli koulutuksen vuosikymmen. • Anne Saveljeff

vat vuonna 1985 Suomen Lavastustaiteilijain Liitto, Suomen Tanssi taiteilijain Liitto, Suomen Teatteritekninen Liitto, Suomen Teatteri ohjaajien Liitto ja Suomen Teatterialan Toimihenkilöliitto. Jäseniä näissä liitoissa oli lähes 1900.

Lähteet STYöläisen vuosikerrat 1980–1985. Olli Vesalan Temen historiikki Leipää ja kulttuuripolitiikkaa. Se löytyy Temen nettisivuilta: ☝www.teme.fi/tiedostot/teme_ ☝ historiikki.pdf www.teme.fi

KAIKKI MINKÄ HOITAMISEN OLET SIIRTÄNYT TUONNEMMAKSI löytyy nyt yhdestä paikasta.

Puolet suomalaisista ei ole varautunut mitenkään omaan kuolemaansa. Aihe herättää paljon kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Kokosimme hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia artikkeleita yhteen paikkaan. Hyödynnä järjestösi jäsenetu ja laita henkivakuutuksesi kuntoon. Samalla saat neuvoja esimerkiksi testamentin laatimiseen ja muuhun varautumiseen, jolla voit keventää lähimmäistesi taakkaa, jos pahin tapahtuu.

henkivakuutuskuntoon.fi

Katso IT

Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

KUINKA VUOA VARAUT

www.teme.fi

33 meteli 3/2016

Lue edellinen juttu täältä

Johtajahaastattelut OSA

Meteli haastattelee tässä ja edellisessä lehdessä uudet teatterinjohtajat, jotka ovat aloittaneet tai aloittamassa johtajana näytäntövuoden 2015–2016 aikana.

www.teme.fi

kuvat Pette Rissanen (Aaltonen), Tani Simberg (Olin), Sari Kaurola (Suhonen), Kanervan kuva-arkisto (Kanerva), Tiina Luhtaniemi (selfie), Agata Anttonen / ksml (Arffman), Ville Kokkola (Varilo)

☝

Jukka Aaltonen åbo svenska teater

Kysymykset 1

Miten työsi johtajana on alkanut? Mitä teit ensitöiksesi?

Mikä johtajuudessa on keskeistä? Millainen johtaja olet?

Mikä työssäsi on vaikeinta? Keiden kanssa jaat vastuutasi ja työtaakkaasi?

Miten ohjelmistonne rakentuu?

Miten tasapainoilet vos-teatterin talouden kanssa? Johtajahaastattelut, osa 2 Pyysimme haastattelut seuraavilta: Jukka Aaltonen, Paul Olin, Kari Suhonen, Iiristiina Varilo, Kari Arffman, Tiina Luhtaniemi ja Otto Kanerva. Viime lehdessä toukokuussa olivat esillä Åsa Salvesen, Taava Hakala, Timo Sokura, Hilkka Hyttinen, HelkaMaria K innunen ja Christian Lindroos.

www.teme.fi

Heti kun nimitykseni julkistettiin, kävin kaikilla talon osastoilla tervehdyskierroksella. Olen tuntenut henkilökunnan ja katsojakunnan tahoilta positiivista, odottavaa fiilinkiä. Osallis tuminen talon arkeen ja samaan aikaan pitkäjännitteinen taiteellinen ja taloudellinen suunnittelu sekä työtapojen pohdinta on haastavaa.

Läsnäolo. Talossa, jossa kaikilla on useita työtehtäviä ja jatkuva paine, yritän näyttää esimerkilläni, että välitän, suunnittelen, jaan ja päätän.

Taloudellisista syistä joudun valitsemaan myös sellaista ohjelmistoa, joka ei ole taiteellisesti haastavaa. Useiden asioiden hallinta samanaikaisesti ja toisaalta päätösten oikea ajoitus on jatkuva haaste. Pystyn jakamaan ja kehittämään asioita teatterin sitoutuneitten työntekijöitten kanssa. Pyrin myös rentoutumaan ja pudottamaan paineet välillä, jotta jaksan työssäni – tätä en ole vielä kunnolla oppinut.

Vuodessa 3–4 omaa ensi-iltaa. Syksyllä joka toinen vuosi musiikkiteatteriesitys, joka toinen draamaa. Musiikkiteatterin täytyy vetää myös suomenkielistä yleisöä, draamat tekstitetään suomeksi. Välillä suomenruotsalaisia kantaesityksiä. Aina lastenteatteria. Alueteatterille 1–2 ensi-iltaa vuodessa, sekä lapsille että aikuisille. Koska ruotsinkielistä katsojakuntaa ei ole paljon (alle 10 000 Turussa, 60 000 alueellamme Ahvenanmaata myöten) meidän täytyy tasapainotella eri katsojaryhmien ja alueiden kesken. Yh teistuotantoja, vierailuja välillä myös Ruotsista, yleensä musiikkiteatteria, sirkusta, stand-uppia.

Tuotannot pienenevät, henkilökuntaa ei palkata lisää, kuluja niistetään, ja samalla koetetaan pitää henkilötyövuodet.

35 meteli 3/2016

Paul Olin Unga Teatern

Taloudellinen tasapainottelu on yksi. Toinen on taiteellinen pitkäjännitteisyys ja että koko työ tuntuu tärkeältä, että siitä ei tule vain tuottamista. Hallinnonjohtaja ja teatterisihteeri ovat lähimmät työtoverit, mutta myös teatterin näyttelijät ja muu henkilökunta. Puhun avoimesti iloista ja huolista.

Työ on lähtenyt räjähtävästi alkuun, kaikenlaista uutta kehitetään sekä taiteellisesti että struktuureissa. Ensityö oli edellisen johtajan ohjaus, joka on jo takanapäin. Nyt ohjaan itse Astrid Lindgrenin Mio poikani Mio ja harkat ovat erittäin intensiivisessä vaiheessa. Itse teatterisali on ihan uudessa uskossa. Tällaista ei ole Ungiksessa ennen nähty!

Keskeistä on, että on taiteellinen visio ja tykkää tehdä työtä ihmisten kanssa. Teatteri on kollektiivinen prosessi ja olen itse hyvin kollektiivinen ihminen. Tulen alkujaan vapaalta kentältä. Tietysti on pakko olla myös jonkinmoinen taloudellinen realiteetti. Onneksi mulla on hyvä hallinnonjohtaja vierelläni.

Meillä on vuosittain yksi ”iso” esitys omalla näyttämöllä sekä ruotsiksi että suomeksi. Tänä vuonna siis Mio. Teemme myös hyvin pienimuotoista kiertueteatteria molemmilla kielillä. Teemme ylipäätänsä paljon kiertueteatteria ja nyt se on yhden miehen esitys, joka kiertää päiväkodeissa. Nuorisoteatteri kuuluu meidän alaan myös, tänä vuonna olemme Cirkossa, Suvilahdessa. Meillä ei ole varsinaista näyttämöä Helsingissä, joten etsimme yhteistyökumppania parhaillaan. Tehtäväämme kuuluu tehdä teatteria kaikenikäi sille lapsille ja nuorille, molemmilla kotimaisilla kielillä. Kolme–neljä ensi-iltaa per näytäntökausi.

Meillä Ungiksessa on vähän veitsi kurkulla, kun koko ajan pitäisi olla melkein satapro senttinen täyttöaste. Yritä nyt siinä olla taiteellinen, kokeileva ja uutta etsivä! Mutta periksi ei anneta.

36 meteli 3/2016

Siinäpä pulma, sanoisi Hamlet. Ja niin sanon minäkin. Teatterilaissa on paljon haasteita ja mielestäni on hyvä että sitä puidaan parhaillaan. Me haemme myös apurahoja säätiöiltä ja erilaisten projektirahoitusten avulla. Mutta kyllä yhtälö on vaikea. Meillä Ungiksessa on vähän veitsi kurkulla, kun koko ajan pitäisi olla melkein sataprosenttinen täyttöaste. Yritä nyt siinä olla taiteellinen, kokei leva ja uutta etsivä! Mutta periksi ei anneta. Korkealaatuista, ennennäkemätöntä lasten- ja nuortenteatteria, siinä on meidän päämäärä.

www.teme.fi

Kari Suhonen Varkauden Teatteri

Kiitos kysymästä hyvin alkoi työt. Ensitöikseni käytiin henkilökunnan kanssa läpi toiminnallisia asioita ja kaupungin kanssa aloitin yhteistoimintasopimuksen päivityksen.

Minulle johtajuudessa keskeisintä on luoda henkilökohtainen suhde jokaiseen työntekijään ja johtaa sitä kautta teatteria. Kun jokainen työntekijä tuntee itsensä arvostetuksi, hän pystyy antamaan koko kapasiteettinsa teatterin hyväksi. Ja vain sitä kautta mahdollistuu parhaiden mahdollisten esitysten syntyminen.

Ei tämä helppoa ole – katseleepa mistä vinkkelistä tahansa. Tällä hetkellä ehkä vaikeinta on oman itseni johtaminen – omien rajojen mää rittäminen ja niistä kiinni pitäminen. Ajan löytäminen näytelmätekstien lukemiseen ja suunnittelutyöhön.

Minulle johtajuudessa keskei sintä on luoda henkilökohtainen suhde jokaiseen työntekijään ja johtaa sitä kautta teatteria. Kun jokainen työntekijä tuntee itsensä arvostetuksi, hän pystyy antamaan koko kapasiteettinsa teatterin hyväksi.

www.teme.fi

Ohjelmistossa on musikaali, kaksi komediaa, vuorovuosina draama/koko perheen näytelmä ja lisäksi yksi pienimuotoinen kiertävä yhteistuotanto Kajaanin kaupunginteatterin kanssa sekä teatteriklubi. Musiikillinen ajattelu on aktiivisesti läsnä kaikissa tuotannoissamme. Meillä on Kajaanin kaupunginteatterin kanssa sopimus, että tuotamme yhdessä vuosien 2015– 2018 aikana kolme kiertävää pientuotantoa, yhden kunakin näytäntövuotena. Päiväkoti-ikäisille oli syksyllä 2015 Pelastetaan äiti. Tänä syksynä on van huksille suunnattu näytelmä Lindstedt–Aitta– Torvinen: Sirkka ja Sylvi ja syksyllä 2017 aikuisille suunnattu näytelmä. Minusta nämä tuotannot rikastuttavat sisällöllisesti Varkauden Teatterin tarjontaa. Esitysten vieminen teatteritilan ulkopuolelle varsinkin sellaisten ihmisten luo, joiden on itse hankala tulla teatteriin, on erittäin merkittävä palvelumuoto ja sellaisenaan uutta Varkaudessa ja Keski-Savossa. Se lähentää teatterintekijöiden ja yleisön suhdetta. Esityksiin liittyvät yleisötyöpaketit syventävät teatterikokemusta. Ja oman osansa teatterin talouteen tuovat tietenkin pääsylippu- ja kiertuetulot.

Ohjelmistovalinnat ja menokuri ovat olennaisia asioita. Ulkopuolisen rahoituksen aktiivinen etsiminen on jatkuvasti käynnissä.

37 meteli 3/2016

Otto Kanerva

Tiina Luhtaniemi

Rauman Kaupunginteatteri

Kouvolan teatteri

Aloitan 1.11.2016 nimenomaan Rauman Kaupunginteatterin taiteellisena johtajana ja ohjelmisto on suunniteltu jo melko pitkälle. Tarkoitus on olla kärpäsenä katossa tutustuen ilma piiriin ja taiteelliseen henkilökuntaan. Sitä kautta tiedän mitä mahdollisuuksia meillä on.

Johtajuus on huolenpidon moniottelu. Pidän ihmisistä huolta, annan vastuuta ja mietin jokaisen ammatillista kehittymistä.

Jaan taakkaani teatterin hallinnollisen hen kilökunnan kanssa sekä ystävieni, jotka ovat samalla alalla. Jotkut ovat olleet johtajia tai ovat johtajia.

3 4 5

En halua sanoa tähän vielä mitään.

Olen taiteellinen johtaja ja teen ratkaisuni yhdessä teatterin toimitusjohtajan kanssa. Tässä ajassa tulee hakea ennakkoluulottomia malleja että pärjätään.

Johtajuus on huolenpidon moniottelu. Pidän ihmisistä huolta, annan vastuuta ja mietin jokai sen ammatillista kehittymistä.

38 meteli 3/2016

Työni alkaa virallisesti 1.1.2017, mutta olen toki tutustunut Kouvolan teatteriin ja sen työntekijöihin jo keväällä. Nyt alkusyksystä olen suun nitellut tulevaa ohjelmistoa. Pidän tärkeänä, että minulla on aikaa tutustumiseen, vaikka joitakin asioita on osattava päättää nyt heti. Vaikka virallisesti työni alkaa siis ensi vuonna, henkisesti se alkoi jo valinnan jälkeen huhtikuussa. Kuuntelu oppilaan rooli on vaihtunut hyvinkin pikaisesti aktiivisen oppilaan rooliksi.

Johtajuudessa keskeisintä on tietää mitä kohti ollaan menossa, mitä me tavoittelemme ja tunnistaa omat arvonsa, maailmankuvansa, joita heijastaa työhönsä. Ja jotenkin tällä motolla eteenpäin: ”Mitä kovemmat ajat, sitä korkeampi moraali”. Olen johtajana asioita jakava, pidän dialogisuutta henkilökunnan kanssa vahvuutenani, näin varsinkin ennen päätöksentekoa. Haluan antaa haasteita ja tulla itse haastetuksi.

Johtajan työssä vaikeinta on pitää tasapaino. On suostuttava siihen, että silloin tällöin on se flipperin kuula, joiden (omistaja, yleisö, henkilökunta ja omat ambitiot) välissä pyöritään joskus iskuja saaden. Kun sen pyörityksen kestää, on aika pitkällä kohti ammatin vaatimaa kestävyyttä. Vaikeaa on ymmärtää myös se, että viime kädessä on loppujen lopuksi yksin. Peruspositiivisena ihmisenä, on vaikea sietää lähtökohtaisesti negatiivisesti ajattelevaa ihmistä, mutta senkin pystyy ohittamaan, kun keskittää kaiken siihen hyvään, jota on. Yksinäisyyden sietämisessä auttaa toimiva, avoimesti keskusteleva johtoryhmä, johtajan työtä aidosti tukeva ja ymmärtävä hallitus sekä ennen kaikkea johtajuutta tukeva henkilökunta. Niin kli-

www.teme.fi

Kari Arffman Helsingin Kaupunginteatteri

seistä kuin se onkin, niin kaikki kuitenkin lähtee siitä, että itse osaa pitää itsestään huolta. Mieles täni tämä täytyy ymmärtää, osata tehdä ennen kuin voi onnistuneesti johtaa. Ensi sijaisesti jaan työtaakkaani talouspäällikön sekä käyttöpäällikön kanssa. Tämän kolmikon onnistunut dialogisuus on elintärkeä. Ohjelmisto rakentuu monen eri tahon ajat telun tuloksena. Tarvitsen pohtimista, jossa pystyy perustelemaan tarkoin miksi juuri tämä näytelmä otetaan ohjelmistoon. Toistan tässäkin dialogisuuden tärkeyttä. Uskon myös, että kun näytelmä on minulle merkityksellinen, se on sitä myös muille. Kuuntelen erityisen herkällä korvalla henkilökunnan ehdotuksia ja ajatuksia näytelmävalinnoista.

VOS-teatterit ovat avautumassa entistä enemmän yhteistyöhön. Kehitys on nähtävissä ja se johtaa väistämättä uuden ajattelun syntymiseen ja toimintamallien löytymiseen. Olen vastuussa monen ihmisen palkanmaksusta, joten on otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä hyviä päätöksiä. Entistä enemmän on löydyttävä nöyryyttä tunnustaa, etteivät vanhat mallit täysin enää päde ja uutta kohti on mentävä. Uskon laaja-alaisen yhteistyön tuovan pitkässä juoksussa taloudellista hyötyä.

www.teme.fi

Aloitan Kaupunginteatterin johtajana 1.1.2017, mutta minuun suhtaudutaan kuin johtaisin jo taloa. Ensitöikseni aion kehittää yhteistä työkulttuuria vakinaisen henkilökunnan kanssa. Meillä on oltava vahva käsitys siitä, mitä me teemme ja miksi ja millainen on meidän työyhteisömme. Lillanin johtajana aloittaa samaan aikaan Marina Meinander ja yhdessä tulemme varmasti puhumaan keskenämme tästä erittäin paljon. Kun aloitan, päättyy teatterin remontti ja ns. väistöaika. Se tietää muutosta ja siksi pidän tärkeänä, että työtavat ja prosessit ovat selkeät, olivatpa ne taiteellisia tai teknisiä. Kun vakituisella henkilöstöllä on selvät sävelet, niin vierailijoidenkin on helpompi sitoutua taloon ja työskennellä täällä.

Johtajan työssä tärkeintä on kommunikointi. Toivon, että olen selkeästi kommunikoiva ja johdonmukainen. Haluan kuunnella ja kommunikoida, en olettaa ja arvailla. Kun päätökset on tehty, johtajan pitää myös osata sitouttaa henkilöstö tehtyihin päätöksiin. Johtajan tehtävä on myös luoda varmuutta. Jos henkilöstö on huolissaan ja murehtii ongelmia, joita se ei voi edes ratkoa, on vaikea olla luova. Olen johtanut kahta taloa aiemmin (Kotka ja Jyväskylä) ja oppinut, että koskaan ei voi ilmaista asioita liian selkeästi. Mutta kommunikointi on vaikeaa ja teatteritaide usein perustuu tulkintoihin. Työyhteisössä sitä kuitenkin toivoisi olevan vähemmän. Suoraa puhetta pitää uskoa eikä yrittää lukea rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole. Jos minä vaikka innostun jostakin ideasta, ei se välttämättä tarkoita sitä, että asiasta on sovittu. Innostus ei ole vielä sopimus. Tämän takia viestinnän ja päätöksenteon pitää olla mahdollisimman selkeää.

39 meteli 3/2016

Iiristiina Varilo Joensuun kaupunginteatteri

Johtaminen on loputon prosessi. Näyttelijän työssä on selkeä aikataulu ja ensi-ilta, mutta johtajan työ ei tule koskaan valmiiksi. Onneksi meillä on taitavia johtajia niin tekniikassa kuin hallinnossa. Moni ajattelee, että isossa talossa on isommat ongelmat, mutta on myös enemmän väkeä ongelmia ratkomassa. Pienissä taloissa johtaja joutuu ratkomaan enemmän kaikenkokoisia asioita, mutta isossa talossa johtajan on mahdol lista keskittyä isoihin linjoihin.

Ohjelmistomme on valmis vuoden 2017 osalta, mutta vuosi 2018 on vielä työn alla. Onneksi talossa on taiteellinen henkilökunta, dramaturgit, ohjaajat ja suunnittelijat, joiden kanssa saan suunnitella ohjelmistoa. Tärkeä asia on myös toimiva yhteistyö Lillanin johtajan Marina Meinan derin kanssa.

HKT on merkittävä työllistäjä. Ennen remonttia talo eli kulta-aikoja ja omarahoitusosuus oli korkea, noin 50%. Toivon todellakin, että hyvä kierre jatkuu eikä valtion tukea leikata. Leikkauksilla on paha kerrannaisvaikutus, sillä se vaikuttaa rekrytointeihin ja palkkaukseen. Kun rahoitus on kunnossa, se tarkoittaa tuotantoja ja työllisyyttä. Tuotto – olipa se lipputuloa tai julkista tukea – ei mene tavaroiden osteluun, vaan ihmisten palk koihin, esimerkiksi vierailijoihin. Minusta meidän on keskityttävä yleisösuhteesta huolehtimiseen. Yleisö on teatterille ja teatteritaiteelle elintärkeä ja yleisön kanssa on pyrittävä kommunikaatioon.

40 meteli 3/2016

Aloitus oli mukava. Koin että, minut otettiin avosylin vastaan. Tiesin, että työ tulee olemaan haastava, koska talous oli päässyt huonoon kuntoon ja katsojamäärät pudonneet. Henkilökunta oli juuri joutunut käymään YT-neuvottelut ja lomautuksista oli sovittu. Kaikista vaikeuksista huolimatta nämä ihmiset kuitenkin paiskivat töitä hyvällä energialla ja tarjosivat kaiken tukensa minulle. Minulla syntyi heti täysi luottamus henkilöstöön. Loistava porukka! Siksi aloitukseni talossa oli tiukasta tilanteesta huolimatta mukava. Ensitöikseni pyöritin kahdenkeskisiä tutustumiskahvitteluja, luin yhdistyksen johtosäännön ja yleiset säännöt, selasin työehtosopimukset, suunnitelin syksyn ohjelmiston ja sisustin työhuoneeni.

Johtajuudessa tärkeää on keskustelu, kuuntelu, avoimuus ja ongelmanratkaisukyky. Kuuntelemalla henkilökuntaa pystyy tekemään valistuneita päätöksiä. Toivottavasti onnistun johtajana näissä asioissa.

Maakuntateatterin pitää vasta ta seutunsa erilaisten katsoja ryhmien tarpeisiin: toiset halua vat nauraa, toiset liikuttua, toiset unohtaa, toiset herätä ajattelemaan. Kaikki tarpeet ovat yhtä arvokkaita.

www.teme.fi

Vaikeaa on tasapainoilu talouden, budjettien, käytännön realiteettien ja taiteellisten kysymysten välimaastossa. Pitää kulkea TES toisessa kädessä ja budjetti toisessa kädessä. Onneksi minulla on loistava johtoryhmä eli talous- ja hallintopäällikkö sekä käyttöpäällikkö. Keskustelut henkilökunnan kanssa ovat hirveän tärkeitä ja ne auttavat kaikessa päätöksenteossa.

Ajattelen voileipäpöytää, että kaikille löytyisi jotakin mieluista. Maakuntateatterin pitää vastata seutunsa erilaisten katsojaryhmien tarpeisiin: toiset haluavat nauraa, toiset liikuttua, toiset unohtaa, toiset herätä ajattelemaan. Kaikki tarpeet ovat yhtä arvokkaita. Ohjelmiston rakentamisessa taiteellinen jaos ja erityisesti talon ohjaaja ovat keskeisenä tukena.

Teatterialan

AVAIN 2016–2017

Taloudelliset paineet ovat kovat ja tulevat mahdolliset VOS-leikkaukset huolestuttavat. Meillä on jo edellisvuosien vuoksi todella tiukka talouskuri, joten lähtömme lisäsäästöihin on hyvin hankala. Teatterit pakotetaan pelaamaan vajaalla joukkueella, loukkaantumisiin ei ole varaa, jos meinataan pitää peli käynnissä ja silti pitäisi vielä saada niitä maalejakin aikaiseksi. Tulevaisuuteen katson kuitenkin kohtuullisen luottavaisena. Haluan katsoa. Sitä helpottaa huomattavasti se, että meidän katsojamäärät ovat kääntyneet nousuun ja syksyn myynti näyttää hyvältä. Joitakin aamuesityksiä on jopa kovan kysynnän vuoksi lisätty esityskalenteriin... • Kooste Anne Saveljeff

www.teme.fi

Kontaktien pikkujättiläinen 500 yhteystietoa yhdessä paketissa Teatteri- ja kulttuurialan toimijat Sähköinen PDF-julkaisu Hyperlinkit Helpot haut Edullinen ja ekologinen Tätä kaikkea et muualta löydä! Katso video YouTube-kanavalta: Theatre Info Finland Tinfo

Tilaa Avain: Teatterin tiedotuskeskus www.tinfo.fi/verkkokauppa 09 2511 2120 / tinfo@tinfo.fi

41 meteli 3/2016

Karola Baran.

Seminaarissa puhuivat Karola Baran, Hanna H elavuori, Pauliina Hulkko, Maaria Kuukorento, Elina Kuusikko, Anna-Maria Klintrup, Kalle Ropponen, Helena Ryti ja Tommi Saarikivi. Tilaisuuden juonsi Hanna-Reetta Schreck.

KESÄSEMINAARISSA KESKUSTELTIIN TEATTERIALAN TYÖN TULEVAISUUDESTA JA TAITEILIJOIDEN TOIMEENTULOSTA

aide, työvoima, koulutuspolitiikka – näitä teemoja tarkasteltiin Tampereen Teatterikesän avoimessa seminaarissa elokuun alussa. Puheenvuorot liittyivät teatterialan työkentän ja koulutuksen murrokseen. Seminaarissa esiteltiin alan työntekijäjärjestöjen freelancereille tekemiä kyselyjä, ja todettiin, että freelancerius ei ole enää vain taiteilija-ammattien todellisuutta. Freelanceriutta on kaikkiaan jopa 19 eri laatua ja tukitarpeineen teatteritaiteilijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: lähes täysin, kausittain ja satunnaisesti työllistyviin. Suurin osa freelancereista identifioituu sirpalekeikkailijoiksi, ja jaksamisen kysymykset ovat pinnalla. Jatkuva oman työn organisointi sekä pal katon työ ovat tuttua. Ansiot ovat usein alhaiset, ja moni taiteilija saa pääelantonsa koulutus- ja opetustehtävistä. Itsensätyöllistäjän ja keikkailijan on vaara joutua pakkoyrittäjyyden kynsiin. Seminaari herätti kuulijassa lukuisia kysymyksiä: Mikä on taiteilijan työn yhteiskunnallinen arvo?

Mistä saamme toimeentulomme? Muhiiko ratkaisu taiteilijoiden sosiaaliturvan kehittämiseen perustulossa, taiteilijapankkisysteemissä tai taiteilija palkassa? Kuka esityksiä ja työtä maassamme tänä päivänä tekee? Kuka on ammattilainen? Kuinka työ jakautuu ammattilaisten kesken? Riittääkö työtä kaikille? Mikä on instituutioiden vastuu? Mihin ja missä alan ammattilaisia koulutetaan? Pystytäänkö maassamme takaamaan monimuo toinen taiteilijakoulutus? Millaista on tulevaisuuden taide? Kokevatko teatterilaiset ja eri liittojen jäsenet olevansa samassa veneessä – mitä kuuluu alan yhteisöllisyydelle? Kuinka suhtaudumme monimuotoistumiseen alamme sisällä? Seminaarin järjestivät Teme, Teatterikeskus, Suomen näyttelijäliitto, Tinfo ja Suomen teatterit ry. Ensi vuoden seminaarin teemana on nuoret. • Raisa Kilpeläinen Kirjoittaja on skenografivalosuunnittelija, opettaja ja SVÄV:n puheenjohtaja www.teme.fi

MIHIN MATKALLA SUOMALAINEN TEATTERI? teksti Raija-Sinikka Rantala

kuva tommi tukiainen

oppukeväällä Suomen Mentorit järjesti seminaarin, jonka pääpuhujana oli pääministeri Juha Sipilä, itsekin mentori. Seminaarin motto oli: ”Korkeakoulutettu nuori on maamme arvokkain luonnonvara”. Suomessa toimii taideyliopisto, teatterikorkeakoulu sen osana. Teatterikoulutus on kallista, on ollut sitä kautta vuosikymmenten. Vain hävittäjälentäjäkoulutuksen tilastoitiin maksavan enemmän. Molemmat tutkinnot tarvitsevat alleen ison koneiston. Tällä hetkellä teatterikorkeakoulussa opiskelee noin 30 ohjaaja- ja dramaturgioppilasta, jotka valmistuvat lähimpien neljän vuoden aikana teatterikentälle, jolla toimii yli kolme sataa Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit -liittoon kuuluvaa ohjaajaa ja dramaturgia. Suomen valtionapua saavien teattereiden henkilökuntaan kiinnitettyinä heistä

www.teme.fi

on tällä hetkellä 13 ohjaajaa ja 13 dramaturgia. Tähänkö suomalaisella teatterilla on varaa? Teatteria tuetaan yhteiskunnan varoin. Ansaitakseen käyttöönsä yhteiset varamme sen siis tulee olla taidetta, taidetta ihmisestä ja elämästä. Se ei ole viihdettä, mikä ei tarkoita, ettei se olisi viihdyttävää. Hyvän teatterin parissa ei katso kelloa. Se viihdyttää, mutta myös koskettaa. Sen parissa katsoja voi nauraa ääneen älylliselle oivallukselle, kaikelle sille, mikä meissä ihmisissä on yhteistä ja inhimillistä, tai liikuttua kyyneliin myötätunnosta kuvitteellista kanssaeläjää kohtaan. Hyvän taiteen parista poistuu mukanaan ymmärrys ihmisyyttä kohtaan ja entistä voimakkaampi elämäntunto. Taiteen rahoittajien keskuudessa on viime vuo sina käyty keskustelua siitä, miten yhteiskunnan tuki taiteelle voitaisiin arvottaa – ei vain määräl lisin vaan myös laadullisin perustein. Toiminnan 43 meteli 3/2016

avoimuus ja monipuolisuus on nostettu esiin, mutta taiteellisen tason määrittely on koettu kerta toisensa jälkeen mahdottomaksi tehtäväksi. Ja sitähän se onkin. Taiteella on lakinsa, joka ei istu taulu koihin. On kuitenkin mahdollista eritellä esiin ne tekijät, jotka saavat taiteen nousuun. Keskeisin niistä on taiteellisen suunnittelun taso. Tällä erää vaikuttaa siltä, että juuri taiteellisen suunnittelun edellytykseen, substanssiosaamiseen, ovat teat terilaitoksen viimeaikaiset säästötoimet kohdistuneet rajuimmin. Teatterinjohtajan toimeen ei ole nykyisin mahdollisuutta kouluttautua, ei edes täydennyskouluttautua. Ohjaajia ja dramaturgeja koulutetaan, mutta heille ei löydy riittävää sijaa suomalaisessa teatterissa, joka käyttää mieluusti halvempia väliaikaisratkaisuita: TV:stä tuttuja näyttelijöitä, joiden ohjaustöiden arvellaan vetävän väkeä; oman talon näyt telijöitä, jotka saadaan tekemään ohjaajantyötä oheistoimena halvemmalla kuin vieraileva ohjaaja; harrastajakentän kautta markkinoille hamuavia halukkaita, jotka ovat valmiita tulemaan töihin hinnalla millä hyvänsä. Näillä keinoin säästetään niin tasosta kuin taiteellisesta suunnittelusta, teat terin ytimestä, joka Brechtiä vapaasti lainatakseni, pitää huolen paitsi villan tasosta myös siitä, että villakauppa voi jatkua.

Teatteri voi toimia todellisena taidelaitoksena, jos… Teatteri voi toimia todellisena taidelaitoksena, jos sitä johtaa henkilö, joka osaa velvoitteensa niin hallinnon, talouden, markkinoinnin, HR:n, yleisö yhteistyön ja yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa, mutta jolla ennen muuta on kanttia puhua näyttämötaiteesta niin, että koko henkilökunta voi ar vostaa hänen käsityksiään ja luottaa hänen substanssiosaamiseensa teatterintekijänä ja tuntijana. Tähän tarvitaan taustaksi teatterikoulutusta, mut44 meteli 3/2016

ta sen lisäksi myös johtajakoulutusta, jotta hyvät taiteilijat – ne jotka vielä ovat valmiita ottamaan vastuun taidelaitoksesta – eivät lannistu osaamattomuuttaan siihen kaikkeen, mitä johtajan toimi heiltä edellyttää ja mitä he toimesta luopuessaan kutsuvat byrokratiaksi. Teatteri voi toimia todellisena taidelaitoksena, jos johtajalla on läheisenä ja vakinaisena yhteistyökumppaninaan vähintään yksi tasokas ja uudis tumiskykyinen ohjaaja, joka tuntee vastuuta koko taiteellisesta henkilökunnasta ja käy asiantuntevaa keskustelua paitsi omista ohjaussuunnitelmistaan myös siitä, millainen vierailija kulloinkin parhaiten täydentää pyrkimyksiä nostaa talon taiteellista tasoa. Teatteri voi toimia todellisena taidelaitoksena, jos sieltä löytyy dramaturgi, jonka ambitiot eivät rajoitu yksinomaan oman tekstin tuottamiseen, vaan ulottuvat myös kielitaitoiseen ja monipuoliseen lukemiseen talon pitämiseksi ajan tasalla, yhteistyöhön kirjailijoiden kanssa sekä sen ymmärtämiseen, mitä oman teatterin ohjelmistoon kannattaa juuri nyt suositella. Siinä meillä on vähimmäiskokoonpano pienryhmiä suurempien taidelaitosten uskottavalle taiteelliselle suunnittelulle edellyttäen, että se tapahtuu aidossa vuorovaikutuksessa osaavan näyttelijäkunnan ja koko sen muun henkilöstön kanssa, jotka teatterin tekevät.

Näyttämötaiteen tulevaisuuden kannalta keskeisin haaste on riittävän kapasiteetin suun taaminen substanssiosaamiseen tavoitteena taiteellisen tason kehittäminen. www.teme.fi

Metelin kymmenen kiperää

www.teme.fi

Kysymykset

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Kuka valittiin Aalto-yliopiston elo kuvaohjauksen uudeksi professoriksi? Kuka on Tulen morsian -elokuvan ohjaaja? Kuka on Tampereen Teatterikesän uusi taiteellinen johtaja? Kuka sai vuoden 2015 parhaan näytelmätekstin Lea-palkinnon ja millä näytelmällä? Minä vuonna ja missä Jouko Turkka oli syntynyt? Minkä festivaalin taiteellinen johtaja Virve Sutinen on? Mistä maasta Rimini Protokoll -ryhmä tulee? Kuka on käsikirjoittanut elokuvan Hymyilevä mies? Missä saa joulukuussa ensi-iltansa Pirjo Hassisen Popula-romaanista tehty esitys? Kuka on kirjoittanut teoksen Teemestarin kirja?

1. Latvialainen Dāvis Sīmanis. 2. Saara Cantell. 3. Erik Söderblom. 4. Salla Viikka näytelmällään Aukko. 5. 1942 Pirkkalassa. 6. Berliinissä järjestettävän Tanz im August -festivaalin. 7. Saksasta. 8. Mikko Myllylahti. 9. Kemin kaupunginteatterissa. 10. Emmi Itäranta.

Ohjaaja- ja dramaturgikoulutusta löytyy korkeimmalla mahdollisella tasolla, mutta liian harva tutkinnon suorittanut löytää tiensä suomalaisen teatterin vakiokokoonpanoon. Korkeakoulutasoista teatterinjohtajakoulutusta ei ole lainkaan, mutta sitä tarvitaan ehdottomasti, joko jatkotutkintona, Sibelius Akatemian mallin mukaisena Arts Management täydennyskoulutuksena, tai perustutkinnon erikoistumisvaihtoehtona. Koko alan tulevaisuus edellyttää sitä. Tarvitaan myös luovaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä korkeakoulun ja maan teatterilaitoksen välille, muuten tiet erkanevat lopullisesti. Nyt liian monet nuoret maisterit yrittävät rakentaa uraa vielä monin verroin kilpailluimmissa maissa, tarjoilevat baareissa tai ajavat taksia odotellen keikkaa vuodesta toiseen. Siihen maamme kansantaloudella ei voi olla varaa. Alaa innovoivalla täydennysja työllisyyskoulutuksella voitaisiin tätä tilannetta helpottaa ratkaisevasti. Mutta ennen muuta tarvitaan tuen suuntaamista niihin teattereihin, joissa henkilöstörakenne takaa, että talon taiteellinen taso on luotettavissa käsissä. Ja paras määre sen objektiiviseen mittaamiseen on tasosta vastuuta kantavien vakinaisten henkilöiden substanssiosaamisen ja koulutuksen taso. Näyttämötaiteen tulevaisuuden kannalta keskeisin haaste on riittävän kapasiteetin suuntaaminen substanssiosaamiseen tavoitteena taiteellisen tason kehittäminen. Se vaatii voimavaroja niin henkilöstöresurssien kuin taloudellisen liikkumavaran muodossa. Ja siinä meillä on mittapuu taiteellisen tason hahmottamiseen. Se on selkeä, kaikille tasapuolinen ja kiistaton kriteeri käytettäväksi. Ja mahdollisuus Suomen teatterin tulevaisuudelle. • Raija-Sinikka Rantala Kirjoittaja on teatteri ohjaaja, toiminut teatterinjohtajana mm. Helsingin ja Lahden kaupunginteatterissa, ITI-aktiivi sekä ollut Teakin koulutuskeskuksen johtaja.

Meteli-lehden tietokilpailupalstan kysymyksiin voi vastata itsekseen tai vaikka työporukalla kahvipaussilla lämpiössä. Kymmenen kysymystä koskevat teatteria, elokuvaa, taiteita sekä ammattijärjestöasioita. Ota ja tiedä!

45 meteli 3/2016

ONKO CANTTIA? Olen kirjoittanut nyt vuoden Onko Canttia? -kirjoitussarjaa. Kirjoitukseni perustuvat havaintoihin, oivalluksiin ja matkaan ohjaajan assistenttina teatteri ohjaaja ja taiteilijaprofessori Kaisa Korhosen kahdessa uudessa ohjauksessa. Jyväskylän kaupunginteatteriin toteutettu Pirkko Saision romaaniin perustuva Elämänmeno sai ensi-illan ja esitykset kevätkaudella 2016. Siihen liittyvät Onko Canttia? -tekstit löytyvät Meteli- lehdistä 4/2015, 1/2016 ja 2/2016.

www.teme.fi

yt elokuussa olemme juuri aloittaneet Canth – kertomus uu den ajan ihmisistä esityksen harjoitukset Kansallisteatterissa. Näytelmän on kirjoittanut näytelmäkirjailija Seppo Parkkinen ja se perustuu Minna Canthin elämään, teoksiin, taiteeseen ja ajatteluun. Suomalaisen teatterin historia, Minna Canthin näytelmät, koko Minnan valloittava persoona ja 1800-luvun lopun suomalainen kulttuurielämä vaikuttajineen on vienyt minut täysin mukanaan. Sen lisäksi olen äärettömän onnellinen, että minulla on upea työpaikka sekä uskomattoman hieno ja inspiroiva työyhteisö. Näytelmän kantaesitys nähdään Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23.11.2016. Viime kirjoituksen lopussa lupasin kirjoittaa seuraavaksi novellin Minna Canthin ja hupakkojen hengessä. Hupakot ovat Kaisan mukaan naisia, joilla ei ole realistista käsitystä elämästä. Syy ei ole välttämättä heidän vaan yhteiskunnan, joka ei tarjoa heille mahdollisuutta kasvaa täysivaltaisiksi ja itsenäisiksi kansalaisiksi. Minnan aikana kyse on ollut laeista ja oikeuksista. Niihin Minna myös vahvasti vaikutti, vaikka osa niistä, esimerkiksi naisen oikeus omaan omaisuuteen tuli voimaan vasta 1929-luvulla. Lopulta novellissani ei ehkä ole kyse hupakoista, mutta voimakkaasti siihen ovat vaikuttaneet Minna Canthin näytelmien naiset Anna-Liisa, Syl vi ja Työmiehen vaimon Johanna ja Homsantuu sekä novellien Köyhää kansaa Mari ja Salakarin Alma Karell. Kansallisteatterin Kanttilasta Elina Lajunen

www.teme.fi

Nainen tuli taloon Siinä hän on aamulla keskellä lattiaa hämmentyneenä tietämättä mihin mennä. Tavanomainen synkkyys ei ehdi täyttää tilaa, sillä tuon paikan on nyt vienyt vieras yllättävä asia, odottamaton suunta, joka ensisijaisesti aiheuttaa säikähdyksen, valppauden ja pienen pelon siitä olenko enää turvassa siinä missä olen, tutussa tunteessa ja tarinassa. Elävänä, mutta kuolleena. Sanotaan nyt vaikka, että hän on Anna-Liisa, Minna Canthin näytelmän mukaan. Juomalasi, puhallettu uskomuksista, säännöistä, yhteiskunnan laeista ja laseista, joilla näkee kärsimyksen, sorron, kuoleman ja rangaistusten kuuluvan tietyille olennoille kuten Anna-Liisalle, on tarkoitettu juomiseen, tuomaan helpotus ja tyydytys janoon, antamaan nautinto ja tyydyttämään tarve, tuttu jokaiselle maailman eliölle. Nurinpäin käännetty lasi ei sammuta janoa, se sammuttaa ennen pitkää Anna-Liisan. Minä olen turvassa, koska tuo Anna-Liisaksi kutsuttu ei voi liikkua kuin hyvin pieneksi rajatulla alueella vitriininsä alla. Eikä hän liiku. Pala kirkkoa ja kaupunkia hivuttautuu ohuena luiskana Anna-Liisan jalkojen alle ja juoma lasi nousee kuin avaruusalus ilmaan. Minä olen luvannut hänen kätensä Johannekselle. Juuri ennen maailmankaikkeuden avautumista äärettömäksi, Anna-Liisa liikahtaa ja kurkottaa kohti lasikattoa.

47 meteli 3/2016

Herranjumala, mitä hän sanoo. Anna-Liisa on murhannut vastasyntyneen lapsensa, haudannut tämän metsään, haudannut tämän syvälle sydämeensä kertomatta kenellekään. Mutta siellä hän on, muille näkymätön möykky, selkään kiinnittyvä kipu, kiristys ja kihelmöinti ohimossa, huolestunut katse, lapsi hänessä, lapsi tässä, minun lapseni Anna-Liisa. Paniikkia seuraa ilmalento, jossa juomalasi, kirkko, kaupunki ja Anna-Liisa putoavat kaikki viidennestä kerroksesta suoraan asfalttiin. Kirkko ja kaupunki on ohut, kevyt, repäistävissä ja rutistettavissa, se selviää kyllä, leijailee välinpitämättömästi kohti kivirappuja. Juomalasi leviää kimaltavina ja terävinä sirpaleina joka puolelle ja jakautuu mielipiteiksi ja kommenteiksi, äkäisiksi puheenvuoroiksi ja teräviksi sanoiksi. Lakaisen parhaani mukaan sanoja talteen ja suljen ne lasinkeräykseen, suljen sinne itsenikin. Anna-Liisa on elossa ja vapaa. Hän kiipeää rappausta pitkin jonnekin. Minä en uskalla seurata perässä. Haen Etolasta verkkoa ikkunoihin. Vedän sillä rajan ja kontrolloin liikennettä äärettömyyden ja oman kodin välillä. Yöllä kompostista tulee suuri kattila, jossa muhiva paistos on maustettu inkiväärillä, muskottipähkinällä, runsaalla suolalla, laakerinlehdillä, mustapippurilla, kanelilla, neilikalla, kardemum malla, timjamilla, paprikalla, cayennepippurilla ja juustokuminalla, kuorrutettu tomusokerilla. Sekaan heitän myös riisikakut, vehnäjauhot ja pari teepussia. Mihin on mahdollista mennä jos on jo valmiiksi kuollut? Ja sen lisäksi köyhä? Nurkkaan patjan päälle, kaapin tai lipaston alle kuten Köyhän kansan Mari.

Mari makasi valmiiksi kuolleena lipaston alla, kuivana ja kevyenä, hienoisen pölyn keskellä. Hänet olisi voinut puhaltaa pois, hänet oli jo puhallettu pois. 48 meteli 3/2016

Mari makasi valmiiksi kuolleena lipaston alla, kuivana ja kevyenä, hienoisen pölyn keskellä. Hänet olisi voinut puhaltaa pois, hänet oli jo puhallettu pois. Kuollutta ei tarvitse pelätä. Pelkään silti. Varmuuden vuoksi tapan hänet, jo kuolleen ruumiin. Kompostissa Mari saa vihdoin kakkua ja teetä. Niin ainakin toivon ja palaan omaan nurkkaani lipaston viereen, kuivumaan ja kuolemaan. En muista mistä Alman löysin, mutta hänet sain suhteellisen rauhallisessa mielentilassa kannettua pihalle. Tarkkailin hänen ihoaan, olemustaan. Kauniit ruskeat raidat, melko hienovarainen ja hillitty, mutta tarkoituksenmukainen, jopa tyylikäs, ehkä jopa kaunis. Kuvasin hänet asfalttia vasten. Pehmeän tummanruskeat vekit erottuvat hyvin luonnonvalossa. Hetken hän on siinä kuin kotonaan. Tänne hän kuuluu, ulos maailmaan. Kun ympärillä on tarpeeksi tilaa ja hän on pieni ja hauras, kaunis tässä maailmankaikkeudessa vasten jäätä tai kiveä, on helppo painautua vasten hänen kehoaan ja tunkeutua häneen, likistää hänet vasten maata. Nainen tuli taloon. Nainen sytyttää valon taloon. Naisen valo sytyttää talon. Sylvi on kietoutunut, oikeastaan takertunut yöpöy dän reunaan. Minuun, kuivaan puuhun, holhooja- setään hän on sidottu ja sinetöity. Kuvittelen hänet sänkyyn, tuohon viereen kiipeämään reittä pitkin vatsan päälle ja olkapäälle. Sinne hän haluaisi, miksi ei haluaisi, sytyttämään valon puutarhaan, ikkunoihin, kaduille, toreille, omaan sydämeensä. Puistatus saa minut toimimaan nopeasti. Myrkyttämään en ehdi, mutta sammutan valon ja otan hänet pikkuvaimokseni. Voi kissimirri, pulmunen, lintunen, lemmikkini! Naisen valo on vaarallinen. Siivoan koko asunnon. Imuroin nurkat, listat, kaapin reunat, jääkaapin ja pesukoneen siirrän, suljen tuuletusaukot ja vien suuren osan omaisuuttani kirpputorille. Poistan kaikki mahdollisuudet tulla taloon. Yöllä Homsantuu on eteisen lattialla odottamassa. Vaatii lakia ja oikeutta sanattomasti pelkällä olemassa www.teme.fi

www.teme.fi

49â&#x20AC;&#x201A; meteli 3/2016

olollaan. Jo pelkkä olemassaolo on liikaa. Olin juuri tulossa teatterista, anniskeluakin oli ollut, konjakki tuulessa ja tuiverruksessa, sateen piiskaamana. Yhtäkkiä Johanna lentää matalalentoa jääkaapin ohi kohti ikkunaa, lähelle seinälistaa. Laitan Homsantuun muovisen mittalasin alle talteen ja vedän Johannan ruskeat vekit auki. Homsantuu on karannut, olen kauhuissani! Mistä hän seuraavaksi ilmestyy? Siinä hän on. En tunne armoa, tämä on minun kotini. Laki, oikeus ja olemassaolo jää saappaan alle. Joka päivä pelkään mennä kotiin, jos heitä on taas siellä, yksikin. Valtava nainen odottaa minua pöydän ääressä hiljaa ja suoraselkäisenä tai nainen on lisääntynyt ja häntä onkin monta. 10, 100, 1 000, miljoona tai kolme miljardia naista. Raotan ovea varovasti ja töytäisen kevyesti kengällä oven auki. Ei ketään. Ei moneen päivään. Sitten yksi tuli vielä muutamien päivien jälkeen. Itse asiassa olin juuri ehtinyt miettiä miten ikävää ja tylsää oli kun ei ollut edes heitä, naisia lattialla. Minna Canthin naiset Anna-Liisa, Mari, Alma, Sylvi, Johanna ja Homsantuu herättivät minussa energian, jännityksen, kauhun, ahdistuksen, suunnattoman pelon. Nainen talossa sai minut tuntemaan oloni, kuin joku vieras olisi vallannut kodin, vienyt minulta paikan, vienyt minulta kodin. En ollut enää turvassa, hän saattaisi koska tahansa tulla takaisin ja tuhota minut. Siinä hän nyt kuitenkin on, tutut ruskeat ja siistit vekit, vastaansanomaton läsnäolo. Tapan hänet, koska niin on ollut tapana. Minulla on tarina menneestä heijastettuna tulevaan, jossa vieraasta uudesta asiasta tulee väistämättä väritetty ja maalattu, ei koskaan uusi tai raikas, ennen näkemätön tai ennenkokematon. Teeskentelen ettei minuun satu, ei kosketa, ei tunnu missään. Olen tässä, mutta luulen olevani tuolla ja siksi, koska haluan tuonne, päädynkin tänne. En tiedä missä olen. Luulin, että olen väsynyt yrittämiseen, mutta olenkin luovuttanut, en edes yrittänyt. Mikä on tuo villi ja elävä henki, mihin se menee? Miksi tapan sinut joka kerta? 50 meteli 3/2016

Teeskentelen ettei minuun satu, ei kosketa, ei tunnu missään. Olen tässä, mutta luulen olevani tuolla ja siksi, koska haluan tuonne, pää dynkin tänne. En tiedä missä olen. Yöllä istun puutarhassa. Käsi ottaa kupin, kohottaa huulille, lämmin tee valuu pehmeänä ja pyöreänä kitalakeen ja alas kuin antautuva aalto. Juuri sopiva lämpö, inkivääri saa limakalvot kihelmöimän pehmeästi kuin kehräävä kissa. Pumpulia, pehmeyttä, pääni paikalla on jotain muuta kuin pää. Olen puu penkillä, hengittävä lehti. Jalat tuntevat maan, sen pienet kivet ja yössä kimaltavat katinkullankimpaleet. Minä jatkuu, minuun jatkuu. Ei ole mitään, olen tyhjää, olen tilaa. Liikun ajatusten maailmassa niin etten jätä jälkiä tai oikeastaan onko se edes ajatusten maailma vai ääretön tila pehmeä kuin kesäilta, jonka hiljaisuutta ei riko parvekkeelle iloisesti seurustelevat äänet, ei avainten tippuminen asfaltille eikä läheisen ison tien hu mina. Hiljaisuus on pääni sisällä. Ajatus tulee, vaeltaa kuin pilvi hetken ja katoaa. – Jos tulisit nyt? Sinä tulet, liikut kuin pehmeässä järvessä kesäiltana, kun usva hitaasti saapuu koskettamaan pintaa. Ei liikettä veteen, sulautuen järveen, sulautuen minuun. Valut minusta läpi. Hengitän, rintakehä kohoilee. Katson sitä jostain ylhäältä. Jonkun rintakehä kohoilee. Siinä on lämpö, siinä on lepattava tuli. Se jokin kimaltaa kuin tuo katinkulta, sen paita, vaalean ruskea paita ja ruskeat vekit. Ja kädet, kuin jokin eläin, kauniit. Miten ne liikkuvatkin noin nopeasti, käpristelevät ja haparoivat kuin joku hyönteinen. Nekin hengittävät. Mitkä ne ovat? Kuka se on, tekee mieli kysyä. • Kirjoittaja on helsinkiläinen f reelancer nukketeatteritaiteilija, ohjaaja, k äsikirjoittaja ja hattutaiteilija. www.teme.fi

1 Teme tuntee teatteri-, tanssi-, elokuva-

MITÄ SINÄ HYÖDYT TEMESTÄ?

2017

ja tv-alan erityisyyden. Saat neuvoja ja työ elämäturvaa. 2 Teme maksaa sinulle vapaa-ajan tapa turma- ja matkavakuutuksen Ifistä. Se on todella arvokas jäsenetu, joka harvoilla ammattiliitoilla on. Voit säästää vakuutusmaksuissasi kymmeniä euroja pyytämällä Temen jäsenenä tarjouksen Ifistä. 3 Voit tarkistuttaa työsopimuksesi liitossa. Voit kysyä neuvoja omalta lakimieheltä. 4 Työelämäturvan lisäksi saat Työtä kaikille -työllistymispalvelun. Työttömyysturvapalvelut saat joka kassasta, mutta Temestä saat freelancer-alan pätkätöihin erityisneuvoja. 5 Voit tavata satoja kollegoita ja alan ihmisiä koulutustilaisuuksissa ja killoissa. 6 Saat myös Kopioston jäsenyyden, koulutusta ja onpa meillä asuntokin Berliinissä. 7 Saat teatterilippuja alehintaan ja muitakin jäsenetuja: www.teme.fi Jäsenedut

TEATTERI KALENTERI MUISTIKIRJA

ON ILMESTYNYT

TILAA UUSI

TEATTERILAISEN

OMA PÄIVYRI TINFOSTA

w w w. t i n f o. f i t i n f o @ t i n f o. f i T E AT T E R I N T I E D O T U S K E S K U S www.teme.fi

51 meteli 3/2016

Resumé

orskaren Anu Suoranta kritiserar fackföreningsrörelsen i detta blad. Hon önskar att fackföreningsrörelsen skulle ändras från att vara en rörelse för löntagare till att bli en rörelse för utkomstsäkerhet. Besvikelsen gentemot fackföreningsrörelsen ökar genom att de som sysselsätter sigsjälva och en del av snuttjobbarna upplever att fackförbunden har lämnat dem ensamma. Ur deras synvinkel ser fackförbundsrörelsen ut att fortsättningsvis ställa in sig på att försvara fast anställt lönearbete på heltid samt ett socialskydd som grundar sig på arbetsförhållanden. De resultat fackföreningsrörelsen uppnått i fråga om lönearbete är imponerande: Med kollektivavtalssystemet regleras lönerna, arbetsskyddet övervakas på arbetsplatserna och då arbetet tar slut ställs inkomsterna i förhållande till de förlorade löneinkomsterna genom inkomstrelaterat arbetslöshetsskydd och mycket annat. Denna trygghet fungerar dock endast för dem som står i arbetsförhållande. Under de senaste 25 åren har snutt- och deltidsjobben, samt självsysselsatta som inte står i arbetsförhållande, etablerat sig på arbetsmarknaden. Ur dessas synpunkt fördelas rätten till socialskydd, semester eller alterneringsledighet orättvist. Slutresultatet är hierarkiska sociala rättigheter, som är beroende av det avlönade arbetsförhållandet, lönens storlek och typen av arbetsförhållande. På ett nedsättande sätt kallas en del arbeten och arbetstagare för ATYPISKA. Ingen är atypisk. Genom att använda ordet atypisk försöker man rättfärdiga de hierarkier som finns i lagstiftningen och

52 meteli 3/2016

Under de senaste 25 åren har snutt- och deltidsjobben, samt självsysselsatta som inte står i arbetsförhållande, etablerat sig på arbetsmarknaden. kollektivavtalssystemet. Faktum är att korta snuttjobb har sämre rättigheter, och de som sysselsätter sig själva har inte samma arbetslöshetsskydd som löntagarna. Då alla inte har, och inte heller kommer att få, stadigvarande, avlönat heltidsarbete, måste man fundera över om de sociala rättigheterna i arbets livet kan stöda sig på avlönade arbetsförhållanden. Kanske pudelns kärna på arbetsmarknaden inte ligger i den lön man får, utan i utkomsten? Skulle det vara tid att öppna Pandoras ask och se till vilka delar uppnådda resultat har blivit en del av strukturer som diskriminerar och skapar hierarkier. Det, som på 1970-talet var en bra och fungerande idé för dem som eftersträvade idealet med en sysselsättning med full lön, är inte det i dag. Anu Suoranta är doktor i statskunskap och arbetslivsforskare. Enligt den enkät, som Teme och Tinfo utfört förtjänar 59 % av frilansarna inom teaterbranschen mindre än 23 000 euro/år. Enkäten för Temes frilansar på teaterfältet öppnades i början av sommaren och på den svarade 285 personer (dramaturger, regissörer, koreografer, scenografer, dansare, ljus- och ljudplanerare), www.teme.fi

eller grovt räknat ca 15 %. I enkäten ville man veta ålder, bostadsområde, familjeförhållanden, utbildning, utkomst, årsinkomster och sysselsättning, arbetslöshet, frilansidentitet, arbetsort (orter). Dessutom frågade man om personliga målsättningar som styr valen, var och i vilka slags arbetsför hållanden frilansarna skulle vilja sysselsätta sig, vilka slags stödåtgärder som skulle behövas för frilansarbetet, vilka slags problem frilansarna mött under sin yrkeskarriär, vilket kunnande frilansarna har, samt i vilket slags och av vem anordnad fortbildning frilansarna deltagit i. Nästan 70 % av teaterbranschens frilansar bor i Nyland, vilket knappast är någon överraskning. Den yrkesmässiga utbildningen är hög och en del har fler än en examen. 39 % av svararna hade examen från TeaK, 16 % från Aalto-universitetet och 29 % hade yrkeshögskoleexamen. En stor del, 34 % får arbete och utkomst i utbildnings- och undervisningsuppgifter, näst mest fick man arbete genom att gästa de statsunderstödda VOS-teatrarna (31 %). Tyvärr fick en stor del (34 %) sin utkomst via arbetslöshetsersättningar. Inkomsterna var under år 2015 bekymmersamt låga för dem som svarade. 27 % av svararna med delade att de förtjänat under 14 500 euro, 16 % för tjänade 14 501–18 000 euro. 40 % av svararna hade förtjänat över 18 000 men under 33 000 euro. Endast 9 % av svararna hade förtjänat mer än 33 000 euro. Alltså hörde största delen av dem som svarat till den grupp som förtjänat minst eller till mittengrupperna. Av dem som svarat utgjorde de som förtjänade mer än 43 000 euro 8%. www.teme.fi

Det absolut mest populära sättet att arbeta var vid en VOS-teater eller utanför den – ifall man var fullt sysselsatt. Gästspel vid VOS-teatrarna var också eftertraktade. Det tredje mest populära arbetet var i vilka uppgifter som helst, som motsvarar ens egen konstnärliga och ideologiska uppfattningar. Man ville även arbeta inom tvärkonstnär liga produktioner. Man upplevde ett avlönat arbetsförhållande, med rimlig lön och helst på heltid eller långvarigt, som det absolut bästa sättet att förtjäna sin utkomst. Lite överraskande var det näst mest populära sättet konstnärslön och medborgarlön. På fjärde plats nämnde man stipendiearbeten. Teaterbranschens frilansar är mycket lågav lönade. Så många som 59 % av svararna förtjänar under 23 000 euro/år, och 27 % förtjänar mindre än 14 500 euro om året! Arbetssuget är stort och motiven till att göra konst är principiella, man prutar inte på dem. I arbetet upplever man dock en stor osäkerhet i fråga om utkomsten. Man är nervös för sin egen framtid då man inte vet om man får tillräckligt med jobb. Arbetet är splittrat och inkomsterna samlas ihop från många olika håll. Vid sidan av arbetet är det vanligt med arbetslöshetsperioder. Frilansarnas socialskydd förorsakar också oro. På grund av den osäkra ekonomin verkar en allmän förhoppning vara ett långvarigt arbetsförhållande och stabila inkomster. • Översättning Susanna Ringbom Text Anne Saveljeff

53 meteli 3/2016

1.11.2016 LAUNCH WANHA SATAMA

Syksyn paras tapahtuma AV-alan ammattilaisille! Tule kokemaan livenä uusimmat tuotteet ja parhaat tuotemerkit • korkeatasoiset koulutukset ja tuote-esittelyt • alan johtavat edustajat •

Rekisteröidy Live-listalle ja kuulet ohjelmasta ensimmäisenä!

Ilmoittautuminen avautuu 1.10.2016

54 meteli 3/2016

www.audicolive.fi

Audico Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.fi

www.teme.fi

www.Teme.fi

Työntekijät

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme, on elokuva-, sirkus-, tanssi-, teatterija tv-alan ammattilaisten ja opiskelijoiden ammattiliitto. Jäseniä on 4 750. Elokuvakoneenhoitajien yhdistys EKH Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP Suomen elokuvaja mediatyöntekijät SET Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV Teatterialan Ammattilaiset TAM

henkilöstön kuvat matilda gronow (1, 2, 3, 6) ja juha reunanen (4, 5, 7, 8).

2016 | 42. vuosikerta

5 Järjestötoimitsija Sami Hiltunen

TES- ja työsuhdeneuvonta, sosiaaliturva, työttömyysturva, TES-neuvonta: Tanssinopettajien työehtosopimus ☎ 09 2511 2147 sami.hiltunen@teme.fi

2 toiminnanjohtaja Karola Baran

Työmarkkinatoiminta, tekijänoikeudet, TES-neuvonta: Kansallisteatterin ja Kansallisoopperan työehtosopimukset ☎ 09 2511 2141 karola.baran@teme.fi

6 Järjestötoimitsija Marika Väisänen

TES- ja työsuhdeneuvonta, TES-neuvonta: Elokuva- ja tv-tuotantoa koskeva ja Mediaringin työehtosopimus sekä Yleis radion free-sopimus ☎ 09 2511 2142 marika.vaisanen@teme.fi

3 Talouspäällikkö Sanna Wälläri

Talousasiat, Berliinin asunto ☎ 09 2511 2144 sanna.wallari@teme.fi Jäsenyys, jäsenmaksut, jäsenten yhteys tiedot ☎ 09 2511 2140 tanja.tiukkanen@teme.fi

Julkaisija Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme www.teme.fi Päätoimittaja Anne Saveljeff Meritullinkatu 33 A 31 00170 Helsinki ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

www.teme.fi

Temen hallitusasiat ja järjestöpolitiikka ☎ 040 535 9739 kalle.ropponen@teme.fi

4 Toimistosihteeri Tanja Tiukkanen

ERTOn työttömyyskassa Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki ma–pe 9.30–13.30, ☎ (09) 6132 3224, erto.tk@erto.fi www.erto.fi/palvelut/tyottomyyskassa

1 puheenjohtaja Kalle Ropponen

7 lakinainen Mirkka Kivilehto

Työehtosopimustoiminta ☎ 09 2511 2149 mirkka.kivilehto@teme.fi

8 Järjestötoimitsija, tiedottaja,

päätoimittaja Anne Saveljeff TES- ja työsuhdeneuvonta, viestintä, TES-neuvonta: Teatterialan työehtosopimus ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

Toimitusneuvosto Mia Erlin, Raisa Kilpeläinen, Sussa Lavonen, Kalle Ropponen, Heli-Liliah Salminen, graafikko Jani Pulkka ja Anne Saveljeff

Ilmoitushinnat Koko sivu 500 € ½ sivu 300 € ¼ sivu 200 € Jäsenille 50% alennusta Ilmoitusaineisto painovalmiina PDF-tiedostona (resoluutio 300 dpi).

Ulkoasu ja taitto Jani Pulkka

Ilmoitukset Anne Saveljeff ☎ 09 2511 2143 savel@teme.fi

Julkaisuaikataulu 2016 Vuoden pääteema: Muuttuva työelämä Nro Aineisto Ilmestyy 1/16 28.01. 26.02. 2/16 07.04. 06.05. 3/16 25.08. 23.09. 4/16 10.11. 09.12.

tyotakaikille.fi

TYÖTÄ KAIKILLE — WORK FOR ALL Työtä kaikille -rekrytointipalvelu on avoin, ilmainen ja mainoksista vapaa rekrytointipalvelu. Työtä kaikille on erityisesti luovien alojen ja esittävien taiteiden freelancereille, itsensätyöllistäjille, pätkätyöläisille sekä työnantajille.

Rekisteröidy ja sukella sisään: tyotakaikille.fi Käyttö ohjeita et tarvitse. Portaaliin pääsy vaatii rekisteröity misen ja toimivan sähkö postiosoitteen. Palveluun on kirjauduttava, jotta näkee palvelun eri sisällöt.

Työnantajat voivat palvelussa jättää työpaikkailmoituksia ja etsiä ammattilaisia. Työntekijät ja taiteilijat voivat etsiä työtä, tarjota osaamistaan, ladata esit telysivuilleen cv:n, työkuvia ja videoita.

In English Work for all tyotakaikille.fi/en/homes Palvelu on Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Temen kehittelemä ja ylläpitämä. www.teme.fi