Linda Smids: Vesikriisi maailmanlaajuisena haasteena ja Euroopan vastaukset

Puhtaan veden puute on yksi maailman vakavimmista kriiseistä, vaikka se ei Suomessa usein nousekaan keskusteluun. Meillä vettä on runsaasti, mutta globaalisti tilanne on hyvin toisenlainen. Maailmanlaajuisesti puhdasta ja juomakelpoista vettä on yhä vähemmän, ja erityisesti kuivuuden aiheuttama vesipula on vakava ongelma monilla alueilla. Tämä on alkanut näkyä myös Euroopassa, missä ilmastonmuutoksen seurauksena Etelä-Eurooppa kärsii entistä pahemmista kuivuuskausista. Tämä puolestaan vaikuttaa moniin elinkeinoihin, kuten maanviljelyyn, ruoantuotantoon ja matkailuun. Toisaalta myös toisenlaiset sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat, voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä eri teollisuudenaloille.

Nyt kysymys veden käytöstä ja riittävyydestä on nostettu EU:ssa esiin uudella vakavuudella. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (EESC) käynnisti tammikuussa 2023 Blue Deal -aloitteen, jonka tavoitteena on kestävämpi vesivarojen hallinta. Aloite sai lisää vauhtia syyskuussa 2023, kun EESC ja Euroopan parlamentti kehottivat jäsenvaltioita hyväksymään ohjelman osana EU-politiikkaa.

EESC korostaa, että vesivarojen turvaamisen tulisi olla itsenäinen strateginen prioriteetti, eikä sitä voida käsitellä pelkästään osana ympäristöpolitiikkaa, kuten Green Deal -ohjelmassa. Myös Ursula von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa vuosille 2024–2029 korostetaan veden kestävää käyttöä osana siirtymää kiertotalouteen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Nähtäväksi jää, miten seuraava komissio nostaa veden agendalleen.

Vaikka Suomessa vedestä ei ole pulaa, on meidänkin toiminnallamme vaikutuksia alueisiin, joissa kärsitään veden niukkuudesta. Suomalaisyritysten vesijalanjäljestä jopa puolet syntyy maamme rajojen ulkopuolella kansainvälisen kaupan ja tuonnin kautta. Tästä huomattava osa kohdistuu alueille, joilla vesivarat ovat jo valmiiksi vähissä.

Suomessa vettä on runsaasti, mutta erityisesti teollisuuden aloilla, kuten kaivosteollisuudessa, veden hallinta on merkittävä ympäristökysymys. Vesien hallinta kaivosalalla on usein haasteellista – välillä vettä on liikaa, mikä voi aiheuttaa ongelmia niin kaivostoiminnassa kuin ympäristönsuojelussakin. Teknologiset ratkaisut, jotka parantavat veden hallintaa, voivat auttaa vähentämään näitä riskejä.

Kaivosteollisuuden merkittävin kysymys on vesipuitedirektiivin tulkinta jatkossa. Weser-ratkaisun jäljet näkyvät vielä, eivätkä lupanäkymät ole selkiytymässä. EU laatii myös parhaillaan BAT-käsikirjaa kaivostoiminnalle, jonka myötä vedenkäytön raja-arvoja joudutaan pohtimaan EU-laajuisesti.

On totta, että EU-tasolla tarvitaan vahvempia toimia vesivarojen turvaamiseksi ja sään ääri-ilmiöihin varautumiseksi. Kansalliset toimenpiteet eivät riitä ratkaisemaan tätä rajat ylittävää ongelmaa, mutta on myös tärkeää varmistaa, että säädökset ottavat huomioon eri maiden erityispiirteet ja tarpeet. Suomi voi olla keskeisessä roolissa tuomassa innovatiivisia ratkaisuja, jotka tukevat EU:n tavoitteita ja edistävät veden kestävää käyttöä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. On kuitenkin huolehdittava, ettei sääntelyllä rajoiteta toimintaedellytyksiä mahdottomiksi niillä alueilla, joissa historian saatossa muodostuneet vaikutukset vesistöihin kuormittavat nykypäivän vaatimuksia. ▲

LINDA SMIDS, VASTUULLISUUS- JA VIESTINTÄASIANTUNTIJA, KAIVOSTEOLLISUUS RY